range-t From Florenzia

-Siinä se sitten olis, Latu tokaisi.
Katselin tammaa arvioivasti. Aivan kuten Latu oli sanonut, se oli todella kaunis ja herttaisen näköinen. Ujolta se kuitenkin vaikutti ja omistajansa kertoman mukaan sen luottamuksen eteen tulisi todella tehdä töitä.
-No miten on? Joko palat halusta tutustua neitiin lähemmin, Latu myhäili.
-Mikä ettei, naurahdin.
Latu otti Floran käytävälle ja kertoi miten sen kanssa tulisi toimia:
-Pidä äänensävysi rauhallisena ja höpise sille paljon, jotta se tottuisi ääneesi. Älä tee mitään kauheita äkkiliikkeitä. Äläkä jätä sitä yksin tähän käytävälle. Tosta likasta ei oikein koskaan tiedä, kun mä olen oikeastaan vielä tällä hetkellä ainut ihminen johon se luottaa.
Kuuntelin tarkkaavaisena, ja nyökkäilin aina välissä. Lopulta Latu toivotti onnea Floran kanssa, ja lähti omille teilleen.

Hetken mietin mitä tekisin. Sitten totesin mielessäni, että eiköhän ollut paras keino aloittaa tutustuminen pienellä harjaushetkellä.
Harjat nököttivät käytävällä, vaaleanpunaisessa ämpärissä, johon oli koukerokirjaimin taiteiltu Floran nimi.
Katsahdin hevoseen, joka seisoi hievahtamatta, kuin suolapatsas siinä edessäni. Tamma käänteli varovaisesti korviaan ja kuunteli. Hiljaisuuden yhä jatkuessa neiti käänsi korvansa hieman luimuun ja katseli minua sivusilmällä. Hieman jäätä rikkoakseni rupesin höpöttelemään Floralle ummet ja lammet siitä kuinka kaunis se oli, ja että Amerikassa ollessani olin nähnyt lähes samanvärisen hevosen, samalla sitä kevyesti lavalta harjaillen. Minulle tuli vähän hölmö olo jutellessani siinä hevosen kanssa, mutta Flora alkoi näyttää jo vähän rentoontuneemmalta. Ehkä tästä vielä jotain tulee.
Aloin putsaamaan Floran kavioita. Se pisti alussa vähän vastaan, mutta huomasi pian etten antaisi periksi. Välillä se pyöräytteli silmiään kun olin muka ollut turhan kovaotteinen.
Latu pyyhälsi ohitseni käytävällä raahaten toppaloimea perässään. Kysyin häneltä olisiko mitään, mitä voisin Floran kanssa puuhailla näin ensimmäisenä kertana. Mies tokaisi, että voisin talutella tammaa maneesissa, jos en häirinnyt mahdollisia ratsastajia. Kiitin ja käväisin pikaisesti hakemassa Floran suitset. Irroitin suitsista ohjat ja asettelin ne siististi Floran harjaämpäriin. Riimu roikkuikin jo karsinan ovessa, joten ei muuta kuin menoksi.
Flora epäröi vähän kun hoputin sitä liikkeelle. Se vain toljotti aloillaan ja katseli minua hirmuisen hämmästyneenä. "Tuollaisen ventovieraanko mukaan olisi lähdettävä?"
-Ei pakolla, tuumasin tammalle ja jäin sen viereen silittelemään ja pulisemaan jälleen jotain käsittämätöntä.
Pikkuhiljaa yritin houkutella Floraa liikkeelle ja lopulta, noin vartin monologin jälkeen, neiti suvaitsi lähteä kävelylle. Jatkoin edelleen rauhallista puheluani ja moikkasin kummeksuvat vastaantulijat. Tietysti he tiesivät, että Flora oli ujo tapaus, mutta puheeni kuulosti omastakin mielestäni niin kummalliselta, etten yhtään ihmetellyt toisten osaaottavia ilmeitä. Näin siis annetaan unohtumaton ensivaikutelma, puhumalla hevoselle viimeviikkoisesta kauppareissusta.
Maneesiin päästyäni Flora alkoi olla jo pikkuisen suopeampi. Se tarkkaili ympäristöään korvat höröllä, mutta säpsyili pienintäkin rasahdusta. Sanoin tammallemuutaman rohkaisevan sanasen ja taluttelin sitä ympäri maneesia. Väliin otin muutaman pysähdyksen ja yritin taivutellakin Floraa vähän tekemällä kiemuroita sun muuta. Puolen tunnin taluttelun jälkeen neiti alkoi jo välillä kuunnellakin minua ja saimme pari suorastaan täydellistä pysähdystä tehdyksi.
Pian lähdimme talliin ja hoidin hevosen karsinaansa. Harjasin sitä pitkän tovin ja setvin sen jouhet selviksi. Flora käyttäytyi kuten ennen talutteluakin. Välinpitämättömästi. Siirsin tamman karsinaansa.
Ensimmäinen päivä Floran hoitajana oli saatu kunnialla päätökeen.



// Todella hienoa että aloitat Floran kanssa rauhallisesti, on parempi pelata varman päälle kuin heti alkaa hirveästi touhuamaan -voit olla myöhemmin tyytyväinen kun sinulla on hoitsu joka suorastaan rakastaa siua ja seuraasi! Kolmella hoitopisteellä aukeaa tilisi, olkaatten hyvä. -Latu