|
Post by Latu on Jan 14, 2011 10:57:04 GMT 3
Alright, nyt on sitten talli huippukunnossaan: tunnit ovat pyörineet jo viime maanantaista lähtien ilman sen suurempia kommelluksia, mitä nyt Ofa on ehtinyt jo yhden ratsastajan saamaan murtamaan kätensä. Mutta mikäli sitä ei lasketa ei mitään ihmeellisen pahaa ole tapahtunut kadonneita kaviokoukkuja ja harjoja lukuunottamatta. Itselläni on pitänyt kovaa kiirettä, sillä toki itsekin vielä ainakin näin alkuhuumassa tahdon pitää tunteja (plus tietenkin mie säästän siinä rahaa kun Irina ei ihan joka tuntia pidä). Välillä on mennyt senet ahin sakeisin ja välillä taaskin tullut epämääräisiä blackoutteja enkä olekaan osannut selittää mitään pohkeenväistöstä, mutta luojalle kiitos että asiakkaat osaavat ottaa asian ihan huumorilla. Sitä paitsi kukapa voisi olla Latulle vihainen, neh? ;)
Varsat saivat eilen olla pienen hetken ulkona emiensä kanssa, sillä pakkasta ei ollut juuri nimeksikään ja ihmiset liukasteli liukkailla, sulajäillä teillä. Annoin Disnin ja Annan olla lapsukaisineen samassa tarhassa, ja voi kuinka nuo pitivätkään edes siitä kymmenen minuutin hetkestä ulkona lumessa. Molemmat juoksivat iloista pukkilaukkaa ympäri aitausta varsat kintereillään.
Olen jälleen etsimässä uusia tuntsareita, sillä olen päättänyt myydä Ofan ja tällä hetkellä se on varattuna eräälle ostajaehdokkaalle. Ruuna on hiukkapikka liian hankala ratsastuskouluun, tai ainakaan meillä ei pyöri tällä hetkellä tarpeeksi useaa osaavien ryhmää jotta Ofa saisi tarpeeksi liikuntaa -näin ollen on siis kaikille paras että sen myyn. Oston ehtona kuitenkin on se että mikäli Ofan kanssa tulee ongelmia, sitä ei myydä eteenpäin vaan annetaan minulle takaisin -on se sen verran rakas pieni härkäpää. Enkä minä ole edes varma lähteekö herra, sillä ostajasta ei ole kuulunut mitään... Samalle henkilölle lähtisi myös Lunni, sillä koska tallissa ei seiso kuin omia issikkakasvatteja -> Lunni on oma kasvatti -> en voi sitä käyttää omilla tammoilla. Menkööt siis kotiin jossa olisi mahdollista saada sukukin jatkumaan. Ongelmallisista hevosista kun puhutaan, olen myöskin huolissani Rinosta -saattaa hyvinkin olla että joudun antamaan sen takaisin kasvattajalle. Orin jalat kun ovat jatkuvasti lämpöiset ja eilen se ontui, tänään aristeli. Illalla on eläinlääkäri tulossa tsekkaamaan mikä on vialla, mutta olen jo varautunut siihen että joudun Rinosta luopumaan... Se on se vaara kun ostaa kisahevosia, liian helposti ovat jalat mäsänä kautta menevät mäsäksi. Tämä kun ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta kun joudun hyvän hevosen palauttamaan jalkojen takia! Surkea juttu.
Eipä tässä nyt sitten kait muuta. Painelen nyt äkkiä pois datistelemasta, kahdeltatoista tulee pieni aikuisryhmä.
|
|
|
Post by Latu on Jan 20, 2011 23:41:43 GMT 3
Talli on nyt kolmea hevosta köyhempi: Rino lähti takaisin, kuten arvelinkin. Nyt sitten olen taas ilman hevosta... Ofa taasen lähtikin tälle viime postissa mainitsemalleni ostajalle, toivon onnea ruunan kanssa, toivottavasti tulen vielä kisoissa vastaan sen hevosen kanssa! Samaten Lunni lähti, mutta toisaalle. Ainakin luvattiin tälle herralle jälkeläisiä, joten uskoisin että suku saa jatkua, ja sitä totisesti toivonkin. Tämä Geislasta lähtenyt "hevosperhe" kun on miulle niin hyvin tärkeä ja rakas. Mistä tulikin mieleeni, että tämä perhe saattaisi saada pian neljännen eli pisimmän polven edustajansa; olen nyt vakaasti sitä mieltä, että ensi VHKR-vuonna viimeistään astutan Blettan, ehkäpä jopa tänä vuonna jos vain tarpeeksi hieno ori joltakin löytyy. Koska vain parasta lellikilleni! Lisäksi olen kamala ihminen ja myönnän, että koska Bletta sukuineen on niin erikoisen väristä ja näköistä sakkia (kaikki hopeageenisiä, epäilisin että jopa Lunnikin on -hopeanrautiaassa kun geeni ei tuppaa niinkään näkymään~) niin haluaisin myöskin varsan olevan erikoinen katseidenkääntäjä kaikkialla minne se meneekin. Ja ylpeänä kantaisi nimessään osaa frá Nuuhku, totta kai, niin että kaikki tietäisivät mistä moinen kaunistus on tullut!
Olen muutenkin alkanut miettimään että ehkä alkaisin laajentamaan issikkakasvatustani, pois vain yhdestä suvusta. Toisaalta ratsastuskoulussa ei oikein sovi kasvatusta harrastaa kunnolla ellei ole tuhottomasti hevosia, ja toisekseen en tahtoisi täyttää koulua issikoilla, niin ihania ja mukavia kun ovatkin. Hiukan olen funtsinut josko rakentaisi erillisen tallin johon tuppaisi issikoita, mutta toinen kysymys taaskin on että riittääkö laidunmaat.... Tätä pitää vielä hioa.'
Huomatkaa, vaikka alkuun kirjoitinkin että yksi tuntiratsuistamme lähti, en silti ole valittanut että voi voi kun tuntihevosia ei ole. Nimittäin, Latunne on ollut vähän ostoksilla... mukaan tarttui niin hämmentävän näköinen ahaltekeruuna Zloj VEC (voi että rakastan tekkejä. HURR), kuin että siro ja suloinen risteytysponitamma Glory Rubinin eli Glorian. Molemmat on ihan hyviä ostoksia mielestäni, Zloj hiukan sähäkämpi laukkataustastaan johtuen ja Gloria taasen rauhallinen hyväkäytöksinen poni jossa ei ole oikeastaan mitään valittamista. Hevoslauma lisääntyy myös yksärien puolella, sillä eipä kauaa ehtinyt Orionin karsina tyhjänä olla kun Juippi toi oman kauniin tammansa talliin. Lisäksi neiti Natunen sai hoitajan, joten poppulaa senkus lappaa vain lisää. Tervetuloa vuan!
|
|
|
Post by Latu on Jan 23, 2011 14:57:06 GMT 3
Viime tekstissä pohdin että pitäisiköhän rakentaa uusi lisätalli. No, sen aion edelleen tehdä, mutta en issikoille: suunnitelmat vähän muuttui. Yksityisille ja oreille tarkoitettu talli ihan tuossa pihapiirissä saakin ryhtyä nyt issikkatalliksi, ja se suunnittelemani lisärakennus -joka tosiaan on vasta suunnitteluvaiheilla- tulisi sitten olemaan pienempi ja tarkoitettu yksäreille ja non-icelandic oreille.
Olen hyvin innoissani tästä hommasta, sillä eilen ja tänään tuli lisää issikoita Blettan lisäksi. Tästä muutosta ei ole kuin hyötyä, sillä sen lisäksi että voin kasvattaa issikoita ilman pelkoa että talli täyttyy niistä ja että pääsen taas askellajikisojen maailmaan, saimme roppakaupalla lisää tuntsareita! Joten tästä eteenpäin Álft eli Alina, Bleikfaxa eli Faksa ja Steinunn eli Stella ovat Blettan lisänä tuomassa vähän haastetta tunneille -kokeileppa hypätä issikalla sarjaa, ihan eri asia kuin ratsuponilla joka EI heitä kesken kaiken possupassille tai töltille! Myöskin vanhuksemme Geislavirkur aka Geisla on tuntilaisia ihastuttamassa, vaikka viettääkin enimmäkseen vanhan rouvan elämää. Issikat tuovat myöskin paljon lisäväriä talliin, sillä yritän muista kasvattajista poiketen tähdätä myöskin erikoiseen tai harvinaiseen väriin. En toki aio tinkiä muista käyttöominaisuuksista, mutta en mahda sille mitään että totta kai erikoiset hevoset kiinnittävät aina huomioni (kuinkas muuten Disnikään olisi meille eksynyt... tai Zloj...) ja varsinkin issikoiden parissa olen taivaissa, niiden värikirjo kun on lähes kaiken kattava.
Tallin tapahtumista sen verran, ettää Lumoa ja Annua on ryhdytty vieroittamaan. Yllättävän hyvin ovat pikkuiset pärjänneet, varsinkin kun saavat olla samassa karsinassa sillä aikaa kun emät ovat tunnilla. Olen miettinyt että ehkä en Annua myykään ellei tosi hyvää ostajaa löydy. Niin rakas pikku poni se on.
|
|
|
Post by Latu on Jan 25, 2011 11:29:22 GMT 3
Arvatkees vaan! Tänään oli ensimmäinen maastohetki issikoilla -kolmen hengen aikuisryhmällä mentiin. Ei siis isosta porukasta ollut kyse, mutta oli ainakin vapaampaa kun kaikkien kanssa pystyi juttelemaan: varsinkin jäällä ja pellolla ratsastaessa pystyimme menemään hiukan lomittain niin että kaikki pystyivät puhumaan kaikille, ja vaikka en tämän tätiryhmän kanssa viitsinyt lähteä jäälaukkoja ottamaan (issikat olivat vasta tulleet talliin joten virtaa ja ihmetystä riitti) niin kyllä löytyi tomeraa tölttiä ja pidättääkin sai ihan reippaasti, vaikka luntakin oli varmasti puoli metriä! Kaikki tulivatkin oikke iloisina ja punaposkisina takaisin talliin parin tunnin retkeltämme. Lisäksi kenellekään ei ole lienee yllätys, että olen ehtinyt jo suunnittelemaan varsan Reinolle ja Alinalle. Varsulin pitäisi syntyä helmikuussa ja on näin alustavasti myynnissä -mieleni saattaa kyllä silti muuttua tämän myynnin suhteen kun varsa syntyy, sillä kaikki kyllä tietää miten sulan pienille hevosvauvoille, varsinkin sellaisille väripläjäyksille mitä tämä vauva varmasti edustaa. Tai siis miettikää nyt, isänä hiirakko ja emänä cremello, olen jo coat color calculatorissa käynyt laskemassa mahdollisuuksia ja hyvä etten pissi housuun innostuksesta. Värit ovat jopa niinkin erikoisia että miulla on ongelmia niiden suomentamisessa -miten helkkarissa käännetään "smoky grullo"? ....Smoky hiirakko? Whaa? Zloj ja Gloria ovat kotiutuneet nekin vallan mainiosti, ja olen jo uskaltautunut liittämään ne omiin laumoihinsa. Hassua, mutta Zloj ja Andre ovat kuin ylimmät ystävykset ja sitä nuo kaksi ovatkin kait -ensimmäisen päivän nahinoinnin jälkeen toinen seuraa toista ja toinen toista, leikitään tappeluleikkejä ja rapsutellaan. Hassut pojat. Gloria taasen on vielä hieman syrjässä, mutta uskon että poni kyllä pääsee mukaan porukoihin kunhan muut huomaavat että se nyt on laitettu samaan tarhaan arvon rouvien kanssa, voi voi, pakko ottaa se messiin. Tarhausryhmät ovat minulle nyt jo varsin selvät, ja tässä hoitajillekin pieni apu ketkä kenenkin kanssa: - Bletta, Disni, Anna, Gloria, Stella, Alina,
- Nath, Salli, Kapu, Senni, Pirelli, Ronja
- Geisla, Faksa, Annu, Lumo
- Zloj, Andre, Saki
Loput orit tarhataan yksikseen. Saki on nöyrä poika (ainakin vielä) ja alistuu nuorimmaisena Zlojin ja Andren alamaiseksi -on hassun näköistä kun arabia pienempi musta Andre-poni kurmuuttaa nuorukaista oikein kunnolla. "Menetkös siitä mun heiniltä, mur!" Stella, Alina, Kjarna ja Faksa olivat kaikki into piukassa, enkä ihmettele miksi. : >
|
|
|
Post by Latu on Feb 8, 2011 10:27:45 GMT 3
(Pieni ilmoitusjuttu: sivut voivat pikkuisen lagittaa, sillä olen saanut puuskan uusia ulkoasun -tiedä sitten miksi, mutta hauskaa on. Uusi ulkoasu julkaistaan toivon mukaan vielä tämän viikon puolella.) Nyt on estekisat sitten ohitse. Vaikka muitakin kisoja on vielä jäljellä (irtohypytys, matkaratsastus, askellaji...) niin nämä olivat eittämättä ne jotka keräsivät eniten hulinaa ja kiinnostusta. Eilen tallilla olikin varsinainen älämölö, ja moni varsuli sai ensimakunsa kisahumusta. Oman tallin edustajilla ei ollut kilpaonnea, sillä saimme vain yhden sijoituksen: Onnea Vivielle ja Disnille kakkossijoituksesta! Hevosmäärä on taas alkanut pelottavasti hupenemaan, ja siksipä olen nyt taas tekemässä hankintoja. Suokki- ja hannovernuorukaiset ovat tämän viikon loppupuolella tulossa talliin, ja Ronjahan tämän kevään aikana tuleekin tuntitoimintaan mukaan. Lumon ja Annun ajokoulutuskin on jo piakkoin alkamassa... snif, ne kasvavat niin nopeasti. Ja kuinka ollakaan, sain Alinan ja Reinon tulevan varsan jo myytyä -Juipille. Eli suoraan sanottuna minun ei koskaan tarvitse varsinaisesti varsasta luopua, tai ainakaan ihan heti, sillä vieroituksenkin jälkeen se jää tänne yksityiseksi. Voi tätä onnea! Varsauutisia on myös Kappukinon suunnilta: vanha rouva taitaa pykätä viimeisen varsansa 15-20 tätä kuuta. Isänä on hieno ja komea Kalervon Poika. Tämä varsa ei varsinaisesti ole myynnissä, mutta mikäli joku sen itselleen tahtoo niin saa nykiä hihasta. :)
|
|
|
Post by Latu on Feb 15, 2011 12:48:17 GMT 3
Aamulla talliin saapuessani miua oottikin yllätys Alinan karsinalla: mikäs se siellä pahnoilla makasikaan kuin jos ei vaan varsa! Nähtävästi pikkukaveri oli jo aikaisemmin yöllä syntynyt, sillä karva oli jo villavaa vauvakarvaa ja osasipa pikkuinen nousta seisomaakin kun tulin karsinaan sitä katselemaan. Veitikka ei osoittanut mitään arkuuden merkkejä, sillä kun emänsäkään ei miua kavahtanut niin tuo päätteli etten ole susihukka -varsa itse kun nimittäin on. Väriltään tämä ori kun on nimittäin ihan sudenharmaa. En osaa sanoa, minkä värinen nuoriherra tarkalleen on, mutta veikkaisin että vanhempiensa velmut värit huomioon ottaen se voisi olla jopa mustanvoikko tai (smoky)hiirakko. Varsan varaajan kanssa oltiin jo aikaa sitten päätetty, että jos ori tulee niin nimi on ehdottomasti Jólfur -susihevonen. Ja voiko osuvampaa nimeä ollakaan. Hiukan haikeaahan se on etten tätä varsaa itselläni voi pitää, mutta uskon että Juippi pitää siitä hyvää huolta -jäähän Jólfur sitä paitsi tänne yksityiseksi!
Aamupäivästä puuhailin nuorukaisten kanssa oikein urakalla: puin Annulle ensimmäistä kertaa valjaat kokonaan päälle, ja pikkuneiti otti homman ihan coolisti. Toki asiaa auttoi se, että Sandra oli siinä leipäarsenaalin kanssa rapsuttelemassa ja juttelemassa -kun moisista herkuista on kyse, niin Annuhan ei pelkäisi pommiakaan. Sen sijaan Lumo ei ottanut asiaa yhtä rennosti: vaikka valjastusharjoitukset aloitettiin tasan samaan aikaan kuin Annunkin kanssa, ollaan silti vasta suitset saatu päähän ja siloja asetelttu vähän selkään, mitään remmejä kiinni pistämättä. Lumo on muutenkin vähän surullisen arka -melkein jopa arempi kuin Disni. Toivon kovasti että moinen hissukkamaisuus olisi enimmäkseen vain "teiniyttä", sillä Lumosta muuten tuskin koskaan tulee erityisen helppoa tuntiratsua. Sakista sen sijaan on kasvamassa ihan perhanan upea hevonen: enpäs taidakaan sitä ruunata, jääkööt isänsä paikalle siitosoriiksi. Koulutus on senkin pojan kohdalla aloitettu pikkuhiljaa, vaikkemme tätä arabia aiokaan kärryjen eteen pistää. Tänäänkin juoksuttaessa se esitti komeita ja liitäviä liikkeitään -harmi vain että ilman että edes pyysin, muutamaankin otteeseen meinasi nuorikko kadota liinan toisesta päästä.
|
|
|
Post by Latu on Feb 25, 2011 11:26:12 GMT 3
Olen verrattain hiukan yliampuva kahvinjuoja. Jos muualta ei meinaa meikäläistä bongata, niin vähintään sitten toimistosta kahvia juomasta. Talvella lämmin termari seuraa maneesiin mukaan. Jos en saa illalla kahvia, en saa unta jysärin takia. No, nyt olen sitten virallisestikin mennyt nimeämään kasvatin kahvia kunnioittaen. Toisaalta onhan se ihan loogista, kun emänä on Kappukino -tämä mummeli kun puski vanhalla kokemuksellaan viimeisen varsansa keskellä yötä, vain vuorokausi sen jälkeen kun Alina oli varsonut. Aamulla kun tämän tosi tomeran ja jyhkeän lapsukaisen näin karsinassa, oli sille jo nimi päätetty aikapäiviä sitten -edessäni seisoi Kapu ja varsansa Nuuhkun Ekspresso aka Eppu aka Eppuliini. Ja tästä varsasta kasvaa kyllä jotakin, mutta en tiedä hyvässä vai pahassa -itsevarmuutta ei pikkuisesta ainakaan puutu, eikä kokoa!
Varsauutisten lisäksi tallilla ei ole mitään erityisen mullistavaa tapahtunut. Muutamia hoitajia on tullut lisää, Chessi ja Camilla tervetuloa! Tunnit ovat pyörineet omaa tahtiaan ilman sen suurempia kommelluksia, mikäli ei lasketa sitä että joillekin hevosille pakkanen on pistänyt höpinää korvien väliin -muunmuassa Nath on ruvennut näkemään mörköjä vähän joka kulmassa, ja ne möröt on kyllä ihan neidin omassa päässä.
Neideistä puheen ollen, muutama päivä takaperin meille saapui uusi tuntihevonen, ruotsalainen puoliverinen Kinetic aka "Neiti". Aikamoisen shown se musta tamma pisti pystyyn, mutta ymmärtäähän sen kun Ruotsista tänne joutunut matkaamaan. (Niille siis jotka eivät tiedä, Neiti riistäytyi käsistäni heti kun trailerin takapuomi saatiin auki, ja juoksenteli oman aikansa pihalla eikä antanut kiinni ihan siitä syystä että raukkaa pelotti niin kovin paljon). Neiti on hiukan jo rauhoittunut, mutta tunneille en sitä silti ota ennen maaliskuuta, sen verran säpsyilee ja hermoilee. Tämän vuoksi tarhataankin vielä yksin, niin että voi nenustella muita hevosia korkeintaan aidan yli. Sitten kun on kotiutunut niin uskallan yhdistää Ronjan, Natun, Sennin jne. laumaan.
|
|
|
Post by Latu on Mar 6, 2011 10:54:41 GMT 3
Tänään todellisuus iski brofistillä miua olkaan -kun olin tekemässä aamuhommia, tajusin että kahdeksalta on jo valoisaa, vesi tippuu katoilta, on plussaa, talvikarvat lähtee ja pajunkissoja on nurkilla... nyt on siis oikeasti, ihan oikeasti, alkanut kevät! Sen ovat huomanneet hevosetkin, eivätkä kaikki vain tyydy tiputtamaan talvikarvaansa -orit ovat entistäkin pörheämpiä aina vanhuudenkankeaa Damonia myöten, ja sekös ei neideiltä ole jäänyt huomaamatta. Kevät on pistänyt siis lähestulkoon koko tallin aivan hyrskyn myrskyn ja hevoset ovat intoa täynnä. Nath näkee mörköjä joka nurkassa (opettaen samalla Jasminille omat mörkökulmansa, voihan pee) ja varsinkin tämä nuori ilopillerimme Ronja on pistänyt härskeliksi -sitä saa juoksuttaa ennen tuntia, laittaa vaikka mitä kauhukahvaa ja tunkea selkään kokeneita ratsastajia ja silti neidiltä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus poukkoilla pitkin maneesia. Onneksi vielä kovinkaan moni ei ole tippunut, niin että Ronja ei -ainakaan vielä- ole keksinyt saavansa pientä lepotaukoa, kun ratsastaja yrittää könytä takaisin pystyyn. Toinen ihmisten huomion kiinnittänyt seikka on meidän uusi oritulokas, joka ei kyllä kieltämäti jää keneltäkään huomaamatta. Abrazo Estrechto aka Abra, joka saa niin isomman kuin pienemmänkin hevoshullun jalat veteliksi. Tämä veijari on sitä paitsi korkeammalle koulutettu kuin yksikään muun tallin asukki -eipä tuntihevoset intermediaide II tasolle ole vielä kivunneet. ; ) Mutta siksipä Abra onkin meillä -minulla on suunnitelmissa hankkia myöskin muutamia vähän korkeammalle koulutettuja ratsuja, niin este- kuin koulupuoleltakin, ja antaa halukkaiden kokeilla turvallisesti kotikentällä että millaista on istua sellaisen hevosen kyydissä. Ronjasta ainakin kaavailin estepuolen konkaria, sillä kun tuppaa pomppuvoimaa löytyvän. Voittihan se viimeksi kotikisoissakin irtohypytysluokkansa tyylipistein! Meidän hieno huithapeli tyttönen... Ja tuli taas karvaasti koettua, että hevoskaupoissa pitää olla silmä tarkkana. Tein nimittäin netin kautta vähän tutkimusta Disnistä, tarkoituksena vähän selvitellä sukujuuria.... no, paljastuipa se oikea syntymäaikakin, mikä oli suoraan sanottuna lievä järkytys. Tämä pilkkupylly kun on oikeasti 24-vuotias luulemamme 14-vuoden sijaan... Disni-ressukka on siis tehnyt yhtä raskaita tunteja kuin muutkin. Olen kyllä vähän ihmetellyt että miksi Disni tuntuu nykyisin niin jäykältä ja vähän väsyneeltä... no tässäpä selitys... Nyt Disni saa pitää pienen loman, ja tehdä sen jälkeen satunnaisesti tunteja. Ei ollut mikään kiva yllätys, ja suoraan sanottuna viimeinen kerta kun Ratsastuskoulu Dublonin kanssa olen tekemisissä. Onneksi Disnin kasvattaja oli sen verran mukava, että vinkkasi miulle vanhemmista ja iästäkin... muuten oltaisiin koettu joku päivä järkytys, kun Disni-mummolta loppuu voimat täysin.
|
|
|
Post by Latu on Mar 9, 2011 18:30:26 GMT 3
Eilen illalla saapui uusi erikoisuus tallille: paint-tamma "Vilma". Erikoisen värinsä lisäksi Vilma tuo muutenkin uusia tuulia talliimme westerntaidoillaan. Olen itse ollut pikkuhiljaa innostumassa westerniin Disnin myötä, sehän on Vivien ansiosta alkanut taas toimimaan lännenvarusteissakin. Siksi tänään oli ihan pakko, siis ihan pakko, vähän brassata ja kokeilla Vilmaa näyttävästi -kun ilmakin oli plussan puolella, niin cowboymeininki oli taattua. Ja Vilmahan toimi kuin unelma, niinkin unelmana että päätin brassata vähän lisää ja totuttaa Lumoa ratsunhommiin käsihevosen roolissa. Niinpä sitten Latu A., englantilaistyylilleen ikuisen valansa rikkonut wnb-cowboy ratsasti pitkin kylätietä kirjavalla tammallaan, appaloosaa nuorikkoa taluttaen. Ja uskokaa tai älkää niin hyvin meni! Olihan miun olo vähän outo ja epämukava aluksi, mutta totuin pian. Ainoan ongelman tuotti Lumo, joka tuon tuostakin pysähtyi nuuskimaan maata ja selvästi tuumimaan, uskaltaakohan edetä niin kauas kotipihasta. Välillä tuntui siltä että Vilman kanssa kilpaa mulkoiltiin Lumoa liikkeelle.... Joka tapauksessa sain uuden innostuksen, pakko se on myöntää että tulee paljon äijjempi olo kuin mitä on kentällä pohkeenväistöä vääntäessä. Kohotanko egoa vai egoa?
|
|
|
Post by Latu on Mar 23, 2011 18:39:49 GMT 3
Niinpä niin, minkäs minä sille voin etten voi vastustaa pieniä hevosvauvvoja. Tässä on jo kolmen varsan olemassaolo varmistettu ja nyt odotellaan kovasti syntymää -Nennan pitäisi varsoa ihan lähiaikoina, se onkin ollut jo lomalla tunneilta. Samaten Kikka on ihan viimeisillään, ja kohta Neitikin alkaa jo jäämään äitiyslomalleen... olen valehtelematta ihan täpinöissäni: mitä kaikkia upeita hevosia sieltä onkaan tulossa.
Muuten päivät rullaavat samaan vanhaan tahtiin, vaikkakin alkaa kohta taas iskemään paniikki hevospulan takia: Disni on pakko pistää eläkkeelle, sillä sen kunto on nyt rapistunut vauhdilla. Mummelin on aika siirtyä viettämään vanhuuspäiviään... Samaten Zloj alkaa olemaan jo aika vanha, vaikka ei kyllä toisaalta ole vielä näyttänyt rippeitäkään vanhentumisen merkeistä. Ruuna saa siis tehdä edelleen töitä, vähän kevyemmällä tahdilla vain. Sama asia Kikan kanssa. ... Mistä nämä eläkeikäiset hevoset ovat tulleet, kysyn ma? Nyt on pakko taas lähteä etsimään uusia tuntsareita, jotta hevosille ei tulisi liikaa töitä jaettavaksi. Äh äh ja äh. Onneksi Lumo ja Annu voidaan ottaa pian tunneille, sitä tässä ollaankin jo innokkaasti odoteltu! Tosin Lumo on edelleen samanlainen arkajalka kuin aina ennenkin -saas nähdä miten tunnit sujuu. Annu sen sijaan on ollut tosi esimerkillinen koululainen, eikä se ole vielä kertaakaan teituroinut mitään. Siis yhtään mitään. Voitteko uskoa? Tällä hetkellä olen vain enemmän kuin onnellinen, etten tyttöstä myynytkään pois kuten aluksi vähän mietin.
On ollut todella ilahduttavaa huomata, kuinka tallin kävijämäärä on ratsastuntien alkamisen jälkeen koko ajan kasvanut ja kasvanut. Hoitajia on tullut paljon lisää, samaten tunnit täyttyvät ja alkaa oikeasti olemaan tosi paljon hommaa. (Niinkin paljon että tällainen laiskajaakko tahtoisi välillä vain käpertyä kannon alle).
|
|
|
Post by Latu on Mar 29, 2011 13:37:11 GMT 3
Teksti kertoo lähinnä Sakista, meillä on ollut pojan kanssa niin jännät päivät nyt. :) Normaalisti sunnuntaisin vapaapäivääni hyödyntäen käyn moikkaamassa De Luxen yksityistallilla asustelevaa kouluhevostani Fuertea, mutta nyt teimme pikkuisen poikkeuksen: pakkasimme Sandran kanssa Sakin traileriin, ja lähdimme ajelemaan kohti Mallaspuroa. Kyseessä oli siis valmennusmuotoinen tapahtuma, jossa pureuduttiin luonnolliseen hevosenkäsittelytaitoon ja ratkottiin myöskin ongelmia osallistujien ja heidän hevosten välillään. Oli siis oiva tilaisuus ryhtyä ratkomaan Sakin malttamattomuusprobleemia, kotikonstit olivat alkaneet olemaan jo vähän vähissä ja halusin nähdä mitä apuja muilla oli tarjottavana. Päivä Mallaspurossa oli oikein mukava. Muiden osallistujien kanssa tultiin hyvin toimeen, ja vaikka alkuun vähän epäilinkin Jonnen opettajantaitoja iästään johtuen (ihan kuin itse olisin sen parempi), niin myöskin tuloksia tuli. Olin jo alkuun jännittänyt sitä, että Saki juoksisi vain hullaantuneena uudesta paikasta eikä sanoisi juuta taikka jaata opetusyrityksille. Luonnollisesti olin siis huuli pyöreänä, kun Jonne opasti naksuttimen ja herkkujen kanssa Sakia kuulolle. Vielä enemmän ihmeissäni olin, kun Saki suurin piirtein koko ajan kuunteli minuakin, selvästi herkkujen toivossa tosin.... mutta kuuntelipa kumminkin! Ja näin se meni.Totta kai sitten eilen oli pakko kokeilla samaa kotona. Meille ei ole vain vieläkään tullut jaksettua pykättyä pyöröaitausta, mutta ajattelin tuskin tarvitsevani sellaista. Otin Sakin juoksutusliinaan ja vein maneesiin. Orin ensimmäinen reaktio: Jee! Juoksemaan! Saki suurin piirtein juoksi paikoillaan, kun talutin sen maneesiin. Siellä ei sitten tarvinnut kuin liinaa vähän löysätä siksi aikaa kun vedin liukuovea kiinni, ja eikös Saki jo koittanut pompata liikkeelle ja repäisi käteni irti -okei pikkaisen liioittelua, mutta silti se sillä hetkellä tuntui kun 600 kiloa hevosta repäisi toiseen suuntaan kuin minne minä olin menossa. Sitä suuremmalla syyllä harjoittelemaan, ja sillein... Naksutin (Irinan koirien sellainen, luuletteko että tämmöinen juntti mistäänymmärtämätön savolaisisäntä moiseen hifistelyyn olisi ennen rahojaan sijoittanut?) esiin, leivänsipaleet hollille ja käsi ulos, samoin komento "koske". Hetken aikaa orin päässä tuntui raksuttavan, ja se tuijotti minua samalla tavalla kuin minä sitä -odottavasti. Hiukan hämillään Saki tönötti -ja sitten se muisti. "Ai niin, herkkuautomaatti!" Saki ojensi turpaansa ja tökkäisi kättäni, ollen varsin tyytyväisen ja ylpeän oloinen murustaessaan pientä leivänpalaa. Otin saman homman uusiksi vielä muutaman kerran, ja tulin kyllä tosi hyvälle tuulelle kun ori niin hyvin totteli,vaikkakin sitten vain sen muiston voimin että kättä tökkäisemällä sai herkkupalan. Juoksuttelin Sakia molempiin suuntiin ja yritin saada sen keskittymisen taas herpaantumaan, jotta voisin harjoitella hommaa uusiksi, mutta ironista kyllä se ei ottanut onnistuakseen Sakin tuijotellessa koko ajan odottavasti miua. Niin, ori odotti jatkuvasti milloin saisi luvan hakea lisää leipää. Luojan kiitos juuri sillä hetkellä Juippi saapui pelastavan enkelin muodossa maneesiin Senni- tammansa kanssa. Voi jukranpujut että Sakiin tuli vipinää! Mie pienine leivänviipaleineni ja naksuttimineni unohduin kokonaan, kun moinen neitokainen astui pikkuorin näkökenttään. Seurasi pienen hetken ajan kaoottista loikkimista, hirnumista ja "Soo, prrrrr, SOOOO nyt!"-huutoja -kaikki maneesin miesväestä, Juippi ja Senni vain katsoivat vähän sen näköisenä maneesin ovelta että uskaltaako sisälle tullakaan. "Tulkaa vaan, kuuluu suunnitelmaan!" Ähisin Sakin hörinän seasta. Juoksuttelin Sakia miten kykenin sillä aikaa, kun Juippi ja Senni olivat maneesin toisessa päässä. Kimo ei saanut silmiään irti mustasta puokkitammasta, mikä toisaalta sopi minulle hyvin. "Koske!" Ei reaktiota. "KoSKe!" Painotin kuten Jonne oli neuvonut. Ei edelleenkään reaktiota. Käänsin Sakin minua kohti ja kutsuin sitä niin kauan, että ori edes huomasi minun olemassaoloni. Se katseli minua häthätäisesti, kääntyen aina välillä Sennin puoleen. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta. "Koske!" ei tehonnut vieläkään: Saki edelleen kovasti yritti tehdä vaikutusta vierailijaan, ehkä aikaisempaa rauhallisempana mutta edelleen katse tiiviisti tammassa ja häntä pystyssä. "Saki, koske!" Vihdoinkin ori tajusi miut, ihan kuin olisi herännyt transsista. Se käpsytteli muutamalla askeleella luokseni, tönäisi kättä turvallaan ja söi tyytyväisenä antamani leipäpalan, tosin edelleen tyttöstä vahtien. Suoritus oli kuitenkin tarpeeksi hyvä näin alkuun, olihan Saki sentäs tullut luokseni ja lopettanut turhan poukkoilun ja riehakkaan pompputanssinsa. Ehkä tästä vielä tulisi jotakin, tai siis että Sakin saisi joskus vähän rauhallisemmaksi oripoijjaksi. Koulutuksesta on ainakin ollut hyötyä, ja kotiinlähtiessämme kyllä kovasti (ja tosissamme) moniäänisenä joukkona vakuuttelimme Jonnelle, että osallistuttaisiin toisenkin kerran jos moinen valmennus vielä järjestetään. Aina näitä hulttiopäisiä nuorikkoja löytyy... Heti ekana tulee mieleen yliarkajalkamme Lumo, tai äksyilijätyttö Halla.... Kyllä näitä varmasti riittää vähän liikaakin.
|
|
|
Post by Latu on Apr 16, 2011 11:33:43 GMT 3
Ehkäpä jo otsikonkin perusteella voitte arvata, että on jonkun hevosen kohdalla lopullisten hyvästien aika. Ehkäpä sekään ei tule yllätyksenä, että kyseessä on Kapu-mummomme. Kapu on jo muutaman viikon ajan syönyt tosi heikosti, kuluneet hampaat eivät enää saa heiniä pilkotuksi joten tammamamma on ollut niinsanotulla puurovaliolla. Eilisillasta lähtien ei vaan ole puurokaan maistunut, ja vaikka ihan kädestä pitäen ollaan yritetty saada Kapua syömään niin ei se vaan syö. Suoraan sanottuna notkoselkäinen, kankeajäseninen vanhus tietää kyllä jo itsekin ettei elämisestä tule kyllä enään mitään, viime viikonloppuna jouduimme kampeamaan tammaa ylös kun se ei jäykkine jäsenineen enään osannutkaan nousta makuultaan. Tänään vielä ehtii tulemaan jättämään jäähyväiset Kapulle, eläinlääkäri tulee vasta illansuussa. Onhan tässä pikkuisen haikea olo, mutta kyllähän sen jo huomaa Kapun olemuksestakin että se ei itsekään varmasti pistä pahakseen vihreitä laitumia. Lähtökin on helppo, Kapu lähtee nukutuksen siivittämänä -eli se nukkuu pois kuten vanhan hevosen voisi suodakin. Eihän sitä edes tiedä miten vanhasta hevosesta puhumme, kun syntymäaikaakaan ei tiedetä. Hieno elämä sillä silti varmasti on takana, ja jäähän Kapusta meille elävä muisto Epun muodossa.
Toinenkin hevonen on lähtenyt tallilta, mutta vähän iloisemmissa merkeissä: Möin Jasminin Mustikkapolun ratsastuskouluun ja olen varsin tyytyväinen tästä kaupasta! Mustikkapolku vaikuttaa ihan mukiinmenevältä tallilta, ja toivotan sille onnea, menestystä ja pitkää ikää. Ehkä Jasminiin vielä törmäillään kisoissakin, ei sitä tiedä. ;>
Huhtikuun varsasaldokin on täyttynyt: Kaksi hevosta lähti, kolme pikkuista tuli tilalle. Anna varsoi hienon orivarsan Rasberry NUn, joka tosin oltiin varattu jo ennen syntymää ja heti vieroituksen jälkeen lähtikin kohti uutta kotiaan. Minun tietääkseni Rasberry onkin nyt ruunattu. Kinetic varsoi myöskin hienon orivarsan, nimeksi tuli Halogen NU. Väri on silmiinpistävän kiva puokkiväriksi, musta sabino eli suuret sukat, valkopää ja hauska, tähdenmuotoinen laikku kyljessä. Sen merkin takia me välillä Haloa kutsummekin Tähtöseksi... hauska, komea poika jonka taidamme jättää oriksi. :) ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, eilen tullessani aamutallia tekemään oli myöskin Halla pyöräyttänyt pikkuisen varsan, tamman -ja se se vasta kumma tamma olikin! Okei, isänä on voikko-ori Erkinheimon Herttua, mutta näytti se silti todella jännältä kun lähes mustanruunikon suokkitamman vieressä makasi voinkeltainen vauva. Itse en koskaan ole ollut näiden erikoisväristen suokkien kannattaja ja olen rakastanut lähinnä perinteisiä, rautiaita suokkeja, mutta myönnän että oli se silti ihan iloinen yllätys. Varsan nimesimme Nuuhkun Pakkasprinsessaksi, sillä se selvästi imi jo emänmaidostaan tiedon, miten neiteillä oikealla asenteella...
Että tämmöistä täällä tapahtunut sillä aikaa kun miun kone on lagittanut, enkä ole päässyt asioita päivittelemään. Kyllä tuo Kapu-juttu surettaa, mutta kaikki uudet ihanat villahännät muistuttavat elämän jatkuvuudesta. Ja kyllähän minä silloinkin hetken surin kun Damon nukkui pois, mutta Saki on isänsä elävä perintö -tavallaan Damonkin siis elää edelleen keskuudessamme, superpallo-Sakin kautta. :)
|
|
|
Post by Latu on May 14, 2011 11:18:48 GMT 3
Nyt toukokuun aikana on varsinainen varsarysäys odotettavissa, joten tallissa riittää hulinaa ja vilinää uusien pienten hevoslapsosten kanssa. Suurin osa varsovista on islanninhevosia: Stella ja Gjöf pyöräyttivät jo pienet karvapallonsa ulos, ja nyt odotellaankin vain jännityksellä Aben varsaa. Gjöf ja Abe edustavatkin tallin uutta issikkakantaa. Tässä kevään aikana olen nimittäin herätellyt taas tallin uinuvaa issikkakasvatusta ja ostanut neljä uutta neitokaista ja komean, punahallakon Darri-oriin. Uusia tammoja edustaakin siis Gjöf, Áberandi eli Abe, Snælda ja Brýja. Kyllä meillä siis nyt näitä viikinkihevosia alkaa riittämään senkin verran että vaellukset ja askellajitunnit voidaan aloittaa uudestaan, tervetuloa mukaan sitten vain. Toki muistakin hevosista on varsoja odotettavissa kuin vain issikoista. Nath astutettiin upealla Alojzij Magilla, ja neitomme alkaa olemaan jo sen verran pyöreä että ihmettelen meinaako jaksaa pitää vauvelia sisällään laskettuun aikaan asti... Toinen tuleva, ensimmäistä kertaa äidiksi odottava on Lumo. Tamma ei ole vieläkään osoittautunut rohkaistumisen merkkejä, ja siksi minä nyt vähän kiireessä kirjoitankin -kohta nimittäin lähdetään kohti Shangri La:n pelkotilavalmennusta, jossa tammaa yritetään saada vähän rohkaistua. Jos se ei onnistu niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myydä Lumo heti kun varsa on vieroitettu... Onhan hevonen minulle rakas, mutta ratsastuskoululla en vain voi pitää noin ylisäpsyä hevosta, sillä ratsastaminen alkaa kohta muuttua jo vaaralliseksi ellei ole jo. Vähän sillä ajatuksella tuon varsankin teetin, että jäisi Lumosta edes muisto meille jos myydään. Toivon silti hartaasti että sen pelkoja voisi vähentää! Varsojen lisäksi kevät näkyy jo joka puolella tallia. Hoitajat käyvät syöttelemässä hevosia nurmikentällä, jotta ne voitaisiin päästää pian kesälaitumille. Suunnittelin että 2.6 voisi tuntien jälkeen päästääkin kaikki laitumilleen, siinä sitten arvon ihmiset olkaa kamerat valmiina! Mitään leirejä tai kursseja en ole tälle kesälle suunnitellut, mutta tunnit pyörivät kesälläkin samaa malliin kuin muinakin vuodenaikoina.
|
|
|
Post by Latu on Jun 1, 2011 21:22:54 GMT 3
Heti ensimmäiseksi tärkeä juttu: lähden mahdollisesti (tässä on vielä pari muuttujaa, nääs nääs ja niin edelleen) ensi sunnuntaina kohti Espanjaa, ja viihdyn siellä ainakin kahden viikon ajan. Sinä aikana Irina pitää tunnit itsekseen -luulenpa että hän on vain helpottunut kun en ole sotkemassa opetussuunnitelmia- ja tallille saapuu lomittaja. Älkää huoliko, ihan kivalta naikkoselta Paula vaikuttaa, uskon että pidätte hänestä varmasti enemmän kuin minusta, ainakin hän taitaa osata paperienpyöritykset paremmin ja muistaa ruokita hevosetkin ajallaan... Mutta matka on tosiaan vielä avoinna, saattaa olla että jään kotiinkin.
Toukokuun suuri varsapommi on ohitse: huokaiskaamme helpotuksesta! Abe nimittäin pyöräytti pari päivää sitten kivan kirjavan orivarsan, jonka nimesimme Hunduriksi eli koiraksi. Voi ehkä kuulostaa vähän alentavalta nimeltä, mutta minusta pikkuinen vain on ollut heti syntymästään asti niin miellyttämishaluinen ja luttana että tulee mieleen vanha koira, joka vielä viimeisillä voimillaan heiluttaa häntää isännän mieliksi. Aika lutua, eikö? Noita pikkuisia alkaa olemaan jo niin paljon, että nyt vähän hillitsen varsakuumettani ja odotan että kaikki lapsukaiset vähän kasvaisivat. Eppuliinista onkin jo hurahtanut iso tyttö, ja tarkoitan oikeasti että ISO. Sellainen norsumainen, työsuokinnäköinen tyttihän siitä tuli, mutta yhtä kaikki oikein kiltti ja herttainen. Arvelen silti että se tulee vähän jakamaan tuntilaisten mielipiteitä aloittaessaan nyt parin viikon päästä työt, mutta itse olen kuitenkin sen puolella että kun luonne natsaa niin ulkonäöllä ei ole väliä.
Ihan kuin pikkuisiakaan ei olisi tarpeeksi, niin meninpä sitten ostamaan uuden poninkin. Tänään nimittäin kävin noutamassa Luffi-esteponin meille, ja vaihdossa vein Andre-ruunan. Juttu oli nimittäin sellainen, että Luffi oli myynnissä siksi että olikin liian vauhdikas alakouluikäiselle kisa-alkajalle, joten kekkasen hommata alennusta Luffin hintaan tarjoamalla kilttiä ja rehellistä Andrea tilalle. Eihän se vanhapoika kauaa enää kisata jaksa, mutta saapahan junnu ainakin jonkinmoisen aloituksen. Mitä nimittäin katselin nyt illalla kun Sandra kokeili Luffia, niin aika säpäkkä-näpäkältä ponilta vaikuttaa... Toisaalta en enää yhtään epäile sitä, etteikö poni hyppäisi sataakymppiä ratana, sen verran potkua tuntui tammassa olevan. Jes, nyt saatiin estetunneille se ponitähtikin siis, tähän mennessä kun jotenkin hassusti kaikki ponit ovat olleet parhaimmillaan koulupuolella.
|
|
|
Post by Latu on Jun 21, 2011 12:38:43 GMT 3
Lauantaiyönä palailinkin sitten takaisin Suomeen, ja heti sunnuntaina alkoi arkinen aherrus -tai ainakin osittain, sillä kotikaupunkiini löysin vasta iltapäivän puolella. Loma oli oikein virkistävä ja mukava, mutta harmittavan vähän törmäilin hevosiin -vain yhden bongasin, mutta se oli ainakin osittain espanjalaisverinen eli tarpeeksi hieno otus minun silmilleni. En maltakaan odottaa että Katriina kasvaisi isoksi, sitten meilläkin on oma andalusialainen tallissa! Vaikuttaa muutes siltä että tyttönen kimoutuu, ainakin karvan väri on vähän vaalennut. Tai sitten se vain vaalentaa ruunikkokarvaansa asteella... no ei värillä väliä, PRE on silti aina PRE. Ah!
Perun muuten puheeni varsattomasta heinäkuusta: tuli kamala tilarirysäys, tai ainakin meikäläisen mittakaavassa! Fadiasta halutaan varsa, Nathista, Abesta ja Gjöfistä. Niin että nämä neljä kaunokaista pullauttavatkin sitten heinäkuun aikana varsansa, jotka lähtevätkin heti vieroituksen jälkeen uusille omistajilleen. Fadia tosin varsoo vasta aivan kuun loppupuolella tai elokuun alussa, sillä se on sen verran nuori että halusin odottaa edes yhden VHKR-vuoden ennen kuin astutan sen Nassella. Voisin saman tien rikkoa lupaustani enemmänkin kun se kerta on jo rikottu. Sennan voisi astuttaa, samoin Blettan. Ihmettelen miten olen malttanut olla varsottamatta Blettaa, se on jo 15-vuotias ja meikän kullannuppu -normaalisti tässä tilanteessa sillä olisi ollut varsa jo ennen kuin olisi täyttänyt kymmentäkään.
By the way, miulle saa vinkata jos jossakin olisi myytävänä suvultaan kaksipolvinen issikkatamma. Harmittaa kun Kjarnalle ei saa enempää jälkeläisiä omista tammoista, kun Steinunnkin on myyty. Kjarna kun on osoittanut olevansa oikea superhevonen, olettehan kuulleet mitä eilen kävi kotikisoissa? Herra yllätti meidät, ilmoitin sen huvin vuoksi tölttiluokkiin kun osallistujia olisi muuten ollut niin vähän, ja ratsastin itse. A) minä en ole hyvä ratsastaja askellajeissa b) Kjarnalla on tölttitreenit vähän jääneet, kun ollaan painotettu esteisiin -ja miten kävi? No se pirulainenhan meni voittamaan molemmat luokkansa! Tekisi mieli kehaista omia ratsastustaitojani, mutta ikävä myöntää ettei niillä ollut osaa eikä arpaa tässä jutussa: alkuun häselsin ja törppöilin apujen kanssa, ja tuntui kuin Kjarna olisi päättänyt pelastaa itse tilanteen kun minä en siihen kyennyt: ori löysi komean tölttinsä ihan itse, minä lähinnä vain kasasin ja matkustin. Miulla on onnea, kun on sattunut tuollaiset omatoimiset tilanteenpelastajahepat ratsuiksi kuin Kjarna ja Rommi...
|
|