wc-t Adyna Dawn

[Latu]

Omat sivut

Addea hoitaa Miira Jokiala, joka myöskin kirjoittaa päiväkirjaan.

[Inga]

Tässä kuva, shin rajasi ja mä muokkasin koneella mutta ei onnistu kuvan lataaminen yhtään mihinkään Joten jos jaksat niin voit lisätä tolla latulafontilla tekstin "Adyna Dawn" tän kuvan kaveriksi

[Inga]

24.04.2012 - Pieni suuri alku taipaleelle

En tajua. En kerta kaikkiaan tajua, mikä siinä oli niin hauskaa. Isäni hekottaa ratissa ja minä huokailen vieressä.
- Ei tossa mitään ihmellistä ollut, puuskahdan. Isäni jatkaa, ja minua ärsyttää. Painan kädet korvilleni ja odotan, että matka olisi ohi.
Heti, kun pääsemme tallin pihaan, avaan oven kesken auton vauhdin ja hyppään harjalaukku mukanani ulos. Isä ei enää naura vaan tuijottaa perääni.
- Inga! hän huutaa.
- No? kysyn. Ei hän ole minulle mitään pahaa tehnyt, mutta tuo tolkuton hilpeys käy hermoille.
- Pidä hauskaa! hän jatkaa ja vetää oveni kiinni. Yritän hymyillä uskottavasti ja häivyn paikalta mahdollisimman nopeasti. Isä aikoo käydä kaupassa ja hakea minut heti takaisin.

[Latu]

Adden hoitajaksi muuttui nyt Miira J. ja hän kirjoittelee tästälähtien Adden hoitokirjan.

[Miira]

2.2.2013 - Kimo ponipalloraiseni

Ahmaisin viimeisen palan leivästäni. Että minua jännittikin jo! Tänään olisi siis ensimmäinen päiväni Latulassa, jossa olin lupautunut hoitamaan ihanaa, rautiaankimoa ponipallukkaa, nimeltänsä Adyna Dawn. Eteisessä puin ripeästi vaatteet ylle. Vedin harmaan tupsupiponi syvälle päähän. Violetti, iso tupsu keikahteli juoksussani. Minulla oli kauhea kiire näkemään Addea. Äiti syöksähti ovenraosta, ennen kuin ehdin paria metriä pidemmälle pyörälläni.
"Minnes neidillä on kiire?", hän tiedusteli.
"Tallille!", huusin takaisin ja jatkoin ajamista.
Äiti ei jäänyt sen kummempia ihmettelemään, koska hän tiesi, että olin lähes aina menossa tallille, jos jonnekkin olin menossa. Tai sitten hevostarvikekauppaan. Olin vastikään ostanut uuden tallilaukun vanhan ja resuisen laukkuni tilalle, sekä ostanut uuden ratsastustakin ja toppaliivin. Lahjakortteja oli aina kiva tuhlata, koska ei tarvinnut välittää, että kuinka paljon sitä taas tuhlasi viikkorahojaan.

Kylmä viima puhalsi vasten kasvoja. Hautauduin niin hyvin kuin pystyin paksun tuubihuivini suojaan. Kiristin tahtia, vaikka tuuli puuskasi navakasti vastaan. Olin pari kertaa kaatumisen partaalla, mutta onneksi tasapainoni oli luotetteva enkä kaatunut kertaakaan muutaman kilometrin matkallani kohti Latulaa. Emme asuneet ihan keskustassa, joten vältyin ajamasta 10kilometriä. Asuimme hieman korvessa, ainakin omasta mielestäni, mutta ainakaan ei tarvinnut olla keskellä kaupungin hälinää. Latulan punaiset rakennukset näkyivät ylväänä horisontissa, joten poljin nopeasti viimeiset metrit tallipihaan. Hyppäsin pyörän satulasta paksuun lumeen, lunta oli satanut parin päivän aikana aika paljon, joten lunta piisasi. Laitoin pyöräni pyörätelineeseen ja lukitsin sen avaimella, jonka avaimenperänä roikkui pieni pehmohevonen. Tungin avaimen taskuuni ja astelin suurin harppauksin päätallirakennukseen.

Päätallissa kuului pääosin hevosten heinän maiskutusta ja pientä kolistelua. Karsinat oli valmistettu vanerista, mutta niissä oli silti kalterit ja ne näyttivät jotenkuten nykyaikaisilta karsinoilta, vaikkeivat olleetkaan korkealaatuisesta ja paksusta puusta tehdyt. Katselin uteliaana karsinoiden asukkaita läpi, oli suokkia, quarteriä, arabia ja shettistä. Myös hoitohevoseni, Adyna Dawnin, nimi komeili erään karsinan ovessa.
Liu'utin oven auki ja hyppäsin ponin vierelle. Olin täysin hurmaantunut tuohon 137cm korkeaan welsh poniin. Adde katsoi minua uteliailla, ruskeilla nappisilmillään. Rapsuttelin paksuharjaista ponia hetken aikaa. Minulla ei ollut kiire mihinkään, joten olisin voinut viettää vaikka koko päivän Addea puunaten. Äidilläni olisi kyllä ollut erilainen mielikuva tästä asiasta... Hän ei nimittäin suvannut, että olin kaksi tuntia tallilla ilmoittamatta mitään. Nimimerkillä kokemusta on. Aioin kuitenkin olla täällä ainakin sen kaksi tuntia, sanokoot äiti mitä sanoo.

Adden harjapakissa oli muutamia harjoja, lisäsin sinne pari harjaa, jotka olin Addelle ostanut. Suin ponin selkää tyytyväisenä. Adde seisoi kiltisti paikallaan, ei yrittänyt yhtään mitään jekun tapaistakaan. Addella oli ihana talvikarva, sitä oli mukava harjata. Kävin läpi ponia rauhallisesti, ilman kiirettä. Adde näytti nauttivan huomion keskipisteenä olemisesta ja kunnon puunaushetkestä. Vaihtelin harjoja, jotta saisin harjattua Adden perusteellisesti ja läpikotaisin. Tammalla ei ollut mitään harjattavana olemista vastaan, joten sitä olisi ollut mukava harjata vaikka koko päivä. Minulla ei ollut kuitenkaan aikaa niin paljon.
Harjasin Addea ainakin tunnin, en tiedä miten aika meni niin nopeasti. Heitin harjat pakkiinsa ja otin kaviokoukun esille. Nostin Adden kaviot yksi kerrallaan, ja puhdistin likaiset kaviot hyvin. Taputin ponia palkkioksi, kun se oli niin kiltisti seisonut paikallaan.
"Nähdään taas", huikkasin sille ennen kun lähdin taukohuoneeseen nauttimaan kupin kuumaa kaakaota.

Miira & Adyna Dawn

// Jeespoks, kolmella hoitopisteellä avaat pistelitilisi. :> -Latu

[Miira]

3.2.2013 - Ilmaista työvoimaa

Kippasin täysinä kiikkuvat kottikärryt lantalaan. Latu seurasi vierestä, kun meinasin kaatua kottikärryjen mukana lantakasoihin. Irvistin Latulle ja otin voimakkain ottein kottikärryt lapasiini. Kiikutin kottikärryt sinne mistä olin ne ottanutkin.
"Kiva että täällä on tällästä innokkaana työtä tekevää nuorisoa", Latu naureskeli vieressäni. Mulkaisin seulapäistä tallinomistajaa, joka sai päivän naurut jälleen kerran.
"Niin no, ilmaista työvoimaa tarvitaan aina", mutisin astellessani kohti satulahuonetta.

Olin käynyt shoppailureissulla, ja minä jos kuka tiedän, miten siinä aina käy. Ostan aina tilini kuivaksi, koska viikkorahoillani ei joka viikko shoppailemassa käydä. Nyt kun olin kerrankin saanut säästettyä edes harjapakkiin ja riimuun, niin oli pakko käydä Equestrian PROssa tekemässä edullisia ostoksia. Pinkki harjapakki ja sävysävyyn sopiva riimu ja riimunnaru olivat söpö yhdistelmä kimolle ponille. Esittelin riemukkaana ostoksiani Addelle, joka seisoi takajalkaansa roikottaen, korvat lurpallaan, katsoen ihmeissään mitä tuo sekopää oikein teki. Rapsutin hassupassua korvan takaa ja sovitin riimua sen päähän. Oi kuin söpö! Pinkki tosiaan sopi kimolle ponille kuin nenä päähän.
"Voisin puunata sun varusteet kuntoon", supatin hiljaa.
Menin jälleen satulahuoneeseen, jossa katsastin Adden varustepuolen. Ihan ok kunnossa ne olivat, vaikka hieman puunausta kaipailivatkin. Käärin hihat ja laskin ämpäriin vettä. Laitoin ämpärin pohjalle hieman varustesaippuaa, jolla pystyinsin pesemään Adden satulan ja suitset.

Istuuduin penkille, joka könötti satulahuoneen nurkassa poikittain. Kastoin pesusienen välillä veteen ja rutistin sitä niin, että se oli vain hieman kostea. Sivelin pesusienellä Adden satulaa. Satulassa oli hieman jotain harmaata, luultavasti kulunutta. Se kuitenkin lähti pois niin, ettei sitä enää erottanut muuta kuin suurennuslasilla tiiraamalla. Paloittelin (öh.. tai siis irrotin :D) suitset moniin osiin, koska yksittäiset osat olisi helpompi puhdistaa. Hmmm.. Addeakin pitäisi keretä vielä harjailemaan, mutta päätin esin puhdistaa varusteet, kun olin kerta aloittanutkin.
Latu asteli satulahuoneeseen.
"Jatkat siis ilmaista työntekoasi", mies nauroi omille jutuilleen.
"Tuollaisia ahkeria tallityttöjä tarvitaan kyllä aina!", Latu sanoi.
"Pesen vaan Adden varusteet", sanoi niukasti ja pyöräytin silmiäni kohti taivasta.
"Voisit pestä samalla kaikkien muidenkin varusteet, siivota karsinat...", Latu jatkoi.
"Hehe, tosi vitsikästä", sanoin. Voi että Latu jaksoikin vitsailla turhanpäiväisestä asiasta. Vihdoinkin keksin jotain Latu-varmaa (eli suomennettuna jopa Latun hiljaikseksi panevaa) sanottavaa.
"Tolla huumorintajulla et mua ainakaan hurmaa!", nauroin, mutta Latu hiljeni ja katsoi minua hieman tyhmä ilme kasvoillaan.
"Ehe, tosi vitsikästä", hän sanoi vuorostaan.

Kävelin hymähdellen Adden karsinalle. Suin ponia rennosti.
"Onneks sä oot tollane leppoisa hörökorva", supatin sille. Adde tökötti paikallaan lepuuttaen takajalkaansa. Huomasin pienen punaisen jäljen Adden takaliston päällä.
"Hei, mikäs sulla on", puhuin itsekseni.
Joku oli luultavasti puraissut sitä, koska se ei ollut iso, oli vaan vereslihalla. Adde käänsi katseensa - mitä tuo hoitaja oikein mun takalistoa tiiraa? Adde katsoi hölmistyneenä haavaa, mutta jatkoi sitten päänsä roikottamista ja sunnuntailepoilua.
Puhdistin haavan, joka ei oikein miellyttänyt muuten niin rauhallista koniponia. Loin viimeisen katseen haavaan, joka oli jo paremmassa kunnossa. Suin reippaasti koko Adden läpi, ja huomattuani kellon olevan jo paljon, päätin lähteä taukohuoneen kautta kotiin.

Voi ei, Latu näköpiirissä...

Miira & Adyna dawn

ps. Yritin saada hieman huumorintajua tarinaan, katotaan ymmärtääkö kukaan ;D

// Ymmärsin! : D Apua, lisää kimoja prinsessapinkkiponeja... -Latu

[Miira]

5.2.2013 - Kaunis welssitamma Adde!

Ei ollut kunnollista ispiraatiota tarinaan, joten päädyn kuvaan =) Ihailkaahan tätä upeaa taideteosta :D Vaikka mielestäni ei ole kovin onnistunut tekele, mutta laitan sen nyt tämän päivän hoitomerkinnäksi.

ps. Niin siis, kai kuvallakin voi hoitaa :D

Miira & Adyna Dawn

// Jeps, kuvistakin saa sen saman 3hp. kuin hoitotarinoistakin, joskus kunhan saan systeemejä järkkäiltyä sellailla ymmärrettäviksi niiin niistä voisi saada jopa enemmänkin jotta ihmiset piirtelisi ahkerasti. Piirrokset on siis aina plussaa. :) -Latu