|
Post by Latu on Feb 5, 2013 19:16:37 GMT 3
Omat sivutLolaa hoitaa Vicky, joka myöskin hoitaa päiväkirjaan kirjoittamisen.
|
|
vicky
Uusi kasvo
Posts: 2
|
Post by vicky on Feb 9, 2013 1:01:23 GMT 3
1. Tervehdys, Lolaseni!
Seisoin keskellä tarhaa riimunnaru kädessä tuijotellen pilkullista varsaa, joka loikki kepeästi lumi pöllyten kauemmas minusta. ”Perkuleen poni hei!” inisin kulmiani kurtistaen. Lola oli tehnyt selväksi alusta asti, ettei se ole mikään helppo tapaus. Heti tarhaan astuttuani hevonen oli pyörähtänyt 180 astetta ja ottanut jalat alleen. Lola tarttui leikkisästi hampaillaan tarhakaverinsa, Laulun kaulaan, joka painoi korvansa niskaan ja nosti etujalkojaan hitusen maasta, minkä jälkeen loikki kauemmas. ”Ja kiusaat vielä toisia. Mikä sä oikee luulet olevinas?” Lola pärski hiljaa seisoessaan aloillaan pienen lumikasan päällä ja tuijotteli tiiviisti minua. Otin muutaman askeleen lähemmäs varsaa, ja onnekseni se ei liikkunut. ”Noniin, paikka. Hienoo, seis”, mumisin epämääräisesti Lolalle, joka otti pientä etäisyyttä minuun. Rapistelin taskusta löytämääni karkkipaperia, mikä kiinnitti varsan huomion. Utelias pikku pilkkupeppu käänsi korvansa höröön ja kurottautui minua kohden. Lola oli melkoisessa solmussa, joten se joutui kääntymään ensin naama minua kohden ennen kuin ylettyi haistelemaan kättäni. ”Mitäs täällä on sulle? Katos”, mumisin varsalle ja kiinnitin samalla sen huomaamatta riimunnarun riimuun. ”Hahaaa, jäitpäs nalkkiin!” Lola veti päänsä vaivihkaa ylös minun tunkiessa käteni takaisin taskuun. Huomatessaan, että oli jäänyt kiinni se iski korvansa niskaan ja mulkoili minua syyttävästi.
Olin talutellut Lolan karsinaansa, jonne olin kiikuttanut varsan harjat. Matka tarhalta talliin oli ollut katastrofaalinen. Lola oli sinkoillut narussa sinne tänne. Hyvä, ettei ollut sotkeutunut naruun ja päätynyt turvalleen. Varsan temppuilut eivät kovinkaan voimakkailta tuntuneet narun toisessa päässä, mutta sainhan minä silti rääkyä sille äänihuuleni rikki. Vielä tallinovella Lola protestoi voimakkaasti ja olin suorastaan joutunut vetämään sen sisälle. Karsinaan päästyään varsa oli kuitenkin luovuttanut ja seisoskeli nyt hieman hämillään paikallaan minun sitä harjatessani. Varsa iski korvansa niskaan ja yritti tarttua minun takkiini hampain harjatessani sen vatsanalusta, mutta valppauteni ansiosta ehdin väistämään. ”Mrrr, lopeta. Älä syö!” moittiessani varsaa, Lola asteli ohitseni karsinan toiseen nurkkaan ja jäi sinne norkoilemaan. ”Mitä sä nyt sinne menit, törppö? Tuu takasi”, pyysin varsaa tulemaan lähemmäs ja tällä kertaa houkuttelin sitä ihan oikealla herkulla, pienellä omenalohkolla. Lolan uteliaisuus heräsi taas ja se köpötteli kepein askelin luokseni, tarttui ahnaasti omenaan ja imuroi sen mahansa suojiin alta aikayksikön. ”Mikä possu!”
Noukin lantakikkareita talikkoon ja kippasin ne sitten kottikärryihin. Lola oli aktiivisesti mukana karsinanpuhdistusoperaatiossa. Se tarkkaili minua koko ajan, tunki turpansa vähän väliä kottikärryihin ja välillä takintaskuihin. Välillä se hamuili huulillaan talikonvartta ja välillä taas etsiskeli heinänkorsia maasta. Minulla meni kaksinkertainen aika karsinanpuhdistukseen, koska Lola oli jatkuvasti tielläni tai muuten vain teki puuhailustani hankalaa. Tallissa oli hiljaista. Vain muutaman hevosen heinienrouskutus rikkoi tallissa vallitsevan äänettömyyden, ja tietysti Lolan tasaisin väliajoin päästämät possumaiset ääntelyt. Saatuani viimeiset likaiset kuivikkeet kottikärryihin, saatoin huokaista helpotuksesta ja päästää talikon hetkeksi kädestäni. ”No hei, mä löysin sut, hyvä minä”, kuului takanani. Olin rapsutellut Lolaa, joten selkäni oli karsinan ovea päin, ja nyt jouduin kääntymään, jotta näkisin kuka takanani oikein oli. Edessäni seisoi varsin huolettoman näköinen pörröiset hiukset omaava mies, joka hymyili hammasrivistönsä paljastaen. Mies esittäytyi Latuksi ja veikkasi minua Vickyksi. ”Jeps, minähän se olen”, vastasin veikkaukseen ja työnsin Lolan vaarallisesti lähestyvää turpaa hampaineen luotani pois. ”Ootteki jo tutustunu. Miltäs Lola tuntuu?” Latu kyseli luoden vilkaisun pilkukkaaseen varsaan, joka oli vääntänyt itsensä varsinaiseen solmuun ja rapsutteli nyt kylkeään. ”Joo, tota… ihan kivahan tää on. Vaatii totuttelua”, naurahdin ja astuin ulos karsinasta Latun antaessa minulle tilaa. ”Totta joo, Lola on vähän omanlaisensa, mutta siitä mä just siinä tykkään. Eipähä tuu ainakaan tylsää”, mies virnuili. ”Mutta joo, mä jatkan tästä matkaa ni tota hyvä, että hommat on lähteny hyvin käyntiin ja näin”, Latu höpötti niin nopeasti, etten saanut lopusta selkoa laisinkaan, mutta tyydyin vain moikkaamaan miestä, joka lähti lönkyttelemään huolettomaan tapaansa kohti ulko-ovea. Lola oli tunkeutunut karsinanoven väliin, joten ennen kuin lähdin viemään likaisia kuivikkeita ulos, jouduin vielä taistelemaan varsan takaisin karsinaansa. ”Menes nyt sinne, sä et oo lähössä minnekään”.
Olin vienyt kottikärryjen sisällön lantalaan, puhdistellut Lolan harjoja ja pitänyt seuraa ylivilkkaalle varsalle, joka halusi kokoajan tunkeutua ulos karsinasta. ”Ymmärrä jo, ettet sä mihinkään pääse. Pysyt nyt täällä, höpsö”, nauroin hitusen tyhmän näköiselle hevoselle, joka oli yrittänyt kaikkensa, jotta pääsisi livistämään ohitseni. Tajutessaan, ettei sillä ollut mahdollisuuksia, alistui se kohtaloonsa ainakin hetkeksi ja kurottui pällistelemään viereisessä karsinassa olevaa asukkia, jota ei kiinnostanut pätkääkään vieressä pomppiva heppavauva. Heitin vielä muutaman omenalohkon maahan, mikä sai Lolan huomion karsinanlattialle, jolloin pääsin livahtamaan ulos ilman, että varsa yrittäisi tunkeutua mukanani. Suljin karsinan oven tiukasti, nostin nuhruisen kangaskassini maasta, tungin raidalliset lapaset käteeni ja suuntasin kohti ulko-ovea.
// Lolasta on niin helppo kuvitella, millainen reiningkuningatar siitä tuleekaan tuolla vauhdilla ja säpäkkyydellä -tosin odotan kyllä kauhulla sitä kun ratsukoulutus alkaa, siinä voi tulla ruumiita. :D Lolahan on nimittäin seuraavan kuun 10. päivä jo kolmevuotias, apua! - Latu
|
|
gemma
Uusi kasvo
Posts: 12
|
Post by gemma on Jul 14, 2013 20:22:49 GMT 3
1. Kun vihdoin tapasin Lolan
Pyöräilin täynnä intoa tallille, koska tapaisin vihdoin hoitsuni Lolan. Tallilla työnsin pyörän tallin seinälle nojaamaan ja vilkuilin kiinnostuneena ympärilleni. Äkkäsin erään tarhan luanna miehen jonka arvioin nopeasti Latuksi.Kävelin reippaasti tarhan luokse ja esittäydyin. - Moi, mä oon Gemma ja tulin hoitamaan Lolaa, selitin nopeasti. - Sä siis olet Lolan uusi hoitaja? Mies kysyi - Juu, olenhan mä - Olen Latu ja omistan tämän tallin, Latu esittäytyi Seuraavaksi minua jo johdatettiin kohti tallia ja siellä käytävää pitkin erään karsinan luokse. - Tässä on Lola, jätänkin sinut tutustumaan hoitsuusi, Latu ilmoitti ja hävisi paikalta. Tuijotin hetken miehen perään ja käänsin sitten katseen Lolaan.
Hain harjat (jotka pienen etsinnän jälkeen löysin satulahuoneesta) ja avasin karsinanoven. Lola tarkkali minua korvat hörössä kun astuin karsinaan varustettuna leivillä ja harjalla. Ojensin tammalle leivän, jonka se tulikin ottamaan kiltisti. - Miten sinä olet noin likainen? kysyin tammalta joka oli ihan pölyn peitossa. Lola vastasi heilauttamalla päätään ja astumalla hiukan kauemmaksi. Astun perässä ja aloin Lolalle jutellen harjata sen hyvin pölyistä kaulaa. Lola luimisti ja näykkäisi minua kohti. Sain väistettyä ja toruin Lolaa jolloin tamma oli kuin ei mitään olisi tehnytkään.
Reilun tunnin harjauksen jälkeen olin tyytyväinen ja silittelin Lolaa samalla kun syötin sille taskuni pohjalta loput leivät. Samassa Latu ilmestyi Lolan ovelle taluttaen jotain hevosta jota en vielä tunnistanut. - Voit viedä Lolan laitumelle. - Ok. Minne laitumelle? kysyin ja otin karsinan ovessa roikkuvan riimun ja narun. Sain ohjeet ja Latu katosi taas ovesta ulos. Käännyin Lolan puoleen joka vaikutti innokkaalta pääsemään ulos ja pujotin riimun tamman päähän.
Matka laitumelle sujui jotenkin, suurimman osan matkasta tosin sain komentaa ja toppuutella Lolaa joka sinkoili joka suuntaan ja pursusi energiaa. Lopulta pääsin laitumen portille ja siintä sisälle. Lola steppaili ja odotti selvästi että irrottaisin sen. Napsautin narun irti ja samassa ranger tamma nelisti hurjaa vauhtia laitumen halki. Minä puolestani tupsahdin nurin ruohikkoon. Kuulin naurua ja käänsin päätäni. Latuhan siellä nauroi minun esitykselleni. Lehahdin punaiseksi ja kömmin pystyyn. - Lola on aika vauhdikas, minun tästä pitää mennäkkin, sanoin ja pujahdin pois laitumelta. Kuulin Latun sanovan jotain mutta en erottanut sanoja kun painelin kohti pyörääni.
Sori tämä on väsätty vähän kiireellä :) Voiko Lolaa muuten joskus irtohypyttää? Mitkä tamman hyppytaidot on?
// Eipä mitään, hyvä aloitustarina on! C: Ja kysymykseesi (jonka liitin tähän merkintäsi loppuun), kyllä voi, tekee varmasti hyvää Lolallekin. :) Karkeasti arvioiden sen taso on irtona varmaankin 70-80 cm maksimissaan tällä hetkellä, sillä selästä käsin ei Lolalla ole koskaan hypätty enkä ole tamman kanssa niin esteisiin perehtynytkään, kun tuo reining on enemmän meidän juttu. Voithan aina kokeilla miten paljon ponnua siitä lähtee! - Latu
|
|
gemma
Uusi kasvo
Posts: 12
|
Post by gemma on Jul 29, 2013 20:57:36 GMT 3
2. Vauhdikasta menoa Nappasin tallireppuni eteisestä ja huikkasin äidille meneväni tallille samalla kun paukautin ulkooven kiinni. Otin pyörän talon seinältä ja lähdin matkaan. 15 minuutin reippaan polkemisen jälkeen kaarsin tallin eteen ja työnsin pyörän tallinseinustalle parin muun pyörän joukoon. Olin ajatellut ratsastaa Lolalla vähän kentällä ja lähdinkin etsimään Latua saadakseni vielä luvan aikeeseeni. Latu löytyi tallista. - Heippa! huikkasin ja kiiruhdi Latun luokse. - Terve, Latu vastasi. - Voinko ratsastaa Lolalla? kysyin innoissani. - No käyhän se, Latu myöntyi. - Kiitos, huikkasin ja lähdin kohti tarhaa jossa Lola kuulemma oli. Nappasin vielä mukaani narun matkalla ulos. Pihalla äkkäsin nopeasti ranger tamman joka ravaili pitkin aidan viertä. Kävelin tarhan portille ja luikahdin sisälle. - Heippa Lola, juttelin tammalle ja lähestyin sitä rapistellen karkkipaperia ratsarieni taskussa. Lola katseli minua uteliaasti ja astui lähemmaksi. Ojensin käteni ja sain riimusta kiinni. Lola koitti päästä irti mutta sain narun juuri ajoissa kiinni ja tamma ei päässyt karkuun. Avasin tarhan portin ja lähdin taluttamaan Lolaa kohti tallia. Tallissa kiinnitin tamman käytävälle ja hain harjat. Aloin reippain vedoin harjata tammaa. Saatuani enimmät liat pois tartuin kaviokoukkuun. Pienen taistelun jälkeen Lola malttoi antaa putsata kaviot, samalla tarkistin että jokainen kenkä oli kaviossa tiukasti kiinni. Sitten lähdin hakemaan varusteita. Seisoin parhaillani äytävällä tuijottaen lännensatulaa kun Anni tuli ulos Urpon karsinasta. - Tarvitsetko apua? Anni kysyi - Juu, miten tämä satula kiinitetään? kysyin otsa rypyssä. Anni kiinnitti reippaasti satulavyön ja minä totesin ettei se olekkaan kamalan vaikeaa. Saatuani vielä Lolalle suitset ja itselleni kypärän talutin innoissaan tepsuttavan tamman kentälle. Selkään nousussa ja jalustimien säädössä meni pieni ikuisuus, koska Lola pyöri joka suuntaan kuin väkkärä. Vihdoin pääsin likkeelle ja aloin ratsastaa kaiken maailman kiemuroita ja ympyröitä jotta Lola pysyisi edes jotenkin käsissä. Lola yritti useampaan otteeseen ryöstää raviin ja siintä seurasi aina lisääympyröitä ja kiemuroita. Lopulta siirryin raviin jossa jatkoin Lolan asettamista ja taivutamista. Kun vihdoin annoin laukkapohkeet Lola räjähti allani vauhtiin ja minä katsoin parhaakseni antaa tamman purkaa energiaa laukassa. Kun olimme kiertäneet kentän tarpeeksi monta kertaa täydessä vauhdissa Lola suostui laukkaamaan rauhallisesti pari ympyrää josta palkitsin sen lopettamalla tyskentelyn siltä erää. Kun lopulta olin saanut Lolan jäähdyteltyä ja talutin sen talliin riisuin varusteet ja huuhtelin tamman viileällä vedellä mistä tua selvästi nautti. Vein lopuksi Lolan vielä tarhaan jossa ranger alkoi heti piehtaroida. palasin talliin sen verran että vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja ilmoitin Latulle olevani hengissä ennenkuin lähdin polkemaan kotiin. Tämmöinen tarina tälläkertaan
|
|
gemma
Uusi kasvo
Posts: 12
|
Post by gemma on Sept 15, 2013 19:29:02 GMT 3
3.Hyppelyä Kävellessäni tallipihan poikki sain ensimmäiset vesitipat niskaani. Astuin sisään tallin ovesta ja suuntasin käytävää pitkin Lolan karsinalle. Ranger tamma seisoi karsinansa ovella ja katseli mina uteliaana kun avasin oven. - Heippa tyttö, juttelin Lolalla ja tarkastelin tammaa katseellani. Nappasin harjan karsinan luokse jätetystä ämpäristä ja ryhdyin harjaamaan Lolaa. Tamma ummisti silmänsä tyytyväisen' kun pyörittelin kumisukaa sen kyljellä. Samalla kun harjasin tammaa juttelin sille päivän tapahtumista. Sitten hain varusteet satulahuoneesta ja Lola alkoi heti varusteet nähdessään pyöriä pitkin karsinaa kuin väkkärä. - Etkö voi olla edes nanosekunnin paikoillasi että saan riimun päähäsi? kysyin tammalta ja sain lopulta riimun Lolan valkoiseen päähän. Talutin tamman käytävälle ja kiinnitin narut kahtapuolta riimua. Tartuin uudelleen satulaan ja kun aloin nostaa sitä Lolan selkään tamma luimisteli ja kuopi sementtilattiaa. - Lopeta! kivahdin tammalle ja kiinnitin satulavyön. Seuraavaksi otin suitset ja hivutin riimun kaulalle, sitten ohjat ja sitte pienen taistelun jälkeen suitset. Laitoin itselleni kypärän päähän ja otin Lolan irti. Kävellessämme maneesille Lola tepsutti pää ylhäällä ja näytti selvästi olevan sitä mieltä että sade oli inhottava asia. Maneesissa nousin satulaan ja aloin kiertää uraa pitkin löysin ohjin. Maneesissa oli jonkun jäljiltä pari estettä pari ristikko, pysty ja n. 65cm korkea okseri. Puristin kevyesti pohkeilla ja Lola siirtyi halukkaasti raviin. Aloin tulla ravissa erilaisia voltteja ja kiemurauria. Jouduin olemaan aika tarkkana ettei volteista tullut liian isoja tai pieniä. Aikani ravailtua aloin lähestyä ristikkoa. Lolan korvat sojotti eteenpäin ja tamma lähestyi estettä vauhdilla ja ylitti sen samaa vauhtia. Seuraavaksi lähestyin toista ristikkoa ja sitten pystyä, kaikki meni hyvin joten käänsin Lolan okserille. Lola lähestyi estettä hyvässä rytmissä, mutta kun tulimme ponnistuspaikalle Lola löi liinat kiinni ja kiepahti mahtavasti pukittaen ympäri. Minä taas mätkähdin maahan kuin räsynukke. Pahaksi onnekseni Tuuli tuli maneesiin samalla hetkellä perässään Allu ja Latu. Posket punoittaen nousin ylös ja sopersin tervehdyksen samalla kun katselin Lolaa joka tanssahteli maneesin toisella puolella pää korkealla. Lopulta sain Latun avustuksella Lolan kiinni ja nousin ratsaille. Vilkaisin Tuulia joka ratsasti Allulla ja Allu teki kaiken minkä pyysi. - Nyt näytetään mitä sinä osaat, sihahdin Lolalle ja nostin laukan. Tälläkertaan pidin pohkeet tiukasti Lolan kyljissä ja lähestyin okseria, tälläkertaa Lola liiteli sen ylitse. - Hamm... Eikös tuon pitänyt olla länkkärihevonen? Latu kysyi. - Vaihtelu virkistää. virnistin Latulle ja jatkoin matkaa esteeltä toiselle. Latu innostui testaamaan Lolaa joka ylitti lopulta (minä ihme kyllä selässä) 75cm korken okserin ja 80cm korkean pystyn. Lopetin ratsastuksen leveä virne kasvoillani. Viedessäni Lolaa talliin vilkaisin Ligtiä joka oli Lolan varsan isä. Lola näytti olevan rauhallinen kerrankin ja hellin sitä porkkanoilla hyvästä suorituksesta. Harjasin Lolan perusteellisesti ja laitoin jalkoihin linimenttiä ihan varmuuden vuoksi. Putsattuani satulasaippulla vielä suitset ja satulan kävin vielä Lolan luonna ja lähdin ulos kiihtyvään sateeseen. Parkkipaikalla odotti isäni jajuoksin autolle virne edelleen kasvoillani. Teksti saattaa olla vähän outoa ja sori etten ole ollut kamalan aktiivinen mutta ylä asteelle siirtyminen on vienyt aikaa enkä aina pääse/ehdi koneele :/ Mutta käyn hoitelemassa Lolaa aina kun vaan ehdin
|
|