|
Post by Latu on Mar 23, 2013 16:30:35 GMT 3
Omat sivutEndiä hoitaa Lynn, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 23, 2013 19:56:35 GMT 3
TUTUSTUMINEN ON TÄLLAISTA / 23.3.2013
Tänään lähdin tallille jo toista kertaa, aiemmin mun täytyi Feedaa, Endiä vertaa. Häpeä, häpeä, häpeä, just, se oli se mikä tuntui must. Olin mä Feedan ottanut hoitsuksi, mut kertokoot joku, mitä sit tapahtui.
En saanu hoidettua, en menny tallille, ei itsestään nyt mikään mene oikein mallille. Pakosti mä Feedaa tahdoin hoitaa kerran vikan, kun oikeasti miettii, niinpä myöskin ekan. Mä pahoittelin kaikkea, itseäni solvasin, tälleenhän mä itteni kokolailla nolasin.
En hoitanut mä ollut ollenkaan, mut osallistuin tunnille ja intoilin vaan. Mietin koko ajan Feedaa, "en sitä mä mielestäni saa." Mut innostus se lopahti, ihan kokonaan, enää ei samalta tuntunutkaan...
Olin toivonut mä ihan jotain muuta, enkä jostain syystä muut kun soittanut suuta: "mä tyhmä oon, mä hoida en, tässä nytki soimailen." Ei Feeda ollut mulle oikea, ei kasvoille tullut hymy muikea.
Se vain sai mun aktiivisuuden nollille, en Feedaa syytä, mut se ei vaan sovi mulle. Endi vaikutti tosi kivalta, kuvankaunis quarter-tamma... Mä sitä pahoitellen hoitsuks pyysin, luulin Latun kyllästyneen mun "syihin".
Mut Latu otti jutun mallikkaasti vastaan, tiennyt en et onko toi nyt aivan tosissaan. Ihmeen kaupalla mä kaunokaisen sain, hoitsunani tästä lähin Endiä kutsun vain. Feeda saakin nyt toisen hoitajan, kuin minua, tätä mokomaa laiskamatoa.
Endiä yritän tästä alkaen, hoitaa reilusti ja olla uskollinen. En vaihda enää hoidokkia, tämä on se oikea. Länkkäripolle mukava, hieno, kaunis, mahtava.
Feeda jatkaa tästä lähin omia polkujaan, etsii varmaan pienen hetken uutta hoitajaa. On mulla vähän häpeä käytökseni puolesta, mut Endin kanssa aloitetaan tiestä suorasta. Mä huonon omantunnon ylitän varmasti, tää on se oikea, joka mun sydämen varasti.
Nyt mä tuijotin tuota hienoo hevosta, seisoi siinä karsinassa hievahtamatta. Rakkautta ensisilmäyksellä, mun puolesta, taisin just äsken saada Amorin nuolesta... "Tää on mun hoitsu nyt, Endi, hieno koni, sua ei varmasti peittoo maailmassa mikään poni."
Mä astuin sisään karsinaan, suljin senkin kokonaan. Tamman vierelle hipsin, karvaa vähän silitin. Kuin enkeliin ois koskenu, pilveltä se tuntunu...
Endi mua nuuhki hihoista, nappas ihan leikillään takinhelmasta. Päätään ravisteli, kavioitaan kopisteli. Uutena ja onnellisena Latulassa, ihan oman hoitajan kanssa.
Mä siinä hetken Endille jo puhelin, onnesta varmaan kokonaan sulin. Kipaisin harjapakin varustehuoneesta, Endi nauttikoot täst lähin hellästä huomasta. "Mä tahdon olla sulle hyvä hoitaja", sanoin, kun aioin karsinaan palata.
Sisään taas mä kävelin, Endiä silittelin. Laskin maahan harjapakin, kuulin äänet hoitajasakin. Hiljaista kuitenkin tuli vihdoin, harjaamaan rupesin, ja miettimään aloin.
"Yritän mä päästä yli häpeästä, anteeks pyydän myös sulta tästä. Mut kyllä meidän tie lähtee rullaamaan, tammaseni hyvä, usko vaan." Jatkoin harjailua, se oli tällaista, siis sitä jotain, oikeaa sellaista.
Lynn & Endi - 1 hm
// Siehän pitkän runon jaksoit rustata! Onnea ja menestystä Endin kanssa, siinäpä siulle tosiaan harvinaisen kiltti ja kaunis hoitsu. c: -Latu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 24, 2013 13:17:03 GMT 3
PIRISTYSTÄ & HUOLELLISTA HARJAILUA / 24.3.2013
Hymähdin Latulle, vaikka oli minun hieman alistunut hymykin esiteltävä - Latu oli onnekseni ottanut kaikki sähläykset vain hyvällä, eikä luulojeni vastaisesti passittanutkaan hullujenhuoneelle. - Turha sun on siitä itteäs soimata. Jos Endi on sulle parempi, niin sit on, eikä sun tarvii kiistellä asiasta ittes kanssa, mies sanoi aavistuksen huvittuneena. - Mm... Toivottavasti sä et oo vihanen, mumisin. - Miks mä olisin vihanen? Latu nauroi. - Edellinen varmaan avas jo vähän, mitä mieltä mä oon. - Eli et, kiva juttu, mumisin edelleen.
- Piristy! Latu komensi ja pökkäsi minua c'mon-tyylillä kylkeen. - Pakkohan siinä on vähän piristyy ku tallinomistaja ihan käskee, vastasin nauraen. - Tottahan toki, tämä myöntyi. - Ja sit pysytki pirteeenä ku hitto et oo tehny mitää tommosen itsekritiikin arvosta! - Yritän, yritän, nyökkäsin. Latukin nyökkäsi "ja sit yritätki"-ilmeellä. - Ja kyllähän sul on monia syitä, miks sun ei ittees tarvii kiusata.
- No, mä-. - Ja eihän Feeda suhun ehtiny kiintyä, se ajatteli vaan että oot joku tallityöntekijä joka kävi sillä kerran ratsastamas ja hoitamas, mokoma keskeytti. Mutta kyllä se jollain tavoin toi lisäpuhtia, mitä mies kertoili. - Niin kyl, hymähdin pienesti. - Sä... sä... Ääh, nyt oikeesti ryhdistäydyt, senki mökö-mökö! - En mä osaa, vastasin turhautuneena ja laskeuduin istumaan tallikäytävälle, nojaten erään karsinan oveen.
- Nyt hemmetti, et sä mikää pikkulapsi enää ole! Latu ärähti. Hän reipäisi minut odottamatta kädestä ylös ja ravisteli kuin ei-selväpäistä. - Äää, mumisin kertaalleen kuin juuri sellainen pikkulapsi. En tehnyt mitään tahallani, en tosiaankaan, mutta jotenkin lapsetti. En itse asiassa enää kantanut syyllisyyttä vaihdostani, mutta nyt vain tuntui siltä että voisin käyttäytyä miten vain. Vaikken voinut, en. - Sori, älähdin ja raavin otsaani kuin aikuiset kiireisissä työasioissaan. - Mä ryhdistäydyn. - No kyllä varmana ryhdistäydyt, Latu rykäisi kireästi, mutta lopulta huvittuneena. - Se Enda nyt on sun hoitohevonen, joten turhaan enää murehdit. Feeda löytää kyl pian uuden hoitajan, usko pois.
Kun Latu lähti ulos, minne nyt menikään, päätin itse mennä tervehtimään Endiä. Latu sai minut aina piristymään kunnolla, oli palaute sitten tiukkaa tai huumorilla annettua. Tai no, henkisesti, mietin haukotellessani. - Moi... mutisin ja kurkistin Endin karsinaan. Tamma nosti päänsä vajaasta heinäkasasta ja ravitseli itseään läpikotaisin. Irtokarvaa pöllysi joka paikkaan, nythän kyllä olikin hevosten karvanlähtöaika... Sitä enempää miettimättä seurailin Endin likkeitä. Se käänsi päänsä minua kohti ja jäi siihen katsomaan rauhallisen lämpimästi. Jokin sisälläni sai minut ensin hymyilemään, sitten nauramaan - uskoakseni Endin ilmeet saivat tällä hetkellä minut hyvälle tuulelle, kuka tietää. Olin päättänyt, että koska tamma on länkkärihevonen, aloittaisin ratsastuksen rauhallisesti, ja vasta sitten, kun olisin siihen kunnolla tutustunut.
Minusta Endi kyllä on oikea enkeli. Heti sen nähdessäni olin sulaa vahaa, helmenhohtoinen karvapeite ja herasilmät, vieläpä upea luonne mukaanlukien... - Sä oot niin kaunis, naurahdin sille. Silittelin ja rapsuttelin rauhallista tammaa oman aikani, kunnes lähdin varustehuoneeseen. Etsin nopeasti Endin harjapakin ja nappasin sen mukaani. Palasin karsinalle, astuin sisään ja suljin oven huolellisesti - vaikka eihän tamma kyllä mihinkään karkaisi muutenkaan. - Hoitosessio number two.
Harjailin Endin läpikotaisin piikkisualla, koska sillä irtokarvat lähtivät parhaiten, eikä tuppoja tarttuisi niin runsaasti pehmeämpiin harjoihin myöhemmin. Quarter ei aristanut mitään paikkoja, mutten kuitenkaan voinut mennä sorkkimaan pään ja korvien aluetta piikkisualla. Endin kunnolla harjattuani vaihdoin pölyharjaan. Nyt karvaa ei lähtisi kamalasti sen mukaan, joka oli kaikin puolin hyvä asia. Suin Endin pikaisesti pölyharjalla, jonka jälkeen laitoin sen takaisin harjapakkiin ja otin sieltä pehmeän harjan. Se ei kyllä kamalasti karvalle mitään edistysmuunnosta tehnyt, mutta jättipä ainakin irtoilevaan talvikarvaan edes jonkinlaisen kiillon.
- Harjataakos nyt pääharjalla? kysyin leikilläni Endiltä. Tamma vain tönötti paikallaan selvästi odottaen, että rapsuttelisin sitä taas - eipä nyökytellyt päätään kuten aina elokuvissa. Kaivoin pääharjan pakista, jonka jälkeen suuntasin tietenkin Endin pään luo. Se vilkaisi minua ensin ihmeissään, mutta näytti sitten "ahaa"-ilmeensä. Sain pään nopeasti suhteellisen puhtaaksi, ja cremellolta löytyi selvästi myös kutiava paikka vasemman silmän alapuolelta. Huvittuneena jatkoin huolellista harjailua, ja pääharjan jälkeen otin jälleen piikkisuan esiin ja kävin selvittämään jouhia.
Pian oli suunnilleen kaikki tehty, paitsi kaviot puhdistettu. Kaviokoukku löytyi ihan näkösältä, vaikka yleensä pieni koukku tippui alimmaksi kaikkien harjojen alle... Sen käteen napattuani asetuin Endin viereen, hivutin käteni etujalkaa pitkin alas - ja ilman isompaa tönäisytarvetta tamma nosti kavionsa kiltisti. Kaavin osittain sulaneet, pienet jääpalat pois, kuin myös muut liat, joita sinne oli kieltämättä kertynyt. Laskin Endin jalan hennosti alas, jonka jälkeen taputtelin ja kehuin quarteria. Takajalka ei ollut niin likainen, joten sen puhdistus kävi nopeasti - toisen puolen etusessa olikin sitten oma työnsä, kun melkoisen iso jääkökkäre itsepäisesti pysyi siinä kaviossa. Lopulta sain senkin ähkittyä pois ja puhdistettua vaivattomasti vielä viimeisenkin kavion.
Koko harjaustuokion jälkeen vein harjapakin omalle paikalleen, kaivoin taskustani Endille kunnon omenan, joka oli kuitenkin lohkottu puoliksi. Kun tamma näki omenanpuolikkaat kämmenelläni karsinalle palatessani, sen silmätkin kirkastuivat. Innokkaana ja korvat hörössä cremello poimi ensin toisen, sitten toisen lohkon huuliensa väliin. Hymyilin ja nauroinkin vähän, niin mukavilta tuon helmen ilmeet näyttivät sen maistellessa mehukkaita omenanpaloja. Olin erittäin tyytyväinen tämän päivän hoitokertaan, kiitos Latun ponnekkaan piristyksen ja tietenkin Endin!
Lynn & Endi - 2 hm
// Endin seurassa onkin vaikea olla piristymättä, se on kyllä ihan oikea enkeliheppa. :) Ja teet fiksusti kun päätät aloittaa ratsastelun varovaisesti, Endihän on muutenkin vasta vähän päälle kolmevuotias joten sen ratsukoulutus on vasta alkutekijöissään -eli eipä sen kanssa joka tapauksessakaan mitään kovinkaan hurjaa ja erikoista pääsisi tekemään. :"D -Latu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 22, 2013 19:11:09 GMT 3
PALUUN TEEN NIIN MALLIKKAASTI... VAI? / 22.5.2013
Apua apua apua, kissa syö rapua... Vai miten se menikään? Alan taas selittämään. Endin kanssa olin ollut epäakti, nyt sitä tarkoitan ihan oikeasti.
Tänään lähdin tallille tammaa tapaamaan, kuinka ihmeissään hoitsuni odottikaan... Katsoi se mua pyörein silmin, kun kävikin jo siinä samalla ilmi, et melkein parin kuukauden jälkeisen ajan, jälkeen mä vihdoinkin sinne palaan.
"Sua en oo unohtanu ollenkaan, sori et kesti mun paluu taas." Endi nuuhki kättäni mun, toivottavasti anto anteeks kun, niin huolimaton olin ollut, en Latulassa majaillut...
Anteeks pyysin vielä moneen kertaan, vietin tamman kanssa kauan aikaa. Silittelin, taputtelin, annoin herkkuja, juttelin ja puhelin, "ei tarvii suuttua." Hymähdin Endille kun pökkäs turvallaan, et tasapaino horjahti, sen verran kovaa.
"Sori et nää pohalukemat jatkuu vaan, kyllä mä sulle pian uutta matskuu saan." Endi halus varmaan että aktivoituisin, mut vaikken siitä luovukaan niin silti mietin, et pystynkö tehä taas näyttävän paluun, vai riittäkö et välil käyn hoitaa niinku haluun.
Latula on rento paikka, senkin Latu sanoi, häntä uskon kympillä mut hyväksyykö sekin, et tälleen kääntyilin ja mutkat vein, aktiivisuus tasas pysy ei. Loppupäivä meni siinä rauhallisis merkeissä, hyvin alku, hyvin loppu, anteeks sain jo mä.
Lynn & Endi - 3 hm
// Höpölöpö, itsekin olen ollut huhtikuusta asti ihan pihalla ilman konetta ja kunnon nettiä joten en todellakaan ole siua syyllistämässä lagailusta — sitä saa tehdä aina kunhan vain asiasta ilmoittaa, ja niinhän sie olet esimerkillisesti tehnytkin. :) -Latu
|
|