ox-t Ghazalah NU ox

[veera]

Olin tullut tallille käytyäni ensin kotona. Oli kyllä viisasta lähteä kävelemään tallille, kaikki oli ihan jäässä, tiellä olisi voinut yhtä hyvin luistella. Pääsin kuitenkin monen kaatumisen jölkeen tallille ja hain riimun narun tallista. Menin hekemaan Gazaa laitumelta, muut laitumella olleet hevoset olivat jo sisällän joten Gaza oli laitsalla yksin. Menin laitumelle, mutta juuri kun olin saamassa Gazan kiinni se lähti juoksemaan pukki laukkaa ympäriinsä, hetken jaksoin perässä seurata, mutta luovutin pian olin menossa portille, hakeakseni jotakin maku palaa Gazalle kun kuulin omituisen äänen, se oli jokin lätsähdyksen, kiljunnan ja hirnunnan sekoitus, käännyin älliä ja kauhukseni näin Gazan makaamassa laitumella, seoli jatkanut laukkaamista ja kaatunut, niin nopeasti kuin voin juoksin Gazan luo, melkein vedet silmissä, päästessäni sen luo se vain makasi. Menin polvilleni sen pään viereen, Gaza laittoi pääns syliini, laitoin narun kiinni riimuun ja nousin ylös, puhuin Gazalle:
-Nousehan nyt tyttöseni, yritä edes...
Pian Gaza pääsikin ylös, lähdin taluttamaan sitä tallille, sain sen karsinaan ja soitin eläinlääkärille, vaikkei Gaza kipeälle vaikuttanut, mutta varan vuoksi, parempi vara kuin vahinko. Eläinlääkäri saapuikin pian ja tarkisti Gazan huolellisesti, hän sanoi että se on ihan kunnossa ja voin toimia ihan normaalisti, HUH! Eläinlääkärin lähdettyä menin kentälle ja kokosin sinne 3 estettä, olin näet päättänyt että harjoittelisimme muutamaa Gazalle hankalampaa estettä huolella ja menisin siinä välissä koulua. Esteet olivat n. 70 senttinen, Gazalle melko haastava kaksois sarja, 80 senttinen pysty ja 70cm korkea, 40cm leveä nousu okseri, lisäksi kokosin kentälle yhden kavaletin, ihan vain aloitukseksi ja lopetukseksi, jotta Gazalle jäisi varmasti hyvä mieli. Menin talliin ja otin Gazan käytävälle, hain sen varusteet ja aloin harjaamaan Gazaa. Gaza tietysti loikki ympäriinsä hermostuneena, mutta tajuttuaan että pääsee ketjuista paljon nopeammin jos käyttäytyy kunnolla päätti tammukka kerrankin seistä rauhassa. Suitset ja satulan sain rauhalliselle Gazalle hyvin. alutin nyt kaatumisensa takia hyvin varovaisen Gazan kentälle ja nousin selkään, se seisoi kiltisti, luulen että se otti opikseen eilisista ylös-alas toistoista. Annoin Gazalle kevyesti pohjetta, mutta se lähti raviin, pidätin ja tylsistyneesti huokaisten hidasti eloisaan ja nopeaan pitkin ohjin käyntiin. Käveltyämme muutamia kierroksia otin ohjat, taas Gaza meinasi lähteä ravaamaan, pidin sen kumminkin käynnissä ja ratsastin paljon voltteja ja erilaisia kiemuroita, pian Gaza tulikin kiltisti kuolaimelle, joten kehotin sen raviin jolloin turpa alkoi nousemaan uhkaavasti. Palautin Gazan käyntiin ja teimme siirtymisiä kunnes Gaza totteli ja pysytteli kuolaimella. Ravailin edelleen voltteja ja kiemuroita tehden pari kierrosta ja tein sitten muutamia ravi-laukka siirtymisiä jotka Gaza teki kiltisti ja pysyi ihmeen hyvin kuolaimella. Ravasin kavaletin jonka yli Gaza meni haukotellen. Pian nostin laukan ja ohjasin ryntäämään yrittävän Gazan, rauhallisesti, puolipidätteitä tehden sarjalle, se ponnisti ja liisi esnimmäisen pystyn yli, otti pitkän ja jäntevän askeleen, lähti taas liitoon ja ennen kuin olin huomannutkaan oli Gaza jo ylittänyt esteen. rauhoitin Gazan kehujen kera raviin ja sitten käyntiin. Seuraavaksi harjoittelimme pysähdyksiä, sainkin Gazan seisomaan kerralla huikeat kymmenen sekunttia ! Kun Gaza oli rauhallinen nostin laukan uudelleen ja ohjasin Gazan pystylle, puolipidätteitä tehden,. juuri ennen räikeän väristä estettä pohkeet kiinni kylkiin ja taas oltiin hypätty yli. Sitten päätin hypätä samaan syssyyn okserin ja ohjasin Gazan sille, taas jatkaen puoli pidätteitä, Gaza hyppäsi iloisesti korvat töttelöllä yli, tosin se pudotti ylimmän puomin, jalkauduin, nostin puomin ja yritin uudelleen. Tällä kertaa Gaza hyppäsi taas iloisesti ja vieläpä puhtaasti, kehuin sitä oikein paljon annoin pitkän ohjat ja kävelin kymmenisen kierrosta jotta Gaza jäähtyisi. Nousin selästä, löysäsin satulavyötä ja turpa hihnaa ja talutin väsyneen Gazan tallille. Kehuin Gazaa oikein paljon ja hoidin sen huolellisesti pois. Laitoin Gazan karsinaan ja annoin sille porkkanan. Menin kentälle ja kokosin pois esteet. Sen jälkeen kävelin satulahuoneeseen ja putsasin Gazan varusteet oikein huolella, sen jälkeen otin käsittelyyn harjat ja putsasin sitten siinä samalla nekin. Menin Gazan karsinaan ja hyväilin sitä hetken ajan, tamma oli nukahtaa paikalleen rapsutellessani sitä. Tällä kertaa olin luvannut jakaa hevosille iltaruuat ja aloitinkin siis urakkani. Aloitin jakamalla yksityisten ruuat, Kimille heinää ja puoli desiä kivennäisiä, pikkuinen asettuikin syömään minun ihaillessani tuota upeaa varsaa. Vasko hirnui ermostuneena poksissaan ja saikin pian ruokansa, pihatossa oleva Dior kävi ahnaasti ruokansa kimppuun. Vilma nuokkui poksissaan ja heräsi kun toin sievälle tammalle ruuat. Midas oli kärsimättömänä poksissaan, mutta jaksoi kuitenkin odottaa melkein jyräsi minut. Axel odotti kärsivällisesti saadakseen ruuat. Oku hyppelehti hömppä ilme turvallaan saadessaan ruuat. Helmi räpsytteli silmiään kuin sanoakseen "voisinkohan minäkin ehkä saada sitä ruokaa", Lotta sähläili hermostuksissaan poksissaan kunnes sai ruokaa. Rommi, tuo aivan upea ori, seisoi paikallaan kuin patsas kunnes poistuin poksista, ihastelin hetken komeaa oria ja jatkoin hermostuneena poksissaan hyppelevän Nassen luo, "joojoo, saat sää ruokas, ei tarvi huolehtia" mutisin orille. Anna seisoskeli haukotellen ja alkoi ruuat saatuaan syödä rauhassa. Veera tanssahteli ympärilläni, mutta rauhoittui pian. Dinna oli leikkisällä tuulella ja tuuppi minua kokoajan, Donna oli melko iloinen ja seisoi kiltisti. Bella hörisi minulle kiltisti, Hamppi odotti kiltisti ja Halla uhkaili hampaiden ja kavioidensa aavulla, kun en siitä välittänyt katsoi se parhaaksi vaihto ehdoksi alkaa syömään. Luffi odotteli myöskin kiltisti, Lumo pelkäsi minua kuin olisin ollut karmea hirviö. Gaza makaili karsinassaan, mutta nousi ylös saatuaan ruuat. Ronja hyppelehti sinne tänne ja yritti tunkea pois karsinasta. Anki oli kiltisti ja odotti minun antaessani sille ruokia. Lari luimisteli eikä olisi halunnut minua karsinaansa, mutta huomattuaan että aion antaa ruokaa rauhoittui se ja seisoi millilleen paikallaan, ihme kylläkin, heti kun olin poistunut karsinasta se ryntäsi syömään. Myrsky tökki minua ja tutki minua ihmeissään. Sepe oli talloa varpaani rynnistäessään ruokiensa luokse. Fabi mökötti poksissaan jostakin pikku asiasta, mutta unohti sen heti kun sai ruokaa. Katriina katseli minua silmät lautasina, mutta ruoka kyllä kelpasi. Kun olin saanut ruuat jaettua kuulin kiroamista ja muuta huutoa ulkoa ja menin katsomaan, Latu siellä istuskeli kaatuneena keskellä tallin pihaa.
-Moi! sanoin
-öhöm... moi! Latu vastasi selvästi nolona kattuilustaan
-Ilta ruuat annoin jo!
-okei
menin vielä sanomaan moikka Gazalle ja lähdin kävelemään kotiin päin.

P.S. Huomasin vasta että Gazahan on jo seitsemän vuotta! Kuinkahan korkealle saan yrittää tammuskaa kouluttaa? Vai nouseeko taso vielä, esim. esteillä?
Minkä hintaisia piirtämäsi kuvat ovat?

[veera]

Olin tullut tallille melkein suoraan koulusta ystäväni Jassun kanssa. Haimme tallista riimun narun ja kertoilin samalla Jassulle Gazasta. Menimme laitumelle ja siellä olivat kaikki neljä pollea. Saimme kuitenkin Gazan erotettua joukosta helposti ja annoin Jassun taluttaa Gazan talliin. Gaza meni kiltisti ja temppuilematta talliin. Laitoimme Gazan käytävälle kiinni ja minä sanoin:
-Harjaaks sä Gazan jos mä meen kokoon muutaman esteen kentälle?
-Juu, voin harjata, Jassu sanoi, minä kiitin häntä ja menin kentälle. Kokosin kentälle viisi estettä, Gazalle jo eilisestä tutun, tällä kertaa 70 senttisen vihkan, n. 40 senttiä leveän ja 70 senttiä korkean trippelin, 80 senttisen pystyn, Gazalle vaikean 80 senttisen muurin, viimeiseen esteen, 60 senttisen pystyn eteen olin laittanut löytämäni vesipressun. Menin talliin jossa Jassu oli jo saanut Gazan puhtaaksi. Haimme yhdessä Gazan varusteet ja aloimme laittamaan niitä tälläkin kertaa pää ylhäällä steppailevalle Gazalle. Saimme kumminkin varusteet Gazalle ja talutimme sen kentälle. Gaza seisoi ihmeen hyvin auttaessani Jassun ratsaille, hän saisi lämmitellä tamman. Hän antoi Gazalle pitkät ohjat ja kävelytti sitä noin viisi kierrosta, Gaza teki välillä mini pukkeja, mutta pysyi kokoajan Jassun hallinnassa. Jassu otti ohjat ja alkoi tekemään Gazan kanssa erilaisia taivutuksia ja kiemuroita. Gazan tultua kiltisti kuolaimelle Jassu pyysi siltä ravin ja Gaza kiihdyttikin iloisesti nopeaan raviin, mutta kuitenkin pysyi kiltisti kuolaimella. Jassu laukkasikin Gazalla vähän, mutta sitten vaihdoimme ratsastajaa, sillä Jassu ei halunnut alkaa hyppäämään oudolla hevosella hepalle hankalia esteitä. Ratsastin käynnissä muutaman kierroksen ja ravailin sitten pari, nostin kuitenkin pian laukan ja ohjasin Gazan viuhkalle, se ei onneksi enää pelännyt sitä paljoa, kyllä minä sitä kuitenkin pyytämään jouduin ja ylin puomi putosikin, Jassu oli luvannut nostaa putoavat puomit ja nostikin. Kun Jassu oli nostanut esteen yritin uudelleen ja tällä kertaa Gaza loikkasi helpon oloisesti esteen yli. Sitten ohjasin Gazan sille vaikealle Trippelille, se ei kuitenkaan edes epäröinyt ja ponnaisi kevyen oloisesti yli, eikä edes pudottanut! Muurilla Gaza epäröi hieman, mutta kun annoin pohkeita se jännitti voimansa hyppyyn ja pääsi nipin napin ylitse. Tutun pystyn yli Gaza hyppäsi varsin helposti, Vesi pressu oli kammottava, Gaza laukkasi esteelle iloisesti, mutta juuri ennen estettä se vainlöi jalkansa jotenkin lukkoon ja minä jatkoin esteen yli, nousin heti ylös ja Jassu oli saanut Gazan kiinni. Nousin selkään ja tällä kertaa kokoajan puoli pidätteitä tehden ja pohkeilla muistuttaen ohjasin Gazan uudelleen esteelle, tällä kertaa se hyppäsi pitkällä ja korkealla hypyllä yli, kehuin Gazaa ja siirsin sen käyntiin. Pyysin Jassua kävelyttäään Gazaa kun tekisin tallissa erään asian, hän suostui ja autoin hänet selkään. Etsin Latun ja kysyin:
-Voisiko kaverini ottaa Sepen, kun me mentäs maastoon?
-Ottakaa vaan, vastasi Latu
-Kiitos! sanoin ja menin laittamaan Sepen kuntoon, se oli melko puhataana karsinassa joten sain sen nopeasti kuntoon ja kentälle. Tullessani Jassu hämmästyi:
-Miks talutat tota söpöö ponii?
-Me mennään maastoon, vastasin iloisesti
-Okei! Kiva, mut kuka toi poni on?
-Tää on Checker, sano sitä vaan Sepeks, se on vähä laiska, mut kiltti
Jassu nousi pois Gazan selästä ja nousi Sepen selkään. Minä nousin Gazan selkään sen ihmetellessä Sepeä. Lähdimme peräkanaa polkua pitkin jutellen, oli ollut tarkoitus tehdä vain rauhallinen lenkki, mutta koska ratsuillamme oli paljon energiaa ravasimme me pian reipasta tahtia. Kun huomasimme pellon päätimme laukata, menimme pellolla laukkaa ja Sepekin heräsi, ratsumme alkoivat kilpailemaan, mutta onneksemme saimme ne helpohkosti hallintaan, Sepe oli kyllä ollut koko ajan kiltisti, mutta Gaza heitteli iloisesti pukkeja. Pian olimme taas tallilla ja ratsumme olivat vähän hiessäkin. Kun olimme saaneet hevoset karsinoihin ja loimitettua niin lähdimme kävelemään kotiin päin. LOPPU!

[veera]

Ooh, ihanaa viikon loppu! tulin jo aamusta tallille, hevoset olivat juuri syöneet ja Latu antoi minulle luvan viedä hevoset pihalle, Gaza ei pääsisi vielä ulos, koska ratsastaisin ensin. Hain Kimin 2-tallista, melkein oven vierestä, se käyttäytyi oikein fiksusti, mutta kun päästin sen irti se lähti iloisesti juoksemaan, katselin kaunista varsaa hetken ja lähdin hakemaan seuraavaa. Vasko hypähteli ja olisi halunnut juosta tarhaan, sain sen kuitenkin tarhaan jossa se lähti pukki-kiito-ravi-laukka sekoitusta juoksemaan. Dioria kävin katsomassa että kaikki on kunnossa ja menin sitte hakemaan tallista seuraavan. Vilma käveli rauhassa laitumelle ja siellä kävi ensimmäiseksi piehtaroimaan. Midas tepasteli välillä sivuttain, mutta pikku ori osasi kumminkin käyttäytyä melko hyvin. Axel pörhisteli, mutta pysyi kumminkin vierelläni laitumella se alkoi juosta ympäriinsä ja hirnua taukoamatta. Oku käveli oikein kiltisti ja tarhaan se jäi seisoskelemaan ja etsimään niitä viimeisiä näkyviä heinä tuppoja. Helmi ei välittänyt orien pöhinästä vaan käveli vierelläni kuin ne olisivat mitä hyvänsä eläimiä. Rommi kulki esimerkillisen kiltisti tarhaansa jossa se alkoi pörhistelemään, hirnumaan ja juoksemaan. Lotta olisi halunnut säätää jotakin, koska jokaisessa puskassa oli hirviö joka olisi IHAN varmasti syönyt rouvan. Hain Nassen joka lähti heti ulos päästyämme vetämään tammojen suuntaan, oli liukasta, joten kohta raahauduin orin perässä mahalleni päästyäni ylös kiepsautin riimun narun Nassen tuevan ympäri ja sain kuin sankin sen tarhaansa. Anna oli hyvin kiltisti ja käveli vierelläni iloisesti korvat pystyssä, Veera laski päätään laittaessani narun ja käveli millilleen niinkuin käskin, hyvä tyttö Veera! Dinna tanssi vierelläni, puhelin sille:
"Kohta sä tammukka pääset ilmeisesti uuteen kotii" ja päästin sen juoksemaan tarhaan. Sepellä oli juntti päivä ja se päätti kesken talutuksen yksin kertaisesti seistä paikallaan, kun en menannut saada sitä liikkeelle läppäisin sitä vähän riimun narulla jolloin se teki hirveän loikan, mutta ainakin suostui liikkumaan tarhaan, suljin portin ja Sepe jäi seisomaan paikalleen juurtuneena. Fabia oli hyvällä päällä ja käveli iloisesti tarhaan. Kaunistakinkauniinpi Katriina tukkajumala käveli myöskin kiltisti tarhaan. Donnaa ei tänään pelottanut mikään ja tamma käveli matkaa voittavin käynti askelein talliin. Bella teki matkalla mini pukkeja, mutta käyttäytyi muuten ihan hyvin. Hampppi käveli haukotellen tarhaan. Halla käveli kiltisti, mutta erittäin ylimielisen näköisenä laitumelle jossa se asettui peppu porttiin kiinni, sai sähköiskun ja juoksi kauhistuneena kauemmas. Luffi maleksi tarhaan puoli unessa, Lumon mielestä kaikki mahdollinen oli mahdottoman vaarallista. Ronja tepsutti tarhaansa iloisesti, Anki hyppelehtien. Lari nousi kertaalleen jopa pystyyn ja temppuili muutenkin, Myrsky askelsi tarhaan varovasti. Menin talliin laittamaan Gazan valmiiksi, otin sen käytävälle ja hain harjat. Harajasin Gazan tarkkaan ja laitoin sitten varusteet, jotka sain ihmeen helposti. Nousin pihassa tepastelevan Gazan selkään ja kehotin tammuskan käyntiin. Tänään tekisimme Gazan kanssa vain rauhallisen maaston, jotta Gaza saisi ottaa rennosti. Pian Gaza halusi ravata, pidin sen hetken käynnissä ja annoin sitten siirtyä rauhalliseen raviin, vaikka lenkin piti olla rauhallinen niin pian jo laukkasimme Gazan kanssa, tosin iha lyhkäsen matkan, mutta kumminkin. pidätin Gazan taas takaisin käyntiin sillä olisimme jo pian päässeet takaisin tallille. otin Gazalta varusteet pois ja talutin sen ulos, siellä se lähti juoksemaan kavereidensa kanssa iloisena ympäriinsä, pukkeja heitellen. LOPPU

P.S. Pakko hehkuttaa Kimin upeutta ja ihanuutta KOKOAJAN se vaan on HIENOIMMAN näkönen täält ja luonnekki <3

Tuli nyt vähän lyhykäinen tarina, mut kirjotin ny kumminkin

[veera]

Tullessani tallille oli kylmää ja tuuli, hevosetkin olivat sisällä. Otin gazan käytävälle ja aloin harjata sen kuraista karvaa. Tarvittiin pitkä aika että sain Gazan edes sen verran puhtaaksi että saatoin varusteet laittaa, vaikka eihän Gaza vieläkään mikään puhdas ollut. Päätin kuitenkin satuloida jo paikallaan seisomiseen kyllästyneen hermostuneesti ja päätään heittelevän Gazan. Sain varusteet Gazalle vain vaivoin, sillä tamma ei olisi niitä päälleen halunnut. Kun lopulta olin saanut varusteet Gazalle talutin sen kentälle ja nousin selkään. Pyysin Gazan käyntiin ja välittömästi käskyn jälkeen Gaza säntäsi laukkaan, keräsin ohjat ja kehotin Gazaa hidastamaan, ihme kylläkin se totteli ja sai pitkät ohjat. Pian otin ohjat ja pyysin Gazan raviin, se oli rauhoittunut ja ravasi rentona, olin ilmeisesti ollut aika kuuro, sillä en ollut huomannut lähestyvää ukon ilmaa ennen kuin se oli kohdalla, ensin kuului jyrähdys jolloin Gaza pysähtyi ja jännitti kaikki lihaksensa, seuraavana ensimmäinen salama iski taivaalta, se oli Gazalle liikaa ja tamma nousi pystyyn, sitten se lähti juoksemaan, juuri ennen aitaa tamma teki äkki pysähdyksen ja minä putosin, pääsin kuitenkin takaisin selkään ja kävelytin Gazaa pari kierrosta, se käyttäytyi oikein hyvin (suhteessa ukon ilmaan) Talutin tammuskan talliin ja hoidin sen karsinaansa. LOPPU

[veera]

Tähän nyt laittelen Vaikkei tähän kuulukkaan, ei kai haittaa?
Olisin nimittäin ERITTÄIN kiinnostunut ostamaan jonkun myytävistä, ei oikeastaan niinkään väliä kenet, mutta olen jo kauan etsinyt hevosta jolla voisi kisata ja sen jälkeen varsottaa.

Jos saisin Lumon niin rouva pääsisi kisaamaan Westernissä ja myöhemmin etsisin rauhallisen orin jolla sen astuttaisin.

Donnan kanssa suunnitelma olisi melkolailla saman lainen.

Katriina pääsisi ensin kisaamaan koulussa ja mahdollisesti pienissä este luokissa sekä näyttelyissä, tämän jälkeen tamma saisi varsan tai muutaman.

Jos jonkun päätät myydä niin pystyisin hevoselle sivut tekemään Websiin.

// Nämä asiat hoidetaan yksityisviesteillä tai sähköpostilla. Vastaan sinulle yksärinmuodossa. -Latu

[veera]

Gazan näkökulmasta esteitä ja lyhyt maasto

*Kolikoli* Hui! Mikä se oli, ajattelen samalla nousten ylös. Käytävälle ilmestyy Veera, rehu huoneesta. Saisko tännekkin sitä ruokaa, Veera on tosi hidas, enhän mä oo kun vasta yhestoista jolle se antaa ruokaa. Niin että kyllä sen no 10 muuta pitäs saada ruokittuu nopeemmin kun puolessa tunnissa. PYH! *Kavioiden kolinaa ja hirnuntaa* Kyllä minäkin voin vähän hirnua, "IIIIIHAHAAA", jos hirnun oikein pitkään ja kimeästi niin ehkä Veera tulee nopeammin, taidampa vielä vähän potkia tätä karsinan ovea, sitten Veera tulee varmasti nopeammin. "IIIHAAHHAAA, Kop, kop". Kuulenkin Veeran sanovan: Joo, joo oon ihan kohta siellä, tiedät kyllä ettet saa ruokaa yhtään nopeammin jos mölyät. Jaa tiedän vai? No en kyllä tasan tiedä. Antaa olla. Käännyn peppu ovea kohti ja päätän että tänään en tottele ketään. Veera avaa karsinan oven jolloin tietysti käännyn, hörisen ja katselen häntä anovasti, Veera rapsuttaa minua ja sanoo: Hömppä tyttö Gaza, tässä ruokasi. Veera lähtee ja jatkaa matkaa. Ryntään ruokieni luo ja syön ne niin nopeasti että luulen pian halkeavani. Syötyäni haukottelen ja käyn makuulle. Pian olen täydessä unessa, näen unta kuinka laukkaan äärettömällä hiekka aavikolla, laukkaan suuressa laumassa josta tunnistan muutamia sukulaisiani. Pian uneeni kantautuu Veeran vaativa ääni: Herätys Gaza! Pääset ulos! Nousen haukotellen ylös ja annan kiltisti Veeran taluttaa minut ulos. Kun Veera päästää minut laitumelle tervehdin ystäviäni, Dinnaa, Katriinaa ja Ronjaa ja sitten pyrähdämme hurjaan laukkaan. Laukkaaminen kamujen kanssa on ihanaa, saa pukitella niin paljon kuin haluaa ja juosta niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Dinna ja Katriina hidastavat jo parin kierroksen jälkeen, mutta minä ja Ronja jatkamme laukkaa, pian Ronjakin väsyy. Minä laukkaan kuitenkin vielä kierroksen ja hidastan sitten. Laskeudun huokaisten makuulle ja piehtaroin nauttien. Myöhemmi... Näen Veeran olevan tulossa portille päin ja päätän mennä valmiiksi portille, pyrähdän laukkaan ja jarrutan vasta portilla, kuulen Veeran naurahtavan. Veera tulee laitumelle ja taputtaa minua, sanoen: Hyvä tyttö Gaza. Hän napsauttaa riimun narun lukon riimuuni ja taluttaa minut talliin. Hän sitoo minut kiinni käytävälle ja alkaa harjata minua. Pian Veera jo laittaa minulle varusteita, minua kumminkin kyllästyttää seistä paikallani ja alan stepata. JATKUU....

[veera]

JATKUU..... Veera sanoo minulle: Rauhassa ny tyttö hyvä, ei tähän kauaa mee. En lopeta, mutta pian huomaan Veeran sanat todeksi kun hän lähtee taluttamaan minua ulos. Veera taluttaa minut kentälle ja nousee satulaan, katselen ympärilleni ja huomaan että kentällä on suuria esteitä, niitä on kolme. Huomaan yhden olevan sellainen jota ihmiset kutsuvat "pystyksi", toista he kutsuvat "Nousu okseriksi", huomaan okserin olevan aika leveä. Kolmas on "Muuri". Huomaan että niiden lisäksi kentällä on minimaalisen kokoinen "ristikko". Kentän laidalla istuskelee ratsastus vaatteisiin pukeutuneita tyttöjä, joku heistä kysyy:
-Veera hei! Minkä korkusii noi esteet on? Veera vastaa:
-Pysty on 80senttinen, Okseri on 60senttii korkee ja 40senttii levee, muuri on 70senttii ja ristikko 30 senttii.
-Ok, kuuluu kentän laidalta. Veera on kehottanut minut käyntiin ja kävelen kiltisti pitkin ohjin. Veera ottaa ohjat lyhemmäksi ja minä nosta pääni niin ylös kuin voin, Veera kuitenkin ohjaa minua ympyröille ja tekemään kaaria kunnes taivutan kaulaani, maiskuttelen kuolainta ja ryhdistäydyn. Veera kehuu minua ja pyytää minut raviin, nostan taas pääni ylös, mutta taas joudun menemään ympyröitä ja kiemuroita kunnes kuljen Veeran haluamalla tavalla. Veera pyytää minut laukkaan ja lähden juoksemaan nopeasti. Veera kuitenkin pidättää minut hitaampaan laukkaan ja päätän tyytyä siihen. Veera ohjaa minut ristikolle jolloin vain nostan jalkojani vähän tavallista korkeammalle. Veera ohjaa minut heti ristikon jälkeen muurille, se on kyllä vähän pelottavan näköinen, joten epäröin, kun Veera painaa pohkeensa kylkiini päätän minä hypätä ja hyppäänkin sitten suurella ilmavaralla, voihan olla että esteen sisällä asuu pari krokotiiliä jotka purevat jalkaani jos hyppään matalalta. Veera hidastaa minut käyntiin ja kehuu minua hyväksi tytöksi samalla kun taputtaa minua kaulalle. Heilautan päätäni ja pöristän sieraimiani. Pian Veera pyytää minut uudelleen laukkaan ja ohjaa minut okserille, se on tuttu este ja minä hyppään niin pitkälle kuin voin, samalla yritän myös hypätä korkealle, pääsen juuri ja juuri yli, taas Veera kehuu minua. Alan innostua ja yritän kiihdyttää, Veera kuitenkin hidastaa minut käyntiin ja pyytää taas minua tekemään niitä tyhmiä ympyröitä, kunnes kyllästyn ja päätän kulkea kiltisti. Veera nostaa taas laukan ja ohjaa minut pystylle, joka on minulle jo hyvin tuttu. Hyppään iloisesti, korvat hörössä yli ja saan tas kehuja. Veera pyytää minut kävelemään ja saan taas pitkät ohjat. Katsojien kohdalla Veera pysäyttää minut ja sanoo katsojillemme: -Voisko joku ettiä semmotteen vähän normia kevyemmän puomin ja nostaa pystyä? Haluaisin kokeilla pääseekö Gaza 90 senttiä. -Mä voin! Hihkaisi joku yleisöstämme -Kiitos! Veera vastasi selästäni. Veera kehotti minut takaisin käyntiin ja antoi minun kävellä jonkin aikaa pitkin ohjin. Kun este oli nostettu 90 senttiseksi Veera pyysi minulta laukan, ratsasti hetken ympyröitä ja kaaria, sitten hän ohjasi minut esteelle, juuri ennen estettä hän antoi pohkeita, minä kokosin voimani ja hyppäsin, pääsinkin ylitse ja sain paljon kehuja Veeralta. Veera pysäytti minut katsojien kohdalla ja kysyi esteen nostaneelta tytöltä: - Oletko ratsastanut paljonkin? -Varmaan noin kolme vuotta vakitunneilla, Tyttö vastasi -Sitten voitkin kävelyttää Gazaa sillä välin kun minä puran esteet -Oikeesti! Saanko? Oon muuten Anna -Mä oon Veera, Saat saat Veera nousi selästäni ja auttoi tytön selkääni, hän kehotti minut käyntiin ja huokaisten kävelin kenttää ympäri. Tyttö jutteli minulle kokoajan. Pian Veera kuitenkin nousi takaisin selkääni ja poistuimme kentältä. Veera käänsi minut maasto polulle. Siellä sain kävellä pitkin ohjin ja kun maasto muuttui tasaiseksi antoi Veera minun ravatakkin. Pian saavuimme erään tasaisen niityn luo, Veera ohjasi minut niitylle, otti ohjat ja antoi laukka pohkeet. Pian Veera nousi kevyeen istuntaan ja antoi minun juosta kovaa, meninkin sitten niin lujaa kuin pääsen, välillä pieniä pukkeja tehden, KIVAA! Niityn loppu päässä Veera hidasti. Käännyimme takaisin ja kävelimme tallille rauhassa. Tallilla Veera nousi selästäni ja talutti minut talliin. Hän otti varusteeni pois, harjasi minut ja laittoi minulle kevyen loimen. Sitten Veera talutteli minua hetken, sillä olin vähän hikinen. Sen jälkeen Veera laittoi minut karsinaani ja otti loimeni pois. Veeran lähdettyä kävin makuulle ja nukahdin.

P.S. Minä ja Gaza olimme jollakin mystisellä tavalla kadonneet kilpailujen tuloslistalta

Ilmoitin Gazan ja minut sinun (2.1.-12) kilpailujesi kahteen ensimmäiseen luokkaan.

[veera]

Tulin tallille jo aikaisin aamulla, jolloin hevoset olivat vielä sisällä. Menin etsimään Latua ja löysinkin tämän pian varustehuoneesta, Rommin varusteita putsaamasta.
-Moi! Voinko viedä hepat ulos? Kysyin
-Moi! Vie vaan, Latu vastasi nopeasti
Ensimmäisenä hain Sepen joka asustelee vähän muista erillään. Sepe oli reippaalla tuulella ja se yritti rynniä ohitseni, sain kuitenkin ponin kuriin ja laitumelle. Seuraavaksi hain karsinastaan Ronjan joka olikin aivan oven suussa, tammukka oli harvinaisen villillä päällä ja pomppi ympäriinsä kun yritin taluttaa sitä, eihän yrityksistä mitään tullut enään siinä vaiheessa kun tamma lähti laukkaamaan pukitellen ympäri pihaa, ihmeekseni sain pidettyä kiinni ja pysyin pystyssäkin. Juoksin siinä sitten tyhmänä naru kädessä hevonen narussa ympäri pihaa, lopulta sain vetäistyä tamman takaisin talliin jossa se rauhoittui karsinassaan. Menin takaisin satula huoneeseen ja sanoin Latulle:
-Toi Ronja on ihan mahdoton!
-Joo, mä näin ikkunasta kun menitte ympäri pihaa ja sen kun piti tänään olla parilla tunnilla. Ota se liinaan ja anna sen juosta kentällä pahin puhti pois ja päästä sitten laitumelle. Latu ehdotto
-Okei! Vastasin, otin liinan ja Ronjan suitset, irrotin suitsista ohjat ja menin Ronjan luo. Ronja nosti päänsä niin ylös kuin sai, jolloin sain maanitella, houkutella ja käyttää kaikkia mahdollisia keinoja jotta se laskisi päänsä, kun minulta olivat keinot loppu ja mietin miten saan tamman pään alas laski Ronja sen katsellen minua huvittuneena ja ollen muuten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ronja antoi minun tämän jälkeen pukea suitset kiltisti ja pian jo olimmekin kentällä jossa ohjasin Ronjan ympyrälle. Annoin Ronjan kävellä pari kierrosta, ravuutin kierroksen ja pyysin sitten laukan, Ronja lähtikin niin kovaa kun kavioistaan pääsi, annoin Ronjan laukata kunnes se rauhoittui vähän ja vaihdoin sitten suunnan, tein saman toiseen suuntaan ja talutin Ronjan laitumelle, siellä otin suitset pois, jolloin tamma pyrähti nopeaan laukkaan. Menin hakemaan Fadian joka myöskin oli oven vieressä, Fadia suostui menemään kiltisti laitumelle, vaikkakin vältteli pienintäkin vesilätäkköä ja sen takia oli muutaman kerran talloa varpaani. Seuraavana ulos pääsi Anna joka tapansa mukaan kiltisti, Fadian seuraksi. Veerakin meni kiltisti jo laitumella kirmaavien Annan ja Fadian kaveriksi. Dinna kulki oikein moitteettomasti vielä tyhjälle laitumelle ja jäi siellä juomaan juoma astiasta. Donna meinasi saada slaagin kun pihan lävitse rymisteli traktori, mutta sain sen (onnekseni) pidettyä rauhallisena ja vietyä aiemmin tyhjälle laitumelle. Hamppi teki pikkuisia loikkia, mutta kulki Donnan kaveriksi laitumelle pääasiassa kiltisti. Gaza pongahteli sinne tänne kun yritin viedä sitä laitumelle, sain tamman kuitenkin portista sisään kaveriensa Ronjan ja Dinnan seuraksi. Katriina vältteli kastumista, mutta meni muuten hyvin kiltisti Ronjan, Gazan ja Dinnan seuraksi. Yhdestoista karsina oli tyhjillään. Lumo säikkyi matkalla kaikkea mahdollista, aina Gazasta kauempaa kuuluviin auton ääniin. Myrsky tepsutti vierelläni iloisesti laitumelle. Bella teki matkalla mini-pukkeja. Luffi käveli vierelläni hyyvin kiltisti laitsille. Nyt siirryin kakkostalliin, siellä ensimmäinen karsina olikin tyhjä. Lotta yritti sählätä jotakin, mutta lopulta meni siististi laitumelle. Nasse pöhisi jokaiselle mahdolliselle tammalle ja tammat suunnilleen seisoivat rivissä katsellen Nassea, joka jatkoi pöhötystään tarhassakin. Vilma meni ulos oikein kiltisti ja halukkaasti. Oku hirnui korvat rikkovalla äänellä ilmoittaen kaikille "varokaa minä tulen NYT", minua melkeinpä nauratti orin hössötys. Rommi käveli hillittyyn tapaansa, tosin ihan vähän tammoille pöhisten perässäni tarhaansa ja siellä alkoi ensimmäiseksi syödä. Lari hyppi vähän pystyyn, hirnui, pöhisi ja hyppi, sen sai juuri ja juuri tarhaan jossa se jatkoi riehumista. Vasko ryhdistäytyi nähdessään sitä töllistelevät tammat ja käveli mallikelpoisesti tarhaan, tosin pienesti hirnahdellen. Netta (taitaa olla uus tääl vai?) katseli muita hevosia ja aloitti pienoisen soun, se hyppi ja loikki ja oikein esiintyi, rauhoituttuaan käveli rinnallani kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Axel kiinnitti silmänsä Nettaan ja pöhisi sille mahdollisimman paljon, Netta hirnui Axelille ja näytti nyrpeää naamaa kun tämä ei tullut lähemmäksi. Kimi tepsutti kiltin oloisesti omaan tarhaansa ja sinne päästyään alkoi heti aluksi piehtaroida, haukotellen. Seitsemäs ja kahdeksaskin karsina oli tyhjillään. Sitten tarhastin pihatto hevoset. Menin talliin, hain kotti kärryt, lapion ja talikon. Menin Gazan erittäin likaiselle karsinalle ja aloin putsata. Gaza oli sotkenut karsinansa täydelliseen sotkuun. Niinpä poistin sieltä kaikki kuivikkeet, lannan ja vein ne lantalaan. Siirsin kottikärryt, lapion ja talikon paikalleen, etsin käsiini "rätin" ja täytin vesi sangon, menin Gazan karsinaan ja puhdistin juoma kupin. Olin juuri saanut tavarat paikalleen kun tallissa kajahti Latun huuto:
-Kaikki jotka on nyt tallilla tulkoon tänne!
Satulahuoneen eteen, kummastuneena tulivat minun lisäkseni Sandra ja hoitajista Mira, Chao, Sara ja Karoliina, Latu sanoi:
-1, 2, 3, 4, 5, 6, hyvä! Teitä on tarpeeksi auttamaan tänään tunneilla, ehdittekö auttamaan 4 tunnin aikana?
-Joo! kaikki vastasivat
-Ok, alkeis ryhmän pitäs tulla kohta
Yht'äkkiä tallin ovesta tuli joukko 7-11 vuotiaita tyttöjä, ratsastus vaatteissa.
-Hei! Latu sanoi ratsastajille
-Moi! kuului melkein saman aikaisesti, selvästi jännittyneiden alkeis ryhmäläisten suusta
Latu muodosti hoitaja-ratsastaja parit, Mira ja Eve, Chao ja Salla, Sara ja Milja, minä ja Sonja sekä Karoliina ja Emma
-Mira ja Eve ottaa Annan, Chao ja Salla Veeran, Sara ja Milja Sepen, Veera ja Sonja Donnan, Karoliina ja Emma Bellan
Eve huudahti:
-Jee! Anna
-Veera on ainakin kiltti! Sanoi aran oloinen Salla
-Hui! Sepe on niin laiska! Sanoi Milja
-Donna! Siis se säikky? Kysyi Sonja minulta
-Niin, mutta ei se ole niin säikky jos me ei säikytä ja kun mä talutan, vastasin hänelle
-Jaa se pieni! Kivaa! Huudahti luultavasti ryhmän pienin, Emma
Kaikki parit hakivat määrätyn ratsun, niin että ratsastaja talutti ja hoitaja avusti. Meillä tosin kävi loppu peleissä niin että minä talutin melkein koko matkan, sillä Donna teki erikoisia loikkia narussa. Harjasimme ratsastajien kanssa hevoset ja sitten autoimme ratsastajia, jotka kovasta yrityksestä huolimatta eivät yksin varusteita saaneet hevosille/poneille, laittamaan varusteet ratsuille. Pian olimme jo kentällä ja autoimme ratsastajat ratsujen selkään. Kun ratsastajat olivat selässä tarkistettiin vielä että satulavyöt ovat kireällä, jalustimet oikea- ja saman-pituiset ja sitten lähdettiin kävelemään uraa ympäri. Olimme kävelleet ehkä vartin kun Latu sanoi:
-Aletaampa harjoittelemaan pysähdyksiä! Pysähtykää jokaisen lyhyen sivun keskellä. Eli, istukaa syvemmälle satulaan ja vetäkää ohjista, löysätkää ohjat kuitenkin heti kun hevonen tottelee.
Tätä harjoitusta jatkettiin kunnes kaikki varmasti osasivat pysäyttää. Latu käski kaikki isolle ympyrälle, kävelemään hänen ympärilleen.
-Nyt saatte kokeilla ravia! Tehkää samalla tavallaa kuin pyytäessänmne hevoset käyntiin, nyt hevonen vain kävelee ja lähtee sitten nopeampaa. Ravatkaa yksi kerrallaan pitkä sivu ja palatkaa sitten ympyrälle, taluttajanne auttaa kyllä! Kertoi Latu
-Eve aloittaa! Eve sai ponin hyvin raviin ja pomppi sitten iloisena satulassa.
-Sitten Salla! Sallalla oli ongelmia saada Veera raviin, mutta Chao auttoi käntä ja Veera ravasi kiltisti.
-Milja on seuraava! Sepe ei olisi millään halunnut ravata, Sara ja Milja saivat ponin hitaaseen löntystys raviin ja Milja loisti kuin aurinko.
-Sitten Sonja!Donna ravari reippaasti pää korkealla ja sille aivan liian pieni Sonja oli hyvin iloinen kun Donna ravasi niin kiltisti.
-Viimeisenä Emma! Emma sai hyvin vauhtia pieneen poniin joka tikittikin kuin viimeistä päivää, Emman nauraessa selässä. Kaikki saivat ravata pitkän sivun vielä kaksi kertaa ja loppu tunti sitten käveltiin uralla. Ratsastajien noustua selästä ja lähdettyä Latu sanoi:
-Donna ja Sepe menee seuraavalle tunnille, kaikki muut voitte viedä talliin, hoitaa pois ja tulla sitten takaisin kentän viereen.
Minä ja Sara jäimme Donnan ja Sepen kanssa odottamaan ja pian tallista tulikin viisi ratsastajaa, kolme talutti hevosia jotka olivat:
Harmonia, Halla ja Fadia, loput kaksi ottivat Donnan ja Sepen. Ratsastajat ratsautuivat, minä ja Sara menimme kentän laidalle. Ratsukot kävelivät kentällä pitkin ohjin n. 10 minuuttia jonka jälkeen Latu käski heidät raviin. Ratsukot käskettiin tekemään suunnan vaihto aina jokaisesta kulmasta, kokorataleikkaa ratsastamalla. Ratsukot olivat juuri hidastaneet käyntiin kun Mira, Chao ja Karoliina tulivat tallista kentän laidalle. Pian ratsukot käskettiin tekemään harjoitusta jossa laukattiin pitkä sivu, puoleen väliin lyhyttä sivua ravattiin ja toinen puoli lyhyestä sivusta käveltiin ja tätä jatkui kokoajan. Jonkin ajan kuluttua Latu käski ratsukot käyntiin, hän oli koonnut kentän keskelle n. 40cm korkean pystyn. Nytkin hän pyysi ratsukot kävelemään ympärilleen ja lähetti yhden kerrallaan hyppäämään esteen, ravissa. Fadia suunnilleen nosteli jalkansa yli, Hamppi hyppäsi kiltisti yli, Halla hyppäsi niin korkealta että ratsastaja oli pudota, Donna yritti nostaa laukan ennen estettä, ratsastaja kuitenkin sai sen ylitse ravissa, Sepe hyppäsi laiskasti ja pääsi vain juuri ja juuri esteen yli. Sitten Latu ilmoitti että seuraavaksi tehdään sama laukassa. Fadia hyppäsi tällä kertaa hyvin, Hamppi samoin, Halla teki taas loikan korkealta, mutta tällä kertaa ratsastaja oli varautunut siihen, Donna hyppäsi vauhdilla ja korkealta, Sepe laiskotteli taas, mutta ratsastaja antoi sille raippaa jolloin ruuna heräsi ja ponnahti tasajalkaa esteen ylitse. Loppu tunnin ratsukot kävelivät pitkin ohjin. Mira meni pitelemään Fadiaa ja muiden hevosten ratsastajat menivät hoitamaan hevoset pois. Pian tallilta tuli taas viisi ratsastajaa, neljä hevosta taluttaen ja viides meni Fadian luo. Tällä kertaa kentälle oli tuotu: Lumo, Ronja, Dinna ja Katriina. Ratsastajat olivat ratsautuneet ja kävelivät siis pitkin ohjin Latun sanoessa:
-Tänään harjoittelemme muutamaa helpon B:n asiaa
Kun ratsukot olivat kävelleet pitkin ohjin jonkin aikaa sanoi Latu:
-Aloitetaan keskiravilla! ja ratsastajat tekivät parhaansa, kaikki lopulta onnistuivatkin, Lumo tosi niskoitteli aluksi. Kun keskiravia oli menty muutama kierros käski Latu ratsukot tekemään laukassa kolme kaarista kiemura uraa, ilman laukan vaihtoja. Se olikin ratsukoille jo hankalampaa, vähän väliä Latu huomautti jonkun vaihtaneen laukkaa tai tehneen jonkin muun virheen. Lopulta, kun latu oli tyytyväinen hän käski ratsukot uran siäpuolella, käyntiä pitkin ohjin ja otti yhden ratsukon kerrallaan peruuttamaan ensin 5 askelta ja sitten siirtymään suoraan raviin, tämäkin vaati toistoja sillä milloin ratsut lähtivät väärässä askel-lajissa, milloin peruutus oli vino tai jotakin muuta oli pahasti vinossa. Kun tämäkin sujui käski Latu ratsukot uralle, käyntiä pitkin ohjin, loppu tunniksi. Tällä kertaa kaikki ratsastajat veivät kaikki hevoset hoidettavikseen tallille ja kentällä Latu rakensi 5 esteisen pikku radan, ensimmäinen este oli 80cm pysty, toinen 60cm korkea ja 50cm leveä trippeli, kolmas 70cm muuri, neljäs 60cm kaksois este ja 3-osainen in-and-out joka muodostui ristikosta, 40cm pystystä ja 60cm pystystä. Pian tallista tuli viisi ratsastjaa - ja hevosta, hevosina tällä kertaa Ronja, Gaza, Luffi, Halla ja Anna. Ratsastajat nousivat reippaasti ratsujen selkään ja aloittivat kävelemällä uralla pitkin ohjin. Pian Latu käski ratsukot raviin, katselin ratsastajia: Ronjan selässä näytti olevan rauhallinen ja tarkka ratsastaja, Gazan selässä kokenut samoin Luffin selässä, Hallan ratsastaja vaikutti aralle ja varovaiselle, Annan taas kokemattomalle. Kun ratsut olivat Latun mielästä tarpeeksi lämpimiä hän käski ratsukot kävelemään in-and-out sarjan ympärille ja lähetti yhden ratsastajan kerrallaan hyppäämään muurin. Ronja hyppäsi esteen vaivatta, Gaza vähän epäröiden. Luffi hyppäsi korkealta, Halla pudotti ja Latu käski ratsastajan hyppäämään uudelleen, tällä kertaa ratsukko pääsi yli, Anna hypähti ylitse kuin ei mitään. Seuraavaksi ratsastajat hyppäsivät pystyn. Ronja meni taas kevyseti ylitse, Gazakin pääsi hyvin yli. Luffi hyppäsi taas kevyesti ja iloisesti esteen yli. Halla lähestyi estettä hyvin, mutta juuri ennen estettä se teki täydellisen stopin, jolloin ratsastaja putosi pahan näköisesti, kaikki jotka eivät olleet hevosen selässä ryntäsivät joko ottamaan hevosta kiinni tai tarkistamaan ratsastajan tilaa, Halla ei olisi antanut kiinni, mutta löysin taskustani Gazalle tarkoittamani porkkanan ja ojensin sitä Hallaa kohti, jolloin tamma antoi kiltisti ottaa kiinni, ratsastaja oli kunnossa, mutta sanoi että hänen jalkaansa sattuu vähän, eikä hän halua ratsastaa enään tänään. Niinpä Latu sanoi:
-Jos joku hoitajista haluaa niin voi ratsastaa loppu tunnin Hallalla.
Minä ilmoittauduin vapaa ehtoiseksi ja olinkin pian tamman selässä, Latu sanoi:
-Hyppää sillä pysty kun Anna on ensin mennyt yli
-okei, vastasin hänelle ja ratsastin pukittelevan tamman ympyrälle, en voinut katsella kuinka Anna hyppäisi sillä Halla temppuili. Olin saanut tamman kuriin ja ratsastin sitä voimakkaasti eteen pystyllä, tamma hyppäsi hämmästyneenä yli ja minä kehuin sitä. Seuraavaksi Latu käski hypätä koko radan. En taaskaan ehtinyt seurata muiden suorituksia, sillä Halla yritti edelleen temppuilla. Meillä meni pysty este hyvin, Trippelillä tamma epäröi, mutta yli sen sain, Muurin se ylitti kiltisti. Temppuilun oli tamma jo unohtanut, Kaksois esteellä meinasi kieltää, mutta viime hetkellä pohjetta ja raippaa ja yli mentiin, tosin tasajalkaa. In-and-outilla tamma vähän ihmetteli, mutta hyppäsi kumminkin. Radan jälkeen tammaa sai oikein paljon kehuja, lopputunnin tamma sitten kävelikin kiltisti. Laskeuduttuani ratsailta kysyin Hallalla alkutunnin ratsastaneelta tytöltä haluaako tämä laittaa Hallan pois ja hän halusi. Kaikki muut hoitajat alkoivat tekemään lähtöä, joten Latu pyysi minua hakemaan Myrsky, Larin ja Ankin sisälle. Myrsky tepsutti karsinaansa oikein kiltisti, Larikin oli rauhoittunut päivän aikana huomattavasti ja Anki hyppeli innoissaan karsinaansa. Tällä välin Gazan ratsastaja oli saanut hoidettua sen joten menin karsinaan hellimään tammaa, otin Gazan riimun narun ja talutin sen ulos. Nousin selkään ja kävin Gazan kanssa kivalla, mutta lyhyellä maastolenkillä. Tämän jälkeen harjasin Gazaa pitkään niin että tamman karva melkein kiilsi.

[veera]

Tammanäyttelyt 23.12.-11

Latu oli ilmoittanut Gazan täällä pidettävään PKK, näyttelyyn ja minä saisin auttaa tamman valmiiksi laitossa! Tulinkin siis tallille jo aikaisin ja tallille oli jo saapunut muutama osan ottaja. Ehtisin katsella varsaluokan ennen kuin menisin putsaamaan Gazaa. Numerolla 1 kehässä Hannover, Regina. Numerolla 2 Akhal-Teke, Kia Cara the Wind, Numerolla 3 Akhal-Teke Pavlina Presta. Numerolla 4 Suomenhevonen, Mustikkapolun Lotta kuului kaijuttimista. Ensin varsoja talutettiin muutama kierros, emiensä seurassa, käynnissä ja ravissa. Sitten tuomari kokeili ja katseli varsojen rakennetta, yksi varsa kerrallaan. Sitten varsat kävelivät taas. Jonkin ajan kuluttua kuului kaijuttimista:Pavlina Presta hylätään. Kia Cara the Wind palkitaan palkinnolla tyydyttävä. Mustikkapolun Lotta palkinnolla Hyvä ja luokan voittaja, Regina palkinnolla erinomainen. Varsat poistuivat kentältä ja minäkin menin harjaamaan Gazaa. Gaza oli pesty edellis iltana ja sille oli puettu kevyt loimi, joten se ei ollut kovin likainen. Kun menin Gazan luo se ilokseni hörisi, tervehdin tamma ja talutin sekä kiinnitin sen käytävälle. Harjasin Gazan perusteellisesti, etenkin puolisukat. Harjattuani siistin Gazan karvan kostealla pyyhkeellä ja selvitin jouhet. Lopuksi raaputin kaiken lian irti kavioista ja pesin ne märällä pyyhkeellä. Lopuksi kuivasin ja öljysin kaviot. Viimeisenä minä vaihdoin Gazalle näyttely riimun ja jäin odottelemaan Latua. Pian Latu tulikin, hän sanoi:
-Oletkin saanut Gazan valmiiksi, hyvä luokka nimittäin alkaa juuri nyt.
En ehtinyt vastaamaan sillä hän otti Gazan ja suuntasi sen kanssa maneesiin. Menin katsomaan miten Gaza suoriutuu. Nyt kehässä Tanskalainen Puoliverinen Spirit of Chaos, Holstein Piper Rox, Suomenhevonen Kekan Vinotar, Hannover Karina, Suomenhevonen Helmiina, Suomalainen Puoliverinen Dior, Arabialainen Täysiverinen Chatoyant, Friisiläinen Rolanda, Sadlebred HWA Touch Of Insanity ja Arabialainen täysiverinen Ghazalah NU Kuului kaijuttimista välillä pätkivä kuulutus.
Taas mentiin saman kuvion mukaan kuin varsojenkin kanssa, minua jännitti. Pian kaijuttimista kuuluikin Palkinnon Hyvä saivat tässä luokassa Spirit of Chaos, Piper Rox, Kekan Vinotar, Karina, Helmiina, Dior ja Chatoyant. Erinomaisella palkinnolla palkitaan Rolanda, HWA Touch Of Insanity sekä luokka voittaja Ghazalah NU ox. Olin innoissani, Gaza pääsisi BIS-Kehään, JIPII! Se kilpailisi Reginaa ja jotakin ponia vastaan.

JATKUU... (Jatkan BIS-Kehän ja Poniluokan tuloksten ja toivon mukaan katrilli kertomuksen tultua)

[veera]

JATKOA...
Olisi BIS-Kehän aika. Kaijuttimet rätisivät, *Bis-kehään osallistuvat, eli Regina, Ghazalah NU ox ja Cynaeafa, tulkaa kentälle!*. Pian kentälle talutettiin suloinen Regina varsa, tanssahteleva ja hermostunut Gaza sekä kaunis, Cynaeafaksi kutsuttu poni. Taas käveltiin ja ravattiin ympäri uraa. Sitten tuomarit katselivat ja tunnustelivat taas jokaisen hevosen erikseen läpi. Jouduin odottamaan pitkään ennen kuin kaijuttimet ilmoittivat *Palkinnon BIS 3 saa Cynaeafa, BIS 2:kkosen Ghazalah NU ox ja BIS 1 palkinnon Regina*. Palkinnot jaettiin ja hevoset poistuivat kehästä. Minä en valitettavasti ehtinyt näkemään katrillia. LOPPU

[veera]

Olen pahoillani epäaktiivisuudesta, on ollut hirveesti kiireitä ja niin tulee oleen ainaki tän kuun loppuun.

[veera]

Saavuin tallille iloisella mielellä, - kuten aina. Olin tulossa, tottakai, hoitamaan ja ratsastamaan Gazaa, mutta tänään tapahtuisi myös jotakin jännittävää, nimittäin minun hevoseni, Gazan varsa, Gara palaisi tänään tänne syntymä tallilleen takaisin asustelemaan. Gara on aivan kuin emänsä, ei vain luonteensa, vaan myös ulkonäkönsä perusteella - sillä on vain hieman erilaiset päänmerkit kuin emällään.

Kävelen siis talliin sisälle, meinaan innoissani törmätä Latuun joka nauraa minun innolleni ja kysyy moneltako Gara tulisi. Vastaan Garan tulevan kahdelta, ja vilkaisen kelloa, se on kaksitoista joten aikaa on vielä kaksi tuntia. Koitan vähän rauhoittua, mutta en oikein onnistu. Käyn kuitenkin hakemassa Gazan harjat, ja satulahuoneessa pysähdyn hetkeksi juttelemaan satulaa puhdistavan Tuulin kanssa. Hän on kiinnostunut Garasta, sillä ei ole ollut Latulassa vielä pitkään - eikä siten nähnyt Garaa. Kerron Tuulille hieman Garasta, ja tämä sanoo että pitääkin tulla katsomaan kun varsa tuodaan. Naurahdan ja jatkan onnellisena matkaani, menen Gazan karsinalle. Uhkaavasti mummo ikää lähestyvä Gaza hörähtää minulle kevyesti kuin näkee minut, raaputan hieman Gazaa ja tamma näyttää varsin onnelliselle. Nauran tammalle ja menen karsinaan. Laitan steppaavalle raudikolle riimun päähän ja napsautan riimunnarun kiinni.

Gaza seisoo käytävällä valppaan näköisenä, ja minä harjaan tammaa rauhassa. Samassa Gaza kakkaa suoraan keskelle juuri puhdistettua käytävää, huokaisten siivoan äkkiä kakat lattialta. Gaza hyppelehtii paikallaan, eikä millään suostu ymmärtämään että en harjaakkaan sitä jatkuvasti, vaan että minun on siivottava taman jätökset käytävältä. Kello osoittaa varttia vaille yhtä, ja minä jatkat harjaamista sen verran että tamma on puhdas. Tämän jälkeen heitän Gazalle selkään kevyen loimen jotta tamma pysyy siistinä ulkona. Irrotan Gazan naruista ja kiinnitän samalla riimunnarun. Lähden Gazan kanssa tarhoille päin. Tamma kulkee ihmeen rauhallisesti, joten saan sen nopeasti tarhaan ja se laukkaa varsin tyytyväisen näköisesti tarhan toiseen päähän. Tämän jälkeen Gaza kaahailee valtavaa formula vauhtia ympäri tarhaa, ja sen kaveritkin innostuvat.

Jään kentän laidalle seuraamaan kun Chao ratsastaa kauniisti koulua Katriinalla ja Jonne taistelee Kidin kanssa siitä että pitäisikä Kidin kulkea kiltisti juoksuttaessa vaiko ei. Pian Chao alkaa jäähdytellä ja lähtee kävelemään maastoon Katriinalla. Jonne saa Kidin kuriin ja ori juoksee hetken hienosti, joten Jonne kehuu oria ja lähtee viemään sen sisälle. Huokaisen, sillä vielä olisi puoli tuntia kulutettavana. Päätän putsata vähän Gazan varusteita.

Ehdin juuri parahiksi putsata Gazan suitset ja satulan kun kuulen kuljetusauton ajavan tallin pihaan. Ryntään ulos ja menen auton kuljettajan luo, tämä sanoo että voin ottaa Garan ulos. Tallin oven suussa on muutava hoitaja / yksityisen omistaja, sekä Latu ja Tuuli. Menen Garan luo, varsa katsoo minua hämmästyneesti kun yht'äkkiä ilmestyn sen eteen. Varsa hirnahtaa kimakasti kuin tiedustellakseen missä ollaan, naurahdan pienelle varsalle ja irrotan sen puomista. Auton kuljettaja ajaa rampin ja takapuomin. Kun lähden taluttamaan Garaa ulos niin pääsemme hyvin rampille asti, mutta rampilla Gara ponnahtaa takajalkojensa varassa ympäri ja lähtee kiitämään eteenpäin. Joku yleisössä nauraa, mutta minua ei naurata kun kupsahdan kumoon. Nousen äkkiä ylös ja juoksen Garan perään. Hyvä ensi vaikutelma oikein juu, ajattelen juostessani. Gara onnistuu jotenkin taklaamaan pyöräilijän, jonka tunnistan Joonataniksi. Huikkaan, "Anteeksi!" ja jatkan matkaani kunnes Gara jää umpikujaan tarhan, ojan ja tallin väliin. Saan Garan kiinni ja kiskon vastahakoisesti tepsuttavan varsan perässäni talliin.

Harjaan tallissa Garaa kun Joonatan kysyy puoli leikillään, "Onko se aina tuollainen, ja taklaileeko se useinkin pyöräilijöitä? Että pitääkö ruveta enemmänkin varomaan". Gara on hermostunut ja villin oloinen, vastaan "Ei se aina, mutta Gazan varsa kun on niin vähän tämmönen säpäkkä. Ja juu, ei se yleensä ihmisiä tuolla tavoin taklaile, sori vielä siitä". Joonatan toteaa vain että "Toivottavasti, ja ei se haittaa". Kun Gara on rauhoittunut harjaukseen niin talutan steppaavan varsan tarhaan. Valitettavasti minun on lähdettävä, joten en ehdi ratsastamaan tänään Gazaa, se ja Garan koulutus sessio jäisivät siis seuraavalle kerralle. Latu lupaa ottaa Garan & Gazan illalla sisälle, joten suuntaan tyytyväisenä kotiin.

P.S. Pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan (ja Garankin nyt tähän kun en saa tänne päiväkirjihin tehtyä sille omaa, en tiedä miksi)

// Long time no see, 3 hp. pöllähti :3 Ja hops, ihan vallan unohdin kaikessa tuossa hoitajahötäkässä -tässä Garan päivis~

[veera]

Kävelen tallille yhtä iloisena kuin aina ennenkin, kun astun ovesta sisään niin muut alkavat supista, en kuule sanoja mutta huomaan ilmapiirin olevan omituinen. Kuin surullinen. Olin ollut muutaman päivän pois tallilta muiden kiireiden takia, joten minulla ei ollut mitään havaintoa tapahtumista. Sitten se iski mieleeni, eikai Gazalle ollut käynyt mitään? Se on jo niin vanhakin. Hylkäsin kuitenkin heti ajatuksen, ei se niin voisi olla, olinhan vasta vähän alle viikko sitten ratsastanut tammalla estetunnilla! Lähden reipapasti, erittäin hämmentyneenä, Gazan karsinaa kohti. "Veera!" kuulen kun Latu huutaa nimeään, menen Latun luo "Mitä on tapahtunut?". "Gaza..." Sydämeni hakkaa kuin hullu. "... se nukkui pois, kuoli, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Gaza kuoli omaan karsinaansa vanhuuteen, sen ei tarvinnut kärsiä. En halunnut häiritä sinua." mietin hetken kuulinko oikein, ja sitten iskee shokki. Pystyn vain vaivoin nyökkäämään, sitten lähden juoksemaan. Haluan vain kauas, kaus pois.

Olen juossut ympäriinsä vaikka kuinka pitkään kun en enää pysty. Pysähdyn metsäaukean reunaan, täällä me niin monta kertaa Gazan kanssa laukkasimme. Käyn istumaan kivelle metsän reunassa, ja itken. Gaza jota hoidin sen koko pitkän, hyvän elämän, olisi poissa enkä näkisi sitä enää koskaa... Miten pystyisin hoitamaan Garaa jossa on niin paljon samaa kuin emässään... tai ylipäänsä menemään tallille.

Istun kivellä itkien kun kuulen kavion kopsetta, pian metsästä tulee Latu, hän ratsastaa Haikulla. Haluan mennä pois, mutten pysty, Latu sanoo seuranneensa jälkiäni, tietysti ne näkyvät pehmeässä lumessa! Latu nousee hevosen selästä ja istuu hiljaa, Haikukin vain seisoo paikallaan. Pian itkuni loppuu, ja olemme kaikki vain hiljaa tuolla niityllä jonne minun oli tänäänkin tarkoitus tulla Gazan kanssa... Ei enää koskaan... Kuulen Latun puhuvan minulle Gazasta, nyökkäilen hiljaa.

Illalla kotona en ole pystynyt vieläkään ajattelemaan mitään järkevää, vain Gaza merkitsee jotakin... Päätän yrittää, lähden kävelemään tallille myöhään illalla ja menen Gazan karsinalle. Gazan nimikyltti on vielä paikallaan ja purutkin karsinassa, vain hevonen puuttuu. Huomaan karsinan keskellä kukkia ja muistan Latun sanat "Se ei joutunut kärsimään". Niin, onneksi Gaza kuoli näin eikä sairaana tai heikkona, se oli tammallekkin parempi.

Jatkan matkaani Garan karsinalle, joka kerta hämmästyn yhä enemmän sitä kuinka emäsä näköinen Gara on. Emänsä, jota ei enää ole. Viimeisenä käyn satulahuoneessa, otan Gazan harjat ja nypin sen jouhet irti harjoista. Siinä on kaikki mitä Gazasta on jäljellä. Jouhi tukkoa kädessäni puristaen palaan kotiin ja asetan jouhet Gazan valokuvan viereen.

Hyvästi sinulle ystäväni,
kaunis, jalo, rakkaani,
sydämmessäni olet ikuisesti!

Kun laukkasit kesäisellä pellolla,
kun hörisit suloisesti aamulla,
kun tulit luokseni etkä jättänyt,
sitä ei voi unohtaa eikä edes kannata yrittää!

Hyvästi ystävä rakas,
voisitpa tulla takas!

Lepää rauhassa Gaza!

~ Sinua kaivaten Veera, Gara & muu Latulan väki!

// :((( Mikään ei ole ikuista, mutta varmasti Gazan oli parempi kuolla nyt ilman vanhuudenvaivoja ja pikaiseen, kuin vuosien kituuttamisen ja puuronsyönnin jälkeen. Ja onneksi tallissa on kaksi hienoa tammavarsaa, Isa ja Gara, emänsä verilinjasta huolehtimassa -Gaza ei siis missään vaiheessa ole lopullisesti poissa tästä tallista! -Latu