fwb-t Relan Harmonia

[Latu]

omat sivut
Kutsutaan: Harmonia, Hamppi
Syntynyt: 10.5.2011, VHKR
Sukupuoli: tamma
Rotu: suomalainen puoliverinen
Säkäkorkeus: 170 cm
väri: rautiaankirjava

Koulutustaso: KO:GP, RE: 70 cm
Kasvattaja: Wuorela
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Mira, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[Mira]

"New Horse, New Time"

Kukkokaan ei vielä ollut kiekunut, kun keittelin aamuteetä aamutakissa aamuunisena aamuohjelmia katsellen. Latu lupasi minulle, että nyt kun upea Olio oli muuttamassa kauas, kauas pois - tai no en tiedä, mutta se kuullosti vain niin jännittävältä ja romanttiselta, joten oli tähänkin se pakko kirjoittaa - saisin uuden hoitoratsun, nimestäkään en ollut vielä kuullut pihahdustakaan, mutta mikäs siinä sitä arvailla. Pikkulinnut olivat laulelleet, että tamma se tulisi olemaan, ja suomalainen puoliverinen.

Jalkaan vedin ruskea-tummanruskea-punaiset ratsastushousut, ja paidaksi mustan Ypäjä paidan, siellä kun olin käynyt joskus kokeilemassa, mutta en sitten innostunut sen pidemmälle menemään - hyh, se opettajaksi opiskeleminenkin oli niin kallista - vaikkakin toisaalta opettajat ja ne olivat suhteellisen mukavia, jotkut vähän tiukkapipoja. Tallustin keittiöön, ja kaadoin kaviokuvioiseen kuppiin kahvia. Hörpin aamukaffetta, ja lueskelin juuripainettua lehteä. Oli se sitten mukava aamuhetki, sellainen ihan rauhallinen lekotteluhetki. Kuitenkin kohtapuoliin pitäis varmaan lähteä kattelemaan sitä uutta hoitokonia sieltä tallilta. Vaivaantuneena raahauduin hakemaan mustan seuratakin, jonka jälkeen taapersin laittamaan jodhpurit jalkaan. Siitä sitten tallilaukku selkään, tassutteli autolleni, ja matkaan!

Hurautin auton Latun tallille, jonka jälkeen kipitin innoissani tallipihalle. Kentällä ratsastettiin, taisivat olla Lumo ja Ronja hypähtelemässä hoitajineen. Moikkasin tyttöjä, ja kävelin talliin. Olikur oli juuri lastattu, muuttamassa sinne uuteen talliinsa. Katselin sivusta kun traileri lähti liikkeelle, ja katosi kulman taakse. Sinne se meni, hetket Olikurin kanssa. Luottavaisin mielin kävelin talliin, jossa jo touhotettiin täydellä voimalla.
"Se tuli! Se tuli!" joku parahti innoissaan, kun traileria vetävä auto kaarsi vihdoin pihaan. Hymyilin itsevarmasti, ja kävelin ulos. Kaikki olivat yhtä jännittyinetä kuin minäkin - se olisi upea, upea, kouluratsu. Purin huulta, ja katselin trailerin takaovea, jonka Latu avasi itsevarmana.

Nyt uuden hoitohevosen sisääntulon aika oli edessä, ja kuoleman hiljainen tunnelma oli totaalisesti käsinkosketeltavissa. Hieman kulahtaneesta trailerista asteli esille upea suomalainen puoliverinen, ja leukahan se siinä loksahti maahan. Latu se kyllä seisoskeli tallityttöjen ihasteltavana tamman vierellä, varmasti oli mahtava fiilis kun noin hieno tamma oli tälläiselle pikkutallille tuotu, pakko myöntää.
"Tääkö se sit on?" kysyin ihastellen uteliasta tammaa, joka hetipaikalla-oli-kaivamassa-mustan-takkini-taskuja-herkkujahdissa.
"Kyllä vain, Harmonia. Aika upee, eiks vaan?" Latu naurahti taputtaen reippaasti sitä kaulalle. Nyökkäsin pari kertaa hymyillen innoissani - tästä se lähtee Mira! Kävelin Latun vierellä tämän viedessä sitä karsinaan - samalla heittelin innoissani kysymyksiä, ja Latu vastaili niihin parhaansa mukaan. "Mikä sen koulutustaso on? - Edelleen, Harmonia taitaa Grand Prixinkin jujut... Aijotko kilpailla sillä? - Hei oikeesti, katson mihin tällä kykenen" ja niinedelleen, sellaisia ne kysymykseni.

"Voit harjata Harmonian, jos otat kuljetussuojatkin pois?" Latu kysyi saatuamme Harmonian karsinaansa. Nyökkäsin, ja otin tammalta kuljetussuojat. Se hörisi katsellen minua, ja taputtaessani tätä hellästi turvalle, diivamaisesti se riuhtaisi päänsä pois.
"Hei mitäs toi oli olevinaan?" murahdin, mutta päästin Mira-style-naurahduksen heti perään. "Onneks voit lainata Olikurin harjoja nyt ennen kuin saadaan sulle uudet", sanoin taputtaen tammaa kaulalle. Olikurin harjat oli tuotu heitettäväksi pois päätalliin, mutta ehdin pelastaa ne siivoilevan Sandran kynsistä.

Tallustin Hampin luokse, ja otin esille punaisen kumisuan. Se ensin otti pari epävarmaa askelta, mutta sitten rentoutui kun aloin harjailla tammaa. Se näykkäisi aina välillä takkini hihasta, kunnes laski päänsä viattomasti alas hamuamaan maata. Seuraava kerta, kolmas kerta, neljäs kerta... Harmonia ei ollut lopettaa, ennen kuin sain kummatkin kyljet harjailtua, ja lähdin hakemaan seuraavaa harjaa. Siinähän sitten Harmonia sai päähänsä, että ehkä voisin käydä nuuskaisemassa tuon käytävällä seisovan hevosen takamusta. Heti kun selkäni käänsin takaisin harjoista, oli joku pikkutyttö aivan kammoissaan kun Hamppi tutki Luffia muina miehinään.
"Mira!" Latu karjahti työntäen Harmonian mukaansa.
"Eh, joo se karsina jäi vähän niinku auki", sönkötin ja autoin Latua ahtaamaan tamman takaisin karsinaan.
"Se on seikkailijaluonne", Latu hekotti, kunnes häipyi auttamaan alkeistuntilaisia.

Saatuani harjattua Harmonian, päätin kokeilla sillä ratsastamista. Ulkona oli alkanut sataa hieman, ei paljoa, mutta sen verran kovaa, että tunti oli siirretty maneesiin. Kenttä ei kuitenkaan ollut upottavan mutainen, joten sille saisin mennä ratsastamaan. Hain Hampin upouudet varusteet, pintelit myös, ja oman kypärän hanskoineen. Satula selkään, suitset päähän, ja valmista. Itsenikin varustin, ja sitten taluttelin otuksen kentälle. Vivie oli ollut ratsastamassa Fadiaa, joten hän tallusti kentänlaitaa pitkin ulos kentältä. Siinä sitten moikkasin, ja samalla otin varmuuden vuoksi mukaani muovisen rahin, jotta pääsisin selkään. Taaperrettiin kaartoon, ja laskin jalustimet, kiristin satulavyötä hieman, jonka jälkeen oli aika pompata tammaneitokaisen selkään.

Jalustimet kohdalleen, satulavyötä kireämmälle, menoksi. Pitkällä ohjalla annoin ensin mennä, ja myötäilin kevyesti Harmonian askeleita. Sen huomasi, että se oli vireä trailerireissun jälkeen - pää korkealla, korvat hörössä, ja välillä reipastavia askeleita. Kokosin ohjat tuntumalle, ja pyöräytin pari volttia. Uralla nostin raviksi. Lennokkaat, kuin ilman päällä leijailevat askeleet kuljettivat minua ymäpäri kenttää, ja kevensin minkä kerkesin. Parin, ehkä viiden kuuden kierroksen jälkeen, istuin satulaan, ja komensin käyntiin. Hamppi oli jo lähdössä laukkaan, mutta ehei - pidätteet pitivät sen kuitenkin hidastamisessa.

Tehtiin sitten pohkeenväistöä pari pitkää sivua - pohje, pidäte, pohje, pidäte... Harmonian jalat taipuivat kuin spagetit, tämähän oli sille vasta alkukankeutta, verrattuna sen oikeaan koulutustasoon! Kun sitten vihdoin olin saanut tamman kuulolle, päätin mennä keskiympyrälle nostamaan laukkaa. Bambi tuli Lotan kanssa harjoittelemaan kentälle, joten päätettiin että pitää varoa toista. Nostettuani Harmonian laukan, jossa se heitti pienet, tuskin huomattavissa olevat ilopukit, vein sen tekemään avotaivutusta. Jos se, niin joku, sujui hyvin. Latu saapasteli kentän reunaan saatuaan kaikki alkeistuntilaiset Irinan huomaan. Hän katseli kuinka liikuskeltiin sillee ympäriinsä sitä kenttää, tehtiin voltteja sun muita perusjuttuja.

"No, miltä se Hamppi oikeestaan tuntuu?" Latu köhäisi kulkiessani aidanreunan ohitse.
"Oiken hyvältä, ihanan lentävät liikkeet ja sillee, aika perus koulupolle", hymyilin taputtaen laukkailevaa Harmoniaa.
"Hyvä, pitää kuitenkin nyt vähän tutkailla et miten nää hommat sujuu ennen kuin päästetään tunneille", Latu sanoi, ja istahti aidalle katselemaan kulkuamme ympäri ämpäri. Mentiin sitten jonkinlaista ravissa sulkutaivutusta niinkuin mä teen - siis hyvin erilaista kuin se aito.

Treenailtuamme ehkä tunnin, vein tammuskaisen kaartoon, ja taputin tämän märkää karvapeitettä. Se oli yltäpäältä hiessä - ja vettäkin oli satanut. Talutin laiskanpulskeasti Harmonian karsinaansa, ja riisuin tältä varusteet. Sain vielä heitettyä ohuen viltin sen selkään, jottei tulisi kylmä kun on aivan märkä. Sain sitten vielä Harmonian kiinnitettyä käytävälle, jossa pikaharjasin sen, kunnes siirryin lantatalikkoon ja kottikärryihin. Hampin äksyillessä käytävällä, ehdin puhdistaa sen karsinan, vaikkei sinne paljoa paskoja ollut ilmestynytkään - parmpi se oli, kuin hieman likainen karsina.

Saatuani karsinan puhtaaksi, letitin Harmonian harjan vielä, ennenkuin suljin sen nukkumaan. Tamma näytti väsyneeltä, ja oli muutenkin uupunut treenin jälkeen, joten jätin sille pari porkkananviipaletta kuppiin, ennenkuin kävelin kaatamaan kottikärryt lantalaan, ja häipymään tallilta.

Harmonia & Mira HM1

// Hyvä että Hampista tykkäät, ja tosi kiva jos ehdit sillä useamminkin ratsastelemaan -sitä aion totta vie alkaa kilpailuttamaan jos joku tarpeeksi taitava ratsastaja löytyy. Taidatko sie mitenkä kouluratoja, meinaanpa tässä vaan tarjota sulle tilaisuutta alkaa kisaamaan tällä aarteella.... :) -Latu

[Mira]

"Let's have some... fun!"

Perjantain iltapäivä, sateinen lokakuun päivä, ei töitä, ja kello lähenei kahta. Tuuli kovaa, ja huristelin mukavan lämpimässä autossa Latun Tallille. Saavuttuani tallitielle, parkkeerasin auton paikoilleen, ja otin talliromppeet takakontista. Hiukset tuulessa hulmuten tepsutin sisälle talliin. Käytävällä notkui kolme tyttöä - Vivie, Vinkku ja Tezzy. Moikkasin heitä, ja kävin heittämässä tallikamat johonkin nurkkaan, jotta pääsisin hakemaan Hamppia tarhasta. Tarrasin tamman karsinan ovella roikkuvaan riimuun, ja sen varteen, vetäen hupun päähäni. Tezzy lupasi tulla mukaani noutamaan omaa tammatyttöstään tarhasta, niin ei tulisi yksinäistä. Tepsuteltiin sitten peräkanaa tarhalle, ja Tezzy avasi portin, minä sujahdin ensin sisään. Harmonia ravisteli kaulaansa, ja yritti kaikota luotani, mutta sain sen kiinni suhteellisen helposti - naksuta suuta, ja pidä käsi selän takana, niin kaikki sujuu mitä mainiommin!
"Ei hemmetti, sä oot kaunis tamma!" kuiskasin Harmonian korvaan.

Kun Tezzy sai Donnan kiinni, suljettiin portti, ja käveltiin sisään. Harmonia tippui vettä, joten piti harjata muutenkin kunnolla se. Kiinnitin Harmonian käytävälle, ja taputin punkkariksi ryhtynyttä tammaa kaulalle - tai no, punkkariksi ja punkkariksi, ainakin se oli päättänyt värjätä harjansa ruskeaksi, mudalla. Suihkautin haaleaa vettä Hampin harjaan, ja seuloin sen läpi harjakammalla oikein kunnolla. Se oli hyvä letittää kyseisen tapahtuman jälkeen, jotta tulisi mahtavat kiehkurat. Kävin hakemassa Harmonian harjapakin, ja aloitin kumisualla, pölyharjalla, kovalla harjalla, pehmeällä harjalla, pääharjalla, kaviokoukulla, ja kiilotin vielä karvan kiilotushanskalla. Suhkutin vielä Harmonian mutaisiin jalkoihin vettä, ja pyyhin pois mikrokuituliinalla - se toimi, ja tehosi!

Saatuani nämä valmiiksi, Latu tepsuttikin jo talliin. Hän kertoi Vivielle, Vinkulle ja Tezzylle heidän tehtävänsä, ja tuli kertomaan minulle sitten, että mentäisiin juoksentelemaan liinassa maneesiin. Nyökkäsin, ja aloin varustaa Harmoniaa. Satula, pintelit, suitset... Ja valmis kuin pläkki, eiku... No olkoon. Ottihan se päähän, että ehdittiin olla Olikurin kanssa niin vähän, mutta just kun saan näin hyvän koulukonin hoitsukseni, niin päätä ihan huimaa. Hain minichapsit, raipan, kypärän ja hanskat tallilaukustani, ja talutin Harmonian maneesiin. Latu pyöriskelikin jo maneesin laidalla liina kädessään, ja taapersi sitten luokseni. Nousin selkään, laitoin jalustimet kohdalleen, ja kiristin vyötä, ennenkuin Latu tuli kiinnittämään liinan Hampille.
"Okay, alotetaan", mies rykäisi, ja pyysi minua menemään isolle uralle. Hän tuli laittamaan liinan miulle.

"Pidä pitkä ohja aluksi, ja muista antaa pohjetta aina välillä kevyesti, jotta herättelet sitä Harmoniaa kuulolle, se ei saa torkkua kun selässä on joku. Jos se lähtee suurentamaan tai pienentämään uraa, annat vaan ohjalla tilaa tutkia, Harmonia on niin utelias kaveri. Vähitellen kuitenkin alat kiristämään sitä ohjaa, noin. Just! Hyvä, ja keräät ne ohjat hyvin. Ota pieniä pidätteitä, ja voit vaikka vähän niinku liimautua kiinni siihen satulaan."

Latu ohjaili rauhallisin komennoin, ja minä tottelin. Mies pyysi minut reippaaseen raviin. Harmonia kuin loikkasi lennokkaisiin askeliinsa, ja Latu pyysi minua pitämään pidätteitä, sekä painamaan ulkopohkeella enemmän alas, jotta tamma taipuisi enemmän muotoon. Harmonia ravisteli päätään, korskahteli ja yritti nykiä päätään alaspäin. Se taisi olla päästään sekaisin, kun sai pidätteitä ja pohjetta samaan aikaan. Pidensin hieman ohjaa, ja kauniistihan se tamman kaula sitten vääntyi minun pomppiessa perunasäkkinä selässä.
"Ulko-ohja pidättää, käytä ääntä jollei se kuuntele pidätteitä. Pienempi kevennys ja ota vähän enemmän etunojoa, ettet kevennä niin taakse. Kantapäät on nyt hyvin ja olkapäät takana."

Pian tulikin jo hetki, jolloin maneesissa ei kuulunut mitään muuta kuin Harmonian kavioiden tuottamaa tasaista huminaa. Latu komensi minut pysähtymään, ja teinkin sen - samalla lensin kaulalle, sillä Hamppi pysähtyi kuin seinään.
"Kokeillaan nyt tätä ilman liinaa. Painathan sitten kantapäitä alas, ja muistakin pitää ohja sopivana", Latu neuvoi kävellen takaisin ympyräksi muodostuneen uran keskelle. Lähdin kierroksen käynnissä, jonka jälkeen mies komensi antamaan pohkeella ravimerkin. Hamppi pinkaisi raviin, ja minä sain sitten tehdä monia pidätteitä, ennenkuin sen ravi oli tasaista, pehmeää, sulavaliikkeistä ja sopivan nopeaa.
"OK, tehdään nyt siirtymisiä. Muista, että käynnistä sitten energistä ravia, ja kaikki siirtymiset ovat teräviä", Latu saneli, katsellen meitä - minua ja Harmoniaa.

"Muistathan myös, että kannattaa pitää se vahva ulko-ohjan tuki koko ajan", Latu sanoi antaessani kevyttä pohjetta tammalle. Se lähti jälleen kerran isoliikkeiseen raviin. Latu ohjeisteli, kun minä ravailin, ja Hamppi liisi ympyrää pitkin. Välillä Harmonia säikähti jotain ulkona hirnahtelevaa nelijalkaa, mutta muuten ratsastus sujui todella, todella hyvin. Tamma kulki kauniisti uralla, ei sitä voinut muuten sanoa.
"Okei, ota koko ura, nosta laukka, ja laukkaa pari kierrosta. Sen jälkeen ravissa avotaivutuksella koko rata leikkaa", Latu naurahti ja katsoi kun suuntasin Harmonian uralle. Ravi, pohje, istunta, ja laukka! Harmonia laukkasi uralla nätisti, ilman mukinoita.

Saatuani avotaivutukset kuntoon, Latu pyysikin minut jo kaartoon - miehen piti päästä opettamaan koulutuntilaisia. Laskeuduin selästä, ja talutin Harmonian rankkasateessa talliin. Joku pikkulikka ei uskaltanut mennä Hallan karsinaan, eikä Cimillaakaan paikalla näkynyt, joten työnsin Harmonian karsinaansa, ja pikaisesti kävin auttelemassa. Palasin kuitenkin aika äkkiä.
"Hamppi!" murahdin huvittuneena, kun Harmonia oli jo menossa tutkimaan paikkoja. Lopulta kuitenkin hain Harmonian harjat, ja otin tältä kamat pois. Pesaisin kuolaimet, harjailin tamman, ja laitoin tämän kuppiin omenaviipaleen.

Kun olin saanut auteltua alkeisskidejä sun muita, raahasin jakkaran Hampin karsinan viereen, ja avasin karsun oven. Harmonia sai seisoskella oven rajassa, mutta ei tulla sitä pidemmälle. Puhdistin vielä Harmonian satulahuovan, pintelit ja harjat, tamman hamutessa niskavillojani. Taputtelin ja lepertelin sille vielä jotain, ennen kuin suljin kauniin hoitokonini karsinaansa.
"Susta tulee vielä tosi hyvä tuntipolle", kuiskasin Harmonian korvaan, ennen kuin marssin takaisin autolleni. Sade ei ollut lakannut.

Harmonia & Mira HM2

// En niinkään ole koulupolleihin erikoistunut, mutta avo- ja sulkutaivutukset sun muut sujuvat ihan hyvin. : D

// Veikkaan että oot silti miua taitavampi.... :____D Oon onneton mikä kouluratsastukseen tulee. -Latu

[Mira]

"Quick Workout"

Työt alkaisivat vasta yhdeltätoista, joten ehtisin nopsaa käydä tallilla tervehtimässä Harmoniaa. Huristin työvermeet laukussa tallille, ja nousin perus parkkipaikallani ylös autosta. Tallustin talliin. Innokas tervehdyskuro hörisi tallissa, ja kolisteli karsinoitaan.
"Elkää luulko turhaan", naurahdin hiljaa. Kävin oikopäätä hakemassa Hampin harjapakin, ja tepsutin tamman karsinalle. Siellä se seisoi, haikein mielin katseli käytävälle, ilmeisesti kaipasikin jo seuraa.
"Moi pikkulikkaseni", sanoin hivuttautuen Hampin karsinaan. Suukotin tamman turpaa pari kertaa, ja hukutin lopulta sen halauksin, taputuksin ja lepertelyin. "Ethän sä oo kovin likanen, hiukan kuraa vaan jaloissa", jatkoin pyyhkäisten tamman puhtaankultaisen väristä kohtaa kaulassa. Talli oli tosi hiljainen, Latukin varmaan jossain omissa menoissaan. Toivottavasti nää aamutouhut ei ole kiellettyjä.

Kello tikitti vauhdikkaasti, ja löi yhdeksän. Sain Hampin harjattua, ja kiinnitettyä sille juoksutusvyön huopineen. Kierrätin vielä tämän pintelit jalkaan, ja ohjakset kiinni tarvittaviin koukkuihin. Tamma oli hämmentynyt, mutta seruasi minua kun talutin sen kentälle. Aurinko paistoi kivasti, ja lämmitti ilmaa, joka oli aikalailla koleahko. Tarrasin juoksutusraippaan, ja ohjastin Harmonian uralle. Se käveli siisti keskiympyrällä, ja päätin sitten antaa hieman ohjetta, että nyt ravia. Harmonia lähti liitämään ympyrää pitkin ja piti päätänsä alhaalla. Tamma korskui hiljaa ravaillessaan ympyrällä.

"Mira, mitä sä täälä?" kuulin Latun äänen. Vilkaisin Pohjoispellon suuntaan, josta mies kepsotti Rommin selässä. Hän ravasi kentän laitaan, ja katsoi juoksuttamistani. Virnistin, ja ohjailin tamman laukkaan.
"No voi herraseni, miltä näyttää? Työt alkaa vasta yhelttoista, joten päätin tulla kipasemaan tallilla, jospa saan tamman aamuliikutettua", sanoin pyörien ympäri, Harmonian liidellessä upeassa laukassaan.
"Hyvä kun liikuttelet Harmoniaa nyt ku se ei vielä oo tuntikypsä", Latu totesi, ja ravaili tallin suuntaan.

Juoksuteltuani laukan, ravin ja käynnin kautta Harmoniaa suunnilleen tunnin, kävelin tämän luokse ja taluttelin sen sitten talliin. Otin varusteet pois, ja harjasin tämän ennen kuin ihmisiä alkoi ilmaantua tallille. Ilemmalla sitten pääsisin helppailemaan lisää, jos apua tarvittaisiin. Mahdollisesti myös koulu- ja maastoreenausta myös olisi tulossa. Toivottavasti päästäisiin jonkun kanssa maastoilemaan, eikä tarvitsisi mennä yksin vaeltelemaan.

Harmonia & Mira HM 3

[Mira]

Mitä Mira sanookaan, kun Harmonia väsäilee itsekseen piaffea tarhassa? No hyvä luoja tietenkin!

Harmonia & Mira HM4

[Mira]

"Autnum Time"

Hengittelin raikasta syysilmaa punaisten saappaideni loiskahdellessa tallipihan vesilätäköihin. Lokakuun tulon kyllä huomaa aina. Ensin tulee pimeää, aurinko ei paista moneen päivään ja itkuisen harmaat pilvet leijailevat taivaalla miettien sataako vai ei, vähän niinkuin Harmonia ajattelisi, että ravaisiko vai ei. Hain tamman sateisesta ulkokelistä, ja katselin tätä saatuani sen kiinnitettyä käytävälle. Voi hitto, kuran hinkkaaminen vaaleasta ja siropiirteisestä hevosesta olisi viimeinen asia johon haluaisin juuri nyt ryhtyä. Vettä tippuva tamma katseli minua kummastuneena, kun revin hiuksiani ja murisin matalasti. Ei olisi tehnyt mieli tarrata harjaan ja sukia tuota hevosta, mutta se oli velvollisuus. Suin pitkin ja rauhallisin vedoin Harmonian puhtaaksi, ja kun tamma kiilsi kavioista korvan kärkiin, hain sen varusteet.

Kun Harmonia seisoi harjattuna, kamppeet päällään, saatoin painaa kypärän päähäni ja lähteä taluttamaan tammaa ulos. Se askelsi vierelläni reippaasti, ja mietti selvästi, mihin tammaa vein. Pieni sade ei meitä sulattanut, ja päätinkin ratsia kevyen treenin kentällä, tuntien ollessa maneesissa. Tuuli paukutti puita tallien seinämiin, ja Harmonia hieman arasteli kysesitä ääntä, mutta rohkaisuillani selvisi siitäkin pelosta. Olin huojentunut, kun pääsin vihdoin satulaan ilman Harmonian hyörimis pyörimisiä. Kiristin vielä satulavyötä, laitoin jalustimet kohdalleen ja lähdin käyntäämään verkkaisesti kentällä.

Välillä piti pidätellä herkässä olevaa Harmoniaa tuulen aiheuttamilta ääniltä, mutta muuten Harmonia kulki nätisti, ja jopa muodossa, muuten se meni kuten tavalliset tuntihevoset, paitsi että tamma oli erityinen. Kokosin ohjat, jonka jälkeen tehtiin ensimmäiseksi Harmonian kanssa kiemuroita ja voltteja, ja kaikkea siltä väliltä. Sitten ravailimme pari kertaa pitkillä sivuilla, ja konitammasta näytti löytyvän rutkasti vauhtia tänään, etenkin kun sitä näyttivät äänet hieman pelottavan. Jarruttelin hieman, kun Harmonia hidasti, ja tein temponvaihdoksia, mutta se hermostui äkkiä, ja alkoi viskomaan päätään. Niinpä rauhoitin taas ravin ja asetin vain pikkuisen. Tamma vaikutti tämän jälkeen tyytyväiseltä ja taipui taas hienosti. Vaihdoin sitten suuntaa kulmankatkaisijalla ja samalla istuin harjoitusraviin.

Istuessani satulaan, Harmonia luuli minun pyytävän laukkaa ja alkoi kiihdyttämään raviaan. Pidätin reippaasti, ja sain tamman pidettyä ravissa. Asettelin taas sisäänpäin, mutta huomasin tämän suunnan olevan Hampille vaikeampi. Se ei kääntynyt yhtä hyvin ja taipuikin vähemmän. Asettelin kuitenkin pikkuhiljaa ja pian tamma alkoi jo myös tähän suuntaan joustamaan hyvin. Siirsin siinä vaiheessa hetkeksi käyntiin, ja annoin taas vain puolipitkät ohjat. Tähän mennessä vaikutelmani Harmoniasta tuulisella säällä on erittäin positiivinen, vaikkakin vauhtia piisaa rutkasti. Mutta vaikka tamma on hieman reippaammasta päästä, se ei lainkaan lähde käsistä, ainakaan ravissa.

Nostin uudelleen ravin, ja nyt Harmonia askelsi jo rohkeasti. Se liisi jälleen kerran uralla, kunnes käänsin tamman pääty-ympyrälle. Ravattuani pääty-ympyrän parisen kertaa, istuin satulaan ja nostin laukan. Aluksi Harmonia ei välittänyt, se luuli varmasti minun tarkoittaneen, että nyt mennään harjoitusravia, mutta kun pohkeella ojensin hieman muotoon, ja naksautin suuta, niin kyllä se siitä sitten lähti. Yleensä Harmonia oli lähtenyt laukkaan rauhallisesti, niinkuin Grand Prix hevoselta olisi odottanut, mutta nyt se hypähti laukkaan ja oli heti vauhdissa. Hieman säikähdin, mutta sain kuitenkin miltei heti ohjastuntuman takaisin. Laskeuduin tekemään puolipidätteen, ja laskin raviin.

Seuraava harjoitus olisi vaihtaa pääty-ympyrästä keskiympyrään, ja sitten taas seuraavaan ympyrään ja takaisin. Harmonia teki tehtävänsä hyvin, ja suuntasi liukkaasti ympyrältä ympyrälle. Palasin uralle, ja tein ravissa suunnanvaihdoksen tekemällä sulkutaivutuksia. Harjoittelin vielä koko uralla myös harjoituslaukkaa, ja Harmonia olikin innoissaan siitä. Muitakin koulukiemuroita - kuten temponvaihdoksia, pohkeenväistöä, taka- ja etuosakäännöksiä sun muita - harjoittelin Harmonian kanssa. Se kypsyi hetki hetkeltä vain enemmän kohti kunnon tuntikonin tasoa.

Tein vielä pari laukkakierrosta, suunnanvaihdoksia, kolmikaarisia kiemurauria ja loppuravailut ennenkuin otin jalustimet jalasta, ja annoin pitkän ohjan. Harmonia lonksotteli laiskanpulskeasti kaartoon. Taputin tätä, ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet, löysäsin vyötä ja talutin kaviot kopsuen käynnissä kulkevan Hampin talliin. Sidoin tämän käytävälle, joka oli hiljainen. Muut hoitajat hilluivat hoitokoniensa karsinoissa - jotkut putsailivat paskoja, jotkut hellivät hoidokkiaan - ja Latu sun muut olivat tuntia pitämässä. Me siis olimme aivan hiljaa, ja kahden. Taputin Harmonian kaulaan, kun se pärskähteli.

Puhdistin vedessä kuolaimet ja vein koko suitset satulahuoneeseen naulaan roikkumaan. Harjasin vielä Harmoniaa, joka oli jo nukahtamassa seisaalteen. Kuivasin sen, ja hukutin sen halauksiin. Vaikka tamma ei minulle vielä niin tärkeä ollutkaan, oli se jo lähellä sydäntä.
"Harmonian mieli on niin harmooninen", kuiskailin itsekseni halaillessani tämän kaulaa. Sade ropisi vasten tallin kattoa, mutta ehei, se ei minua haitannut. Talutin väsyneen tamman karsinaansa, jossa se hamuili vedet kupistaan, ja Latun karsinaan heittämät heinät vatsaansa.

Kello oli kahdeksan. Olin puhdistanut tunnin sisällä Harmonian suitset ja satulan, sekä kupin. Pian piti lähteä kuitenkin kotia kohti, mutta sitä ennen olisi hyvä rauhoittua tamman kanssa.
"Hei unelmien kaunottareni", sanoin jotenkin ihastuttavan filmaattisesti. Avasin hiukan kolisten karsinanoven ja tamma vain katseli saapuani karsinaan. Suomalainen puoliveritamma katsoi kuinka laskeuduin maahan istumaan sen viereen. Harmonia laski päänsä, ja katseli uupuneena ympärilleen. Silitin kauniin tamman harjaa ja kosketin sen turpaa, tunsin kuinka sametin pehmeä se olikaan. Katsoin hiukan silmiä sumentaen ulos ikkunasta, näin kuinka lehtiä lensi edestakaisin ja puut näyttivät kuihtuneilta. Rapsuttaessani samalla Harmoniaa, haroin hiukseni pois silmieni edestä. Tamma sulki toisen silmänsä, ja oli nukahtaa siihen - ei, se ei nukahtanut, se vain nautti.

Harmonia & Mira HM5

[Mira]

"Snap, Gotcha!"

Jännittävää. Tänään kokeilisin maastakäsittelyä maneesissa, olin nimittäin lukenut pari päivää sitten kirjastossa erään kirjan, jossa kerrottiin miten maastakäsittely vaikuttaa hevoseen, ja miten sitä voitaisiin petrata. Tänään olisi muutenkin vapaapäivä, joten miksen kuluttaisi sitä tallilla hillumiseen - siinä lomassahan voisi vhän lueskella kokeisiinkin. Aurinko yritti selvästikkin nousta puiden takaa ja loi samalla haaleita varjoja pihalle. Hevoset söivät heiniä tarhoissa, eikä ihmisiäkään vielä näkynyt, muutakuin Romminsa kanssa oleskeleva Latu. Vilkaisin kyllästyneenä kelloani ja se näytti jo puoli yhdeksää. Päivästä tulisi varmasti kiva, etenkin kun saisin viettää sen kokonaisuudessaan Harmonian kanssa. Olin tullutkin tallille jo kahdeksalta, jolloin sain jakaa Latun kanssa hevosille aamuheinät, ja viedä ne tarhoihin. Mies oli itse lähdössä ratsastamaan, ja pyysikin jos voisin siivoilla karisinoita. Why not?

Kipitin sisälle talliin, ja kävin hakemassa talikon sekä kottikärryt. Rahtasin ne tyhjää tallikäytävää pitkin Harmonian karsinalle, ja avasin sen oven. Ravistelin mustuneita lantakasoja karsinan reunoilta, ja tuoreempia sen keskeltä, ja saatuani tämän valmiiksi, hoipuin kottarien kanssa Lumon karsulle. Jos senkin tässä samalla voisi siivoilla, ja miksei koko tallinkin karsinoita, muilla hoitajilla olisi sitten vähemmän hommaa kun mie saan kärsiä hiki hatussa näistä hommista. Toisaalta, mikäs siinä, kaikkiaan tallihommat olivat kivaa ajanvietettä vapaapäivinä, eikö?

Tallin ikkunasta hohkaili syysauringon säteitä. Hakeuduin valoon ja lämpöiset valonsäteet tuntuvat takkini lävitse. Tosiaan, aurinko lämmittelee vielä hitusen, koska ilmasto on kylmää. Mutta sekään ilo ei kauan kestänyt, kun isot pilvenlongat imaisivat ystävällisen auringon syleilyynsä. Puiden takaa näkyi nousevan jättiläismäinen pilvimatto, mutta tuskin niistä tulisi pitkän tovin vaikeuksia. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja jatkoin lantojen lappaamista kottikärryyn. Lähdin kuskaamaan kärryjä kohti lantalaa, jonka jälkeen päätin siivota myös Veeran karsinan koska sekin sattui juuri olemaan tarhassa, eikä karsina järin siistiltä näyttänyt. Siivottuani tammavarsan karsinan lähdin tarhojen luokse riimunnaru kädessäni.

Harmonia mussutteli portin viereen pystytetystä heinäkasastaan aamumuonaansa, ja ravisteli vähän väliä harjaansa syysaamun kajasteessa. Naksuttelin suutani, ja yritin saada tamman huomion. Se vain söi heiniään, eikä piitannut minusta. Edes tämän kerran se olisi voinut nostaa päänsä ja katsoa minuun suurilla tummilla silmillään, mutta ei. Ei se kerta kaikkiaan jaksanut keskeyttää ruokailuaan edes hämmennyksestä. Ujuttauduin tarhaan, ja menin Harmonian viereen seisoskelemaan. Se päästi terveen pärskähdyksen, ja asetti korvansa hörölle. Taputin tätä lautasille hymyillen vienosti. Harmonia oli harmooninen, jälleen kerran.
"Et edes tiiä minkälainen viikko mulle on tulos. Sä saat vaan nauttia elämästäs. Olisit tyytyväinen", mutisin vaivaantuneena likaiselle tammalle. Halla ja uusi yksäritamma Dior katselivat meitä pihatosta. Muut tarhassa olevat tuskin olivat edes huomanneet minua.
"Oo onnellinen kultaseni. Sä oot jo nyt mulle tosi tärkee. Ja toivottavasti sä ymmärrät nää mun elämäni huolet ja ilot. Sovitaan niin", jatkoin nyt kuitenkin iloisempana. Oli se mukava aamuhetki oman lempitamman kanssa. Nyt se katsoi minuun, suurilla silmillään. Juuri tätä tarvitsin tällä hetkellä. Se ymmärsi minua, sovittuhan se kuitenkin oli jo.

Asetin riimun Harmonian päähän, ja hymyilin sille. Onneksi se oli aina tukenani. Talutin tamman harjauspaaluun, ja hain sen pintelit sekä harjapakin. Laitoin pintelit siististi paikoilleen harjauspaalun päähän, ja harjailin tamman kiiltäväisen puhtaaksi. Jokainen kohta karvasta, kymmenen vetoa harjalla, ja kavioit putipuhtaiksi. Käärin vielä ne ostamani halpispintelit, ja taluttelin tamman maneesiin. Päästin siellä sen irti saatuani oven kiinni, ja vilkaisin olisiko katsomossa jotain tarvikkeita, vaikka Latun termospulloa tai mahdollisesti muuta?

Heitin riimunnarun maahan, ja aloin säädellä omia juttujani. Eh, ehkä kuitenkin? Tamma tunki nokkaansa joka paikkaan minun heittäessäni uralle kuusi puomia. Olin selin mittailemassa puomejen etäisyyksiä. Pian jo kuitenkin Hamppi hönkäisi niskaani ja säikähtäen kiljaisin. Nuori neito kavahti taaksepäin ja luimisti korviaan, mutta asteli pian takaisin luokeni ihan tyytyväisenä.
"Sori, olisit varottanu", naurahdin vaimeasti, ja suukotin Harmonian turpaa, tarttuen sitten riimusta kiinni. Kumarruin ottamaan riimunnarun, ja klikkasin sen kiinni Harmonian riimuun. Lähdin hölkkäämään ympäri uraa, ja tamma juoksi perässä. Tänään tulisi olla todella hyvä päivä, sillä huomenna tuskin pääsisin liikuttamaan Hamppia. Tosiaan, huomiseen oli vielä päivä aikaa, siihen mennessä olisin varmaan rentoutuneemmalla tuulella. Nopeutin jo valmiiksi ripeitä askeliani tamman kiitämiseen sopivaksi, kulmiani kurtistellen.

Pian päästin irti tamman kokonaan irti - ei narua, ei riimua. Harmonia laukkasi innoissaan maneesin keskelle, ja ei ajatellut yhtikäs minua. Päätin ottaa siis härkää sarvista, ja ottaa esille kunnon treenin. Juoksin tamman perään, ja naksuttelin suutani. Varmasti oli huvittava näky. Harmonia piti sitä ilmeisesti hauskana, ja lähti laukkailemaan ympäri maneesia. Kun henki pihisi vaikka kuinka paljon, ja pulssi hipoi pilviä, niin lähdin kävelemään ihan hiljalleen toiseen suuntaan. Puuskutin odotellen Harmonian reaktiota - ja sieltä se tuli. Tamma hengitti raskaasti niskaani, ja hörähti niin että koko maneesi raikasi.
"Kultaseni, jos me vaikka mentäisiin nää puomit nyt?" kysyin hiljaa, ja ohjasin tammaa ääniavuilla puomeille. Jalkojaan diivamaisesti nostellen se ylitti ne.

Vähän ajan päästä Hamppi seurasi minua jo matkaavoittavassa laukassa. Se oli selvästi innoissaan, kun välillä kaarteli keskelle maneesia, ja heitti räväkkiä pukkihyppyjä - siinä vaiheessa siirryin vähän sivummas. Kun oltiin juoksenneltu pienoinen hetki, pysäytin tamman, ja laitoin riimun sille. Kiinnitin narun toiseen naruun, joka oli ollut maneesin reunalla - taisi olla Neidin tai Annan, mutta sinne se oli jäänyt.
"Kokeillaanko?" kysyin hiljaa konilta, joka katseli minua silmät pyöreinä. Jännittävää, lähes varusteeton ratsastus! Kuitenkin ennen kuin kapusin selkään, rauhoittelin itseäni, ja pian tunsin olevani aivan rento. Talutin tamman maneesin laidalle, ja nousin vanhan kaljakorin päältä sen selkään. Selässä kököttäessäni huomasin, kuinka iso Harmonia tosiaan oli, ainakin vanhoihin hoitokamuihini verrattuna. Ei se ennen tuntunut näin isolta.

Harmonialla oli aika kiva säkä, joten selässä oli mukava istuksia. Kun pienen pienillä avuilla siirsin Hampin käyntiin, se oikein pyrähti kävelemään. Pidin koko ajan ainakin puolipitkät ohjat, jottei se veisi ihan oman päänsä mukaan. Kun kokosin ohjat, tamma alkoi heti kävelemään jännittyneenä ja kankeana. Yritin istunnalla saada sitä rentoutumaan, mutta pian huomasin jännittäväni itsekin - entä jos tipun päin seinää ja kuolen? Tai jos Harmonia kompastuu ja kuollaan molemmat? Ouu mai gaash - suomalainen englanninaksenttini on aika mahtava, eiks? Keräilin taas hieman enemmän naruohjia ja aloitin tekemällä joka kulmaan ja sivujen keskelle ympyrät. Välillä vaihtelin ympyröiden kokoja pienemmiksi ja suuremmiksi saadakseni hieman enemmän tuntumaa tammaan, siis selkään. Kun vaihdoin suuntaa, pyysin Harmoniaa hieman lisäämään käyntiään, ja se onnistui hyvin, sillä tamma antoi parhaansa. Tein ympyröitä ja voltteja myös tähän suuntaan. Aina välillä huomasin jännittäväni, joten huokaisin ja jatkoimme matkaa. Vähän ajan kuluttua ratsastus alkoi jo olla luontevaa, ja kaikki kankeus oli tiessään.

Kevyt ratsastaminen riitti tänään, joten otin ravissa ne puomit, ja kokeilin laukkaa. Ravailin ja menin käynnissä myös väärinpäin, joten leikkituntihan se periaatteessa oli. Myös naistenistuntaa tuli kokeiltua, ja Harmonia pitikin siitä sillä yritti selvästi enemmän kun yritin saada sitä laukkaan - mutta ilmeisesti yhden kyljen tuplapohjeavut eivät riittäneet.
"Tuus nyt", sanoin, ja ohjasin tamman kaartoon. Laskeuduin selästä liukumalla tamman lautasten päältä. Se oli ollut mukava, joten kiittelin Harmoniaa viemällä sen suoraan tarhaan - mutta ennen sitä, kaivoin taskusta leivänkannikan, jonka ojensin tyytyväiselle tammalle, joka kirmaili laitumelle.

Harmonia & Mira HM6

[Mira]

Hampin päiväkirja oli tippunut hurjasti, joten tuollaisella valmis-viidessä-minuutissa tyylillä tehty kuva uppailee nyt tamman kirjaa.

www.sumopaint.com/files/images800/afiiddizreeqxdjx.jpg

Harmonia & Mira HM7

[Mira]

"Winter Is Time Of Adventures"

Olin jutellut tänään aikaisemmin Latun kanssa, että voisin tulla ratsastamaan pitkästä aikaa Harmonialla. Astellessani vihdoin sinisenpuhuvassa iltapäivässä tarhoille, näin kuinka Harmonia seisoi pirteänä tarhassaan ja meninkin heti moikkaamaan sitä. Tamma oli saanut uuden loimen nyt talven tultua, jouluomenanpunaisen kombiloimen, joka suojaili lumen tuprutellessa maahan.
”Hei tyttönen, pitkästä aikaa. Sori kun oon heivannu sut, mutta on ollu liikaa kiireitä”, virnistin viattomasti. Tartuin Hampin riimuun ja avasin portin, jonka jälkeen oli pakko tassutella pollen luokse. Latu oli ilmeisesti hankkinut sille kunnon jouluriimunkin, karvapehmusteet ja kaikki punaista. Ujutin paikoillaan seisovan kaunokaisen päähän riimun ja kiinnitin kulahtaneen, likaisen riimunvarren lenkkiin. Lähdin sitten taluttelemaan sitä Pohjoispellolle, joka oli vasta pienen ja ohukaisen lumivaipan alla. Näinollen oli helppo liikuttaa tammaa näin ennen kuntoonlaittoa.

Päästyäni vihdoin pakkasillasta Harmonian kanssa talliin, laitoin sen käytävälle ja tartuin harjaboksiin. Hamppi oli hiukan muuttunut päästyään välillä tunnille. Sillä oli piirteitä, jotka merkitsivät sen tunituran alusta – se piti korvia välillä luimistuksessa koskiessani sen vatsaan, kolisteli kavioitaan lattiaa vasten ja viskoi harjoja hoitajansa kiusaksi. Mutta kyllä se oli vielä oma itsensä, se välillä vähän säpsähteli jos tein nopeita liikkeitä, mutta vaikutti siltä tutulta luottopollelta. Pääasiassa Harmonia vain katseli korvat tötteröllä tallintapahtumia, mutta ei reagoinut niihin muuten. Ei edes jonkun koiraan, joka juoksenteli vapaana tallissa. Harjattuani ja hoidettuani Harmonian hain satulahuoneesta sille satulan ja suitset. Satulahuopakin oli puhdas ja uudelleenostettu, mutta kuitenkin kiitettävästi samanlainen kuin muillakin hevosilla.

”Hei Mira, mentäiskö me yhes pellolle laukkaa ja sillee?” Chaon äänen tallin ovelta. Käännyin katsomaan ja nyökkäsin innoissani. Naisen perässä roikkui turhautunut Dinna, joka oli sonnustettu vaaleansiniseen loimeen, josta se ei näyttänyt pitävän vaisiskaan. Nainen talutti Dinnan karsinaansa ja laittoi sen pikaisesti kuntoon, nopeudella johon itse en kykenisi. Samalla juteltiin kaikenlaista, kunnes vihdoin Chao lähti hakemaan hoitajienaitasta termospulloon glögiä ja pieneen muovipakettiin pipareita. Itse tartuin taskulamppuihin, ja kiinnitin ne riimunvarsilla tammojen kauloihin. Itse kuitenkin jatkoin tämän jälkeen Hampin kuntoonlaittoa.

Harmonia otti kuolaimet suuhun ja kiinnitin remmit kiinni. Laitoin satulan tammuskaisen selkään ja silloin viimeistään alkoi Harmoniakoni luimimaan, kun kiristin vyötä. No, ilman puraisuja sekin hoitui ja sitten vain laitoin päähäni kypärän ja kiristin vielä remmin tiukalle. Nopsaa kipitin hakemaan Harmonialle kevyen fleeceloimen ja heitin sen satulan päälle, jonka jälkeen uppouduin siniseen kaulahuiviini. Ulkona oli pari astetta pakkasta, mutta ihan mukava keli peltoretkelle, etenkin vähän vanhemmassa seurassa. Kuitenkin oli täälä niin paljon pieniä natiaisia...

”Lets gouuh”, Chao nauroi noustessamme tallipihalla selkään. Nainen oli hankkinut selkäänsä repun, jossa oli ilmeisesti kaikkea tarpeellista retkellemme. Lähdettiin maneesin ohitse kohti ison pellon päätyä. Otettiin ensin ravipätkiä ja kokeilin amatööritason piruettia pyörimällä kolmesataakuskytä astetta käynnissä ympyrää, jonka jälkeen pellonreunassa nostettiin laukaksi. Tammat kilvoittelivat hiukan, mutta tykkäsivät selvästi kuuraretkestä. Kun saavuimme vihdoin pitkän laukka- ja ravitaivalluksen jälkeen tähtitaivaan täplittämän taivaan alla olevalle tukille, joka mahdollistaisi istumisen, laskeuduimme selästä ja sidoimme hevoset puihin. Eivät ne siinä kauaa saaneet seistä, kun hörpimme glögit ja mutustimme tuoreet piparit vatsoihimme.

”Oikeesti, tääl on pelottavan pimeet”, virnistin hieman kiusaantuneena noustessani selkään. Chao nauroi kippurassa ja nousi Dinnan selkään.
”Joo-o, tuolta metsästä hyppääkin joku hirviö, varmaan pahempi kuin Halla hoitaessa”, Chao tuhisi upottautuen syvemmälle kaulahuivinsa joukkoon. Näytin pienesti kieltä, jonka jälkeen irroitin riimunvarren Harmonian kaulasta ja otin taskulampun esille. Lähtiessämme kävelemään takaisin, kuulimme takaatamme rapinaa. Hamppi säikkyi hieman, mutta Dinna oli keskittyneempi ohuen lumivaipan alta pilkistävään ruohotupsuun. Nieleskelimme Chaon kanssa, kunnes ryteiköstä laukkasi suoraa päätä tulisilmäinen Luffi. Se heitteli pukkeja ja irrotteli villisti pellolla. Me molemmat katselimme hölmistyneinä ympärillemme.
”Ehkä kannattais ottaa kiinni. Varmaan huomannu avonaisen tarhan portin tai jotain ja kuumennu siitä”, mutisin irroittaen riimunnarun Harmonian kaulasta. Laskeuduin selästä pyytäen Chao pitämään Harmoniaa paikoillaan ja reippailin itse ratsuponitamman perään.
”Luffikoni, mitäs sä?” kyselin saatuani vihdoin ponskin kiinni. Se kokeili meitä pitäessämme siitä riimunnaruista molemmin puolin, mutta nostimme pian varovaisen ravin ja lähdimme kohti Latulaa.

Tallissa Sandra huohotti pidellen päästään kiinni ja Latu lohdutti toisesta olkapäästä hokien, ettei se ollut hänen syynsä että Luffi lähti matkalle. Tassuttelimme kolme hevosta perässämme talliin ja heitimme ensin omamme karsinoihin, jonka jälkeen pomppasimme Latun ja Sandran eteen.
”Terveisiä ryteiköstä...” Chao naurahti poimien Luffin keltaisesta loimesta pari kuivahtanutta risua. Sandran kasvoille levisi leveä hymy. Keskustelimme hetken ja kerroimme kuinka olimme nähneet Luffin syöksyvän ryteiköstä. Tämän jälkeen selvisi, että joku pikkutyttö oli passitettu tarhaamaan Luffi, kun Sandra ei ollut ilmennyt tallille ennen iltamyöhää...seurauksena tietenkin itkevä pikkutyttö ja tulinen tamma joka oli nykäissyt taluttajansa kumoon.

Harmoniaa menin suukottamaan, halailemaan ja annoin sille omenanameja.
”Ja sää lupaat ettet karkaa koskaan kuten Luffi, eiks niin poksuseni?” sössötin, jonka jälkeen Harmonia pärskähti ja kääntyi iltaheiniensä puoleen.
”Mira, haekkos koneja tarhasta?” Latu kysyi tökäten minua selästä. Nyökkäsin ja lähdin Chaon, Latun ja Sandran kanssa hakemaan hevosia tarhasta, kun ne siellä olivat. Jäin vielä hetkeksi tallille, puhdistamaan Harmonian varusteet ja karsinan, jonka jälkeen oli pakko mennä nuokkumaan.

Harmonia & Mira HM8

// hutasin hetkessä. halusin vähän jännitystä tarinoihin, joten en tällä tarkoita että Luffi olisi jotenkin erikoisen huono, innostuin vain tuosta kuvasta jossa se hyppää aidan yli vekkulimaisesti. : D

// Hutastu tai ei niin hyvä oli lukea ja mielenkiinto säilyi koko ajan. Ja haha ei karkaaminen hevosesta (tai tässä tapauksessa ponista) huonoa tee, Luffi on tainnut vain erikoistua omatoimiseen liikutukseen... : DDD -Latu

[Mira]

"Snowing And Blowing"

Tallin radio soitteli hiljalleen rauhallista joulunajan musiikkia minun nojaillessa kouluhevosen hiljalleen hengityksen mukana kohoilevaan kylkeen. Tallissa oli hiljaista, vaikkakin siellä oli kiitettävän paljon väkeä, aina sitten yksityistenomistajista hoitajiin. Harmonia seisoi käytävällä harjattavanani, kun odottelin muiden hoitajien ohella lupaa alkaa varustamaan ratsuja – tänään oltiin menossa itsenäisyysmaastoon! Suitsiin olin käärinyt kaikkien muiden kanssa sinivalkoista silkkinauhaa. Pian Latu kuitenkin jo rymisteli sisään jaellen eväitä ihmisten reppuihin. Sandra ja Irina naureskelivat taustalla katsellessaan hoppuhousu-Latua.
”Nyt voitte alkaa varustamaan ja jos haluatte, niin voitte myös loimenkin kanssa ratsastaa”, mies saneli saatuaan jaettua kaikille oman osansa yhteisistä eväistä, joihin kuului kaikkea eväsleipien ja lämpimän mehun väliltä. Omat eväät kuitenkin kaikilla olikin mukana. Vähitellen ihmiset tarttuivatkin satuloihin ja suitsiin.

Nostin Harmonian satulan sen selkään. Se seisoi tyynesti paikoillaan, jopa kiinnittäessäni satulavyötä. Taputin Harmoniaa kaulalle tarttuen sen suitsiin. Kuin tilauksesta hoitopolleni haukotteli laittaessani sille kuolaimia ja näinollen sainkin ne helposti tämän suuhun. Kiinnitin kaikki remmit, jonka jälkeen hiipparoin hakemaan kahdet siniset pintelit ja kahdet valkoiset pintelit patjoineen, suojat nimittäin olivat vielä kosteat kun ne pesin tuossa vähän aikaa sitten. Päätin hakea vielä Hampin fleeceloimen satulan päälle. Laitoin päähäni kypärän, käteeni lämpimät hanskat jonka jälkeen kaikki taluttivat hevoset tallipihalle aamuruskossa. Sieltä sitten lähdettäisiin matkaan.

Aamu oli tänään valjennut heikon auringonkajasteen avulla hiukan paremmin kuin yleensä, mutta Latukin oli vaikuttanut vähän kärsineeltä noustuaan aikaisin isänmaan kunniaksi.
”Ja elkää sanoko, ettette oo valmiita about parin tunnin vaellukselle?” Latu kyseli laittaessaan Rommin jalustimia. Kaikki nauroivat jonka jälkeen Latu käski ottamaan lyhyen raviverkan tallipihalla ennen matkaanlähtöä. Harmonia kulki tyylillä, muodossa ja tyylipuhdasta ravia. Kehaisin tammaa sen ollessa vetreä kuin langanpää. Otimme vielä parin askeleen laukannostot saadaksemme ratsut kuulolle, jonka jälkeen Latu pyysi – tai oikeastaan murahti - kaikki takaisin tylsään käyntiin. Miekkonen ohjasi meidät järjestykseen ja lähdimme rallatellen kohti päämaastoja.

Harmonian kanssa ratsastettiin aika takapäässä, olihan kuitenkin se vielä hieman epävarmempaa kamaa. Tamma spurttaili ja ryösteli välillä, kunnes edessä kulkevan Katriinan ahteri sattui eteen. Muutkin kyllä vähän kiusoittelivat ratsastajiaan, joka näkyi pään viskomisella, pukkihyppelyillä ja ilottomilla hyrräpyörimisillä. Ja niin me kaikki totesimme, että pakkanen oli kyllä tehnyt tepposensa jokaiseen - yleensä rauhallisetkin hevoset liikkuivat tavanomaista reippaammin ja jopa saattoivat välillä ottaa steppiaskeleita pelkästä innokkuudesta. Harmonia rauhoittui kuitenkin kun kumarruin sen tasoon ja kuiskin sille hetken jotain. Hevonen käveli tämän jälkeen eteenpäin rennoin, pitkin askelin, kaula alhaalla ja nyt se näytti nauttivan luonnosta aivan yhtä paljon kuin minäkin.

Aurinko oli jo noussut kiitettävän korkealle, kun saavuimme tampatulle ravisuoralle. Latu pyysi meitä asettumaan katrillipareihin, minä asetuin Donnan ja Miron kanssa jonon keskipaikkeille. Rommi ja Latu saivat ensimmäisenä ravata suoran päätyyn ottamaan aikoja, kun Ronja ja Gaza pinkaisivat ensimmäisinä matkaan. Monet parit ehtivät kilpailla, ennen kuin Latu huudahti minut ja Miron matkaan. Huomasin kuinka Harmonian ravi ei ollutkaan kuin kouluratsastaessa, vaan se oli matkaavoittavaa ja nopeatempoista, tuskin laisinkaan tyylipuhdasta. Halusin sen kuitenkin irroittelevan, joten annoin tamman ravata niin kovaa kuin se vai jaksoi jaloillaan pinkoa. Suoran päässä siirsin sen vastahakoisesti rauhallisen ravin kautta käyntiin, kuunnellen aikoja joita Latu luetteli. Harmonia puhisi ja pärski tyytyväisenä Donnan kanssa. Meidän starttimme voittajaksi selvisivät Miro ja Donna sekunnin murto-osan voitolla, kaikkien starttien voittajaksi hurjapäinen Lumo, joka oli säikähtänyt parinsa Hallan pukkiloikkaa ja pinkonut mahtavaa vauhtia maaliin. Rallatellen itsenäisyysratsastuksen matka jatkui. Ravasimme pitkän tovin, ennen kuin saavuimme pienelle metsäaukiolle, jolle oli sopivaa sitoa hevoset ja laskeutua selästä nauttimaan talvipäivästä.

”Sano T, sano A, sano U, sano K, sano O, sano TAUKO!” Latu hekotti Rommin selästä laskeutuen heti ensimmäisenä ja heittäen repun paikalle rakennettuun tuulensuojaan. Itse otin Harmonian satulan pois ja jätin sille vain loimen. Kyllä se niin kovasti tykkäsi tauostaan, kun meinasi kierrättää itsensä kiinni puuhun. Hetken päästä kaikki istuivat ympyrässä tuulensuojan sisällä tai ulkopuolella ja söivät kukin omia eväitään. Jotkut huomasivat kiiressä pakanneensa vahingossa pahaa mehua tai laittaneet leivän väliin suolakurkkua josta eivät kummemmin pitäneet ja eväitä kierrätettiin innokkaasti ringissä. Omia eväitä ei oikeastaan enää ollut, kaikki söivät vain toistensa jämiä ja ilmapiiri oli rento. Tämän jälkeen lauleskeltiin Maammelaulu ja lippulaulu, jonka jälkeen hevoset varustettiin uudelleen ja suunnattiin pellolle ottamaan laukkaspurtteja sekä relaamaan arjen lomassa.

”Dodi, rivii siitä. Kun mie huudan 'rommipullo' niin saatte startata. Voittaja saa palkinnoksi...yhden tunnin liinassa Irinan opissa”, Latu virnisti Rommin selästä. Ori kävi kuumana sen täytyessä vain seisoa, Harmonia olisi selvästi halunnut vaihtaa paikkaa – tamma oli nukahtaa. Kun vihdoin Latu kajautti ilmoille sotahuudon, paiskasin kannukset Harmonian kylkiin. Se lähti laukkaamaan muiden ohella ja kilpailu olikin tiukkaa. Pian kuitenkin selvisi, että Fadia oli tiukasti tullut ensimmäiseksi, Ronja toiseksi ja minä sekä Harmonia kolmansia. Muut hyvin jumboina. Saimme vielä laukkailla niin, että Latukin pääsi mukaan. Harmonia pyöriskeli ja steppaili hermostuneena, kunnes sain sen vihdoin suoraan ja laukkaan. Tamma kiisi lumi pöllyten, kunnes se huomasi irrallaan juoksentelevan Bellan, joka oli tiputtanut ratsastajansa Aleksian selästänsä. Silloin tamma innostui ja heitti korkeita pukkeja, minä kaaduin kaulalle, jalustimet irtosivat, ohjat lensivät jalkoihin ja lopputuloksena minä lumihangessa ja Harmonia kauempana kaveeraamassa Bellan kanssa.

”Voi hittolainen...” murahdin nousten lumesta. Latu ja muut hekottivat hieman, mutten tietenkään siitä pahastunut. Parempi ottaa huumorilla. Sain kyllä Hampin kiinni, toinen juttu oli se, pääsinkö sen selkään. Juuri kun olin nousemassa, tamma kiepsahti hermostuneena ympäri tai heitti pikkupukin. Tartuin kuitenkin härkää sarvista ja nousin selkään vaikka tamma vähän pukittikin. Eipä se minua haitannut, oli vain vähän villi tänään.
”Ja matka jatkuu kohti kotitallia, ohoi!” Vinkku nauroi kovaan ääneen Ronjan selästä. Jokainen huuteli mitä nyt sattui päähänsä saamaan, saadakseen tunnelmaan kohotusta – vaikka se olikin jo kiitettävän korkealla....ainakin hoitajien puolesta. Naurua ja tippumisia kylmään hankeen tuli kotimatkan aikana ehkä liikaakin, mutta Latun pinna näytti kestävän tyttöjen toheloinnit. Minä myös, toki, vaikka itsekin tipuin Harmonialta vielä pari kertaa.

Oli vielä suunnilleen kilometrin matka talliin, kun huomasimme kuinka lunta alkoi epäilyttävän paljon tupruttaa taivaalta – pian meillä olikin siinä jo kunnon myrsky veitsenterävällä viimalla ja lumipyryllä. Hevoset saivat ravata loppumatkan pysyäkseen lämpiminä, välillä otettiin kuitenkin käyntiä ja tielle päästyämme saatettiin ottaa laukkasuorakin. Nyt ei kukaan halunnut tippua, kun lumen päälle oli muodostunut paksu peite jäätynyttä lunta, joka ei ihan helpolla upottanutkaan. Näin sitten kuitenkin pääsimme tallipihaan ja talutimme ratsumme talliin lepuulle. Rankkaa tämä elämä..

Pakkanen kiristyi iltaa kohden, se hipoi kymmentä astetta. Lumipyry oli hieman laantunut, vaikka nyt siellä satoi vain nyrkin kokoisia pumpulihiutaleita. Heitin Harmonian kuppiin hieman vanhaa leipää ja taputan tätä. Se on umpipoikki raskaasta taivalluksesta. Hymyssä suin vaihdoin pääharjan puuselkäiseen sukaan, jolla ryhdyin reippain vedoin harjaamaan tamman hyväkuntoista turkkia. Polle vilkaisi minua, haukotteli leveästi ja ryhtyi nuokkumaan vasenta takastaan lepuuttaen. Se ei vaivautunut edes korvaansa heilauttamaan minun hytkyessä hiljaa joulumusiikin tahtiin leveä virne kasvoillani. Harmonia oli niin ihana puttepossu, että olisi tehnyt mieli ihan itselleen ostaa – vaikkeivat perheen rahatkaan niinkään riittäisi...Tartuin muihin harjoihin yksi kerrallaan ja rentoutin Harmonian kauttaaltaan. Kului puolisen tuntia, kun vihdoin sain puhdistettua kaikki neljä kaviota. Tämän jälkeen sujautin tammalle riimun päähän, loimen selkään ja siirryimme ulos tallista. Nyt se pääsisi koko loppupäiväksi tarhailemaan rakkaiden ystäviensä kanssa.

Itsenäisyyspäivää ei paremmin voisi viettää. Hauskaa itsenäisyyspäivää siis sinullekkin!

Harmonia & Mira HM9

// Ja samoin ! -Latu

[Mira]

”It's time to learn something not-so-easy”

Olin vihdoin varannut itselleni koulutunnin. Harmonia käveli pitkällä askeleella kaulaansa venyttäen, minä pyörittelin nilkkoja ja katselin ympärilleni maneesissa. Vinkku Ronjineen käveli edellämme ja toisella pitkällä sivulla muutaman hevosenmitan välein valkea Luffi ja tuntihevosen hommista pian poisjäävä Dinna. Tunnin aihe, avotaivutus, oli minulle hieman vieraampi asia. Toki sitäkin oli tullut vuosien varrella treenattua, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Odotin innolla, miten treeni lähtisi sujumaan. Hamppi ainakin tuntui olevan hyvällä tuulella, eikä se hätkähdellyt lainkaan, vaikka tuuli ujelsi maneesin nurkissa. Säännöllisempi kouluratsastus ja se, että olin osallistunut useammalle Irinan tunnille, oli edesauttanut yhteistyömme kehittymistä. Huonoja päiviä oli vieläkin paljon, mutta niinä hyvinä Harmonia oli koko ajan vain parempi. Latu oli jopa ehdottelut pollella kisaamista jossain vaiheessa, mutta siihen en ollut vielä valmis, vaikka Hamppi olisikin ollut. Ehkä sitten ensi kaudella, kunhan olisimme saaneet vielä enemmän harjoitusta.

Muutaman kierroksen jälkeen keräsin ohjat ja siirsin tammuskaisen raviin kevyellä pohkeenpainalluksella. Hamppi terästäytyi heti. Se liikkui omin jaloin eteen, joten minun tarvitsi huolehtia vain siitä, että se myös polki eikä vain juossut. Tein erikokoisia ympyröitä ja niillä temponvaihteluita huolehtimatta liikaa taivuttamisesta. Olin oppinut, että Harmonia kyllä rupeaisi taipumaan ilman tappelua, kunhan se ensin saisi vähän ravia alle ja sitä jaksoi houkutella sisäohjalla ja -pohkeella. Liikuttelin sormiani, tuin ulkoa, myötäsin ja pyysin, ja aivan kuten olin olettanutkin, Hamppi rentoutui pian ja pehmeni niskastaan hakeutuen enemmän oikein päin. Selkä nousi ja takajalat alkoivat polkea alle. Kevensin Harmonian pärskähdellessä viluisuuttaan ja Irina pääsikin jo ehdottamaan että ensi ratsastuskerralle voitaisiin varata mukaan ratsastusloimi.


”Valmistellaan laukannosto! Isoa laukkaa kevyessä istunnassa! Avataan hevosten lavat oikein kunnolla. Avotaivutuksessa kun sitten päästään heppoja kokoamaan”, Irina kailotti kouluraippa kädessänsä. Yksi kerrallaan hevoset siirtyivät laukkaan, Harmonia kevyellä mutta huomaamattomalla hypähdyksellä. Istuin muutaman askeleen ajan satulassa saadakseni poniin paremman tuntuman ja nousin sitten kevyeen istuntaan työntäen kättäni hivenen eteenpäin tamman harjan juuressa. Höpönassu Hamppi liikkui eteenpäin pirteällä laukalla tullen kuitenkin puolipidätteistä avuille niin, ettei se sinkoillut kulmiin täyttä vauhtia vaan ehti tehdä kaarteen rauhassa. Suorilla annoin sen spurttailla enemmän ja niin saada lapoja auki, kuten Irina oli selittänyt. Hetken perästä vaihdoimme suuntaa. Laukka vaihtui muutaman raviaskeleen kautta ja sitten jatkoimme harjoitusta. Harmonia pärski laukatessaan, oli kevyesti kuolaintuella ja tuntui ponnistavan jo kunnolla takaa. Reipas laukka alkuverryttelyssä oli ennenkin saanut sen paitsi pirteäksi ja nopeaksi avuille myös liikkumaan voimakkaammin.

Laukattuamme Irina käski meidät käyntiin ja tekemään pieniä avotaivutukseen valmistelevia voltteja. Harmonia taipui näennäisesti hyvin, mutta heti kun yritin päästää sisäohjaa löysäksi huomasin, kuinka taivutus laimeni kadoten lopulta kokonaan. Alkoi siis Harmoniakin olla ruosteessa parin tallissa ja laitumella vietetyn päivän jälkeen. Aloin tehdä enemmän työtä pohkeella näyttäen vain vähän suuntaa sisäkädellä, ja muutaman ympyrän jälkeen ruunakin sai juonen päästä kiinni. Sitten olimmekin valmiita aloittamaan päivän varsinaisen treenin. Hamppi oli alusta saakka hyvin halukas kääntymään voltille aivan kuten äskenkin, eikä se heti tajunnut, miksi siltä nyt vaadittiinkin kolmella uralla eteenpäin liikkumista.

”Mira, Harmonialla reipas eteen ratsastus. Paino pysyy keskellä hevosta. Hamppi varmaan tekisi mielellään voltin, mutta nyt sen täytyy pysyä uralla!” Irina ohjeisti, ja minä tein työtä käskettyä. Painoin ulkokantapäätäni paremmin alas, ryhdistäydyin satulassa ja yritin pitää itseni suorassa. Tein ensin pienen voltin, jätin saman asetuksen ja taivutuksen päälle ja pyysin Harmoniaa liikkumaan eteenpäin uralla. Se otti muutamia oikeita askelia, jolloin suoristin sen saman tien. Homma oli meille molemmille vaikeaa, mutta kierros kierrokselta aloimme ymmärtää toisiamme paremmin. Onnistuin pitämään taivutuksen tasaisena ja sisäohjan pehmeänä, ja Hamppi taasen ei enää johdonmukaisesti yrittänyt jatkaa voltille tai suoristua heti, kun tunsi minun pyytävän sitä pysymään uralla.

”Antakaa pitkä ohja hetkeksi. Voitte ylläpitää lämpöä tekemällä ravivoltteja, mutta uralla käyntiä”, Irina tokaisi lähtien hakemaan itselleen lapaset.
”Irina on ihan sairaan tiukka”, naisen poistuttua kuului jonkun tytön vikinää Luffin selästä. Naurahdin hiljaa ajatellessani kuinka vielä ei-hoitaja suhtautuisi Irinan komennukseen. Itse olin jo aikalailla tottunut siihen. Taputin Harmoniaa virnuillen.
”Onneks Dinna tekee hyvää työtä”, Dinnan selässä oleva pitkä ja hoikka nainen tokaisi aristokraattisella äänellä pidentäen kaulaansa. Kuitenkin maneesin ovi avautui ja Irina tuli jälleen ohjeistamaan meitä. Hän komensi kaikki energiseen ja terävään raviin.

Ravissa ongelmaksi osoittautui ensin liiallinen poikitus ja sitten liika vauhti. Kun yritin pohkeella korjata Harmonian väistöä avotaivutukseksi, se tulkitsi avut eteenpäin ajavaksi ja rentous katosi. Ensimmäiset yritykset olivat pelkkää molemminpuolista vastaan jäkittämistä ja oma jutun tekemistä. Sitten muistin taas rentoutua, istua alas ja jättää sisäohjan löysemmälle. Hamppi myötäsi takaisin, kääntyi siivosti pienelle voltille ja jatkoi siitä yritteliäästi muutaman askeleen avotaivutusta. Kerta kerralta ponskihevonen liikkui ja suoritti paremmin, kun minä vain muistin olla sille tarpeeksi pehmeä. Se alkoi pian tehdä jo avotaivutusta ja kykenin irroittamaan katseeni avuistani. Kun kiisimme avosuoralla Irinan ohitse, virnistin leveästi ja otin kehut vastaan kunnialla.



Jatkoimme samaa tehtävää vasemmassa kierroksessa, joka sujui meiltä taas samaan tahtiin kuin edellisessä suunnassakin. Kun Irinakin oli erittäin tyytyväinen minun ja Harmonian työntekoon, saimme siirtää käyntiin ja nostaa siitä laukan loppuverkkoja varten. Hoo alias Harmonia pärski tyytyväisenä kun se laukkasi pehmeällä kuolaintuntumalla pääty-ympyrät ja lopuksi uraa pitkin. Ravailimme hetken pitkillä ohjilla kunnes siirsimme koko porukka käyntiin ja kiitimme hevosiamme. Irina tuli luoksemme ja auttoi minua laittamaan Hömppähampille sen fleeceviltin päälle. Opettajamme kehui tämänpäiväistä työskentelyä ja taputti tammaa tyytyväisenä.

Talutin Harmonian talliin, jossa otin siltä varusteet ja laitoin sen yöpuulle etusoljella kiinnitettävän fleeceviltin kanssa. Ulkona puhrusi viima ja lumihiutaleet kiisivät ikkunoiden ohitse hetkessä, joten tallissakin luultavasti viilenisi yöllä. Puhdistin nopeasti vielä karsinan, autoin Latua iltaheinien kanssa ja loimitimme ainoan hevosen jolla ei ollut ”takkia” päällä, siis diiva-Katriinan, jonka jälkeen olikin aika painautua vällyihin.

Harmonia & Mira HM10!!

[Mira]

"Why She Is So Different?"

Pakkanen oli laskenut melkein kahteenkymmeneen asteeseen juostessani toppaloimeen puetun pollen kanssa tallin lämpöön. Betonilla kilisevät kaviot rikkoivat käytävällä vallitsevan syvän hiljaisuuden viedessäni Harmonian sen karsinaan. Jäätävä ulkoilma tunki ovenraosta sisään, joten harjapakin lisäksi hain satulahuoneesta villaviltin ja heitin sen tamman selkään harjauksen ajaksi. Karsinassa riisuin Hampilta toppaloimen, hain sille pienen tukon heinää ja juotin sen lopuksi mellasilla maustetulla vedellä. Harjasin tamman pikaisesti ja selvitin hännän ja harjan hiusharjalla – kätevää, sillä isommat roskat lähtivät, mutta jouhet pysyivät. Kavionpohjat olivat aivan jäässä ja heposen jalat turpeessa, joten talutin Harmonian pesupaikalle ja sulattelin tierat siellä pois. Lopuksi pesaisin jalat. Kyykistyin kuivaamaan niitä, kun havaitsin tutun hahmon nojailevan seinään.

”Mitäs sä täälä tähän aikaan?” Sandra tiedusteli haukotellen. ”Kellohan hipoo vasta yhdeksää.”
”Mä käyn liikuttamassa tän nyt tänään kun illalla on paljon töitä ja tänään ei oo tunteja, niin pitää Hampin nyt koulutusta vähän saada – vaikka se osaakin jo kaiken”, virnistin suupielet korvissa. Sandra virnuili hetken itsekseen, kunnes heilautti tummia hiuksiaan.
”Vai niin. Pysy selässä”, tämä virnisti ja lähti kättään heilauttaen. Minä kuivasin loput jalat huolelliset ja talutin Harmonian sitten takaisin karsinaansa. Hain tammuskaisen varustuksen satulahuoneesta ja heitin ensiksi satulan selkään. Ei se nyt tarvinnut satulavyötä vielä... Laitoin sille sitten jokaiseen jalkaan lampaankarvasuojat, Harmonia alkoi jo nostella koipiaan ja liikehtiä levottoman oloisesti – se varmasti tiesi, että nyt pääsisi juoksemaan.

Käytyäni vaihtamassa tallikengät saappaisiin ja riisumassa yhden paidan takin alta pois vedin kypärän päähäni ja aloin laittaa tammaa paremmin kuntoon. Polle nyppäisi korvat luimuun välittömästi, kun laskin satulavyön alas. Se nakkeli niskojaan ja huiski kärsimättömänä hännällään minun asetellessa huopaa ja satulaa paikoilleen. Laittaessani vyötä kiinni Harmonia teki salamannopean näykkäisy-yrityksen, mutta olin varautunut – älähdin kieltoni ennen kuin se otti kiinni ja sain hevosen luopumaan aikeestaan. Se oli varmasti turhautunut kun joutui lähtemään kavereidensa luota, eikä ollut saanut vielä edes aamukaurojaan sitten heinienjaon jälkeen.

Saatuani pienimuotoisen päännosteluepisodin jälkeen Hampille suitset päähän talutin sen tallipihalle. Tamma tanssi ohjanmitan päässä ympyrää ja epäilin hiukan, pääsisinkö omin avuin selkään nyt kun se oli niin pahalla tuulella. Piha kuitenkin kaikui tyhjyyttään, joten ei auttanut muu kuin yrittää. Vedin jalustimet alas, kiristin satulavyötä – hevonen oli liian kiihdyksissä edes reagoidakseen – ja ponnistin sen kummemmitta valmisteluitta vauhdista selkään. Ohjasin sen hiekkatielle antamatta itselleni ja tammalle lupaa jähmettyä kauhusta. Jo alkukäyntien aikana huomasin, että tänään minulla oli allani todella herkkä versio Harmoniasta. Todella herkkä. Se ei nopeille hevosille tavanomaiseen tapaan vain reagoinut voimakkaasti apuihin, vaan se hermostui joka ikisestä merkistä. Pakkanenko sen teki?

Tamma väisti jo sitä, etten istunut ihan keskellä satulaa, jännittyi heti kun ajattelinkin raviinsiirtymistä ja pysähtyi, kun nojasin hiukankin eteen. Ohjan ottaminen tuntumalle pahensi asiaa. Ensimmäiset sata metriä olivat aikamoista esitystä: raviaskelia, pysähtymistä, peruuttelua, eteenpäin pomppimista, tien laidasta laitaan sahaamista. Sitten muistin taas avainsanan hevosen kuin hevosen ratsastamiseen. Rentous. Valutin ohjaa muutaman sentin pidemmäksi, pyöräytin olkapäitä taakse, laskin jalat pitkinä alas kylkiä pitkin. Sitten vain hengitin niin kauan, että polle allani alkoi pidentää askeltaan ja kävellä rauhassa.
”Harmonia, ethän sä ollu eilen tällänen?” kuiskasin sen korvaan saatuani sen kävelemään rauhallisesti. ”Sä olit kiva. Ja nyt sä oot kuin tulivuori joka laukeaa pienestäkin erheestä.” Tamma nosteli jalkojaan kuin viimeistä päivää yrittäessäni uudelleen rauhoittaa sitä. Sandra varmasti tiesi että tässä tulisi käymään näin, joten siitä se ivallisuus. Virnistin ajatuksilleni ja keskityin Hamppiin.

Raviinsiirtyminen oli melko tasapainoinen ja ensimmäiset askeleet Harmonia liikkui tahdikkaasti ja rauhassa. Harmi vain, että yllättävän pieni ravi tuli minulle niin kovana yllätyksenä, että sain jälleen kerran tamman muuttumaan kireäksi ja levottomaksi. Hain kevennykseen oikeaa tahtia ja yritin samalla rentoutua. Tasaisen liikkeen löytyminen kesti jonkun aikaa, mutta kun se sitten onnistui, Harmonia alkoi taas tuntua oikein hyvältä. Se ravasi joustavin askelin eteenpäin, ei katsellut pahemmin ympärilleen ja kuunteli ohjeita keskittyen asiaan. Asettelin Hamppia hiukan molempiin suuntiin vuoronperään ja pidin sormia minimaalisessa liikkeessä. Kirjava tamma alkoi hakeutua oikein päin ja unohti häsläämisen saman tahtiin kuin minäkin. Taputin sitä kehuvasti.

Harjoittelin vielä peruutusta oikeaoppista muotoa hakien ja peruutuksesta suoraan raviin siirtymistä ennen kuin hidastin tamman käyntiin ja annoin sille muutaman kymmenen metrin ajaksi vapaat ohjat. Verryttelyssä ei ollut mitään kummoista, taivuttelin tammaa matkalla rennossa ravissa. Saavuttuamme houkuttelevan näköisen lumisen pellon laidalle jarruttelin tamman käyntiin ja pyysin sitä astumaan hankeen. Harmonia otti muutaman kenguruloikan ensi alkuun, asettui sitten ja alkoi kävellä. Se tuntui olevan hiukan epävarma pohjasta ja keskittyi enemmän ympäristöön kuin töiden tekemiseen, joten ohjasin sen isolle ympyrälle ja aloin taivutella. Minulla kesti taas hetki löytää tarpeeksi herkät otteet ja aluksi tamma ylireagoi voimakkaasti, mutta jossain vaiheessa muistin rentouden ja ponikin pehmeni sisäjalan ympäri. Kun olin saanut avut läpi, pyysin Hamppineidin raviin. Se tuntui heti varmemmalta ja rennolta mutta silti innokkaalta ja eteenpäinpyrkivältä. Ravailimme ristiin rastiin peltoa, tamma liikkui kauniisti ja kuunteli apuja. Hanki ei ollut syvää, mutta se vähäkin sai kuitenkin Harmonian tekemään voimakkaammin takaosalla töitä ja käyttämään jokaista neljää jalkaansa.

Hetken päästä palasimme tielle. Annoin mursulleni hetkeksi pitkän ohjan ja huokaisin itsekin. Toistaiseksi kaikki oli sujunut jopa paremmin kuin olin odottanut kaikesta alkupelleilystä päätellen. Tietenkin maastossa hevonen toimi ja liikkui eri tavalla kuin kentällä eikä vaatimustasokaan ollut kovin korkea, mutta olin pysynyt selässä eikä tamma ainakaan tällä hetkellä ollut jännittynyt kuin viulunkieli... Käveltyämme jonkun aikaa keräilin ohjat, hain hevosen ohjan ja pohkeen väliin ja aloin valmistelemaan laukkaa. Harmonia sähäköityi välittömästi, pomppi paikoillaan ja nyppi ohjaa, ja luvan saatuaan pinkaisi vauhtiin. Yritin olla vetämättä ohjasta ja istua sen sijaan alas, mikä oli äärettömän vaikeaa ottaen huomioon tamman laukan laadun ja vauhdin. Tein puolipidätteitä, jotka Hamppi jätti täysin huomiotta, ja sain sen laukasta raviin vasta hyvän matkaa sen risteyksen jälkeen, josta meidän oli ollut määrä kääntyä. Tamma pärski ja puhalsi selvästi aika tyytyväisenä itseensä. Päätin jättää loput laukkatreenit myöhemmälle, ehkä joskus silloin kun tamma ei ollut huonolla tuulella.

Käveltyämme takaisin tallipihaan, laskeuduin selästä. Taputin Harmoniaa joka näytti olevan hieman kylmissään. Ehkä olisi parempi hakea kaikki sisään.
”Latu, mitä sä teet, kaadut kohta!” huudahdin huomatessani tallinkulmalla tikapuilla hoippuvan miehenketaleen. Sandra nauroi kippurassa Latun keikkuessa yhä enemmän.
”Vaihdaaaa-aan...tätä typerää lamppua”, mies vastasi ruuvaten myrskylyhdyn muotoisen lampun kiinni. ”Ja valmis. Älä kuule sinä siellä naureskele, kokeile itse”, Latu vitsaili mennen tönäisemään leikkimielisesti Sandraa. Siinä he nahistelivat kun mie poistuin Harmonian kanssa talliin.
”Joo, pitäis sille varmaan sanoa jotain”, virnistin korskahtavalle tammalle. Heitin sen selkään talliloimen otettuani sen varusteet pois. Harmonia oli väsynyt, joten se keksi vain pureutua kauroihinsa. Itse palasin ulos.

”Latu, pitäiskö mennä hakemaan pollet tarhoista? Pakkanen vaan kiristyy”, kysäisin mieheltä joka sähläsi oman Rommipollensa kanssa. Hän nyökkäsi vaisusti.
”Joo mee hakemaan niitä. Ota ainoastaan Dinnalta se loimi pois. Irina ja Jonne saa tulla laittamaan muille vilttejä. Ja laita vaikka Bellalle sellanen ohut enkkuviltti”, Latu ohjeisti virnistäen. Itse nyökkäsin ja lähdin kohti tarhoja. Jaa että tallitöitä tekemässä, jipii.

Harmonia & Mira HM11

[Mira]

"Easy Evening"

Harmonia kiristi selkeästä sisäohjaa ja ravasi pitkin askelein kentän päädyssä. Höllensin otettani ja annoin sille lisää ohjaa. Painon pohkeitani tamman kylkiin ja maiskautin kuuluvasti, mikä toi vauhtia askellukseen. Ulkona oli viileää ja luultavasti pakkasta. Taisin olla viimmeisiä ratsastajia tallilla, ravatessani kentän valojen loisteessa. En välittänyt kylmästä tuulesta tai autiosta pihasta, sillä keskityin vain ratsastukseen. Ylös, alas, ylös, alas, kertasin mielessäni Hampin ravin tahtiin. Viimmeisillä kierroksilla jalat tuntuivat olevan muussia. Tamma heitteli päätään kyllästyneenä. Lopetin kevennyksen, mutta siitä huolimatta pompin satulassa kuin jauhosäkki.
”Tämä saa kyllä riittää tältä illalta. Ollaan treenattu jo puoltoista tuntia pelkkää koulua ilman laukkaa”, huokaisin ja annoin ohjien valua pitkiksi. Harmonia laski päänsä alas ja hidasti askeltaan. Taputtelin sen kaulaa ja heitin kentän aidalta viltin satulan taakse. Vein tamman kaartoon ja laskeuduin selästä taputtaen sitä kaulalle. Minun hoidokkini.

”Mira? Kylläpäs sä oot myöhään liikkeellä, kellohan alkaa olla jo jotain yhdeksän”, Latu sanoi yllättyneenä työntäessään kottikärryjä.
”Jep, jep, kun en kerennyt päivällä niin tulin sitten illalla liikuttamaan tän koulukonin”, vastasin väsyneenä. Harmonia kopisteli perässäni karsinaan. Avasin satulavyön ja nostin satulan huopineen kauniin kirjavan tamman selästä. Kiikutin sen heti aivan lähellä olevaan satulahuoneeseen. Nappasin samalla reissulla Harmonian harjapakin ja talliloimen. Näpertelin suitsien soljet auki ja vedin ne pois tamman päästä. Putsasin hyvin ratsuni kaviot ja tarkistin, että kaikki muukin oli O.K. Harjasin Hampin rauhallisesti ja hyvin. Koko toimenpiteen ajan nuori neiti oli vain torkkunut paikallaan muutaman kerran vilkaisten, että mitäs nyt tapahtuu – että se osasi olla hauska, vaikka olikin viaton nelijalka. Heitin talliloimen Hampin selkään ja kiinnitin remmit hyvin.

”Onko sulla ihan kamala kiire kotiin vai jelppaatko iltaruokien jaossa?” tallinomistaja kysyi.
”Eipä täs oo mikään hoppu, autan mielelläni jos vaan helppausta kaipaat”, vastasin ja väänsin kasvoilleni leveän hymyn. Otin käsiini aimo annoksen heiniä ja viskasin ne ensimmäisen nälkäisen hevosen karsinaan. Siinä sitten jakelimme Latun kanssa iltaruuat ja tarkistin vielä, että kaikkien karsinoiden ovet olivat kiinni. Huomasin siinä kiertäessä myös, että olin unohtanut Hamppipuokin harjapakin ja suitset karsinan oven viereen. Hinkkasin kuolaimet puhtaiksi ja vein ne ja pakin satulahuoneeseen.
”Yöt sulle Latu!” huikkasin töitä jatkavalle miehelle ja lähdin kotia kohti.

Harmonia & Mira HM12

[Mira]

"Car Anger"

”Perkule, tää auto otti lopputilin!” mutisin manaten Latulan parkkipaikalla. Auto oli kiukutellut koko ajomatkan, voi että. Potkaisin lunta kenkäni kärjellä ja lähdin nuristen kohti talia. Kirottu olo, ihan kauttaaltaan. Oli pakko myöntää, että asiaan liittyi myös hauskan kelmeä krapulani – eiliset työpaikan pikkujoulut olivat menneet hieman överiksi, mutta silti oli tultava tallille, niin olin Hampille luvannut. Saavuin tallille ja menin oitis tamman karsinan luokse surkeana. Tuntilaiset vilkuilivat minua kummissaan kun laahustin paikalle. Vaikka hoitamiseni oli hieman vajaata, oli hienoa huomata, että Harmonia tunnisti minut kuitenkin. Hymyilin aina lämpimästi nähdessäni sen ja rauha laskeutui sisälleni. Minun ei tehnyt enää mieli juosta vessaan joka kolmas minuutti, eikä tehnyt mieli vajota sängyn pohjalle. Halusin vain viettää aikaa mitä suloisimman vaikkakin hieman höpsön koulutamman kanssa, joka toisinaan suorastaan vaati huomiotani. Katselin sitä karsinan ulkopuolelta ja ajatukset tulvivat päässäni. En voinut ymmärtää, miten kykenin edes olemaan erossa heposesta ja tiesin, että pakottaisin sen elämään kanssani ainakin koko minun loppuelämäni. Sehän oli selvää, että Hamppi eläisi vähintään seitsemänkymmentä vuotiaaksi, eikö niin?

Kipaisin pikaisesti hakemassa harjapakin. tänään en haluaisi lähteä liikuttamaan Hamppia, sillä se oli hikijäljistä päätellen ollut tunnilla. En jaksanut edes sitoa sitä kiinni, sillä luotin sen pysyvän kiltisti karsinassa, ilman, että se potkaisisi minua päähän. Kaivoin harjapakista kumisuan ja pölyharjan. Niitä tulisin tarvitsemaan, severan likainen Harmonia oikeastaan oli. Joskus mietin minkä takia ratsastajat eivät hoitaneet kunnolla pollejansa ratsastuksen jälkeen, mutta toisaalta olisi todella tyhmää lähteä pesemään hevosta. Olihan sentään kylmä talvi ja Hamppikonin karva oli pidempi kuin...kaljulla miehellä. Harmonia katseli minua otsatukkansa takaa, hieman epäilevästi, se tosiaan siis tiesi, että taskustani löytyi sille herkkuja, nimittäin pipareita. Sai se kuitenkin nyt pysyä aloillaan sen ajan kun harjaisin sitä ja laittaisin sille söpön otsatukkaletin, hih.

En osannut tosiaan sanoa, kuinka kauan siihen harjaamiseen kautta karvan puunaamiseen meni, mutta sain kaikki pölyt ja harmaat jäljet katoamaan Hampin kyljestä ja se näytti taas omalta itseltään. Laskin harjan takaisin harjapakkiin ja sitten kaivoin taskustani pipareita. Se sai tamman suorastaan innostumaan ja jos se olisi kehdannut, se olisi varmasti hyökännyt ahneuksissaan kimppuuni. Pitäisi kohta kyllä tsekata ne jalatkin...
”Mitä sie oikein sille hoidokilles syötät?” Vivie ilmestyi karsinalle heilauttaen hiuksiaan charmikkaasti. Virnistin leveästi, hieman kiusaantuneena.
”Pipareita, älä kerro kenellekkään - ja nää on hevospipareita”, sanoin salamyhäisesti.
”En kerro en, mut tuskin herkut hyvää sille tekee”, Vivie nauroi kippurassa katsellen rohmuavaa tammaa. Hymähdin itsekin vilkaistessani kuinka Hamppi kävi kierroksilla mutustellessaan valmistamiani piparkakkuja – olisin itsekin voinut ottaa pari...
”No kun mä olen aatellu, kun ei se Latu anna Harmonian omasta mielestä tarpeeksi ruokaa, ni mun pitää vähän salaruokkia sitä”, hymäilin hiljaa ettei kukaan muu varmasti kuulisi.
”Mira hei, sehän saa enemmän ruokaa kun mitä tollaset kevyessä käytössä olevat tarvis”, Viviellä mahtoi olla hauskaa kun näytin suorastaan idiootilta. Näytin toiselle pienesti kieltä kunnes tuo lähti puunaamaan omaa hoidokkiansa.

Tamman syötyä kaikki piparkakkunsa, tarkistin sen jalat varovasti kosketellen. Ne olivat kunnossa. Tämän jälkeen päätinkin jo läheä kotia päin kun tamma oli tarkistettu eikä se ollut menossa enää tunneille – silkkaa kiltteyttänsä joku oli puhdistanut myös sen karsinan, eikä harjoissa tai suojissa sun muissa ollut paljon puhdistettavaa. Taputin Harmoniaa jonka jälkeen nappasin itselleni tuolipaikan Chaon vuokraamasta tila-autosta. Hän oli kuulema viemässä jotain tavaroita paikasta toiseen, ja näinollen vuokrannut sen. Pitäisi varmaan soittaa korjaamolle etten ole autopuolena koko loppuelämääni.

Harmonia & Mira HM13

[Mira]

Harmonia liikkui pehmeitä askeleita allani. Keikuin sen paljaalla selällä ja katselin iltataivasta, joka uhkaavasti alkoi hämärtyä. Edessämme loisti sininen valokuja, sillä olin ottanut kypärälampun mukaan kaiken varalta. Tavallisesti minua olisi saattanut hieman pelottaa, mutta Hampin kyydissä minulla ei ollut mitään hätää. Rautiaankirjava tamma pärskyi rauhallisesti ja venytti välillä kaulaansa oikein pitkäksi. Sen jo hieman pörröiseen päin oleva talvikarva työntyi esiin kesäkarvan alta kuin vihainen ampiainen. Maiskautin Harmonialle rennosti, tosin se ei näyttänyt tehoavan. Hipaisin kantapäilläni hevosen kylkiä, se venytti ylähuultaan hetkellisesti ja nosti tasaisen ravin. Hymyilin hiljaa kuunnellessani illan hiljaisuutta.

”Hyvä tyttö”, kiitin Hamppia ja taputin sen lämmintä kaulaa. Minulla ei ollut laisinkaan vaikeutta pysyä hevosen selässä, vaikkei satulaa löytynytkään. Harmonia keinutti minua rennosti ja tasaiseen tahtiin, sillä ei ollut kiire minnekään eikä tosin minullakaan. Kylän tuikehtivat valot alkoivat hiljaa kohoilemaan edessäni ja silloin tiesin, että kääntyisimme takaisin kohti Latulaa.
”Sähän saat nyt vielä jaksaa kottia kohden kävellä”, puhelin Harmonialle ja käänsin sen täysin ympäri käynnissä.

Olimme hieman mutkitelleet metsän pimennossa, otsalamppuni valaistessa kauniisti meitä kohti tallia. Hamppi ei säikkynyt valoa laisinkaan, päinvastoin se tunsi itsensä rennommaksi sen avulla. Siinä samassa ajatukseni välähtivätkin jonnekkin sinne, missä Harmoniaa oli koulutettu raa'asta pikkuvikurista aristokraattiseksi nuoreksi neidiksi. Joku oli tuntenut satoja kertoja sen pehmeät liikkeet allaan, suloisen hörinän ja käytävälle vastaantulemisen. Nojauduin hipihiljaa Hampin kaulalle ja venytin käteni sen kaulan ympärille.
”Täälähän ollaan ihan tunnelmissa!” joku huudahti takaamme. Harmonia säikähti hieman, käännähti ympäri salamannopeasti tuntiessaan hevosen pään yläpuolellaan puuskuttamassa.
”Sooh, Harmonia”, rauhoittelin tamma joka yksinkertaisesti yritti päästä pois metsästä. Hetken kuluttua se rauhoittui ja alkoi puhallella metsän tiehiekkaan. Tunnistin ratsastajan Latuksi Rommin selässä.

”Ai anteeks hirveesti kun pilasin tunnelman”, tämä naurahti ja taputti ratsunsa kaulaa.
”No joo, oli ehkä hyväkin että ei lähetty mun unelmieni perään jonnekkin tonne mettään”, vastasin reippaasti kannustaessani Harmoniaa taas eteenpäin.
”Hei venaas, kävelläänkö samaa matkaa? En usko että Harmoniaa hirveesti haittaa orin läsnäolo, kun se on ihan lähellä noitten muiden tallin orien tarhaa”, Latu kiirehti sanomaan ja kutkutteli Rommin kylkiä, jotta se olisi lähtenyt kävelemään. Nyökkäsin ja hymyilin hänelle.
”Sulle taitaa olla hirmusen tärkee toi koulupulla”, Latu virkkoi kävellessämme tallipihalle.
”Jep, mut ymmärräthän sä, et tämmöseen kiintyy helposti”, virnistin leveästi.

Nostin hiljaa viimeisen takakavion ja puhdistin sen yhtä huolellisesti kuin kaikki muutkin. Setvin vielä hetkisen sormilla hevosen jouhia ja suukotin sen turpaa. Harmonia laski jalkansa lepuutusasentoon ja henkäisi kuuluvasti. Katriina käännähti makuuasentoon nukkumaan ja läheisessä karsinassa asusteleva Gaza oli karsinannurkassa odottamassa iltapalaa.
”Saatte varmasti pian iltapalan, ponit”, hymähdin kärsimättömille sieluille jotka vain höristelivät korviaan ja ummistivat jälleen silmäluomensa. Kuiskasin tammn korvaan salaisuuden, jota ei kukaan muu saisi kuulla. Se pysyisi vain minun ja tamman välisenä asiana, enkä edes ajattelisi kertovani sitä hoitopäiväkirjaan.
”Tykkään susta nyt paljon enemmän kuin kaikista muista yhteensä”, hyräilin kasatessani tamman kamoja. Veisin ne satulahuoneeseen samalla, kun menisin juttelemaan Lynnin kanssa ja juomaan höyryävää kaakaota. ”Käsken iltavuorolaista tuomaan nälkäisille poneille sapuskat nopeasti”, kuiskasin tallin vaipuvaan valoon. Sammutin himmeän, lempeän ja aivan täysin turvallisen valon valokatkaisijasta. ”Nukkukaa hyvin.”

Harmonia & Mira HM14