sh-t Huvin Kyyhkynen

[Latu]

Omat sivut

Tipua hoitaa Jimirina, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[veera]

Minun versioni
Gaza, ihana Gaza oli lähtenyt Latun tallilta, mutta onneksi tallille oli tullut suokki tamma Huvin Kyyhkynen, tutummin Tipu, jota saisin ruveta hoitamaan. Lähdin pyöräilemään innoissani Tipua katsomaan. Pian olinkin tutussa paikassa, vain tutut hevoset puuttuivat. Jätin pyöräni tuttuun pyörätelineeseen ja lukitsin sen. Kävelin varovasti talliin, Latu on luvannut näyttää Tivun minulle, häntä ei kuitenkaan näy eikä kuulu.

Joudun odottelemaan, joten katselen tallilla vähän ympärilleni, jos siellä sittenkin olisi pari tuttua asukkia. Ja onhan siellä, Hamppi, Myrsky, Lari ja Sepe. Tosin Myrsky on kasvanut ja Lari ruunattu. Lopulta Latu saapuukin tallille ja näyttää minulle Tivun, tämä on kivan näköinen läsipää raudikko. Haen Tivun harjat paikaltaan ja menen karsinaan. Kun alan harjata Tivun paksua talvikarvaa, joka irtoaakin oikein tukkoina, niin Tipu alkaa temppuilla, se pyörii, uhkailee potkaista ja näyttelee hampaitaan. Päädyn sitomaan Tivun kiinni jottei se temppuilisi niin paljoa. Harjaan aluksi vartalon ja jalat, jalkoja harjatessa Tipu nostelee niitä. Seuraavaksi harjaan pään, jolloin Tipu viuhtoo ja irvistelee.

Olin käynyt kysymässä Latulta voinko ratsastaa Tivulla kevyesti, ikäänkuin kokeillakseni vähän millainen se on. Saan myöntävän vastauksen ja haen Tipun varusteet. Sillä ei ole kuin koulusatula, joten otan sen ja koriste otsapantaiset nivelsuitset. Satulahuopa on vihreä "royal" neliö. Menen näiden varusteiden kanssa Tivun karsinalle, jätän satulan karsinanoven päälle ja suitsin Tivun, olin valmistautunut siihen että Tipu käyttäytyisi huonosti, mutta se onkin oikein kiltti suitsittava. Asettelen satulan Tivun selkään ja tämä alkaa taas irvistellä, komennan taas kerran Tipua ja tämä lopettaa hetkeksi ilkeilyn. Kun laitan satulavyötä kiinni niin tamma hirnuu kuin syötävä, kiellän varmistettuani etteivä tamman karvat tai nahka ole jäänyt mihinkään väliin. Kun saan satulavyön kiristettyä niin että Tipu on rauhassa, niin rapsuttelen ja kehun Tipua oikein paljon, tamma rentoutuu. Taluttaessa Tipu tulee ihan kivasti kentälle.

Hämmästyn noustessani selkään, sillä koko tamman olemus muuttuu heti kun laitan jalkani jalustimeen ja ponnistan satulaan. Tipusta tulee kiltin ja kuuliaisen oloinen, olin varautunut raipalla ja pienellä varovaisuudella sen jälkeen kun Tipu oli ollut niin huono käytöksinen hoitaessa. Säädettyäni jalustimet, ja kiristettyäni mahavyön, pyydän käynnin ja saan hämmästyä uudelleen, Tipulla on pehmeä ja joustava askel. Pitkin ohjin Tipu kävelee rennosti ja mukavasti, kehun tammaa käveltyämme vähän aikaa, ja otan ohjat käsiini. Rento kävely jatkuu lyhennetyistä ohjista huolimatta ja alan ratsastaa voltteja.

Tipun ravi on yhtä mukava kuin käyntikin, ratsastan parhaillaan kahdeksikkoa ravissa. Otan hetkeksi käyntiin ja annan Tipun hengähtää, sitten nostan laukan ja annan Tipun jatkaa uralla, laukassa.

Ratsastan jäähdyttelyn jälkeen keskelle ja nousen selästä, löysään satulavyön ja turpahihnan, nostan jalustimet ja lähdemme kävelemään takaisin tallille, Tipu oli koko ratsastuksen ajan oikein kiva ja pidänkin tammasta, mutta toivon ettei se aina ratsastaessa ole pieni täydellisyys joka tottelee jokaista apuani. Pitäähän hevosessa olla ratsastaessakin jotain haastavaa, muuten menee tylsäksi. Tallissa otan varusteet Tipulta pois ja tamma vaikuttaa oikein tyytyväiselle kun harjaan sen pikaisesti, se ei enää yritä temppuillakkaan.

Päästän Tipun tarhaan, ja lähden kotiin päin. Tipu jää aidalle tuijottamaan perääni.

Tipun versio
Olen ihan rauhassa karsinassa, mutta yht'äkkiä kuulen puhetta ja käännyn ovelle päin, Latu ja joku tyttö seisovat ovella. Pian nämä häipyvät, mutta melkein heti tyttö palaa, harjojeni kanssa. Ei! En kai vaan joudu taas rehkimään tunnille. Päätän olla mahdollisimman hankala harjattava, sillä minähän en tunnille alennu. Tyttö harjaa minua pitkin vedoin, jos olisin hyvällä tuulella niin nauttisin siitä. Minä kuitenkaan en ole hyvällä päällä, joten alan pyöriä. Kun tämä kielletään niin otan käyttöön jalkojen nostelun, mutta sekin kielletään. Joten alan irvistellä, hampaiden käyttö on tosi hauskaa, no ei niiden käyttö, mutta niillä pelottelu. Ihmeekseni tyttö ei sävähdäkkään kun näytän isot hampaani, ja louskin ilmaa, sen sijaan tyttö sitoo minut kiinni. Temppuilen edelleen, mutta tyttö ei näytä välittävän siitä. Kun hän on harjannut minut hän katoaa jonnekkin, ja palaa sitten satulan ja suitsien kanssa. Vaikerran äänettömästi. Unohdan pahantuulisuuteni ja otan suitset kiltisti. Tajuan erheeni samantien ja irvistelenkin oikein pahasti satulaa laittaessa, tyttö kieltää tämän, joten alan hirnua kovaa ja kimeästi, tämä karkoittaisi kyllä ratsastajan kuin ratsastajan. Mutta ei, tyttö vainkieltää napakasti ja joudun tyytymään kohtalooni.

Päätän olla kiltti ratsu. Rentoudun varovasti ja käskystä kävelen kiltisti. Huomaan tytön kädessä raipan, mutta huomaan myös että paikalla ei ole muita ihmisiä, eikä sen puoleen hevosiakaan. Eikä tämä olekkaan tunti? Pian joudun tekemään ympyröitä ja kiekuroita, sekä nopeuttamaan vauhtiakin. Tyttö vaikuttaa ihan kivalle, mutta tosi tiukalle ja tarkalle ratsastajalle, jolle ei viitsi pahemmin esitellä temppuja.

Kun pääsen tarhaan teen sen mitä en saanut tehdä tytölle kokopäivänä kunnolla, jään nimittäin portille seisomaan ja heti tytön mentyä niin ettei näe minua kunnolla irvistelen oikein kunnolla.


P.S. Jos tänne otetaan viel yksäreitä niin voisinko tuoda tänne sen Sateen ja Rommin varsan?
P.P.S. Tästä meijä tän päeväsest sekoilust tulossa sarjiskin, tai ainaskin kuva.

// Mie vastailen mailiin tuosta yksäriasiasta, kunhan ensin saan selville että ketkä ovat tuomassa hevosiaan tänne ja ketkä ei -olen nyt vähän solmussa näiden karsinapaikkojen kanssa... -Latu

[veera]

Ehdin taas käymään tallilla, nyt oli tiistai ja Tipulla pitäisi mennä koulua. Päätin että näin myös teen, olisi Tipulla jotakin sitä vastaan tai ei. Tullessani tallille huomaan Tipun tarhassa ja haen tallista sen vihreän riimunnarun, sää on aivan upea, sillä aurinko paistaa ja mittari näyttää 25 astetta. Tästä se kesä alkaa! Tipukin vaikuttaa varsin onnelliselle, eikä temppuile yhtään kun vien sen sisälle. Vähän tammassa riippuu vielä talvikarvaa, mutta kyllä sekin vähä kunnon harjauksella lähtisi ja sitten Tipun tumma ruskea karva kiiltäisi! Näissä mietteissä laitan Tipun käytävälle kiinni ja haen tamman harjat, jotka ovat, tottakai, vihreät! Alan tarmokkaasti sukia tyytyväisen, ja väsyneen, oloista neitiä joka torkkahtaa kesken harjauksen. Nauran tammalle joka käyttäytyy täysin erilailla kuin viimeksi, ihanaa, hevonen täynnä yllätyksiä! Harjailen tyytyväisenä, menisiköhän varustaminen ja ratsastuskin näin hyvin tänään, no toivotaan!

Eihän se nyt niin hyvin se vaustus mennyt... Heti kun Tipu havaitsi varusteet se alkoi tanssia ja temppuilla. Saan kuitenkin nopeasti suitset päähän, sillä, kun Tipu on kahdelta puolelta kiinni niin ei se ihan hirveästi temppuilla voi. Satuloidessa tamma yritti ensin lähteä juoksemaan satulan alta pois ja sitten peruuttaa, mutta kyllä satulakin selkään saatiin ja sitten lähdin ulos, päätin lämmitellä maastossa rennosti kävelemällä ja ravaamalla poluilla. Nousen siis selkään tallipihassa ja ohjaan Tipun minulle tutulle polulle, jota olen monet kerrat ratsastanut Gazalla. Karkoitan mielestäni ajatukset Gazasta ja yritän keskittyä Tipuun. Tipu kävelee rennosti ja katselen ympärillä olevia kauniita maisemia, nyt kaikki on vaaleaa vihreää, ja luonto näyttää todella kauniille. Myös Tipu huomaa tämän ja yrittää alkaa ruokailemaan, saan sen kuitenkin jatkamaan matkaa kiltisti ja pian otan ohjiakin vähän lisää. Maiskautan Tipun oikein reippaaseen raviin ja hymyilen tyytyväisenä tammaan.

Pääsen takaisin tallille ja Tipu on lämmennyt hyvin, nyt oikein kiltisti käyttäytyvälle pollella on ilo ratsastaa. Ratsastan Tipun kentälle ja otan heti ohjat hyvin käsiini. Tamma taivuttaakin kaulaansa sievästi ja tulee melkein heti kuolaimelle, kehun Tipua. Käynnissä ratsastan muutamia voltteja ja kiemuroita jotka Tipu suorittaa leikiten. Otan neidin allani raviin ja jatkan kiemurtelemista, mutta koska tämä vaikuttaa liian helpolle niin teetän seuraavalla pitkällä sivulla pohkeenväistön, kehun paljon Tipua sen mennessä kiltisti. Teen pohkeenväistön myös toiseen suuntaan ja hidastan sitten Tipun menon käyntiin. Otan pitkällä sivulla lisäyksen, käynnissä edelleen.

JATKUU...

[veera]

JATKUU...
Teemme hetken käynti- ja ravityöskentelyä, sitten pyydän Tipusen laukkaamaan. Hienosti laukka nouseekin ja laukkaan pari kierrosta tamman pehmeää laukkaa myötäillen. Minä yllätyn täydellisesti Tipun pukatessa, onneksi pukki ei ole suuren suuri, joten pysyn satulassa. Pari kierrosta jatkaa Tipu taas kiltisti, mutta sitten se tekee pukki sarjan, jonka seurauksena roikun kaulalla varmasti järkyttyneen näköisenä, ilman jalustimia. Suoristaudun ja pyydän Tipun jatkamaan laukkaa, saankin sen volttien avulla laukkaamaan kierroksen rauhassa, joten hidastan raviin ja siitä sitten käyntiin. Kun Tipu on ollut jonkin aikaa kiltisti niin taputan neitosta, sitten ratsastan kentän portista pois, teen jäähdyttelynkin maastossa. Kävelemme rennosti poluilla, tutkien myös sellaisia polkuja joilla en ole ennen käynyt, välillä Tipu yrittää laittaa päänsä maahan ja ruokailla, mutta lopulta lopettaa tämän. Päästessämme tallille on tarhassa olevilla hevosilla kevättä rinnassa, ne menevät tarhassa täyttä pukkilaukkaa!

Suitset ja satula pois, Tipu näyttää tässä vaiheessa iloiselle näiden poistosta, harjat esille. Suin Tipun vain nopeasti, sillä ennen ratsastusta sain sen jo puhtaaksi. Hyräilen samalla, mutta Tipu ei siitä pidä vaan hirnahtelee vihaisen kuuloisesti, joten nauraen lopetan. "Kuulostiko se muka noin kauhealle" kysyn hevoselta, ja nauran taas, kun Tipu nyökäyttää päätään, kuin sanoakseen "kyllä!". Harjauksen päätteeksi otan kaviot, vaikka Tipu onkin sitä mieltä että en saisi niitä nostaa. Saatuani tamman hoidettua käyn viemässä sen laitumelle, nyt on jo niin lämmin, yölläkin, että se voi olla yön pihalla. Hymyillen katselen Tipun riehakasta laukkaa laitumen toiseen päähän, sitten lähden kävelemään kotia kohti.

[veera]

Saavun tallille kahden maissa ja menen Tipun karsinalle, siellä sitä harjaa joku pikkutyttö, jota en ole ennen nähnyt, muistan että Tipu menisi tänään tunnille. "Hei! Oletko tänään tunnilla?" Kysyn tytöltä, vaikka asiaa epäilenkin, tuskin Tipua olisi arviolta 10 vuotiaalle tytölle annettu. "En ole" Tyttö vastaa, kuten arvelinkin, "Miksi sitten harjaat Tipua?" kysyn hämmästyneenä. "Koska minä haluan, kuuluuko se sinulle" Tyttö tiuskaisee, "Kuuluu, minä olen Tipun hoitaja" Sanon vähän tiuskien, ja samaan aikaan Tipu alkaa pyöriä, tyttö pyörii mukana kuin takiainen. Menen karsinaan "Poistuhan nyt, ellei sinulla kerran ole lupaa Tipun harjaukseen" sanon tytölle. "Minulla on lupa!" Tyttö sanoo vihaisesti, "Jaha, keneltä" Sanon epäillen, "Irinalta" tyttö vastaa, minä taas epäilen tätä ja sanon tytölle että painuisi muualle Tipun karsinasta, tyttö säikähtää hiukan ja luikkii tiehensä. "Moi! Meen tänään Tipulla tunnilla" Kuulen samassa äänen takanani, ja käännyn "Moi, olen Tipun hoitaja, tuleks sä harjaan sitä, olen muuten Veera" vastaan noin 14 vuotiaalle tytölle.

Enni, siis tyttö joka menisi tänään Tipulla, kolme muuta tuntilaista ja Latu ovat lähdössä maastoon. Hevosina Myrsky, Hani, Hamppi ja tietysti Tipu, Latun hevos valintaa ihmettelen, hän ratsastaa Veenillä! Ratsukkojen lähtiessä käynnissä pihasta menen sisälle maleksimaan. Ihmisiä ei näy ja vain muutama hevonenkin on sisällä. Päätän käydä rapsuttelemassa nuoria hevosia, tai varsoja, ihan miten sen haluaa sanoa. Inna on oikein hämmästyneen näköinen kun astun karsinaan ja alan rapsutella.

Olen juuri menossa katsomaan Addea kun kuulen kiihtynyttä hirnuntaa ja sadattelua pihalta. Menen sinne ja näen hupaisan näyn, Tipu töllistelee hämmästyneenä tallin oven vieressä, ilman ratsastajaa, Veeniä ja Latua jotka menevät ympäri pihaa pukkilaukassa. Tuijotan hetken hämmästyneenä, mutta otan sitten Tipun ohjaksista kiinni. Pian Latu saa hikisen ratsunsa hidastamaan "Nää hullut elikot lähti kesken lenkin pukkilaukkaa, muut sai hidastaan, mutta Veeni ei hidastanut, ja Enni putosi" Latu selittää vihaisella äänellä, "Missä muut ovat" kysyn Latulta ja tämä vastaa että "Jossain siellä korvessa. Nyt tehdään niin että lykkäät äkkiä Sepelle suitset ja satulan, se on aamul harjattu ja tallissa, sitte meet selkää ja me mennää ettiin ne ratsastajat, mä ratsastan tällä ja otan Tipun käsi hevoseks, saat ratsastaa loppu lenkin meijän muitten perässä, varmistamassa et jos mä ja Veeni häippästää niin ratsastajat pääsee tallille" ja jatkaa sitten romaanin pituisella selityksellä "Okei" sanon vain ja lykkään Tipun ohjat jalkautuneelle Latulle.

Olemme löytäneet ratsastajat, mutta Enni ei uskalla nousta Tipun selkään, joten hän ottaa Sepen, ja minä saan Tipun alleni. Loppu maasto lenkki sujuu hyvin, mitä nyt Veeni välillä ottaa vähän ylimääräisiä kierroksia milloin mistäkin. Tahti on hyvin rauhaisa ja tallilla myös aiemmin hikinen Tipu on kuivunut sopivasti. Nousen selästä ja menen hoitamaan tammaa, joka yrittää näykkiä ja temppuilla kaikkien mahdollisten toimenpiteiden aikana. Harjattuani pesen Tipun kevyesti vedellä, sieni välineenäni. Tämän jälkeen vien Tipun laitumelle, jossa se heittäytyy piehtaroimaan, haukotellen oikein syvään.

P.S. Sitten kun olen Vähän tutustunut Tipuun paremmin niin saisinko kisata sillä KRJ:ssä?

[veera]

Kello on melkein yhdeksän illalla kun puhelimeni kova soittoääni pärähtää minut säikäyttäen soimaan, vastaan väsyneenä ja kärttyisenä:
- Mitä?
- Hei! Joku hullu on käyny päästään hevoset irti...! Kuulen Latun selittävän puhelimessa, loppuun tulee litania kirosanoja.
- Hei! MITÄ?! Tulen sinne, hmm... viidessä minuutissa! Vastaan nopeasti
- Hyvä! En saa muista tulemaan kuin Miran ja Britan, Latu sanoo ja lopettaa puhelun. Lykkään äkkiä kengät jalkaan ja poljen tallille hiukset hulmuten.

Tallilla on täys kaaos päällä, hevoset vilistävät ympäriinsä, onneksi niillä on riimut! Mira, Britta ja Latu yrittävät saada niitä kiinni, joten liityn joukkuun. Yritämme saada hevosia kiinni, erityisesti Vennua, sillä se on joukkion ainokainen ori. Lopulta Mira onnistuu heittäytymään Vennun selkään mahalleen ja Latu saa sen talutettua karsinaan. Yksi paikallaan, 13 jäljellä! Seuraavana kiinni saadaan varsat. Sepe syöppö on juuttunut, tottakai, ruokailemaan ja se on melko helppo viedä talliin. Myrsky myötämieli ei edes tajua karata, vaan seisoo edelleen apposen auki olevan laitumen portin tuolla puolen, käyn viemässä sen talliin siitä. Ämmän saa kiinni Latu, joka raahaa tamman väkipakolla talliin. Hani haistaa Miran taskussa olevat herkut ja tämä saa sen napattua kiinni. Larin Latu saa kiinni. Minä saan napattua Piirron, tallin uuden suokin ja Ankin, Britta saa kiinni Veenin ja Mira hoitsunsa Hampin. Mira ja Britta ovat jo lähteneet, ja minäkin teen lähtöä kun tajuan. Jätän pyörän keskelle pihaa ja juoksen Latun luo "Missä Tipu on?" kysyn pelästyneenä. "Etkö laittanut sitä illalla karsinaan", Latu vastaa "No, en, se oli laitsalla", "No..., sitten se on karanut" Latu kiroaa. "Mitens me se löyrettäs?" kysyn, "Luulen et meijän on kaikkein helpoin ottaa Merri ja Hamppi, sit mennää ettii, ota sää Merri" Latu sanoo viitaten tallin luotto ruunaan.

"Missä ihmeessä se voi olla" Sanon hiljaa Latulle kun etsimme tammaa pimeydessä, ratsastamme keskellä metsikköä eikä kuuta näy pilvien vuoksi, on siis aika pimeää. Samassa kuulen hiljaisen hirnahduksen ja lähden ratsastamaan sen suuntaan. Pian näenkin Tipun, tamma on hikinen ja väsynyt. Hyppään alas ja annan Merrin ohjat Latulle, menen Tipun luo, tamma seisoo, mutta vain koska on takertunut oksaan riimustaan. Irrotan oksan varovasti puhellen tammalle joka vaikuttaa hyvin väsyneelle, heti kun saan tamman irti se käy makaamaan ja toteamme Latun kanssa että sen täytyy antaa levätä hetki. Laitamme siis Merrille ja Hampille mukanamme olevat riimut ja sidomme ne kahteen puuhun siististi. Annamme Tipun levätä ja minä tutkin samalla sen jalat ja muun, onneksi naarmuja ei näy eikä Tipu ilmeisesti mistään ole kipeäkään. Pian tamma jo nouseekin ja otan sen naruun. Nousen Merrin selkään ja lähdemme hitaasti tallille päin, kävelemme oikein hitaasti jotta Tipu jaksaisi ja lopulta pääsemmekin tallille. Latun hoitaa Merrin ja Hampin pois, minä päästän Tipun karsinaan.

Jään valvomaan Tipua hetkeksi, mutta kun kaikki vaikuttaa olevan hyvin ja eläinlääkärikin on tulossa niin uskaltaudun hetkeksi pois Tipun karsinalta, Latu sanoo että voin kyllä lähteä, minä en kuitenkaan halua, sillä haluan tietää että Tipu on kunnossa.

Eläinlääkäri toteaa että Tipu on vain väsynyt ja jos se saa nyt nukkua oikein hyvin niin on oikein hyvässä kunnossa jo huomenna. Minä lähden polkemaan kotiin. Jo on ollut tapahtuma rikas päivä tänään!

[veera]

Tänään otettaisiin rennosti, mietin uskaltautuvani kevyelle käyntilenkille ilman satulaa Tipun kanssa, sillä se saa ottaa tänään vielä vähän rennommin viime yön karkureissusta johtuen. Hain siis Tipun karsinasta käytävälle ja kipaisin vielä hakemassa tamman harjat sekä suitset. Tipu on vielä vähän väsynyt, joten saan kerrankin harjata sen ihan rauhassa, ilman tamman hössötystä. Myös suitset sujahtavat päähän ihmeellisen helposti, tamman haukotellessa pienesti. Hymyilen ja silitän kaunista tammaa lavalle, talutan eläimen kentälle, sillä haluan ensin kokeilla ettei se saa mitään ihmeellistä sätkyä kun menen ilman satulaa. Nousen selkään loikkaamalla, sillä Tipu seisoskelee kiltisti paikallaan, harvinaista kylläkin, mutta minun etunihan se vain on tämän selkään nousemisen kannalta. Kehotan Tipua kävelemään eteenpäin ja se totteleekin ilman mitään erikoista hämminkiä, onneksi! Tipu kävelee oikein reippain askelin joten en näe tarvetta komentaa sitä, niinpä istun kyydissä ja ohjaan Tipun uralle jolla se saa rauhassa kävellä.

Ratsastan kentältä pois, Tipu oli niin kiltisti että uskaltaudun maastoon helposti.
" Moi! Jos oot menos maastoo nii voitasko mää ja Myrsky tulla teidän kanssa?" Kuulen takaani juuri kun olen lähdössä pihasta, käännyn ja tunnistan henkilön Karoliinaksi, Myrskyn hoitajaksi.
"Moro! Joo, voitte te tulla jos kestätte sen et köpöttelen tällä käyntii kun tää on tosi väsyny, varmaan kuulitkin siit yöllisest" Vastaan takaisin
"Noo, kyl me kestetään. Harmi se karkumatka" Karoliina vastaa
"Hyvä, mennää sitte! Joo, se on harmi" Vastaan melko iloisesti ja lähdemme eteenpäin, minä edellä, sillä Myrskyn askel on niin paljon Tipun askelta lyhempi että jos se menisi edellä niin minä ja Tipu varmaan kiivettäisiin ponin yli. Juttelemme tallista ja vähän muustakin, hevoset ovat kiltisti, mitä nyt välillä olisi kiva alkaa ruokailemaan tien pientareelta.
"Tiesiks sie et mulla on Rommin varsa omistuksessani?" Kysyn Karoliinalta ja saan tämän vastaamaan:
"En, missä se asuu ja millanen se on"
"Prilla on tommone 2 vuotias tytön tyllerö, ihan kiltti, mut hirvee karkaileen. Se asuu nyt sen syntymä tallil, mut oon kyselly sille muualta paikkaa, täältäkin, Latu ei oo viel päättäny saako se muuttaa tänne..." Pääsen nauraen vauhtiin kertoillessani nuorikostani.
"Se on varmasti ihana" Karoliina toteaa
"Mitäs muutakaan Rommin varsa voisi olla?" kysyn ja alamme nauraa. Olemme tehneet vain lyhyen lenkin ja talli alkaa olla jo melko lähellä.

Tallilla parkkeeraan Tipun Myrskyn karsinan eteen ja jatkamme ratsuja pois laittaessamme juttelua, sitten talutamme hevoset pihalle, laitumelle jossa Tipu käy heti piehtaroimaan. Kävelen takaisin talliin, tarkemmin satulahuoneeseen sillä minä ja Karoliina olemme päättäneet puhdistaa hoitsujemme varustusta. Karoliina on jo työn touhussa kun minä alan putsaamaan Tipun suitsia. Varusteet puhdistuvat nopeasti jutellessamme niitä näitä ja naureskellen milloin millekkin, mutta Karoliinan täytyy lähteä ihan liian pian, joten minäkin lopetan varusteiden putsaamisen ja käyn putsattavan karsinan kimppuun.

Kesken purujen levityksen kuulen kovaa hirnuntaa, ja kiljuntaa, ryntään ulos ja näen Tipun aivan paniikissa, sen eilisen pikkutytön taluttaessa tammaa. Juuri kun Tipu nousee pystyyn ryntään heidän luokseen ja otan riimunnarun, saan Tipun laskeutumaan neljälle jalalle ja sanon vihaisesti:
"Mitä luulet tekeväsi, taluttelet täällä toisten hoitohevosia ilman lupaa ja taitoa. Jos haluat hevosia hoitaa niin hankkiudu tunneille"
"MUTTA MINÄ HALUAN TIPUN!" Tyttö huutaa niin että hevonen pelästyy uudelleen, kun sen saan rauhoittumaan uudelleen niin vien tamman äkkiä laitumelle, kun tyttö roikkuu perässämme sanon:
"Tipu on minun hoitsuni, ja maailmassa on muitakin hevosia joita sinä saisit hoitaa, ettei sitä tarvitse tehdä luvatta"
"MUTTA MINÄ HALUAN SEN ENEMMÄN KUIN SINÄ" Tyttö kiljuu
"Mutta, minun hoitsuni se on ja sille sinä et voi yhtikäs mitään" Vastaan ja kävelen talliin. Puhdistan karsinan loppuun.

"VEERA! Heti tänne toimistoon" Kuulen Latun huutavan toimistosta miniulle vihaisen kuuloisena ja ihmettelen miksi hän on vihainen, menen toimistoon ja sanon "Niin?". "Kuulin että on sinun vikasi on hevosten karkaaminen yöllä, ja että olisit lyönyt Tipua. Sekä huutanut sille. Saat porttikiellon tallille. Älä tule tänne enään!" Katson äimistyneenä syytöksiä latelevaa Latua ja ehdin sanoa vain sanon "mutta...". "Ei muttia, poistu. Tipulla on jo uusi hoitaja" Latu sanoo tiukasti ja huiskaisee oven suuntaan. Juoksen itkuisena ulos tallista ja ehdin nähdä pikku tytön, sen joka aiemmin oli Tipua talutellut, harjaamassa Tipua. Kuulen hänen sanovan ylimielisesti että "en voi vaikuttaa asiaan, jaa en" ja nauravan päälle. Annan kyynelten tulla ja lähden polkemaan jonnekkin, en tiedä minne.

Lopulta, varmaan tunnin ajon jälkeen olen niin puhki etten enää jaksa polkea, ja jään istumaan kiven päälle, sillä olen keskellä metsikköä. Harkitsen hetken mitä tekisin, lopulta jään paikalleni. Istun kivellä ikuisuudelta tuntuvan ajan, vain ajatellen tätä päivää, joka olisi viimeiseni Latulassa. En minä voisi Latulle yrittää puhua, ei hän kuuntelisi. Enkä minä voisi tallille mennä, sain porttikiellon. Päätän kuitenkin hiipiä tallin läheisyyteen, pusikkoon ja katsella sieltä kuinka tallilla sujuu. Pyöräilen hitaasti kotiin ja jätän pyörän kotipihaan, lähden metsään kävelemään ja menen sitä kautta tiheän pusikon suojiin, sieltä näkyy Latula oikein hyvin. Jo pian näköpiiriini ilmestyy pikkutyttö ja erittäin kiihtynyt Tipu. Tipu nousahtelee kahdelle jalalle ja aina laskeutuessaan loikkaa johonkin suuntaan, tyttö näyttää olevan peloissaan. Tipu riuhtaiseekin itsensä irti ja lähtee juoksemaan ryteikköni vierestä metsään, tyttö jää pelästyneen ja hämmentyneen näköisenä tallipihaan, minä möngin kenenkään näkemättä polulle ja houkuttelen tamman luokseni. Vien sen melkein Latulan maille asti ja huhuilen sitten tytölle "Otatko tämän, en saa tuoda sitä pidemmälle" vähän pilkallisella äänellä, tyttö tulee pelokkaasti luokseni ja ottaa Tipun narun minulta. "Miten sen kiinni sait, et vaan ois vakoillu" tyttö tuhahtaa. "En toki, olin kävelemässä kun tämä ryntäsi minua vastaan kuin päätön kana", sanon kuin en hevosta tuntisikaan.

Olen piilopaikassani ja katselen kuinka tyttö yrittää saada nyt jo hiukan rauhoittunutta Tipua talliin, mutta Tipu ei sinne halua, se haluaisi laitumelle. Lopulta tyttö saa Tipun kiskottua talliin, mutta jo pian sisältä kuuluu kiljahdus. En tiedä miksi, tiedän kuitenkin sen olevan tyttö, luultavasti Tipu on taas tehnyt jotain. Pian puhelimeni soi, hämmästyn nähdessäni soittajan olevan Latu. "Hei, oliko asiaakin" Sanon äänellä jota en omakseni tunnista. "Hei, tulisitko tallille" Latu sanoo rauhallisesti "Miksi tulisin tallille jossa minua luullaan eläinrääkkääjäksi" pamautan vihaisesti ja Latu vastaa "Enna kertoi minulle totuuden valehtelustaan". "Jaha, no kai minä sitten tulen" tuhahdan ja kävelen tallille, toimistoon. Toimistossa Latu pyytää minulta anteeksi että hääsi minut ja ilmoittaa minun saavan pitää Tipu hoitsunani, tässä vaiheessa poistun rauhoittelemaan hermostunutta, käytävälle umpisolmuin sidottua Tipua. Ensin tamma ei päästä minua lähellekkään, mutta kun sinnikkäästi roikun noin metrin päässä tammasta rauhallisesti jutellen, ja solmut vetosolmuiksi korjaten, niin rauhoittuu Tipu melko pian. Pikkuhiljaa menen lähemmäs kuraista suokkia ja kun lasken käteni sen lavalle niin Tipu hermostuu uudelleen. Mitähän tyttö oli sille ehtinyt tehdä vain muutamassa tunnissa, ilmeisesti jotakin melko inhottavaa. Siinä tyttö meneekin, tämä juoksi tallista ulos huutaen jotakin Latulle. Kuulen Latun mutisevan jotakin "mahdottomasta maanvaivasta". Jatkan Tipun rauhoittelua ja lopulta saankin sen rauhoittumaan kiitettävästi. "Hieno tyttö..." jatkan kuitenkin puhelemista Tipulle, jottei se turhaan hermostuisi uudelleen. Haen tammasen harjat ja alan harjata sitä rauhallisesti.

Onneksi sain Tipun pysymään rauhallisena, joten uskaltaudun taluttamaan tamman laitumellekkin ja koko matkan sinne se menee kuin itse täydellisyys, vaikkakin vähän säikkyen milloin mitäkin pikkuista juttua. Päästän Tipun irti ja se lähtee jouhet putkella kiitämään ilta auringossa. Huokaisen ihastuksesta ja jään katselemaan hevosten touhuja. Ne kirmaavat kauniin punertavassa auringon valossa pukittaen ja päät korkealla, ne näyttävät onnellisille. Tällaista elämän pitäisi olla, koulun voisi jättää pois. Tipu heittäytyy piehtaroimaan ja nauran kun sen vielä minuutti sitten puhdas karvapeite sotkeutuu mutaan, no olisipahan huomenna taas harjattavaa! Jotakin muutakin tekemistä siis kuin liikutus ja pikaharjaus, kunnon ruokkous jonka jälkeen hevonen olisi kyllä puhdas, mutta minä olisin yhtä likainen kuin hevonen ennen harjausta! Tipu nousee ylös ja ravistelee itseään, sitten se jatkaa laukkaamista kavereidensa kanssa, mutta hidastaa pikkuhiljaa raviin, sitten käyntiin ja lopulta pysähtyy kokonaan. Harja ja häntä hulmuavat tuulessa, hevonen seisoo paikallaan kuin patsas, se näyttää aivan upealle. Yht'äkkiä tama säntää taas villiin laukkaan, muttei kuitenkaan laukkaa kuin ihan muutamia minuutteja sitten taas hidastaa hetkeksi. Minulla ei valitettavasti ole kameraa mukanani, muuten ottaisin upeasta näystä valokuvan, kaikki hevoset ovat nimittäin kerääntyneet jonkin matkan päähän tarhasta, ne tökkivät toisiaan ja seisovat kiltisti paikallaan, katsellen toiselle laitumelle, minäkin käännyn katsomaan sitä mitä ne tuijottavat, ja siellä, joku on juuri avaamassa toisen laitumen porttia. Ryntään laidunta kohti "SENKIN VANDAALI ET SAA PÄÄSTÄÄ HEVOSIA TAAS IRTI" huudan hengästyneenä jo kaukaa henkilölle joka avaa Vennun portin, "Rauhotu minä se vaan olen" kuulen Latun nauravan kippurassa Vennusta kiinni pitäen, "öh.. sori.. luluulin et tääl taas joku on päästämäs hevosia irti" änkytän Latulle. "Huomasin, pelästyin sua kun en tienny että täällä on ketään muita, olin hakemassa Vennua sisälle" Latu sanoo naurunsa lomasta ja lähtee shettiksen kanssa sisälle. Menen katsomaan Tipua, mutta se on asettunut nukkumaan laitumelle, joten minäkin lähden polkemaan kotiin päin.

[veera]

Eilisestä huolimatta olen tallilla jo yhden maissa, jolloin Tipu on tyytyväisenä laitumella. Koska eilen oli kuitenkin suhteellisen kevyt päivä niin päätän ratsastaa kentällä ja kokeilla vähän esteitäkin. Päätän pyytää Irinalta yksityistunnin, vaikken tämän opetuksessa oloa niin rakastakkaan. Avaan puhelimeni ja valitsen nimen, pian Irina vastaa. "Irina" kuuluu tiukka ääni luurista korvaani. "Veera täällä, siis hoidan Latulassa Tipua, voisitkohan pitää minulle ja Tipulle yksityis tunnin tänään, koulua pääosin, tosin paria estettäkin tahtoisin kokeilla" Selitän naiselle ja saan vastauksen "Kyllä voin, sopiiko kahden tunnin päästä". "Sopii, eli kentälle tulen Tipun kanssa kolmeksi?" varmistan. "Okei, mutta lämmittele ratsusi ennen tuntia itsenäisesti" Irina sanoo. "Okei. Nähdään!" sanon ja Irina lopettaa puhelun. Huokaisen ja nappaan tamman laitumelta sisälle jossa harjaan sitä, sillä en minä sitä näin mutaisena voisi tunnille viedä. Kylläpä muta onkin jäänyt tiiviisti Tipuun kiinni!

Tipu kävelee rauhassa ja lyhennän hiukan ohjia, maiskautan sen raviin ja Tipu meneekin oikein reippahasti eteenpäin. Annan sen ravata kunnes alamme olla tallilla ja hidastan käyntiin, kentälle saavun Irinan kanssa melkein samanaikaisesti. "Jos olet öämmitellyt sen hyvin niin aloitetaan." Irina sanoo ja vastaan että olen lämmitellyt, siirryn lyhyin ohjin uralle kävelemään. "Kantapäät alas, kyynerpäihin kulma, älä tuijota alas... ja ravia!" Irina käskee ja minä yritän parhaani mukaan tehdä oikein, vaikkei se kyllä helppoa ole. Ravissa Tipu menee oikein kivasti, minä sen sijaan saan kokoajan ohjeistusta kaikkein pieninpiinkin tekemiini virheisiin. Huomaan Irinan laittaneen keskelle noin 50senttisen pystyn, mutta joudun saman tien jatkamaan täydellistä keskittymistä ratsastukseen, sillä käskyjä satelee! Irina käskee ottaa käyntiin ja ehdin kävelyttää Tipua ehkä metrin normaalisti kun hän jo määrää lisätyn käynnin. Siitä Tipu selviää helposti, onneksi sitä ei tänään, ainakaan vielä, huvita jullittaa. "Seis" seuraava käsky tulee yllättäen ja pysäytän Tipun rauhallisesti, minun pitää peruuttaa viisi askelta ja lähteä siitä suoraan raviin. Tämä onnistuu ihmeen hyvin ja olen vähän jopa hämmästynyt Tipun hienosta käytöksestä. "Keskilaukkaa, ilman harjoituslaukkaa siinä välissä" Irina sanoo ja saankuin saankin Tipun keskilaukkaan, vaikka hiki minulle on jo ehtinyt tulla. Laukkaan kierroksen ja sitten saan ottaa harjoitulaukan kautta keskiraviin. Pian Irina määrää pohkeenväistön ja vielä vastalaukkaa kiemurauralla, kun nämä on tehty niin saan kävelyttää Tipua hetken pitkin ohjin, tunnon aloittamisesta on kuulemma nyt kulunut noit 30 minuuttia, ja kentän laidalle on jo kokoontunut yleisöä, hoitajia, tuntilaisia ja muita jotka tallilla sattuvat pyörimään.

"Hyppää tämä pysty" Irina sanoo kävelytyksen jälkeen osoitrtaen sitä 50 senttistä pystyestettä. Otan Tipun laukkaan ja se lähestyy voimakkain askelin estettä kohti, mutta juuri ennen estettä tamma kuitenkin tekee äkkipysähdyksen, joten minä jatkan yksin esteen toiselle puolen. Hyppään heti ylös ja takaisin selkään, saan kuulla pitkän litanian virheistäni ja yritän sitten uudelleen. Nyt Tipu hyppää yli yhtä varmasti kuin lähestyykin estettä. Hyppään muutamaan kertaan esteen ja hidastan sitten raviin.

Harjailen tunnin jälkeen Tipun hyvin ja kehun sitä oikein paljon, sitten se pääsee takaisin laitumelle lämpimään köllimään. Itse lähden kotiin, vaikka illalla saattaisin kyllä vielä tulla käymään tallilla nopeasti, eihän kello vielä ollut kuin neljä!

[veera]

Nykyään Tipu välillä jopa hirnahti nähdessään minut, ja yhteistyömmekin oli alkanut sujua yhä paremmin ja paremmin. Nyt kun minulla oli hoidettavanani Tipun lisäksi myös oma nuorikkoni, Prilla, oli minulla tehtävää kaksi kertaa enemmän kuin ennen.

Tänään tulinkin talliin jo aikaisin, mutta tänään minun ei tarvitsisi liikuttaa Tipua, sillä se menisi tunnilla. Haen Tipun laitumelta ja harjaan tamman kevyesti, sitten tuntilaiset jo saapuvatkin. Kuulen kuinka Irina astelee talliin ja menee tuntilaisten luo, menen käytävälle kuullakseni kuka saa Tivun ja sitten auttaakseni tätä neidin kanssa. Kuulen tyrmistyksekseni yhden tuntilaisista kysyvän Irinalta "Voisinko saada sen ihanan näkösen ruunikko tamman, jossa on paljo valkosta, tunnille?", Irina vastaa tytölle "Et, se on yksityinen. Mutta saat Tipun", näen ettei tyttö oikein pidä Tipusta. Kuulen että tunnille tulevat myös Myrsky, Veeni ja Piirto.

"Sinä ilmeisesti pidit Prillasta" Kysyn tytöltä, joka on esittäytynyt Hannaksi, hetken juteltuamme ja Tipua harttuamme. "Sekö sen kivan ruunikon nimi on?" Hanna kysyy ja minä vastaan "Niin", Hanna sanoo että hevonen on aivan upean näköinen. "Se on minun. Se on Latun entisen orin, Rommin, varsa" Kerron Hannalle ja tämä innostuu, kysyen saisiko joskus ratsastaa tammallani, kerron hänelle että Prilla on liian nuori, mutta lupaa että hän saisi vaikka tänäänkin tulla kanssani hoitamaan Prillaa. Hanna kiittää ja alkaa varustaa Tipua.

Katselen tuntia, joka sujuu hyvin, jollei oteta lukuun että Tipu pukittelee aina tilaisuuden tullen. Tammalla on huono päivä. Hanna saa kuitenkin Tipun nopeasti kuriin, hän ratsastaa todella taitavasti. Tunnilla harjoitellaan pohkeenväistöä, ensin Tipu ei haluaisi tehdä sitä, mutta tekee lopulta kuitenkin. Laukkapätkissä Tipu yrittää taas pukittaa, mutta Hanna ojentaa tammaa kunnolla ja saa sen kulkemaan kiltisti. Palaan talliin ja puhdistan Tipun karsinan, kun olen tehnyt sen niin tulevat tuntilaisetkin jo ratsuineen.

Tipua hoitaessamme juttelemme Hannan kanssa, ja pian olemme jo kuin vanhoja ystäviä! Hanna on todella mukava, ja ainakin omien sanojensa mukaan, kokenut hevosten kanssa. Hanna kertoo ettei oikein pidä Tivusta, sillä se on viskannut hänet monta kertaa maahan, jos sillä on ollut oikein paha päivä. Nauran hänelle ja sanon että yleensä Tipu on kyllä ihan kiva ratsastettava, hän on ilmeisesti osunut sen selkään huonoina päivinä. Lopulta viemme Tipun laitumelle ja jatkamme matkaa Prillan luo.
Jatkuu Prillan kirjassa!

[liinu]

Ajatukseni harhailivat, kun ajelin skootterillani pitkin hiekkatietä. Pelotti, että sekoittaisin reitin, tai ajaisin muuten vain vikaan. En ollut koskaan ennen käynyt Latun tallilla. Pälyilin horisonttiin ja koitin nähdä edes pientä vilausta tulevasta, tai oikeastaan etsin tienhaaraa. Mutta turhaan, metsikköä vilisi ohitse ja huokailin. Jännitti kamalasti, tuntui, että kädetkin hikosivat. Suht' lämmin syysilma puhalsi vasten kasvojani, sillä kypärän visiiri oli auki. Purin huultani ja koitin pitää kätöseni rauhallisina.

Vihdoin, käännyin. Hetken ajelun jälkeen alkoi näkyä peltoa ja muutenkin merkkejä asutuksesta. Hymyilin itsekseni ja mielessäni pyöri 'Jes, mä osasin!'. Ohjailin menopelini autojen viereen ja oletin, että se voisi olla siinä. Varovaisesti hyppäsin pois skootterin kyydistä ja aloin kiskoa kypärää pois päästäni. Hiukseni pelmahtivat naamalleni ja puhalsin. Jätin kypärän skootterin jalkatilaan ja sitten lähdin hiuspehkoani oikoen kävelemään kohti tallipihaa. Tallikassini keikkui olallani.
Potkin kiviä matkalla ja koitin katsella, että näkyisikö pihassa ketään.
Pian eteeni aukesikin kenttä ja siellä näin jonkun ratsastamassa. Ohimennessäni tuijotin ratsukkoa ja sitten pyyhälsin kohti tallipihaa.
Jäin ihmettelemään keskelle pihaa ja katselin ympärilleni. Näyttipä kivalta, ja tuoksui hevosilta. Säpsähdin, ja huomasin, että joku tuli takaapäin. No sehän oli itse Latu. 'Terve! Sinähän oot Liinu..?' tämä sanoi. 'Moi... oonhan miä...' sanoin hiukan ujosti ja naamalleni jäi kestohymy. Näytin kaiketi eksyneeltä ja muuten hölmöltä. 'Haluat varmaan tutustua talliin?' Latu kysyi viimein ja katsoi minua silmät suurellaan. 'Öh, joo toki.' hihkaisin. Latu huitoi minut mukaansa ja lähdin seuraamaan tätä.

Tallinomistaja kuljetti minua mukanaan sinne tänne, kakkostallin kautta päätälliin ja siellä tutkittiin jokainen kolkka, joka minunkin oli hyvä tietää. Latu selitti kovaan vauhtiin kaikista tallin käytänteistä ja tavoista. Olin jo ihan sekaisin, mutta ehkäpä sitä pikkuhilja oppisi.
Katsastimme myös maneesin ja kentän. Maneesi vaikutti hienolta ja kenttäkin oli tilava.
Olin kiitollinen, kun tallikierroksemme oli päätöksessään. 'Noh, joko nyt tahdot nähdä Tipun?' Latu kysyi ja naurahti, kun pysähdyin hänen taakseen ja melkein törmäsin, katsellessani sivuilleni. 'Ops, joo!' sanoin pirteästi, silmäni paloivat intoa. Lähdimme peräkanaa ulos ja hyppelehdin kuin pikkulapsi. Selitin samalla, miten paljon tykkäsinkään suokeista. Latu kyseli vielä ratsastuskokemuskestani ja ilokseni sain sanoa, että sitä riitti monen vuoden takaa. Sain vielä kuulla hiukan tarkemmin Tipun luonteesta ja sen käyttäytymisestä, mutta loput kuulemma saisin itse kokea. Ja tokihan se niin menikin.

Kävelimme pihamaalla ja katselimme laiduntavia hevosia. Olin tajunnut jättää kassini satulahuoneeseen odottamaan, jottei sitä tarvinnut raahata mukana. Oikeastaan en edes tiennyt, miksi olin ottanut koko kassin mukaani... hmmh...
Pian pysähdyimme ja katsahdin Latuun päin. 'Tuo tuolla, katsos.' tämä sanoi ja osoitti laitumen perällä oleskelevia hevosia. Siristin silmiäni, koitin tunnistaa, mikä niistä oli Tipu. Latu vihelsi ja eikös sitten pian meitä kohti lähtenytkin kaahamaan kasa kauramoottoreita. Hymyilin ja katsoin Latua, tämäkin hymyili minulle leveästi. 'Voi niitä...' henkäisin.
'Tässähän tämä nyt... on!' Latu sanoi, kun oli saanut tarrattua viimein kiinni Tipun päitsistä. 'Se on niiiin hieno.' sanoin ja katsoin, miten ilta-aurinko heijastui tamman kyljistä.
Juttelimme jonkun aikaa aidan vierustalla. Hevoset pysyivät lähettyvillä koko ajan, herkkujen toivossa.
Pian kuitenkin Latun oli palattava töihinsä ja hän jätti minut tutustelemaan Tipun kanssa. Sain koko hevoskatraan huomion kiinnittymään, kun aloin kaivella taskujani. Porkkanat hävisivät pian parempiin suihin. Juttelin hepoille ja rapsuttelin Tipua, joka työnsi päätään minua kohti. En vielä tänään hoitaisi sen enempää, tahdoin vain päästä katsomaan tulevaa hoitsuani. Ja olihan tuo aikakin jo hurahtanut, alkoi tulla ilta. Pitäisi paremmalla ajalla tulla harjailemaan, sun muuta sellaista.
Viimein raaskin lähteä ja kävellessäni vilkaisin vielä jäljelleni. Tipu katsoi perääni pää pystyssä ja korvat kivasti pystyssä. Vilkutin sille ja sitten jatkoin reippaasti matkaani.
Menin talliin ja hain satulahuoneesta kassini. En nähnyt Latua enään, mutta oletin, että hän oli puheideni perusteella tajunnut, etten tänään jäisi pidemmäksi aikaa. Suljin oven tullessani ulos. Pihamaalla kulki joitain tyttöjä ja hymyilin jokaiselle vastaantulijalle. Oli aina niin jännää tulla uutena, uuteen paikkaan.

Palasin skootterini luo, henkäisin ja hyppäsin kyytin. Kypärää kiinnittäessäni mietiskelin, että milloin mahtaisin taas joutaa tallille. Noh, sen näkisi sitten!

// Mukavan aktiivinen olet, pakko on nostaa hattua kun kirjoittelet niin usein! -Latu

[Latu]

Tipua hoitaa nykyisin Jirimina, joka myöskin hoitaa kirjaan kirjoittamisen.

[jimirina]

(se on Jimirina ;D Mutta et oo ensimmäinen etkä varmaan viimeinen joka saa sen väärin)

"Noh, mitä sä nyt siihen jämähdit?" kysyn Tivulta, joka jää seisomaan tallin oven eteen. Tammahan oli tullut oikein kiltisti tarhasta, mutta nyt ei halunnut sisälle, kummallinen hevonen. Maiskutan ja vedän hieman riimunarusta, -tuloksetta.
"Tipuu, liikus että mäkin pääsen sisälle!" joku sanoo takaani, ja hätkähdän. Siinä seisoo mustatukkainen mies, toinen käsi Tivun pyllyn päällä.
"Öymph, mooi.. Tää vaan jämähti tähän, mun oli tarkotus viiä se sisälle.." mutisen nolostuneena, ja mies nyökkää.
"Joo, tää Tipu nyt on vähän tällänen neiti. Mä voin koittaa, jos se käy? En oo nähny sua aikasemmin, ootko uus?" mies, ehkä parikymppinen iältään, puhelee, ja silittää Tivun kaulaa.
"Joo, voit sä. Ja joo, oon uus täällä, alotin just tän hoitamisen. Mä oon Jimirina, ja sä oot kuka?" kysyn rohkeasti, ojentaen riimunarun miehelle.
"Jimimikä?"
"Jimirina. Mut sano vaan Jimiks, tai ihan miks tykkäät."
"Okei. Hoplaa Tipu, mennään sisälle. Mars Mars. Ja mä oon siis Joonatan." Joonatan sanoo, ja saa kuin saakin Tivun sisälle. Kiitän saadessani riimunarun takaisin itselleni, ja kiitän vielä toisenkin kerran Joonatanin opastaessa minut tamman karsinalle. Jätän Tivun sinne, ja lähden etsimään satulahuonetta.

Hetken päästä seisonkin Tipu-nimisen hevosen karsinassa, kumisuka kädessäni. Tipu näyttää pitävän kumisualla harjaamisesta, sillä se venyttää kaulaansa, ja kääntyy aina vähän väliä pökkäisemään minua turvallaan. Talvikarvaa lähtee isoina tukkoina, ja vaihdankin kohta salaiseen karvanpoistotaktiikkaani: pari pyöräytystä kumisualla, ja sitten pari vetoa pölyharjalla. Pölyharjan puhdistus, ja sitten taas alusta. Kyykistyn harjaamaan Tivun takajalkaa, ja katsahdan ylös. Siinä, talvikarvan alla, Tivun lautasella on noin viiden sentin mittainen naarmu, joka näyttää tuoreelta. Nousen ylös, ja tutkin haavaa tarkemmin. Onneksi se on vain pintanaarmu.
"Ootkos sä menny keskustelemaan jonkun kanssa jolla on hokit?" kysyn tammalta harjatessani jalkaa. Harjaan Tivun loppuun, ja irroitan siltä riimun.

Lähden etsimään Latua, sillä haluan sanoa haavasta. Löydänkin miehen komean näköisen Rangerin karsinan ovelta nojaamasta, juttelemassa Joonatanin kanssa.
"Öö.. Latu, Tipulla on haava sen lautasella, sellanen pintanaarmu vaan, mut siis kuitenkin. Tuuksä kattoo sitä?" kysyn jossain välissä, ja Latu käännähtää katsomaan minua, epäusko silmissään.
"Onkos se meidän Tipu menny vähän pomottelemaan jotakin, ja saanu sitten hokeista. Oota hetki, mä tuun ihan just." mies sanoo, ja nyökkään.

Odotellessani Latua puhdistan Tivun kaviot, joka sujuu varsin kummallisesti. Takajalat menevät hyvin ilman mitään ongelmia, mutta etujalkoja tamma ei halunnut nostaa ollenkaan. Eihän nyt kukaan itseään kunnioittava neiti antaisi tuollaisen rääpäleen koskea kinttuihinsa.
"Nosta nyt... Eikun nostat... Kiitos.. Äp äp, pidäs se koipes ylhäällä!" puhisin ähkiessäni kaviokoukun kanssa.
"Niin missä se haava oli?" joku sanahtaa takaani, ja säikähdyksissäni pudotan Tivun kavion suoraan varpaalleni. Älähdän, ja mitään sanomatta osoitan haavaa. "Tossa."
Latu tutkii haavaa hieman, ja nauran Tivun ilmeelle. Se näyttää kauhistuneelta kun joku vastakkaista sukupuolta oleva henkilö vilkuilee sen peräpäätä.
"Joo, ei tää mikään, ihan pintanaarmu. Laita siihen sitä rasvaa sieltä satulahuoneen lääkekaapista, se purkki jossa lukee naarmut ja haavat. Tuuli onkin putsannu tän karsinan, sä säästyt orjatyöltä. Tää Tipu on nimittäin sellanen sonnan tuottaja että oksat pois." Latu virnistää, ja kuin vastalauseeksi Tipu huiskauttaa hännällään ja polkee jalkaa.
"Okei", nyökkään, ja suljen karsinan oven perässäni. Kävelen satulahuoneeseen, ja kaivan lääkekaapista rasvapurkin.

Rasvan laitto on Tivun mielestä aivan mielettömän kauheaa sekä tappavaa, eikä tamma suostu seisomaan ollenkaan paikoillaan. Saan rasvan kuitenkin jotenkin laitettua, ja taputan Tipua lautasille. "Hyvä tyttö. Heippa, mun pitää mennä", mutisen, ja suljen oven perässäni. Tipu oli ihan kiva, ja sain huomata sen tammamaisen puolenkin. Kaunis se kuitenkin oli, ja taisin rakastua siihen hieman liikaa. Hyvä niin.

// Hupssss, my bad. Korjaan sen oikein kaikkialle minne nyt olenkaan ehtinyt käymässä kirjaimia sekoittamassa! Ja kolmella pisteellä avaat hoitopistetilin, hoplaa. C: -Latu

[jimirina]

Tamma kaunis rento,
ravaa selässään lumipeite hento,
voiko tuon kauniinpaa,
olla olemassakaan?
Ulkokuoren alla on totuus toisenlainen,
vain tammaan tutustuneet tietävät sen.
Tämä on Huvin Kyyhkynen,
suomenneito hienoinen.
Tämä neitien neiti komentaa,
jalkojaan hoitajalle ojentaa.
"Putsaappas tuolta,
niin et vaivoistas kanna huolta"
Yhtäkkiä ei ookkaan kivaa,
pitää päästä tutkimaan pihaa.
Kun hieno neiti karkuun juoksee,
Jimirina hitaasti kymmeneen laskee.
Mieli raivosta kihisten,
on Jimin naama aivan punainen.
Ei oo kivaa tääkään leikki,
sisään Tipu juoksee kuin Heikki,
joka työpäivän jälkeen,
kaipaa ruokaa pöydälleen.
Pian on päivä pulkassa,
Tipu kyhjöttää karsinan nurkassa.
Tamma maata tonkii,
kunnes piilotetun porkkanan poimii.
Hoitaja sanoo hyvästi,
ennen kuin juoksee bussiin kovasti.

Tälläistä tänään. Kuvakin on tulossa pian. :3

// Miun oli pakko saada lukea tää useampaan kertaan, ei vitsit oikeasti miten hauska ja hyvä runo! Jos keksin sille jonkun fiksun paikan niin saanko laittaa sen (tekijänoikeudet tietty säilyttäen) jonnekin päin Tipun sivuja luettavaksi? 8) -Latu
Voit laittaa.