qh-o Kid It's Inferno

[Latu]

Omat sivut

Kidiä hoitaa Jasny, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[Clara]

You are for me big suprise

MP-3 soittimestani kajahtavan biisin lyriikat soivat päässäni. Käppäilin tallille kolean syystuulen puhaltaessa kasvoilleni. Yritin niin sanotusti tanssia jotain sälätanssia musiikin tahdissa, mutta minun tanssitaidoillani ei mitään suuria ja näyttäviä tanssiliikkeitä saatu aikaiseksi. Pari koirankävelyttäjää tuli vastaan, eräs oli naapurini, Esa. Heilautin hänelle kättäni ja kolmekymppinen mies pysähtyi kohdalleni.
- Tallille menossa? Esa kysyi naurahtaen. Mies oli varmaan päätellyt vaatetuksestani tallille menon.
- Jep, niin kuin arvata saattaa, sanoi ja vedin itsekin hymyä huulilleni. Kyykistyin silittämään Esan Alaskanmalamuuttia, Pavea. Paven virallinen nimi oli Pavro's Rocke, mutta Esa kutsui koiraansa Paveksi. Pave lipaisi kielellään naamaani.
- Mepä jatketaan tästä matkaa, niin pääset sinäkin tallille, Esa huudahti kun oli ottanut jo pari askelta menosuuntaansa.
- Näkyillään! Hihkaisin Esan perään.

Latun tallin punaiset tallirakennukset avautuivat silmieni eteen. Tallia ympäröivät pellot kukoistivat viljaa. Keltaisina rekottavat pellot olivat viljavia ja kauniita. Jotenkin tykkäsin peltomaisemistosta. Tallipiirissä oli muutama tarha sekä puitakin. Horisontissa näkyi kirkasvetinen lampi. Oli pilvistä ja tuulista. Vettä tippui taivaalta pieninä pisaroina. Rynnistin talliin, ennen kuin alkaisi kunnolla sataa.

Kävelin varustehuoneen läpi. Silmäilin hevosten varusteita. Oli koulu- este- kuin yleissatuloitakin. Hevosten suitsien kirjo oli hieno - kaikilla oli erilaiset suitset. Kaikki suitset erosivat toisistaan joko otsahihnan tai turpahihnan perusteella. Joissakin ei ollut ollenkaan turpahihnaa. Harjoja ja loimiakin oli hyllyillä - kaikki siisteissä pinoissa. Hevosten nimikoidut harjapakit töllöttivät hyllyillä odottaen ottajaansa. Päätin jatkaa matkaani Kidin karsinalle.

Avatessani karsinan oven olin aluksi yllättynyt, ja sitten lumoutunut. Karsinassa seisoi ruskeasilmäinen, upearunkoinen hevonen. Kid nosti päänsä korkealle ja hirnahti korviaraastavasti. Ori oli kuitenkin upea ilmestys, enkä voinut olla menemättä lähemmäs. Kidin ruskeissa, viisaissa hevosensilmissä saattoi nähdä ripauksen epävarmuutta. Kid heilautteli korviaan ja pureskeli heinänvarsia. Kun kurotin käteni silittääkseni sitä, se teki salaman nopean käännöksen karsinan toiseen nurkkaan.
- Ai, haluatko haastetta? Sanoin ilkikurisesti. - Käy!
Ihan kuin Kid olisi ymmärtänyt haasteeni. Ori nosti päänsä oikein korkealle ja yritti olla isokokoisempi mitä on, jota kaikki kunnioittavat. Katsoin Kidin silmiin ja Kidin suusta pääsi kovaääninen hirnahdus. Otin otteen Kidin harjasta ja pidin toista kättä sen turvalla. Kun Kidin korva oli lähelläni, kerroin sille: - Nyt me ollaan parivaljakko! Kid pärskähti ja työnsi minut sivummalle. Loin Kidin silmiin salamyhkäisen katseen ja taputin Kidiä pari kertaa lautasille. Hain Kidin harjapakin ja aloin harjaamaan räjähdysalttiilta tuntuvaa Kidiä.

Kid värähteli ja hirnahteli, eikä tuntunut välittävän minusta yhtään. Jaarittelin oriille sitä sun tätä. Kidiä tuntui kuitenkin kiinnostavan enemmän Hamppi, joka oli toisella puolella käytävää. Katselin oriin matchoilua hetken ja harjasin Kidin raudikkoa karvapeitetä. Lihaksikas Kid seisoi lähes paikallaan, vaikka yritti välillä ottaa johtajan asemaa. Komennuksella sain selviydyttyä harjaamisoperaatioista. Kavioiden puhdistuksessa vierähtikin useampi tovi, koska Kid ei suostunut yhteistyöhön. Mitä sitä nyt turhia kavioita nostelemaan? Ori tuntui ajattelevan. Mutta, pojat on poikia, kuten vanha sanonta kertoo!

Ujutin riimunnarun Kidin päähän. Napsautin juoksutusliinan Kidin riimuun. Lyhensin juoksutusliinan niin lyhyeksi, että sillä pystyi vaivattomasti taluttamaan Kidiä. Ori yritti rynnistää eteeni, mutta komennuksen tuli säilyä. Niin minä teinkin.

Ori oli heti kättelyssä täynnä virtaa. Pidin kädessäni juoksutusraippaa. Kun napautin juoksutusraipalla hieman Kidin jalkojen taakse, saadakseni sen ravaamaan, se alkoi laukkaamaan ja pukittelemaan. Pysäytysyritykseni menivät päin prinkkalaa, mutta Kid pysähtyi kuitenkin tarpeeksi kovan yrityksen jälkeen. Sain Kidin pysymään ravissa. Kidin askeleet olivat liitävät ja näyttävät. Unelmoin jo yhteisistä peltolaukoistamme. Siihen kestäisi kuitenkin tovi jos toinenkin. Juoksutin Kidiä jonkin aikaa, välillä käynnissä ja välillä ravissa. Sallin sen ottaa välillä laukkapätkiä. Juoksutuksen kautta sain jonkinmoisen kontaktin Kidiin. Kidiin pitäisi kuitenkin tutustua vielä maastakäsin, ennen kuin nousisin selkään. Enkä oikeastaan osannut paljon länkkäriä...

Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua talutin Kidin takaisin karsinaansa ja harjasin sen. Taputin Kidiä pari kertaa kaulalle. Kid oli kyllä hieno hevonen, vaikka haastetta löytyikin. Oikeastaan tykkäsin haasteista!
- Nähdään pian, sanoin oriille, joka pärskähti innokkaana ja virtaa uhkuvana.

Ensimmäinen hoitomerkintä
Clara&Kid

[Clara]

Rauhallista menoa

- Preerialle, vai? Sanoin käsi Kidin turvalla. Hevonen seisoi paikallaan ja tömisteli hieman takakavioillaan. Jätin Kidin omaan rauhaansa, kun lähdin taukohuoneeseen vaihtamaan kenkiä. Tallikengillä oli paaaaaaaljon parempi tallustella kuin lenkkareilla. Tai, ainakin tallila ollessa. Kuuntelin sadetta, joka ripsitteli pisaroita tallin katolle ja pihamaalle. Oli melko tuulistakin. Puidet latvat kaartuivat tuulen mukana.

Kid oli kaukana rauhallisesta unelmahevosesta, vaikka muutenhan se oli unelmahevonen, ulkonäön puolesta ellei muunkin. Tulitappurainen ori seisoi jykevästi paikallaan, kuunnellen tarkoin tallin meininkiä. Astuessani uudelleen Kidin karsinaan, herra katsoi minua kysyvästi - olemmeko tavanneet aiemmin? Hymyilin ja silitiin Kidin turpaa. Pian hain harjat ja aloin harjata Kidiä.

Harjasin Kidiä rauhallisesti, vaikka ori itse oli kaukana rauhallisuudesta. Kidiä sai komentaa ihan urakalla. Se pyöri ja hyöri eikä tolkkua meinannut tulla ollenkaan.

[Latu]

Kidiä hoitaa tästä eteenpäin Jasny.

[Jasny]

Yeah, I'm still the Queen B*tch of the Universe

Kello oli kymmenen lauantaiaamuna, kun olin juuri saanut hätistettyä eilisöisen deittini ovesta ulos. Tällä kertaa tekosyy niljakkeen lähtöön oli helppo keksiä, sillä hetkeä aikaisemmin olin saanut puhelun. Yövieraalleni kerroin mummoni joutuneen sairaalaan, mutta todellisuudessa puhelimen toisessa päässä oli ollut Latu. Siitä oli kulunut jo puoli vuotta, kun entinen hoitoponini Sepe myytiin ja hoitotoiminta lakkautettiin Latulassa. Nyt arvon omistaja oli tullut toisiin aatoksiin ja tarvitsi minua ilmeisen vaikealle hevoselle hoitajaksi. En ollut vielä päättänyt halusinko palata hoitopuuhiin, kun Sepen menetys oli niin kova paikka. Lisäksi oletin Latun taas vain pilailevan kustannuksellani, laittaen minut läpiratsastamaan lihavia poneja. Kaikesta huolimatta halusin nähdä millainen pullapolle siellä olisi tällä kertaa tarjolla hoidokiksi, joten hyppäsin tulisen ratsuni, Nissanin kyytiin ja lähdin kohti Latulaa.

Tarhausjärjestyksen kautta menin etsimään ulkoa hevosta nimeltä Kid It’s Inferno. Määrätyssä tarhassa käyskenteli mielettömän upea ja komea quarterori, joten vaistomaisesti vilkuilin myös toisiin tarhoihin etsien jonkinlaista pientä mutapalloa. Lopulta en voinut olla karistamatta hymyä kasvoiltani, kun totesin Kidin olevan tuo mahtava kultainen hevonen. Ori ei ollut huomaavinaankaan minua isotellessaan naapuritarhojen herroille, toisinaan tyytymättömästi korskuen. Päätimme kuitenkin yhdessä riimunnarun kanssa ottaa haasteen vastaan ja lähdimme kohti taistoa nimeltä hevosen nappaaminen. Kuten oletettua Kid oli asiasta eri mieltä pyrähdellessään sinne tänne aina, kun otin askelenkin lähemmäs. Ori esitti komeita liikkeitä ympärilläni, silti luomatta edelleenkään edes silmäystä minuun. Ylimielinen kuningas tuli kuitenkin juuri tänään tapaamaan kukistajansa, sillä sitä vastassa oli neuvokas kuningatar. Minulla ei ollut tapana kirmata itsepäisten hevosten perässä, joten päädyin avaamaan suuni ja kiljumaan ihan täyttä kurkkua, niin kovaa kuin vain lähti. Sillä hetkellä, kun Kid seisahtui ja alkoi tapittaa minua ilmeisen hölmistyneenä, olin jo naarasleijonan saalistustaidoin ottanut sen kiinni. Nauroin arvon Infernolle päin naamaa, tökkien sen rinnuksia.
-”Siitäs sait.”

Vaikka ori jonkin verran steppaili talutuksessa, oli se silti edelleen kuin puulla päähän lyöty aikaisemmasta yllätyksestä, eikä siis osannut ajatella mitään törttöilyjä enää. Kuskasin herran kentälle ja portin suljettuani päästin sen taas vapaaksi. Kid ampaisi pois luotani kuin ohjus ja laukkasi monta kierrosta kenttää ympäri ihan omasta tahdostaan. Pitkään herra puksutti ympäriinsä kuin höyryveturi ja liikettä tuli aina väsymyksestä huolimatta lisää minun tullessa kohti. Tilanne sai päätöksen, kun uupunut hevonen ei jaksanut enää turhaa juoksennella ja pääsin lähestymään sitä enemmän. Yllätyksekseni Kid lähti puolimatkaa vastaan, ansaiten moisesta taputuksen ja sanallisen kiitoksen. Nöyrtymisen sijaan totuus taisi vain olla se, että ori halusi palvelijansa vievän tämän palatsiinsa, mutta sekin oli jo ihan hyvä saavutus.

Kulku suuntautui tällä kertaa pesupaikalle, jossa molemminpuolinen kiinnitys minimoi Kidin luonnevikaisuudet. Kylmäsin ja tarkastin orin jalat ja huljautin hionneita kohtia, joita ei kummemmin ollut hyväkuntoisella hevosella pienestä pyrähtelystä. Toisinaan herra turhautuneena kuopaisi lattiaa, liikkui ja jopa muutaman kerran meinasi näykkäistä, mutta kova kovaa vastaan se sai aina kaksin verroin takaisin. Edes hetkellinen hyvä käytös palkittiin ääneen, rapsutuksin ja taputuksin. Perusteellisen harjauksen ja jouhien siistinnän jälkeen Kid pääsi vihdoin viltin kera karsinaansa. Niin tämä päivä päättyi tyytyväiseen pärskähdykseen, minun ilmoittaessani Latulle suostumukseni hevosen hoitoon. Eihän moista haastetta voisi noin vain päästää käsistään.

// Hahaha arvasin että et voi vastustaa Kidiä vaikka se länkkäri onkin. : D Saat kiittää meikää kun en ostanut ihan siua ajatellen mitään kiukkuista pientä shetukkaa... -Latu

[Jasny]

We'll get him falling for a stranger

Lännenratsastuksesta Kidin myötä vähän pakostakin innostuneena olin viettänyt sunnuntain länkkärijuttuja opiskellen. Lisäksi olin ottanut yhteyttä aikaisemminkin minua valmentaneeseen ystävääni TK:hon, joka omisti ison läjän westernpainotteisia arabeja. TK antoi minulle heti samana päivänä kunnon valmennusoppitunnin lännenratsastuksen saloihin yhdellä hevosistaan, eikä se loppujen lopuksi ollut alkeisasioissa sen vaikeampaa kuin normaali enkkutyylikään. Rollbackia tulisin tuskin ihan heti tekemään, mutta onneksi sellaista ei ihan heti osaamistasoltani myöskään vaadittu. Kid on kyllä sen luokan hevonen, että sen saisi kai väännettyä solmuun vain minunkin taidoillani.

Tallille saapuessani Kid oli lähes ainoana lojumassa ulkona, joten tällä kertaa se oli hyvinkin nöyränä vastassa pelastavaa enkeliään. Pääsimme sulassa sovussa aina niin pitkälle, kun oli aika avata tallin ovi ja ori olisi mielellään jyrännyt ylitseni. Kiskaisin ihan kunnolla riimusta ja annoin ryntäiden lätistä siihen asti, että Kid osasi kiltisti odottaa vieressäni. Herra puhkui ja puhisi, mutta pääsi lopulta perässäni nätisti talliin ja karsinaansa. Poistuessani näkyvistä alkoi Kidin suunnalta kuulua järjetöntä hirnumista ja karsinan kolistelua, joten sitä komennettuani ja herran toteltua annoin sille pienen siivun heinää purtavaksi pahimpaan tylsyyteen. Suuntasin itse varustehuoneeseen tonkimaan orin kamppeita. Westerntyyliset jutut olivat minulle lähes täyttä hepreaa, mutta osasin silti yllättäen tunnistaa satulasta etu ja takapuolen. Ehdinkin sopivasti puunata varusteet kiiltävän puhtaiksi ja vaihtaa satulahuovan ennen kun tallin puolelta alkoi kuulua tutuhkoa huutelua ja ryminää.

-”Turpa kiinni!”
Murahdin ja potkaisin karsinan seinää. Kid katsoi minua murhaavasti takaisin ja hirnahti vielä protestoinnin merkiksi muutaman kerran. Välillämme oli kenties vielä pieniä auktoriteettiongelmia, mutta kyllä ne vielä saataisiin ajan kanssa selvitettyä. Ori ei ollut ensimmäinen sovinistisika, joka katsoi pienempikokoistaan naista alakanttiin. Laitoin herran karsinassa kiinni ryhtyessäni harjaamaan sitä, enkä taas katsonut ensimmäistäkään vastaanjumputusta hyvällä. Pikkuhiljaa hoitamisen aikana Kid alkoikin jo uskoa, että hyvä käytös palkittiin ja huonolla käyttäytymisellä ei voittanut mitään.

Aikomuksenani oli pitää orille ihan kunnon vapaapäivä, mutta herralla oli sen verran virtaa, että päätin purkaa sitä kevyesti juoksuttamalla. Menimme tällä kertaa maneesiin ja homma hoitui ilman suurempia ongelmia, kun saimme olla rauhassa kaksistaan. Muutamaa pukkia ja ylimääräisiä sivuloikkia lukuun ottamatta Kid meni vallan mainiosti. Kirsikkana kakun päällä teimme vähän johtajuusharjoituksia liittyen lähinnä ihmisen oman alueen kunnioittamiseen ja yleiseen väistämiseen. Aikansa se vei, mutta vihdoin olimme ensimmäistä kertaa saavuttaneet Kidin kanssa edes hetkittäisen yhteisymmärryksen, johon oli hyvä lopettaa.

// Hyvä juttu jos TK pystyi siua opettamaan, eipähän ole yhtä suuria ongelmia enää Kidin liikutuksen kanssa. :B - Latu

[Jasny]

Don't get attached to somebody you could lose

-”Sir Lance-a-Latu, kultainen ratsunne odottaa teitä linnan pihassa noin tunnin kuluttua.”
Julistettua sanani muuntautui Inkun karsinassa paskaa lappovan Latun naama komeaksi kysymysmerkiksi.

-”Saat läpiratsastaa Kidin ennen kuin tohdin itse laskea arvokkaan takamukseni sen penkkiin. Olisi toki myös mukava nähdä kuinka ori kulkee _osaavalla_ ratsastajalla.”
Loihdin tutun, valloittavan hymyn kasvoilleni ennen, kun Latu ehti ihmetykseltään avaamaan suutaan ja hiivin ovelasti pois tapahtumapaikalta. Kidin puunaamiseen ei tarvinnut kuluttaa kovinkaan kauaa aikaa, sillä itsestään huolta pitävää herrasmiestä ei ollut koskaan täytynyt kuin kevyesti kiillottaa. Ei ainakaan pakkasen puolella paukkuvilla talvikeleillä. Sen sijaan vietin muuten vain ylimääräistä aikaa orin kanssa, jotta se tottuisi olemaan seurassani ja alkaisi pikkuhiljaa jopa kunnioittaa palvelijaansa. Iskin herralle suojat jalkoihin ja westernkamat niskaan samalla jatkuvasti huokaillen sen komeutta.

Olin jopa pikkuisen varautunut siihen, että Latu olisi luikkinut piiloon, mutta yllätyksekseni mies oli meitä vastassa sovittuun aikaan. Ojensin kuninkaallisen ratsun ohjat tallirengillemme, joka maneesiin päästyään hyppäsi heti orin kyytiin. Jo alkukäynneillä Kid alkoi testata armasta omistajaansa, joten minä päätin hiippailla takavasemmalle seuraamaan esitystä. Ei onneksi mennyt aikaakaan, kun Latu ja Kid löysivät yhteisymmärryksen, jonka jälkeen touhua oli ihan mukavaa ja antoisaa seurata. Puolen tunnin länkkärishown (lue: rodeon) jälkeen Latu jätti orin minulle ja olisi varmasti mielellään jäänyt puolestaan katsomaan ratsastustani, mutta häädin miehen armotta ulos välttyäkseni pahimmalta nolostumiselta.

Iskin kypärän suosiolla tiiviisti päähän ja hilauduin jakkaralta Kidin selkään. Ori ei tietenkään tehnyt elettäkään liikkuakseen kevyestä pohkeesta, joten laiskaan Sepeen tottuneena osasin kyllä tarpeen tullen antaa jalkojen paukkua. Ainoat tavoitteeni ensimmäiselle yhteiselle kopsuttelukerralle oli se, että herra kulkisi sinne mihin halusin ja siinä askellajissa mitä minä halusin mennä, joten rimaa ei ollut asetettu järin korkealle. Yllättäen alkuköpöttely sujuikin kuin elokuvissa, kun Kid sai seurata yksinkertaisesti uraa. Lännenratsastustietämykseni ollessa pohjalukemissa menettelin niin, että pidin ohjat pitkänä ja ohjasin vain painoavuilla ja pohkeilla. Myös ravissa äskettäin läpiratsastettu ori toimi hyvin, ollessaan vain onnellinen siitä, kun ei tarvinnut kuin hilautua eteenpäin. Nostaessani laukan näytti Kid ensimmäistä kertaa vaikeahkon ratsun merkkejä, kun se pukin saattelemana ryntäsi niin kovaa eteen kuin pääsi. Reagoin herran isotteluun käskemällä sitä ihan huolella eteen ja muutaman vauhdikkaamman laukkakierroksen jälkeen hillitymmin pääty-ympyrälle. Orin toimiessa haluamassani tahdissa vaihdettiin suuntaa ja mentiin jälleen muutama ripeämpi laukkakierros. Kidiä piti osata paineistaa juuri oikeissa kohdissa ja lopettaa heti, kun se teki oikein. Ratsastin vain parikymmentä minuuttia, sillä asettamani tavoite oli mainiosti täyttynyt siinä ajassa, jonka jälkeen laskeuduin alas selästä taluttelemaan loppukäynnit.

Maneesissa hetkeksi rauhoittunut Kid alkoi talliin päästyään pitkästä aikaa ilakoida ja hirnua, joten hoidin sen taas loppuun pesupaikalla. Karsinassa oria odotti ruokakupin puolella muutama porkkana kiitoksena siitä, ettei se heittänyt minua alas selästään tai tehnyt muutakaan järin tyhmää. Osasin kyllä vähän aavistella, että herra ei välttämättä tulisi toimimaan samoin ilman Latun läpiratsastusta, mutta varmasti laiskanpulskeassa Sepessä oli aikanaan ollut enemmän työtä selästä käsin.

// Owela veto, länkkäritunnin jälkeet saat kyllä lämpätäkin oriherran aivan itse ;V - Latu