sh-o Huvin Urbaanitarina

[Latu]

Omat sivut

Urpoa hoitaa Kaisu, joka myöskin hoitaa päiväkirjaan kirjoittamisen.[/center]

[Anni]

"Jassoo", Latu naurahti virne suupielessään, kun olin lopettanut lauseeni siihen, että ottaisin Urpon enemmän kuin mielelläni toiseksi hoidokikseni.
"Se oli koulutunnillakin niiiin loistava", virnistin. Tallinomistaja pudisteli huvittuneena päätään.
"No, mikäpä minä olen sinua kieltämään. Jos sinä nyt aivan välttämättä tahdot toisen sähköjäniksen vastuullesi, niin mikä ettei", mies sanoi edelleen huvittunut ilme kasvoillaan. Nyökkäsin Latulle tyytyväinen hymy huulillani, tein täyskäännöksen ja lähdin marssimaan laitumia kohti.

Urpo pörhälsi riimunnarun päässä harja hulmuten, pää taivaissa ja häntä viuhuen.
"Et sitten lähde minnekään", mutisin köytettyäni orin harjauspuomiin. Kipaisin harjat satulahuoneesta ääntäkin nopeammin, eikä Urpo ollut (ainakaan vielä) poistunut paikalta.
Harjasin oria pitkin, reippain vedoin punarautiaan kuopiessa maata malttamattomasti pärskien.
"Nyt se koipi ylös", sanoin ja pukkasin Urpoa kylkeen. Ori ei jaksanut vastustella kauempaa, vaan nosti etusensa ylös pienen taistelun jälkeen. Ehdin puhdistaa kavion ennen turhautunutta riuhtomista, jota jatkui muiden kavioiden puunaamisen ajan.
Noudettuani Urpon varusteet, ori sai selkäänsä koulupenkin ja päähänsä pölyiset suitset, jotka tuntuivat olleen kesällä ahkerassa käytössä. Vedettyäni kypärän päähäni ja hanskat käsiini, olin valmis suuntaamaan kenttää kohti.

Urpo ei jäänyt kyselemään lupia liikkumiseen, vaan lähti marssimaan eteenpäin samalla sekunnilla, kun sain heitettyä jalkani satulan yli. Nappasin ohjat käteeni etsien samalla jalustimen jalkaani. Aurinko pilkisti pilven takaa, kun annoin Urpon kävellä pidemmällä ohjalla kaviouraa pitkin.
Kokosin ohjat, tein pienen puolipidätteen herättääkseni orin avuille ja siirsin sen raviin.
"Paraskin ravuri", naurahdin, kun ori löi pitkällä sivulla kaasun pohjaan ja paineli menemään kaviouraa pitkin kuin viimeistä päivää, painaen voimakkaasti kädelle. Lähdin tahdittamaan punarautiaan ravia puolipidättein, tehden kulmiin suuret voltit. Alkuun Urpo pörhälsi menemään kättäni vasten, eikä asettumisesta tai taipumisesta ollut tietoakaan. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi orin pehmittämistä taivutellen sitä reilusti sisäkädellä johtaen, ulkopohkeen vartioidessa toisella puolen. Vähitellen Urpo alkoikin keskittyä tehtävään ja kun sain ratsastettua pari siistiä, rauhallista volttia, otin orin hetkeksi käyntiin.

Vatsalihakseni huusivat hoosiannaa, mutten välittänyt. Käänsin Urpon uudestaan lävistäjälle ja lähdin ratsastamaan oria eteenpäin kevyttä ohjastuntumaa vasten. Ori pidensi toivotusti askeltaan ja liiteli kentän kulmasta toiseen tahdikkain askelin, ja sain tehdä tosissani töitä pysyäkseni Urpon vauhdissa.
Nostin kulmasta vasemman laukan ja käänsin orin pääty-ympyrälle. Urpo pärskähteli tyytyväisenä ja laukkasi reipasta, eteenpäinpyrkivää laukkaa myödäten kevyesti niskastaan. Myötäsin orille sisäohjasta säilyttäen ulko-ohjan tasaisella tuntumalla, jolloin ori uskalsi rentoutua ja venyttää kaulaansa. Parin kierroksen jälkeen ryhdyin kuitenkin hakemaan Urpoa ryhdikkäämpään muotoon ja tein pitkälle sivulle loivan kiemuran, pitäen laukan kokoajan samana. Vaihdoin suunnan ratsastamalla lävistäjän, jonka jälkeen kokosin laukkaa kentän päädyssä niin, että sain orin laukasta suoraan käyntiin.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen nostin vielä oikean laukan ja annoin Urpon painella jotain keskilaukan tapaista porhallusta suurella keskiympyrällä. Pilvet olivat kaikonneet taivaalta lähes kokonaan ja sää oli todella lämmin, jonka johdosta niin ratsulla kuin ratsastajalla alkoi olla kuuma. Siirsinkin Urpon reilulla pidätteellä raviin ja lähdin keventämään kaviouraa pitkin, hakien oria rennommaksi ja pidemmälle kaulalle.

Urpon käveltyä pitkin ohjin useamman kierroksen, pysäytin pärskivän orin kentän keskelle ja kumarruin taputtamaan sen kevyesti hionnutta kaulaa.
"Hieno poika", kehaisin oria ja liu'uin alas sen selästä. Urpo pukkasi minua turvallaan, kun ryhdyin löysäämään satulavyötä ja nostamaan jalustimet ylös.
"Maltahan nyt", naurahdin kun Urpo nyppi ohjia kädestäni. Seuraavassa hetkessä ori mutustelikin ohjia suussaan, joten toimin ripeästi ja lähdin taluttamaan oria kohti tallia.
Harjauspuomi natisi, kun Urpo hankasi siihen päätään. Hymyillen kiikutin orin varusteet talliin, jonka jälkeen palasin mukanani suuri pesusieni sekä sankollinen haaleaa vettä. Ensiksi kävin läpi hikisimmät kohdat kaulasta selkään ja mahaan saakka, jonka jälkeen läträsin vettä myös orin lautasille.
"Saat nyt sitten oikein mukavan suojakerroksen tuohon päälle", mutisin taluttaessani Urpoa kohti laidunta. Ori ravasikin irti päästyään suoraan laitumen laidalla olevalle hiekkaisemmalle läntille, johon heittäytyi piehtaroimaan tyytyväisesti pärskien. Sen jälkeen suokkiori hävisi paikalta pukkilaukan saattelemana, temmaten pari lajitoveriaankin mukaan. Kuten olin jo odottanutkin, tuttu, hopeanhohtoinen rangerori pölähti salamana paikalle ja kiri nopeasti Urpon rinnalle, nelistäen lopulta punarautiaan ohi. Virnuilin Lightin itsevarmuudelle, kun ori revitteli porukan kärjessä milloin mikäkin jalka ilmassa.
"Pitäisiköhän olla huolissaan, kun sinä haalit itsellesi lisää villejä miehiä?" Aaron huikkasi laitumen portilta. Käännyin katsomaan miestä pieni virne huulillani, pudistin huvittunena päätäni ja harpoin tämän luo. Vilkaisin vielä kerran laiduntamaan rauhoittunutta orilaumaa, ennen kuin pujotin sormeni Aaronin sormien lomaan ja suuntasin askeleeni kohti parkkipaikkaa.


// Tästä tuli nyt niin Urpo -painotteinen tarina, että tämä nyt tänne kuuluikin, mutta minnes laitan sellaiset stoorit, joissa puuhailen molempien orien kanssa? : )