range-o Flashin' Lightning

[Latu]

Omat sivut

Lightiä hoitaa Anni, joka myöskin hoitaa päiväkirjaan kirjoittamisen.[/center]

[Anni]

Hopeanhohtoinen ori paineli menemään tarhassaan kuin viimeistä päivää. Lumi vain pöllysi, kun colorado ranger nelisti ylhäisessä yksinäisyydessään ympäri aitaustaan. Huulilleni kohosi huvittunut hymy ja pudistelin päätäni. Olinko tosiaan ilmoittautunut tuon höyrypään hoitajaksi?
"Hyvää iltapäivää", puhelimesta tuttu miesääni naurahti. Käännyin ympäri ja katsoin edessäni seisovaa, ystävällisesti hymyilevää miestä.
"Minä olen tosiaankin Latu, jos et ole sitä vielä hoksannut", hän jatkoi ennen kuin sain suutani auki.
"Heipähei vaan sinullekin. Ja joo, kyllä mulla sen verran järki juoksee", naurahdin. "Tulin tuota Lightiä katsomaan, olen siis Anni."
Latu nyökkäsi ja vikaisi sivusilmällään tarhassaan riehuvaa oria.
"Ja minä kun luulin, ettei kukaan muu kuin minä ja Joonatan tuohon silmiään iskisi", Latu hymähti ja käänsi katseensa takaisin minuun. Loin mieheen kysyvän katseen, sillä nimi Joonatan ei sanonut minulle mitään.
"Niin siis Joonatan, meidän vieraileva tähtemme ja Lightin suuri fani", Latu selitti. Nyökkäsin ja vilkaisin oria, joka oli asettunut hetkeksi aloilleen. Jäänsinisten silmien katse kohdistui minuun sekunniksi, jonka aikana olisin vaikka voinut vannoa orin arvioivan minua katseellaan. Nopeasti colorado rangerin huomio kuitenkin kääntyi takaisin liehumiseen, ja pian Light kiisi pukkilaukkaa ympäri tarhaa tyytyväisesti pärskähdellen.
"Tarviiko toi edes mitään muuta liikuntaa?" kysyin virnistäen. Latu kohotti toista kulmaansa huvittuneena.
"Sitä minäkin joskus mietin, mutta tulin siihen tulokseen, että Lightin voimavarat ovat ehtymättömät."
Naurahdin hiljaa ja annoin katseeni kiertää lumisella tallipihalla, jossa oli yllättävän hiljaista.
"Haluaisitkos sinä tutustua tuohon höyryveturiin jo tänään?" Latu rykäisi kysyvästi.
"Mikä ettei", vastasin hymyillen ja marssin miehen perässä Lightin tarhalle.

Pidemmän aikaa ympärilläni pompittuaan Light lopulta antautui kiinni. Latukin hillitsi viimein naurunsa, miestä kun tuntui huvittaneen suunnattomasti yritykseni saada karkuun nelistävää oria kiinni. Miehen nauru oli tuntunut suorastaan yllyttävän oria kovempaan vauhtiin, mutta jupisten olin jatkanut colorado rangerin saalistamista.
Light steppaili riimunnarun päässä, kun talutin sen ulos tarhan portista. Ori syöksähti eteenpäin ja nykäisi minut mukaansa, kunnes löysin tasapainoni ja sain laitettua hanttiin orin höyryämiselle.
"Yritähän nyt pysyä nahoissasi", tuhahdin ja nykäisin riimunnarusta hieman kovempaa. Light mulkaisi minua ja pärskähti tyytymättömästi. Latu käveli yksinään virnuillen vierellämme ja harppoi viimeiset askeleet avatakseen meille tallin oven.
Sidoin Lightin käytävälle ja katselin hetken orin yritystä nyhtää itsensä vapaaksi. Light ei kuitenkaan osoittautunut sen kummemmaksi kahlekuninkaaksi, joten virnistin tyytyväisenä.
"Harjat löytyvät satulahuoneesta. Mä lähden siivoamaan nuo loputkin karsinat, voit heittää Lightin takaisin pihalle, kun oot valmis", Latu sanoi. Nyökkäsin miehelle, joka hävisikin samantien kottikärryineen karsinan kätköihin, ja suuntasin omat askeleeni satulahuoneeseen.

"Ihan rauhassa", sanonin Lightille, joka hyöri levottomana käytävällä. Harjasin oria pitkin, varmoin vedoin ja yritin olla välittämättä sen turhanpäiväisestä höyryämisestä. Välillä Light huokaisi syvään, laski kaikki kavionsa käytävän lattialle ja kääntyi nuuhkaisemaan minua kysyvästi, kunnes jatkoi steppiesitystään kovaäänisesti pärskähdellen. Huokaisten kumarruin puhdistamaan kavioita, jotka olivat jo valmiiksi ilmassa.
Kävin viemässä harjat takaisin satulahuoneeseen, ja palatessani Lightin luo on ilmestynyt tummatukkainen poika. Ori oli malttanut asettua hetkeksi aloilleen, ja hamusi pojan taskuja korvat hörössä.
Poika käänsi katseensa minuun askeleeni kuullessaan, ja hän katsoi minua kysyvänä.
"Moro, sinä olet varmaan Joonatan?" kysyin ja loihdin kasvoilleni ystävällisen hymyn. Poika nyökkäsi vinosti hymyillen.
"Latu mainitsikin susta. Mutta joo, mä olen Lightin hoitaja, Anni", jatkoin virnistäen.
"Niin mä kuulinkin, että Light on itselleen hovimestarin napannut", Joonatan naurahti. Tuhahdin huvittuneena, ja kävelin pojan vierelle ottaen Lightin irti. Ori yritti samantien syöksähtää kohti ovea, mutta olin varautunut ja sain hillittyä colorado rangerin menohalua edes hetkellisesti.
"Mut mä lähden viemään tän höyrypään takaisin pihalle. Eiköhän me vielä törmäillä", huikkasin Joonatanille, kun olimme jo puolivälissä tallikäytävää. Pojan vastaus hukkui Lightin kavioiden kopinan alle, mutta huitaisin silti tallin oven auki ja lähdin taluttamaan oria tarhaan, jonne Light olisi kävellyt mielellään kahdella jalalla.

// Miusta tuntuu että Lightiä ei voisi tämän paremmin kuvailla, ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri että sitä hevosta ei rauhassa näe. Hoitopisteetkin tästä nasahti, ne tutut kolme pistettä siis. C: - Latu

[Anni]

Light hyöri vierelläni, kun nykäisin oven auki ja talutin orin talliin.
"Paikka", mutisin orille sidottuani sen kiinni käytävälle. Light katsahti minuun korvat uteliaasti hörössä, mutta pian ori alkoi nyhtää riimunnarun solmukohtaa malttamattomasti pärskien.
Haettuani harjat, ryhdyin harjaamaan Lightiä pitkin, tasaisin vedoin. En välittänyt orin levottomasta steppailusta, vaan koetin parhaani mukaan puunata orin karvan kiiltäväksi ja pitää varpaani turvassa colorado rangerin kavioilta.
"Mä arvelin laittaa sut liinan päähän, että saatpahan höyrytä ihan luvan kanssa", virnistin oria ja taputin sen kaulaa. Light painoi korvansa luimuun, mutta kääntyi hetken päästä tökkäämään minua turvallaan. Sipaisin orin vaaleaa turpaa hymyillen ja nostin katseeni minua katsoviin, jäänsinisiin silmiin. Samassa tallin ovi lävähti auki ja Light kavahti tulijaa nykäisten itsensä miltei vapaaksi. Riimunnarun lukko kuitenkin piti ja solmukin oli vielä puoliksi kiinni, joten hermostunut ori ei kovin kauas karannut.
"Ai, anteeks kamalasti", Latu yskäisi ja sulki oven perässään astetta hiljaisemmin.
"Eipä mitään, vaikka meiltä meni kieltämättä herkkä hetki vähän pilalle", naurahdin. Mies kohoitti kulmiaan ja vilkaisi takanani luimistelevaa oria epäluuloisena.
"Onko teillä muuten juoksutusliinoja missäpäin?" kysyin napatessani käteen kaviokoukun.
"Tuollahan ne jossain kaapin perällä ovat, odotas hetkinen", mies mutisi ja katosi satulahuoneeseen. Tomerasti tartuin Lightin oikeaan etuseen ja pukkasin oria kevyesti kylkeen. Colorado ranger nosti jalkansa ylös ja olikin vetää lipat höyrytessään nyt vain kolmella jalalla. Huvittuneena puhdistin loputkin kaviot ja kiittelin Latua, joka toimitti minulle mustan liinan.
"Muistahan pitää tiukasti kiinni siitä narun toisesta päästä", mies virnisti. Tuhahdin hyväntuulisesti ja kipaisin hakemaan suitset satulahuoneesta. Light yritti ryöstäytyä vapaaksi sillä sekunnilla, kun laskin päitset orin kaulalle, mutta päättäväisesti kietaisin käteni orin turvan ympäri pitäen sen aloillaan. Kuolaimet colorado ranger otti mukisematta suuhunsa, mutta viskoi kyllä päätään hieman häiritsevästi yrittäessäni ähertää remeleitä kiinni. Latu oli jäänyt tarkkailemaan suitsimistani, eikä taaskaan peitellyt nauruaan homman venähtäessä odotettua pidemmäksi. Lopulta sain kuin sainkin napsautettua liinan kiinni kuolaimiin, ja lähdin taluttamaan Lightiä kentälle.

Kenttä oli tyhjä, pohja näytti hyväkuntoiselta eikä pakkastakaan ollut paljoa; loistava sää juoksutukselle. Hätistelin pienelle voltille yrittävän orin kävelemään suuremmalle ympyrälle juoksutusraipan avulla. Siinä vaiheessa Light oli jo tarjoamassa laukkaa, joten piilotin raipan taakseni ja rauhoittelin oria äänelläni.
"Ravi", sanoin ja maiskautin vielä kannustukseksi. Light suorastaan hypähti raviin, lähtien ravaamaan ympyrällä lennokkain askelin. Orin meno näytti kauniilta ja tasapainoiselta, vaikka vauhtia oli vähän turhankin paljon.
Pyöritin colorado rangeria ympyrällä vielä toiseenkin suuntaan käynnissä ja ravissa, ennen kuin pyysin oria laukkaamaan hiljaisella äänellä. Light reagoi pyyntööni salamannopeasti, syöksähtäen eteenpäin - tai oikeastaan ylös, sillä hetken aikaa orin takajalat viuhuivat ilmassa hopeanhohtoisen hevosen esitellessä minulle komeimman pukkisarjansa. Siitä energia suuntautui eteenpäin ja pian Light rälläsi ympyrällä kuin päätön kana. Kun ensijärkytyksestäni selvisin, sain pyöriä itsekin kuin karuselli, ettei liina olisi punoutunut ympärilleni.
"Sooh, rauhoituhan vähän", koetin hidastaa orin menoa, joka tuntui kuitenkin vain kiihtyvän. Lopulta kiristin liinaa ja pakotin Lightin pienemmälle ympyrälle, jossa orin oli lopulta pakko hidastaa vauhtia.
"Minusta vähän tuntuu, että tämä narunpätkä on melkoisen turha kapistus", totesin orille, joka oli seisahtunut hetkeksi aloilleen. Varmistettuani nopealla vilkaisulla kentän portin olevan varmasti kiinni, napsautin liinan irti kuolaimesta ja heilautin kevyesti käsiäni. Light ryntäsi sillä sekunnilla laukkaan, ja pian ori nelisti tyytyväisenä ympäri kenttää, lumen pöllytessä colorado rangerin kavioissa.
Marssin kentän kulman suojiin ja nojauduin aitaan. Katselin pieni virne huulillani Lightin riekkumista kentällä, ori nimittäin tuntui ottavan kaiken ilon irti vapaudestaan tyhjällä kentällä. Välillä colorado ranger heittäytyi piehtaroimaan tyytyväisesti pärskien, jonka jälkeen singahti pystyyn ja jatkoi kiitolaukkaansa lumen karistessa nopeasti pois sen selästä.
"Miten sä meinasit saada ton kiinni?" naurava ääni kysyi takaani. Käännyin ympäri ja näin tallipihalla seisovan ruunikon suomenhevostamman, jonka selässä istui pitkähiuksinen, lämpimästi pukeutunut tyttö.
"En oo päässy suunnitelmissani vielä niin pitkälle", virnistin vastaukseksi. Tyttö nyökkäsi naureskellen Lightin menolle.
"No, onnea vain yritykseen, me jatketaan Ämmän kanssa matkaa", tyttö totesi hymyillen. Tamman nimestä yhdistin tytön Britaksi, ja toivotin ratsukolle mukavaa maastoreissua.

Lightin juostua hyvän aikaa, hypähtelin kentän keskelle ja ryhdyin jarruttelemaan oria ääniavuilla. Light hiljensi vauhtiaan hieman, mutta pakeni minua silti korvat luimussa. Huokaisin syvään ja jatkoin sinnikästä saalistusyritystäni.
"Tartteetko sä apua?" kentän laidalle saapunut Joonatan huikkasi.
"No jos sä viittisit vähän jelpata niin tää vois ehkä onnistua", naurahdin vastaukseksi ja poika kiirehti virnistellen avukseni. Yhteistuumin saimme ajettua Lightin nurkkaan, ja lopulta pääsin niin lähelle, että pystyin tarraamaan kiinni orin suitsiin. Kiinnitin liinan kuolaimeen tyytyväisesti hymyillen, kiitin Joonatania avusta ja lähdin taluttamaan tympääntyneen näköistä oria takaisin talliin.

// Tästä miun täytyy piirtää vielä tilannekuva kunhan tilarit saan pois alta, kun Light rällää hangessa - Latu

[Anni]

"Kyllä minä hetken aikaa mietin, että onko tässä mitään järkeä", selitin verkkaisesti, asetellen lännensatulaa Lightin selkään.
"Mutta päätin hyödyntää hetkellisesti alhaalla olevaa itsesuojeluvaistoani", virnistin lopulta ja Latun naama venähti miehen katsahtaessa minuun epäuskoisesti.
"No jos sinä sinne selkään ehdit pompata niin olen jo ylpeä", mies tokaisi jo huvittuneempaan sävyyn. Light pärskähti kuin allekirjoittaakseen omistajansa sanat ja pieni epäilys hiipi tahtomattani ajatuksiini. Päättäväisesti kuitenkin varustin Lightin loppuun Latun neuvojen avustamana, en ollut nimittäin turhan usein länkkärihevosia varustellut.

Talutin Lightin lumisen tallipihan halki maneesin suojaan, sillä ajattelin minimoida ylimääräiset haittatekijät heti alkuunsa. Siinä vaiheessa olisi varmaankin pitänyt koputtaa puuta, sillä urhea hopeanhohtoinen ratsuni sai olevinaan pahemmatkin kilarit perässämme sulkeutuvasta ovesta. Sain roikkua ohjissa ihan tosissani, mutta pienten murahtelujen seurauksena Light asettui steppailemaan aloilleen kovaäänisesti puhisten.
Tarkistettuani satulavyön sekä kypäräni kireyden, vilkaisin hetkeksi hengähtämään pysähtynyttä oria ja käytin tilaisuuden häikäilemättä hyväkseni. Light kyllä sinkosi eteenpäin lupia kyselemättä, mutta ehdin kuin ehdinkin keikauttaa itseni satulaan. Harmikseni Latu ei ollut vielä saapunut paikalle, mies oli todennut hoitavansa ensi pari kiireellistä asiaa pois alta ja tulevansa vasta sitten seuraamaan menoamme.

Light eteni kaviouraa pitkin puolijuoksua, vaikka tarkoitus oli kävellä alkukäynnit kaikessa rauhassa. Tunsin oloni hieman orvoksi lännensatulassa, mutta yritin silti rentoutua, etten yllyttäisi oria lisäämään vauhtiaan jännittyineisyydelläni.
Kun olimme taapertaneet maneesia ympäri jo monta monituista kierrosta (mikä ei muuten ajallisesti niin kauaa vienytkään), ryhdyin kaivamaan muistini perukoilta jonkinlaisia muistikuvia lännenratsastustunnilta, jolle olin joskus aikoja sitten osallistunut. Sain kuin sainkin Lightin pysähtymään edes hetkellisesti ja päätin tehdä oppimani myötäysharjoituksen. Alkuun colorado ranger lähti pakittamaan turhautuneest pärskien ottaessani ohjat napakalle tuntumalle, mutta tajutessaan homman idean, ori alkoi nopeasti antamaan periksi, jolloin ohjat löystyivät ja myötäsin ohjasta itsekin.
Päädyin ottamaan pätkän ravia, josta Light vallan riemastui; ori olisi tarjonnut samantien laukkaa, mutta sain hillittyä sen menohaluja sen verran, että askellaji pysyi ravissa. Kerran Light hypähti Latun tullessa maneesiin, mutta muutoin homma sujui haluamallani tavalla.
Ehdin tuskin ajatellakaan laukannostoa, kun colorado ranger jo nelisti kaviouraa pitkin.
"Se on tosiaan melkoisen nopea reagoimaan", Latu naurahti yllättyneelle ilmeelleni. Pidin vaistomaisesti ohjia kevyellä tuntumalla, mutta pyrin silti rentouttamaan istuntani parhaani mukaan ja antamaan Lightille vapauden laukkaamiseen. Kerran ori heitti protestipukin jarruttaessani menoa, mutta sinnittelin kyydissä ja sain kuin sainkin vauhdin lopulta takaisin käyntiin.
"Eiköhän tässä ollut tarpeksi cowboyleikkejä yhdelle päivää", huokaisin taputtaessani Lightin kaulaa, orin nyhtäessä malttamattomana ohjia. Maneesin seinään nojaava Latu muistutteli virnistellen hoitajien ratsastustunnista, joka lähestyi uhkaavasti.
"Sekin vielä", virnistin ja hyppäsin vauhdissa alas hopeanhohtoisen ratsuni selästä.

// Nyt ainakin kirjaimellisestikin tiedät mistä nimi Flashin' Lightning on peräisin... 8) Mutta eipähän ainakaan hyydy ratsu kesken kaiken! -Latu

[Anni]

Light pärskähti hermostuneena, mutta suostui silti jatkamaan matkaansa eteenpäin. Ori oli vetänyt herneet nenäänsä saatuaan ylleen enkkuvarusteet, ja oli vain lähtenyt pakittamaan noustuani selkään.
"Juu, eteenpäin me ollaan menossa", mutisin huvittuneena ja myötäsin orille sisäohjasta. Light pureskeli kuolainta kaula jännittyneesti kaarelle taipuneena. Yhdessä maneesin nurkassa ori yritti ottaa lähdöt, mutta sain juuri ja juuri hillittyä rangerin menoa. Pidin ohjat kevyellä tuntumalla, tarkoituksenani hakea oria paremmalle tuntumalle pikkuhiljaa.
Nojauduin kevyesti taaksepäin, annoin jalkani laskeutua rennosti alas ja painoin kyynerpäät kylkiini. Light viskasi päätään turhautuneena, kun tein puolipidätteen ja käänsin orin voltille. Voltti levisi jo puolessa välissä orin hermostuessa ohjastuntumaani, ja hetkeksi colorado ranger pysähtyi aloilleen kauhoen ilmaa toisella etusellaan. Siitä seurasi levottomia askelia taaksepäin, mutta lopulta sain orin liikkeelle ja jopa oikeaan suuntaankin.
Jatkoin yritystäni sinnikkäästi, ja lopulta sain Lightin asettumaan kevyesti pienelle, hivenen kiireiselle voltille. Tie oli kuitenkin pyöreä eikä serpentiinimäinen, kuten aiemmat räpellyksemme, joten taputin orin kaulaa ja annoin sille hetkeksi pidemmät ohjat.
Kirjaimellisesti pikaisten välikäyntien jälkeen lähdin taas hakemaan Lightiä paremmalle tuntumalle ja siirsin orin hetken mielijohteesta raviin. Colorado ranger pärskähti tyytyväisenä lähtiessään puksuttamaan kaviouraa pitkin kuin paraskin karvaformula. Kevensin niin hitaasti kuin kykenin ja rauhoitin orin menoa puolipidättein. Välillä Light myöntyi sekunnin sadasosaksi kuuntelemaan minua, mutta jo hetken kuluttua nakkeli niskojaan totaalisen tympääntyneenä.
Käänsin orin pääty-ympyrälle ja lähdin asettamaan oria ympyrän mukaisesti harjoitusravissa. Pyrin pitämään itseni rentona, pohkeen rauhallisena ja käden mahdollisimman joustavana. Saatuani Lightin kulkemaan ympyrällä hetken aikaa oikein päin ja poikittamatta, jatkoin ravia kaviouraa pitkin keventäen. Rangerori laski päänsä tyytyväisenä alemmas heti ohjaa saatuaan ja taputtelin ratsuni kaulaa tyytyväinen virne huulillani.
"Hyvä susta vielä tulee", hymähdin ja toivoin, ettei Latu mestaisi minua Lightin pään sekoittamisesta turhanpäiväisillä enkkuhäsellyksillä.

Vähän lyhyempää päivittelyä tällä kertaa (:

// Älä pelkää, en mestaa siua ellet jotenkin kummasti aivopese Lightiä unohtamaan länkkärmeiningin. Monipuolisuus on vain kymppiplusplus hevosella, olisi hienoa jos Lightiä ja samalla rangereita ylipäätänsä voisi markkinoida monien eri taitojen hallitsemisella! Florakin niin nätisti taitaa sekä trail- että esteratsastuksenkin salat, joten miksei Light oppisi vaikka ja mitä -jos vain malttaa oppia, siis.... - Latu

[Anni]

Tässä sitä taas oltiin. Light kauhoi maneesin hiekkaa etusellaan, tyytymättömästi pärskähdellen. Vilkaisin puomien parissa hääräävää tyttöä, joka näytti valmistelevan meille puomisarjoja sekä kavaletteja. Suljin hetkeksi silmäni ja pudistelin päätäni huvittuneena Lightin yrittäessä nyhtää ohjia käsistäni.
"Puomit varmaan kiinnostaisivat Lightiä kovasti", Latu oli todennut ovela hymy huulillaan.
"Ja arvon tallinpitäjä itse varmaan ilahtuisi nähdessään sen halkokasan, mitä niistä olisi jäljellä meidän treeniemme jälkeen", olin tuhahtanut vastaukseksi. Hetken aikaa Latu oli tuijottanut minua mitäänsanomaton ilme kasvoillaan, kunnes oli räjähtänyt kovaääniseen nauruun.
"Saisitpahan ainakin sytykkeitä kevättalven varalle, jos sattuu vaikka vilpoiset kelit", olin mutissut, miehen nauraessa kahta kauheammin.
Tuossa vaiheessa idea oli kuitenkin juurtunut mieleeni niin lähtemättömästi, että istuin enkkutyyliin varustetun rangerorin selässä, Lynn vapaaehtoisena puomimestarina. Tyttö oli kuullut keskustelumme satulahuoneessa ja kertonut hymyillen olevansa valmis nostelemaan puomeja.

Reilujen alkukäyntien jälkeen kuroin ohjia kevyelle tuntumalle, saaden Lightin nakkelemaan niskojaan. Päättäväisesti siirsin orin raviin ja lähdin hakemaan colorado rangeria kuulolle laajoilla volteilla. Light hyväksyi ohjasotteeni ajoittain hyvin, mutta pysähtyi välillä askeltaen turhautuneena aloillaan.
Tulimme ensimmäiset maapuomit käynnissä. Light marssi puomien yli tottuneesti, korvat innostuneesti hörössä. Siirsin orin raviin ja tulin Lynnin laittaman maapuomisarjan, joka sisälsi neljä puomia. Light suoriutui hommasta hyvin, vaikka vauhtia olikin melkoisesti. Ori oli kuitenkin äärimmäisen tarkka jaloistaan, eikä kolautellut kavioitaan puomeihin kertaakaan.
Huokaisin syvään ja nostin laukan. Maneesin täytti tasainen, kiivas kavioiden rummutus, kun Light nelisti pitkin kaviouraa. Annoin orin laukata hieman pidemmällä ohjalla ja purkaa ylimääräisiä virtojaan parilla laukkakierroksella. Lynn naureskeli menollemme ja viittoi päädyssä olevan kavaletin suuntaan. Tiivistin istuntaani ja tein reilun puolipidätteen, saaden orin pudottamaan laukan raviin. Kevyessä ravissa ohjasin rangerin kavaletille, jota ori vilkaisi alkuun epäilevästi. Energisyys ja kovan jätkän maine eivät kuitenkaan antaneet periksi, ja Light hypähti miniesteen yli reilunpuoleisella pompulla. Naureskellen tulin kavaletin uudestaan, ja tällä kertaa ori vain ravasi sen yli, vaivautumatta nostelemaan koipiaan sen enempää kuin oli tarve.
"Nyt jumppaamaan", Lynn huikkasi virnuillen ja käänsin katseeni neljästä kavaletista muodostuvaan jumppasarjaan. Ohjasin pärskivän Lightin ensimmäiselle kavaletille, kevensin istuntaani ja annoin orille hieman ohjaa. Ensimmäinen raviaskel oli hieman horjuva, mutta yllätyin Lightin selvitettyä sarjan kuin vanha tekijä.
"Laittaisitko meille yhden maahan kaivetun ristikon?" kysyin Lynniltä. Tyttö nyökkäsi vastaukseksi ja hetken kuluttua sainkin ohjata Lightin matalalle ristikolle. Ravissa ori ei reagoinut esteeseen sen kummemmin, mutta nostettuani laukan, ääni muuttui kellossa ja Light hyppäsi ristikon laajalla hypyllä, jossa oli reilusti ilmavaraa.
"Hieno poika", kehaisin oria ja taputin sitä kaulalle.

Pienimuotoisen estehyppelyn seurauksena Light kävi melkoisen kuumana loppuraveissa, joten päädyin antamaan orille pidempää ohjaa. Colorado ranger laski päätään tyytyväisenä pinkoessaan kaviouraa pitkin reippaassa ravissa. Hetken kevenneltyäni istuin perusistuntaan ja siirsin Lightin raviin, taputtaen sitä kaulalle kaksin käsin.
"Kiitoksia vain kovasti", sanoin Lynnille hetken aikaa käveltyämme. Tyttö oli kasannut jo lähestulkoon kaikki puomit pois ja nyökkäsi minulle leveästi hymyillen.
Lynn avattua maneesin oven, pääsimme Lightin kanssa ulos. Ohjasin orin kohti tallia, jonne matka taittui reippain askelin. Colorado ranger pysähtyi tallin ovelle ja katseli uteliaana ympärilleen liukuessani alas satulasta. Talutin orin talliin ja kiinnitin käytävälle paikkaan, jossa olin sen varustanutkin.
"Maltahan vielä hetki", naurahdin tarttuessani harjaan saatuani varusteet pois Lightin yltä. Harjasin orin nopeasti, tarkistin kaviot ja loimitin tyytyväisen rangerin. Syötettyäni Lightille pari leipäpalaa, lähdin viemään oria tarhaan.

"No, onko meillä yhtään puomia jäljellä?" Latu kysyi päästettyäni Lightin irti. Mies heitti suuren sylillisen heinää orin tarhaan, jossa colorado ranger kävi niiden kimppuun hetken hyörittyään.
"Pahoittelen, mutta mitään ei ole enää tehtävissä", vastasin. Latu hillitsi naurunsa ja tyytyi virnistämään.
"Pääset siis maalaamaan puomeja", mies ilmoitti huvittuneisuutta äänessään.
"En minä sitä tarkoittanut", aloitin. "Näin jälkikäteen niitä puomeja on vaan suhteellisen hankala laittaa palasiksi."

// Darn, ajattelin jo että olisin saanut pakko-apua maalaustalkoisiin keväällä. No ei vainskaan, hyvä että sujui hyvin, löytyipähän Lightille uusi tapa purkaa höyryjä! -Latu

[Anni]

Kohoitin toista kulmaani nähdessäni Latun saalistavan tallipihalla esitystään pitävää Lightiä. Rangerori oli nähtävästi tympiintynyt ulkoiluun aitojen sisäpuolella ja päättänyt vaihtaa maisemaa. Olin juuri aikeissa lähteä Latun avuksi, kun ohitseni pyyhältävä Joonatan keskeytti ajatukseni. Poika riensi tallinomistajan avuksi ja yhteistuumin he saivat hätisteltyä Lightin lähimpään tarhaan.
"En minä täällä hetkeen ole ennättänyt käymään, mutta en uskonut että te jo näin rappiolla olette", virnistin. Latu sulki portin tuhahtaen ja katsoi minua huvittuneena. Joonatan ei noteerannut sanojani sen kummemmin, vaan taputteli Lightin kaulaa puhellen orille hiljaisella äänellä.
"Mitä jätkä?" kysyin hiljaa kävellessäni rangerorin luo. Laskin käteni hopeanhohtoisen orin kaulalle ja sivelin sen vaaleaa harjaa.
"Mitäs minä, ihan hyvää", Joonatan naurahti. Virnistin ilkikurisesti ja mittailin poikaa katseellani. Tämä tuntui viihtyvän Lightin seurassa erinomaisesti, ja juuri sillä hetkellä tunsin itseni hieman ylimääräiseksi. Tuhahdin hiljaa. Minähän se olin näiden kahden väliin tullut.
Lähdin harppomaan porttia kohti.
"Etkö ota Lightiä mukaan?" Joonatanin ääni kysyi. Pysähdyin ja vilkaisin taakseni. Light viskoi päätään energisenä, muttei silti tohtinut liikahtaa ystävänsä viereltä.
"En tohdi keskeyttää teidän herkkää hetkeänne", vastasin kallistaen päätäni.
"Keskeytän sen sitten itse", poika tuhahti napsauttaen riimunnarun kiinni Lightin riimuun. Ennen kuin huomasinkaan, naru oli kädessäni ja sain vain vaivoin hillittyä rangerin menoa, kun suuntasimme kolmistaan kohti tallia.

Harjasin Lightiä pitkin, reippain vedoin. Ori nakkeli niskojaan tympääntyneenä ja kuopi lattiaa etusellaan kovaäänisesti pärskähdellen.
Lyötyäni Lightille lännenvarusteet, vedin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan Lightiä ulos. Tallipihalla luoksemme asteli Joonatan, joka oli aiemmin kadonnut paikalta vähin äänin.
"Minne matka?" poika kysyi ja tarttui tanssahtelevan Lightin ohjiin. Kiitollisena kampesin itseni satulaan ja kokosin ohjat käteeni.
"Tälle pöhelölle ei varmaan olisi pieni hankireissu pahitteeksi", vastasin naureskellen. Joonatan nyökkäsi ja viittasi kohti lähintä peltoa, joka avautui maneesin takana.

Light ravasi hangessa pitkin askelin. Pidin ohjat löysinä ja keskityin hakemaan tasapainoa lännensatulassa, johon en ollut tottunut vieläkään. Light pärskähteli tyytymättömänä, joten naksautin kieltäni ja hipaisin orin kylkiä pohkeellani. Colorado ranger syöksähti laukkaan ja pian nelistimme pellon halki lumen pöllytessä orin jaloissa. Hymyillen nojauduin eteenpäin antaen Lightille enemmän tilaa laukata. Ori hypähti sivulle viskaten pari ilopukkia silkasta riemusta, kunnes jatkoi matkaansa reippaassa laukassa. Hämmästyneenä katselin Lightin riehumista hangesta käsin, sillä orin pompahtelu oli yllättänyt minut täysin.
Noustuani ylös, lähdin tallustamaan syvässä hangessa kohti tallipihaa. Matka ei ollut pitkä ja nostaessani katseen hangesta, huomasin Joonatanin napanneen Lightin kiinni. Nielin ylpeyteni ottaessani viimeiset askeleet upottavassa hangessa ja valmistauduin kuulemaan naureskelua hankiurheilustani.
Joonatan oli kuitenkin hiljaa, ja tyytyi vain hymähtämään pienoinen hymy kasvoillaan ojentaessaan Lightin ohjat minulle. Hämmästyneenä kapusin takaisin orin selkään ja vilkaisin vielä poikaa, joka nyökkäsi hymyillen. Tuhahdin ja annoin orille luvan lähteä kohti kenttää, aikomuksenani jäähdytellä ori turvallisesti aitojen sisäpuolella.

// Light se on vaan hjaano mies, koita vastaisuudessakin tähtäillä pehmeään hankeen jos harkitset hätälaskua... :D - Latu

[Anni]

Pientä päivittelyä (hengissä ollaan siis), tää on kai meikän näkemys tästä taiteellisuudesta.. Tarinaakin pitäisi piakkoin tulla : )

// Yes sir, innolla odotellaan! 8) Lightistä onkin tullut hieno poika, Finest-titteliä anotaan ja kunhan Lola sekä Endi hieman varttuvat niin tämä väripläjäys saa kunnian toimia meikäläisen rangerkasvatuksen kulmakiviorina. :) - Latu

[Anni]

"Huomentapäivää!" huikkasin tervehdyksen Lynnille, joka käveli tallipihalla vastaan Endiä taluttaen. Tyttö nyökkäsi hymyillen ja hoputti vaaleaa tammaa, joka nuuhki osittain sulanutta maata korvat hörössä.
Liukastelin viimeiset metrit Lightin tarhan portille ja kurkottauduin avaamaan portin suuren vesilätäkön yltä. Epämääräisellä ninjaloikalla pujahdin tarhaan riimu kädessäni, luoden katseen hopeanhohtoiseen oriin, joka oli pysähtynyt hetkeksi aloilleen.
"Kyllä, sinua olen tulossa hakemaan", mutisin Lightin pärskähtäessä kovaäänisesti. Sillä sekunnilla, kun otin askeleen oria kohti, rangerori syöksähti eteenpäin. Huokaisin syvään, suljin silmäni ja yritin säilyttää malttini kuunnellessani kavioiden tasaista rummutusta Lightin nelistäessä ympäri tarhaa.
"Että sellainen tapaus", tuttu ääni kommentoi takaani. Käännyin ympäri ja huomasin tujottavani vaaleatukkaista mieshenkilöä, joka virnuili huvittuneena. Ystävä, ex-poikaystävä, ainainen tuki ja turva. Aaron.
"Herranjumala Aaron, mitä sinä täällä teet?" puuskahdin ja loikin rapakoiden yli takaisin tarhan portille. Light oli pysähtynyt taas hetkeksi ja tuntui mittailevan vierasta katseellaan.
"Sinähän minut tänne kutsuit", mies tokaisi naurahtaen. Ai, niinhän se taisikin olla. Kun olin kertonut Aaronille puuhailevani lännenhevosen, ja vieläpä komean colorado rangerin kanssa, mies oli luullut minut vitsailevan. Luulin hänen ohittaneen kutsuni tulla katsomaan touhujamme omin silmin, mutta ilmeisesti näin ei ollut päässyt käymään.
Keskustelumme aikana Light oli hiippaillut taakseni, ja kylmät väreet kulkivat selässäni tuntiessani orin hengityksen niskassani. Käännyin hitaasti ympäri ja ehdin pyöräyttää narun rangerorin kaulalle, ennen kuin ori ehti suunnitella uutta pakomatkaa. Pujotettuani riimun Lightin päähän, talutin orin tallipihan puolelle, Aaronin eteen.
"Saanen esitellä, Light", virnistin. Aaron katseli oria mietteliäs ilme kasvoillaan, kunnes hänen suupielensä kohosivat hymyyn.
"Ja minä kun muistelin sinun joskus sanoneen, etteivät lännenhevoset ole sinun 'juttusi'", mies totesi tehden lainausmerkit sormillaan.
"No, näin tässä kuitenkin kävi", tuhahdin ja annoin steppaavalle Lightille vähän narua, lähtien orin mukana kohti tallia.

Kun olin koonnut itseni satulahuoneen suojissa, palasin tallin puolelle Lightin ja varusteiden kanssa. Aaron nojaili lähimpään karsinaan ja mutisi tallikäytävää kuopivalle orille jotain hiljaisella äänellä. Vilkaisin miestä sivusilmällä nostaessani satulan Lightin selkään. Meillä oli pitkä, yhteinen historia, josta olisi saanut kirjoitettua useammankin puuduttavan romaanin kahden ihmisen elämänvaiheista. Olimme tutustuneet hevospiireissä ja ystävyyden syventyessä aina romanssiin saakka olin ollut kliseisesti varma siitä, ettei mikään tulisi väliimme. Kasvoimme kuitenkin erillemme ja Aaronin lähtö ulkomaille valmentautumaan ja kilpailemaan rikkoi välimme pitkäksi aikaa. Kun mies kuitenkin otti yhteyttä palattuaan Suomeen, päätin antaa menneiden olla ja lähteä rakentamaan ystävyyttämme uudelle pohjalle.

"Ole nyt perkele nauramatta ja tuu vaikka avuksi", murahdin Aaronille, joka naureskeli sivummalla yritykselleni nousta hyörivän Lightin selkään. Ensin ori oli järjestänyt show'n maneesin ovella, jonka jälkeen ei ollut asettunut aloilleen hetkeksikään.
Aaron nappasi kiinni Lightin ohjista ja joutui pistämään koko painollaan orille vastaan. Rangerorin pysähdyttyä hetkeksi, käytin tilaisuuden hyväkseni ja ponnistin itseni orin selkään. Nappasin ohjat käsiini ja Aaronin hellittäessä otteensa Light singahti eteenpäin kuin ohjus.
"Ei onnistu", murahdin ja siirsin laukkaa tarjoavan orin käyntiin.
Ripeiden alkukäyntien jälkeen siirsin Lightin raviin. Annoin ohjan olla pitkänä ja pyrin istumaan edelleen minulle hieman vieraassa lännensatulassa mahdollisimman rennosti.
Light liiteli kaviouraa pitkin reipasta, matkaavoittavaa raviaan. Tein kulmiin laajoja voltteja, ohjat länkkärityylisesti yhdessä kädessä. Light reagoi painoapuihin hienosti ja kun vain muistin pitää katseen mukana menossa, ori kääntyi kuin ajatuksen voimalla.

"Oletko sä edelleen sitä mieltä, että sä saat sen pysäytettyä?" Aaron huikkasi huolestunut sävy äänessään. Olin antanut Lightin laukata jo parin kierroksen ajan reipasta laukkaa, kääntäen orin välillä suurelle ympyrälle. Rangerori kiihdytteli suorilla ja meno näytti katsojan silmiin varmasti hurjalta, mutta tunsin silti Lightin olevan edes jotenkin avuilla. Kun viimein ryhdyin hiljentämään orin vauhtia, ranger vaihtoikin suuremman vaihteen silmään ja singahti eteenpäin entistä kovemmassa laukassa. Päättäväisesti tiivistin istuntaani ja vastustin orin liikettä, käyttäen samalla rauhoittavia ääniapuja. Lopulta improvisoin ja nojauduin taaksepäin heittäen jalat suurehkolla liikkeellä eteen, pidättäen samalla kevyesti ohjista. Light pysähtyi kuin seinään ja jatkoi matkaa käynnissä, tyytyväisesti pärskähdellen.
"Joo, kyllä minä tämän näköjään pysäytettyä saan", naurahdin. "Vaikka ei tuo varmaan ihan oikeaoppisesti mennytkään, pari yksityistuntia Latulta ei varmaan tekisi pahaa."
Aaron hymähti itsekseen, katsellen meitä mietteliäs ilme kasvoillaan. Annoin Lightin ravailla hetken, ennen kuin siirsin orin lopullisesti käyntiin ja koetin saada sen pysymään käynnissä vielä parin kierroksen ajan.

Light ei ollut edes hionnut, kun kampesin satulan orin selästä viimeisillä voimillani ja lähdin kiikuttamaan sitä satulahuoneeseen. Aaron asteli perässäni suitset kädessään, katsellen kiinnostuneena ympärilleen.
"Laita ne tohon", sanoin ja nyökkäsin kohti Lightin suitsitelinettä. Laitettuani satulan paikalleen, nappasin taskuuni pari leipäpalasta ja palasin tallin puolelle.
Harjasin Lightin perusteellisesti, tarkistin orin kaviot ja tarjosin sille vettä. Aaron seurasi puuhiani sivummalta ja tallikäytävällä vallitsi täydellisyys hiljaisuus, jonka ainoastaan Lightin satunnaiset pärskähdykset rikkoivat.
"Hieno mies", kehaisin oria ja tarjosin sille leipää, joka katosi nopeasti rangerin suuhun. Silitin Lightin päätä ja naurahdin orin yrityksille hangata itseään minua vasten.
"Eiköhän sun ole jo aika päästä ulkoilemaan", hymähdin ja lähdin taluttamaan oria ulos.

Tarhaan päästyään Light ampaisi vauhtiin heti irti päästyään, eikä Aaron voinut kuin pudistella päätään epäuskoisena.
"Light on tuommoinen ikiliikkuja", virnistin. Miehen epäilevä katse heltyi hymyyn, kun hän varmisti tarhan portin olevan kunnolla kiinni. Katseltuani hetken Lightin riehumista tarhassa, vilkaisin kelloa ja ilmoitin olevani valmis tämän tallireissun osalta.
"Saanen tarjota kyydin?" Aaron kysyi hymynkare huulillaan. Nyökkäsin vastaukseksi ja harpoin miehen perässä tämän autolle.
Istuuduttuani etupenkille, käänsin katseeni Aaroniin ja kohtasin miehen katseen.
"Mitä sä muuten teet Suomessa?" kysyin. Kysymys saattoi kuulostaa töykeältä, mutten välittänyt. Aaron istui hetken liikahtamatta, kunnes starttasi auton.
"Tulin valloittamaan Suomen esteradat, tietenkin", mies hymähti. Pyöritin silmiäni tyytymättömänä vastaukseen, jättäen aiheen kuitenkin sikseen.

// Vierailija tallissa, tässä tapauksessa Aaron, tuo mukavasti vaihtelua tarinoihin. :> Muutenkin taas taattua laatua siulta, mukaansatempaisevaa ja helppolukuista tekstiä jossa Light on jälleen oma itsensä... -Latu

[Anni]

// innostuin nyt jatkamaan Aaron-kuviota, tekee kirjoittamisesta huomattavasti mielekkäämpää.. Toivottavasti sen näkee tekstissäkin : )



Tell another story
Tell me not to worry
Let me find a reason
Tell me that I'm good just the way I am

Havahduin unestani ja kurottauduin nappaamaan kännykän yöpöydältäni. Käteni osuessa miehen paljaaseen ylävartaloon, heräsin vihdoin todellisuuteen ja vilkaisin täydessä unessa olevaa Aaronia. Jumalauta, kyllä sillä paita vielä illalla oli ollut!
Hiippailin Aaronin kämpän pieneen, mutta moderniin keittiöön keittääkseni kahvia. Pian huoneessa leijailikin kahvin tuoksu ja sain nopeasti kupillisen mustaa juomaa eteeni.
Hörpin kahvia aamulehteä selaten. Kun Aaron oli ehdottanut lähtöä viihteelle edellisenä iltana, olin myöntynyt sen kummempia miettimättä. Illan päätteeksi mies oli tarjonnut yösijaa ja hetken pohdinnan jälkeen olin hyväksynyt tarjouksen.

Tell another story with happy ending
Tell me not to worry
Keep on pretending
Tell me there's a sky outside the window
Tell me there is light behind the door

En ollut koskaan löytänyt sopivia sanoja kuvailemaan suhdettamme. Erityisen hankalaa se oli nyt, kun olin herännyt Aaronin vierestä. Ennen vanhaan olisin kietonut käteni tyytyväisenä lihaksikkaan miehen ympärille, kun nyt olin vain luikkinut pois.

Have a little mercy
Don't let me break up
Say that it's all over before I wake up
Let me fall asleep against your shoulder
I must have been dreaming after all

"Huomenta", Aaronin käheä ääni mutisi keittiön ovelta. Vilkaisin huvittunut virne huulillani miestä, joka seisoi edessäni hiukset pörrössä ja edelleen ilman paitaa.
"Kahvi on jo valmiina", tyydyin hymähtämään käyttäen kaiken tahdonvoimani istuakseni tuolilla ja olla syöksymättä miehen tokkuraiseen syleilyyn.

Have a little mercy.

***

Latu kohotti toista kulmaansa, kun Aaron kurvasi bemarillaan tallipihaan.
"Kiitti vielä."
Aaron nyökkäsi hymyillen ja odotti, että nousin autosta ja pamautin oven kiinni perässäni. Sen jälkeen mies painoi kaasua ja pian tallipiha oli taas hiljainen ja tyhjä, lukuunottamatta minua ja tallinomistajaa, joka vilkuili minuun päin silmät sirrillään.
"Hyvää päivää", mies huikkasi lähestyessäni häntä.
"Moro", vastasin nyökäten hitaasti.
"Taitaa olla hyväkin päivä?" Latu mumisi huvittuneena, mutta silti hiukan kysyvään sävyn. Tuhahdin ja katselin tallipihaa aurinkolasieni läpi, yrittäen epätoivoisesti kätkeä virnettä huulillani. Jätin kysymyksen omaan arvoonsa, yskäisin kuuluvasti ja jatkoin matkaani kohti talleja.

Puunattuani Lighin varusteita hyvän aikaa, tajusin vilkaista kelloa. Aaron oli tekstannut pari hetkeä sitten hakevansa minut hyvissä ajoin, joten minun täytyisi laittaa vipinäksi, jos aioin ehtiä nähdä vauhtihirmuni vielä tämän päivän aikana.
Matkalla Lightin tarhalle pohdin pitkään ja hartaasti, että missä välissä Aaron oli ottanut oikeudekseen määrittää aikatauluni. En voinut väittää, etten olisi salaa ollut tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, joka tuntui silti jossain määrin vieraalta. Olin lähestulkoon pakoillut miehiä viimeisen vuoden ajan, kunnes herra "lähdin elämästäsi vain tullakseni takaisin" päätti muuttaa tilanteen täysin.
"Mitä jätkä?" kysyin rangerorilta, joka pörräsi ympärilläni tukka hulmuten. Tartuin orin riimuun ja napsautettuani riimunnarun kiinni, lähdin taluttamaan innokasta Lightiä kohti lähintä harjauspuomia.
Kun olin harjannut Lightin niin maan perusteellisesti, että arvon tallinomistaja olisi vaikka voinut nauttia lounaansa komean orinsa lautaselta (jos vain olisi suinkin ehtinyt), jäin hetkeksi pohtimaan toimintasuunnitelmaani. Light hermostui hitaudestani ja ellei harjauspuomi olisi ollut juntattuna syvälle maan uumeniin, ori olisi varmasti ulkoiluttanut sitä mielellään.

Pakko myöntää, että herätimme vastaantulijoiden huomion, kun kävelimme Lightin kanssa tallipihan halki kohti tietä, joka lähti etenemään laitumien vierustaa pitkin. Light steppaili, viskoi päätään, puhisi ja yritti selvästi saada keskittymiseni herpaantumaan kaikin mahdollisin keinoin. Pidin kuitenkin visusti kiinni ohjista, sillä olin kuitenkin päätynyt suitsimaan orin kävelyreissuamme varten.
Katselin hajamielisenä lampea, välittämättä Lightin jatkuvasta liehumisesta ympärilläni. Rangerori muistutti lähinnä huomionkipeää lapsosta, joka ei olisi malttanut kävellä askeltakaan matkalla leluosastolle.
"Kyllä minä teidät miehet tunnen", naurahdin. "Täytyy vain olla välittämättä, niin kyllä se siitä sitten vähitellen."
Light kuitenkin höyrysi. Ja höyrysi vielä vähän lisää. Koko matkan, jonka tallustimme osittain jäisellä tiellä. Luistelin orin mukana mahdollisimman reipasta vauhtia, antamatta sen kuitenkaan riepotella minua oman päänsä mukaan. No, ainakin yritys oli kova.

Saavuttuamme tallipihaan olin aivan piipussa. Olin hölkkäillyt Lightin mukana hyvän matkaa ja käännyttyämme takaisin tallille päin, rangerori oli laittanut kaasun pohjaan. Olin roikkunut mukana vain hädin tuskin pystyssä, kunnes Light oli kunnioittanut minua sen verran, että oli pyörähtänyt vierelleni ja antanut minun hakea tasapainoni takaisin. Sen jälkeen Light oli jatkanut paahtamistaan, eikä loppumatkan vouhotuksesta ollut tullut loppua.
"Kyllä tämä tästä", takeltelin hengästyneenä, kun Kidiä taluttava Latu vilkaisi minua huolestuneen oloisena. Raahauduin Lightin perässä orin tarhalle ja laskin täysissä voimissaan olevan rangerin irti.
"Tämä muistetaan", mutisin, kun Light singahti eteenpäin heittäen samalla suuren pukin. En edes viitsinyt jäädä katsomaan orin riehumista, vaan päätin lähteä laahustamaan parkkipaikkaa kohti.

"Oliko rankatkin treenit?" Aaron virnisti istahtaessani etupenkille. Nostin käteni pystyyn suu tiukkana viivana, sillä en aikonut hyväksyä yhtään naljailua. Vaaleatukkainen mies tuhahti huvittuneena ja starttasi auton.
Keskityin tuttujen maisemien katseluun, hiljaisuuden vallitessa välillämme. Radiosta pauhasi jokin minulle tuntematon, ensisoitossa oleva biisi, jonka tahtiin Aaron nyökytteli päätään.
"Mennäänkö me kämpän kautta?" mies kysyi lopulta.
"Minne?" kysyin hämmentyneenä.
"No syömään tietenkin", Aaron hymähti.
"Uskallakin viedä mut edes Mäkkäriin tässä kunnossa", murahdin. Aaron nauroi kommentilleni hyvän aikaa, kunnes kaarsi kotitalonsa pihaan.
Rappukäytävässä tuoksui ruoka, joka herätti näläntunteen vatsassani. Lenkkeily Lightin kanssa tuntui tehneen tehtävänsä, eikä ulkona syöminen kuulostanut enää yhtään hullummalta vaihtoehdolta.
Aaron avasi asuntonsa oven, ja pujahdin sisään. Olin jo kylpyhuoneen ovella, kunnes tajusin kääntyä kysymään, minkä sorttiseen ravintolaan olemme menossa.
"Laita jotain nättiä päälle", mies virnisti silmää iskien. Tuhahdin. Tuo auttoikin niin perkeleesti.

// Todellakin näki, tässä tekstissä alkoi olemaan jo suorastaan novellimaisia — ei, kirjamaisia elementtejä, niin että jatkoa jää suorastaan janoamaan! - Latu

[Anni]

"Jep, voin mä hakea sut", Aaron hymähti puhelimeen. Kiitin miestä ja katkaisin puhelun mietteliäänä. Aurinko lämmitti kasvojani, kun huomasin tallipihan lähestyvän. Kävely tallille oli tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, mutta enää ajatus matkan taittamisesta jalan toiseenkin suuntaan ei houkuttanut. Toisaalta olin myös kaivannut syytä soittaa Aaronille ja koettaa hyvitellä eilistä katoamistemppuani.

Istuuduin Aaronin tummalle kulmasohvalle risti-istuntaan punainen kahvikuppi kädessäni. Kuulin miehen askeleiden lähestyvän ja hän istahti viereeni pieni hymy huulillaan.
"Tää on ihan pirun kuumaa", marmatin hijaa kahvikupin poltellessa käsissäni.
"Anna sen sitten jäähtyä", Aaron naurahti, otti kupin kädestäni ja laski sen sohvapöydälle.
Pyörittelin mietteissäni yhtä oikean käden sormuksistani, kunnes tunsin miehen lämpimän käden harteillani. Vilkaisin Aaronia sivusilmällä ja huomasin tämän katselevan minua pää kallellaan.
"Jäisit tänne", mies kuiskasi korvaani. Tutun partaveden tuoksu leijaili nenääni, kun Aaron kaappasi minut puoliksi syliinsä.
"Sori, mut pakko mun on kotonakin käydä", mutisin. Mies huokaisi hiljaa, päästi minut otteestaan ja nyökkäsi kahvikupin suuntaan. Join kahvin niin nopeasti kuin kykenin, nappasin kännykkäni keittiöstä ja luikin eteiseen.
"Nähdään", huikkasin vaimeasti, ennen kuin suljin oven perässäni.

Palasin ajatuksistani nykyhetkeen vain huomatakseni, ettei Light ollut tarhassaan. Mietteliäänä lähdin tallustamaan keväisen tallipihan halki kohti kenttää. Hymy nousi huulilleni, kun tunnistin kentällä työskentelevän ratsukon.
Latun kasvoilla oli keskittynyt ilme, kun mies laukkasi Lightilla suurella pääty-ympyrällä. Pian ratsukon vauhti kuitenkin hidastui ja Latu ohjasi rangerorin puomille, jolla ratsukko esitti siistiä sidepassia, jota olin itsekin pääsyt lännentunnilla kokeilemaan. Light pärskähteli tyytyväisenä, kun Latu kehaisi oria siirtäessään sen raviin puomin jälkeen.
"Iltapäivää", tervehdin Latua hänen ratsastaessaan kentän portin ohi.
"No kappas, satuit juuri sopivasti paikalle", Latu virnisti pysäyttäessään Lightin.
"Mä hoidan ton vauhtiveikon pois enemmän kuin mielelläni", hymähdin ja nappasin ohjat tyytyväisesti myhäilevän miehen kädestä.

"Sullehan on tullut lämmin", ihmettelin ääneen nostettuani satulan Lightin selästä.
"Meillä oli kunnon treenit", ohitsemme laahustava tallinomistaja virnisti silmäänsä iskien. Tuhahdin ääneen ja tyrkkäsin painavan lännensatulan miehen syliin.
"Vie vain nämäkin samalla", kehoitin aurinkoisesti hymyillen ripustaessani Lightin suitsen satulan nuppiin.
Tartuin pölyharjaan ja ryhdyin harjaamaan harjauspuomia mutustavaa rangeroria reippain vedoin. Harjasin orin peruusteellisesti läpi, jonka jälkeen siirryin selvittämään harjaa ja häntää. Niiden parissa vierähti tovi jos toinenkin, eikä Lightin steppailu edesauttanut hommaa ollenkaan.
Kun sain suoritettua tukkaoperaation loppuun, tartuin kaviokoukkuun ja metsästin Lightin etujalan. Ori jatkoi riehumista kolmella jalalla, mutta sain kaavittua kaviosta enimmät hiekat ja pikkukivet. Sama toistui muidenkin jalkojen kanssa ja pian irrotinkin epätoivoisesti itseään riuhtovan Lightin harjauspuomista. Ori yritti samantien nykäistä riimunnarun kädestäni ja sain komentaa rangeria kovaan ääneen.
"Tarviitko apua?" Joonatan huikkasi tallin nurkalta. Pudistin päätäni ja nykäisin riimunnarusta saaden Lightin säpsähtämään.

Matka tarhalle sujui hitaasti, sillä aina rangerin riuhtoessa narua liikaa, pysähdyin ja jatkoin matkaani vasta sitten, kun Light seisoi vierelläni - tai edes pyöri ympärilläni, eikä parin metrin päässä. Joonatan seurasi meitä hieman etäämmältä, kunnes kiiruhti viimeiset metrit tarhalle ja avasi portin.
"Kiitti", nyökkäsin pojalle ja talutin Lightin tarhaan.
"Seiso nyt edes sekunti aloillasi", murahdin räpeltäessäni riimunnarun lukkoa auki Lightin viskoessa päätään malttamattomana.
Lähdin Joonatanin perässä kohti tallia kuunnellen pojan selostusta Lightin aamupäiväisestä riehumisesta tarhassa, kunnes näin tutun hahmon lähestyvän meitä. Aaronin kasvoilla oli kysyvä, jopa hieman mustasukkainen ilme, kun vaaleahiuksinen mies loi pitkän katseen vierelleni pysähtyneeseen Joonataniin.
"Joo, mä taidankin tästä lähteä", mutisin tummahiuksiselle pojalle, joka tyytyi vain nyökkäämään katse Aaronissa.

"Kissako vei kielen, vai?" kysyin mieheltä kävellessämme kohti parkkipaikkaa. Aaronin kasvoilla häivähti hymy, joka kuitenkin katosi pian.
"Jotain siihen suuntaan", mies tyytyi toteamaan. Hän kurottautui avaamaan minulle autonsa ovea, mutta tartuin miehen käteen pysäyttäen hänen aikeensa.
"Mikä on hätänä? Joonatan?" kysyin ja odotin, että Aaron kohtasi katseeni. Mies vain pudisti päätään huvittuneesti naurahtaen.
"Jotain siihen suuntaan."
Annoin Aaronin kietoa kätensä ympärilleni, kun kurottauduin painamaan huuleni tämän huulille.
"Ehkä mä malttaisin jäädä tänään yöksi", mutisen suudelman lomasta, saaden Aaronin naurahtamaan viimeisenkin jännityksen kadotessa väliltämme.

// Oon varmaan sanonut tämän jo miljoona kertaa, mutta tykkään hirveästi siitä miten tarinallisesti sie kirjoitat, ei mitään perus "hoidin-ratsastin-hoidin"-stooreja vaan ihan oikeasti jotain juonellista, suorastaan novellimaista tekstiä. - Latu

[Anni]

Kesäinen tuuli ei juuri vilvoittanut oloani, kun tallustin laitumen reunaa katse Lightissä, joka oli pysähtynyt hetkeksi laiduntamaan. Rangerori nosti päänsä ruohikosta minut huomatessan ja singahti liikkeelle lennokkain askelin.
"Ei hyvää päivää", mutisin ja raahauduin edessäni ravailevan orin perässä. Ori vilkuili minua ilkikurinen pilke silmissään, tanssahdellen ympärilläni kaikkea muuta kuin väsyneenä.
"Light", murahdin ja tarrauduin orin harjaan sen ravatessa riittävän läheltä. Light hypähti eteenpäin mutta roikuin silti sinnikkäästi mukana kietaisten riimunnarun poukkoilevan orin kaulan ympäri.
"Kiinni jäit", naurahdin tympääntyneenä luimivalle orille pujottaessani riimun sen päähän.

Harjasin Lightiä pitkin, rauhallisin vedoin. Ori järsi harjauspuomia tuohtuneena, mutta pieni läppäisy kaulalle sai rangerin irroittamaan hampaansa puomista. Sen jälkeen Light keskittyikin ainoastaan turhanpäiväiseen steppaamiseen, enkä voinut kuin naurahtaa huvittuneena.
"Senkin sähköjänis", tuhahdin ja ryhdyin suitsimaan hetkeksi aloilleen seisahtunutta oria.

Latu oli alkuun luullut minun vitsailevan, kun kysyin lupaa lähteä kahluuttamaan Lightiä lammen rannalle. Kun olin tuumannut meneväni mieluumin ilman satulaa, tallinomistaja oli siristänyt silmiään kummastuneena. Lupa oli kuitenkin irronnut, kun olin vannonut roikkuvani kyydissä viimeiseen hengenvetoon saakka.
Solmin varmuuden vuoksi riimunnarun Lightin kaulalle, ennen kuin hyppäsin vauhdissa rangerorin paljaaseen selkään pieneltä puujakkaralta. Light säntäsi lupia kyselemättä raviin, mutta olin osannut varautua siihen ja ryhdyin jarruttelemaan orin menoa pienin pidättein.

Hiekka rahisi Lightin kavioiden alla, kun ori marssi ripeää tahtia rantaan vievää tietä pitkin. Aurinko kuumensi paljaita olkapäitäni, kun käänsin orin nurmikon poikki rantaa kohti. Ori valpastui lähestyessämme vettä ja pärski malttamattomana yrittäessäni pitää askellajin käynnissä.
"LIGHT!" karjaisin orin kauhoessaan rantavedet päälleni. Farkkushortsini olivat siinä vaiheessa jo niin märät, että tyydyin vain huokaisemaan syvään ja antamaan Lightille pidempää ohjaa.
Ori olisi tuntunut viihtyvän viilentävässä vedessä vaikka koko päivän; Light telmusi rannassa kuin pikkulapsi, räiskyttäen vettä ympäriinsä ja esitellen rantavedessä komeimman ravinsa. Välillä rangerori kahlasi syvemmälle voidakseen yhtäkkiä singahtaa takaisin rantaa kohti, jolloin jouduin tosissani tasapainoilemaan orin liukkaassa selässä.

Paluumatka tallille sujui rauhallisemmassa tahdissa. Light tuntui rauhoittuneen hetkellisesti reilun puoli tuntia kestäneen uintisession jäljiltä. Taputin orin kosteaa kaulaa tyytyväisesti hymyillen, kun saavuimme hiljaiselle tallipihalle. Annoin Lightin kävellä laitumen portille saakka, liu'uin alas orin selästä ja talutin sen laitumen puolelle.
"Hieno mies", kehaisin oria riisuessani suitset sen päästä. Light kohdisti hetkeksi jäänsinisten silmiensä katseen minuun, ennen kuin veti komean pukkisarjan ja syöksähti eteenpäin villissä laukassa. Katseltuani orin menoa hetken aikaa hymy huulillani, luikin pois laitumelta ja lähdin kiikuttamaan suitsia satulahuoneeseen.

// argh, pahoittelut töksähtelevästä tekstistä D: no mutta, onpahan edes jotain päivittelyä!

// Pyhpah mitään töksähtävää tekstiä, ihan sujuvaa tää miusta oli ja sopii oikein hyvin helteiseen teemaan... - Latu