Post by Latu on Feb 2, 2013 22:20:37 GMT 3
Hoitajille sekä heidän hoitsuilleen avoin valmennus pidetään keskiviikkona 13.02.2013 klo 17:00, VIP on 12.02.2013. Osallistumismäärää ei ole rajattu, jokainen hoitaja saa tulla mukaan!
Aiheena meillä on perusasioiden katsastus, eli suoraan sanottuna yritän katsoa tehtävät ratsukkokohtaisesti jokaisen oman tason mukaan.
Myöskin lännenhevoset ovat tervetulleita tunnille, niin hoitajat pääsevät auttamaan minua hevosten kouluttamisessa ymmärtämään joitakin enkkuapujakin. :)
Kommentteja tulee ripottain aina tunnin päivämäärään asti. Mikäli sinulle ei siis ole vielä merkattu kommentteja tulleiksi, niin ällös huoli, viimeistään kys. keskiviikkona ovat tulleet!
Tunnille osallistumisesta saa yhden (1) hoitopisteen.
Osallistujat
Anni ja Light
Osasin jo varautua mitä tapahtuu kun länkkäri-Lightin pistää koulutunnille -tai ei siinä mitään, kyllä muutkin sen lajin hevoset mukana olivat, mutta kun Light on aina Light. Jo alkutunnista se olisi halunnut höyrypäänä mennä minkä koivistaan lähti, ja Anni sai pidätellä oria jatkuvasti. Lisäongelmia tuotti pieni kielimuuri: Light lähinnä vain kuumeni kun sitä otti suusta, ja loppujen lopuksi Annin tunti oli lähinnä länkkäriä enkkutyylisillä varusteilla. Light kuitenkin muuttui heti edes hieman kuuliaisemmaksi kun tuntuma heitettiin pois ja siihen ei jatkuvasti vaikutettu pohkeilla sun muilla avuilla.
Alkutunnista keskityimme lähinnä siihen että Light kulkisi rauhallisesti. Se oli aivan täpinöissään kun maneesissa oli niin monta muutakin hevosta, tammojakin, ou jee, ja keskittymiskyky oli pyöreä nolla. Kun muut alkoivat asettamaan hevosia ja tekemään avotaivutuksia, Anni ja Light keskittyivät tekemään trailin ruutu- ja kulmaharjoituksia, joissa orin pitäisi tehdä juuri kuten Anni pyytää jottei ylittäisi puomeja. Väliin teimme myös pysähdyksiä ja peruutuksia, tosin erikseen -yritimme pitää meininkiä edes hieman koulutuntimaisena.
Kun edellämainitut tehtävät oltiin suoritettu kunnialla, Light alkoi toimia jo paremmin. Laukoissa se innostui niin paljon että muiden piti ottaa seis pariinkin otteeseen kun Anni yritti saadaa kaahaavaa rangeria kuriin, mutta lopulta pysyi hevonenkin lapasessa reippaasta vauhdista huolimatta. Lopputunnista Anni sai jo lyhennettyä ohjaa ja otettua hieman tuntumaa ilman että Light siitä hermostui, mikä oli todella hyvä alku. Taitaapi silti orin elämäntyö olla se reining...
Miira ja Adde
Miiran ja Adden yhteistyö sujui oikein hyvin koko tunnin ajan, ja ratsukko pelasi todella hyvin yhteen. Alkutunnista Adde hieman yritti luistaa ja testaili vielä uutta hoitajaansa olemalla pohkeen takana, mutta kun Miira sitä pyysi muutamaan kertaan tarpeeksi napakasti liikkumaan itsekin eteenpäin niin meno muuttui silminnähden. Eihän Adde mitenkään hirveän tiiviissä paketissa kulkenut, kuten ei yleensäkään kun oli ensimmäisiä kertoja uusi ihminen selässä, mutta kuitenkin mukiinmenevästi.
Kun Adde saatiin alkutunnista kulkemaan omalla moottorilla, pysyi peräänanto myöskin ravissa, paikoin laukassakin. Adde taipui hyvin molempiin suuntiin ja Miira piti tuntuman koko ajan pehmeänä, mistä Adde antaa aina koko sydämellään kiitoksen -sellaisia lisäyksiä en ole Adden pitkään aikaan nähnyt esittävän kuin mitä se Miiran patistamana näytti! Alkuun ei tosin meinannut ratsastaja löytää oikeaa rytmiä tehostaa lisäystä istunnallaan, mutta kun hän hieman tottui ponin askeleisiin ja takamus pysyi pomppimatta satulassa, alkoi lisäyksien lisäksi sujumaan myöskin pohkeenväistöt kaarevillakin urilla.
Veera ja Gaza
Gazalla oli ollut hieman rankempi alkuviikko takanaan liikutuksen suhteen, mikä näkyi (onneksi) sitten tunnissakin. Kun viikonloppuna oltiin maastoiltu, väännetty lähes kaksi tuntia koulua ja edellisenä päivänä vielä tammalla itse hyppäsin, niin Gazan vauhti oli melkein jopa normaalin hevosen tasoa -melkein. Käynnissä kaikki sujui loistavasti, mutta ravatessa pää pongahti pystyyn ja askel muuttui varsinaiseksi tikuttamiseksi. Laukannostoissa varsinkin ensimmäiset metrit mentiin aina hirveällä vauhdilla, mutta kertaakaan ei Gaza lähtenyt Veeran näpeistä ja hän sai tamman lopputunnista näyttämään jopa suht kasattua laukkaa, mikä ei ole Gazalle aina hirveän helppo tehtävä. Nytkin jos Veera hetkeksikään jäi ajatuksiinsa tai kuuntelemaan ohjeistustani, homma levähti käsiin Gazan venyessä taas kilometrin pituiseksi ja kiihdyttäessä taas vauhtiaan. Varsinkin kun Light otti omia lähtöjään tunnin aikana, oli Veeralla aikamoinen piteleminen ettei Gaza lähtenyt mukaan rallittamiseen.
Lisäyksistä tuli hieman hätäisiä Gazan osalta, se lisäsi kyllä vauhtia mutta askel oli samanlaista tikkaamista kuin koko tunnin ravipätkät. Sen sijaan pohkeenväistöistä tuli oikein hyviä kun Gaza ei ainakaan hyytynyt kesken kaiken, kaarevillakin urilla se pääsi suorastaan loistamaan. Tamma myöskin kuunteli Veeraa todella hyvin, kyllä näkee että hän on työskennellyt kyseisen arabin kanssa jo hyvin pitkään!
Anne ja Piirto
Piirto oli jo alkukaarrossa sen näköinen että alkoi muistot verestää -kerran tuntsari, aina tuntsari. Korvat oli tötteröllä tamman ilme iloinen kun pääsi muiden kanssa kaviouraa kiertäämään, ja vaikka Annea hieman vaikutti jännittävänkin niin Piirto ei välittänyt siitä jouhen vertaa -kunnes otettiin tuntuma ja aloitettiin alkuverkkailu. Alkuun Piirto juputti minkä jaksoi, ei tahtonut kääntyä pois kaverin takaa eikä myöskään jarrua meinannut löytyä... Tamma näytti tunnin aikana suurin piirtein kaikki temppunsa mitä tuntihevosena oli oppinut esittämään! Anne-raasulla oli kädet hellinä jo ennen alkuraveja kun suomiputte painoi kädelle minkä jaksoi, ja laukatessa ei tytöllä tuntunut olevan mitään sanomista Piirron menoon, yritti hän miten tahansa saada tammaa kuulolle niin se vain mennä jyräsi muiden perässä. Ehdin jo pelkäämään että ratsukko vetää nurin, ja pyysin kaikki takaisin käyntiin harjoitusten aloittamiseksi.
Lisäykset eivät alkuun onnistuneet kun Piirto mennä puksutteli mitään kuulematta omaa raviaan. Niinpä sitten Anne sai hetken tehdä ihan omia harjoituksiaan tamman kanssa: yhteistuumin yritimme saada Piirtoa kannattelemaan itseään paremmin ja olemaan kevyempi, sekä kuuntelemaan paremmin. Kun Anne sai omaa jännitystään pois ja uskalsi luottaa enemmän istuntaan ja pohkeisiin kuin ohjaan, vaikka Piirto miten jyräisi, alkoi yllättäen kaikki mennä vaivattomammin. Lisäyksiäkin tuli muutama hyvä pätkä, ja pohkeenväistöt sujuivat Piirroksi hyvin vaikka se hieman lavalla punkikin.
Kannattaa vain rohkeasti ratsastaa Piirrolla niin paljon kuin vain sen jalkojen kanssa pystyy, vaikka maasta käsin tehdä johtajuusharjoituksia jos ei muuta voi. Piirto on varsinainen perusputte, ja sitä saa kyllä ihan rohkeasti muistuttaa että kuka niistä asioista päättääkään, se vai ihminen?
Jasny ja Kid
Jos joku sattui nyt tuntia katsomaan tai kuvaamaan, niin hänellä ainakin oli hauskaa katsoa Jasnyn ja Kidin menoa -toisin oli minulla raukkaparalla, joka jouduin maneesissa olemaan suojattomana rynnisteleviltä hevosilta. Kidillä ja Jasnyllä oli nimittäin jo alusta alkaen tiukka taisto siitä, kumpi vei ja kumpi vikisi. Kid teki äkkiarvaamatta sivuloikan ja nakkeli niskojaan, Jasny karjaisi niin että Flora loikkasi ainakin metrin ilmaan heidän edessään. Kid poikitti, Jasny pakotti sen eteenpäin. Kun laukannostoissa ori teki kaikkea yhtä aikaa, Jasny nykäisi sen rumannäköisesti keskiympyrälle ja pisti menemään niin että heikompaa hirvitti -tosin eipä kovakalloisen Kidin kanssa oikein muuta voinutkaan, ja Jasnyn armeijakuri toimi. Tai ainakaan Kid ei härönnyt enää pientä poikittelua pahemmin lopputunnista.
Huomasi kyllä että Kid ei mikään koulunypertäjä ollut, sillä se ei tykännyt Lightin tavoin yhtään siitä että ohjat pidettiin tuntumalla, ja sitä selvästi huvittanut olla ohjan ja pohkeen välissä. Tunti menikin suurimmilta osin siihen että Kid alkoi menemään edes jotenkuten vastaan nahjaamatta ja kuuntelisi Jasnyä, ja paljon mitään orin enkkupuolen edistämiseksi ei ehditykään tehdä. Se selvästi kyllä tajusi esimerkiksi puolipidätteiden, asetuksien ja muiden vastaavien merkitykset, mutta olikin jo toinen asia että halusiko Kid totella niitä...
Sofia ja Flora
Flora on siitä hieno hevonen, että se osaa suurin piirtein kaiken -ei ollut väliä mentiinkö koulu- vai länkkärijuttuja, Flora tajusi heti kummalla tyylillä mentiin ja sen mukaisesti sitten toimikin. Siksi sillä ei ollutkaan Sofian kanssa mitään ongelmaa kouluteeman kanssa, toisin kuin muilla tallin ranger- ja quarterkaartista.
Alkutunnista Flora oli hieman jäykkä, mutta kun Sofia lämppäsi sitä tarpeeksi kaarevilla urilla ja muisti aina asetukset sekä puolipidätteet, alkoi Flora hieman vertymään ja lopputunnista se menikin hyvässä paketissa -matalassa, mutta hyvässä. Pohkeenväistöt tamma suoritti kuin vettä vaan, eikä avotaivutuksissakaan ollut moitittavaa. Ainoastaan lisäykset olisivat voineet olla hieman lennokkaampia ja irtonaisempia, tempokaan ei paljoa muuttanut. Kannattaa treenata sen kanssa askeleen sisäisiä siirtymisiä niin se herkistyy enemmän kuuntelemaan istuntaa. Nyt loppui hieman aika kesken että siirtymisiin olisi voinut keskittyä enempää, mutta tässäpä onkin aihetta itsenäisiin harjoitushetkiin!
Sussu ja Mea
Tämäkin ratsukko painiskeli samojen ongelmien kanssa kuin muutkin westernhenkiset: Mealla ei ollut oikeastaan harmainta hajuakaan mitä siltä pyydettiin kun tyyli muuttuikin englantilaiseki, ja siksi kaikki piti aloittaa ihan pohjalta ja hipihiljaa. Alkutunnista Mealle ei otettu tuntumaa, mutta Sussu ohjeisti sitä mahdollisimman paljon englantilaisittain ja kehui aina kun Mea tajusi mitä siltä pyydettiin. Tamman oli vaikea käsittää sitä että molemmat pohkeet olivat yhtä aikaa vaikuttamassa mm. käännöksissä, ja kun se tarpeeksi hämmentyi niin välillä Mea teki jopa totaalisia stoppeja, kun ei vaan tiennyt mitä sen pitäisi tehdä.
Lopputunnista Mea alkoi jo hyväksymään tukevan pohkeen sekä jatkuvan tuntumankin. Helpotimme hieman tamman hommaa ja pohkeenväistöjen sijaan se teki puhtaita sidepasseja -Mea oli selvästi ilahtunut siitä, että sai välillä tehdä jotakin tuttua, sellaista mitä osaa. Jos siis sitä aikoo enemmänkin ryhtyä enkkuavuille kouluttamaan, kannattaa muistaa välillä pyytää siltä sellaisia helppoja ja tuttuja hommia joissa sekä hevonen että ratsastaja kokevat onnistumisen iloa.
Jimirina ja Tipu
Tipu vanhana kunnon koulukonkarina pääsi ihan omille vesilleen koulutunnilla. Alkuun se hieman tuntui jännittävän suhteellisen uutta ratsastajatuttavuutta, mutta kun molemmille tuli selväksi että mitään jännitettävää ei ollut, alkoi tunti sujumaan todella hyvin. Alkuun Jimirinan kädet olivat ehkä piirun verran liian eläväiset eikä Tipu uskaltanut luottaa tuntumaan, mutta kun rentoutusharjoitukset alkoivat vaikuttamaan ja rauhoittivat ratsastajan jännittyneitä käsiä, uskaltautui Tipukin aina vain enemmän tukeutua kuolaimeen.
Lisäykset olivat todella upeita, Tipu liiteli siihen malliin ettei olisi kyllä suokiksi uskonut jos ei paremmin tietäisi! Myöskin pohkeenväistöt sujuivat niin suoralla kuin kaarevallakin uralla, ravissakaan ei liikkeestä löytynyt mitään kummempaa huomautettavaa. Avotaivutukset eivät sen sijaan olisi meinanneet mitenkään napata Tipua, ja se sekä minun että ratsastajan yllätykseksi alkoi punkemaan ja jopa poikittamaan aina taivutuksia pyytäessä. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin edes muutama metri hyvää taivutusta ilman banaanimuotoa.
Karoliina ja Palle
Vaikka Pallea oltiinkin nyt lähiaikoina lähinnä vain ratsastettu lännenavuin ja ajettu valjakossa, niin fiksuna poikana se tajusi heti Karoliinan ottaessa tuntumaa tämän päivän teeman -enkkutyylistä ratsastelua, kouluvääntelyä siis.
Palle tahmaili alkutunnista aivan reippaasti, ja jouduin jopa antamaan Karoliinalle raipan että saisi muhkuun oriin vähän liikettä. Jo pelkkä raipan olemassaolo sai Pallen selvästi hieman reippaammaksi, ja kun Karoliina sillä muutamaan otteeseen muistutti että eipäs hyydytä, niin alkoi meno näyttää jo hieman lennokkaammalta. Silti Palle näytteli lähes koko tunnin läpi silloin tällöin perisyntiään, eli kaula kaarella se tipsutteli aina vain enemmän ja enemmän pohkeen taakse, takapään valuen pois alta niin että Karoliina joutui kasaamaan ratsuaan taas uudestaan.
Lisäyksissä Palle lähinnä vain kiihdytti eikä niinkään pidentänyt liikeratojaan, mikä oli selvästi vain pientä tehtävien välttelyä -tiesin nimittäin että siitä lähtee upeita cobbimaisia raviaskeleita, jos se siis vain tahtoi niitä esittää, ja tänään oli selvästi sellainen päivä ettei Pallea olisi huvittanut liikkua kamalasti. Avotaivutukset kuitenkin sujuivat, ja pohkeenväistöt onnistuivat ainakin suoralla uralla. Ympyrällä Pallelta loppui välillä hieman vauhti kesken, mutta Karoliina hienon oma-alotteisesti ajoi oria samalla sekunnilla eteenpäin niin ettei väistöt täysin lopahtaneet.
Lynn ja Ämmä
Olin kasvattanut ja kouluttanut Ämmän, joten osasin kertoa Lynnille varsin yksityiskohtaisesti että mitä kaikkea jäynää ruunikko pikkupiru osasikaan tehdä. Kuin vahvistuksena sanoilleni Ämmä yritti napata meikää käsivarresta kiinni, mukava otus...
Alkulämmittelyssä Ämmä kulki pohkeen takana ja ei ollut mitään puhettakaan eteen-alas venytyksestä, tamma vain mennä humpsutti kamelin näköisenä. Käskin Lynniä käyttämään raippaa, ja jokaista raipan pientäkin kosketusta seurasi aina pieni protestipukki -olipa hauskan näköistä kun hevonen pukitti käynnistä melkein joka askeleella! Onneksi pukit olivat pieniä, eikä Lynnin tasapaino tuntunut edes häiriintyvän niistä. Sitkeästi hän jatkoi tamman ajamista eteenpäin protesteista huolimatta, ja loppujen lopuksi jopa lisäyksissä alkoi näkymään jo melko mukavaa liikettä.
Pohkeenväistöissä ja taivutuksissa Ämmä tahtoi punkea lapaansa ja näytti aivan banaanilta. Kun Lynn yritti suoristaa tammaa, se aloitti taas jupertamisen ja meni pohkeen taakse. Lynnin turhautuminen oli suorastaan käsinkosketeltavaa... Tunti sujui kuitenkin suhteellisen hyvin ottaen huomioon ettei Lynn ollut vielä paljoa tällä hankalalla suokkitammalla ratsastanut, joten eiköhän ensi kerralla mene jo paaaaaaljon paremmin. Tsemppiä Ämmän kanssa!
Erica ja Emilia
Emilia puhisi ja pöhisi kuin pieni höyryjuna. Sitä samaan aikaan olisi selvästi huvittanut että rallittaa, kuin myöskin juputtaa ja venkuroida -tammalla oli siis vain valinnanvaikeutta että kumpaas jäynää tänään tehtäisikään! Erica kumminkin oli jo ahkerasti ratsastellut ja puuhaillut Emilian kanssa, ja näinpä hän myöskin tunsi jo suhteellisen hyvin ponin aivopierut. Kun Emilian päähän oltiinkin tarpeeksi taottu että nyt sitten vaan pitäisi oikeasti työskennellä, niin hyvinhän homma lähtikin pelittämään. Sopivan kokoisen ja taitavan ratsastajan kanssa ponista kuoriutui aikamoisen taitava otus, ja hienosti löytyi peräänantokin.
Lisäyksissä Emilia ei saanut luonnollisestikaan kamalasti pidennettyä askeltaan (iso maha oli tiellä...) joten se vain lähinnä tikitteli hurjaa kyytiä eteenpäin ja Erica sai käyttää kaiken taitonsa pysyäkäseen hyrskyttävässä tikkausravissa mukana. Emme kuitenkaan viitsineet vaatia Emilialta liikoja, joten tyydyimme siihen tulokseen että poni ylipäätänsä teki kuten pyydettiin ja yritti parhaansa. Pohkeenväistöissä Emilia yritti punkea hieman lapaa, ja ympyrällä se ei tahtonut mitenkään väistää vaan jatkaa vain suoraan puskemista. Avotaivutukset sujuivat sen sijaan aivan ok tamman koulutustasoon nähden, joten tästä on hyvä jatkaa!
Aiheena meillä on perusasioiden katsastus, eli suoraan sanottuna yritän katsoa tehtävät ratsukkokohtaisesti jokaisen oman tason mukaan.
Myöskin lännenhevoset ovat tervetulleita tunnille, niin hoitajat pääsevät auttamaan minua hevosten kouluttamisessa ymmärtämään joitakin enkkuapujakin. :)
Kommentteja tulee ripottain aina tunnin päivämäärään asti. Mikäli sinulle ei siis ole vielä merkattu kommentteja tulleiksi, niin ällös huoli, viimeistään kys. keskiviikkona ovat tulleet!
Tunnille osallistumisesta saa yhden (1) hoitopisteen.
Osallistujat
- Anni ja Light kommentit tulleet
- Miira ja Adde kommentit tulleet
- Veera ja Gaza kommentit tulleet
- Anne ja Piirto kommentit tulleet
- Jasny ja Kid kommentit tulleet
- Sofia ja Flora kommentit tulleet
- Sussu ja Mea kommentit tulleet
- Jimirina ja Tipu kommentit tulleet
- Karoliina ja Palle kommentit tulleet
- Lynn ja Ämmä kommentit tulleet
- Erica ja Emilia kommentit tulleet
Anni ja Light
Osasin jo varautua mitä tapahtuu kun länkkäri-Lightin pistää koulutunnille -tai ei siinä mitään, kyllä muutkin sen lajin hevoset mukana olivat, mutta kun Light on aina Light. Jo alkutunnista se olisi halunnut höyrypäänä mennä minkä koivistaan lähti, ja Anni sai pidätellä oria jatkuvasti. Lisäongelmia tuotti pieni kielimuuri: Light lähinnä vain kuumeni kun sitä otti suusta, ja loppujen lopuksi Annin tunti oli lähinnä länkkäriä enkkutyylisillä varusteilla. Light kuitenkin muuttui heti edes hieman kuuliaisemmaksi kun tuntuma heitettiin pois ja siihen ei jatkuvasti vaikutettu pohkeilla sun muilla avuilla.
Alkutunnista keskityimme lähinnä siihen että Light kulkisi rauhallisesti. Se oli aivan täpinöissään kun maneesissa oli niin monta muutakin hevosta, tammojakin, ou jee, ja keskittymiskyky oli pyöreä nolla. Kun muut alkoivat asettamaan hevosia ja tekemään avotaivutuksia, Anni ja Light keskittyivät tekemään trailin ruutu- ja kulmaharjoituksia, joissa orin pitäisi tehdä juuri kuten Anni pyytää jottei ylittäisi puomeja. Väliin teimme myös pysähdyksiä ja peruutuksia, tosin erikseen -yritimme pitää meininkiä edes hieman koulutuntimaisena.
Kun edellämainitut tehtävät oltiin suoritettu kunnialla, Light alkoi toimia jo paremmin. Laukoissa se innostui niin paljon että muiden piti ottaa seis pariinkin otteeseen kun Anni yritti saadaa kaahaavaa rangeria kuriin, mutta lopulta pysyi hevonenkin lapasessa reippaasta vauhdista huolimatta. Lopputunnista Anni sai jo lyhennettyä ohjaa ja otettua hieman tuntumaa ilman että Light siitä hermostui, mikä oli todella hyvä alku. Taitaapi silti orin elämäntyö olla se reining...
Miira ja Adde
Miiran ja Adden yhteistyö sujui oikein hyvin koko tunnin ajan, ja ratsukko pelasi todella hyvin yhteen. Alkutunnista Adde hieman yritti luistaa ja testaili vielä uutta hoitajaansa olemalla pohkeen takana, mutta kun Miira sitä pyysi muutamaan kertaan tarpeeksi napakasti liikkumaan itsekin eteenpäin niin meno muuttui silminnähden. Eihän Adde mitenkään hirveän tiiviissä paketissa kulkenut, kuten ei yleensäkään kun oli ensimmäisiä kertoja uusi ihminen selässä, mutta kuitenkin mukiinmenevästi.
Kun Adde saatiin alkutunnista kulkemaan omalla moottorilla, pysyi peräänanto myöskin ravissa, paikoin laukassakin. Adde taipui hyvin molempiin suuntiin ja Miira piti tuntuman koko ajan pehmeänä, mistä Adde antaa aina koko sydämellään kiitoksen -sellaisia lisäyksiä en ole Adden pitkään aikaan nähnyt esittävän kuin mitä se Miiran patistamana näytti! Alkuun ei tosin meinannut ratsastaja löytää oikeaa rytmiä tehostaa lisäystä istunnallaan, mutta kun hän hieman tottui ponin askeleisiin ja takamus pysyi pomppimatta satulassa, alkoi lisäyksien lisäksi sujumaan myöskin pohkeenväistöt kaarevillakin urilla.
Veera ja Gaza
Gazalla oli ollut hieman rankempi alkuviikko takanaan liikutuksen suhteen, mikä näkyi (onneksi) sitten tunnissakin. Kun viikonloppuna oltiin maastoiltu, väännetty lähes kaksi tuntia koulua ja edellisenä päivänä vielä tammalla itse hyppäsin, niin Gazan vauhti oli melkein jopa normaalin hevosen tasoa -melkein. Käynnissä kaikki sujui loistavasti, mutta ravatessa pää pongahti pystyyn ja askel muuttui varsinaiseksi tikuttamiseksi. Laukannostoissa varsinkin ensimmäiset metrit mentiin aina hirveällä vauhdilla, mutta kertaakaan ei Gaza lähtenyt Veeran näpeistä ja hän sai tamman lopputunnista näyttämään jopa suht kasattua laukkaa, mikä ei ole Gazalle aina hirveän helppo tehtävä. Nytkin jos Veera hetkeksikään jäi ajatuksiinsa tai kuuntelemaan ohjeistustani, homma levähti käsiin Gazan venyessä taas kilometrin pituiseksi ja kiihdyttäessä taas vauhtiaan. Varsinkin kun Light otti omia lähtöjään tunnin aikana, oli Veeralla aikamoinen piteleminen ettei Gaza lähtenyt mukaan rallittamiseen.
Lisäyksistä tuli hieman hätäisiä Gazan osalta, se lisäsi kyllä vauhtia mutta askel oli samanlaista tikkaamista kuin koko tunnin ravipätkät. Sen sijaan pohkeenväistöistä tuli oikein hyviä kun Gaza ei ainakaan hyytynyt kesken kaiken, kaarevillakin urilla se pääsi suorastaan loistamaan. Tamma myöskin kuunteli Veeraa todella hyvin, kyllä näkee että hän on työskennellyt kyseisen arabin kanssa jo hyvin pitkään!
Anne ja Piirto
Piirto oli jo alkukaarrossa sen näköinen että alkoi muistot verestää -kerran tuntsari, aina tuntsari. Korvat oli tötteröllä tamman ilme iloinen kun pääsi muiden kanssa kaviouraa kiertäämään, ja vaikka Annea hieman vaikutti jännittävänkin niin Piirto ei välittänyt siitä jouhen vertaa -kunnes otettiin tuntuma ja aloitettiin alkuverkkailu. Alkuun Piirto juputti minkä jaksoi, ei tahtonut kääntyä pois kaverin takaa eikä myöskään jarrua meinannut löytyä... Tamma näytti tunnin aikana suurin piirtein kaikki temppunsa mitä tuntihevosena oli oppinut esittämään! Anne-raasulla oli kädet hellinä jo ennen alkuraveja kun suomiputte painoi kädelle minkä jaksoi, ja laukatessa ei tytöllä tuntunut olevan mitään sanomista Piirron menoon, yritti hän miten tahansa saada tammaa kuulolle niin se vain mennä jyräsi muiden perässä. Ehdin jo pelkäämään että ratsukko vetää nurin, ja pyysin kaikki takaisin käyntiin harjoitusten aloittamiseksi.
Lisäykset eivät alkuun onnistuneet kun Piirto mennä puksutteli mitään kuulematta omaa raviaan. Niinpä sitten Anne sai hetken tehdä ihan omia harjoituksiaan tamman kanssa: yhteistuumin yritimme saada Piirtoa kannattelemaan itseään paremmin ja olemaan kevyempi, sekä kuuntelemaan paremmin. Kun Anne sai omaa jännitystään pois ja uskalsi luottaa enemmän istuntaan ja pohkeisiin kuin ohjaan, vaikka Piirto miten jyräisi, alkoi yllättäen kaikki mennä vaivattomammin. Lisäyksiäkin tuli muutama hyvä pätkä, ja pohkeenväistöt sujuivat Piirroksi hyvin vaikka se hieman lavalla punkikin.
Kannattaa vain rohkeasti ratsastaa Piirrolla niin paljon kuin vain sen jalkojen kanssa pystyy, vaikka maasta käsin tehdä johtajuusharjoituksia jos ei muuta voi. Piirto on varsinainen perusputte, ja sitä saa kyllä ihan rohkeasti muistuttaa että kuka niistä asioista päättääkään, se vai ihminen?
Jasny ja Kid
Jos joku sattui nyt tuntia katsomaan tai kuvaamaan, niin hänellä ainakin oli hauskaa katsoa Jasnyn ja Kidin menoa -toisin oli minulla raukkaparalla, joka jouduin maneesissa olemaan suojattomana rynnisteleviltä hevosilta. Kidillä ja Jasnyllä oli nimittäin jo alusta alkaen tiukka taisto siitä, kumpi vei ja kumpi vikisi. Kid teki äkkiarvaamatta sivuloikan ja nakkeli niskojaan, Jasny karjaisi niin että Flora loikkasi ainakin metrin ilmaan heidän edessään. Kid poikitti, Jasny pakotti sen eteenpäin. Kun laukannostoissa ori teki kaikkea yhtä aikaa, Jasny nykäisi sen rumannäköisesti keskiympyrälle ja pisti menemään niin että heikompaa hirvitti -tosin eipä kovakalloisen Kidin kanssa oikein muuta voinutkaan, ja Jasnyn armeijakuri toimi. Tai ainakaan Kid ei härönnyt enää pientä poikittelua pahemmin lopputunnista.
Huomasi kyllä että Kid ei mikään koulunypertäjä ollut, sillä se ei tykännyt Lightin tavoin yhtään siitä että ohjat pidettiin tuntumalla, ja sitä selvästi huvittanut olla ohjan ja pohkeen välissä. Tunti menikin suurimmilta osin siihen että Kid alkoi menemään edes jotenkuten vastaan nahjaamatta ja kuuntelisi Jasnyä, ja paljon mitään orin enkkupuolen edistämiseksi ei ehditykään tehdä. Se selvästi kyllä tajusi esimerkiksi puolipidätteiden, asetuksien ja muiden vastaavien merkitykset, mutta olikin jo toinen asia että halusiko Kid totella niitä...
Sofia ja Flora
Flora on siitä hieno hevonen, että se osaa suurin piirtein kaiken -ei ollut väliä mentiinkö koulu- vai länkkärijuttuja, Flora tajusi heti kummalla tyylillä mentiin ja sen mukaisesti sitten toimikin. Siksi sillä ei ollutkaan Sofian kanssa mitään ongelmaa kouluteeman kanssa, toisin kuin muilla tallin ranger- ja quarterkaartista.
Alkutunnista Flora oli hieman jäykkä, mutta kun Sofia lämppäsi sitä tarpeeksi kaarevilla urilla ja muisti aina asetukset sekä puolipidätteet, alkoi Flora hieman vertymään ja lopputunnista se menikin hyvässä paketissa -matalassa, mutta hyvässä. Pohkeenväistöt tamma suoritti kuin vettä vaan, eikä avotaivutuksissakaan ollut moitittavaa. Ainoastaan lisäykset olisivat voineet olla hieman lennokkaampia ja irtonaisempia, tempokaan ei paljoa muuttanut. Kannattaa treenata sen kanssa askeleen sisäisiä siirtymisiä niin se herkistyy enemmän kuuntelemaan istuntaa. Nyt loppui hieman aika kesken että siirtymisiin olisi voinut keskittyä enempää, mutta tässäpä onkin aihetta itsenäisiin harjoitushetkiin!
Sussu ja Mea
Tämäkin ratsukko painiskeli samojen ongelmien kanssa kuin muutkin westernhenkiset: Mealla ei ollut oikeastaan harmainta hajuakaan mitä siltä pyydettiin kun tyyli muuttuikin englantilaiseki, ja siksi kaikki piti aloittaa ihan pohjalta ja hipihiljaa. Alkutunnista Mealle ei otettu tuntumaa, mutta Sussu ohjeisti sitä mahdollisimman paljon englantilaisittain ja kehui aina kun Mea tajusi mitä siltä pyydettiin. Tamman oli vaikea käsittää sitä että molemmat pohkeet olivat yhtä aikaa vaikuttamassa mm. käännöksissä, ja kun se tarpeeksi hämmentyi niin välillä Mea teki jopa totaalisia stoppeja, kun ei vaan tiennyt mitä sen pitäisi tehdä.
Lopputunnista Mea alkoi jo hyväksymään tukevan pohkeen sekä jatkuvan tuntumankin. Helpotimme hieman tamman hommaa ja pohkeenväistöjen sijaan se teki puhtaita sidepasseja -Mea oli selvästi ilahtunut siitä, että sai välillä tehdä jotakin tuttua, sellaista mitä osaa. Jos siis sitä aikoo enemmänkin ryhtyä enkkuavuille kouluttamaan, kannattaa muistaa välillä pyytää siltä sellaisia helppoja ja tuttuja hommia joissa sekä hevonen että ratsastaja kokevat onnistumisen iloa.
Jimirina ja Tipu
Tipu vanhana kunnon koulukonkarina pääsi ihan omille vesilleen koulutunnilla. Alkuun se hieman tuntui jännittävän suhteellisen uutta ratsastajatuttavuutta, mutta kun molemmille tuli selväksi että mitään jännitettävää ei ollut, alkoi tunti sujumaan todella hyvin. Alkuun Jimirinan kädet olivat ehkä piirun verran liian eläväiset eikä Tipu uskaltanut luottaa tuntumaan, mutta kun rentoutusharjoitukset alkoivat vaikuttamaan ja rauhoittivat ratsastajan jännittyneitä käsiä, uskaltautui Tipukin aina vain enemmän tukeutua kuolaimeen.
Lisäykset olivat todella upeita, Tipu liiteli siihen malliin ettei olisi kyllä suokiksi uskonut jos ei paremmin tietäisi! Myöskin pohkeenväistöt sujuivat niin suoralla kuin kaarevallakin uralla, ravissakaan ei liikkeestä löytynyt mitään kummempaa huomautettavaa. Avotaivutukset eivät sen sijaan olisi meinanneet mitenkään napata Tipua, ja se sekä minun että ratsastajan yllätykseksi alkoi punkemaan ja jopa poikittamaan aina taivutuksia pyytäessä. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin edes muutama metri hyvää taivutusta ilman banaanimuotoa.
Karoliina ja Palle
Vaikka Pallea oltiinkin nyt lähiaikoina lähinnä vain ratsastettu lännenavuin ja ajettu valjakossa, niin fiksuna poikana se tajusi heti Karoliinan ottaessa tuntumaa tämän päivän teeman -enkkutyylistä ratsastelua, kouluvääntelyä siis.
Palle tahmaili alkutunnista aivan reippaasti, ja jouduin jopa antamaan Karoliinalle raipan että saisi muhkuun oriin vähän liikettä. Jo pelkkä raipan olemassaolo sai Pallen selvästi hieman reippaammaksi, ja kun Karoliina sillä muutamaan otteeseen muistutti että eipäs hyydytä, niin alkoi meno näyttää jo hieman lennokkaammalta. Silti Palle näytteli lähes koko tunnin läpi silloin tällöin perisyntiään, eli kaula kaarella se tipsutteli aina vain enemmän ja enemmän pohkeen taakse, takapään valuen pois alta niin että Karoliina joutui kasaamaan ratsuaan taas uudestaan.
Lisäyksissä Palle lähinnä vain kiihdytti eikä niinkään pidentänyt liikeratojaan, mikä oli selvästi vain pientä tehtävien välttelyä -tiesin nimittäin että siitä lähtee upeita cobbimaisia raviaskeleita, jos se siis vain tahtoi niitä esittää, ja tänään oli selvästi sellainen päivä ettei Pallea olisi huvittanut liikkua kamalasti. Avotaivutukset kuitenkin sujuivat, ja pohkeenväistöt onnistuivat ainakin suoralla uralla. Ympyrällä Pallelta loppui välillä hieman vauhti kesken, mutta Karoliina hienon oma-alotteisesti ajoi oria samalla sekunnilla eteenpäin niin ettei väistöt täysin lopahtaneet.
Lynn ja Ämmä
Olin kasvattanut ja kouluttanut Ämmän, joten osasin kertoa Lynnille varsin yksityiskohtaisesti että mitä kaikkea jäynää ruunikko pikkupiru osasikaan tehdä. Kuin vahvistuksena sanoilleni Ämmä yritti napata meikää käsivarresta kiinni, mukava otus...
Alkulämmittelyssä Ämmä kulki pohkeen takana ja ei ollut mitään puhettakaan eteen-alas venytyksestä, tamma vain mennä humpsutti kamelin näköisenä. Käskin Lynniä käyttämään raippaa, ja jokaista raipan pientäkin kosketusta seurasi aina pieni protestipukki -olipa hauskan näköistä kun hevonen pukitti käynnistä melkein joka askeleella! Onneksi pukit olivat pieniä, eikä Lynnin tasapaino tuntunut edes häiriintyvän niistä. Sitkeästi hän jatkoi tamman ajamista eteenpäin protesteista huolimatta, ja loppujen lopuksi jopa lisäyksissä alkoi näkymään jo melko mukavaa liikettä.
Pohkeenväistöissä ja taivutuksissa Ämmä tahtoi punkea lapaansa ja näytti aivan banaanilta. Kun Lynn yritti suoristaa tammaa, se aloitti taas jupertamisen ja meni pohkeen taakse. Lynnin turhautuminen oli suorastaan käsinkosketeltavaa... Tunti sujui kuitenkin suhteellisen hyvin ottaen huomioon ettei Lynn ollut vielä paljoa tällä hankalalla suokkitammalla ratsastanut, joten eiköhän ensi kerralla mene jo paaaaaaljon paremmin. Tsemppiä Ämmän kanssa!
Erica ja Emilia
Emilia puhisi ja pöhisi kuin pieni höyryjuna. Sitä samaan aikaan olisi selvästi huvittanut että rallittaa, kuin myöskin juputtaa ja venkuroida -tammalla oli siis vain valinnanvaikeutta että kumpaas jäynää tänään tehtäisikään! Erica kumminkin oli jo ahkerasti ratsastellut ja puuhaillut Emilian kanssa, ja näinpä hän myöskin tunsi jo suhteellisen hyvin ponin aivopierut. Kun Emilian päähän oltiinkin tarpeeksi taottu että nyt sitten vaan pitäisi oikeasti työskennellä, niin hyvinhän homma lähtikin pelittämään. Sopivan kokoisen ja taitavan ratsastajan kanssa ponista kuoriutui aikamoisen taitava otus, ja hienosti löytyi peräänantokin.
Lisäyksissä Emilia ei saanut luonnollisestikaan kamalasti pidennettyä askeltaan (iso maha oli tiellä...) joten se vain lähinnä tikitteli hurjaa kyytiä eteenpäin ja Erica sai käyttää kaiken taitonsa pysyäkäseen hyrskyttävässä tikkausravissa mukana. Emme kuitenkaan viitsineet vaatia Emilialta liikoja, joten tyydyimme siihen tulokseen että poni ylipäätänsä teki kuten pyydettiin ja yritti parhaansa. Pohkeenväistöissä Emilia yritti punkea hieman lapaa, ja ympyrällä se ei tahtonut mitenkään väistää vaan jatkaa vain suoraan puskemista. Avotaivutukset sujuivat sen sijaan aivan ok tamman koulutustasoon nähden, joten tästä on hyvä jatkaa!