Post by Latu on Mar 6, 2013 21:51:32 GMT 3
Torstaina 21.03 klo 18:00 pidetään jälleen hoitajille sekä yksityisille avoin ratsastustunti, tällä kertaa aiheena on esteet. Taso katsotaan hevoskohtaisesti, ja tämän vuoksi tunnille myöskin otetaan max. 5 osallistujaa; rataa on helpompi muokkailla jokaiselle sopivaksi, kun hevosia ei ole maneesi täynnä. Tietenkin näin meillä on myös enemmän tilaa hypätä! 
Täysin lännenpainotteisia hevosia (Palle ja Flora ovat tietenkin asia erikseen, ne kun taitavat hyvin enkkupuolenkin) ei mieluusti tälle tunnille nyt oteta, mutta jos tahdot oikein kovasti osallistua vaikkei hoitsullasi ehkä hyppytaitoa olisi hyppysissään, niin nyi hihasta -eiköhän sinullekin joku ratsu löydy~
Tunti on nimi listaan- tyylillä, ja siitä ansaitsee 1 hoitopisteen.
Osallistujat
1. Sofia & Flora, kommentit
2. Lynn & Feeda, kommentit
3. Erica & Emilia, kommentit
4. Verna & Haiku, kommentit
5. Veera & Gaza
Sofia & Flora
Floralla oli tänään herkkispäivä, ja sitä tuntui jänskättävän vähän kaikki. Muutamaan otteeseen lämmitellessä se ottikin pienet spurtit kun maneesin nurkassa oli taas se tuttu, monia hevosia jo kiusannut mörköperhe. Sofialla olikin varsinkin alkuun hiukkasen ongelmia saada Flora keskittymään itseensä eikä mörköjen näkemiseen.
Juuri kun Flora alkoi hieman rentoutumaan, ryhdyimme korottamaan esteitä ja ottamaan mukaan myöskin muurin sekä aaltolankun. Ristikot, pystyt ja muut perinteiset puomiesteet Flora ylitti tuttuun tyyliinsä sopusuhtaisilla hypyillä ja eteenpäinpyrkimyksellä, mutta muurilla sillä meni puurot ja vellit sekaisin: tamma veti liinat kiinni ja teki huiman sivuloikan, jolloin Sofia tempaukseen varautumattomana tuli tantereeseen kuin kypsä luumu. Onneksi mitään ei sattunut, mutta Floraa ei selvästi huvittanut kohdata estettä uudestaan. Se korisi ja kierteli sitä korvat tötteröllä ja häntä koholla, mutta yli ei suostunut mitenkään menemään. "Outoa, kyllä se on ennenkin muuria hypännyt" sanoin kun lopulta laskin muurin niin matalaksi että se oli tasan yhden palikkakerroksen korkuinen, huimat 20 cm, 30 cm maksimissaan. Silloin Flora vasta suostui menemään esteestä yli, silloinkin huimalla tiikeriloikalla jonka jälkeen tamma olisi mieluiten rallittanut häntä koipien välissä pakoon. Se ei ollut yhtään Floran tapaista, tänään sillä oli selvästi ihan omat juttunsa, joista voisin kenties syyttää kiimaa ja kevättä.
Aaltolankulla meinasimme kohdata samaisen ongelman, mutta siinä vaiheessa Sofia taisi olla jo niin täynnä Floran höpsöttelyä että karjaisi kaikkien yllätykseksi ennen estettä "HYPPÄÄ!", ja niinhän se tamma sitten loikkasikin oikein kunnon varalla -estettäkin enemmän se säikähti selästään äkkiarvaamatta kuulunutta huutoa. Este ylitettiin hyvin, mutta tehokeino kostautui sillä että lopputunnista Flora kulki jännittyneenä ja tipsuttaen. Ei osunut aivan pilkkupyllyn parhaimmalle hetkelle tämä tunti, ehkäpä ensi kerralla se olisi taas oma itsensä.
Lynn & Feeda
Minulla ei ollut hajuakaan kuinka tallin uusin tulokas Feeda hyppäisi, joten Lynn joutui ikään kuin kolarinuken asemaan testaamaan että millaista jälkeä tulisi kun yhdistäisi tupsujalan ja esteradan. Feeda onneksi vaikutti hyvin rauhalliselta, niinkin lungilta että jo alkukäynneissä tyydyin ojentamaan Lynnille esteraipan. Feeda ei mokoman tikun olemassaolosta kuitenkaan tuntunut välittävän, vaan jatkoi tappotahtista raahustamistaan. Kun ensimmäisissä laukannostoissa Feedan motiiviksi paljastui ilmiselvästi se että se tahtoi vain päästä mahdollisimman vähällä, pyysin Lynnin ratsastamaan keskelle ja odottamaan kun hain hänelle pidemmän kouluraipan.
Johan tehosi! Feeda vilkaisi sivusilmällään päälle metristä, narupäistä kouluraippaa, ja kyllä oli uusi ääni kellossa kun Lynn sillä kerran napautti Feedaa ihan vain muistutukseksi että nyt reippaasti: jyminä vain kuului kun Feedan suuret kaviot iskeytyivät maneesin hiekkaan laukatessa.
Esteiden kanssa aloitimme varovaisesti, ja alkuun Lynn ylittelikin vain pieniä 40 cm ristikoita. Feeda ei tuntunut olevan moksiskaan esteistä, eipä se kyllä oikeastaan hypännytkään: kunhan vain mennä hölkytteli matalien puomien ylitse. Kysyin Lynniltä tahtoisiko hän kokeilla hypätä hieman suurempia esteitä Feedan kanssa, ja tuskin tarvitsee edes kertoa että pian olinkin jo korottelemassa heille 60 cm ristikoita sekä pystyesteitä. En tiennyt oliko Feedalla hypätty Irlannissa, mutta nythän se selviäisi; ei selvästi. Tamma kyllä ylitti esteet tiputtamatta, mutta sen kaikki jalat tulivat vähän miten sattuu mukana ja hypystä tuntui puuttuvan hallinta. "Tue sitä ihan esteelle saakka pohkeella ja ohjalla ja kannusta sitä vaikka pohkeella hyppäämään hieman terävämmin" ohjeistin. Feeda kyllä toimi hyvin Lynnin kanssa alun pienen tahmauden jälkeen, tyttö istui rauhassa selässä ja piti pohkeen sekä kädet paikoillaan. Toinen hyppy olikin jo hieman tasapainoisempi, vaikkakin kaukana siitä täydellisestä tekniikasta. Harjoittelua, harjoittelua! Ei kukaan ole seppä syntyessään, joten Feedakin varmasti vaatisi oman aikansa ennen kuin kokisi ahaa-elämyksiä esteiden parissa. Tämänpäiväinen tunti sujui kuitenkin paremmin kuin alkuun olin ajatellutkaan, joten Lynnillä on hyvät pohjat lähteä viemään Feedaa eteenpäin.
Erica ja Emilia
Erica on tehnyt kyllä ihmeitä tämän pikkuponin kanssa: Emilia ei jupertanut alkutunnista lainkaan, kyllä siinä piti muutamaan otteeseen silmiä hieroa ennen kuin uskoi! Hieman tuntui poni tosin alkuun olevan sitä mieltä että mitä sitä turhaan jalkojaan rasittamaan, mutta kun Erica muutamaan otteeseen pyysi astetta napakammin ponia kulkemaan pohkeen edessä, niin johan alkoi meininki näyttää ihan mallikkaalta.
Laukannostoissa Emilian oli aivan pakko saada heittää shettispukkejaan, mutta Erica pysyi selässä ja enemmänkin hieman naureskeli ponin tempauksille -kenellekään ei pukit tulleet yllätyksenä, sillä kukapa ei Emilian suuresta luonteesta olisi kuullut. Kun ensimmäinen, minimaalinen harjoitusristikko oltiin ylitetty, alkoi kimo poni suorastaan pöhisemään innosta ja nostelemaan koipiaan -esteet olivat selvästi sille hauskaa vaihtelua valjakkoajoon ja kouluratsastukseen. Pienet töppöjalat kipittivät huimaa kyytiä kun Erica ohjasi Emiliaa esteeltä esteelle. Ericalla oli vaikeuksia rytmittää vauhdikasta, lyhyttä shettislaukkaa, ja muutamalla kerralla hän jäi täysin jälkeen hypyissä kun Emilia näytti millaisia tiikeriloikkia osasikaan tehdä. Kaksikko hyppäsi varsin hyvännäköisesti 40-50 cm esteitä, eikä sarjallakaan tullut ongelmia kunhan Emilia vain piti laukkansa laadun tasaisena.
Itsenäisesti kannattaa harjoitella temmonmuutoksia laukan sisässä, jotta tikuttavaa shettiskiitoa saisi vähän helpommin istuttavaksi. Puomityöskentely auttaa myöskin varmasti rytmin löytämisessä, mikäli haluatte jatkaa esteuraanne vielä eteenpäin.
Verna ja Haiku
Koska Haiku on vielä niin kovin nuori neiti, Vernalla oli kunnia olla ensimmäinen kuka koskaan tammalla hyppäsi -tai oikeastaan "hyppäsi", sillä olimme sopineet jo etukäteen että tunti kuluisi lähinnä puomiharjoittelun merkeissä. Alkutunnista Haiku vain käveli ja ravasi puomien ja pienien puomisarjojen ylitse, eikä se tuntunut sanovan juuta taikka jaata niistä. Haikun fiksusta asennoitumisesta rohkaistuneena laskimme yhden esteistä maapuomiksi, niin että näkisimme mitä mieltä suokki olisi tolpista. Haiku yllätti meidät jälleen olemalla rohkea, se ylitti ilman kummempia kommervenkkeja puomin ravissakin, tolppiin alkututustumisen jälkeen sen enempää huomiota kiinnittämättä.
Vernalla ja Haikulla oli selkeästi yhteistyökykyä, tyttö oli tarkka avuistaan ja piti ne selkeinä, kuten nuoret hevoset kaipasivatkin -varsinkin Haiku, joka peilasi 100% ratsastajaansa. Kun Verna ratsasti eteen ja oli pehmeä ja reilu, niin myöskin Haiku oli sitä. Lopputunnista he ylittivät jo pieniä kavaletteja -aivan ongelmitta, luonnollisesti.
Veeralle ei kommentteja tunnista voi luonnollisestikaan pistää Gazan nukuttua pois muutamaa päivää ennen tunnin ajankohtaa.
Täysin lännenpainotteisia hevosia (Palle ja Flora ovat tietenkin asia erikseen, ne kun taitavat hyvin enkkupuolenkin) ei mieluusti tälle tunnille nyt oteta, mutta jos tahdot oikein kovasti osallistua vaikkei hoitsullasi ehkä hyppytaitoa olisi hyppysissään, niin nyi hihasta -eiköhän sinullekin joku ratsu löydy~
Tunti on nimi listaan- tyylillä, ja siitä ansaitsee 1 hoitopisteen.
Osallistujat
1. Sofia & Flora, kommentit
2. Lynn & Feeda, kommentit
3. Erica & Emilia, kommentit
4. Verna & Haiku, kommentit
Sofia & Flora
Floralla oli tänään herkkispäivä, ja sitä tuntui jänskättävän vähän kaikki. Muutamaan otteeseen lämmitellessä se ottikin pienet spurtit kun maneesin nurkassa oli taas se tuttu, monia hevosia jo kiusannut mörköperhe. Sofialla olikin varsinkin alkuun hiukkasen ongelmia saada Flora keskittymään itseensä eikä mörköjen näkemiseen.
Juuri kun Flora alkoi hieman rentoutumaan, ryhdyimme korottamaan esteitä ja ottamaan mukaan myöskin muurin sekä aaltolankun. Ristikot, pystyt ja muut perinteiset puomiesteet Flora ylitti tuttuun tyyliinsä sopusuhtaisilla hypyillä ja eteenpäinpyrkimyksellä, mutta muurilla sillä meni puurot ja vellit sekaisin: tamma veti liinat kiinni ja teki huiman sivuloikan, jolloin Sofia tempaukseen varautumattomana tuli tantereeseen kuin kypsä luumu. Onneksi mitään ei sattunut, mutta Floraa ei selvästi huvittanut kohdata estettä uudestaan. Se korisi ja kierteli sitä korvat tötteröllä ja häntä koholla, mutta yli ei suostunut mitenkään menemään. "Outoa, kyllä se on ennenkin muuria hypännyt" sanoin kun lopulta laskin muurin niin matalaksi että se oli tasan yhden palikkakerroksen korkuinen, huimat 20 cm, 30 cm maksimissaan. Silloin Flora vasta suostui menemään esteestä yli, silloinkin huimalla tiikeriloikalla jonka jälkeen tamma olisi mieluiten rallittanut häntä koipien välissä pakoon. Se ei ollut yhtään Floran tapaista, tänään sillä oli selvästi ihan omat juttunsa, joista voisin kenties syyttää kiimaa ja kevättä.
Aaltolankulla meinasimme kohdata samaisen ongelman, mutta siinä vaiheessa Sofia taisi olla jo niin täynnä Floran höpsöttelyä että karjaisi kaikkien yllätykseksi ennen estettä "HYPPÄÄ!", ja niinhän se tamma sitten loikkasikin oikein kunnon varalla -estettäkin enemmän se säikähti selästään äkkiarvaamatta kuulunutta huutoa. Este ylitettiin hyvin, mutta tehokeino kostautui sillä että lopputunnista Flora kulki jännittyneenä ja tipsuttaen. Ei osunut aivan pilkkupyllyn parhaimmalle hetkelle tämä tunti, ehkäpä ensi kerralla se olisi taas oma itsensä.
Lynn & Feeda
Minulla ei ollut hajuakaan kuinka tallin uusin tulokas Feeda hyppäisi, joten Lynn joutui ikään kuin kolarinuken asemaan testaamaan että millaista jälkeä tulisi kun yhdistäisi tupsujalan ja esteradan. Feeda onneksi vaikutti hyvin rauhalliselta, niinkin lungilta että jo alkukäynneissä tyydyin ojentamaan Lynnille esteraipan. Feeda ei mokoman tikun olemassaolosta kuitenkaan tuntunut välittävän, vaan jatkoi tappotahtista raahustamistaan. Kun ensimmäisissä laukannostoissa Feedan motiiviksi paljastui ilmiselvästi se että se tahtoi vain päästä mahdollisimman vähällä, pyysin Lynnin ratsastamaan keskelle ja odottamaan kun hain hänelle pidemmän kouluraipan.
Johan tehosi! Feeda vilkaisi sivusilmällään päälle metristä, narupäistä kouluraippaa, ja kyllä oli uusi ääni kellossa kun Lynn sillä kerran napautti Feedaa ihan vain muistutukseksi että nyt reippaasti: jyminä vain kuului kun Feedan suuret kaviot iskeytyivät maneesin hiekkaan laukatessa.
Esteiden kanssa aloitimme varovaisesti, ja alkuun Lynn ylittelikin vain pieniä 40 cm ristikoita. Feeda ei tuntunut olevan moksiskaan esteistä, eipä se kyllä oikeastaan hypännytkään: kunhan vain mennä hölkytteli matalien puomien ylitse. Kysyin Lynniltä tahtoisiko hän kokeilla hypätä hieman suurempia esteitä Feedan kanssa, ja tuskin tarvitsee edes kertoa että pian olinkin jo korottelemassa heille 60 cm ristikoita sekä pystyesteitä. En tiennyt oliko Feedalla hypätty Irlannissa, mutta nythän se selviäisi; ei selvästi. Tamma kyllä ylitti esteet tiputtamatta, mutta sen kaikki jalat tulivat vähän miten sattuu mukana ja hypystä tuntui puuttuvan hallinta. "Tue sitä ihan esteelle saakka pohkeella ja ohjalla ja kannusta sitä vaikka pohkeella hyppäämään hieman terävämmin" ohjeistin. Feeda kyllä toimi hyvin Lynnin kanssa alun pienen tahmauden jälkeen, tyttö istui rauhassa selässä ja piti pohkeen sekä kädet paikoillaan. Toinen hyppy olikin jo hieman tasapainoisempi, vaikkakin kaukana siitä täydellisestä tekniikasta. Harjoittelua, harjoittelua! Ei kukaan ole seppä syntyessään, joten Feedakin varmasti vaatisi oman aikansa ennen kuin kokisi ahaa-elämyksiä esteiden parissa. Tämänpäiväinen tunti sujui kuitenkin paremmin kuin alkuun olin ajatellutkaan, joten Lynnillä on hyvät pohjat lähteä viemään Feedaa eteenpäin.
Erica ja Emilia
Erica on tehnyt kyllä ihmeitä tämän pikkuponin kanssa: Emilia ei jupertanut alkutunnista lainkaan, kyllä siinä piti muutamaan otteeseen silmiä hieroa ennen kuin uskoi! Hieman tuntui poni tosin alkuun olevan sitä mieltä että mitä sitä turhaan jalkojaan rasittamaan, mutta kun Erica muutamaan otteeseen pyysi astetta napakammin ponia kulkemaan pohkeen edessä, niin johan alkoi meininki näyttää ihan mallikkaalta.
Laukannostoissa Emilian oli aivan pakko saada heittää shettispukkejaan, mutta Erica pysyi selässä ja enemmänkin hieman naureskeli ponin tempauksille -kenellekään ei pukit tulleet yllätyksenä, sillä kukapa ei Emilian suuresta luonteesta olisi kuullut. Kun ensimmäinen, minimaalinen harjoitusristikko oltiin ylitetty, alkoi kimo poni suorastaan pöhisemään innosta ja nostelemaan koipiaan -esteet olivat selvästi sille hauskaa vaihtelua valjakkoajoon ja kouluratsastukseen. Pienet töppöjalat kipittivät huimaa kyytiä kun Erica ohjasi Emiliaa esteeltä esteelle. Ericalla oli vaikeuksia rytmittää vauhdikasta, lyhyttä shettislaukkaa, ja muutamalla kerralla hän jäi täysin jälkeen hypyissä kun Emilia näytti millaisia tiikeriloikkia osasikaan tehdä. Kaksikko hyppäsi varsin hyvännäköisesti 40-50 cm esteitä, eikä sarjallakaan tullut ongelmia kunhan Emilia vain piti laukkansa laadun tasaisena.
Itsenäisesti kannattaa harjoitella temmonmuutoksia laukan sisässä, jotta tikuttavaa shettiskiitoa saisi vähän helpommin istuttavaksi. Puomityöskentely auttaa myöskin varmasti rytmin löytämisessä, mikäli haluatte jatkaa esteuraanne vielä eteenpäin.
Verna ja Haiku
Koska Haiku on vielä niin kovin nuori neiti, Vernalla oli kunnia olla ensimmäinen kuka koskaan tammalla hyppäsi -tai oikeastaan "hyppäsi", sillä olimme sopineet jo etukäteen että tunti kuluisi lähinnä puomiharjoittelun merkeissä. Alkutunnista Haiku vain käveli ja ravasi puomien ja pienien puomisarjojen ylitse, eikä se tuntunut sanovan juuta taikka jaata niistä. Haikun fiksusta asennoitumisesta rohkaistuneena laskimme yhden esteistä maapuomiksi, niin että näkisimme mitä mieltä suokki olisi tolpista. Haiku yllätti meidät jälleen olemalla rohkea, se ylitti ilman kummempia kommervenkkeja puomin ravissakin, tolppiin alkututustumisen jälkeen sen enempää huomiota kiinnittämättä.
Vernalla ja Haikulla oli selkeästi yhteistyökykyä, tyttö oli tarkka avuistaan ja piti ne selkeinä, kuten nuoret hevoset kaipasivatkin -varsinkin Haiku, joka peilasi 100% ratsastajaansa. Kun Verna ratsasti eteen ja oli pehmeä ja reilu, niin myöskin Haiku oli sitä. Lopputunnista he ylittivät jo pieniä kavaletteja -aivan ongelmitta, luonnollisesti.
Veeralle ei kommentteja tunnista voi luonnollisestikaan pistää Gazan nukuttua pois muutamaa päivää ennen tunnin ajankohtaa.
Mull on kokemusta seurakisoista noin 60 cm radalta. Tunneilla oon hypänny 70 cm rataa