|
Post by Anni on May 6, 2010 20:19:49 GMT 3
6.5.2010
Anteeksi, en ole kirjoitellut siihen pariin kuukauteen, mutta edelleenkin tahdon Totia hoitaa -älkää siis kiltit potkaisko miua pihalle...
Tänään hyvitinkin poissaoloni harjaamalla Totin oikein kunnolla, ja siinä sitä harjaamista vasta olikin. Se kun nimittäin on sattumoisin issikka, ja nehän tunnetusti tiputtaa paljon karvaa, eikös? Lopputuloksena oli kyllä kuraton, mutta edelleen karvapöllyinen hevonen lähes yhtä karvaisen hoitajansa kanssa. Syljin talvikarvaa suustani vielä illalla.
Kävin pitkästä aikaa metsälaavulla, ja voisinpa veikata että Totikaan ei ollut vähään aikaan päässyt kunnolla maastoilemaan...? Se oli aika täpinöissään, mutta pysyi ihan hyvin lapasessa. Rakastan pörrötukkaani, ja sen nättiä Bletta varsaa... täytyy äkkiä saada ne 100 hoitopistettä kokoon, jotta voisin ryhtyä Letukkaakin hoitamaan. Ja ai niin, pesin Totin varusteet, ahkeruuspisteitä minulle!
|
|
|
Post by Anni on May 8, 2010 11:14:42 GMT 3
8.5.2010
Toti oli tänään oikea vauhtipallero. Tulin jo aamusta tallille, ja olinkin ensimmäisenä hoitajana paikalla. Latuakaan ei näkynyt missään, joten sain olla yksin tallissa. Sateen rummuttaessa tallin kattoa harjailin kuraista Totia. Se pyöri levottomasti siitäkin huolimatta, että olin sitonut neitisen kiinni -pylly vispasi edestakaisin kuin tuulilasinpyyhkijä. Kaviot malttoivat puhdistaessa pysyä ylhäällä mahtavat kolme sekuntia, sitten ne oli taas liikuttamassa omistajaansa paikasta toiseen -ja minä kipitin selkä kyyryssä perässä, yrittäen saada jalasta kiinni ja putsattua loppuun. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä. Kun lopulta sain ikiliikkujan varustettua ja ryhdyin käytävällä laittamaan kypärää päähäni, niin olihan Toti jo puoliksi karsinasta ulkona kun selkäni käänsin.
Pitäisi järjestää varainkeruuilta Nuuhkulle. Ihan oikeasti, hei me tarvitaa se maneesi! Olihan mulla sadetakki, mutta ei se paljoa pelastanut. Siinä kentällä me vaan pistettiin menemään, rankkasateessa... oli kylmää, märkää, harmaata. En tosin siltikään ollut erityisen kiitollinen Totille, joka selvästi yritti lämmittää meitä molempia päättömällä ryntäilyllä. Jo alkukäynneissä se alkoi, kolmannessa kulmassa sivuloikka ja kamalalla kiireellä pitkin kenttää, mä siellä selässä yritin epätoivoisesti ohjia saada käsiini. Ainakin Toti oli tänään helppo ajaa peräänantoon ja muotoon. tai no, ajaa ja ajaa, pohkeita ei tarvittu oikeastaan lainkaan, kunhan vain kasasin heppaa. Nyt taasen harmitti ettei kukaan ollut näkemässä...
|
|