wa-t. Hufflepuf

[Latu]

Omat sivut
kimo welsh mountain tamma
sk 120 cm
syntyi 1.4.09, VHKR
hoitajana Jen, joka myöskin kirjoittaa hoitokertomukset.

[jen]

Ensimmäisenä päivänä uudessa Nuuhkussa oli aika tutustumista Puuskuun sekä siihen että tallissa hörisi vain pari kauraturpaa. Niin monta tyhjää karsinaa, joista hevosia oli myyty ja annettu vuokralle. No, Puuskua minä vähän tunsinkin, kun pari kertaa olin entisessä Nuuhkussa sitä talutellut. Mutta nojaa, uusi alku, uusi tutustuminen. Ensin kävin nopeasti hakemassa Puuskun ulkoa, sillä oli äärettömän hyytävä ilma. Tuuli kävi luihin ja ytimiin asti. Talutin Puuskun karsinaansa ja sidoin kiinni. Sitten nappasin boxin edessä olevasta Puuskun pakista kovan pölyharjan, kun sitä karvaa ja pölyä vaan irtoaa kamalan paljon! Harjasin Puuskun, puhdistin kaviot, ja sitten päätin vain käydä taluttelemassa sitä maastossa, kun ei toisiamme paljoa tunteneet.

Menimme vain ihan lähelle tallia. Kävelimme ja ravasimme siellä sitä sun tätä, sekä teimme kaiken maailman kiemuroita. Kun menimme erään pellon ohitse, Puuskus villiintyi täysin, ja melkein ryöstäytyi irti käsistäni. Sitten huomasin, mikä oli säikäyttänyt Puuskun niin pahasti; puskassa rapisi kamalasti! Säikähdin kamalsti, nimittäin olin kuullut, että alueella saattoi olla pari ilvestä liikkeellä, Latu oli siitä itse varoittanutkin minua. Melkein jo hyppäsin suoraan Puuskun selkään ja olisin jo laukannut kauas pois tallille Puuskun laukkaponi voimilla, mutta sitten huomasinkin yllättävän asian. Puskassa rapisia oli vain naapurin mummelin kissa! Ihmettelin vain, koska lähin naapuri mailla halmeilla oli 2 km päässä, juuri se mummo. Kun lähdin tallille päin Puuskun kanssa, kissa lähti mukaani. Päätin, että se saa seurata minua, ja vien sen kotimatkallani kotiinnsa.

Tallin ovella kissa pysähtyi kuin seinään, se ilmeisesti pelkäsi hevosia. Kävin viemässä Puuskun karsinaansa, harjasin sen ja katsoin kaviot. Sitten vielä halasin sitä ja annoin puolikkaan porkkanan. Taputin vielä Puuskua, menin ulos, nappasin kissan syliini ja lähdin käpsimään naapuritaloa kohti. Samassa hopeanmusta tamma tuli vastaan, Latu selässään. Heippasin Latulle, ja kerroin kissasta. Latu nyökkäsi ja kiitti minua siitä että vien kissan ulkoa palelemasta kotiinsa. Kun Latu oli mennyt Geislalla ohi, muistin sen. Musta hackneyponi, Api. Kyynel vierähti poskelleni. Ikävöin tammaa kovasti, mutta samalla olin onnellinen uudesta hoitsustani. Ken tietää, ehkä vielä joskus Apin kanssa tapaamme. Joskus...

[jen]

Hihhih, sori kun en ole vähään aikaan Nuuhkussa käynyt, mutta nyt tulin taas Puuskun hoitamaan.
-----

Aamulla ryntäsin liukastellen tallille, jossa Puusku jo tarhassa hirnahtikin minulle. Tervehdin sitä aidan laidalta ja sitten lähdin hakemaan narua. Tallissa huomasin Anni K:n ja tervehdin häntä. Nappasin riimunnarun Puuskun karsinan edestä ja lähdin kipittämään tarhoille päin.

Tarhan luona pujahdin sinne sisään, ja menin Puuskun luo. Puusku hirnahti minulle pehmeästi, aivan kuin se olisi sanonut ''Hei'' minulle. Silitin sen silkinpehmeää turpaa ja napsautin narun kiinni päitsiin. Lähdin viemään Puuskua talliin, ja se löntystelikin rauhallisesti perässäni karsinaansa.
-Sillä onkin varmaan tänään rauhallinen päivä, ajattelin.

Karsinassa ollessaan Puusku ryntäsi heti ruokakupilleen, joka olikin valitettavasti tyhjä. Itse menin hakemaan Puuskun harjapakin, ja pian olinkin jo harjaamassa Puuskua. Siinä olikin aika urakka, neiti oli nääs aivan märkä, kurassa, ja luntakin löytyi vielä lautasilta. Kun viimein sen sain kuivaksi, hain Puuskun varusteet. Sitten huomasin, että Puuskulla olikin vähän repaleinen satulahuopa.
-Eipä taida olla tällä ponskilla vähään aikaan vain ratsastettu, mietin. Kuitenkin riensin satulaoimaan Puuskun, ja pian se olikin jo valmis lyhyelle koulutunnille.

Puuskun sitten talutin maneesiin, jossa tunnit eivät onneksi olleet vielä alkaneet. Keskelle sen vein, ja sitten kaikki jalustimet ja satulavyöt kiristin, ja pomppasin selkään. Puusku menikin yllättävän rauhallisesti, paitsi laukan nostossa vähän pukitti ja yhdessä vaiheessa M:män kohdalla oli jokin outo vihreä mies. Tai siis, ainakin Puuskun mielestä. Mutta muuten Puuskulta onnistuivat hyvin kaikki laukanvaihdot, etuosankäännökset ja peruutukset, hienosti meni se ponski! Lopulta sitten menin Puuskulla jo loppukäyntejä ja vein sen talliin.

Tallissa otin Puuskulta nopeasti varusteet pois, ja rapsuttelin sitä hetken. Sitten vielä harjasin sen nopeasti ja laitoin loimen pikku neidille. Taskustani pomppasi vielä pieni omenakin, viimeisiä mitä omasta puustamme oli löytynyt. Puusku rouskutti sen rennosti, silmät puoliummessa ja sitten se hörähti minulle hiljaa. Silittelin sitä vielä, ja sen jälkeen lähdinkin jo käpsimään kotiin päin pimeänä syysiltana. Luntakin alkoi jo pyryttää, yhtä valkoisena kuin Puusku.

[jen]

Tänä sunnuntaina menin taas Puuskua morjenstamamaan. Siellä se jo innoissaan tarhassa seisoi, minua odotellessaan. Ehkä. Mutta nojaa. Menin sisään hakemaan riimunnarun, ja kävelin ulos hakemaan Puuskun. Nyt vasta huomasin, Puuskun luo mennessäni, että se oli _taas_ viskannut päitsensä johonkin. Suljin portin, laitoin riimunnarun solmulle vyötärölleni, ja kipitin ympäri tarhaa etsimässä päitsiä, ponien seuratessa liikkumistani ja joskus ne lähtivät peräänikin. Luulivat kai tuotakin jonkin sortin leikiksi. No, vihdoin sitten löysin Latun hienot juuri ostamat päitset. Onneksi lunta kuitenkin oli, jotenka likaisiksi ne eivät tarhassa olleet menneet. Menin takaisin Puuskun luo laittamaan sille päitset ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

''Tänään minulla ei olisi paljon aikaa olla tallilla, jotenka lähdetäänkin Puusku kuules tänään maastoon. Siellä on hieno ilmakin. Tai no, vielä.'' sanoin Puuskulle.
Puuskun hörähti hiljaa vastaukseksi. Sillä ei ollut vastustamista leppoisaa maastoreissua vastaan, vaikka perunasäkkiä selässä joutuisikin kantamaan. Harjasin Puuskun huolellisesti, ja vasta kun poni kiilsi, niin suostuin lopettamaan. Puhdistin vielä kaviot ja sitten hain kaikki Puuskun romppeet satulahuoneesta.

Laitoin ensin satulan Puuskulle. Sitten pujotin heijastinnauhat Puuskun suitsiin. Laitoin sille suitset, ja sitten laitoin vielä sille sen heijastinsuojat jalkoihin. Taino, tallinhan ne oli. Jätin Puuskun karsinaan pariksi sekunniksi, ja kävin etsimässä kypäräni ja heijastinliivini.

Ulkona mittasin jalustimet ja satulavyön, ja sitten hyppäsin pyörivän Puuskun selkään. Rauhottelin sitä silittelemällä ja annoit pohkeet. Kun olimme kääntyneet kärrytielle, painoin phkeet hellästi Puuskun kylkiin ja se lähti ravaamaan. Kävimme oikeastaan yhdellä läheisellä pellolla laukkaamassa. Palasimme metsästä aika nopeasti.

Tallissa riisuin Puuskulta varusteet, ja harjasin sen ja loimitin. Kävin viemässä varusteet pois, ja soinitin isäni hakemaan minut tallilta. Kävin hakemassa Puuskulta loimen pois, ja vein senkin paikoilleen. Kun sen olin tehnyt, lähdin pois tallilta odottamaan isääni parkkipaikalle. Tietysti sanoin ensin Puuskulle heipat.

Ostin muuten Puuskulle nyt tämän tallikäymisen jälkeen sille heijastinsuojat Mestystä. Keltaiset.

[jen]

Aamulla ''puuskutin'' tallille. Oli hirveä hiki, ja oli pakko pyöräillä, kun en muutin ehtisi. Iltapäivällä pitäisi lähteä jonnekkin ''mummolaan,'' kun mieluummin istuin Puuskun karsinassa sitä rapsutellen. Olin vihdoinkin tallilla, ja hevosia ei oltu vielä viety edes ulos vielä. Menin Puuskun luo, ja pusuttelin sen turpaa. Tänään en ehtisi ratsastaa, mutta puunaisin Puuskun kunnolla. Otin Puuskun riimunnarun, ja talutin sen pesupaikalle.

Kun olin pessyt Puuskun, kuivasin sen pyyhkeellä. Harjasin myös kunnolla. Pundistin ja pesin myös kaviot. Kun olin valmis, laitoin Puuskulle upean loimen, ja pyysin Anni K.ta pitämään Puuskua auringonpaisteessa ulkona kiinni. Valokuvista tuli tosi hienoja! Kiitin Annia, ja vein Puuskun karsinaansa. Kun olin ottanut siltä loimen pois, niin vein sen tarhaan, ja puhdistin Puuskun karsinan. Ja koska aikaa oli vielä tunti, pesin samalla Puuskun varusteet. Varusteet jäivät kiiltelemään naulaan, kun menin ulos Puuskun luo. Kävin hakemassa hevosille hiukan lisää heinää, ja kävin taputtelemassa Puuskua. Isäni tulikin jo hakemaan minua, ja laittoi pyöräni takakonttiin. Lähdin autolle, ja kuulin kun Puusku hirnui minulle tervehtiäkseen. Vilkutin sille vielä autosta.

Aika lyhyt tänään.

[jen]

Päivällä ehdin vielä ripeästi käydä hoitamassa Puuskun. Tallille saapuessani se oli jo viety kylmältä yöltä talliin suojaan. Rapsutin sitä oven yli korvan takaa, ja lähdin hakemaan sen varusteita.

Sinä päivänä jouduin hinkkaamaan Puuskua oikein kunnolla, rouva millään meinannut puhtaaksi päätyä. Jouduin varmaan kokeilemaan jokaista harjaa, jonka Puuskun pakista löysin. Sitten puhdistin vielä Puuskun kaviot. Siirsin vielä harjapakin käytävän sivuun, ja laitoin karsinan oven kiinni. Lähdin sitten hakemaan Puuskun satulaa ja suitsia.

''Tänään kokeillaankin esteitä, neitiseni.'' Puuskulle sanoin. Puusku ei näyttänyt korvaakaan letkauttavan. Mutta toisin meni, kun satulavyötä kiristin. Niin väkisin yritti minua purra, käänsi päätään niin paljon että melkein naru katkesi. Nauroin itseasiassa vain Puuskun ilmeelle ja jatkoin varustamista.

Suojat laitettuani lähdin taluttamaan Puuskua maneesiin, jossa ei ollut sillä hetkellä tuntia.
''Hyvä, seuraava tunti alkaa vasta tunnin päästä.''puhisin. Talutin Puuskun kaartoon ja kiristin vielä vyön ja mittasin jalustimet. Hyppäsin selkään, ja lähdin tekemään Puuskun kanssa alkukäyntejä. Parin kierroksen jälkeen nostin ravin. Pari pikku ilopukkia lensi, mutta enpä paljoa meenannut tippua. Annoin vain pohkeita, ja Puusku puuskutti eteenpäin. Lopulta miljoonien volttejen ja pysähdysten jälkeen, (Epätoivoisia Puuskun hallitsemis -yrityksiä.) se viimein rauhoittui ja nostin laukan. Kierroksen jälkeen käänsin esteelle, mutta Puusku oli erimieltä. Juoksi vain eteenpäin, ja seuraavassa rytäkässä löysin itseni maneesin nurkasta pyllylläni ja Puuskun maneesin toisessa nurkassa. Puhisin pystyyn, ja menin hakemaan Puuskun. Toruin sitä, ja kipusin takaisin sen selkään. Nostin uudelleen laukan, ja tällä kertaa Puusku kääntyi ja hyppäsi upeasti! Hyppäsimme vielä monta kertaa ennen loppukäyntejä.

Tallissa otin Puuskulta varusteet pois, harjasin sen, ja laitoin loimen. Vein tavarat paikoilleen, ja lähdin käpsimään kotiin päin.

[Latu]

(Tähän väliin pakko pistää että Nuuhkussa ei ole maneesia, ollaan sen verran nyyppiä vielä tällä ratsastuskoulualalla että meillä on vain kenttä ja pelto jonne voi kesäisin rakentaa esteitä. En tosin ole tainnut maneesittomuutta missään mainitakaan, minun moka! Ihania tarinoita kirjoittelet, jatka samaan malliin.)

[jen]

(Aijaa, okei. : DD Ja muuten, jotenkin koneelta ei lähde viestit Nuuhkun tohon shinybookin viekkuun, jotenka pyydän uudestaan tässä. Eli ostin Mestyn Varusteesta Puuskulle sellaiset keltaiset heijastinsuojat. : ))

Taas aurinkoisena sunnuntai aamuna menin Nuuhkuun hoitamaan pikku kultaylienergisenpullapossuponini. Puusku jo taas tuijotteli tielle tarhastaan, kuin odottaen jotakin, tai jotakuta, kenties? Rapsutin sen otsaa ja menin hakemaan narun. Kun Puusku oli sisällä, huomasin sen. Puuskulla oli haava oikeassa etusessaan!
''Jahas, neiti on sitten riehunut tarhassa?''höpisin sille. Laitoin karsinan oven kiinni, ja soitin Latulle.
''Jaaha, taas puskaratsu on riehunu tarhassa. No, puhdista se haava ja jos se laskee painoaan edes vähän jalalleen, älä vielä kutsu eläinlääkäriä''Latu sanoi.
''Juu, no kyllä se painonsa sille laskee, kävelihän se tarhasta talliin ontumatta!''vastasin.

Suljin puhelimen, ja menin etsimään tallin lääkekaappia aulasta. Etsin desinfiointiaineen ja pumpulia kaapista, ja menin puhdistamaan haavan. Vein aineen takaisin kaappiin ja pumpulin heitin roskiin. Samalla Latu ol iilmestynyt Puuskun karsinaan, ja tutki sillä hetkellä sen jalkaa.
''Ei tämä paha ole, se ei edes mitenkään arista sitä. Mutta ehkei sillä kuitenkaan kannata ratsastaa tänään.''Latu sanoi.
''Okei, pidän sitten siivouspäivän. Voinko putsata itse Puuskun karsinan?''kysyin.
''Juu, kyllä voit. Ja älä vie sitä tänään ulos, jätetään päiväksi sisään.''Latu lisäsi, ennenkuin katosi taas jonnekkin.

Siirsin Puuskun kiinni käytävälle, ja menin hakemaan kottikärryt. Kun olin siivonnut Puuskun karsinan, vein tavarat pois ja siirsin Puuskun takaisin karsinaansa. Puhdistin Puuskun ruokakupin, ja Puusku oli aika yli-innokkaalla päällä. Aina kun nostin pääni, jonkun turpa oli pipossani. Mutta sellainenhan on Puusku. Siivottuani vielä vesikupinkin, annoin Puuskulle porkkanan, ja harjasin itse Puuskun.

Seuraavaksi kävin putsaamassa Puuskun varusteet, sekä sen varustepakin. Lakaisin myös tallin käytävän, sekä pesin kaikki Puuskun suojat. Yllättäen huomasinkin kellon olevan jo neljä! Kävin vielä taputtamassa Puuskua, ja lähdin kotiin.

[jen]

En ole siis vähän aikaan kirjoittanu hoitotarinaa, mutta piirsin Puuskusta kuvan.

i629.photobucket.com/albums/uu20/hakanneula/Puusku.jpg

[jen]

Aamulla kipsuttelin pitkästä aikaa tallille, kun olin pienen ajan kuumeen kourissa tuskistellut. Nyt olin elämäni kunnossa, ja suorastaan lensin tallille, niin kova kiire kun Puuskun luo oli. Pihaan saapuessani näin Puuskun pien matkan päässä turpa maassa rouskettelevan heiniään tarhassa. Minut nähdessään se nosti päätään, kurkkasi kuka tulee, mutta siihen se sitten jäikin. Sekunnin päästä Puuskun turpa oli uudestaan heinissä. Murahdin hiljaa, ja naurahdin. Lähdin hakemaan narun sisältä.

Takaisin tullessani Puusku oli jo päässyt irti heinistä ja seisoi portin vieressä. Pujahdin portista sisään ja napsautin rimunnarun kiinni Puuskun päitsiin. Lähdin taluttamaan sitä sisälle. Kun Puusku oli karsinassaan, harjasin sen, sekä katsoin ja puhdistin sen kaviot. Puuskua harjatessani huomasin, että Nuuhku oli taas äkkiä tullut suosituksi. Vähän väliä karsinan ohi käveli uusia tuttavuuksia, välillä tyttö perässään Ofa, ja välillä Juippi Konnan kanssa, jonka olinkin jo vähän aikaa sitten tavannut. Onneksi suurin osa ohikulkevista oli tervehtinyt minua ja kysellät vähän minusta ja Puuskusta. Hoitajia oli tullut todella paljon, kun itse olin ollut Nuuhkun toinen hoitaja. Kun olin saanut Puuskun valmiiksi, varustin sen vielä, ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Kentällä kun olin mennyt alkulämmittelyt, ajattelin vääntää vähän koulua, vaikka Puusku ei sitä kunnolla osannutkaan. Vaivalloisesti takaosankäännöksetkin onnistuivat, mutta kuitenkin pääasia oli, että ne onnistuivat. Kauan sitä väännettiinkin, kunnes Ouusku meni jo nätimmin.
''Rouvaseni, sinua täytyy näköjään kouluttaa vielä enemmän yleisratsuksi laukka-ajoiltasi.''huokaisin. Kauan siellä kentällä menikin, mutta lopulta lopettelin Puuskun kanssa.

Tallissa otin siltä varusteet, ja laitoin huovan sen päälle. Vein varusteet, ja tulin takaisin. Annoin Puuskulle pari porkkanaa, ja otin siltä huovan pois. Menin viemään harjapakin takaisin paikalleen, kunnes kratastrofi (minun mielstäni) tapahtui. Olin epähuomiossa unohtanut Puuskun karsinan oven auki, ja seuraavaksi näinkin kermanväristen häntäjouhien vilahtavan kulmalla, suoraan rehuhuoneeseen päin! Nappasin salaman nopeilla refleksilläni (?)narun Puuskun karsinan edestä ja hölkkäsin ponin perään. Kun astuin rehuhuoneeseen, huomasin, että siellä se pikku Puusku seisoi tyytyväisenä Juipin otteessa.
''Tämä taisi karata sinulta?''Juippi puhui.
''Joo tota noin... Kyllää...''sanoin punasena.
''Ääh, älä nolostu. Konna on karannut minulta varmasti sata kertaa enemmän kuin Puusku sinulta. Kiltti se on, mutta silti silläkin on pahoja tapoja.''Juippi sanoi.
Kiitin häntä ja nappasin Puuskun mukaani.
Tönäisin Puuskun hellästi takaisin karsinaasa, ja jätin sen sinne, koska ulkona oli jo pimeää.
''Heippa sitten, karkurini!''kuiskasin sen korvaan.

[jen]

Lounaan jälkeen menin tallille, tietysti Puuskun luo. Tallipihalla ollessani kävin hakemassa Puuskun narun, joka oli harmikseni aika rispaantunut.
''Huokaus. Täytyy käydä ostamassa uusi naru, ei aina jaksa lainata tallilta.''mietin. Hain Puuskun tarhasta, ja talutin sen talliin ja sidoin käytävälle kiinni. Harjasin sen kunnolla, kaikkialta. Kaulalta, lavoilta, selästä, lanteen kohdalta, lautasilta, jalat, vatsan, kaikki. Setvitin vielä hännänkin, kun jostain Puusku oli siihen olkia saanut. Varmaankin tarhassa ollut olkipatja tai jotain. Hain Puuskun varusteet, ja tulin takaisin Puuskun luo. Varustin Puuskun, ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Kentällä katsoin jalkkarit ja satulavyön, nousin selkään ja kiristin vielä satulavyön. Kun olin valmis, painoin pohkeeni hellästi Puuskun kylkiin ja annoin sille pitkät ohjat. Parin käyntikierroksen jälkeen kokosin ohjat ja aloin tekemään pysähdyksiä ja voltteja. Voltteja teinkin erikoisen paljon, jotta saisin Puuskun taipuvaksi. Yritin nimittäin kouluttaa sitä enemmän kouluratsuksi sen laukka-ajoilta. Kun Puusku taipui jo hyvin, otin lyhyitä ravipätkiä, ja välillä annoin Puuskulle pitkät ohjat, jotta se saisi venyttää kaulaansa. Sitten otimme laukkaa, ja temponvaihteluita. Puuskulla ne menivätkin erittäin hyvin, on se sentään jotain oppinut. Sitten tein taas voltteja, ja aloitin varsinaisen taivuttelun. Menimme lisää voltteja, sulku- ja avotaivutuksia, pohkeenväistöä, ja lisäksi taka- ja etuosan läännöksiä. Lopulta annoin Puuskulle pitkät ohjat ja parin kierroksen jälkeen hyppäsin alas.

Taluttaessani Puuskua talliin, tuli pieni ongelma. Läheisestä puskasta oven lähellä lensi lintu, ja Puusku tietysti säikähti kamalasti sitä. Sain sen nopeasti rauhoitettua, mutta sitten se ei enää halunnut kulkea ovesta! Siinä varmaankin sitten vartin sahasin Puuskun kanssa, kun yritin vain hoputta sitä, puhua sille rauhoittavasti ja kävellä itse edellä, mutta mikään ei auttanut. Mutta sitten onneksi Latu huomasi Puuskun ja minut ja toi minulle kauraämpärin, jonka avulla pystyin hyvin houkuttelemaan Puuskun sisälle talliin. Se onnistui hyvin, syöppö kun Puusku oli. Otin siltä sitten varusteet pois, laitoin loimen ja vein ulos tarhaan. Aikaa oli vielä paljon, joten jäin tunniksi vain siivoamaan tallia ja Puuskun tavaroita.

[jen]

Piirsin vielä Puuskusta kuvan.

i629.photobucket.com/albums/uu20/hakanneula/puuskutarha.jpg

[jen]

Tänään en kunnolla ehtinyt tallille, kun pääsin koulusta vasta kolmelta ja jouduin vielä siivoamaan. Kuitenkin, juosten tallille menin, ja Puuskun hoidin. Menin sillä koulua enimmäkseen, mutta hyppäsin myös pari pikku ristikkoa. Hoidin Puuskun taas, ja kello oli jo niin paljon, että soitin Latulle, ja kysyin voisinko ruokkia Puuskun ohjeiden mukaan. Sain luvan, ja ruokin Puuskun, laitoin huovan ja soitin isäni hakemaan minut. Sitä ennen kuitenkin annoin Puuskulle hyvänyön suukon ja porkkanan.

Lyhyt.

[jen]

Nuuhkun tallille jouksin minkä kintuistani pääsin. Koulusta olin päässyt vasta kolmelta, ja olin huomaamattomasti syönyt 45 minuuttia! Ja tallille kestää noin ½ h kävellen! Kun olin pihalla, pysöhdyinja hengähdin. En ollut edes ehtinyt vaihtaa kuin toiset kengät, puhtaat, vasta ostetut farkkunikin olivat vielä jalassa.
''No, en kuitenkaan ehdi paljoa puuhailla Puuskun kanssa'', ajattelin. Kävelin sisälle talliin ja menin kurkkaamaan Puuskua. Se makoili karsinan pohjalla, mutta minut huomattuaan se hyppäsi heti ylös ja tuli haistelemaan kättäni kalterien välistä. Silitin sen turpaa ja naurahdin sille. Menin hakemaan harjat. Harjasin Puuskun ja katselin kelloani.
''Hei! Se on kohta viisi, ja viideltä alkaa maasto! Pääsen kentälle, jes! '' huudahdin niin, että Puusku melkein hyppäsi puoli metriä ilmaan. Pyysin siltä anteeksi, otin pölyharkan ja taputin sitä anteeksipyytävästi. Harjattuani sen putsasin sen kaviot. Laitoin sille suitset, otin ohjat pois, ja laitoin deltan kiinni. Menin juoksuttamaan Puuskua.

Palattuani talliin Puuskun kanssa otin siltä suitset pois ja menin pesemään sen. Kuivasin sen hyvin oljella ja pyyhkeillä, ja laitoin vielä loimen. Puusku oli hyvin väsynyt -se meni makuulleen heti- Annoin sille vielä pusun turvalle, eikä se edes noussut kun tupsahdin karsinaan. Vihdoin se on oppinut luottamaan minuun hyvin. Tiputin porkkanan hiljaa kuppiin porkkanan, niin ettei Puusku kuullut eikä nähnyt sitä. Lähdin kotiin, ja oven kohdalla kuulin, kuinka Puuskun karsinan läheltää kuului vain että:
''Rousk rousk'' Olisihan se voinut olla joku muukin, mutta veikkaan, että se oli Puusku, joka oli juuri löytänyt makean yllätyksen kupistaan.

[jen]

Kauniina lauantaiaamuna lähdin taas Nuuhkuun. En ehtinyt paljon tehdä, mutta aijoin hypätä Puuskulla. Tervehdin sitä, kun hain tarhasta. Sitten vein sen karsinaan, ja harjasin ja varustin. Talutin sen kentälle, johon olin jo aiemmin käynyt pystyttämässä pari okseria. Lämmittelin Puuskun, ja se käveli nätisti. Maiskutin, ja Puusku lähti reippaampaan raviin. Kierroksen jälkeen, pysäytin suoraan ravista. Tai no, Puuskulla se kylläkin meni käynnin kautta. Sitten peruutin, ja nostin laukan. Ohjasin ensimmäiselle esteelle, ja Puusku loikkasi kevyesti pienen esteen yli. Ehkä este oli vain 30cm, mutta vanhalle laukkaponille se oli jo todellakin edistystä. Taputin Puuskua, ja ohjasin sen toiselle esteelle. Senkin se hyppäsi hyvin, vaikka takajalka kolahti puomii, mutta puomi ei onneksi pudonnut. Hidastin raviin, ja sitä kautta käyntiin. Hyppäsin alas selästä, ja nappasin Puuskun mukaani ja menin korottamaan esteitä. Nousin takaisin selkään, ja lähdin hyppäämään.

Kun olin lopettanut, ja purkanut esteet Puuskun seisoessa kiinni aidassa narulla, vein sen sisälle talliin ja otin varusteet pois. Harjasin sen, ja otin tiernat pois kavioista. Huomasin,että yksi hokki oli hävinnyt jonnekkin, ihme etten ollut huomannut sitä Puuskun kävelytyylistä. No, soitin Latulle, ja kysyin, missä hokit olivat. Latun neuvosta menin etsimään satulahuoneeseen, ja sieltähän ne löytyivät. Otin yhden hokin, ja menin laittamaan sen kiinni Puuskun kenkään. Loimitin Puuskun, ja vein sen tarhaan. Lähdin kävelemään kotiin.