sh-t Taikasumun Västäräkki

[Latu]

Omat sivut
liinaharja sh-tamma
sk 160 cm
syntyi 27.8.09 VHKR
Hoitajana Kukka, joka myöskin kirjoittaa hoitokertomukset.

[kukka]

4.12.2009 "Alkutohinoita ja loskalätäköitä"

Saavuin Nuuhkun talliin sinisellä mönkijälläni kaahottaen. Olin taas kerran nukkunut pommiin ja näillä näkymin en ehtinytkään osallistua aamutalliin. Pieni vilkaisu tallin nurkalta sen jo kertoikin, kaikki hevoset olivat tyytyväisiä tarhoissaan, osalla oli loimet päällä ja osalla ei. Kipitin onnellisena suomenhevos kaverusten tarhalle. Päivä ei voisi alkaa paremmin kuin rapsuttamalla onnellisena ihka uutta, ja vielä hieman tuntematonta, hoitohevostaan. Kun pääsin tarhan portille katsoin hieman vähemmän tyytyväisenä. Tipu oli juurikin pyörinyt jossakin tarhan loskaisimmassa kolkassa. Sillä oli aamuiset purutkin jääneet jouhiin kiinni ja tamma näytti muutenkin juuri heränneeltä. "Tiipuu... tuus tänne niin rapsutan sua vähän ja katson lähemmin." maanittelin tammaa joka oli minulle vielä vieras tuttavuus. Rapisutin hieman taskussani olevia leipiä ja eipä aikaakaan kun tamma porhalsi kovaa kyytiä tarhan portille missä seisoin. Ja arvatkaas mitä, tällä kertaa se olikin väärä tamma. "Sori Raila, nyt ei kyllä pyydetty sua tänne.. Sunkin hoitajas tulee varmasti kohta tänne, jos ei oo tullut jo." kuiskuttelin tammalle ja koitin kurotella päätäni nähdäkseni kiinnostuiko Tipu yhtään leipien rapinasta. Tipu katseli vain korvat hörössä hölmistyneenä portille. Rapsuttelin Railaa hetken ja päätin palata talliin, ei olisi mitään järkeä odottaa tuon suokin tulevan portille namien perässä. Tallissa oli jo täysi vilinä menossa. Muutamia hoitajia lakasi talli ja jokunen oli siivoilemassa hoidokkiensa karsinoitakin. Tervehdin hieman ujosti muutamia hoitajia ja kävin etsimässä itsellenikin talikon. Ja ei muutakuin karsinaa siivoilemaan. Onneksi tälläisessä homassa ei mene kauaa, kun sitä on tottunut tekemään jo hieman useamminkin. Tipu oli karsinatarpeillaan ilmeisesti hyvin siisti, joten tässä hommassa meni vielä vähemmän aikaa. Kun sain karsinan siivottua, kävin vielä kippaamassa täydeksi tulleen kottikärryn lantalaan. Vilkaisin nopeasti kelloa ja aikaa olisi vielä tehdä vaikka mitä ennenkuin olisi aika liikuttaa hoidokkini. Hain pesupaikalta ripeästi ämpärin ja täytin sen vedellä. Sitten otin vielä käteeni sienen ja menin puhdistamaan Tipun ruokakupin. Siihen olikin pinttynyt yllättävän paljon likaa ja minä hikipäissäni sitä sitten siellä puhdistin. Latukin tuli talliin nippu papereita kädessään. "Moikka Latu, kato mäkin oon selvinny tänne!" huikkasin vihjailevasti Latulle. "Katos katos.. Onko raastava koeviikko jo ohitse?" Latu kysyi pilke silmäkulmassa. "Jep. onhan se. Eriasia millä lopputuloksella mutta kuitenkin." en meinannut ehtiä sanoa lausettani loppuun kun Latu jo nyökkäsi ja jatkoi matkaansa kiireellisesti harppoen. Hoitaja toiminta tuo varmasti Nuuhkuun paljon lisää työtä, mutta toisaalta se vähentää paljon työtä myös. Kun sain siivottua ruokakipon kippasin vedet ja palautin välineet omille paikoilleen. Oli aika mennä penkomaan Tipun varustekaappia. Nappasin mukaani alustavasti Tipun mustan harjalaatikon ja mustat suojat. Menin takaisin karsinalle ja laskin ne kädestäni. Nappasin riimunnarun karsinan ovesta ja menin puolihölkkää tarhalle päin. Olin juosta matkalla Veenan ylitse, joka haki parasta aikaa tallin toista suomenhevosta tarhasta. "Oho sori, mulla oli hirveä kiire jo hakemaan Tipua. Moi mä oon siis Kukka, hoidan tota toista suomenjuntturaa. Sä taidat olla Veena?" kysyin tohkeissani. "Joo olenhan mä. Kiva tavata, nähdään taas!" Veena sanoi ja jatkoi Railan taluttamista talliin. Tipu odotteli kärsimättömästi tarhan portilla ja katseli pitkään ja haikeasti suokkikaverinsa perään. "joo joo Tipu, kyllä säkin pääset talliin ja sitten mennään vähän kärryilemään..." kerroin tammalle rauhoittavasti ja napsautin narun lukon sen riimuun kiinni. Avasin portin ja lähdin taluttamaan tammaa talliin. Ja tottavie, tamma kävelikin narun päässä kuin koira konsanaan. Se ei koittanut rynniä minnekään miten lähes kaikilla tuntemillani suomenhevosilla oli tapana. Tallissa sidoin Tipun kiinni karsinaan ja aloitin harjaamisen. Harjasin Tipusta kuraa ja märkää vettä pois ja lopuksi pyyhin tammaa myös hieman pyyhkeellä kun se oli selästään niin kovin märkä. Otin Tipun kaviot ja koittelin oliko kengät ja hokit hyvin kiinni. Molemmissa takajaloissa hokit olivat vähän löystyneet, joten kipaisin hakemassa Latulta hokkiavaimen ja kiristin hokkejä paikoilleen niin lujaa kuin sain. Sitten puin Tipulle mustat suojat jokaiseen jalkaan. Taaksekin laitoin pitkän malliset suojat. Seuraavaksi laitoin Tipun käytävälle molemmille puolille kiinni ja laitoin valjaat selkään. Kiristin vyön ja laitoin rintaremmin kiinni. Tänään ei tämä tyttö tarvitse obershekkiä kun eihän me missään ravikisoissa olla. Kiristin vielä häntäremmiä vähän sopivammaksi. Puin tammalle myöskin suitset päähän, mutta jätin riimun päähän ja en kiinnittänyt vielä ohjia. Hain tallin perältä koppakärryt ja laitoin ne tammalle kiinni. Tipun valjaissa ei ollut pikakiinnitystä, vaan pitkä rintaremmilenkit joten pujottelin ne siististi aisaa pitkin. Hain vielä yhden tärkeimmän välineen, eli kypärän. Otin varmuuden vuoksi raipankin mukaan jos tulee jotakin konflikteja. Kiinnitin ohjat kuolaimiin ja irrotin riimun tamman päästä ja toiselta puolelta riimunnarun. Tipu meinasi heti rynniä matkaan joten jouduin pidättämään sitä. Kävelin rauhallisesti kärryjen luo ja kiipesin kyytiin. Vasta kun olin tukevasti kärryillä annoin Tipulle luvan lähteä. Tipu lähti kävelemään piitkin askelin ja annoin sille aluksi löysät ohjat. Välillä se hieman koetteli että joko saisi lähteä hölkkäämään mutta tottuneena kuskina pidätin aina suomenhevosta tilanteen tullen. Hyvien alkukäpöttelyiden jälkeen maiskautin Railan raviin. Annoin sen jolkottaa hiljaista vauhtia suoraa tietä pitkin ja haaveilin ravikuskin urasta. Raila yhtäkkiä hieman hidasti vauhtiaan ja koitin katsella mitä se oikein katsoi. Ison suomenhevosen takaa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten pyysin sitä jatkamaan ravaamista. Tällä kertaa pyysin jo hieman napakampaa ravia, jos vaikka tyttö lopettaisi tuon kyttäämisen. Mukavan ravihölkkäilyn jälkeen liutin Tipulle hieman pidempää ohjaa. Tamma pärskähti pari kertaa ja sen hengitys höyrysi. Oli selvästi nousemassa pakkasta. Ohjasin Tipun mukavalta näyttävälle maastolenkille, missä olisi hyvä tila mennä kärryillä ylös. Ensin oli pieni ylämäki. Tipu pärisitty sieraimiaan ja ponnisteli lihaksillaan päästäkseen mäen ylös. Mäen jälkeen jatkoi suora ja tie hieman kaarsi vasemmalle, eli takaisin päin tallista. Annoin Tipun mennä suhteellisen pitkin ohjin, ja se kävelikin pää matalalla. Yhtäkkiä tamma hypähti ja rupesi syömään kuusen oksia! Hirveä työ oli perästä koittaa kiskoa tamman päätä ylös ja maiskuttaa sitä jatkamaan matkaa. Olisi ollut todella noloa jos joku olisi nähnyt minut avuttomana kun Tipu maiskutteli suun täydeltä kuusta... Loppumatkan pidinkin vähän lyhyemmät ohjat, niin ettei tamma hairahtanut reitiltä minnekään. Metsäpolku loppui ja kurvasimme isommalle tielle. Kannustin taas tamman raviin ja enpä tiedä, mutta taisi se ottaa hieman nokkiinsa kun en antanut sen syödä, nimittäin tamma viiletti kovaa kohti ylämäkeä ylös, minun koittaessa jarrutella tammaa kaksin käsin ohjaksissa. Tamma ravaili iloisesti korvat hörössä kun minä kuitan saada sille hiljasemman vaihteen. Ylämäen puolessa välissä kuitenkin tamman vauhti hiipui ja sain sen menemään taas samanlaista jolkotusta mitä se oli mennyt aiemmin. Sitten seurasi alamäki käynnissä ja alamäen jälkeen taas ravia. Pidin koko ajan hyvän tuntuman ja tarkkailin ympärilleni ettei vaan tamma taas pääsisi höynäyttämään minua. Siinä ravatessa tamma ottikin äkisti muutaman sivuaskeleen ja minä taas kerran heilahdin kärryillä sen verran että olin pudota. "Tipu, voisitko olla mulle vähän kiltimpi, kun vasta ekaa kertaa sua ajan, jooko?" kyselin tammalta joka asetti korvansa kuunnellakseen minua. Katsoin taaksepäin ja huomasin pienen vesilammikon juurikin siinä kohtaa missä tamma oli tehnyt sivuaskelia. "just joo... tollanen iso rutakkohan sut tytteli syökin..." murahdin tammalle ja siirsin sen käyntiin ja annoin sen kävellä rauhallisesti koko loppu matkan tallille ja samalla juttelin Tipulle niitä näitä. Kun päästiin takaisin kotiin Tipu hirnahti muutaman kerran jo tarhaansa palanneelle Railalle. Nappasin tammalta kärryt pois perästä ja laitoin Tipun käytävällä kiinni että sain siltä kaikki remeleet selästä, kintuista ja päästä pois. Harjasin Tipun piikkisualla ja pölyharjalla. Tipu ei ollut yhtään hionnut, eihän tuollaiset pikkuhölkkälenkit nyt tälläistä tammaa hikoiluta. Tarkistin vielä hokkien tilanteen uudelleen, ja kaikki olivat hyvin omilla paikoillaan. Tarjosin Tipulle hieman porkkanaa ja venytin samalla sen kaulan ja kun oikein innostuin, niin venyttelin samantien jalatkin. Jokaista jalkaa venytin vähintään 20 sekunttia mutta takajalkoja Tipu ei olisi halunnut yhtään venytettävän ja se huiski vain kovasti hännällään. Kun sain venyttelyt tehtyä, lähdin taluttamaan Tipua takaisin Railan kaveriksi. Matkalla asettelin sen harjaa takaisin samalle puolelle, kun se oli päässyt hieman reissussa rähjääntymään. Rapsutin Tipua vielä hetkisen ennenkuin päästin sen irti. Kävelin hymy korvissa asti takaisin talliin ja pöllytin harjat ja harjasin suojaharjalla myöskin suojat. Pesin vesihanan alla kuolaimet ja kiillotin vielä hetkisen suitsien likaisimpia kohtia. Katsahdin kelloon ja huomasin sen olevan jo niin paljon että kohta rupeaisi hämärtämään. Pakkasin kamppeeni takaisin reppuun, katsahdin vielä kerran että kaikki tavarat olivat paikoillaan, tiputin muutaman porkkananpalan Tipun ruoka-astiaan ja palasin käynnistämään vaivalloisesti mönkijääni joka oli ehtinyt jo sen verran viileentyä, että sen käynnistämiseen menikin useampi minuutti.

Sori että en ehtinyt aikasemmin hoitamaan Tipua, hirveästi kaikkea irl touhuilua on ollut tätäkin tarinaa aloitin kirjoittamaan jo ajat sitten, mutta vasta nyt sain sen valmiiksi.

[kukka]

paintedpanick.webs.com/tiputalvi.bmp
piirsin hiirellä, täysi suhru... EI saa laittaa hepan sivuille kts.
Jokatapauksessa siinä siis Tipu talvisena päivänä ulkoilemassa

[Latu]

Miksei saa laittaa? Laitan aina hoitajien tekemät kuvat hepan sivuille näytille enkä tahtoisi poiketa siitä tavasta.

[kukka]

mun mielestä toi vaan on ihan hirveä. Hiirellä on tosi vaikea piirtää, mutta jos nyt kerta vaadit niin laita sitten vaikka jonnekin sivun alakulmaan piiloon xD

[kukka]

7.12.2009 "apua! VIUH ja pläts!"

Saavuin tallille koulupäivän jälkeen työntäen mönkijääni. Rakkine sammui kesken matkan, ja jouduin sopimaan että mut haettaisiin tänään pakettiauton kanssa.
Tuuppasin mönkkärin samaan paikkaan minne laitan sen aina ja kipaisin talliin. Tipun karsinan joku oli jo ehtinyt siivota, joten pääsin helpommalla tänään, ihan hyvä sinänsä kun koulun jälkeen ei ole enää paljoa voimia ruumiillisenkaan työhön, sen verran hermoja raastavia lukion 75 minuutin tunnit ovat ja etenkin kun sellaisia tunteja on parhaillaan 5 päivässä! Raahasin Tipun kaikki tavarat karsinan oven eteen. Tälläkertaa en tuonutkaan Tipulle ajovaljaita, vaan otin kaapista pitkän liinan ja varmuuden vuoksi juoksutusraipan. Nappasin riimunnarun naulasta ja vähän porkkanaa taskuuni. Kipaisin nopeasti Tipun tarhalle ja sainkin tervehdykseksi iloisen hörähdyksen kun Tipu kuuli taskuni hieman rapisevan tullessani. Laitoin riimunnarun kiinni ja annoin Tipulle hieman porkkanaa suuhunsa. Aukaisin tarhan portin ja jätin puoliksi torkkuvan Railan tarhailemaan. Se on taidettukin jo liikuttaa tänään. Talutin Tipun karsinaan ja laitoin sen kiinni. Harjasin Tipun nopeasti mutta huolellisesti useammalla harjalla ja laitoin suojat tavallisesti jokaisiin jalkoihin. Harjasin Tipun pään ja laitoin otsaharjaa pois korvien takaa niin että sain suitsien niskahihnan mahdollisimman hyvälle paikalle hevosen niskasiiliin. Laitoin vielä juoksutusliinan kuolaimiin kiinni niin että pujotin sen vasemmanpuoleisesta kuolainrenkaasta ja sitten niskantakaa ja oikeanpuoleiseen kuolainrenkaaseen lukolla kiinni. Otin vielä juoksutusraipan toiseen käteeni ja toiseen käteen hevosen ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Kuten olin toivonutkin, kenttä oli täysin vapaa joten pääsin kentälle ilman että olisi monta ratsukkoa Tipun vauhdikkaiden raviaskelien tiellä. Aluksi menin toiseen päätyyn ja lähdin taluttamaan Tipua isoa ympyrää pitkin. Kun olin jo tovin kävellyt, aloitin pikkuhiljaa liu'uttamaan juoksutusliinaa käsistäni niin että olin pian juoksutusympyrän keskellä. Kävelin itsekin silti pientä ympyrää, niin että Tipu ymmärsi että sen kuului kävellä myös. Katsoin hieman millainen vaikutus Tipulla oli raippaan, mutta se ei tuntunut edes välittävän siitä, se lompsotteli ravurimaisin pitkin ja reippain askelin, välillä se laski päätään kuin venytelläkseen kaulaansa. Otin liinasta hieman paremman tuntuman ja ajattelin koittaa ravia, eihän sitä tiedä vaikka Tipua olisi joskus juoksutettukin, ja yleensä ravurit ovat olleet yllättävän hyviä juoksuttaa, vaikka ovatkin menneet turhan reippaasti ennenkuin ovat saaneet jutun juonesta kiinni. Ravipyynnöillä oli kuitenkin hieman erilainen vaikutus kuin olin toivonut. Tipu lähtikin yhtäkkiä pukkilaukkaamaan ja minulla oli täysi työ saada Tipu pysymään tällä ympyrällä, tai älyämään että täällä oli vielä liinan päässä joku kiikkumassa. Pysäyttelin Tipua rauhallisesti hieman vetämällä liinasta, ja kun sain Tipun pysähtymään, totesin että tämä taitaa olla sittenkin hieman huono idea. Niimpä otin Tipulle vielä lyhyemmän liinan ja aluksi ravasin Tipun kanssa ympyrää. Taluttajan kanssahan Tipu menee todella upeasti, eikä koita yhtään jyrätä joten tässä ei ollut mitään vaikeaa. Vähitellen (ja mitä enemmän kuntoni rupesi loppumaan) annoin taas pitempää liinaa niin että lopulta Tipu ikäänkuin ravasikin kuin juoksuttaessa ja minä siellä keskellä, niinkuin tamma olisi luullut että edelleenkin taluttaisin sitä. Raipalla tein tasan sen verran työtä, että tamma ei lähtenyt juoksemaan täysin minua kohti. Pian olin itsekin yltäpäältä hiessä ja päätin vaihtaa suuntaa. Hevonen ei vielä edes puhahtanutkaan, vaikka itse olin ihan kiitettävästi hengästynyt. Toiseen suuntaan tein tämän ravijutun samalla tavalla, aluksi annoin tamman kuitenkin hieman kävellä että itse sain kerättyä taas hieman henkeä. Kun sain Tipun menemään yllättävän nätisti ympyrää päätin ruveta hidastamaan sitä, mutta hidastamisyrityksilläni olikin ihan päinvastainen vaikutus. Tipu lähti taas holtittomasti laukkaamaan ja tällä kertaa sitä ei kiinnostanut pysyä ympyrällä. Tamma lähti menemään pitkää uraa aivan aamistamatta, ja itse pidin edelleen liinan päästä kiinni, ja en tajunnut päästää ajoissa irti. ehdin vain kiljaisemaan että "Apua!" ja kuului vain pieni viuhahdus kun liukastuin hevosen voimasta hieman loskaisella kentällä ja mätkähdin suoraa naamalleni loskaan jostai kuului mukava pläts- ääni. En tiedä kuuluiko se siitä kun lumet pakenivat altani, vai siitä että tuntui kuin aivoni olisivat heilahtaneet toiselle puolelle kalloa. Tajusin kuitenkin päästää liinasta irti että en ajautuisi liinan perässä pitkääkin matkaa. Nousin hieman horjuvasti ylös ja katsoin missä Tipu on. Se ei ollut pitkälle pötkinyt, vaan kurkotteli tarhan aidan alitse hieman lumen alta pilkistävää ruohoa. Keräsin liinaa uudelleen rullalle päästyäni hevosen luo. Onnekseni mitään ei sattunut hevoselle ja liinakin oli täysin yhtenä ehjänä kappaleena. "Noniin Tipu, sitten mennään vielä pari ympyrää ravia.." mutisin tammalle. Juoksutin Tipua vielä hetken, ja se selvästi huomasi minun olevan tosissaan joten päätti ravata kerralla oikein. Ravin jälkeen kehuin Tipua todella paljon ja halasin ihanaa tammaa litimärillä vaatteillani. "Tänään mun piti vähän irtojuoksuttaakin sua, mutta kello näyttää olevan sen verran että se jää ensi kertaan." mumisin tammalle ja lähdin taluttamaan sitä rapsutellen kohti tallia. Olin litimärkä, mutta onnellinen siitä saavutuksen tunteesta että olin saanut tamman ravaaman inhimillisesti edes vähän juoksuttaessa. Tallissa hoidin tammaa pois isoa ja leveä hymy huulillani. Monet hieman katselivat minun litimärkiä vaatteita kummissaan ja toivoin että kukaan ei nähnyt tätä kommellustani. No, tekevälle sattuu aina, ja toivottavasti en ole ainoa kenelle käy näinkin hassuja juttuja. Lopulta näistä kuitenkin vain naureskellaa talliporukan kesken
Sain Tipun harjattua nopeasti ja tarkistin vielä jalat ettei niistä ollut lähtenyt hokkeja. Talutin Tipun takaisin tarhaan ja halasin mussukkaa pitkään ja hartaasti. Kun lähdin, tamma jäi katselemaan hieman kaihoisasti perääni, se toivoi varmasti että olisi saanut hieman enemmän nameja hyvin tehdystä työstä. Palasin talliin ja harjasin irtokarvat suojista. Ripustin ne vielä kuivumaan pesupaikalle ja laitoin muutkin tavarat omille paikoilleen. Enne lähtöäni törmäsin vielä Latuun ja hän katsoi kysyvästi märkiä vaatteitani. Kun sain mönkijän pakettiautoon ja päästiin lähtemään, kyllä porukat saarnasivat kuinka voisin tulla kipeäksi kun liikun märillä vaatteilla. "No, sen siitä saa kun omistaa maailman parhaan hoitohevosen..." mumisin ja katsoin vielä sivupeilistä tarhassaan torkkuvaa Tipua.

Ei muuta kuin huomiseen Nuuhkun tallin väki <3

[kukka]

paintedpanick.webs.com/tipulumi.bmp
"on ryijyn alla lämmin kun lunta tuiskuttaa...liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa!"
Oltiin tänään Tipun kanssa rennolla maastoajelulla kunnon lumisateessa. Kyllähän me yksi suora mentiin vähän reippaampaakin vauhtia.

[kukka]

Enpä ole varma kelpaako tämä hoitomuodoksi mutta ajattelin kirjoittaa Hoidokistani pienen runon poikasen :3

13.12.2009 Runo Hoitohevosesta

"Tipu tamma verraton,
Mun oma pieni tähti on.
Puolet sydämmestä on juoksemiselle varattu,
toinen puolikas taas mulle taattu.
Tamma tulee vielä radoille voittamaan,
monia ennätyksiä koittamaan.
Ja jos ei voittoa heti tuu,
ei oo silti syytä lannistuu.
Ei aina voi paraskaan yritys riittää,
Joskus kuitenkin kaviot lyö kipinää.

Monet rennot maastolenkit me ajetaan,
välillä kuitenkin hieman kaahataan.
Pian ehkä laitetaan satulakin selkään,
Kuka nyt ravuria pelkää?
Ratsun alkuja opetellessa,
voisi löytää vaikka piileviä lahjoja.

Tarhassa Suokki tamma tää,
päästelee Railan kanssa menemään.
Pois alta Nuuhkun ponit,
Täältä tulee hurjat konit!
Välillä aidan raosta täytyy katsoa,
Nuuhkun ihania lehmiä hassuja.
Välillä pojille huudellaan,
ja Railan kanssa juoruillaan.
välillä lähdetään taas treeniin,
iloisesti ansaitsemaan päivän heinii.
Hoidettavana oleminen kelpaa työks,
Kunhan on porkkanaa myös."

Tälläistä tänään, katsotaan jos seuraavaksi saataisiin kunnon tarina aikaseks <3

[kukka]

Toivottavasti muistat huomioida tuon miun runoni tuosta ^, et ole ainakaan mitä pisteitä lisännyt jos aattelit sen olevan pisteiden arvoinen



21.12.2009 "Lunta, Lehmiä ja Eka kerta."
Tulin tallille aamutuimaan ja lähestulkoon kahlasin lumessa Nuuhkun tallin pihassa. Lumet oli jo aurattu tänään varmaan kertaallekin, mutta silti lunta tuprutti sen verran että varmasti olisi taas lunta pihassakin aika mukavasti. Tallissa hepat mussuttivat vielä aamuheiniään. Heti ensimmäisenä olinkin törmätä Latuun joka touhuili karsinan oven edessä. "Moikka Latu, eikös olekin ihan ilma ulkona?" kysyin Latulta. "Moikka Kukka. Joo onhan siellä, paitsi jos lunta tulee tohon tahtii ei löydetä iltapäivällä enää hevosia tarhoista..." Latu hymyili. "Saati sitten noita kimoja poneja..." Kihersin osoittaen ponien suuntaan. Naurahdin vaimeasti ja jatkoin matkaani Tipun karsinan luo. "Heippa tyttö, onkos ollut ikävä? En ole taas ehtinyt sua paljoa hoitamaan. Joulukiireet tahtoo painaa päälle mutta onneksi susta pidetään täällä hyvää huolta vaikka mä en täällä jokapäivä käykään." Sanoin rapsuttamalla tamman silieää päätä. Lähdin varustehuoneeseen hakemaan sadeloimea, ei olisi mitään järkeä pistää hevosta tuonne lumi tuiskuun, se kastuisi märäksi heti. Varustehuoneessa oli muitakin tallin väkeä. Konnan omistaja Juippu katseli varustekaappiin pohtien minkä loimen laittaisi hitaasti mumisten. Jen istuili tuolilla putsaten Puuskun suitsia. "Moikka Jen ja Juippi!" tervehdin tuttavia. "Moikka Kukka!" he tervehtivät kuin yhdestä suusta. "Oletkos vielä Tipua opettanut ratsastuksen saloihin?" Jen kysyi. "En minä ole ihan vielä... Juoksuttanut vasta kerran. Tänään voisin kyllä kivuta selkään hetkeksi. Luulisi Tipun menevän ihan rauhallisesti. Tai täytyy vähän katsoa kun tuon turvaliivin unohdin ottaa mukaan..." selitin Jenille. "Kyllä sä voit halutessas lainata vaikka mun turvaliiviä, menen ratsastamaan aika aamusta, joten sen jälkeen se löytyy täältä kaapista jos on tarvis" Juippi sanoi. "Okei, kiitti paljon. Mä meen nyt viemään ton heppapotamuksen pihalle lumipyryyn. Moikkelis!" Huikkasin ennenkuin nappasin sadeloimen mukaani ja luikin takaisin Tipun karsinaan. Pujautin loimen sen päälle ja laitoin remmit ja remeleet kiinni. Sitten vielä riimupäähän ja matkaan. Tipu katsoi ovella hieman kärttyisästi. Sekin olisi mielummin jäänyt karsinan lämpöön kuin mennyt hyytävään lumisateeseen. "Noniin Tipu, ei täällä niin kylmä ole hop hop. Sodan käynyt rotu mukamas, vähän karaistusta ei olisi pahitteeksi..." mumisin pistäen pipoa syvemmälle päähän. Laitoin Tipun tarhaan ja menin puolihölkkää takaisin sisälle. Aluksi siivosin tavalliseen tapaan karsinan. Siinä ei mennyt taaskaan paljoa aikaa, joten ehdin hyvin siivoamaan Tipun varustelaatikon. Kaivoin repusta eväitä ja söin niitä siinä samalla. Muutama tuntilainen kävi myös valjashuoneessa ja kyseli minulta uteliaana varusteiden nimiä, kyseliväthän he myöskin muutamien sisällä olevien hevosten nimiä ja että oliko niillä hoitajat. Kävin myös ystävällisesti esittelemässä tallin omat lehmukat ja rapsuttelin niitä itsekin hieman koska pidin paljon naudoista. Kun kakarat olivat lähteneet, ja kello ei ollut vasta paljoa päätin hakea Emman päitset ja muutaman harjan käteeni. Lumisade oli jo loppunut joten päätin harjata lehmän tarhassa. Nannaan en uskaltanut vielä koskea kun en ole siihen paljoa tutustunut. Laitoin Emmalle riimun sen suurien korvien yli taidokkaasti. Rapsutin lehmää vielä hieman kaulan alta (siitä lehmät yleensä pitävät) sitten otin riimunnarun toiseen käteeni ja harjan toiseen. Näin pystyin pitämään Emmaa paikoillaan, mutta silti se ei olisi kiinni niin mitään haavereita ei sattuisi. Harjasin Emmaa ensiksi kaulasta ja sitten selästä ja mahasti. En uskaltanut mennä kovinkaan taakse, olen monesti saanut sorkasta reiteeni joten päätin tällä kertaa välttää sitä jos suinkin mahdollista. Emma oli tosi kiltti harjattava ja käyttäytyi moitteettomasti. Niin kauan ainakin kunnes se haistoi taskussani olevat kuivat leivänpalaset ja lähti kieli pitkällään seuraamaan minua. Annoin leivät Emmalle ja otin paremman otteen riimunnarusta. "Noniin Emma, nyt harjoitellaan vähän kävelemistä, ihan niinkuin et osaisi jo... " tuhahdin ja pyysin lehmän liikkeelle. Se käveli laiskasti häntäänsä heilutellen ja enemmän se olisikin halunnut nameja lisää taskustani kuin kävellä. Muutaman kävelypätkän jälkeen otin riimun pois ja taputin Emmaa vielä. "Katsotaan jos tulen sua toistekin hoitamaan kun olet noin kiltti!" sanoin sille ja rapsutin vielä hetken. Sitten kipaisin takaisin sisään ja hain Tipun varusteet karsinan oven eteen valmiiksi. Valjaiden siasta nappasinkin mukaani Railan satulan. Nyt olisi jo aika ensimmäisen ratsastuskoitoksen, menisi se syteen tai saveen! Hain Tipun tarhasta ja otin loimen pois ja vein sen kuivumaan. Sitten harjasin Tipun perusteellisesti ja laitoin kaikki suojat jalkoihin. Etsin Latun käsiini ja pyysin jos hän tahtoisi taluttaa Tipua ainakin hetken kun sillä "ratsastaisin". Sain Tipulle kaikki varusteet satulaa myöten päälle ja hain vielä varmuuden vuoksi sen Juipin turvaliivin. Onneksi se mahtui hyvin takkini alle, eikä ollutkaan liian pieni vaikka niin pelkäsinkin. "Noniin Latu, täällä oltais jo valmista!" huikkasin Latulle. "Ookkei, mutta muista sitten pitää hyvin kiinni, ei sitä tiedä miten Tipu tästä ekasta kerrasta sanoo." Latu mumisi. Mielessäni kuitenkin pohdin, että yleensä ravureille laitetaan vain ekaa kertaa ratsastaja selkään ja mennään monteakin ihan ilman ongelmaa, että tuskin näin viksu tamma keksisi mitään omia touhujaan. Kentällä Latu piti Tipua kiinni kun minä kiristin vyön ja laittelin jalustimet. Latu piti Tipua liinanpäässä ja punttasi minut satulaan hetkeksi poikittain kyytiin. Tipu reagoi siihen ihmeissään pyörimällä hieman ympyrää mutta rauhoittui pian. Siitä sitten heilautin itseni kunnolla selkään puhumalla tammalle lempeästi koko ajan. Sujautin jalustimet ihan rauhallisesti jalkaan, ja pidin pohkeita mahdollisimman kaukana tamman kyljistä jotta sitä ei alkaisi heti ekalla ratsastuksella ahdistamaan. Juttelin Tipulle koko ajan rauhoittavasti ja Latukin kehui sitä kovasti. Vähitellen Tipukin rentoutui ja suostui kävelemään pää alhaallakin lihakset lähes rentoina. Käveltiin vielä hetki ja harjoiteltiin muutamia kääntymisiä ja pysähdyksiä. Liikkeelle lähdöissä annoin aina lähes huomaamattomasti vähän pohkeita. Tipu ei välittänyt oikeastaan mistään. Suokkimaiseen tapaan se tykkäsi paljon työskennellä, oli sitten työskentely muoto mikä tahansa. Hetken päästä liusuin alas ja päästin Latun jatkaan omia hommiaan. Jatkoin vielä Tipun kanssa taluttamalla sitä kentällä. Talutin sitä paljon ympyröitä ja muita ratoja ja harjoittelin sitä pysähtelemään sun muuta sellaista. Onhan se aina hyvä että hevonen toimii maastakäsinkin. Sitten otin vielä satulan ja suitsista ohjat pois ja annoin Tipun laukkailla vapaana pöllyävässä lumessa. Se näytti railakkaita pukkihyppelyitä ja kävi piehtaroimassakin lumessa. Hetken lumessa leikkimisen jälkeen pyydystin taas tamman kiinni ja talutin sen varusteita samalla kantaen talliin. Tallissa vien kaikki varusteet paikoilleen ja kiitin Juippia turvaliivin lainaamisesta. Sitten menin harjaamaan Tipua ja se vaikutti oikein tyytyväiseltä. Silmätkin suorastaan kiiluivat kun se oli päässyt kentälle hieman verryttelemään isoja ravurin lihaksiaan. Harjauksen jälkeen kello olikin jo niinkin paljon että laitoin Tipun suoraan karsinaan heinien kerä. Kylläpäs olin taas uppoutunut harjaamaan Tipua vaikka kuinka kauan! Korjasin kaikki varusteet omille paikoilleen ja kävin vielä karsinassa rapsuttamassa Tipua ja kehuin sitä paljon kun se oli mennyt niin kiltisti tämän ekan koeratsastuskerran aikana. Kyllä tästä vielä jonkin lainen maastopuskratsu kehkeytyisi, ainakin yritys on kova!
Kyytini oli jo varmasti saapunut joten pakkasin kipsuni ja kapsuni nopeasti kokoon. Halasin vielä Tipua ja annoin sille porkkanan ruokakuppiin. "Noniin, moikka Tipunen, seuraavaan kertaan taas..!" huikkasin sille vielä ennenkuin poistuin jo hämärtyvään iltaan.