fwb-o Light's Dear Gentleman

[Latu]

omat sivut
sk 171 cm
syntyi 29.11.2002 IRL
Hevonen on Juipin oma, ja hän kirjoittaa hoitokertomukset.

[Juippi]

20.11.2009 Welcome to my world

Traileri kolisteli melkein viereeni. Konna pääsisi Nuuhkun talliin. Ori oli täysin rento. Konnalla oli sininen loimi ja sävy sävyyn olevat kuljetussuojat, ja juuri viimeisillään pistin häntäsuojaa. Vaikka tuskin Konna sitä tarvitsisi. Ihan lyhyt matkahan sinne Nuuhkulle on. Konna odottikin tummansiniset riimut päässä kuumeisesti että milloin lähdetään, mutta tietysti ongelmia matkalla - heti alussa - kumi puhkesi itse autosta. Traileri oli ihan kunnossa, mutta se auton rengas.
- Ei nyt! huusin kuljettajalle. Sini katseli ihmeissään vierestä kaikkea. Veisin samalla saksanseisoja-narttuni Sinin tutustumaan Nuuhkun talliin. Sini oli vapaana ja hyöri ympäriinsä. Kuljettaja siten astui ulos.
- Äiti, onneksä tulit. Oliks pakko puhkasta kuitenki just ny toi rengas? kyselin hölmönä. Oli siinä sitten äidilläni selittämistä.
- No ei mun sua pakko oo sinne viedä. Saat ihan itte kävellä. Tai no ratsastaa. Ja Sininki aijot mukaan ottaa vai?
- Joo, eiköhän seki hei jo pärjää. Mut miten sä aijot sen renkaan hankkia? kyselin jälleen.
- No, eiköhn me vaikka käydä vaikka hakee yks rengas tosta noin. Eiköhän iskäs jostain semmosen löydä, äitini sanoi, ja heti lähtikin isälleni juttelemaan. Päätin lenkittää seka hepan että koiran.
- Mä meen viemää nää pienel kävelyl! huusin äidin perään, mutta eihän hän mitään kuullut.

Konna käveli rauhallisesti varusteet päällään. Tuskin pojalla kovin kuuma oli, oli sentään talvi, ja Konnahan klipattu. Sini kulki vieressä hölkäten. Kävelimme halki metsän. Koko maastopolku käveltiin, oikoteitä käyttämällä. Palasimme auton luo.
- Joko se on kunnossa? kysyin epävarmasti äidiltä ja isältä.
- No, nyt te pääsette lähtemään! isäni sanoi pyyhkien otsaansa. Hymyilin vastaukseksi. Äitini avasi trailerin oven, ja talutin Konnan sisään. Eikä herrasmies vastustellut ollenkaan. En kylläkään yllättynyt. Jätin orin sinne, ja laitoin trailerin oven kiinni yhteis voimin äitini kanssa.
- Nyt mennään? kysyin vielä.
- Nyt, äitini vastasi ja menimme autoon. Päästin Sinin takapenkille, joka kylläkin oli melko täynnä tavaroista. Vaikka olihan siellä vain kaikki tarpeellinen. Ei edes makupaloja, sillä ne olivat aivan lopussa. Ja ne voisi antaa oman tallini muille hepoille. Auto hyrisi pehmoisesti, ja matka alkoi.

Jossain ihan lähellä Nuuhkua aloin epäillä olinpaikkaamme. Tunnetusti äiti oli surkea kartanlukija, ja maaseutua ei ollut näkyvissä. Kuitenkin rauhotuin, kun 10 minuutin päästä näin vähän rauhallisempaa seutua. Sitten tunnistinkin jo tien jota pitkin kuljimme. Nuuskun tallissa nimittäin olenkin vieraillut jo jonkin verran.
- Jes, perillä! sanoin vielä hiukan uupuneena matkan varrella tehdystä lenkistä koiran ja hevosen kanssa. Kello ei ollut vielä paljoakaan, mutta alkoi jo ilta hämärtyä
- Kiitti äiti! sanoin ja melkein halasin äitiä.
- Ole hyvä vaan, se sanoi rauhallisesti. Talutin orin ulos trailerista, ja päästin Sinin ulos. Kuitenkin kytkin sen kiinni, koska en tiedä miten nuori neiti suhtautuu täysin tuntemattomiin hevosiin. Äitini otti kuitenkin Sinin, sillä muuten olisi kaksi elikkoa talutettavana, älyinnokas narttu, ja nuori ori. No, kuitenkin kilttihän Konna on, mutta..
- Hei, tuolta tulee se omistaja! äitini huudahti innoissaan. Melkein pomppasin ilmaan pelästyksestä, eihän kukaan edes huuda niin kovaa. Äitini vei Sinin kiinni johonkin tolppaan, ja alkoi kantamaan varusteita jo talliin. Vaikkei tiennytkään minne, mutta kuitenkin suojaksi paha enteiseltä ilmalta.
- Moi vaan! Tuossako on sitten se Konna? Vie se vaikka heti karsinan, Latu selitti miltein repeämäisillään. Ties vaikka olisi vielä jännittyneempi kuin minä! Kävelimme juuri putsatun karsinan eteen, ja Latu avasi sen oven.
- Tässä se nyt ois. Tallitytöt on siivoillu tän karsun justiinsa, mutta totaa.. Sä voisit ottaa noi varusteet vaikkapa.., Latu sanoi käännähtäen katsomaan harjauspaikalle. Aivan täyttä.
- Ota vaikka ne pois karsinas, okei? hän kysyi.
- Joo, käy hyvin. Muuten, mihinkäs vien sitte nää, vai..? kysyin vielä ennen tyttösen lähtöä.
- Noo, vaikka tonne, Latu ohjeisti ja osoitti kohti jtn. satulahuone/tavarahuonetta.
- Okei, kiitti, sanoin ja aloin riisumaan Konnalta varusteita.
Olin ottanut pois jo kuljetussuojat ja loimen, ja päätin vielä harjata Konnan - vaikka ori olikin jo aika puhdas. Otin harjat, ja laitoin ne Konnan karsinan viereen. Ori haisteli aivan kummissaan karsinaa, eikä malttanut olla hetkeäkään paikoillaan. Harjasin vähän suojien ja loimen kohdalta, samoin riimujen. Kehuin oriani, otin siltä riimut pois, ja lähdin viemään harjoja pois. Samoin muita kamoja mitä äiti oli vähän sinne tänne jätellyt. Ensin harjat, sitten satula ja suitset, riimut olivatkin jo paikoillaan. Kaikki maailman kapistukset vein sitten kaikkialle, jonka jälkeen totesin, että ne eivät välttämättä olleet oikeilla paikoilla.. Tuskin se kuitenkaan kovin montaa ihmistä haitannut. Sosiaalisena tyyppinä lähdin heti tekemään tuttavuutta muiden tallilaisten kanssa. Jen ja Puusku olivat käytävällä, joten heille sitten lähdin heti juttelemaan.
- Moi..? aloitin vähän epävarmasti kumartuen katsomaan hölmösti Jeniä, joka juuri otti Puuskun kavioita.
- Moi vaan, Jen sanoi. En keksinyt mitään sanottavaa, joten kysyin mitä se tekee. Vaikka tietystihän tiesin, että kavioita tämä ottaa.
- Otan kavioita, tyttö vastasi lyhyesti. Olin taas aivan hiljaa. En keksinyt enempää mitään. Päätin jättää puhelumme siihen. Pika-pikaa kävelin Sinin luokse. Irrotin sen tolpasta. Sin haukahti ja nuolaisi minua.
- Heii, pientä rajaa. Ei mitään yli-energistä-super-ninja-hyökkäystä! sanoin Sinille, joka jatkoi nuolemistaan, ja hyppi päälle.
- Ei hypi! komensin äkkiä. Heti tyttö istahti maahan aivan kuulolla. En tajunnut mitä siinäkin taas oli..

Taluttelin Siniä metsässä, kun Konna oli saanut ruuat. En viitsinyt häiritä, ruokarauhan hevosetkin haluavat. Sini kulki kauniisti hihna löysällä vierelläni. Vastaan tuli joku tuntematon ratsukko, joka ei ollut matkalla Nuuskun talliin. Sini nuuhki innoissaan kaikkea. Kiviä, havunneulasia, puita.. Vähän tietysti toisten - koirien ja hevosten pissaa.

Tulimme takaisin tallin pihaan. Konna maiskutteli vieläkin joitakin heinätuppuja, joita nyt maasta löysi. Äsh, mitä minä odotan, voisin käydä ratsastamassa taii.. tai vaikka laittaa Konnan ulos, tai juoksuttaa.. päätin juoksuttaa orin. Hain suitset ja liinan, samoin harjat. Konna olikin piehtaroinut mahan täydeltä. Aloitin harjaamisen, karsinassa taas. Mitä sitä turhaan veivaamaan heppaa jonnekkin, kun voi tässä ihan hyvin harjata?
Otin Konnaa otsaharjasta kiinni, ja harjasin pään. Jatkoin sitten muualle vartaloon, en kuitenkaan kovin perusteellisesti. Otin suitset käteeni, lämmitin ihan hetken kuolaimia, ja tarjosin niitä Konnalle.
- Avaas ny se sun suus, ähisin kutitellessani Konnan hammaslomaa. Hiukan hankalasti suitset sain orin päälle, mutta meni kuitenkin. Kiinnitin suitsiin laiskana vain juoksutusdeltan. Siihen pistin liinan, ja aloin talutella Konnaa kohti kenttää.

Raippa oli mukana. Ehdottomasti. Aloitimme käynnillä lämmittelyn. Vähän aikaa lämmiteltyä siirsin orin raviin, ja sen kautta laukkaan. Taas ravia, käyntiä, suunnan vaihto.. Vähän oli porukkaa katselemassa, muttei edes 4 ihmistä. Oikeassa kierroksessa, laukkaan takaisin. Siinä sitten vierähti lyhyehkö tovi, ja Konna meni niin hienosti, että teki mieli huutaa. Ennen Konna ei ole ollut niin hienosti juoksuttaessa kuin nyt. Pientä säätöä taas kaikissa askellajeissa, ja vielä vaihdetaan suunta vasempaan. Siinä sitten meni taas aika kauan. Juoksuttelin oria kokonaan noin 45 minuuttia, kolme varttia, kunnes päätin että riittää. Konna oli aivan hikinen. Tallissa päätin vähän viilentää orin oloa kylmällä vedellä ja pesusienellä. Laitoin taas Konnalle sen riimut ja loimen, ja talutin sen omaan tarhaansa. Laitoin portin kiinni, ja katselin hetken narkki kädessä Konnan menoa. Se laukkasi ympäriinsä tehden äkkipysähdyksiä, ja katsellen kaikkialle. "Jännää! Mikäs toi on?"
Vein Konnan varusteet takaisin, ja hieman tuijottelin orin suitsia. Siinä menikin taas hetki, kun lamaannuin siihen paikkaan. Vasta kun Mibula tuli hätkähdin. Tyttö katseli hölmistyneenä minua. Punastuin. Menin suoraan Konnan luo, ja pussasin tätä.
- Kiitti kamu, sä oot ihana.

J&K

[Juippi]

21.11.2009 "Yllätys!"

Konna maiskutti ruokiaan karsinassaan. Nojasin pojan karsinaan.
- Sä oot ihana. Ihanaa ku mulla on sut, hempeilin oripojalle. Konna nosti päänsä, edelleen maiskuttaen ja katsahti minuun. Hymyilin. Konna jatkoi syömistään. Joku hörähti muualla tallissa. Vilkaisin taakseni, mutta tietenkään siellä ei ollut ketään. Tänään voisin vaikkapa kokeilla ratsastusta. Ei olisi Siniäkään hyörimässä, kun se jäi kotiin. Konnalla oli sen talliloimi päällään. Se sininen kiva fleece-loimi, ihanan pehmeä sellainen. Olin kateellinen hevoselle! Mahdotonta, vai olenko tulossa hulluksi? Okei, mutta täällä tallissa alkaa jo olemaan kylmä. Myös siis sisällä. Ja minulla oli päälläni älyttömän ohuet ja ärsyttävät ratsastushousut, ja musta, hiukan liian iso huppari. Olin lähellä jäätyä. Onneksi sentään oli jotakin päällä, ettei ihan kylmä ole. Ja olisihan se aika noloakin olla ilman vaatteita, ja mennä ratsastamaan ihan iloisesti, kuin ei olisi mitään outoa itsessään. Kyllähän silloin varmasti katseita keräisi..
- Yllätys! Juipee, mitä tyttö? kuulin takaani äänen.
- Soppu? Mitä hemmettiä sä täälä teet? Ja viel.. No sul ainaki on tarpeeks vaatetta, tuhahdin kaverilleni, joka oli varmasti taikonut itsensä siihen.
- Noo, mä aattelin tulla käväseen.. Ku kyl mä ny sun leijumisesta nään, et mitä on tapahtunu. Ja sähän kerroit eilen et Konna muutti Nuuhkuun.
- Nojoo, muttotamutnii.., mutisin epäselvästi. Sophie katsoi minuun isona kysymysmerkkinä.
- No ei mitää. Haluuks tulla ottaa mun kaa Konnan karsuu? Ja sä voit vaiks kokeilla Kon.., ehdin sanoa ennen kuin tyttö hyppäsi kattoon.
- Ei jeesus, kiitti! Sophie sanoi, vaikka ei normaalisti kaikesta innostunutkaan.
- Ole hyvä.., sanoin rauhallisesti, ja yhdessä seisoimme Konnan oven edessä. Lähdimme kävelemään kenttää kohti. Selitin kaikkea maailman ihmeitä, ja puhuimme muutenkin kuin kaksi mielisairasta. Pelkkää mössötystä ja hössötystä vaan. Potkiskelin pientä kivenmurikkaa.
- Onks toi asfalttii? kysyin. Ei vastausta. Sophie oli keskittynyt omaan maailmaansa. Päätin keksiä jotain muuta. Kysäisin tytön oloa?
- Etkös sää muuten ollu vähä aikaa sit sairas? Tai et joku kuume, flunssa?
- No joo, mut oon mä ny ihan terve. Eikä sun tarvii huolehtii musta. Höppänä kaveri, hän tokaisi ja yskäisi kerran. Jäimme kentän aidalle roikkumaan. Kentällä ei ollut ketään. Mutta tallista taisi tulla Anni ja.. Ei, he menivät maastoon. Ei kai siinä mitään. Aloitimme tas hössöttämään omiamme.
- Onks muuten Konna kiva ratsastaa? Sophie kysyi.
- Joo, ainaki oli viel mun tallis. En oo ratsastanu tääl. Ajatella, ja Konnahan asuu täälä, sanoin ja sylkäisin maahan. Tömistelin sen päällä.
- Nii. No mut eiksme tänää aijota täsä kentäl ratsastaa, ja mää saisin kans kokeilla? tyttö sanoi ja alkoi loistaa kuin timantti.
- Joo, ja sähän tän mulle toit. Siis nojoo, ei mikään kauhee asia.., sanoin jälleen ja köhäisin.

Kävelimme takaisin talliin. Näytin ainakin melkein kaikki tallin hevoset, vaikka osan tyttö jo tunsikin. Kävelimme Konnan luo, jonka loimi oli jo aivan likainen ja kurtussa. Konna oli tainnut piehtaroida. Taas. Otin pompulan, ja kiedoin melko pitkät, vaaleat hiukseni poninhännälle. Sophie katsahti minuun.
- Mitä, täst tulee viel rankkaa!

Annoin Sopun hakea talikon ja kotsut, sillä hän päätti tällä kertaa jättää karsinan putsauksen väliin. Minä siirsin Konnan toiseen karsinaan.
- Noni, täsä ois kotsut, ja hei, mä otin vaan yhen talikon ku tota mää en viitti.. tai mä en hal.. taisiis.., tyttö änkytti. Katsahdin Sophien oudosti.
- Joo, kyl mä tiiän, sanoin rauhallisesti, enkä yhtään loukkaantuneena. Aloitin karsinan putsauksen, ja eihän siinä kauaa mennyt, varsinkin kun vielä oli seurana Sophe. Puheenaiheita riitti, sitä ei voi kiistää!

Kun karsina oli valmis, täysin puhdas muutenkin, emme tuoneetkaan Konnaa sinne. Sophie sai hepan taluttaa, ja minä kävin hakemassa harjat. Menimme harjaamaan ihan kunnolla käytävälle.
- Pistä vaa se molemmilt puolilt kii, kyl se kestää, sanoin samalla kun etsin Konnan harjoja. Sophie nyökkäsi, ja teki miten käskettiin. Kannoin kopan käytävälle Konnan viereen. Sophie nojasi jonkun karsinan oveen, ja kääntyi kuullessaan hörinää. Hän huomasi jonkun hevosen tai ponin, sitä en jaksanut itse tutkia. Aloitin itse ottamalla orin loimen pois, ja pudistin sitä vähän.
- Äläshh.., Sophie ehti aloittaa, mutta aivasti.
- Sori, ei ollu tarkotus, hymähdin tytölle, joka varmasti aivastaisi toisenkin kerran. Vein loimen pois, ja takaisin tullessani Sophie helli jo Konnaa. Selvästi heillä synkkasi, aivan kuten minullakin. Otin kumisuan, ja aloittelin harjaamisen.
- Mites muuten se Kundin myymis-juttu? keksin äkkiä.
- Njoo, ihan hyvin.. Tai siis ei oo viel ehdokkaita, Sophie vastasi päätään heilutellen. Sophie aloitti taas Konnan rapsuttelun. Sukiessani Konnaa, se pisti silmät kiinni, ja Konnan pää meni vinoon.
- Hei, sehän nauttii, Sophie sanoi.
- Hyvä huomio! naurahdin, ja jatkoin harjaamista. Vaihdoin harjan pöläriin, mutta orissa olikin muutenkin paljon harjausta, kun oli klipattu. Mutta kumminkin..
- Meniskö ihan esteitä, vai maastoon, vai kentäl ihan normaalisti? kysäisin yhtäkkiä.
- Nooh, se on sun heppas, sä saat päättää, Sophie vastasi ja köhäisi uudelleen. En kiinnittänyt siihen yhtään huomiota.
- Kentälle vaikka ihan normii, ainaki sä voisit mennä. Mut mä kokeilen varmaa hyppäämistä. Jotain ihan pieniä, sanoin hilpeästi. Jatkoin harjausta bodyllä, voimakkain liikkein.
- Saaks mäki vaik kokeilla jotain estettä? Sophie kysyi vielä. Nyökkäsin ja aloin selittämän kaikkea.
- Jää tähän, mä käyn hakee suitset ja satulan, kerroin, ja tein kuten sanoin. Hain suitset ja satulan, ja laitoin ensin satulan. Laitoin ensin vain toiseen reikään kiristäen, ja toiselta puolelta kolmanteen. Kentällä kiristäisin vyön. Otin Konnan etuharjan käteeni, ja vedin orin pään alas. Tarjosin sille kuolaimia, jotka se ottikin helposti. Laitoin suitset muutenkin hyvin, ja otin ohjista kiinni. Lähdimme kohti kenttää, joka näytti taas olevan tyhjä viime ratsastajan jälkeen.

Sophie istui Konnan selässä, ja sääteli jalustimia.
- Sä saat lämmitellä, mut mä sit tuun jossain vaihees, huikkasin vähän pelästyneen näköiselle tytölle.
- Joo, okei. Tä osaa sit olla iso heppa! Miten sä pystyt? Sophie sanoi.
- Pystynpähän vaan.. Mut hei, mä käyn kattoo noi esteet, sanoin ja lähdin hölkäten etsimään esteitä. Tolpat ja puomit löytyi, ja aloin kantelemaan niitä kentälle. Eihän siinä kauaa kestänyt, kun kaksi estettä kokosi. Pystyn ja ristikon. Jäinkentän reunalle katselemaan Sophien ja Konnan yhteistyötä. Molemmat keskittyivät ihailtavasti, vaikka olihan Konna minun hevonen. Vähän aikaa lämmiteltyään Sophie vielä hyppäsi esteet pari kertaa, ja veti hiukan koulua. Sen jälkeen se pysähtyi melko lähelle minua.
- Noni, täsä tää ois. Ihana on kyl ratsastaessa, Sophie kehui. Hymyilin suupielet korvissa.
- Joo, onhan se. Mä kokeilen kans noit, sitte voisit vaik vähän korottaa niit jossai vaihees? kysäisin samalla kun nousin orin satulaan.
- Noo, joo kyl mä voin, Sophie vastasi. Säätelin vielä jalustimia, ja annoin avut käyntiin. Sophie nappasi kamerani esiin laukustani. Sophie hymyili kentän laidalla, ja räpsi aina välillä pari kuvaa. Hymähdin, ja kiertelimme ja kaartelimme pitkin kenttää Konnan kanssa. Vaihdoin suunnan lisätyllä ravilla. Jatkoin kierrosta keskiravilla, ja nostin laukan. Pientä temmon vaihtelua, kunnes ohjasin orin esteelle. Sophie räpsäsi kuvan.
- Ähh, tä meni ihan pieleen. Sä ehtisit jo mennä, se mumisi ja tutki kameraani. En välittänyt, vaan jatkoin hyppelyä vähän aikaa. Siirsin raviin, ja jätin esteet pois. Suoraan ravista pysähdys, jonka jälkeen pakitin pari askelta. Maiskuttelin orin jälleen raviin, jonka se osasikin hyvin. Taas laukkaa, vähän temmonvaihtelua ja ympyröitä, taas hyppelyä..
- Hei jes! Sophie yhtäkkiä huusi kentän laidalta. Oli ilmeisesti saanut hyvänkin kuvan. Annoin Konnan mennä jälleen käyntiä, ja menin Sophien luo.
- Mikä nyt? Tuliks hyvä kuva? kysyin kun menin tytön ohi.
- Joo, tosi hyvä. Just oikees asennos ja.., Sophie selitti innoissaan. Hänestähän voisi tulla vaikkapa valokuvaaja. Jäähdyttelimme hetken, kun Sophie nosti esteitä pari kymmentä senttiä korkeammalle.
- Kiitoksia, nyt mennäänkin jo 110 senttiä. Melkeen Konnan ääripäätä, puhelin itsekseni. Keräsin ohjat, ja nostimme ravin. Konna lähti laukkaamaan, mutta pidättelin sitä, ja se siirtyi taas raviin - oikeaan askellajiin.

Hyppelimme korkeita n. 10 minuuttia, kunnes kukaan ei enää jaksanut - minä tai Konna.
- Me ei enää kyl jakseta, puuskutin kaverilleni. Joka oli vihdoinkin jättänyt kameran rauhaan.
- Joo, jäähdytelkää viel hetki, nii mennää sit tallii. Mä käyn viemäs tän sun kassis vaik pois, Sophie ehdotti. Nyökkäsin ja hymyilin taas. Joku hymytyttöhän minäkin. Jäähdyttelimme Konnan kanssa ties kuinka pitkään, melkein ehti Sophiekin kyllästyä. Laskeuduin orin satulasta, joka oli aivan hikinen. Löysäsin satulahihnaa, ja lähdimme tallia kohti. Juttelimme Sophien kanssa melkein kaikesta maan ja taivaan välissä. "Miksköhä noi linnut lentää?" ja "Miks hevoset on nii ihanii?" ja "Mikä toi on?!"

Tallissa hoidimme Konnan. Suitset ottaessani pois, Sophie kävi huuhtelemassa kuolaimet. Minä puolestaan vein satulan. Laitoin Konnalle riimut, ja niistä kiinni käytävlle. Hain ämpäriin vettä, ja pesusienen. Kastoin sienen veteen ja aloin jäähdytellä Konnaa. Se seisoi kiltisti paikoillaan.
- Aijettä tä on ihana, sanoin Sophielle joka pudisteli vaatteitaan.
- On on, of koors se on, tyttö vastasi. Annoin Sophien jäähdytellä Konnaa sillä välin kun join vettä. Kun oli valmista, Sophie meni tyhjentämään sangon, ja viemään ämpärin ja sienen oikeille paikoilleen. Laitoin orille loimen päälle, ja lähdin taluttamaan sitä riimuista ulos.

Laitoin portin kiinni, ja kuten eilenkin, jäin taas katselemaan sen villiä menoa. Ei ori vieläkään ole oppinut oikein tuntemaan tätä paikkaa, mutta eikai siinä mitään. Sophie tuli viereeni.
- Mun pitää mennä.., se sanoi puhelin kädessään.
- Moik.. eiku voiksmä tulla sun kaa? Mä vaan ruokin ton viel tai nii, sanoin.
- Sä voit vaiks auttaa? sanoin hymyillen.
- Joo.., kuului hiljainen vastaus. Kävimme hakemassa heinät Konnalle. Orin voisi tuoda sisälle illalla. Ellei joku ole ehtinyt ensin.



J&K

[Juippi]

21.11.2009 Illalla

Pyöräilin tallille, ja katsoin taivasta. Kello oli vasta seitsemän, ja taivas oli ihan pimeä. Jätin pyöräni minne sattui, ja kypärä roikkuikin jo valmiiksi tangolla. Kjähhähhää, minkäs sille enää voi. Kävelin tarhalle jossa Konna oli. Ainakin ollut. Nyt siinä oli pari tummaa hevosta, joita en jaksanut edes vilkaista. Heinänkorsia oli vielä Konnan ruuista jäljellä, mutta eihän nitä kukaan huomannut. Kävelin talliin sisään ja törmäsin Alinaan.
- Ai moi. Sä oot vissii se Konnan omistaja? Mä kävin tuomas sen sisäl ku Geislanki piti päästä ulos eikä ollu tarhoi tyhjinä, ja Konna oli ollu jo ulkoo aika kauan, tyttö selitti. Pysyin kuitenkin kärryillä, ja nyökkäsin.
- Okei, hyvä vaan. Mun pitiki just tuoda se sisäl. Parempi vaan ettei se tota tarhaa omi kokonaan, sanoin vielä ennen kuin Alina lähti katsomaan heppaansa. Räpäytin silmiäni väsyneesti. Katsoin Konnan karsinaan. Konna oli siellä, aivan puhtaassa karsinassaan. Eihän ori ollut edes siellä tänä päivänä sen putsauksen jälkeen. Ainakaan paljoa. Avasin tummanruunikon orini oven.
- Moikka poika, mitä kuuluu? sanoin silittäessäni Konnan turpaa. Konnan silmät kiiluivat niin kauniisti.. Onneksi sain juuri Konnan. Sen komeimman ja parhaimman orin ikinä. Joku köpötteli sisään. Latu ja Markus!
- Moikka, mitä Latu? kysäisin ohi mennen.
- Ihan hyvää, kunhan tää ois vähän rauhallisemmin, Latu sanoi, ja repi oria pois Konnan harjojen kimpusta.
- Tää vissii haistaa noi herkut, Latu naurahti. Hymyilin, ja tulin ulos Konnan karsinasta. Taputin varsaa, joka lähtikin kuin raketti pois. Saikin Latu juosta orin perässä. Vaikka eihän Markus ollut normaalisti niin riehakas.

Aloitin harjailemaan Konnaa karsinassa. Otin loimen pois, ja harjasin kaikkialta melko perusteellisesti. Kaviotkin ori nosti ihan helposti. Laitoin loimen takaisin päälle, ja ruokin Konnan. Konna odotti että lähdin pois karsinasta ennen syömistään. Vaikka hiukan ahnehan se oli. Katselin muita hevosia, ja päätin putsata Konnan suitset. Hain veden, saippuan ja sienen, ja tietysti suitset. Istahdin varustehuoneen lattialle. Laitoin kaiken tavaran alle vielä pyyhkeen. Aloitin purkamalla suitset. Ja siitä sitten lähdin pesemään niitä, kaikki hihnat yksi kerrallaan.

Pestyäni suitset, tietysti kokosin ne ja niputin. Laitoin ne paikoilleen, ja lähdin viemään vettä, ämpäriä, sientä ja saippuaa pois. Osa hevosista tuli jo sisälle, muttei ihan kaikki. Geisla ja Raila ainakin olivat vielä ulkona. Kävin katsomassa ohi mennen Konnaa, ja päätin kurkata Emman ja Nannan. Pelkään lehmiä, ja kokeilin jospa pääsisin edes katsomaan niitä. Lähelle päästiinkin, kunnes Emma alkoi muumutella Nannalle oikein kovaa. Päätin lähteä pois paikalta.

Ei kauaa tallilla kestänyt, ihan pikkuruisen hetken tuossa töitä tein. Huomenna sitten uudestaan, meibi pikkuisen erilaista silloin. Toivottavasti.

J&K

[Juippi]

22.11.2009 Tuli on talven hedelmä

Pyöräilin kohti Nuuhkua. Taas ne kamalan kylmät vaatteet, onneksi tallilla on patteri. Jätin pyöräni taas minne sattui, ja kypärä jälleen tangolla. Kävelin Konnan karsinan luokse. Ori hörähti.
- Moikkaa, mitä jäbä? kysyin naurahtaen. Avasin oven, ja rapsutin Konnaa otsasta. Ori odotteli kuumeisesti ruokiaan. Se töni koko ajan minua pois, ja tarkkaili tallia. Ketään ei ollut vielä tallilla. Paitsi minä, pari muuta ihmistä ja hevoset. Tallissa oli kuitenkin kummallisen hiljaista. En olekkaan ollut kovin montaa kertaa tallilla niin aikaisin. Jossain vaiheessa huomasin Jenin tulevan Puuskun kanssa talliin. En kyllä tiennyt miksi, ennen kuin kuulin, että neidillä on haava jalassa. Ohi mennen kuuntelin Jenin puhelinkeskustelun, ja näin kun Latu asteli sisään. Vaikka eihän toisten asioihin saisi puuttua. Hetken aikaa patterin vieressä oltuani, laitoin Konnalle riimut päähän, ja talutin sen riimuista käytävälle.

Harjasin Konnan perusteellisesti, mutta nopeasti. Kaviot se nosti kiltisti, ja kaikki tuli putsattua. Tällä kertaa en laittanut orille loimea. Talutin sen yhteen vapaaseen karsinaan. Hain kottikärryt ja talikon, ja aloitin siivoilemaan Konnan karsinaa. Kun olin valmis, vein tavarat pois, ja hain sienen ja vettä. Putsailin vielä Konnan ruokakupin, joka olikin putsauksen tarpeessa. Samaan syssyyn putsasin vielä vesikupinkin, joka ei kyllä puolestaan ollut niin likainen kuin ruokakuppi. Talutin Konnan taas käytävälle, kun Jen talutti Puuskun pois. Hain Konnan varusteet, ja laitoin ensin satulan, sitten suitset. Kun sitten oli valmista, kävi matkamme kohti kenttää.

Kentällä ei ollut onneksi ketään. Tällä kertaa mentäisiin ihan perus koulujuttuja, kun eilen mentiin esteitä. Kiristin satulavyön, ja nousin selkään. Jalustimet olivatkin ihan hyvät. Raippaa ei ollut mukana, mutta tuskin sitä tarvittaisiinkaan. Annoin Konnalle avut käyntiin, ja lämmittely alkoi siitä.

Kymmenisen viiva viidentoista minuutin päästä lämmittelyt sai riittää. Maiskuttelin ja annoin pohkeita raviin. Hyvin Konna siihen siirtyikin. Täyskaarrolla vaihdettiin suunta, ja ravia edelleen. Vähän tempo-harjoituksia vielä, pitkillä sivuilla keskiravia, ja lyhyillä koottua. Yhtäkkiä joku pelästyi tallin suunnalla jotakin, josta sitten Konnakin hätääntyi. Ori lähti laukkaamaan aivan täysillä ympäri kenttää, mutta sain kuitenkin juuri ja juuri hallittua tilanteen. Konna hiljensi takaisin raviin. Jätin temmon vaihtelut pois. Vielä vähän aikaa laukkaa, ja sitten saisi riittää tältä päivältä. Tai ainakin tältä tunnilta. Laukkasimme vielä pari kierrosta, ja lopuksi ravin kautta loppukäynteihin. Käyntien jälkeen laskeuduin alas satulasta, löysäsin satulavyötä ja taputin Konnaa kaulalle.
- Hyvä poika, kehuskelin oria, joka ravisteli päätään. Lähdin taluttamaan oria talliin. Onneksi ratsastuksen jälkeen on aina ainakin vähän aikaa lämmin :--)

Laitoin Konnan käytävälle kiinni, ja otin siltä satulan ja suitset pois. Vein tavarat takaisin omille paikoilleen, ja päätin hoitaa tämän karsinassaan. Falkki, Sophien koira oli tullut Konnan karsinan eteen. Tervehdin sitä, ja aloin rapsuttelemaan ja puhumaan hempeitä Konnalle, kunnes Sophie huusi apua. Ehkä Ofa onkin vähän vaikea vielä Sophielle. Kävelin tytön luo.
- No mitä ny? kysyin tylysti.
- Voiksä tuoda Ofan harjat? Sophie kysyi, ja lähdin heti niitä hakemaan. Sophie alkoi heti harjaamaan oria, ja kun hän yritti kavioita nostaa, hymyilin ilkikurisesti. Alkoi tulemaan tosi kylmä. Juoksin suoraan patterin luo lämmittelemään.

Vähän ajan päästä Sophie pyysi minua putsaamaan Ofan karsinaa.
- No kai mä ny sitte voin.., sanoin murahdellen.

J&K

[Juippi]

23.11.2009 When pigs fly..

Tulin tallille kahden koiran, ja yhden Sophien kanssa. Sophien isä ajaa autoa. Sini makoilee jalkojeni vieressä lattialla. Falkki Sophien jalkojen. Kaikki on ihan hiljaa. Kun Nuuhkun talli alkaa näkyä syntyy varsinainen hulabaloo. Joku ratsastaa tien vieressä, ja ensimmäisenä Falkki alkaa haukkua kuin riivattu. Tietystihhän Sini ryhtyy mukaan, ja Sophie ja minä alamme torumaan koiria.
- Hiljaa Falkki! Alas! Sophie komentaa.
- Sini nyt hiljaa, sanoin rauhallisesti. Koirat ei kuitenkaan tottele. Ja niin sitä jatkuu siihen asti, että olemme aivan perillä, ja koirat pääsevät ulos.
- Soita sit, nii tuun hakee, Sophien isä sanoo.
- Joojoo, Sophie sanoo. Yhtäkkiä hän punastuu, kun Latu kulkee ohi, ja katsoo kummissaan tyttöä. Sophie katselee Falkkiin, ja kumartuu tämän viereen. Sphie kuiskaa koiralle jotakin. Pidättelen nauruani. Kun ketään ei näy lähietäisyydellä, purskahdamme molemmat nauruun. Miten jota kuta voikaan nolottaa koiran käytös? Siinä vasta kysymys. Sophie vie laukkunsa samaan paikkaan kuin ennenkin, ja lähtee Ofan luo. Minä kävelen oikein liioitellusti Konnan luo.

Sini saa tällä kertaa olla ilman hihnaa. Kävelen suoraan Konnan karsinan luo, ja avaan karsinan oven. Kuten aina. Tervehdin oria, ja rapsutan tätä.
- Nyt on aamujumpan aika! huudahdan kovaan ääneen, ja kuulen, kuinka jotkut tirskahtelevat omien poniensa luona. Hymyilen oikein nolona, mutta punastumisen sain jätettyä pois. Onneksi. Otin pari porkkanan palaa taskustani, ja aloin venyttelemään ensin orin kaulaa. Sen jälkeen vielä jalkoja.
- Hyvä poika, hienosti meni, kehuin Konnaa, joka nosteli jalkojaan ilmaan. Taputin oria kaulalle, ja kurkkasin käytävälle. Siellä ei ollut ketään nyt, niin pääsisin heti harjaamaan orini. Talutin Konnan käytävälle, ja päätin harjata sen vasta karsinan oton jälkeen. Mutta nyt ei kukaan pääsisi käytävälle harjaamaan. Hain kottikärryt ja talikon, ja aloitin siivoilemaan Konnan karsinaa.

Kun oli valmista, vein tavarat pois, ja hain Konnan harjat. Ori odotti kärsivällisesti tuloani. Otin orin loimen pois, ja aloitin harjaamaan kumisualla. Vaikka ori olikin muuten melko puhdas loimen takia. Sophie kurkkaa Ofan karsinasta.
- Moi! hän huutaa kovaan ääneen, kun otan Konnan etujalkaa.
- Joo, moi vaan sullekki.
- Kuuluuks hyvää? Sophie kysyy tosi ärsyttävästi.
- Sit ku lehmät lentää varmaa, vastaan, ja lasken Konnan jalan maahan. Juttelemme Sophien kanssa ties kuinka kauan, ja minulla kestää ottaa kavioita koko juttelumme ajan. Hain Konnan suitset ja satulan, samoin liinan. Lämmittelisin Konnan juoksuttamalla.
- Sophie? kysyin ystävätärtäni, kun hän helli Ofaa.
- Joo, mitä? hän kysyi.
- Voiksä sit tulla pistää pari estet tohon kentäl, ku mun on vähä vaikee silleen tiätsä.., mutisin.
- Äh, emmä jaksa. Kysy vaik jotai talli tyttöö. Tai onks tuol kentäl joku? Sophie kysyi. Oma näkönsä ei ollut hääppöisempi, muttei kehumistä minunkaan näössä ollut. Katsoin kentälle, ja kas kummaa, siellä näkyi pari tyttöä tummaa.
- Joo, mä meen kysyy noilt, sanoin Sophielle, ja aloin laittamaan Konnaa kuntoon. Sini tuli nuuskuttelemaan Konnan jalkoja. Kumarruin tervhtimään koiraa, ja se lähtikin heti nuuhkimaan kaikkia muita Nuuhkun hevosia. Tietysti ensin niitä, joilla oli ovi auki. Viimeisenä kurkkimaan ovien alta. Jatkoin Konnan kuntoon laittamista. Laitoin myös vihreät jännesuojat Konnan etujalkoihin. Kun olin valmis lähdin Konna ja Siru kannoillani kohti kenttää.

Kun tulin kentän laidalle, ne pari tallityttöä olivatkin jo lähteneet. Masennuin, mutten kovin kauaksi aikaa, kun huomasin Alinan tulevan maastosta Geislan kanssa.
- Hei Alina! huikkasin tytölle äkkiä.
- Joo? hän sanoi ja tuli Geislan kanssa ravaten kentän läheisyyteen.
- Et viittis sen jälkeen ku ton Geislan oot saanu kunnol, nii tulla pistää pari estettä mulle? kysyin, ja Alina vetäytyi mietteliääksi.
- Nooh, kai mä voin.. Mut mä pistän eka Geislan kuntoon, hän sanoi, ja lähti tallia kohti. Hymy repesi kasvoilleni. Edes joku tulee minua pikkuista poloista auttamaan.
Kiristin Konnan satulavyön, ja aloinpas sitä sitten juoksuttamaan. Ihan ensin pelkkää kävelyä, mutta hitaasti nostaen sen raviin. Ja ravista laukkaan. Suuntaakin ehdin nostaa kerran kaksi, ennen kuin Alina tuli.

Kerroin Alinalle minne hän esteet voisi laittaa, ja minkä korkuisiksi. Pikkutarkkuuteni ei selvästi häntä haitannut. Sitten hän lähti, ja minä pääsin aloittamaan itse ratsastelut. Irrotin liinan suitsista, ja laitoin sen kentän laidalle. Kypärää ei saa unohtaa, ja senkin vielä nakkasin päähäni. Nousin Konnan selkään, ja aloitin suoraan ravilla. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä, ja pitkät sivut mentiin avotaivutuksella. Ravissa. Jätin ne pois, ja pieniä tempo-harjoituksia ympyröillä. Kaikeinlaista ehtikin sattua, ennen kuin nostimme laukan. Pari kiekkaa laukkaa, ja temmon vaihteluja. Aloin hyppelemään esteitä, ja tietysti Sophie tuli niitä arvostelemaan. Närkästyin oikein kunnolla. Hyppäsin monta kertaa vielä hieman korkeammalta esteet, ja Konna tiputtikin ennätykselliset 5 kertaa peräkkäin.. Mutta, harjoitus tekee mestarin!

Hyppyjen jälkeen jäähdyttelin Konnan, ja lopulta vielä loppukäyntien jälkeen laskeuduin tömpsähtäen selästä. Pyyhin hike otsaltani, ja hain liinan. Lähdin taluttamaan oriani kohti tallia.

Tallissa otin varusteet pois, ja aloin harjaamaan vielä Konnaa. Sophiesta en jaksanut välittää, vissiin otti Ofan karsinaa. Kun Konna oli puhdas, talutin sen karsinaansa. Hellin oria vielä hetken, ja menin katomaan Sophien karsun ottoa.
- Lentääks lehmät jo? Sophie kysyi vilkaisten minuun.
- Joo, sanoin, ja jäin tuijottamaan tytön urakkaa.

J&K

[Juippi]

25.11.2009 Lucky girl, me!

Koulussa aika meni tosi hitaasti. Sekuntin, minuutit ja tunnit kuluivat, ja lopulta pääsin koulusta. Pyöräilin kotiin, tein nopsaan ja hätäisesti läksyt, ja vaihdoin vaatteet. Pyöräilin pian jo kohti Nuuhkun tallia.

Kävelin Konnan karsinalle, ja tervehdin mustanruunikkoa oriani. Sophie kysyi jotakin kentästä, ja päättelin tytön kysyvän, pääsisinkö sinne ratsastelemaan hänen kanssaan. Mumisin "jooh", ja nyökkäsin päätäni. Hain Konnan harjat, ja harjasin sen karsinassaan. Loimen laitoin Konnan loimitelineeseen, ja aloitin harjaamisen. Tein sen sutjakkaasti jutellen Sophien kanssa. Hain Konnan suitset ja satulan, laitoin ne Konnalle, ja lähdin taluttelemaan sitä kentälle Sophien ja Ofan kera.

Aloittelin keskeltä, säätäen vähän jalustimia pidemmiksi viime kertaisesta esterääkistä. Vaikkei se niinkään rääkkiä ollut, sillä en pyytänyt niiiin paljoa.
- Jeah, vähän cool toi teijän rattastustyyli, kommentoin Sophien ja Ofan liikehdintää. Tyttö repi orin ohjia minkä jaksoi, ja kierteli ja kaarteli voltteja sinne tänne.
- Sul onki tollane automaatti, Sophie rääkäisi. Jätin heidät rauhaan, ja keräsin ohjat.

Vähän aikaa ravailtuamme siirsin orini laukkaan. Se oli niin pehmoista.. Ainakin verrattuna Ofan laukkaan. Selvästikkään Sophie ei oikein tykännyt, sillä ori ei meinannut laukassa pysyä. Siirsin takaisin raviin, ja näytin aloittelijoille mallia. Of course Ofa pysyi töltissään, mutta eipä siinä mitään.

Kun olimme hetken ratsastelleet, menimme vielä jäähdyttelemään maastoon. Kiersimme vain parin kilometrin lenkin, ja kun tulimme takaisin, lähdimme talliin. Sisällä hoidimme heppamme, ja kiillotimme varusteet. Eipä siinäkään kauaa nokka tuhissut. Veimme tvarat pois, ja minä lakaisin käytävää kun Sophie otti Ofan karsinan. Kun sekin oli valmis, sain vihdoinkin kottikärryt ja talikon itselleni.

"I want your love and I want your revenge
You and me could write a bad romance I want your love and
All your lovers' revenge You and me could write a bad romance"

Kuuntelin samalla kun Konna tökki minua Lady gagan Bad Romancea. Tallissa näytti kiireiseltä, käytävät täynnä ihmisiä ja hevosia. Kaikki karsinat (joihin Konna mahtuisi) oli varattuna, joten olin joutunut putsaamaan karsinan Konnan ollessa siellä. Putsasin molemmat kupposet, ja silittelin uteliasta oria, joka nappasi minua koko ajan poninhännästäni.
- Höppänä, sanoin hiljaisesti orin turvalle.

J&K

[Juippi]

26.11.2009 I'm free now!

Koulun jälkeen matkasin kodin kautta bussilla tallille. Sophieta en kyllä nähnyt, vaikka olin itse päässyt kolmelta. Bussin kolahdukset rauhoittivat ihanasti. Se hyrinä.. Pian kuitenkin heräsin maailmoistani, kun päätepysäkkini tuli. Kiitin kuljettajaa, ja kävelin loppumatkan uudessa vihreässä ja lämpimässä villapaidassa. Takkikin oli tullut mukaan kassiini. Onneksi. Kävellessäni katselin kaikkea. Kaikki oli niin ihanan hiljaista. Ja kaunista. Kunnon autoteitä ei ollut näkyvissä, ainakaan kovin lähellä. Lintuja lenteli siellä täällä. Valkoiset hanskani olivat vielä valkoiset. Ainakin hetken.

Katselin tarhoihin. Siellä oli aika vähäinen määrä hevosia. Ja poneja. Kävelin talliin, ja suljin oven rauhallisesti. Päivä oli mennyt tosi hyvin. Ellei koulua lasketa. Vaikkei mikään kovin pielessäkään ollut.. mitäs siitä, laitoin heti kännykän soimaan. Menin hoitajien huoneeseen, jossa Sophie olikin.
- Ai moi, sanoin tytölle, joka luki omaa kirjaansa tai jotain lehteä.
- Joo moi.., Sophie sanoi keskittyneesti. Aloin tahallani laulaa nuotin vierestä Bad Romancea, ja Sophie tietysti alkoi hihitellä.
- Haha, napakymppi, sanoin nauraen. Pelkkää hihittelyä ja hohottelua ja hahattelua se kyllä oli.

Menin tervehtimään oriani, joka odotteli karsinassa tyydyttömästi vapaata, jonka se sai viettää ulkosalla. Se katseli karsinassa kärsimättömästi tuloani.
- Heii, mitäs poika? kysyin orilta joka töni minua koko ajan.
- Ei tartte tönii, sanoin rapsutellen ja lellien orin pilalle. Sophie kysyi Ofan karsinasta, ja pyöritellen silmiäni lähdin tyttöä auttamaan.

Ofan karsina oli tosi likainen. Sophie ei kärsinyt ollenkaan, itse olin aivan uupunut. Olihan koulu loppunut kolmelta. Karsinan ollessa valmis, Sophie sai harjata Konnan vastapalkaksi. Hän talutti orin käytävälle, ja minä pääsin ottamaan Konnan karsinaa. Aloittelin siivoilun, ja siinähän vierähti melkoinen tovi.

Kun Sophie oli valmis, laitoin orille loimen takaisin. Talutin sen tarhoille, ja ennen vapaaksi päästämistä otin riimut pois.
- Onks kiva olla ny ilman riimui? Saa mennä, sanoin kun Konna lähti laukaten pois. Hymyilin, ja käännyin Sophieta kohti. Hän sanoi lähtevänsä kotiin.
- Okei, moikka. Nähää ehkä huome, sanoin, ja vilkutin tytölle. Siellä sekin meni. Tulisi aika yksinäistä. Vippasin Konnalle ruuat, ja lähdin kotia kohti.

J&K

[Juippi]

26.11.2009 Iltatallit

Latu moikkasi, kun tulin tallille. Moikkasin takaisin. Sinin olin saanut revittyä mukaani, joka tosin olisi mieluusti jäänyt nukkumaan. Vaikka lenkit ovatkin aina mieluisia. Latu jutteli hetken minulle, ja kysyi Sinistä kaikkea. Sanoi tytön olevan aika hiljainenkin vielä! Ja kattia kanssa. Sinihän haukkui lähes koko ajan.. paitsi kun oli vieraita, tai oltiin kylässä. Tästähän se johtuikin. Sini lähti nuuskimaan viereistä puskaa, kun menin tapaamaan Konnaa. Konna odotteli tarhassa, koska ruuat se saisi vasta sisällä. Kello oli jo miljoona, kun vein Konnan sisään. Siellä otin Konnan ulkoloimen ja riimut pois. Toin orille mössöt ja heinät. Se alkoi heti mussuttelemaan niitä - minun lähdettyäni.

Ruokin muutkin hepat Latun ja Empun kanssa. Emppu jäi kuitenkin oman heppansa lelliäksi jossain vaiheessa. Lopulta lakaisin tallikäytävän, ja muutenkin siivoskelin tallia. Harjat takaisin omille paikoille, ja tippuneet suojat takaisin. Lopuksi kävin hakemassa kaikki sisälle yöksi. Lopulta kun lähdin, kysyin vielä Latulta:
- Sammutaksä valot?
- Joo, mee sä vaan, nähää huome.
- Joo, moikka, sanoin puoliksi Latulle, puoliksi Konnalle.

J&K

[Juippi]

27.11.2009 Esteille!

Harjasin ja otin Konnan kaviot. Vatsanpohjaa kutkutti, sillä en saanut sellaisesta valmennuksesta mitään hyvää mieleen. Hain Konnan varusteet, ja vippasin ne orin päälle. Kiristin satulavyön jo tallissa, ja lähdin Alinan ja Geislan jälkeen.

Kentällä olin ihan jäässä. Minulla oli tosi kylmä lämmitellessämme, mutta Konna viipotti eteenpäin, kaikesta huolimatta. Tosi reippaalla päällä ori oli, siitä en enempää sanokkaan.. Hyppelimme aina välillä, ja pian pääsinkin kunnolla henkeen mukaan. Joitakin ongelmia tuli, ja jopa itsekkin erotin ne. Konna hyppeli vähän liian aikaisin melkein koko ajan, ja minun oli vaikea pysyä perässä. Kuitenkin sain tosi hyvin hypättyä pari kertaa 60 sentin esteen, ja olin siitä tosi iloinen. Konnan vaan täytyy vähän harjoitella sitä hyppytekniikkaa, ja hyppykohtaa. Lopetellessamme Konna vielä hyppeli itse yhden esteen, minun repiessäni ohjista. Lopuksi talutimme hepat talliin.

Tallissa oli ihanan lämmin. Varsinkin valmennuksen jälkeen, josta kyllä myös tuli aika hiki. Jätin orin käytävälle, koska hoidin heppani viimeisenä. Otin Konnan varusteet pois, ja hieman pyyhin Konnan hikeä pois sienellä. Jätin orin käytävälle, ja hain talikon ja kottikärryt. Siivoilisin vielä hiukan Konnan karsinaa. Sen jälkeen putsasin ruoka- ja juomakupit (taas silkasta tylsyydestä), ja hain Konnan takaisin karsinaansa. Ruokin sen, ja seisoskelin orin vieressä. Eipä Konna ollut siitä moksiskaan, joten turha minun olisi nyt vielä lähteä. Kuitenkin Sophie tuli.
- Mennää jo, mul o kauhee kylmä.
- Joo, vastasin vain, ja katsoin oria.
- Nii mut iha oikeesti! Mun pitää viedä viel Falkkiki pissal.., Sophie vastasi.
- Joo, joo, munki pitää viedä Sini. Tuutsä mun kaa vaik? kysyin tytöltä, joka räpläsi jotakin heinätuppoa.
- Mhmhhh.. Voisin tullaaki, Sophie sanoi ja hymyili.

Tuli taas aika ihQ pitkä.
J&K

[Juippi]

28.11.2009 Mitäs me 6 mettäpeikkoo

Aamulla oli tosi kylmä. En jaksanut kävellä, joten menin bussilla. Aloin tonkimaan taskuja.
- Perkele, lompakko jäi! huusin vihaisesti. Bussi lähti, ja juoksin hakemaan lompakkoni. Seuraava bussi tosin tulisi jo puolen tunnin päästä, joten ehdin tutkia kassini läpi miljoona kertaa, ja laskemaan rahatkin ainakin.. kaksi kertaa. Nappasin myös Sinin mukaani, joka kyllä ei ollut ensin tarkotus, ennen kuin tytölle tuli kauhea hätä. Noin 5 minuuttia vaille puoli juoksin bussipysäkille. Lopulta tuli oikea bussi. Ojensin valmiiksi lompakosta kaivamani rahat kuljettajalle, ja istahdin aika etupuolelle. Laitoin kassini maahan, ja Sini matkusti vierelläni. Silittelin sitä koko matkan.

Bussi jätti taas siihen samalle paikalle kuin ennenkin. Kävelin koiran ja kassin kanssa tallia kohti. Aika lähellä Nuuhkua päästin Sinin irti. Ei se ainakaan nyt enää lähtisi takaisin päin.. toivottavasti. Kävelin tarhoille, jossa Konna olikin. Ilmeisesti joku kiltti oli jaksanut tarhata sen. Menin ottamaan Konnan karsinaa koira kannoilla.

Koko putsauksen ajan Sini hyöri ja pyöri karsinassa. Koko ajan vain tiellä, ja meinasi kaataa kottikärrytkin. Kun karsina oli puhdas, tutkin ruoka- ja vesikupin, joista likainen oli vain vesikuppi. Sen äkkiä putsasin, ja vin tavarat pois. Sini alkoi yhtäkkiä haukkua hiljaa.
- Falkki? katsoin vastaan tullutta koiraa kysyvästi. Koira haukahti, ja lähti kohti Ofan karsinaa. Ori oli mennyt villiksi, ja arvatkaa kuka karsinassa oli. Oli nyt Sophiekin pulassa joskus. Ryntäsin ottamaan oria riimuista kiinni, vaikken ihan tiennyt miksi. Sophiehan näytti pärjäävän vallan mainiosti sen kanssa.
- Ai kiitti, Sophie sanoi loukkaantuneesti.
- Äh, ei mun ollu tarkotus. Tuutko vik tosa tunnin päästä mettää vähä seikkailee? Siis iha Ofan kaa, kysyin tytöltä, joka sai Ofan kaviot otettua joten kuten.
- Joo tota, vois sitä tulla. Jos tää ori vaan osais sielä mennä, Sophie sanoi silmät pyöreinä. Hymyilin ja menin Konnan tarhalle.

Konna ravaili ympäriinsä, eikä välittänyt minusta. Se näki, että muut saivat ruokaa. Vaikka sillä itsellään olikin jo ruokaa. Lopulta ori kuitenkin huomasi minut. Se nappasi heinä tupon, ja ravasi luokseni.
- Heippa Konna, haluuks mennä tänää mettää? lepertelin orille, ja avasin tarhan salvan. Otin oria nopeasti riimusta kiinni, ja talutin sen niin tallin käytävälle. Laitoin sen tällä kertaa narkilla kiinni käytävän hihnoihin, jotta se saisi olla vapaammin siinä. Sillä eihän Konna käytävällä pelkää kiinni olla. Pesarikin on eri juttu se. Hain harjat, ja aloin harjaamaan Konnaa.

Harjauksen jälkeen otin vielä orin kaviot, ja näin että Sophie oli jo valmis Ofan kanssa.
- Tuu jo! Me ollaa valmiita, Sophie sanoi ja pussasi oria. Vähän Ofa säikähti, muttei pahasti.
- Joo, me tullaa iha koht. Oottakaa vaa hetki, sanoin, ja pistin vauhtia töppösiini. Hain Konnan varusteet. Laitoin ensin Konnan satulan. Kiristin satulavyön heti tallissa. Taas. Konna avasi suunsa helposti kuolaimille. Laitoin kaikki suitsien remmit kiinni, ja lähdin taluttelemaan Konnaa Sophien ja Ofan perässä metsälle.

Metsän reunalla Sophie kysyi:
- Kannattaaks sun varmaa mennä edel?
- Joo, Ofahan on tunnetusti sellanen.. pukittelija ja potkija, sanoin vähän hiljaisesti. Nousimme selkään, ja molemmat säätivät jalustimia. Sini ja Falkki seurasivat innokkaasti perässä. Seurasin koko ajan Falkin toimia. Ties mitä voisi sattua.. Lopulta saimme kaiken valmiiksi, ja siitä sitten matka alkoi. Kiersimme vähän kaikkialla, ja minä hypin Konnan kanssa pari estettä. Sophie ja Ofa yrittivät yhden esteen hypätä, mutta tuloksetta. Ofaa ei kiinnostanut yhtään hyppiä. Kuitenkin aina välillä he hyppivät miniesteitä, ja pari kertaa he onnistuivatkin. Sophie alkoi pölpöttää onnistumisestaan jossakin puolessa välissä, ja minä vain hymyilin. Niin innoissaan yhdestä estestä.. Okei, myönnetään. Ofa on varmasti vaikea ratsastaa, sillä tiedän miltä sen hoitaminen tuntuu. Sinin sain innostumaan hyppelystä, ja se alkoikin vimmatusti hyppelemään minun ja Konnan perässä.

Metsälenkin jälkeen jäähdyttelimme hetken kentällä. Sen jälkeen veimme hepat talliin, jossa ne pääsivät takaisin syömään ruokiaan. Paitsi Konna, joka oli ollut ulkona. Päätin laittaa orin uudestaan ulos, joten talutin sen takaisin siihen samaan tarhaan jossa oli ollutkin. Se ravasi suoraan syömään. Sophie jäi Ofan karsinalle. Minä puolestaan vein molempien tavarat pois, ja aloin putsailemaan tylsyydestäni Konnan harjoja. Putsasin myös orin satulan, ja niputin suitset. Lopulta Sophie tuli, ja kysyin, jospa hän tulisi myös bussilla takaisin.
- Ähh, emmä voi ku.., hän aloitti.
- Nii mut mul tulee iha yksinäistä, sanoin räpytellen silmiäni.
- Joo mut mut tullaa hakee, Sophie sanoi voivotellen.
- Okei, mä mee sit yksin bussil.
- Tuu meijän kaa, nii ei vie rahaa, Sophie ehdotti, ja kytki Falkin hihnaansa.
- Okei, halvempaahan se mulle on, sanoin ja otin myös Sinn kiinni. Niin me jäimme odottelemaan Sophien isää jonkun matkan päähän Nuuskusta.

J&K

[Juippi]

Pikakelaus päivästä:

Tulin bussilla tallille, Sophiesta ei kuulunut mitään koko päivänä. Lämmittelin Konnan juoksuttamalla, sen jälkeen ratsastusta mini esteillä. Talliin ja hoito, varusteiden huolto, karsinan otto ja kaupassa käynti koirani Sinin kanssa. Tavarat tallille, Konna ulos uusissa vetimissä ja valmis.
J&K

Oli pakko pistää pikakelauksena, kun nyt tuli kiire systerin synttärien kanssa :--S

[Juippi]

2.12.2009 Sini tarttee kurapöksyt

Aamusella tulin Sinin kanssa tallille. Pitkä aikaa kävellen, vaikka siinä sitten kestikin jo aika pitkään päästä tallille. Meiltä asti. Päästin Sinin irti, ja suoraan tyttö säntäsi haistelemaan jonkun hevosen tuoretta kakkaläjää. Minä puolestani kävelin Konnan luo talliin. Puhuin Konnalle, ja supatin kaikkea sen turpaan. Vaikka tuskin ori mitään ymmärsi. Talutin orin käytävälle, ja kävin hakemassa talikon ja kottarit. Paras tehdä tylsin ensin..

Putsauksen jälkeen harjasin Konnan. Otin orilta pois sen sinisen loimen, joka oli vasta pari päivää vanha. Loimi oli vielä mukavn pehmeä, eikä lainkaan nukkainen..
- Hyvä poika, sanoin taputellessani Konnaa. Konna nosti kavionsa oikein nopeasti ja helposti, joka alkaa jo vähitellen ärsyttämään. Konna on niin.. kiltti. Ja helppo. Harjasin orin loppuun, ja talutin sen pois seuraavan harjattavan tieltä. Varusteet laittaisin Konnan karsinassa. Hain Konnan suitset ja satulan, kera vihreän satulahuovan. Laitoin ensin suitset.
- Avaappas suukku, sanoin, mutta Konna ei kuolaimia huolinut. Otin valkoiset tumppuni pois, ja totesin orin hopeiset kuolaimet aivan jääkylmiksi. Otin ne käsiini, ja lämmitin hetken. Ei ihme, ettei Konna kuolaimia suostunut ottamaan. Tarjosin kuolaimia uudestaan. Tällä kertaa Konna otti ne ihan hyvin suuhunsa. Nostin niskahihnan niskaan, ja aloin laittelemaan muita remmejä kiinni. Ohjat taas saivatkin jäädä kaulalle. Otin Konnan satulan käsiini, ja asetin sen sopivaan kohtaan Konnan selkään. Konna alkoi pullistella, mutta kiristin silti satulavyön sopivan tiukalle. Lähdin taluttamaan oria kohti kenttää.

Kentällä aloitimme lämmittelyn käynnillä. Niiden jälkeen vähän askellaji harkkoja, ja temmon vaihtelua. Esteitä en tällä kertaa ottanut, mutta pari puomia oli pakko pistää. Siinä sitten kaikkea mahdollista, laukkailua, ravailua, takaosa käännöksiä, avotaivutusta käynnissä ja ravissa, koottuja ja lisättyjä askellajeja, volttia, täyskaartoa, lävistäjää, serpentiiniä.. Loppujen lopuksi molemmat - minä sekä Konna - olimme puhki. Loppukäyntejä vetäessämme päätin, että menisin vielä maastoon haahuilemaan Sinin kanssa. Ja Konnan. Tietysti. Ratsastin kentän portista ulos, ja Konna liukasteli hieman. Vaikkei kunnon jäätä ollut lähelläkään.
- Sinii, tules tänne! huusin saksanseisojalleni, joka nuuski tarhan tolppaa. Sini katsahti minuun, ja juoksi korvat hulmuten Konnan viereen. Ori seisoi paikoillaan, ja tuijotti, kuinka hullu koira haisteli jalkoja. Lähdimme käynnillä metsää kohti.

Metsän reunalla Sini syöksyi nuolena jollekkin kivelle. Se haisteli ja maisteli kiven koloa, joka oli pian aivan koirankuolassa. Konnan käynti oli mukavan pehmoista. Satulassa oli helppo istua ja ohjata sekä hevosta, että koiraa. Tosin Sini juoksiksi perässä kuitenkin. Pienen laukkapätkän laukattuamme odotin, että Sini saisi minut ja Konnan kiinni. Ja ihan helppoa se ei normaalisti niin kovaa juoksevlle Sinille ollut. Laukkasimme sen verran kovaa. Kuitenkin Sinin huomio säilyi minussa ja Konnassa. Lopulta alkoi jo häämöttää Nuuhkun talli, ja päättelin ettei enää kauaa, kunnes Sini taas pyörisi hevosen kakassa.

Talutin Konnan talliin, ja hoidin orin äkkiä. Varusteet laitoin paikoilleen, ja ohi mennen taputin Siniä, joka tutkiskeli likaisena Sierran karsinaa.
- Me sit kyl mennää pesul kotoo, sanoin lähes nenästä pitäen koiralle, joka katsoi minuun hölmösti. Sini haukahti kerran, ja jatkoi tutkimuspuuhiaan. Päätin ruokkia Konnan. Menin rehuhuoneeseen, ja aloin kokoamaan rehuja ämpäriin. Yhtäkkiä ovi lennähti auki, ja näin kauhistuneen Jenin juoksevan narkki kädessä kohti. Hän ei ilmeisesti huomannut minua. Otin Puuskun kiinni, ja kun Jen avasi oven, katsoin kuin joku maailman paras Puuskun kiinni ottaja Jeniin. Tytön kasvoille lehahti puna.
- Tää on vissii kadoksissa? kysyin ärsyttävästi.
- Joo.., Jen sanoi, ja otti Puuskun. Katsoin hymyillen parivaljakon perään.
- Hassua, mihin ne mössöt katosi? ajattelin huomatessani, että ämpärini oli tyhjä. Ilmeisesti se höpsö tamma ehti syödä siinä ajassa nekin. Pudistin päätäni, ja aloin latomaan uudestaan mömmöjä ämpäriin. Samalla pistin soimaan Thousand Milesin, ja katsoin kynsiäni. En tajua, pakko saada kynsilakkaa. Mieleen vain tuli tuollainen.. Hm. Hassu ajatus. Räpäytin silmiäni voimakkaasti, ja lähdin kävelemään Konnan karsinalle. Ori odottelikin jo kärsimättömästi ruokia. Kaadoin mössöt kuppiin, ja lähdin hakemaan heinää. Biisi soi ja soi ja soi.. Epätoivoisena katsoin jälleen kynsiäni. Kotona oli pakko lakata kynnet. Se oli nyt päätetty. Sinin pesun jälkeen. Joo, niin se menee. Heräsin omista maailmoistani tuttuun ääneen.
- Ootsä vähän unessa? Latu sanoi kumartuen katsomaan minua silmiin. Olin kävellyt päin seinää.
- öhh, joo totahh.., änkytin. Latu pyysi minua pitämään jalat maassa, ja lähti jonnekkin. Hain heinät nolostuneena, ja annoin ne Konnalle. Annoin orille ruokarauhan, ja päätin lähteä kylvettämään Sinin.

J&K

[Juippi]

4.11.2009 Joyeux Noël!

Konna hamuili niskaani.
- Et viittis hassu. Kutittaa! huusin nauraen orille. Konna hörähti ystävällisesti. Tarkastin Konnan jalkoja, jotka tuntuivat aivan normaaleilta. Sophieta en ollut nähnyt. Varmaan vieläkin matkalla tai jotain. Bussimatka Sinin kanssa oli ollut rasittava. Tyttö hyöri ja pyöri ja nuuhkaisi jokaista ohi menevää. Nyt Sini oli hihnassa, ja kiinni Konnan ovessa. Kunhan hiukan edes rauhoittuisi. Yhtäkkiä Konna nosti äkisti päänsä melkein säikähtäen itseään.
- Rauhotu.., sanoin orille jonka silmät mulkoilivat jotakin oudosti. En viitsinyt katsoa mitä ori katseli niin ihmeissään. Varmaan muuten vaan teki mieli saada tuommoinen hassu kohtaus jostain pienestä. Ja yhtä äkkiä kuin se mulkoilu-kohtaus alkoikin, se loppui saman tien. Pudistelin päätäni, ja tunnustelin orin selkää. Hieroin samalla sitä hieman.
- Moi! Sophie huudahti Konnan ovelta niin, että melkein pelästyin.
- Heissanssaa, mitä lutunen pikku-Sophie? sanoin kuin joku vanha mamma pikku vauvalle.
- Ihan hyvää. Mut hei, kuunteles tää kappale, tyttö sanoi innoissaan. Sophie kertoi sen olevan joku Bon Jovin biisi.
- Bon Jovin?! Prkle, ei varmana, sanoin hätääntyneesti.
- Mä inhoon Bon Jovii.
- Just sen. Eihän sitä voi inhota, sanoi Sophie aivn hullaantuneena. Aivan omissa maailmoissaan. Aivan leijumassa katon rajassa.
Välittämättä tytöstä, menin hakemaan Konnan harjat. Aivan kuten aina. Törmäsin Vilmaan ja Railaan.
- Heii kuule, varo vähän, Vilma sanoi.
- Aijjoo, sori. Oikeesti, mä oon vähän, totesin, ja pyöritin etusormeani ohimoni ympäri. Vaikka mistäs sitä koskaan tietää.

Harjat haettuani talutinkin Konnan käytävälle. Vaikka ajattelin kaiken käyvän helpommin karsinassa. Otin ensin loimen pois, ja ripustin sen Konnan karsinan oveen. Sen jälkeen aloitin oikein kumisualla ja pölärillä. Sophie huomasi vasta nyt minun siirtyneen muualle. Siis ihan tuolla jossain aivojensa kopukoillakin oli vihdoin ajatus siitä, että olin siirtynyt.
- Hei kuule Sophie, mikä ihme sul on? kysäisin tytöltä joka hymyili koko ajan.
- Ei mikää.. Sophie vastsi salaperäisesti ja silmiään räpytellen.
- Kerro ny vaa.
- No ulkona sata lunta! Sophie kiljaisi iloisesti hyppien. Minä yhdyin mukaan oikein leveästi hymyillen. Konna seisoi kärsivällisesti kahden hullun vieressä. Mitäköhän hepo tästäkin nyt ajatteli? Samassa muistin Sinin. Se oli jäänyt makoilemaan Konnan karsinan eteen, kun ei ollut mukaan päässyt. Juoksin tytön luo, joka ilostui erittäin paljon. Päästin sen irti, ja kävelin takaisin Konnan ja Sophien luo. Kurkkasin samalla ulos. Ulkona oikeasti satoi lunta. Ja vieläpä paljon! Pitkään aikaan ei ole muuta kuin loskaa ja räntää ja vttä ja pilviä ja sammakoita taivaalta satanut, ja ofc ajattelin että tänä jouluna sataa korkeintaan hulluja päähänpistoja. Mutta että vielä lunta. Ihanaa!

Sini käveli perässäni Konnan luo. Hymyilin entistä leveämmin nähtyäni sen lumen määrän. Aloin harjaamaan oriani voimakkaasti ja hieman hutiloiden. Olisi pakko päästä ulos, edes taluttamaan Konnaa tai Siniä. Harjattuani Konnan, pyysin Sophieta laittamaan orille kamat päälle. Ottaisin karsinan sillä aikaa. Juttelin samalla Sophielle, joka vähän matkan päässä kurkotteli Konnan etuharjaan.
- Voi oikeesti, pakko päästä ulos! huusin iloisesti. Lumen myötä kylmyys unohtui. Kellokaan ei ollut vielä paljoa, joten ehtisin ihan hyvin olemaan ulkona ties kuinka kauan.
- Munki on pakko. Ja Ofan ja Sininki varmaa? Sophie sanoi kysyvästi.
- Siis jos Sini tuol pärjää! Sehä jäätyy tol karval.
- Ei hätää.. Minä hoidan asian. Tai siis sinä. Mun laukus on Sinin semmone loimijuttu, sanoin karsinaa putsaten. Putsaus kesti niin kauan.. Olin kuolla kylmyyteen ja tylsyyteen. Käsiäkin särki ainainen talikon vetkutus.
- Aijaha, kiva tietää. Mä en jaksa sitä hakee. Mun pitää Ofaki hoitaa! Sophie sanoi närkästyneenä.
- No, mä sit pistän sen sil ku meen ulos. Tuutko säki? Me mennää kentäl.
- No, voitais me tulla. Pistäksä esteitä? Sophie kysyi.
- Juu, semmosii pienii iha vaihteluks, sanoin päättäväisesti, vaikka Konnakin varmaan tylsistyy noihin pieniin. Kisoissahan ori hyppää ties mitä. Paras vaan mennä niitä pieniä kuitenkin vielä pari päivää..

Sophie sai Konnan kuntoon, ja meni laittamaan Ofaa. Konna seisoi yksin käytävällä. Karsinan ollessa aivan putipuhdas, vein tavarat pois, ja hain Sinin "loimen". Vai mikä olikaan. Siinä luki ranskaksi jotakin, josta en tiennyt hölkäsen pöläystäkään.
- Joyeux noël, sanoin oikein ranskalaisella aksentilla Sophielle, joka käveli ohitseni.
- Hä? Sano uudestaa.
- Joyeux noël, toistin.
- Eli? Sophie sanoi lyhyesti.
- Hyvää joulua, sanoin hymyillen ja kallistaen päätäni. Sophie pyöritteli silmiään ja jatkoi matkaansa. Laitoin Sinin loimen kunnolla, ja Sini lähtikin juuri oikeaan suuntaan - kentälle. Kävin hakemassa itse Konnan, ja juuri silloin Sophiekin sai kaiken valmiiksi.

Kaikki meni hyvin, kunnes Ofa ja Sophie hyppäsivät. Ofa tiputti, ja Sophie tippui. Ei kovin pahasti, mutta se todisti heidän huonon onnen päivänsä. Minulla ja Konnallakin oli pari pikku ongelmaa, mutta eivät ihan yhtä vaikeita kuin Sophien ja Ofan. Että, kun tuo Ofa osasikin olla söpö. Sophien mielestä Ofa oli ehkä söpö, mutta oikea piru. Tiesinhän minä sen, mutta kuitenkin..
- Huhhuh, tää menee tuhatta ja sataa! Sophie huusi orin töltätessä ympäri kentän viertä.
- Jooh, Konna menee ihan normii, sanoin melko hiljaa. Pari kertaa hypättyä uhkaavan lumisella ja jäisellä kentällä päätin vähän korottaa yhtä estettä. Kaksi muuta voisivat jäädä Sophielle. Korotettuani estettä 10 sentillä, hyppäsin pari kertaa sen Konnan kanssa. Samassa mieleeni tuli aika hullu ajatus.
- Saaks mä kokeilla Ofaa? kysyin sophielta ihan ilman mitään aavistamatta. Sophie oli suu auki hiljaa, kunnes hymyili.
- Tietty! Mä sit koklaan tota Konnaa, Sophie sanoi iloisesti. Vaihdoimme hevoset, ja tunsin heti noustessani millainen Ofa oli. Aivoni kiljaisivat, kun siirryin tölttiin. Mutta nythän Ofa oli aivan kiltisti? Mitä ihmettä?
- Älä mee lankaan tohon, kannattaa vaan pitää sillä mieles kuka on pomo, Sophie neuvoi. Selvästi tyttö oli jotakin jo Ofasta oppinut. Yhtäkkiä alkoi kovat pukittelukohtaukset, ja ryntäily. Ja tietysti minulla ei ollut raippaa! Yritin pysyä rauhallisena, ja kestää edes vartin. Ja vartinhan minä kestinkin, ja sain jopa hypätyksi yhden esteen.
- Jei, wuhuhuhhuuu! tuuletin ratsailta pääsytäni. Sophie kysyi miksi, ja tietysti sen yhden esteen hypyn takia..
- Just, sä oot aika outo, Sophie sanoi.
- Nii säki, sanoin tytölle, joka oli jo valmiina ottamaan Ofan. Vaihdoimme hevoset, ja veimme talliin.

Hoidettuani Konnan, vein Sinin lenkille maastoon. Oikein pitkälle lenkille, sillä Sini ehti väsyäkkin. Sen jälkeen kävin viemässä Konnan ulos, ja moikkaamassa Sophieta, ja lähdin bussilla kotia kohti.

J&K

/ainiin, se kuva vois olla vaikkapa rakenne taikka joku talvinen laukkakuva laitumella. Voit sitten ihan rauhassa valita melkeen loput, mut tohon rakenteeseen normit enkut valkosella turpa pehmennyksel vai-mikä-onkaan.. Kuten Konnan pääkuvassa.
Päätin pistää tänne, jos tuo vieraskirja näköjään taas temppuilee?

[Juippi]

5.12.2009 Miss Mun 2009

- Ähh, minne se nyt ehti kadota?!! huusin raivoissani. Sinin hihna oli taas kadoksissa. Katsoin kattoon, eikä se kyllä varmasti siellä olisi. Kuitenkin löysin oven päältä riippumasta mustan nahkaisen talutusremmin. Voivottelin kauan, ennen kuin lähdin ulos Sinin kanssa. Kun olin saanut tytön pissitettyä, aijoin kotona vaihtaa vaatteeni.
- Äitii, miss mun sukat on? Ne sellaset sini-ruskeet, polvisukat tai jotkut? kysyin äidiltäni.
- Ai taas se miss mun? äitini kysyi hymyillen.
- Ähh, et jaksa! huusin pettyneesti. Jälleen katsoin kattoon. Eihän siellä mitään sukkia ollut. Ravistelin päätäni, ja menin huoneeseeni. Astuin sukkieni päälle.
- Ohhoh, tämäpä vasta yllätys, sanoin raivoissani. Miksi, miksi aina minä? Puin vaatteet päälleni, ja aloin etsiä kassiani. Kävellessäni äitini vierestä hän kysyi:
- Ja jälleen valitaan uusi miss mun tavara. Päätin olla välittämättä, ja löysin kuin löysinkin kassini. Olin varmasti noussut väärällä jalalla. Nappasin suklaalevyn jämät pöydältä, ja lähdin tallille. Sini ei onneksi vinkunut perään.

Laskin laukkuni Konnan karsinan viereen.
- Moikka, mitä jäbä? kysyin oikein coolisti.. Ihan kiusoitellekseni Sophieta, joka otti karsinaa parin karsinan päässä.
- Prkle, Juipee! Sophie pian närkästyi. Käännyin Sophieta kohti.
- Moi vaan sullekki, sanoin hieman olkapäitä kohauttaen.
- Joo, moi moi, Sophie sanoi, kuin olisi jättänyt lauseen kesken. Juttelimme niitä näitä hetken, kunnes tajusin hoitaa Konnan. Hain harjat, ja huomasin Konnan oven olevan auki! Kurkkasin karsinaan, jossa kuitenkin hamuili maata puoliverinen, musta ori. Konna nosti päänsä heti tultuani. Hymyilytti oikein kovasti. Minun teki mieli nauraa. En tiennyt miksi. Lopulta pokka ei pitänyt, ja aloin nauramaan. Ihan tuosta noin vain. Sophie käveli taakseni ja koputti päätäni.
- Haloo? Onko ketään kotonaa? Sophie huhuili. Nauroin entistä makeammin. Mutta miksi? Miksi nauroin? Onpa tämä kummalinen päivä. Otin Konnan riimuista tukevan otteen, ja nautin sen lämpimistä hengen vedoista. Se oli niin rauhallista. Heräsin omista maailmoistani, joissa pyörin päivät pitkät. Onneksi bussimatkat Juippi-saarille eivät maksaneet mitään. Ei paluu, eikä tulo. Laitoin Konnan kiinni käytävälle.
- Ähh, mihin ne meni? raivostuin, kun en nähnyt harjoja.
- Ai siis miss mun harjat? Sophie korjasi. Sophie tiesi aina - kuten äitinikin - milloin oli miss mun-päivä. Olin kuolla. Päivät olivat aina yhtä ärsyttäviä. Henkilöt ja tavarat katoavat. Samassa Sophie osoitti Konnan karsinan ovea.
- Häh? mumisin itsekseni, kunnes näin harjat. Ne olivat Konnan karsinan vieressä. Murisin hiljaisesti kuin koira, ja hain harjat. Otin Konnan loimen pois, ja laskin sen maahan. Konna saisi viettää vähän vaihtelevasti näitä vapaapäiviä, joten en vienyt sitä kovinkaan kauas. Harjasin Konnan aivan puhtaaksi.
- Ähh, mihin mä pistin sen kaviokoukun.., mutisin itsekseni. Kaikki katoaa sitten juuri nyt! Ärsyttävää.. Etsin koukkua joka puolelta, ja lopulta huomasin sen olevan kädessäni. Aloin jo oikein kunnolla suuttua. Että osasikin olla ärsyttävää.

Vihdoin orin ollessa puhdas, kävin hakemassa talikon ja kotsut. Siivoilin karsinan oikein huolella, ja sai Konna odottaakkin kauan käytävällä. Sophie aikoi tulla hoitamaan Ofan siihen, muttei Konnan takia päässyt.
- Sori! huudahdin nolosti. Se vain lipsahti. Kun sain karsinan kuntoon, vein talikon ja kotsut, ja talutin Konnan tarhaan. Konna laukkasi komeasti tarhan toiseen päähän ja takaisin. Aivan kuin olisi voittanut jotakin. Lumi oli jo alkanut sulaa pois, sillä tänään ei ollut uutta satanut. Harmitti hiukan, sillä halusin edes päivän päästä kunnon lumiseen maastoon. No, eipä sillä niin väliä. Lämpimät vaatteeni alkoivat lämmittää liikaa, ja oli pakko ottaa pipo pois. Heilautin hiuksiani, ja taputin Konnaa, joka oli tullut hamuilemaan taskujani. Otin porkkanan taskusta, ja syötin Konnalle.
- Nih.. Kilttihän sä oot, mumisin, ja lähdin moikkaamaan Sophieta. Sophie oli harjaamassa Ofaa käytävällä. Jäin toljottamaan tytön ja orin puuhia.
- No kyllä tää osaa ny olla söpö, sanoin hymähtäen. Sophie katsoi minuun.
- No joo, Sophie sanoi, ja jatkoi puuhiaan. Hain ämpäriin vettä ja keltaisen pesusienen, ja aloin putsailemaan Konnan kuppeja. Vesikuppi oli aivan likainen, ja sitä saikin hinkkailla oikein kunnolla! Ruokakuppi taas.. Sitä normaalia tasoa. Putsasin sen, ja vein tavarat pois. Menin varustehuoneeseen, ja aloittelin suitsien pesua. Samassa ovi aukesi. Sisään asteli Emppu ja joku hänen kaverinsa tai joku.
- Anette, otappa sää vaik tää satula nii mä otan nää suitset, Emppu sanoi, ja ojensi satulaa tälle Anetelle. En ollut koskaan ennen tavannut häntä, mutta moikkasin silti. Molemmat tytöt moikkasivat takaisin. Hymyilin, ja jatkoin suitsien pesua.
- Ähh, miss mun pipo on?! rääkäisin, ja aloin etsimään tummaa tupsupipoa.

J&K