|
Post by Latu on Nov 22, 2009 12:26:46 GMT 3
Omat sivuthopeanruunikko isl-ori syntyi 20.6.2009 VHKRHoitajana Sophie, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.
|
|
|
Post by Sophie on Nov 22, 2009 17:02:32 GMT 3
22.11.2009 ~ Tutustutaan, eiks jeh?Sininen nissanimme körrötteli kuuttakymppiä eteenpäin Nuuhkulle. Mukana oli myös isomünsterinseisojani Falkki, joka läähätti tyytyväisenä vieressäni. " Yritä nyt saada tätä autoa liikkeelle ", murisin isälleni, joka yritti noudattaa nopeusrajoituksia. " Tässä saa mennä vain kuuttakymppiä... ", hän selitti. " Saakeli ", kuiskasin pettyneenä. Kun vihdoinkin auto oli peruutettu parkkiruutuun, hyppäsin autosta ulos käsissäni tallikassi, jonka olin "koristellut" kirjoittamalla suuresti Sophie ♥ Ofa. Näin Juipin roikkumassa Konnan karsinalla. Moikkasin tätä. " Ai sä tulit kans tänne ", blondi hymyili. " Joo, ku Ofan sain hoitsuks ", hymyilin takaisin. " Mihin voin tän laittaa? " jatkoin viitaten käsissäni roikkuvaan kangaskassiin. " Hoitajienhuoneeseen ", Juippi sanoi ja ohjasi minut sinne. Viskasin kassin jonnekkin ja tulin sitten takaisin ystäväni perässä. Falkki käveli kiinnostuneena perässämme ja haisteli paikkoja. Juteltuamme hetken Juipin kanssa lähdin katsomaan Ofaa, joka paukutteli etukaviollaan karsinansa ovea. " Heei ", tervehdin hopeanruunikkoa oria avatessani sen karsinaa. Ori haisteli kättäni ja laittoi korvat sivulle. Ehtisin hipaista Ofan turpaa, ennen kuin se riuhtaisi sen pois ja luimisti. " Hei, ei tällane nyt vetele. Who is the top dog? I'm the top dog ", puhuin ilmeilevälle oriille. Falkki oli pysynyt Juipin ja Konnan luona, kun se huomasi Ofan luonteen. Nappasin orin riimusta kiinni ja talutin sen käytävälle. Siinä se olisi kunnolla, ainakin toivottavasti. Minua oli kehotettu taluttamaan Ofaa ketju suussa, jos talutan sitä sisällä. Olin tehnytkin niin, ja normaalilla narkilla en olisikaan varmasti pärjännyt, sen verran ori hyppi seinille. " Juipee! Tuu tänne ", kailotin Konnalle lepertävälle tytölle. Vihelsin, ja isomünsterinkoira-uros Falkki tuli luokseni. Ofa ei juurikaan piitannut tuosta täplikkäästä nelijalkaisesta, mutta Falkki oli aivan innosta soikeana ja haisteli Ofan jalkoja vähän kauempaa, ettei saisi potkua kalloonsa. " Falkki, lopeta ", ärähdin koiralle, joka ärsytti Ofaa nuuskimalla ja kutittamalla orin jalkoja. Hetken päästä Juippi tuli luokseni ja kysyi, mitä hänen piti tehdä. Juippi oli hakenut Ofan harjapakin. Harjailin uutta hoitohevostani huolella ja tarkistin sen voinnin selästä jalkoihin. Se ei selvästikään aristellut mitään ja jalat olivat normaalit. Tosin se ei millään meinannut hyväksyä sitä, että joku harjaa sitä ja hän ei itse pääse tutkimaan tuota harjaajaa tarkemmin. No, siinä sitten harjailin Ofan osoittaessa mieltään ja Juipin seuratessa tilannetta. " Onneks Konna on kiltti ", Juippi tokaisi, kun näki taistelumme kavion nostosta. " Niinpä, niinpä ", huokaisin, " nyt sä nostat sen jalan, ok? " Ofa ei millään jaksanut olla mielikseni, vaan teki koko ajan kavioiden putsaamisesta vaikeampaa. Kohta kiehuu yli, kohta kiehuu yli... " No niin! Hieno poni ", huokaisin helpotuksesta, kun kaikki kaviot olivat puhtaat. " Tähän käy urheilusta ", jatkoin. Samalla Latu ilmestyi paikalle. " Sophie, terve. Ajattelin viedä Ofanfallin ulos, kunhan vaan viitsisit laittaa sille ulkoloimen päälle...? Talutan sen itse, sillä se on vähän hankala ", Latu kertoi. " Joo, mut mistä mä löydän sen ulkoloimen? ", kysyin. Latu kävi hakemassa loimen minulle. Loimitin Ofan (mistä muuten se ei taaskaan pitänyt ollenkaan) ja annoin orin Latulle. " Kiitos! " kuulin naisen vielä huutavan, ennen kuin katosi sumuiseen säähän. " Juippi, tuu putsaamaan mun kanssa toi Ofan karsina ", huokaisin blondille. " Eikö riitä jaksamus? " Juippi virnisteli. " No taistele ite ton kanssa ", murisin. " Jos nyt kuitenkin tyydyn tohon Konnaan... " S&O
Minkä ikäinen muuten Ofa on, kun en osaa tosta ikääntymisestä päätellä? (:
|
|
|
Post by Latu on Nov 22, 2009 19:59:24 GMT 3
VHKR = Hevonen ikääntyy yhdessä IRL-kuukaudessa yhden URL-vuoden. Eli Ofa on nyt n. viisivuotias.
|
|
|
Post by Sophie on Nov 23, 2009 18:06:19 GMT 3
^ Kiitos :--) 23.11.2009 ~ TallielämääIstun Juipin kanssa meidän kuuluisassa, sinisessä Nissanissamme joka kulki kohti Nuuhkua. Kaikki ovat hiljaa, mitä nyt koirat läähättävät jalkojemme juuressa. Falkki on taas yli-innostunut Sinistä ja tökkäisee tätä silloin tällöin tassulla kuonoon. Katselen omissa ajatuksissani ulos auton nukuttavassa hurinassa. Kun Nuuhku lähestyy, koirat alkavat haukkua ohikulkevaa ratsukkoa, jota en itse tunnista, mutta Juippi lörpöttää jotain. “ Ai kato Alina ja Geisla! “ Juippi hymyilee. Ai niin, se Ofan emä. Oliko tuo Alina Seppeleen Alina? Januksen hoitaja? En enää nähnyt ratsastajan kasvoja, sillä he ovat kaukana ja kaukonäköni on aika persuksista. Huokaisen syvään, kun auto pysähtyy ja loikkaamme ulos siitä. Isäni pyytää taas soittamaan, kun olemme valmiit ja hän tulisi hakemaan. Nyökkäilen ja yritän pitää innostunutta Falkkia hihnassa. “ Lopeta! “ ärähdän juuri ennen kuin Latu ilmestyy näkyviin. Punastun loikkivaa ja hyppivää koiraani - ah-niin-ihana Falkki hyppii pystyyn, kun Latu kumartuu silittämään läikikästä nelijalkaistani. “ Hei muuten, Ofa on sitten sisällä. Voit viedä sen tarhaan kun olet harjannut sen, sillä se ei ole ollut kuin vain aamulla ulkona vähän aikaa. Muista taluttaa ketju suussa “, Latu kertoo. Nyökkään, ja tallinomistaja nousee seisomaan ja lähtee jonnekin. Me menemme Juipin kanssa talliin, missä - yllätys! - blondi katoaa Konnan karsinalle koiransa kanssa. Minä viskon ensin tallikassini hoitajienhuoneeseen, ja päästän Falkin irti hihnasta. Falkki saa kulkea vähän aikaa yksikseen, kun minä hakeudun Ofan karsinalle. Ori näyttää aika tyytyväiseltä, mutta vilauttaa hammasrivistöään varsin nopeasti ja ärhäkästi nähdessään ihmisen - minut - karsinan edessä. “ Älä jaksa “, murisen ilkeällä päällä olevalle issikalle, joka liimaa korvansa aina niskaan, kun huomaa minun katsovan sitä silmiin. Harjaan sitä karsinassa Juipin ratsastaessa kentällä Konnan kanssa. Lopulta alennun läpäisemään oria lavalle, kun se todellakin näykkäisee minua olkapäästä harjatessani sen vatsanalusta. Pyöritämme molemmat silmiämme ärsyyntyen toisen käytöksestä. Huokaisen todella syvään pettyneenä Ofan käytöksestä. Mutta mitä haaveilua heti aluksi onnistua noin viisivuotiaan issikka-orin kanssa ilman ainuttakaan näykkäisyä? Eihän sellaista mahdollisuutta olekaan! Alan tuntea itseni kuitenkin jo vähän osaavaksi, kun Ofa alkaa käyttäytyä. Pystyn harjaamaan sen loppuun ilman turhia näykkimisiä, luimimisia (mikä sana!) tai varpaille tallontaa. Kavioiden putsauksesta tulee vielä yhtä helvettiä, ehdin ajatella ennen kuin päättäväisesti liu’utan käteni orin etujalkaa pitkin… Ja se nostaa sen! Mikä taivaallinen päivä. Muutkin jalat nousevat mallikkaasti ylös ja pysyvät käsissänikin ihan… noh, hyvin. Taputan oria lapaan iloisesti ja rapsutan sitä säästä. “ Kyllä susta varmasti tulee vielä kiva hevonen, kunhan sua vähän koulutetaan “, kerron mielipiteeni Ofalle. “ Mut nyt kuule mä laitan sulle ketjunarkin ja sä pääset ulos “, jatkan hymyillen ja teen miten lupasin. Haen ketjullisen narkin, laitan ketjun Ofan suusta ja lähden viemään sitä ulos. Tajuan kuitenkin vasta orin hypellessä hullun lailla “pelästyessään” jotakin, että olipa taas viisasta harjata ori ennen ulos vientiä! Mikä järjenjättiläinen… Ofan pönttöilystä huolimatta se oli pian ulkona odottamassa ruokiaan. Näen Juipin ja Konnan hyppimässä korkeahkoja esteitä kentällä, joten menen sinne katsomaan ratsukon suoritusta. Juippi joutuu käyttämään ilmeisesti vähän väsyneelle Konnalle kunnolla pohkeita, jotta ori liikkuisi kunnolla eteen ja vielä keskittyisi hyppäämiseen. “ Muista katse “, naurahdan kentän viereltä valmentajamaisesti, sillä minua vuoden nuoremman tytön katse karkailee pahemman kerran. Juippi ärähtää jotain (“pidä sä nyt se turpas vaan kiinni!”) ja saa minut nauramaan. “ No jos sä aiot tolla kisata, niin kai sun nyt hyvä ihminen on saatava se liikkeelle! “ hymyilen. Kuitenkin ratsukko liitää hetkessä korkean esteen yli. Siinä tulee melkein oma hevoseni Mortti mieleen, 120 cm hyppäävä holsteiner-ori. Ensimmäinen ja yksi rakkaimmista hevosistani. Kun Juippi ja Konna lopettavat ratsastuksen, lähden hakemaan kottikärryjä ja talikkoa itselleni Ofan karsinan putsaamisvuoron takia. Karsina ei ole kauhean likainen, koska putsasin sen eilen aika hyvin. Tänään kuitenkin karsinan putsaamisessa menee aikaa, ja isäni saa vielä odottaa sitä soittoa… S&O
|
|
|
Post by Sophie on Nov 25, 2009 13:52:53 GMT 3
25.11.2009 ~ Röh röh!
Niinpä niin, mikä minua uhkasikaan? Tämä tuttu sikainfluenssahan se tietenkin, mikäs muukaan. Mutta se oli vain uhkaus, mitään ei ollut vielä tapahtunut… Paitsi päänsärky. Ei muuta. Ehkä kuumetta. Ei muuta, ei muuta! Ärsytti tuollainen wnb-tauti, joka ihan väkisin - väkisin! - tunki jokaisen keuhkoihin ja… Ja jopa uhkasi tappaa! Pitäisi kai ilmoittaa poliiseille uhkailusta.
No, nyt kuitenkin olin hommannut itseni bussin avulla tallille Nuuhkuun. En tiennyt, olisiko Juippi tallilla, mutta pääasia oli päästä hoitamaan Ofa. Jos tänään voisimme edistyä jopa ratsaille asti? Harmi, kun oria oli vaikeampi taluttaa, niin sitä ei voinut talutella vaikka maastossa. Ehkä joskus vielä, mutta kuitenkin. Tänään voisin uskaltautua ratsaille, jos joku toinenkin tulisi. Jos Juippi olisi tallilla, hän voisi ratsastaa Konnalla ja minä Ofalla. Tai sitten pyytäisin jota kuta katsomaan ratsastusta, jos jollain edes olisi aikaa. Toivottavasti.
Perhoset lentelivät vatsassani, kun morjenstin Ofaa. Se tervehti minua vetämällä ensin korvansa pikaisesti taakse, sen jälkeen eteen ja sitten vielä sivuille. “ Päätä “, nauroin orille. Avasin sen karsinan oven ja silitin sitä silmien välistä. Ofa rauhoittui yllättävän nopeasti, mitä nyt vielä vähän yritti esittää pomoa. Sille tuli kuitenkin varsin nopeasti selville, että tänään en jaksaisi tapella ja muutenkin se alkoi tunnistaa minut “jokapäiväiseksi pomoksi”, kun niin useasti kävin sitä moikkaamassa. En tunnistanut muita ihmisiä tallilta, eikä Juippiakaan ei näkynyt mailla halmeilla. No, ei se mitään, kun minulla oli etusellaan kuopiva Ofa.
Päätin heti aluksi tarkistaa orin kunnon, että sillä pääsisi ratsastamaan. Kokeilin sen selkää, eikä se aristanut sitä. Jalatkin olivat ihan normaalit, joten aloin innostua. Jos kukaan ei olisi kuullut, olisin varmaan tuulettanut kovaan ääneen - vihdoinkin voisin kokeilla ratsastusta Ofalla! Harjailin hetken päästä Ofaa. Ori käyttäytyi hyvin, ja kehuinkin sitä siitä vuolaasti. Harjattuani sen hain satulahuoneesta satulan ja suitset, mitkä olisi tarkoitus saada ponin päälle. Ensin otin Ofalta riimut pois ja aloitin tunkemaan suitsia sille. Ofa pisti ensin kovasti vastaan, mutta luovutti, kun sain kutitettua sitä. Kiinnitin remmit kiinni ja taputin hyvästä käytöksestä sitä kaulalle. Muistin vielä laittaa Ofalle martingaalit, mitkä meinasin unohtaa aivan täysin. Sitten hommasin satulan käsiini ja pian Ofan selkään. Se aloitti heti pullistelemalla ja kuopimalla kaviollaan karsinan lattiaa. Kielsin sitä napakasti. Suoristin satulahuovan. Otin satulavyön käsiini ja rauhallisesti yritin laittaa sitä satulan solkiin kiinni. Ofa näykki ilmaa mielenosoitukseksi ja pamautti takajalkojaan maahan, kun laitoin satulavyön kolmanteen reikään ja toiselta puolelta myös kolmanteen. Kentällä voisi paremmin sitten kiristää vyötä.
Nuuhkun ovi avautui ja Juippi tuli väsyneenä sisälle talliin. “ Juipe! “ huudahdin iloisesti. Blondi mutisi jotain ja moikkasi suurta hevostaan. “ Tuutko kentälle mun ja Ofan kanssa? “ kysyin. Juippi mietti hetken ja vastasi sitten myöntävästi. “ Mistä lähtien sä oot saanut ratsastaa Ofalla? “ tämä kysyi sitten, kun oli harjaamassa mustanruunikkoa estemestariaan. “ Tästä päivästä lähtien “, hymyilin. Laitoin mustan kypärän päähäni ja vaihdoin hanskat ratsastushanskoihin. Tarkistin raipan olevan lähettyvillä ja sellaisessa paikassa, että muistaisin ottaa sen ennen kentälle lähtöä. Vielä pitäisi odottaa tuota väsynyttä ja sekaista Juippia, joka parhaillaan harjasi Konnaa. “ Nopeesti “, huokaisin. Juippi haki Konnan satulan ja suitset, laittoi ne hevoselleen. Hän myös tunki kypärän päähänsä ja kiinnitti ratsastussaappaisiinsa kannukset. Ilmeisesti tulee oikein kunnon koulutuuppausta, mietin itsekseni, kun lähdimme tallista kentälle.
Kentän keskellä kaarrossa kiristin Ofan satulavyötä vielä vähän, laskin jalustimet alas ja ponkaisin oriin selkään. Köhin selässä vähän, kun säädin jalustimet tarpeeksi pitkiksi ja katsoin vielä satulavyön olevan tarpeeksi kireällä. Annoin Ofalle pohkeet kulkea eteenpäin. Ohjat olivat pitkinä, joten ori sai pitää päätään alhaalla. Olin kuitenkin varovainen, sillä Latu oli kertonut, että aluksi Ofa saattoi lennättää takapäätään todella reippaasti ylöspäin ja loikkia sivuille ja lähteä laukkaamaan yllättävänkin kovaa (= riistäytyminen). Juippi pystyi ratsastamaan Konnalla rauhallisesti, ja tämän lähes musta ori kulkikin rauhallisesti eteenpäin ilman minkäänlaista ongelmaa.
Kun keräsin ohjat käsiini ja aloitin etsimään kunnon tuntumaa Ofan suuhun, se teki sivuloikan ja pyörähti kokonaisen ympyrän, minkä jälkeen se lähti tyytyväisenä tölttäämään eteenpäin minun yrittäessä pysäyttää sitä. “ Hooouuu “, yritin rauhoittaa sitä. Tein pidätteitä ja käänsin Ofan voltille. Lopulta se ei enää “kiusannut” ja siirtyi takaisin käyntiin. “ Aika siistin näköstä “, Juippi virnuili ravatessaan Konnalla. “ Sulla onkin tollanen automaatti “, ärähdin. Todellakin, Konna kulki eteenpäin kuin unelma, vaikka sille sanoisi vain “ravia”. Minun ratsuni taasen oli huonolla päällä ja viskoi päätään kovaan tahtiin ylös ja alas. Mitäköhän huomisesta estevalmennuksesta oikein tulee?
Kehotin Ofan selvillä pohkeilla tölttiin. Viisikäyntinen ori innostui tölttäämisestä ja heitti pikkupukin. Pysyin kuitenkin selässä. Ofalla oli kova vauhti päällä, eikä se millään suostunut rauhoittumaan. Käänsin sitä volteille ja vaihdoin suuntaa, mutta ei, mikään ei meinannut tehota Ofaan ja sen vauhtiin. Tein pidätyksiä, mutta ei. En ollut monesti aikaisemmin mennyt issikoilla, joten päätin nyt sitten tottua tähän - ainakin niillä vauhtia on!
Tölttäsimme vähän aikaa vielä, ennen kuin siirsin Ofan takaisin käyntiin ja vaihdoin suunnan. Annoin orin kävellä hetken, ennen kuin otimme laukkaa. Se sujui varsin hyvin. Muutama pukki ja pari sivuloikkaa - mutta se on arkipäiväistä Ofaa!
S&O
|
|
|
Post by Sophie on Nov 26, 2009 16:21:46 GMT 3
26.11.2009 ~ Pikakäynti
" Gaga ulallaa ", nauroin kuullessani Juipin kännykästä kuuluvan Lady Gagan uuden biisin Bad Romance. Rommammaa - just? Gaga todellakin oli ulalla! Toisaalta biisi oli ihan hyvä mutta mikä ihmeen ROROMAMMAA? Olimme tallilla hoitajien huoneessa. Tänään en jaksaisi ratsastaa Ofaa, joka muutenkin nautti tästä kosteasta säästä. Ottaisin vain sen karsinan ja siinä se.
Ensin pyysin tuon blondin ystävättäreni ottamaan minun kanssa Ofan karsinan. Huokaillen ja ärsyttävän hitaasti tämä laahusti perässäni hakemaan kaksi talikkoa, kun minä hain kottikärryt. Ofan karsina oli likainen, ja sen kanssa ei saisi hosua, jos tahtoi hoitajanpestin säilyttää.
Otimme karsinan huolella, mutta yllättävän nopeasti. Vein kottikärryt pois Juipin viedessä talikot.
Takaisinmaksuksi sain harjata Juipin puolesta Konnan, joka oli ylilikainen - mutta homma oli kuitenkin kivempi kuin karsinan putsaus! Minun lähtiessä sairastamaan kotiin harjauksen jälkeen, Juippi jäi vielä Konnan luo, muttei paljastanut mitä tekee. Minua ei loppujen lopuksi edes kiinnostanut - kunhan pääsen kotiin nukkumaan niin kaikki on hyvin!
S&O
aika pirun lyhyt, mut kävin karsinan kuitenki putsaamassa &&&&&&& (toi &-juttu on sellane hieno hymiö ^^)
|
|
|
Post by Sophie on Nov 27, 2009 14:53:21 GMT 3
Look inside ~ Estevalmennus Nuuhkun tallilla 26.11.09 Minua… Minua jännitti aivan vietävästi, kun satuloin Ofaa estevalmennukseen. Se katsoi minua halveksuvasti, kun laitoin sille jännesuojia jalkoihin ja tarkistin oman varustukseni. Raippa, turvaliivi ja kypärä. Ofalla oli suitset, martingaalit, satula ja suojat. Lähdimme kentälle, missä odottikin jo moni ratsukko toisia ratsukoita ja Latua. Kaarrossa kentällä laskin jalustimet hoitsuni satulasta alas ja kiristin satulavyötä. Odotin Latun tulevan, ja kun vihdoin hän tuli, uskaltauduin nousta issikka-orin selkään. Aloitimme kaikki pitkin ohjin. Latu pystytti esteitä ja me keräilimme ohjia käsiin. Latun pyynnöstä otimme kaikki ravia/tölttiä ja hetken päästä laukkaa molempiin suuntiin. Kun Latu oli laittanut esteet, hän pyysi meidän pysäyttämään ratsumme ja kuuntelemaan. “ Okei, mennään nämä esteet sitten vaikka tässä järjestyksessä “, Latu aloitti ja luetteli meidän nimiä satunnaisessa järjestyksessä. Minä olin suurin piirtein keskivaiheilla. * * * Kun oli minun ja Ofan vuoro, menimme vain maapuomeja. Ofa ei kuitenkaan niitä kunnolla kunnioittanut vaan meni ne ihan mistä sattuu. Kun estettä nostettiin 30 senttiseksi, innostui ori aivan hiiteen ja lähti kovaa vauhtia kohti tuota pientä estettä. Se loikkasi sen innoissaan ja heitti perään ihan jumalattoman isot pukit - niin, tietysti saaden minut rähmälleni kentän maahan. Ensi viikoksi kakkua, jes. Metsästimme Ofaa hetken jos parinkin kentällä, ja lopulta Latu sai sen kiinni. Nousin takaisin selkään ja ratsastin heti oria eteenpäin - I’m the boss. Lopputunti menikin ihan kivasti. * * * Valmennuksen jälkeen kiitin Latua aivan mahtavasta ratsastuskerrasta. Talutin Ofan talliin, missä hoidin sen nopsaan ja vein ulos syömään. Putsasin orin karsinan ja ruokakupit. Jäin vielä odottamaan Juippia, joka tulisi kotiin meidän kyydillä. Minun olikin jo päästävä viemään Falkki ulos kotona, se varmasti vinkuu tälläkin hetkellä oven edessä ulos. S&O
Tällanen vähän nopeampi tarina, mut käsittää koko päivän.
|
|
|
Post by Sophie on Nov 28, 2009 17:04:16 GMT 3
Metsässä ~ 28.11.2009No vähän tuli kaahailtua...
|
|
|
Post by Sophie on Dec 2, 2009 19:36:46 GMT 3
Poni söpö poni poni söpö söpö poni ~ 2.12.2009Biisi Bon Jovi - We weren't born to follow. Mielestäni sopii hyvin tähän. " Ihana, söpömpi, ponein ", hyräilin harjatessani Ofaa käytävällä. " f**k! " kiljaisin pian, " mul on tänään kampaaja ja - äääh! - lupasin Latulle juoksuttaa Ofan tänään! " " No OMG ", Juippi sanoi sarkastisesti nyppiessään hevosensa harjaa. " Nii ON! Oikeesti, ääh ", surkuttelin, mutta jatkoin orin harjailua. Ofa käyttäytyi yllättävän hyvin ja sai minut hyvälle tuulelle. Se alkoi jo tottua ideaan toi on pomo.Selvitin huolella orin jouhet. Se saisi olla kaunis, kun se juoksisi tuolla kentällä aivan pian... Niin, ympyrällä, kiinni sidottuna - huoh! Miten kaikki vapaus ja kauneus rajoittuukin vain hihnaan/naruun/juoksutusliinaan, miten miten miten? No niin, nyt se liisapuoli tuli esiin. Suusta pääsi kokoajan sana 'f**k' ja puhuin nenän kautta ja ilmeisesti esitinkin jotain, vaikka en oikein tiennyt mitä. Räpsyripseni huomasi myös Latu, joka kulki ohi ja nauroi minun 'enks oo ihku?' -ilmeelle. " Hahhhaa, joo tota, rajota vähän. Mut ei sun tarvii sitä paljoo juoksuttaa, sellai et silt menee vähän energiaa, mut se juoksee hyvin -ok? " Latu sanoi sitten. " Joo, on ok. " Laitoin Ofalle suitset ja juoksutuskamat. Ilmeisesti Ofa oli edellisessä elämässä ollut steppari, kun askeleet niin kauniisti ja vauhdissa ja sai minut epämääräisesti hihittämään. Energianpurkaus vai? Ehei, enemmän. " Mitä vattua sä vaa tirskut siinä? " Juippi ärähti, kun repesin niin kovaa, että jouduin ottamaan hoitoponistani tukea. " Mitä vittua... ", kuulin blondin ystävättäreni mutisevan. " Kato tätä...! " nauroin ja sain Ofan luimimaan. Ryhdistäydyin silmänräpäyksessä ja katsoin käsiini hanskat ja juoksutusraipan. " Joo, mut me mennään - moi! " huikkasin sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kentällä päästin oriin kävelemään ympyrällä. Se viskoi päätään ja oli innokkaana menossa. Mun Ofa, ajattelin. Suljin silmäni painokkaasti, ja kun ajatuksena oli avata ne taivallisuuteen, oli kaaos jo käsillä. Ori lähti kovaa vauhtia laukkaamaan ympyrällä hurjasti pukitellen. Se ei kuitenkaan millään päässyt karkuun, sillä tein ihmeen. En hermostunut, ymmärsin vain että EI. Se ei voinut lähteä ja loukata itseään. Kuitenkin aloin soimata itseäni. Jos olisit ollut tarkkaavaisempi etkä olisi vain haaveillut, tätä ei olisi tapahtunut! Ei o-li-si ta-pah-tu-nut! Mutta Ofan huomattua että en päästä irti, se alkoi rauhoittua. Se veti vielä yhden spurtin ja rauhoittui sitten. Ofa oli niin erilainen poni. Se oli mukava käsitellä, kunhan vähän kestää pikkuista härnäämistä ja on tarpeeksi kokenut (ehheh...). Kuitenkin se osasi yllättää - juuri näin - ja saada ihmiset paniikkiin. Työstin Ofan jatkossa todella hyvin. Se tölttäsi nyt ympyrällä ja kuunteli ääntäni. Päässäni alkoi soida. Ei, ei mitään hullua - en ole hullu! - vaan Bon Jovin biisi. Yeah Yeah Yeah We weren't born to follow Come on and get up off your knees When life is a bitter pill to swallow You gotta hold on to what you believe Believe that the sun will shine tomorrow And that's your saints and sinners bleed We weren't born to follow You gotta stand up for what you believe Let me hear you say Yeah Yeah Yeah Ooooh Yeah
This ones about anyone who does it differently This ones about the one who cusses and spits This ain't about our living in a fantasy This ain't about giving up or giving in
Laukka nousi. Se todellakin nousi! Muutama pukki sallittiin, mutta olin yllättävän ylpeä itsestäni. Siitä ihmisestä, joka manasi aina sanalla fúck (muuten sensuroi) ja hoitaa "hullua" ponia nimeltä Ofanfall frá Nuuhku. Ja minä olin ylpeä siitä ponista, jota en ollut tuntenut kauaa, mutta rakastin itseänikin enemmän ja en tahtoisi koskaan päästää sitä irti tai jarruttaa sen kanssa. Me mennään eteenpäin, kuuliko maailma? ME MENNÄÄN ETEENPÄIN! Yhdessä. This one goes out to the man who minds the miracles This one goes out to the ones in need This one goes out to sinner and cynical This ain't about No apology This road was paved by the hopeless and the hungry This road was paved by the winds of change Walking beside the guilty and the innocent How will you raise your hand when they call your name
xoxoxo S&O ♥
|
|
|
Post by Sophie on Dec 3, 2009 16:55:21 GMT 3
Ei aina voi onnistua ~ 3.12.09Bon Jovin biisi soi kännykässäni. Mieleeni nousi eiliset muistot ja paljon muitakin. Silmiini kihosi kyyneleitä, kun muistelin vuotta 2007 ja sitä kaikkea rakkautta. Ja eilistä päivää, kun olin saanut tietää entisen hoitohevoseni kuolleen kaviokuumeeseen. Ja miten tänä päivänä koulussa opettaja oli tehnyt jälleen yhdestä päivästä kamalan. Viime vuosikin oli kamala, kaikkine tutkimuksineen ja pedofiili-opettajineen. Miten vihasinkin, pelkäsinkin sitä ihmistä, joka oli niin kaikkia sääntöjä vastainen. Miten inhosinkaan sitä nykyistä "luokan isää" eli opettajaa, joka pilkkaa minua kuin viimeistä päivää? Minäkin olen ihminen - anteeksi vain jos ei tullut aikaisemmin päähän. Minäkin voin olla viisas ja mukava - mutta silloin vaadin toisilta ihmisiltä samanlaista käytöstä! Avatessani Nuuhkun oven ja hakeutuessani oikopäätä (moikkaamatta Juippia) Ofan luo, keräsin katseita kyynelsilmieni kanssa ja lopulta Juippi tuli Ofan karsinalle. Yritin olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan normia. Harjasin Ofaa pitkin, voimaikkain vedoin ja silloin tällöin kuiskasin sille lähes äänettömästi 'olet ihana'. Ori huomasi mielentilani ja tökki minua olkapäähän. " Joo, ei mitään pahaa ", yritin hymyillä issikkaorille. Silloin minun ja Juipin katseet kohtasivat. " Moi ", sanoin hiljaa. Ofa painoi turpansa heiniin ja alkoi syömään niitä. " Moi. Haluuks sä puhuu? " normaalisti niin kovaääninen blondi kuiskasi. " Sitten ku oon harjannu tän ", vastasin vieläkin hiljempaa ja vaihdoin harjan. Harjasin Ofan toisilla harjoilla ja putsasin sen kaviot. Ei se paljoa pelleillyt, mutta tietty orimaisuus huokui siitä silloinkin kun se oli aivan rauhallinen. Suukotin oria turvalle ja lähdin sen karsinasta. Vein harjat pois ja hakeuduin Konnan karsinalle, missä Juippi laittoi linimenttiä sen jalkoihin. " Niin moi ", hymyilin jo hieman ja rapsutin Konnaa. Se pärskähti iloisesti ja tökkäsi minua. Rapsutin lähes mustan orin turpaa ja sain sen rauhoittumaan. " Hevoskuiskaaja ", Juippi huokaisi huomatessaan minun rauhoittaneen hänen hevosensa täysin. " Jooh ", vedin henkeä sisäänpäin, " mennäänkö hoitajien huoneeseen? " " Joo, mä jäädyn täällä ", ystävättäreni vastasi ja loikki nopeasti edelläni hoitajien huoneeseen. * * * Olin itkenyt, raivonnut, nauranut, hakannut päätä pöytään ja leikkinyt hiuksillani (nyt ne näyttää toisilta!) mutta tulin ihan normaalin näköisenä ulos huoneesta. Vein Ofan toiseen, vapaaseen karsinaan ja putsasin hoitoponini karsinan. Olin paljon paremmalla tuulella puhuttuani ja homma hoituikin hetkessä (HHH). Talutin Ofan takaisin karsinaansa mussuttamaan ja soitin isoveljeni hakemaan minut ja Juipin tallilta. S&O
|
|
|
Post by Sophie on Dec 6, 2009 11:48:45 GMT 3
Aamukäyntilyhyt sellainen" Enmäjaksa ", mutisin väsyneenä viskoessani talikkoa karsinassa ympäriinsä. Kukaan ei tosin ollut kuuntelemassa valituksiani ja lähes kaikki ponit olivat ulkona. Putsatessani karsinaa, mietin, minkälaista olisi omistaa Nuuhkussa hevonen tai poni. Itse asiassa olin juuri hommaamassa itselleni mustaa shettistä... Täytyy kysyä Latulta. Putsattuani karsinan vein lannat ja karsinanputsausvälineet pois. Hain ämpärillisen vettä ja aloin putsaamaan hoitoponini ruoka- ja juomakuppeja parhaani mukaan. Ne olivat peruspuhtaat, mutta halusin saada ne vieläkin puhtaammaksi. Kävin kuppien putsaamisen jälkeen vaihtamassa veden ja hakemassa seinäharjan sekä pyyhkeitä. Aloitin hinkkaamaan Ofan karsinan seiniä... Mitä kaikkea sitä tekeekään tyhmyyksissään... * * * Väsyneenä, väsyneempänä, väsyneimpänä tulin karsinasta ulos takanani suhteellisen puhtaat karsinan seinät. Siinä oli todellakin mennyt ikuisuus, itseasiassa puoli tuntia, ja olin aivan poikki. Vein pyyhkeet ja harjan pois ja tyhjensin likaisen veden ämpäristä pesarilla. Laahustin vielä moikkaamaan Ofaa, joka mässytti tyytyväisenä loimikerroksen alla heinää. " Ole onnellinen ", huokaisin väsyneenä vielä ennen kuin lähdin laahustamaan bussipysäkille. S&O
|
|
|
Post by Sophie on Dec 7, 2009 9:07:09 GMT 3
Feliz Navidad! Jee, 50 pistettä ;D
" Tiesiks; mä lähen Espanjaan viikoksi ", kerroin Ofalle, jota harjasin käytävällä. Ihmisiä pyöri joka paikassa, mutta ei, sitä hullua blondia ei näkynyt missään. Oli varmaan unohtanut Konnan! Ja minut ja Nuuhkun ja huoh. Ofa pelleili taas jotain omaansa, kuopi kaviolla ja pamautteli jalkojaan, kun harjasin niitä. " Lopeta! " ärähdin sellaisella äänensävyllä, että kaikille tuli selväksi, että ei tarvitse vastaan sanoa. Ofa testasi vielä vähän, mutta saadessaan läpsäisyn lavalle se unohti koko homman. Sain putsattua kavioitkin ihan hyvin.
Vein Ofan takaisin karsinaan. Latu oli sanonut, että hän ratsaistaisi orin tänään itse kentällä kokeillen vähän kavaletteja ja puomeja. Odottaessani Latua, päätin harjata Juipin Konna-hevosen, sillä loimikerroksensa alta se kuitenkin vaati verenkiertoa ja ehkä oikeasti jotain harjausta. No iik, olin ihan paniikissa kun kaveriani ei ollut näkynyt tallilla pariin päivään. Niin, kaksi päivää - voihan IIK.
Harjasin kuitenkin tuontini huolella ja kerroin sille kaikkea. Se ihmetteli, missä Juippi oli ja pärskähteli huolestuneena muutaman kerran. " Nooh, ei mitään hätää. Se on vain... unohtanut ", nielaisin. Ei, ei Juippi mitään ole unohtanut herranjestas, sehän yleensä pyörii 24/7 hevosensa vierellä. " Ei ole ehtinyt ", korjasin värisevällä äänellä. Loimitin Konnan uudestaan ja lähdin sitten katsomaan, josko Latu tulisi.
Latu tuli ovesta sisään juuri, kun pääsin moikkaamaan Ofaa. " Nyt sitten ratsastaisin sen. Laitatko sen mulle kuntoon? " Latu kysyi. " Joo, hetki vain ", hymyilin ja hain satulahuoneesta suitset, martingaalit ja satulan. Aloitin ensin suitsista. Ofa nosti päätään kattoon tai ainakin niin korkealle, etten ylettynyt, mutta lopulta se seisoi närkästyneenä kuolaimet suussaan ja martingaali ryntäillään odottamassa satulaa selkään. Pullistelua tietenkin, mitäs muutakaan. Sanoin kuitenkin Latulle, että kiristää satulavyötä sitten kentällä. " Nyt se ois valmis ", huokaisin ja taputin Ofaa. " Kiitos! Nyt sitten mennään ", Latu hymyili Ofalle ja nöyrästi ori lähtikin omistajansa perässä ulos.
Minä aloin putsaamaan Ofan karsinaa. Aloittaessani putsauksen Juippi tuli ovesta sisään - kukas muukaan! Helahdin aivan punaiseksi. " Ootpas sä puhdas! " kuulin Juipin vielä huokaisevan oriilleen. " Miksköhän, blondi ", kuiskasin itsekseni virnistäen ilkikurisesti.
S&O
|
|
|
Post by Sophie on Dec 8, 2009 10:15:27 GMT 3
Hei kulta rakas --- Missä sä olet?!pahoittelen loppua ;/" No voihan nyt *sensuroitu*! Ei-voi-olla-totta. OFAA! Ofa, missä sä olet? OFANFALL FRÁ NUUHKU! " kailotin tallissa. Hmph, ori oli karannut karsinastaan! Miten? No enpä tiedä mutta kiire tulee. Koulukin alkaa aivan pian ja --. En minä ollut varautunut siihen, että kaistapäinen ori juoksentelee vapaasti täällä jossain - niin, jossain, missä?! - tai kenties jo moottoritiellä. Kävin katsomassa tarhat läpi. Ei ketään. Kentälläkään, ei. Tietysti maastossa! Tietysti, tietysti! Kuinka en ollutkaan sitä ensin keksinyt. Hopeanruunikko orihan on tietysti mennyt metsään syömään heinää. Mutta tällä säällä se olisi jo aikoja sitten kaatunut maahan, jollei sillä vielä ole hokkeja ja kuitenkin. Mustaa jäätä oli joka puolella. En halunnut ajatella pidemmälle, vaan lähdin maastoon hölkäten. No, ainakin tulee päivän liikunta. Huutelin aina silloin tällöin Ofaa ja välillä olin kuulevinani avutonta hirnuntaa. Kuitenkin kun jäin kuuntelemaan, ei kuulunut mitään. Yritin kuitenkin kulkea sitä (aave?)ääntä kohti. Huusin vielä kerran Ofaa, niin että ääni lähti kurkusta. Mitään ei kuulunut vastauksena. En enää voinut pitää jännitystä, pelkoa ja surua sisälläni, vaan aloin vimmatusti itkemään ja huutamaan niillä äänenrippeilla mitä minulla vielä oli. Kuulin kavionkopsetta takanani ja käännyin välittömästi. Räpsäytin silmiäni muutaman kerran ja näin hopeanruunikon orin, Ofan, tulevan luokseni. Mutta sen perässä tuli myös joku toinen... Puusku! Mitä ihmettä! Ne olivat siis jotenkin yhdessä päässeet ulos ja... " Ofa! " kuiskasin orille. En halunnut enää säikäyttää sitä. Otin varovasti sen otsaharjasta kiinni ja lähdin taluttamaan riimutonta oria talliin. Onnen kyyneleet valuivat poskilleni. Puusku seurasi väsyneenä perässä. Otin kuitenkin senkin otsiksesta kiinni ja lähdimme kolmestaan tallille. * * * Tallilla, kun ponit olivat turvallisesti karsinoissaan, etsin Latun puhelinnumeron ja soitin siihen. Latu oli tulossa aivan pian. Okei, tänään en mene kouluun. En tässä tilanteessa. S&O
|
|
|
Post by Sophie on Dec 9, 2009 17:58:53 GMT 3
Tanssitaan Ofa, tanssitaan! Let's danceNo niin, tällainen läppä kuva ;--D Piti hoitajien kesken hoitsujen kanssa keksiä jotain, me ajateltiin näyttää Ofan kanssa kun ori nousee kauniisti pystyyn, mutta lähti pojan jalat lentämään... KUVAAllaolevat joululaulun sanat uudistettuna:Kyllä tanssia saa, kyllä hyppiä saa, mutta kyllä siitä paljon katseita saadaan. Tallitonttu ei meille tuukkaan!
|
|
|
Post by Sophie on Dec 10, 2009 17:42:12 GMT 3
Koulutreeniä" JUIPPI! " karjaisin. Olin odottanut toista ratsukkoa ikuisuuden. Tänään oli vähän enemmän porukkaa treenaamassa meidän kanssa koulua. Niin, minä ja Ofa tietenkin, Juippi ja Konna, Alina ja Geisla sekä Jen ja Puusku. Vauhdikasta menoa tulossa. Puusku ja Ofa olivat naarmuitta selvinneet edellispäiväisestä karkaushässäkästä ja niiden elämä jatkui tavallisesti. Latu oli kuitenkin laittanut vielä enemmän sähkölankaa oriin tarhaan varmuudeksi - ja toivottavasti myös se auttaisi. Tarkistin Ofan pitävän yllään kaikkia varusteita ja minulla olisi raippa ja kypärä ja nämä normaalit varusteet. Laitoin varmuudeksi myös turvaliivin. Ulkona satoi lunta, mutta lumi ei jäänyt maahan. Siksi oli aivan turvallista vielä ratsastaa hevosilla kentällä, kuten Konnalla, jolla ei ollut vielä hokkeja. Käänsin Ofan kaartoon ja kiristin sen satulavyötä. Laskin jalustimet alas ja ponnistin ketterästi issikan selkään. " Hienoa! " kiitin oria ja säädin jalustimet pitkiksi. Kaikki neljä ratsukkoa lähtivät oikeaan kierrokseen sopimuksesta. Ofa käänteli korviaan tarkkaavaisena. Annoin sen kävellä pitkin ohjin, mutta olin varuillani mahdollisesta pukkihyökkäyksestä. Kun keräsin ohjat, jatkoin heti avotaivutuksilla. Ofa meni ihan hyvin, vaikka se oli aivan kankea aluksi ja en saanut sitä mitenkään menemään. Lopulta sain sen pehmenemään kuolaimelle (uhraten muutaman pukin) ja menemään avotaituvukset hyvin. Sitten jatkoin Ofan kanssa kulmien "katkomisella." * * * Pukkeja, ryöstäytymisiä, tippumisia, hirnahduksia, kiljahduksia, lumi pöllyää... Meidän ihku ihkumpi ratsastuskerta feat. Juippi, Alina ja Jen! Oli hauskaa, mutta turvaliivistä oli hyötyä... Ranne nyrjähti yhdestä jättipukista, kun tulin alas Ofan selästä, mutta muuten meni todella kivasti! Jouluja teillekkin S&O
|
|