MMOI 27.12.2009Heitin pikavauhtia lantakasoja Ofan karsinasta kottikärryihin, kiireessä, sillä minua tultaisiin hakemaan tasan tunnin päästä. Pitäisi harjata Ofa, juoksuttaa se ja vielä laittaa ori kuntoon jotain random-ihmistä varten, joka oli vuokrannut orin tunniksi - olisin tahtonut mennä katsomaan sitä ratsastusta, kuinka se ylipainava ihminen lentäisi kiukkuisen, ihanan Ofani selästä ja jäisi sinne parkumaan; ah, rakastaisin sitä; saisin ratsastaa lopputunnin Ofalla, joka menisi kuin enkeli ja hah, se ämmä vain parkuisi siellä, kun meidän, minun ja Ofan, välinen rakkaus paistaisi koko maailmaille, tai ainakin Nuuhkulle.
Kiidätin kottikärryt lantalaan, kippasin sisällön pois ja hain uutta pehmikettä karsinaan, kiukkuisena mutta onnellisena siitä, että voisin ylipäätänsä tänään huolehtia Ofasta. Olin ollut monta päivää pois tallilta henkilökohtaisista syistä, mutta Latun mukaan sillä ei ollut mitään väliä, olinhan jo aikaisemminkin hoitanut Ofaa monesti, lähes joka päivä ja osoittanut olevani hyvä hoitaja.
Hain Ofan tarhasta ja kävelimme jäisellä tiellä talliin liian pitkän ajan; kello rientää ja kaikkea.
" Niin muuten, ei sun tarvitsekaan juoksuttaa Ofaa, se ratsastaja kuulemma lämmittelee hevosen itse ja odottaa sen olevan hyvässä kunnossa ", Latu ilmoitti päästessäni talliin.
" Anteeksi kuinka?! " älähdin yllättyneenä. Arvon ihku-neiti varmaan odottaakin, että saakeli soikoon, harjaan hänen ratsunsa huippukiiltäväksi ja vielä huolehtisin ihan ihan ihan kaikesta, ettei tällä arvon ihkuttaja-neidillä ollut yhtäkään hevosenkarvaa pinkissä, kiiltävässä kypärässään.
Tosin Ofan huolehtisin ihan kunnolla, olihan se rakas, rakkaampi hoitohevoseni jota oikeasti rakastin, mutta tieto siitä, että harjaisisin ponin vain vastenmieliselle, ärsyttävälle ihmiselle, joka ei tuon taivaallistakaan välittänyt oikeasti hevosista. Hän vain halusi saada lihaksia, mutta ei hemmetti, ei sellainen ihrakasa saisi lihaksia kirveelläkään!
Miten voin sanoa noin "kamalasti" ihmisestä, jota en edes tunne? Olenko oikeasti niin mustasukkainen, että vain minä ja Latu voimme ratsastaa Ofalla?
Ehei, minä tasan tarkkaan
tunnen sen "ihrakasan", olen tuntenut jo ikuisuuden, entinen paras kaverini, joka oin nykyään kyllä niin kamala, että huh huh. Ja tosiaan, en halua, että kukaan epämääräinen ihminen ratsastaa Ofalla - sisältäähän ori kuitenkin moottorin, joka menee ylikierroksille varsin helposti.
Harja liikkui vastenmielisesti ja vähän turhankin nopeasti Ofan karvapeittellä, kun harjasin sitä sille ratsastajalle. Ofa huomasi kiukkuni ja tökki minua huomaavaisesti olkapäähän.
" Ei oo aikaa, sun pitää olla sataprosenttisesti puhdas ennen kuin se vitun ämmä tulee tänne ", tokaisin. Samassa kaduin kiukun purkaustani Ofalle, aloin harjaamaan sitä huolellisemmin ja juttelemaan oriille.
" Sori, pikkunen ", ähkäisin.
* * *
" Onko se poni puhdas? " kuului korvia särkevä ääni, jonka tunnistin heti Eevan (ei kenellekään henkilökohtaisesti, jos jonkun nimi on Eeva) ääneksi. Suljin silmäni hetkeksi, ja seuraavaksi Eeva seisoi jo edessäni. Laitoin pokkana suitsien remmejä kiinni Ofan maiskutellessa kuolaimia.
" Vauhtia! " Se oli niin kova ääni, että hätkähdin. Ja suutuin.
" Tiesitkö mitä? Minä teen täällä Ofan kanssa kaiken aivan oman tahtoni mukaan, ja tiesitkös, en todellakaan tahdo laittaa tätä oria kuntoon
sinulle! Varsinkaan, kun huudat, melskaat ja vähät välität hevosista! Eeva, tiedän, että olet muuttunut tuollaiseksi älyttömäksi ihkupihku-pissittäjäksi joka -- AARGH, mene pois ", karjuin. Eeva katsoi minua kummastuneena, Ofa taas huolestuneena. Kuitenkin tuo vihaamani ihminen lähti taluttamaan Ofaa kohti kenttää.
Kyyneleet valuivat silmistäni poskille ja sieltä maahan. Inhosin niin, kun näin Ofan pysähtyvän - Eeva läpsäytti armoa näkemättä Ofaa raipalla kylkeen ja vetäen ohjista. Päästin epämääräisen tuskanhuudon, mutta tiesin etten voinut tehdä mitään.
Ne kyyneleet olivat raivon kyyneleet.
S&O