Joulumaasto ~ maksu
[/center]
" Ofa, nähään taas pian ", hymyilin orille. Miksen jäänyt sen karsinaan pidemmäksi aikaa, siihen oli syy. Tänään, aatonaattona, oli joulumaasto Nuuhkun porukalle. Ja minä menin pikkuponillani, Eetulla.
Eetu pärski tyytyväisenä pienessä karsinassaan. Tervehdin sitä iloisesti. Ruuna kääntyi pää minua kohti, haisteli kättäni ja hörähti.
" Noin sitä pitää ", nauroin, ja avasin karsinan oven. Samassa nappasin lähes mustan pippurin otsaharjasta kiinni, sillä tiesin sen aikeet. Karkailija heti syntyessään.
Laitoin Eetulle riimut päähän ja laitoin sen käytävälle kiinni toiselta puolelta. En jaksanut raahautua hakemaan toista ketjua kiinni shettiksen riimuihin ärsyttämään ruunaa entisestään, joten päätin, että pärjäisisin sen kanssa aivan näin.
Harjasin karvakasaa kauan, sillä harjausta se tarvitsikin. Eetu alkoi rauhoittua ja tahtomattaan lerputtaa alahuultaan. Aloin itsekin rauhoittua, vaikka sainkin aina silloin tällöin muistuttaa olevani pomo, varsinkin satuloidessa.
" Ä-l-ä pul-lis-te-le! " huokaisin pettyneenä yrittäessäni kiristää satulavyötä monennen kerran. Muita ihmisiä alkoi tulvia ovista sisään ja ulos ja hevosten karsinoille - olimme kirjaimellisesti kaikkien tiellä, mutta poni oli saatava satuloitua, kesti vaikka koko päivän.
Lopulta satulavyö oli kiinni. Tosin, se oli molemmilta puolilta ensimmäisissä rei'issä, joten huokaisten yli-ärsyyntyneenä tartuin solkiin ja laitoin ne toiselta puolelta viidenteen ja toiselta neljänteen.
" Kiitos ", haukottelin. En tiedä kenelle kohdistin sen sanan, mutta en ainakaan Eetulle.
Suitsitin ponipallon nopeasti ja laitoin pintelit ruunan jalkoihin, jos vaikka kulkisimmekin jossain jäisellä pellolla.
" Täällä on kylmä ", tärisin muiden joukossa tallipihalla odottaessamme Matti Myöhäsiä.
" Saaks nousta jo selkään? " Juippi kysyi kärsivän olemuksen kuultaessa äänessään.
" Ihan sama ", ähkäisin. Laitoin jalkani jalustimeen ja laskeuduinkin hetken päästä Eetun pehmeähköön satulaan.
" Lämpöpatteri ", virnistin. Säädin jalustimet vähän lyhyemmiksi. Päätin liikuttaa jäätyvää poniani vähän, kävelimme tallipihalla pitkin ohjin eteenpäin. Muitakin ratsukoita alkoi ärsyttämään viimisten ihmisten viivästys, ja pian kaikki olivat selässä.
" HEEI, stop tykkänään! " kuului karjaisu. Selvä, pomo tuli. Kaikki luulivat Latun karjuvan meille, mutta ehei, tämän ratsu hiihti eteenpäin kuin hullu. Enkä voinut olla hymyilemättä, sillä se näytti niin huvittavalta.
* * *
Kuljimme rauhallisessa ravissa lumisateessa Nuuhkun lähimetsän reittejä pitkin. Eetukin alkoi rauhoittua ja pyöristämään koko palloa olemustaan, jos mahdollista. Hellitin ohjaa, jotta poni tajuaisi tekevänsä hyvin.
Pian, liian pian, oli peltolaukkojen vuoro. En osallistunut siihen Eetun kanssa (?) joten tyydyin ottamaan pikkulaukkapätkiä pellon sivuissa ja herkistämään, itseasiassa kouluttamaan, ponia avuille.
Peltolaukan oli voittanut ilmeisesti Geisha-ratsukko. Toiseksi oli tullut Geisla-ratsukko. Jos vielä kolmanneksi olisi tullut Geila-ratsukko, olisin nauranut. Oikeasti.
Hyvässä tahdissa ravaillen ja kävellen menimme takaisin Nuuhkua kohti. Lumisade oli laantunut, mutta ilma oli vielä pakkasessa ja kaikkien naamat loistivat punaisina.
Ja siinä vaiheessa olin varma, aivan 100% varma, että söpöin poni siitä letkassa oli minun ikioma Dynamite Boy, vaikka se heittikin mielenosoitukselliset jättipukit nähdessään Nuuhkun tallin aivan liian pian silmissään.
--
Riittääkö "maksuksi"?