fwb-t Geisha FW

[Latu]

omat sivut
punarautias fwb-tamma
s. 1.7.2008 VHKR
Hoitajana Miira, joka myöskin kirjoittaa hoitokertomukset.

[Miira.]

20.12.2009 Ensitapaaminen.

Astelin kylmässä ilmassa kohti tallia, äiti oli heittänyt minut tallin viereen mennessään töihin, olihan ulkona melkein 15 astetta pakkasta ! Olin aivan innoissani, tänään näkisin ihanan hoidokkini Geishan, ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Tutustuisin tammaan tänään oikein kunnolla, seuraavalla kerralla päästäisiin ehkäpä jo ratsastamaankin. Työnsin tallin oven auki ja kasvoilleni pöllähti ihana tallin ja hevosten tuoksu, mikään tuoksu ei tuonut kotoisampaa tunnetta kuin talli ja hevoset. Katselin karsinoita ja näin monia ihania pikku turpia, pian yhdestä karsinasta ilmestyi kauniin hevosen pää.
- Siellähän sinä olet ! Lausahdin ja astelin lähemmäs karsinaa, jotta voisin silittää tammaa. Kosketin siron tamman turpaa, voi että se oli pehmeä !
- Käyn viemässä takkini tuonne ja harjaankin sinut. Sanoin ja astelin hakemaan harjapakkia, jonka löysinkin nopeasti. Matkassani oli myös vihreä riimu ja riimunvarsi, joilla saisin tamman kiinni.

Avasin Geishan karsinan oven, tamma oli hieman pölyinen mutta hyvinkin pirteän oloinen.
- Nyt pistetäänkin karvapeite uusiksi ! Sanoin ja naurahdin päälle, Geisha tuijotti minua kuin tyhmää ja hörähti vastaukseksi. Suurimmat pölyt puhdistin pölyharjalla, jonka jälkeen otin käyttöön kumisuan ja kovanharjan, joilla kovemmat liat lähtivät hyvin pois. Kavioissa oli reilusti lantaa ja muuta roinaa, mutta eipä neitokainen paljoa vastaan pistänyt kun niitä putsasin.

Tamman paksu talvikarva loisti puhtauttaan, kun oivalsin että jotain puuttui. Päätin letittää Geishan harjan vielä, ennen kuin käytäisiin ulkona pienellä kävely lenkillä. Kaivelin harjapakkia oikein urakalla, mutta en tahtonut löytää pieniä kumilenkkejä. Tovin etsittyäni oivalsin, ettei niitä ollutkaan siellä. Lainaisin siis joltain muulta muutaman, ei se varmaankaan haittaisi, antaisin ne joskus takaisin. Päästin tamman irti karsinaansa ja suljin oven, astelin reippain askelin etsimäänkumilenksuja ja löysinkin ne käden käänteessä.

Palasin karsinalle, enkä nähnyt tammaa missään.
- Geisha ! Mitä helv.. Ehdin aloittaa lauseen, kun tamman pää nousi karsinan pohjalta. Pian ylös kömpikin koko hevonen, itse asiassa aivan vieras hevonen, ei se kaunis tamma jonka olin juuri puunannut putipuhtaaksi.
- Mitä ihmettä oikein teit ! Ihmettelin siinä kun rapsin turvetta tamman päältä. Totta kai sen oli tarvinnut mennä piehtaroimaan juuri, kun olin saanut harjattua sen. Ei kai se auttanut kuin harjata uudestaan. Samat toimenpiteet siis uudestaan, mutta hieman nopeammin.

- Nyt en kylläkään uskalla jättää sinua yksin. Sanoin ja taputin tammaa, onneksi joku oli jättänyt Geishan punaisen ulkoiluloimen karsinan oveen. Nappasin loimen ja viritin sen Geishan ylle, jottei vilu yllättäisi ulkona. Nappasin karsinan ovesta tamman suitset, jotka viritin sen päähän muitta mutkitta. Nappasin kypärän päähäni ja raipan kouraan, jonka jälkeen lähdin taluttamaan neitoa ulkoilmaa kohti.

Taluttelin tammaa hetken tallin edessä, jonka jälkeen totesin että tämähän voi käydä hevosen puolesta tylsäksi. Nousin kiven päälle, jolta loikkasin tamman selkään loimen päälle. Geisha katsahti selkäänsä hieman hölmistyneen näköisenä, olin ilmeisesti väärässä paikassa, mutta minuun se saisi luvan tottua. Painoin pohkeet tamman kylkiin, se lähti yllättävän reippaaseen käyntiin, sillä olin kuullut Geishan olevan varsin laiska. Geisha askelsi korvat iloisesti pystyssä ja ohjasin sitä kohti kenttää, voisin hieman kokeilla tamman askellajeja samalla tulisi pieni liikunta tuokio tammuskalle.
Kentällä Geisha muuttui yhtäkkiä varsin hitaaksi, sen jalat rupesi laahaamaan ja pää painui jokseenkin alas.
- Hei, mitäs tämä nyt sitten meinaa ? Kysäisin tammalta, joka ei korvaansa liikauttanut. Painoin pohkeilla kylkiin, mutta reipastuminen kesti sekunnin murto-osan. Painoin pohkeilla hieman lujempaa, ja reipastuminen nousi sekuntiksi.
- Tämä ei kuuleppas vetele ! Käsky käy, nyt hieman nopeampaa, kiitos. Sanoin tammalle ja kutitin sitä rapialla ja pohkeilla, myös ääniavut tulivat mukaan. Geisha hörähti ja lähti askeltamaan hieman reippaammin, ajoin sitä koko ajan eteen ja kehuin aina välillä. Vaihdoin suuntaa muutamaan otteeseen ja tein voltteja, jonka jälkeen päätin nostaa ravin.
- Nyt ravia ! Sanoin ja maiskautin, Geisha pysähtyi ja heitti takapäätään ilmassa muutamaan otteeseen, johan oli tammassa ytyä ! Muutaman pukin jälkeen nousi todella suuri ravi, jossa keikkui jos ei ollut varautunut näihin askeliin. Taputin Geishaa, joka käänsi korvansa höröön ja kaula alkoi taipumaan hieman peräänantoon.
- Hyvä, vaikka en tuota kylläkään kaipaisi. Sanoin ja tein voltin pitkälle sivulle. Vaihdoin suunnan kaksi kertaa täyskaarrolla, jonka jälkeen siirryin tallin puoleiselle lyhyelle sivulle isolle pääty-ympyrälle. Annoin pidätteitä pienin välein, ja nostin sisäpohkeen eteen ja ajoin eteen. Geisha pärskähti ja nosti pyörivän laukan jossa oli todella mukava istua, enpä jaksa odottaakaan kunnon laukka pätkiä sänkipellolla. Laukka sujui hyvin molempiin suuntiin, vaikka vasemmassa kierroksessa tippui pari pukkia. Nyt sai luvan riittää, nousin ratsailta ja otin ohjat kaulalta. Lähdin kohti lyhyttä maastolenkkiä, joka saisi olla hyvä loppu verryttely. Geisha kuunteli tarkkaan metsän ääniä ja säikähti muutamaan otteeseen puusta tippuvaa lunta.

Kun olimme takaisin tallissa, riisuin Geishalta loimen ja suitset. Vein ulkoiluloimen kuivumaan ja vaihdoin sen fleeceloimeen, tamma oli hikoillut hieman. Katsoin jalat, jotka olivat lumen vuoksi hieman märät, nappasin harjapakista pienen pyyhkeen ja kuivasin joka koiven huolella. Kuivauksen jälkeen laitoin jalkoihin linimetnniä ja päälle lämpöpintelit, jotta koivet palautuisivat paremmin. Aukaisin Geishan harjan, jossa oli kivoja kiharoita. Vein karsinaan iltaheinät, joiden pariin tamma siirtyi mielihyvin. Taputin neitokaista ja sanoin heipat, hain takkini ja kipitin pihalle ja sielähän se äiti jo odottelikin minua.

- Noh, olikos mukava hevonen ? Äiti kysyi hymysuin.
- Oli, todella mukava. Sanoin ja hymyilin.

Miira & Geisha

[Miira.]

21.12.2009 Ravuri, rodeo- vaiko kenties laukkaratsu ?

Kylmä tuuli puhalsi varsin ikävästi päin kasvojani ja kaulahuivini taipeissa oli jo aika kasa lunta. Onneksi pääsisin pian sisälle, lämpimään talliin. Astelin Geishan tarhan ohitse ja nappasin tamman siinä samalla matkaani, riimu oli jätetty portin pieleen. Tamman toppaloimi oli huurteessa, mutta Geisha oli yhtä pirteä kuin viime kerrallakin. Astelin pääovelle josta sitten sujahdin tamman kanssa sisälle, moikkasin pari tyttöä jotka olivat ilmeisesti hoitamassa omia hoidokkejaan. Laskin tallikassini Geishan karsinan eteen ja talutin tamman karsinaansa, nappasin loimen sen selästä ja vein kuivumaan. Otin samalla matkaani harjapakin ja Geishan satulan, suitset ja ratsastusloimen, voitaisiin mennä käymään maastossa kun lumipyry lakkaa.

Karsinassa Geisha söi heiniään ja kuunteli tarkasti kun avasin oven. Laitoin satulan ja suitset karsinan edessä olevaan telineeseen ja loimen siihen päälle. Tamma ei ollut hirveän likainenkaan, kun lunta oli jo melkein polveen asti, missä silloin voisi edes itsensä sotkea ? Harjasin Geishan kuitenkin läpikotaisin pölyharjalla ja sen jälkeen kumisualla ja kovalilaharjalla. Kavioiden kanssa tamma oli hieman laiska ja nojasi vaihteeksi koko painonsa minulle, kun koipi oli ilmassa.
- Tarvii oikeen tahallaan kiusata. Sanoin ja naurahdin Geishalle. Tamma oli kiltisti karsinassa, vaikka en edes ollut kiinnittänyt sitä, olin tottunut hoitamaan hevoset niin että ne ovat irti harjattaessa.

Nappasin harjapakista pintelit, jotka käärin tamman jalkoihin, maastossa voisi olla jääkökköjä näin selvitään pahemmilta haavereilta. Laitoin ratsastusloimen Geishan selkään ja satulan päälle, kiristin satulavyön asteittain. Mittasin jalustinhihnat itselleni sopiviksi ja nostin ne vielä satulan päälle ristiin. Nappasin telineestä suitset ja lämmitin kuolaimia käsissäni, ohjat kaulalle ja kuolaimia tarjoten, tamma nappasi ne suuhunsa ja oli kiltisti kun viritin remmit kiinni.
- Hienosti meni. Sanoin ja taputin tamman kaulaa. Sujautin ohjan jalustimen taakse, jottei ne vain tippuisi Geisha-tytön jalkoihin ja menin hakemaan raippani ja kypäräni hoitajienhuoneesta. Astelin reippaasti takaisin karsinalle ja huomasin, että lumipyry oli onnekseni hieman rauhoittunut ja suurin tuuli kadonnut.

Geisha odottelikin jo innoissaan karsinassa. Vedin paksun toppatakkini kauluksia myöten kiinni ja asetin kaulaliinani takin sisään, ettei se heiluisi miten sattuu. Toppahanskat käsissä nappasin ohjat tamman kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä tallinkäytävälle, huomasin jonkun punaisen kankaan Geishan harjapakissa ja nappasin sen käteeni.
- Tonttulakki ? No mutta ! Laitetaanpas se sinulle. Sanoin ja asetin lakin tamman korvan läpi, sidoin hatussa olevat narut suitsiin kiinni ja ihastelin.
- Noniin, nyt olet oikea tonttu kaveri. Sanoin naurahdin, Geisha oli varsin erikoinen ilme kasvoillaan: “Onko ihan pakko ?” Se varmaan ajatteli. Talutin Geishan joka tapauksessa ulos, eihän sitä kukaan metsässä näkisi. Asetin tamman penkin viereen, jolta sitten nousin ratsaille. Geisha hieman steppasi, kun istahdin satulaan ja näki raippani.
- Hei, ei se mitään sulle tee. Sanoin ja silittelin Geishan kaulaa, pian se jo olikin tyyni kuin viilipytty. Painoin pohkeeni tamman kylkiin ja lähdimme rauhallisesti kohti vähän pidempää maasto reittiä.

Pitkä suora häämötti edessä ja tamma näytti kyllästyvän pelkkään köpöttelyyn, se vähän väliä nosti päätään ylös ja steppasi pitkillä jaloillaan.
- Noh, jos vielä vähän matkaa ravataan ja sitten otetaan laukka pätkä. Ehdotin ja painoin pohkeita kylkiin, Geisha nosti lennokkaan ravin ja loikki lumessa eteenpäin. Geisha tuskin pysyi housuissaan kun suora vain jatkui ja jatkui, siispä maiskautin ja painoin pohkeita tamman kylkiin.
- No johan ! Hihkaisin, kun tamma juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi ja korvat olivat pystyssä. Istuin vain kevyessä istunnassa ja annoin Geishan juosta, tie kuitenkin alkoi kääntymään, joten hidastin tamman raviin. Geisha loikkasi ilmaan, eikä yksikään jalka hipaissut silloin maata, tasaloikka ja kaikki jalat olivat samaan aikaan ilmassa.
- Mitä ihmettä ? Istuin kypärä silmillä tamman selässä, kun se oli loikannut ilmaan. Silmät teevatien kokoisina ihmettelin siinä hetken ja Geisha seisoi paikallaan, aina välillä se katsahti selkäänsä: “Haloo, mentäiskö jo ?”. Painoin pohkeilla Geishan kylkiä ja tamma lähti köpöttelemään rauhallisesti tietä pitkin, mutta aina välillä se vilkuili metsikköön. Hetken mentyämme käynnissä, nostin ravin ja kevensin vasempaan kierrokseen, Geishan askel piteni ja pian menimmekin jo kovempaa kuin äsken kiitolaukassa.
- Noniin, nytkö sitten olet ravuri vaikka äsken olit rodeoratsu ? Kysyin tammalta ja taputin sitä kaulalle. Annoin puolipidätteen ja ajoin eteen, jolloin tamma nosti rauhallisen laukan ja myötäili käsiäni, kehuin tamman ja annoin sen vaan laukata. Pian tulisimme pellolle, jolla voisimme taas vähän irrotella.

Pelto kimalteli edessä, kun Geishan matkaa tavoittavat raviaskeleet natisivat pakkaslumella. Ohjasin tamman ojan yli, jonka kohdalla se hyppäsi aika matalan loikan, taputin kaulalle.
- Olisiko taas aika pienen laukan ? Sanoin ja kikatin selässä, jokseenkin turhasta asiasta. Keräsin ohjia käsiini, annoin muutaman pidätteen ja ajoin runsaasti eteen, jolloin tamma loikkasi takasilta lujaan laukkaan. Nojasin reilusti kaulalle ja annoin tamman laukata taas mielensä mukaan, vaikka käännyinkin takaisin puolessa välissä ja ravasin loppumatkan polulle. Polulla tallille mennessä ravasin hetken ja loppumatkan köpöteltiin käynnissä.

Tallin pihassa taputin Geishaa kaulalle ja laskeuduin alas ratsailta, nappasin ohjat kaulalta, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Tallissa talutin neitokaisen karsinaan ja riisuin siltä varusteet pois ja sujautin riimun sen päähän, vein loimen ja pintelit kuivumaan telineisiin. Harjasin Geishan karsinassa vielä kunnolla ja heitin fleeceloimen selkään ja kiinnitin loimivyön. Laitoin linimentin taasen jalkoihin ja lämpöpintelit päälle, nyt oli jaloilla palautumista kun oli kunnon reissu heitetty. Nakkasin Geishan ruokakipthingy muutaman ruisleivän ja rutistin sitä vielä oikein kunnolla.
- Mutta, ei tässä vielä kaikki ! Sanoin ja menin kaivelemaan kassiani, josta löytyikin.. Hepanpipareita ! Laitoin piparit roikkumaan Geishan karsinan oveen koristeeksi ja olin askarrellut kotona myös lumihiutaleita, nekin voisin viritellä oveen kiinni.
- Nuo nyt ensialkuun, piparit syödään sitten vasta jouluna ! Sanoin Geishalle ja taputin sitä. Nappasin kassini matkaan ja köpöttelin tien varteen ja hyppäsin auton kyytiin.

Miira & Geisha

[Miira.]

22.12.2009 Koulukiemuroita.

Kun astuin aamulla sisään Nuuhkun tallin ovesta, hevoset söivät vielä aamuruokiaan. Kävin kurkkaamassa Geishaa, mutta annoin sille kuitenkin ruokarauhan. Sillä välin kun tamma söisi, kävisin heittämässä sen tarhaan heiniä ja keräämässä suurimmat lanta kasat pois. Ulkona oli -15 astetta pakkasta, joten tammalle pitäisi laittaa ulkoiluloimi tarhailun ajaksi..

Astelin kottikärryt ja talikko seuranani kohti tarhausta, tarhassa oli vain muutama lanta kasa, voi että mikä helpotus. Nostein lanat kärryihin kunnes jokin tökkäisi minua jalkaan.
- Hui saakeli ! Parkaisin ja muutama hevonen mulkaisi minua viereisistä tarhoista. Kun käännyin näin iloisen bichon frisé pojan takanani heiluttamassa häntäänsä.
- Dani ! Mites sinä tänne eksyit ? Tokaisin kun tunnistin koiran omakseni. Pian isäni käveli tarhaukseen ja kutsui koiran luokseen.
- Vai että oot oikee paska hommii joutunu. Unohdit kypäräsi kotiin, aattelin tuua sen ettei mitään hirvityksiä pääse käymään. Isä tokaisi ja ojensi kypärän minulle.
- No kiitos, en olisikaan pärjännyt ilman sitä. Ja ne paska hommatki on joskus tehtävä. Sanoin ja isä lähti tallustamaan koiran kanssa takaisin autolle. Noh, siinä oli taas päivän säikähdykset. Lähdin kärryjen kanssa tallille kohti, jos Geisha olisi jo vaikka syönyt ruokansa.

Tallissa jätin kottikärryt Geishan karsinalle ja menin noutamaan ulkoiluloimea. Geisha oli hieman väsyneen näköinen, saattoi johtua eilisestä teho lenkistä. Tänään ei onneksi paljoa tehtäisikään, vähän mentäisiin vaan koulua kentällä. Menin karsinaan ja heitin loimen tamman selkään, kiinnitin loimen ja sujautin riimun tamman päähän, riimunvarren naksautin lentsuun kiinni.
- Nyt mennäänkin ulkoilemaan, tai siis sinä menet. Sanoin tammalle ja silitin sen päätä.
Geisha jäi tarhaan mutkitta ja minä kaivelin sen karsinaa talikolla, kumma kyllä olen aina pitänyt lannanluonnista, en kyllä tosiaankaan tiedä miksi ? Päätin tällä kertaa vain ottaa suurimmat lannat karsinasta pois, seuraavan kerran vaihtaisin turpeetkin.
Kun kärrit oli täynnä sontaa, lähdin hilaamaan niitä kohti lantalaa ja sain kärryt onneksi tyhjennettyä ilman mitään show meininkiä. Jätin kärryt omalle paikalleen ja köpöttelin satulahuoneeseen, siellä otin Geishan satulan syliini ja kaivelin satulasaippuan kaapista. Nyt alkoi satulan kiillotus, pyyhin joka kolon kunnolla ja jalustinhihnatkin kiilsivät oikein kunnolla ja samoin jalustimet, jotka olin huuhdellut vedessä, koko satula oli kiillotettu ja laitoin sen takaisin telineeseen. Sitten oli suitsien vuoro, otin sieneen saippuaa ja vedin kaikki remmit sillä kiiltäviksi, pesin kuolaimet myös oikein kunnolla.
- Noniin, ja nyt ne menee heti käyttöön, kyllä kelpaa Geishan olla puhtaissa vetimissä tanssia kentällä. Sanoin ja nappasin varusteet mukaani. Jätin satulan, suitset ja harjapakin karsinan eteen ja hipsin hakemaan Geishan sisään.

Tamma oli karsinassa ja loimi paikoillaan, nyt oli harjauksen vuoro. Pika harjaus, mutta kuitenkin huolellinen, käärin pintelit joka jalkoihin jottei jalat kolhisi toisiaan. Satula selkään ja satulavyö kolmosreikään, suitset päähän ja remmit kiinni. Nappasin kypäräni karsinan edestä ja asetin sen päähäni, myös pitkä kouluraippa kourassa.
- Noniin, nyt mennäänkin kentälle. Lausahdin ja lähdin taluttamaan ratsiasta tammaa ulos.

Kenttä oli onneksi aurattu, eihän siitä olisi mitään tullut kun olisi olut polviin asti lunta. Talutin Geishan kaartoon ja kiristin satulavyötä neljänteen reikään, laskin jalustimet ja heitin ohjat kaulalle. Laitoin jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Tällä kertaa tamma oli paikoillaan ja peräänannossa.
- Noh, kaipa se näinkin onnistuu. Lausahdin ja painoin pohkeilla kylkiin, Geisha astui pehmeään käyntiin ja käänsin sen vasempaan kierrokseen. Alkukäyntien jälkeen nostin ravin ja tein voltteja pitkille sivuille ja vaihdoin suuntaa aina kierroksen jälkeen täyskaarrolla, istuin harjotusravissa koko homman ajan. Tein myös muutamat väistöt kokorataleikkaalla, käynnissä ja ravissa, onnistui kumpiinkin suuntiin oikein mainiosti. Väistöjen jälkeen käveltiin pienet käynnit jonka jälkeen nostin laukan pääty-ympyrältä oikeaan kierrokseen, ympyrältä lähdin uralle ja tein isot voltit pitkille sivuille, laskin raviin jossa vaihdoin suunnan keskihalkaisijalla ja nostin vasemmanlaukan, jossa tein samat hommat. Laukkasin vielä kerran molempiin suuntiin kentän ympäri ja hidastin käyntiin, ravailin loppu ravit ja pari kierrosta käyntiä vapain ohjin.
- Hyvin meni, huomenna ei “rääkätäkkään” näin paljon. Sanoin ja taputin Geishan kaulaa. Ohjasin tamman kaartoon, otin jalat jalustimista ja taputin.
- Kiitos tyttönen. Sanoin ja laskeuduin ratsailta. Löysäsin satulavyön kakkos reikään ja nosti jalustimet, laskin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia.

Tamma huokaisi syvään karsinassaan, kun olin ottanut varusteet pois ja harjannut sen. Kipaisin hakemaan fleeceloimen, jonka asetin tammalle. Linimentit jalkoihin ja lämpöpintelit päälle, samat hommat kuin ennenkin, kävin hakemassa myös hieman heiniä Geishalle naposteltavaksi.
- Hienosti meet kyllä kouluakin, keväällä sitten hypätään, ettei ole liukasta. Sanoin ja taputin tammaa kaulalle. Otin Geishalta riimun pois ja jätin karsinan oven koukkuun roikkumaan, siinä se olisi huomista varten odottelemassa.

Miira & Geisha

[Miira.]

23.12.2009 Capriole, perkele !

Olin ollut tallilla jo vähän aikaa ja pengoinkin satulahuoneessa Geishan varusteita. Tarkoituksena oli löytää ajo-ohjat, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Siispä lähdin penkomaan yhteisten tavaroiden koppaa ja sieltä ne löytyivätkin ! Olin siis jutellut eilen tallin omistajan kanssa (Latu) ja mietittiin voiko Geishalla ajaa, Latu ohjeisti ohjasajamaan tammaa jonkun kanssa. Niinpä pyysin ystäväni Emilian apuun.

- Löysin ne ! Silatkin löyty, otatko harjapakin mukaan nii mennää harjaamaa neitokainen ? Hihkaisin Emilialle, joka nappasi harjapakin mukaansa. Astelimme karsinalle ja Geisha tuijotti uutta tyttöä ihmeissään, Emilia tarjosi kättään haisteltavaksi.
- On se kyllä nätti, et yhtään ole kuvaillut sitä yli. Emilia sanoi ja silitteli tamman kaulaa. Emilia kyllä osasi käsitellä hevosia, hänen vanhempansa olivat omistaneet hevosia jo kauan ennen Emilian syntymää ja tyttö oli ratsastanut koko ikänsä. Omisti hän yhden ravuri shettiksenkin, joka oli siirtynyt kylläkin eläkkeelle. Otin pölärin pakista ja rupesin pitkin ja vahvoin vedoin käymään Geishan karvaa läpi, Emilia harjasi hännän ja palmikoi sen sitten.
- Hieno palmikko, hoidetaan tamma oikein super siistiksi. Sanoin ja jynssäsin Geishan kavioita kavioharjalla. Tamma vain oli ja nautiskeli hoidosta, kyllä sillä kelpasi kun kaksi tyttöä oli sitä oikein urakalla puunaamassa.
Harjattuamme koko tamman talvikarvan niin kiiltäväksi kuin suinkin, esittelin tammalle silat.
- Et otkkaan vissiin tällaisia ikinä nähnyt ? Sanoin tammalle ja se nuuhki silat läpikotaisin, mitähän käy kun ne laitetaan päälle. Otin harjapakista pintelit ja sidoin ne napakasti joka jalkaan, ettei ikäviä kolhuja pääsisi tulemaan. Otin suitset ja lämmitin kuolaimet käsissäni, tarjosin ne ja tamma otti ne hieman epäröiden suuhunsa.
- Hyvä, nyt vielä remmit kiinni. Sanoin, kiinnitin remmit ja irrotin lyhyet ohjat. Pyysin Emiliaa pitämään tammaa, ettei se vain livahtaisi ulos karsinasta. Asetin silat tamman säälle ja kiinnitin, Geishan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, ehkä hieman ilkeä mulkaisu kun kiinnitin remmit.
- Ei ne sua syö, pääset kuule varmaan paljon helpommalla näin, kun ratsastaessa. Sanoin ja taputin tammaa. Otin ajo-ohjat ja laitoin ne siloissa olevista rei’istä ja kuolaimiin kiinni, nyt alkoi näyttämään jo fiksulta.
- Mennään kentälle ja katsotaan miten sujuu, jos tamma ottaa tämän hyvin niin käydään vaikka lopuksi vähän maastossa. Tänään otetaan ihan rauhallisesti. Sanoin ja talutin tamman käytävälle, Emilia tarkasti kuitenkin vielä että kaikki tarvittava oli matkassa ja huomattiin että juoksutusraippa puuttui. Pyysin Emiliaa pitämään tammaa ja kipitin satulahuoneeseen noutamaan raipan, otettaisiin se vain varmuuden vuoksi mukaan.

Kentällä otin ohjat pitkiksi ja yritin mennä tamman taakse, mutta Geisha tuli aina viereeni. Kokeiltiin pari kertaa uudestaan, mutta todettiin paremmaksi vaihtoehdoksi, että Emilia taluttaisi tammaa ja minä olisin takana ohjien päässä. Geisha kuitenkin seisahtui paikoilleen, kun Emilia otti ohjasta kiinni.
- Geisha hei, liikus nyt ! Heitä se raippa tänne, Emppu ! Hihkaisin ja Emilia heitti raipan, otin sen käteeni ja napsautin ilmaan. Geisha loikkasi eteen ja askelsi reippaasti, Emilia kehui tammaa ja olin mairea ilme kasvoillani. Kävelimme uralla jonkin aikaa ja Emilia päästi irti ja loittoni tammasta pikku hiljaa. Geisha tallusti hienosti uraa, eikä epäröinyt ollenkaan.
- Hyvä että oot apuna ! Sanoin Emilialle, kun vaihdoin tamman kanssa suuntaa. Kävelimme rauhallisesti uralla, mutta tähän kierrokseen tamma aristi askellustaan. Se kuunteli ja korvat pyöri kuin mitkäkin antennit ! Pyysin Emilian taluttamaan tammaa hetkeksi, jotta se huomaisi ettei tässä mitään hätää ole.
Nyt alkoi taas se itsevarma askellus, johon aloinkin jo tottua.
- Pitäsiköhän jo kokeilla ravia ? Vai onkohan liian aikasta ? Kysyin Emilialta.
- Eiköhän se oo jo kävelly tarpeeks, kokeile vaan. Emilia hihkaisi takaisin ja asteli hieman kauemmas. Otin ohjista tukevamman otteen ja napsautin raippaa ilmassa ja maiskautin. Geishan korvat kääntyivät aika tiiviisti niskaan ja tamma loikkasi ilmaan kaikilla neljällä jalalla.
- Capriole, perkele ! Emilia parkaisi ja lensi pyllylleen lumeen. Itse tuijotin tammaa vaan suu auki, ainoa tokaisu oli:
- No ohho.. Geisha seisoi taas tasaisesti maanpinnalla ja tuijotti meitä korvat iloisesti hörössä, katsoin Emiliaa ja Emilia taas minua. Sitten katsoimme tammaa ja taas toisiamme, emme voineet olla repeämättä nauruun. Emilia nousi ylös ja jatkoimme tamman parissa, napsautin raippaa uudestaan ja tällä kertaa tamma nosti onneksi oikein pitkän ravin, oli siinä sitten juoksemista perässä. Kokeilimme tätä molempiin suuntiin, eikä mitään vastaan panemista ! Geisha loikki kuin pikku varsa.

- Käydään vielä maastossa ihan pikku lenkki, saat taluttaa sitä, ettei se säikähdä mitään. Sanoin Emilialle ja hän siirtyi Geishan viereen. Kävelimme ihan pikku lenkin maastossa ja kokeilimme kääntymisiä, mitä sujuivat tammalta kuin leikki. Lenkin jälkeen palasimme takaisin lämpimään talliin.

Tallissa Emilia vei silat, ohjat, suitset ja raipan paikoilleen. Minä harjasin Geishan taas oikein kunnolla, tutut hommat hoidettiin vielä ripeästi (linimentit ja lämpöpintelit.). Laitoin tammalle fleeceloimen, jonka jälkeen se jäi iloisensa syömään päiväruokiaan.
- Nyt me voidaankin vissiin lähteä. Sanoin Emilialle, joka katseli Geishaa vielä hetken.

Miira, Emilia & Geisha

---

Pitikö se vaellus tarina kirjottaa tänää ?

[Miira.]

24.12.2009 Vaellus

(kirjoitan tämän vain pääpiirteittäin)

Hoidin tamman kunnolla ja varustin sen punaisella ratsastusloimella, satulalla, suitsilla ja pinteleillä. Ulkona nousin ratsaille, kun Latu oli popthingy kärjessä ja ohjeisti että siirtyisimme näin aluksi rauhalliseen käyntiin. Tottelimme ja Ofa näytti olevan aivan innoissaan, olihan se ainoana orina suuren tamma porukan ympäröimänä. Latu ohjeisit kaikkia nostamaan ravin, oltiin Geishan kanssa letkan keskiosassa ja tamma ravasi suurin askelin, piti aina välillä puolipisätteitä pistää peliin ettei mennyt meno liian hurjaksi. Ravailimme vaan hetken ja sen jälkeen siirryimme taas käyntiin, koko reissu olikin enimmäkseen käyntiä ja ravia. Ei sillä ettei olis ollut mukavaa ! Juttua riitti joka sorkalla tulevasta joulusta ja sun muusta.

Saavuimme pian pellolle, jolla oli tarkoitus pitää pienet peltolaukat. Perhoset lenteli vatsassa, kun asetuimme kaikki riviin lähtöä varten. Pian kuului "valmiina, paikoillanne ja HEP !" Maiskutin Geishalle ja painoin pohkeita sen kylkiin. Jäimme hieman jälkeen aluksi, mutta Geishan pukin jälkeen olimmekin jo toisina. Mistähän ihmeestä tuollainen energian puuska, olimme johdossa ja ylitimme maaliviivan ensimmäisinä !
- Hieno tyttö ! Hihkaisin ja taputin sitä oikein kunnolla. Laukat sujuivat siis todella hyvin, nyt vain jännitti mitä me saataisiin palkinnoksi.

Talon kuistilla nautimme herkuista ja Geisha oli loimineen ja lämpöpinteleineen nauttimassa omista hepan pipareista, jotka olin leiponut. Hienosti oli sujunut koko maasto ja laukat !

Kiitos kivasta tapahtumasta koko Nuuhkun poppoo !

♥:lla Miira & Geisha