pre-o Fuerte PRO

[Latu]

Omat sivut
kimo andalusialaisori
s. 6.12.09 VHKR
Omistajana Latu, joka myöskin kirjoittaa kertomukset.

[Latu]

27.12.2009
~*~ Ensimmäinen päivä ~*~

Kauan odottamani Fuerte-poika saapui eilen Tapaninpäivänä Nuuhkuun. Kävin itse tapauksen hakemassa, ja vaikka jo päivällä lähdin uutta hevostani hakemaan niin vasta illansuussa olin taas Nuuhkussa.
Olin ottanut Veran mukaan hakureissulle, siltä varalta että Fuerte ei tykkäsi yhtään matkustuksesta. Verahan on tottunut matkaaja, joten saatoin luottaa siihen että poni olisi rauhoittanut nuorta, vasta vieroitettua oria.
Matka sujui kuitenkin ongelmitta, ja hevoset jäystivät tyytyväisinä heinäverkkojaan. Tosin kun olimme lastaamassa Fuertea autoon, se oli ihmeissään. Kuulemma ei koskaan ennen siellä ole ollut, mutta Veran rauhallisuus tyynnytti tulisen espanjalaisen.

Mutta auta armias kun Fuerte pääsi alas rampilta Nuuhkuun saavuttuamme! Ori hirnui ja ihan selvästi ihmetteli moista paikkaa, poukkoillen käsissäni sinne tänne. Karsinassaan pieni poika pyöri hurjana, eikä tahtonut rauhoittua muiden hevosten lempeistä tervehdyksistäkään (vaikka tietenkin Ofa perinteisesti luimi ja äkäili pikkupojalle. Mokoma rontti kiusaa nuorempaansa!)

Jätin Fuerten karsinaan, ja annan sen nyt pari päivää tutustua uuteen ympäristöönsä. Tänään vein pikkuherran samaan tarhaan Sierran ja Markuksen kanssa, ja veitikka näytti viihtyvän hyvin porukassa. Arvojärjestystä selvitellään vielä, ja juuri tälläkin hetkellä poitsut nahisevat aitauksessaan enemmän tai vähemmän.

[Latu]

28.12.2009
~*~ Kaikki mulle nytten heti ~*~

No niin, Fuerten kolmas päivä uudessa kotitallissaan on siis menossa, ja uskokaa tai älkää niin tahmaisesta alusta huolimatta poika on alkanut sopeutumaan todella hyvin Nuuhkun tapohin ja käytäntöihin, vaikka ne paljonkin eroavat entisemkotitallinsa Proceson meiningeistä. Ruoka-ajat Fuerte tietenkin osaa jo ulkoa, yllätys sinänsä. Jos ne heinät eivät ole tarhassa TASAN kello yhdeltä, niin Fuerten espanjalaisverihän kuohahtaa. Sen kyllä kuulee ja tuntee nahoissaan, että ruoka on myöhässä.
Muutenkin Fuerte on todellinen mallikuva sukulinjoistaan, sillä se ylinäyttelee tunteensa todella mallikkaasti. Kävele kerrankin hänen ohitseen, niin kyllä taas ovi kolisee ja pää viuhuu. Sillä eihän kukaan, kukaan voi olla huomaamatta mahtavaa nuoriherra Fuertea.

Fuerte oli todella levoton harjatessani sitä. Se vielä vierasti minua, ja katseli minua sieraimet laajoina ja silmät pyöreinä, "kuka sää oot?" Onneksi ulkona on kunnon lumikelit, Fuerte on kimo ja vieläpä loimi päällä -> ei erityisen paljon likaa, tai ainakaan ruskeita ja keltaisia länttejä heppani kyljessä!
Kaikki perustoimet Fuerte osaa jo tosi nätisti, ja siitä olen ihan hemmetin ylpeä.

[Latu]

25.1.2010
~*~ Kolmas päivä ~*~

Kohta Fuerte-poika on jo kaksivuotias, ja olen ruvennut jo suunnittelemaan kaikkea siistiä sen tulevaisuuden varalle. Se tulee menemään joskus ihan oikeaan koulutuskeskukseen, sillä itse en osaisi niin korkealle tasolle poitsua kouluttaa kuin mitä tahtoisin. Toisaalta myöskin aion ruveta opettamaan sitä ajolle jossakin vaiheessa, viimeistään VHKR-vuoden päästä. Valjaiden tms. ostoa en ole kuitenkaan edes harkinnut, sillä Fuerte on niin kovin kulmikas ja epämuodokas, että nyt sovittamani varusteet eivät sopisi enää myöhemmin... tai ainakin toivon niin... en tahtoisi noin neliskulmaista hevosta, eihän tuommoisessa selässä edes pystyisi istumaan!

Luonteeltaan ei Fuerte ole paljoa muuttunut. Se on edelleen samanlainen dramaqueen (tai siis king) kuin aikasemminkin, mutta myöskin on ruvennut testaamaan rajojaan -eikä se aivan yhdestäkään komennosta välttämäti suostu rauhoittumaan, hormonit kyllä hyrrää jo siihen malliin että huh huh, aika jätkä. Onneksi neidit eivät moisesta keskenkasvuisesta prutkusta paljoa jaksa kiinnostua, ja Fuerte jääkin paljolti ilman vastakaikua teinimäiselle machoilulleen.

Tänään se oli aivan mahdoton kyllä. Aamulla jouduin taluttamaan sen kolmeen kertaan tarhaan, sillä kahteen otteeseen se ryntäsi vain raa'asti ylitseni portista -ja ei kun homma uusiksi niin monta kertaa että oppi uppoaa kalloon, LATUAHAN EI TALLOTA! Kun ori lopultakin tajusi että ei ollut kivaa liiskata omistajaansa, niin kehuni kaikuivat kuuroille korville -siinä vaiheessa kun olin silittämäisilläni valkeaa kaulaa kehuskellen, oli Fuerte jo häntä putkella ajamassa Sierraa ja Markusta pois heinien äärestä. Koska tarhakaverinsa ovat niin alistuvaista sorttia, niin ongelmia ei ole -ne hyväksyvät kyllä aika mukisematta sen kaikista nuorimman, mutta silti ärhäkimmän tapauksen poikalaumansa pomoksi. Sopu säilyy aina niin kauan, kunnes tammoja talutetaan tarhan ohi -ja kun leidit ovat menneet, niin sopu palaa taas.
Vitsit mitä poikamiehiä.

[Latu]

2.1.2009
~*~ Käytöskoulu ~*~

Minä sanoisin että voi minkä riiviön olenkaan ostanut, ellen sitten paremmin tietäisi tämän olevan vain nuoren oripojan uhmaa. Toivon niin hartaasti että Fuerte olisi rauhallisempi aikuisena, tai edes vähän kiltimpi -pliis!

Heti aamulla huomasin kyllä, että tänään on taas sellainen Latuviha-päivä. Tutusti muttei niin turvallisesti Fuerte yritti rynniä ylitseni tarhaan, ja edelleenkin niin tutusti sain koulia hieman rasavilliä kaveriani. Tosin nyt herra jäi edes sen verran odottamaan minua lopulta oltuaan kiltisti, että ehdin nopeasti taputtamaan kaulalle -sitten se jo rymistelikin korvat niskassa kiinni kohti kavereitaan, räyhäämään heinistä. Oma käsivarteni oli kipeänä, kun Fuerte oli riuhtaissut kunnolla. Niin aamutuimaan ei hoitajiakaan pahemmin vielä näkynyt, eli jouduin omillani karsinat putsaamaan.

Iltapäivällä kävin ihan vain kävelyttämässä Fuertea pitkin rantasaunan tietä, ja vaikka reissu kestikin vaivaiset 20 min, tuntui se kuin olisin tunteja taistellut hevoseni kanssa. Onneksi olin ollut sen verran kaukaa viisas että en taluttanutkaan narusta, vaan pistin suitset päähän ja juoksutusliina deltaan kiinni. Suitsiminen sujui btw yllättävän hyvin, vaikka sitä ollaan vasta vähän aikaa opeteltu. Taisi Fuerte säästellä riehumisvoimiaan metsään... monta kertaa olin vähällä tuiskahtaa nurin, kun ori pomppasi sivuloikan tai kavahti pystyyn meiningillä "OMFG OON VÄHÄN SPIRIT KARKAAN VÄHÄN NIIQU NÄI!!!11!11yksyksyks!1"
Huoh.
Tarvitsen kyllä apua tämän kouluttamisessa. Jos jota kuta kiinnostaa niin ottakoon yksityisviestillä yhteyttä.

[Latu]

6.2.2009
~*~ Mökömökö ~*~

Tänään oli kummallakin meistä hitonmoisen surkea päivä. Itseäni kaihersi, ja se siirtyi automaattisesti Fuerteen -voitte kuvitella vain, millaista meillä oli kun omistaja on ihan bluesina ja hevonen käyttää tilannetta julmasti hyväkseen ja pompottaa armottomasti. Heti aamusta tietenkin... silloin taas rynnittiin niin innokkaasti yli portilla, eikä ori meinannut millään saada paksuun kalloonsa että tämä sama on toistunut joka aamu: kun se ryntää, homma otetaan niin moneen kertaan uusiksi että herra on kunnolla. Tänään se otti viisi kertaa muistaakseen.

En minä oikein muuta sitten saanutkaan aikaiseksi. Keskipäivällä harjasin Fuerten, mutta ajatukset hiukan muualla ja täten mukava mustelma käsivarressa, kun Fuerte äkkiä nappasi minusta kiinni harjatessani sitä kainaloista. Ainakin löytyi se kohta mistä kutiaa, tosin jos olisin ollut valppaana niin nyt en olisi tässä käsivarsi kipeänä.
Ajattelin että tällä viikolla rupeaisin etsimään valjaita, niin voisin ruveta opettamaan Fuerte ajolle... :-)

[Latu]

6.3.2010
~*~ Naantalin Aurinko ~*~

Hassua miten hevoset voivat muuttua. Kirjoitin viimeksi tasan kuukausi sitten, ja silloin Fuerte oli täysi riiviö, hirviö, apina, kakkapää ja sellaista.
No, nyt ei ole.
Tajusin oikeastaan vasta tänään herraa valjastaessani, että kyllä, hevoseni on muuttunut paljon siedettävämmäksi. Se on kyllä edelleen todella nirppanokka hienohelma, mutta pahin uhma/murrosikä on jo ohitse. Portista rynniminen on jäänyt kokonaan pois, hampaat eivät välky heti kun astuu karsinaan -suoraan sanottuna Fuerte on vihdoin ymmärtänyt kuinka helppoa kaikki onkaan, jos se vain suostuu ehdotuksiini.

Fuerte on oppinut ohjasajoon todella hyvin, samoin se on vetänyt ihan tavallisia harjoituskoppakärryjä perässään nyt muutaman viikon ajan, ja ihan kunnialla vetääkin. Aluksi se oli vähän sitä että pylly pyöri, "ää tyhmää tommosta vetää perässä ää", mutta nyt saan olla ylpeä ajaessani pitkin kylätietä hohtavan valkoisella hevosellani.
Haukkasin kuitenkin liian suuren palan kakusta, kun osallistuin itse Fuertella Nuuhkun epävirallisiin ohjasajokilpailuihin. Kisat olivat rentomieliset ja tänne tultiin lähinnä pitämään hauskaa ja katselemaan erilaisia hevosia ja poneja -mutta käsittikö Fuerte rentouden? Käsittikö se, että on kisat? Ei. Herra Isoherra oli suorastaan JÄRKYTTYNYT: miksi MINUN tallillani on näin paljon tuntemattomia? Miksi MINUN kentälläni on muita hevosia, miksi tuo yksikin tuijottaa minua noin pahasti...
Suoraan sanottuna suorituksemme oli täysi katastrofi, Fuerte ei ollut kuullut puhettakaan mistään nätistä ja syöksähteli, pomppi ja hyppi holtittomasti. Onneksi emme olleet ainoita, eräs suokkitamma poukkoili kanssamme -ja emme olleetkaan aivan viimeisiä, vaan saimme varajumbosijan. Hyvä me, toisiksi viimeisiä!

Ei nolo. Minä kun olin hehkuttanut kaikille miten hienosti Fuerte menee ajossa. Ja ketut menee. :D
Huomenna tulee satulaseppä sovittamaan satuloita, Fuertella nimittäin alkaa ratsukoulutus ja Toti tarvitsee sopivamman satulan, nykyinen painaa.

[Latu]

22.4.2010
~*~ Kouluratsuni kehittyy ~*~

Kylläpä olen ikävän harvakseltaan päiväkirjaa päivittänyt. On tapahtunut kaikenlaista, mutta en taida kyetä kirjoittamaan siitä kaikesta nyt.
Tiivistettynä kuitenkin: Fuerte osaa nyt ratsunuransa perustarpeet ja hitusen enemmänkin. Herra on ollut nopea oppimaan, ja sen kanssa on ilo työskennellä, suuria takapakkeja ei ole tullutkaan. Itse asiassa poika on mennyt niin hienosti, että olen uskaltautunut jo ilmoittamaan meidät muutamiin pieniin koulukilpailuihin. Kouluratsastus onkin selvästi Fuerten vahvin laji, vaikka se osaa kyllä hypätäkin jos ratsastaja on kärsivällinen -hevonen kun ei aina itse osaa sitä ponnistuspaikkaa etsiä, niin sitä pitää neuvoa paljon ja avut antaa täsmällisesti.
Maastossakin käydään ahkerasti, ja joitakin asiakasmaastojakin Fuertella on tullut vedettyä. Herralla on aina hurjasti höpinää töppösissä kun letkallinen muita hevosia tulee mukaan -laukkapätkät on sen mukaisia.

Tänään pääsin jo puoliltapäivin kotiin, ja pienen lepohetken päätteeksi lähdin pihan poikki talliin. Ronttasin heti ensin varusteet ja harjat pihalle, sitten kävin hakemassa Fuerten. harjasin sen puomissa, olihan nätti ja lämmin kevätpäivä. Tarkenin ilman takkia, wohoo! Fuertella oli hömpäntömppä tuuli päällä, se kuikuili ja katseli kaukaisuuteen, välillä hirnuen niin että korvat oli särkyä. Silläkin taisi olla kevättä rinnassa...
Talutin Fuerten kentälle. Se oli kunnolla, mutta käveli reippaasti ja saipa sitä hitusen pidättääkin ettei ohi menisi. Porttia kiinni laittaessani ei meinannut kamu malttaa odottaa! Sama meno jatkui ratsastaessa. Hötkyili ja oli malttamaton suorittamaan mitään liikkeitä loppuun. Päätin nostaa laukat vasta lopuksi, ensimmäiset 30 min menin lähinnä käyntiä ja jonkun verran ravasin. Taivutuksia, taivutuksia, puolipidätteitä, ympyröitä... lopulta Fuerte alkoi jo keskittymään. Se lonksutti kuolainta ja alkoi hakemaan muotoon, joka tosin katosi heti laukannostossa...

Fuerte meni tänään kaikin puolin loistavasti. Olen tyytyväinen. :)