|
|
Post by Latu on Dec 25, 2010 19:22:45 GMT 3
Rinon omat sivutKutsutaan: Rino, Orion Syntynyt: 25.6.2010, mukautettu ikääntyminen Sukupuoli: ori Rotu: fwb Säkäkorkeus: 173 cm väri: kimo Koulutustaso: KO:VaA RE:110cm Kasvattaja: Aada Jendström Omistaja: Latun Talli, Latu joka myöskin kirjoittaa päiväkirjaan
|
|
|
|
Post by Latu on Jan 7, 2011 2:43:31 GMT 3
Olen todella laiska kirjoittelemaan, ja sen tulette huomaamaan. Nytkin Rino on jo ehtinyt kotiutumaan plus ollaan jo harjoiteltukin aika pontevasti, niin että kisaura on jo alkanut kotikisojen merkeissä. Ei kylläkään mennyt ihan putkeen sillä paras sijoitus oli neljäs sija, kaksi muuta olivatkin sitten häntäpään sijoituksia.... Mutta en aio todellakaan vaatia liikaa poijjalta, vaan aloittelenkin vähän varovasti kun en itsekään ole koskaan sen kummemmin pontevasti kisannut. Enkä mie edes uskaltanutkaan haaveilla kärkisijaa meittien ekoista kisoista, en en ja en.
Mutta olen oriin sentäs päässyt tutustumaan. Kaikki kyllä tietävät että alkuun olin hieman varovainen, mutta nykyisin uskoisin tuntevani hevosen jo sen verran hyvin että uskallan jo ottaa rennommin.
Niinpä tänään kävinkin ensimmäistä kertaa maastoilemassa.
Tänään on ollut oikein tyypillinen talvisää, pilviverho leijuu tasaisena ja maa on aivan valkoinen. Pakkasta ei kuitenkaan ollut kuin ehkä vain -10 astetta, ja se miua yllyttikin maastoon.
Rino kipitti portille miua vastaan, mutta ikävä kyllä se ei johdu siitä että se jumaloisi omistajaansa (kuten kaikki muut tekee, heh heh... heh...) vaan ori juoksee jokaista vastaan, vaikka sitten tuota oltaisiin varastamassa. Se tipsutteli kiltisti karsinaansa ja antoi miun rauhassa harjailla ja hoitaa itsensä -eipä meikäpojallakaan ollut kiire, loppiainen kun oli.
Heti kun pääsin tallin pihasta pois, huomasin ettei Orionilla ole maastoiltu vähään aikaan. Kimo pörhistyi heti ja alkoi korvat hörössä vilkuilemaan ympärilleen. Siksi pelasinkin hiukkapikkasen varman päälle ja kiristin ohjia, päättäen myöskin tehdä lyhyen ja rauhallisen lenkin. Kävinkin vain rantasaunalla ja käpsyttelin suurimman osan, ravaten pieniä pätkiä -enkä kadu, sillä Rino tuntui siltä että olisi tuivertanut heti täyttä laukkaa kunhan vain olisin ohjaa höllännyt. Tämä kuitenkin johtui ihan vain innosta maastoilua kohtaan, joten Rino saa edelleen pitää kiltin ja luotettavan hevosen leimaa otsassaan.
Huomenna aion hypätä, Sandra varmaankin tulee ratamestariksi. en tiedä muistanko/jaksanko siitä kirjoittaa, paitsi jos jotakin erikoista sattuu. Yritän kuitenkin, sillä haluaisin kovasti päiväkirjan avulla valoittaa myös muille, kuinka ihana, kultainen hevonen Rino onkaan.
|
|
|
|
Post by Latu on Jan 9, 2011 23:48:02 GMT 3
Tänään päätin tehdä jotakin oikeasti hyödyllistä, ja mikäs muukaan sitä olisi kuin kouluratsastus -esteethän ovat 99% kouluratsastusta ja esteratsastuksen nimiin menee vain se hetki kun liidetään esteen yllä, joten kunnon kouluvääntö tekisi meille kahdelle terää.
Niinpä illalla kun kaikki työhommat olin saanut valmiiksi, otin Rinon varusteet esille ja rupesin rennosti harjailemaan kimoa hevosta joka mussutti tyytyväisenä heiniään. Aina kun harjasin vähääkään vatsan alta huiskahti vaalea häntä vihaisesti, mutta herralla oli niin kiire ja kova keskittyminen heiniinsä ettei aivokapasiteettiä riittänyt vielä miullekkin vihoittelemaan.
Toivoin kovasti että saisin myöskin satuloitua rauhassa, mutta toisin kävi. Kun laitoin vyötä kiinni viuhahtivat jo keltaiset hampaat kohti niin että jouduin tyrkkäämään hevosen pään pois viereltäni. Eihän Rino miua purra yrittänyt, mutta en silti erityisesti tykkää hampaiden väläyttelystäkään. Sen jälkeen ori ei enää koittanut mitään, näytti vain hyvin loukkaantuneelta ja jurolta. Se olisi ollut hauskaa, jos en joutuisi käymään samaa hommaa läpi joka päivä -en tiedä, mutta tänne saavuttuaan Rino on aloittanut näykkimisen vaikkei sitä kotitallillaan tehnyt, ainakaan koeratsastukseni aikana.
Talutin Rinon maneesiin. Se oltiin lanattu juuri samana päivänä, joten pohja oli ihanan tasainen eikä uraakaan ollut ehtinyt vielä muodostumaan. Oiva tilaisuus kouluratsastukselle!
Rino olikin oma kuuliainen itsensä, ja sen kanssa oli mukava työskennellä. Taivutukset ja kokoamiset sujuivat moitteettomasti, vaikka Rinolla onkin vähän paha tapa lässähtää jos pieneksikään hetkeksi unohtaa puolipidätteet....
Kuitenkin, kun palasin takaisin talliin, olivat orin jalat lämpöiset -varsinkin toinen etunen, se suorastaan hohkasi. Ryhdyin kiireellä suitsiakaan niputtamatta kylmäämään koipia vedellä ja sen jälkeen linimentillä. Rinoa eivät jalat tuntuneet kauheasti kuitenkaan vaivaavan, ja hevostani lähinnä ärsytti se että piti seisoa paikallaan pesupaikalla. Toivottavasti Rinon jalat eivät ota tavakseen aina lämmetä ratsastuksen jälkeen.
|
|
|
|
Post by Latu on Jan 15, 2011 12:12:37 GMT 3
No niin, se siitä sitten.
Orion lähtee huomenna takaisin kasvattajalle.
Se olikin liian hyvää ollakseen totta. : ( Hevosenetsintä jatkuu...
|
|
