isl-r Ofanfall frá Nuuhku

[Latu]

Ofan omat sivut

Kutsutaan: Ofa (Ofanfall tarkoittaa laskeumaa)
Syntynyt: 20.6.2009
Sukupuoli: ruuna*
Rotu: islanninhevonen
Säkäkorkeus: 143 cm
väri: hopeanruunikko

Koulutustaso: KO:HeB RE: 50cm (viisikäyntinen)
Kasvattaja: Nuuhkun Talli
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Cidar, joka myöskin kirjoittaa päiväkirjaan
*ruunattu 29.8.2010

[cidar]

Ensimmäinen tapaaminen.

Nissanimme pysähtyi kuraiselle tallipihalle renkaat sutien mudassa. Isäni, autohullu äijä, joka suorastaan rakasti sitä Nissania, katseli huolestuneena kurajäljet ikkunasta käsin. "Cidar, olehan sitten kunnolla, ja soita kun tulet, jooko?" Isä kysyi kasvot vakavina. "Joo joo, isä. Olen jo iso tyttö." Nappasin kassini auton takapenkiltä. Pieni terhakka jackrusselinterrierimme Hula olisi tullut mukaan, mutta käskin sen pysyä autossa. En jaksaisi juuri tänään vahdata ei-niin-hevosrakasta koiraamme. Kävelin tallipihalla, ja katselin saappaitani. Ne olivat kuraiset eilisestä navetan siivoamisesta. Latu talutti Damonia laitumelta, ja katselin kuinka hän leperteli orille. "Mitä kultamussukkani...?" Hän leperteli ja antoi suukon sen silkkiselle turvalle. Hymyilin ja astelin Latua kohti kohteliaasti mutta varmasti. "Heippa, olen Cidar. Annoit minulle hoitohevoseksi Ofan." Esittelin itseni Latulle. "Aai... Olen Latu. Tässä on Damon." Ori pärskähti tervehdykseksi. "Ofa on tallissa, kai. Ellei Sandra ole vienyt sitä tarhailemaan." Latu hymyili. "Aai... Sandra? Se pikkuinen tytöntyllerö?" Kysyin. "Älä koskaan sano Sandraa hänen kuultensa tytöntylleröksi. Hän on kuusitoista." Latu antoi osviittaa minulle. "Okei" Hymyilin vienosti. Latu talutti Damonin talliin ja vei sen karsinaansa. Jatkoin matkaani Latun ohi Ofan karsinalle. Ori oli komeampi kuin muistin valokuvista, joita siskollani oli. Hän oli joskus hoitanut Nuuhkussa, mutta Puuskua.

Hopeanruunikko ruuna, eli Ofa, seisoi karsinassaan kuin tatti, ja vaikutti aivan ihanalta. "Heii.." Avasin oven varovasti, mutta kirkaisin kun tallikissa livahti jaloistani. Kaksi karsinaa edempänä Latu hekotti kuin kuolemaisillaan. "Älä nyt kissaa pelkää!" Hän naurahti. Olin nolannut itseni heti. "Ee-en." Ääneni tutisi vielä hiukan. Jälleen yksi syy lisää olla tuomatta Hulaa tallille. Se yksinkertaisesti vihasi kissoja. Astuin ruunan karsinaan kunnioittaen. Ofa hörähti, mutta yritti kahdella raviaskelella rynnätä ulos ovesta. Läväytin sitä ryntäille ja karjaisin heti ruunalle. "Nyt loppui tuollainen käytös!" Ofa lusmuili karsinan nurkassa, kun livautin riimun sen päähän. Se irvisti mutta läpsäytin sitä turvalle. Latu oli kehottanut näyttämään kaapin paikan heti, taikka ruuna alkaisi pompottaa minua. Talutin Ofan riimusta kiinni pitäen ulos karsinastaan. Sen kengät kopsuivat tallin lattiaa vasten. Kiinnitin sen lähimpiin ketjuihin ja otin hoitopakista pyörösuan. Aloin pyörittää sitä hitaasti orin hopeanruunikolla karvalla. Ofa irvisti kun siirryin lähemmäs vatsaa. En välittänyt, vaan painoin korvani ruunan vatsaa vasten.
Viimeistelin orin kiiltävän turkin pölysualla ja otin sen kaviot. Vahdin sen päätä valmiina läväyttämään sitä turvalle jos se yrittäisi puraista. "Unelmahevoseni." Hyrisin sille ja halasin sen paksua islanninhevoskaulaa. Siirsin sen paksua harjaa sen lempeiltä silmiltä ja taputin sen silkkistä turpaa. Napsautin riimunnarun sen riimuun ja irrotin ketjut sen riimusta. Ruuna otti heti pari askelta ulos, mutta komensin sitä äänenpainoilla pysymään takanani, minä olin johtaja. Latu ojensi minulle juoksutusliinan ja raipan, jotta voisimme harjoitella pieniä esteitä irtoina maneesissa, mutta parempi että pitäisin raipan ulottuvilla jos Ofa yrittäisi rynnätä päin. Talutin Ofan maneesille, ja avasin oven. Ofa loikkasi vähän pystyyn kun tuuli pamautti oven kiinni perässämme. Läväytin sitä raipalla kaulalle, ja ruuna kulki taas nätisti. Kiinnitin juoksutusliinan sen riimuun ja pistin riimunnarun taskuuni. Pistin sen kulkemaan ympyrällä käyntiä. Ruuna nosti ravin pienestä käskystä, joten arvelin sen olevan todella herkkä.

Ruuna laukkasi ympyrällä kun Latu ja Damon tulivat maneesiin. Latu nousi komean arabin selkään yhdellä yrityksellä ja napautti sitä raipalla käyntiin. Jatkoin harjoittelua, ja hidastin Ofaa. Olin oppinut että maastakäsin oli helpompi aloittaa kuin leiskauttaa suoraan ruunan selkään. Hidastin ruunaa lisää ja kävelin korottamaan puomia 40-senttiseksi. Ilokseni huomasin kuinka ruuna tuli hakemaan kontaktia ja nuuskimaan estettä. Irroitin narun sen riimusta, ja pistin sen laukkaamaan irtona kohti estettä. Latu väisti Damonilla maneesin reunaan. Ofa ponnisti hyvästä kohtaa ja liiteli melko matalan esteen yli. Taputin hikistä ruunaa ja napsautin riimunnarun sen riimuun. Damonkin hyppäsi estettä useaan kertaan, kun lähdimme maneesista. Talutin Ofaa yli kuraisen tallipihan ja vein sen talliin. Jäähdyttelin ruunaa ulkona, vaikka se ei kamalasti ollutkaan hionnut. Vein ruunan pesukarsinaan ja pesaisin sen läpi. Harjasin sen ja vein sen karsinaansa. Siinä samassa puhelimeni soi. Astelin pihalle vastaamaan, ja näin Nissanimme seisomassa pihassa. Juoksin autoon. "Oliko mukavaa?" Isä kysyi. Katsoin koelaudan kelloa. Melkein kuusi! "Sikamakeeta" hymyilin.

[cidar]

Uudestaan!

Tulin siis takaisin. Jei. Ofa oli tallissa, täsmälleen siellä, minne olin sen jättänyt. Kello oli kuusi yli seitsemän. Tässä välissä olin heppatarvikeliikkeessä, Kimallekaviossa, käynyt ostamassa Ofalle sellaisen hienon mustan riimunnarun, johon olin kullanvärisellä langalla kirjonut Ofanfall frá Nuuhku. Ripustin narun koukkuun ruunan karsinan ulkopuolella. Ofa muisti minut, eikä luiminut tai mulkoillut minua, kun menin sen karsinaan. "Heii..." Hymyilin. Ofa puski turpaansa taskuuni. "On siellä namia." Hymyilin ja annoin Ofalle pienen heppanamin taskustani. Ruuna hotkaisi sen sekunnin sadasosassa. Rapsutin ruunaa vaivihkaa korvan takaa. "Komistus." Silitin sen harjaa ja talutin sen käytävälle. Ruuna saisi käyttäytyä kunnolla - minä ratsastaisin sillä. Harjasin ruunan tehokkaasti mutta nopeasti. Ofa kuopaisi kaviollaan lattiaa, ja alkoi kuopia sitä tasaisesti kun harjasin sen kaulaa. "Kiinaanko aiot kaivautua?" Kysyin hymyillen. Ruuna hörisi tarhakaverilleen, jota tuotiin sisään. Napsautin toisen ketjuista irti ja puskin Ofan karsinan ovia vasten, kun neiti Puusku tuotiin sisään. Hoisin vielä Ofan karvan pölysualla ja otin ruunan kaviot, joista kopsahteli vielä pari lantakokkaretta joihin oli kuivahtanut heinää. Taputin ruunaa ja lähdin hakemaan satulahuoneesta satulaa ja suitsia. Satulahuone oli varmasti tuplasti isompi kuin Zakamoorissa, seinillä roikkui hienoja nahkasuitsia ja niiden alapuolella satulakoukuissa oli upeasti tehtyjä kiiltäviksi putsattuja satuloita. "Ofa... Ofa.. Ofa.. Ahaa!" Nappasin ruunan suitset ja satulan, ja hoipertelin niiden painosta takaisin ruunan luo. Nostin satulan oven yläpuolelle, ja irrotin ruunan toisesta ketjusta. Napsautin riimussa olevan klipsulukon auki, ja vedin sen ruunan kaulalle. Livautin ruunalle kuolaimet suuhun ja niskahihnan niskan taakse. Kiinnitin leukahihnan ja poskihihnan solkiinsa ja siirryin satulaan. Ruunaa ärsytti suunnattomasti se, että olin nii-in nopea. Heitin ruunalle satulan selkään ja kiinnitin satulavyön. Ruuna pullisteli hiukan. Laitoin ruunalle martingaalin ja suojat jalkoihin, sillä kokeilisin aamuista estettä herralla. Etsin vielä ratsastuskypärän, raipan ja apuohjat satulahuoneesta. Kiinnitin apuohjat paikalleen, iskin kypärän päähäni ja talutin ruunan maneesiin. Siellä Anni ratsasti Bletalla ja Enni Feimillä.

Nousin Ofan selkään varomatta. Ruuna otti pari askelta eteen päin, mutta vedin sitä ohjista heti. Asetin jalkani jalustimiin ja annoin sille pikkuisen ohjaa ja avut. Ruuna lähti kömpelöön käyntiin, kun komensin sitä. Vedin henkeä ja toivoin että apuohjat olivat fiksu veto. En tykännyt siitä kun hevonen lähtee alta kun se kirii liikaa etupäällä. Istuin syvälle satulaan ja nautin Ofan tasoittuneesta käynnistä. Bletta hirnahti, mutta muuten maneesissa oli hiljaista, vain kavioiden narske pehmeällä sahanpurulla. Ofa kavahti hieman kun Bletta hirnahti taas, ja nosti vähän jalkojaan. Kannustin ruunan raviin ja ohjasin sen kohti aamuista estettä. Ofa kuumui ja kiskoi ohjaa. Nousin hyppyasentoon, mutta ruuna laukkasi suoraan esteen läpi. Isku ruunan jalkoihin oli sen verran kova että ruuna pysähtyi nytkähtäen. Lensin sen selästä selälleni maahan. Haukoin henkeäni ja toivoin ettei mitään olisi murtunut. Anni oli ottanut vapaana ravaavan ruunan kiinni. Liikuttelin jäseniäni yksi kerrallaan. Sitten nousin pystyyn. Ilmat olivat menneet pihalle, mutta mutuen olin ihan okei. Nousin takaisin ruunan selkään, mutten enää uskaltautunut hyppäämään.

[cidar]

Maasta käsin

Takapuoltani särki yhä kun Ofa oli minut viskonut selästään. Tai no, ei viskonut. No tiedäthän. Ofa seisoi laitumella yltä päältä kurassa. Huokaisin nähdessäni rapakerroksen ruunan karvan päällä. Huokaisin taas, ja kävelin talliin. Heitin reppuni ilmoitustaulun alle, ja katsoin tämän päivän tunnit. Voisin käsitellä Ofaa maasta käsin tuntien välissä. Vain puoli kolme ja puoli neljä oli tunteja. Mainiota. Hain eilisen hienon riimunnaruni koukusta ja marssin laitumelle ponnekkaasti. Ruuna hörisi ja pörhisteli itseään nähdessään minut. "Joo tiedän. 'Katso kuinka komea olen, enks ookkin.'" Puhelin ruunalle ja napsautin riimunnarun huomaamattani riimuun. Ofa heitti ilopukit yrittäen kiskaista riimunnarun käsistäni. Vetäisin siitä terävästi kaksi kertaa, ja ruuna lähti hampaat irvessä seuraamaan minua. Tulimme portille, ja Ofa yritti taas rynniä ohitseni. Läpsäytin sitä reippaasti ryntäille, ja kävelin sen edellä. Samassa tunsin viiltävää kipua olkapäässäni. Katsahdin taaksepäin. Ofa hampaat irvessä, ja minulla verta olkapäässäni. Ei ollut vaikeaa laskea yhteen yksi ynnä yksi. Ofa oli purrut minua. Rankaisin sitä iskemällä sitä riimunnarulla kaulalle. Talutin Ofan karsinaansa, ja katsoin haavaa tarkemmin. Pieni pintanaarmu. Pikkuisen verta. Talutin ruunan pesukarsinaan ja kiinnitin sen. Otin raipan matkaan valmiina käyttämään sitä mikäli ruuna alkaisi näykkiä tai potkia. Avasin hanan, ja suuntasin letkun ruunan karvaan. Sen iho nytkähti ja se irvisti inhottavasti kun vesi valui noroina alas sen karvaa. Napautin sitä raipalla. "Älä aloita, iso poika." Ärähdin sille ja siirryin sen toiselle puolelle. Sama reaktio. Kun ruuna vihdoin oli puhdas, kuivasin sen isoon kylpypyyhkeeseen ja laitoin sille fleeceloimen ja painobootsit. Askellajeja. Sitten napsautin juoksutusliinan sen riimuun, ja etsin sille juoksutusraipan. Maneesissa ei olisi ketään. Kävelimme (jälleen) kuraisen tallipihan lävitse maneesille. Tällä kertaa sisäänmeno sujui mallikkaasti. Pistin ruunan kävelemään rauhallisesti, vaikka painobootsit selvästi inhottivat sitä. Olin nostamassa töltin sillä, kun ruuna heitti ilopukit.

Ilopukkien jälkeen ruuna alkoi lähestyä minua pullistellen. Iskin sitä raipalla terävästi kaulalle, ja sain ruunan kulkemaan töltissä jotenkuten kiltisti, mutta yhä se yritti pullistella. Kesken töltin se loikkasi pystyyn ja yritti kaukautua minusta, mutta hain siihen hätäisen kontaktin ja yritin saada sen kulkemaan nätisti, edes jotenkuten. Ruuna kavahti taas pystyyn ja heilutteli harjaansa kuin villiori. Sitten se lähti epätasaiseen laukkaan. Laitoin raipan sen eteen saadakseni sen hidastamaan raviin, mutta ruuna nosti passin, ihan omatoimisesti. Lopulta se ravasi nätisti, vaikka minä olinkin "aavistuksen" hermoni menettänyt. "Ja noin et käyttäydy sitten tunneilla!" Kovistelin ruunaa kun talutin sen pois maneesista.

[cidar]

Ofa ravasi paksussa lumihangessa heittäen pukkeja, kun menin hakemaan ruunaa laitumelta. Ofasta se oli ilmeisen hauskaa, sillä se ravasi karkuun aina kun olin saamassa sen kiinni. "Ofa...." Murisin pahaenteisesti ruunalle, joka vaihteeksi lähestyi korvat niskassa uhkaillen. Lopulta sain ruunan kiinni, ja se näytti hyvin pettyneeltä jouduttuaan vaihteeksi töihin. "Mikäs ukkoa nyt tänään vaivaa?" Kysyin ja puistelin lumet sen harjasta hanskallani. Ruuna esitteli hampaitaan tarttumalla hihaani. "Ofa.." Ärähdin taas ja läppäsin sitä turvalle. Ofa yritti purra taas, kun tulimme tallin ovelle. Tällä kertaa ovi oli ilmeisesti liian pieni kuninkaalliselle mahtavalle Ofalle, ja ruuna pyörähti ympäri yrittäen karkuun. Siitä tulikin ihana vetotaistelu, ruuna kiskoo toiseen ja minä toiseen suuntaan. Lopulta ruuna oli kuin olikin tallissa, mutta hikinen ja kiukkuinen kuin ampianinen. "Taidat unohtaa välillä ettet ole enää ori." Sanoin nasevaan sävyyn ruunalle, ja napsautin sen kiinni käytävälle. "Pysykkin siinä. Ei temppuja." Ruuna näytti äärimmäisen pettyneeltä, vaikka tuo olikin sille orimaisen temppuilun jälkeen ihan oikein. Hain harjapakin satulahuoneesta. Ofa seisoi nuutuneen näköisenä käytävällä, kun tulin takaisin. "Hyvä poika." Kehaisin sitä ja laitoin harjapakin maahan. Otin pyörösuan ja harjasin ruunan nopeasti, ja putsasin kaviot. Kun ruuna oli valmis, hain satulan ja suitset satulahuoneesta. Otin varuiksi myös raipan käteen, ja menin takaisin ruunan luokse. Heitin satulan sen selkään, ja kiristin satulavyön. Ruuna oli kuin olikin ottanut sen kiltin asenteen - eikä pullistellutkaan ollenkaan! Suitsetkin sujahtivat päähän ongelmitta. Laitoin kypärän päähän ja maleksin kentälle. Ruuna seisahti keskelle kenttää, kun nousin selkään, Ofa keksi heittäytyä pystyyn. Minäpä tietenkin roikuin ohjissa toinen jalka jalustimissa karjuen "ei niin kauniita sanoja". Ofa laskeutui takaisin neljälle jalalle, ja minä tärskähdyksen voimasta tarrauduin harjaan, mutta valuin hassusti kyljelle.

Lopulta pääsin ruunan selkään; otin ohjat käteen ja laitoin raipan lepotilaan ruunan lautasille. Ofa ilmeili ja pyöri, eikä ottanut kuuleviin korviinsa minun apujani. "Ofa!" Inahdin, kun ruuna säntäsi passiin ennen kuin sain sanaa suustani. Siinäpä minä sitten istuin Ofan vietävänä. Lopulta kun ruuna suvaitsi taas kuunnella apujani, hidastin sen käyntiin, ja aloin mennä pohkeenväistöä käynnissä. Ofa viisveisasi kouluratsunvirastaan, ja teki sieviä pieniä iloisia pompahduksia sivuille ja eteenpäin. Kiskaisin napakasti ohjista, kun Ofa loikkasi eteenpäin heittäen takapäänsä ilmaan. Painoin pohkeeni ruunan kylkiin ja sain sen kuuntelemaan itseäni jotenkuten. Edellinen ratsastaja oli jättänyt pienen esteen kentälle. 65cm. Sopivasti haastetta. Nostin ruunalle laukan ja kohdistin katseeni esteeseen. Kuuntelin ruunan elekieltä tarkasti, mutta keskityin esteeseen. Täsmälleen kolme askelta ennen estettä nousin kevyeen istuntaan ja annoin hyppyavut. Ruuna säikkyi, ja teki jänisloikan esteen yli. Laukkasimme voltin kentän päässä ja kohdistimme takaisin esteeseen. Kiristin ohjia ja nousin kevyeen istuntaan. Annoin avut, ja ruuna teki aluksi pienen pompun, mutta kielsi sitten. Hidastin Ofan raviin ja käänsin sen taas ottaen raipan käsiini. Ruuna laukkasi esteelle ja vihdoin viimein pääsi ylikin!