rp-t KHn Uinuva Tuulianna

[Latu]

Annan omat sivut

Kutsutaan: Anna
Syntynyt: 25.6.2010
Sukupuoli: tamma
Rotu: ratsuponi
Säkäkorkeus: 145 cm
väri: ruunikko

Koulutustaso: KO:HeA RE: 80cm
Kasvattaja: Kultahuisku
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Laura, joka kirjoittaa myöskin nykyisin kirjaan. Häntä ennen Annaa hoiti Jenla ja Jeccu.

[Jenla]

Saavuin tallille. Minua jännitti, sillä tämä oli ensimäinen päivä sekä Annan kanssa, että uudessa ''Nuuhkussa'' joka siis vaihtoi nimeään. Tallipiha oli melkein samanlainen kuin ennen, tarhojen paikat olivat vain hiukan vaihtuneet. Hevoset kirmailivat tarhoissa. Suurimmakseen hevoset olivat arabeja ja issikoita. Kuitenkin kauimpana näin Annan. Ruunikko ratsuponi. Jätin tallin ihastelemisen vähemmälle, ja lähdin hakemaan narun. Jätin kassini Annan karsinan eteen ja nappasin riimunnarun loimitangosta karsinan edestä. Tallikaan ei ollut kovinkaan paljoa muuttunut, mutat sitä oli maalattu uudestaan ja muutenkin näytti paljon siistimmältä ja... ratsastuskoulumaisemmalta. Ja puhtaalta. Rakastuin talliin. Ilmoitustallilla oli samat lippuset ja lappuset kuin ennen, mutta kaikissa sana ''Nuuhku'' oli muuttunut ''Latun talli'' nimeksi. Jännää.

Kiiruhdin perimmäiselle tarhalle jossa likainen, mutainen poni katseli minua silmät vilkkaina. Huokaisin, mutta enhän muutenkaan tehnyt paljon mitään tänään, mutta aijoin kuitenkin ratsastaa sillä. Ihan sileällä. Menin tarhaan, suljin portin ja menin tamman luo. Se työnsi turpansa kämmeneni päälle ja nuolaisi. Silitin sen turpaa. Se ei pelännyt tai jännittänyt minua. Ihan kuin se olisi tuntenut minut jo viisi vuotta. Pelottavaa. Taputin tammaa lavalle ja napsautin narun kiinni sen päitsiin. Anna lähti kiltisti perääni. Se ei edes kääntyessäni laittamaan porttia kiinni alkanut syömään tarhan vieressä olevia heiniä. Se vain katseli minua. Vein sen karsinaansa, ja tiesin tamman olevan kiltti joten päästin sen irti. Se meni kupilleen jossa sitä odotti pieni välipala, pellettejä. Niitä kuitenkin oli vähän, ja 15 sekunnin päästä kuppi oli tyhjä. Olin hakenut sen harjat ja aloitin ihan rapsuttelemassa rapaa pois muovisella piikkisualla. Tamma ei ollut herkkä mistään, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti nauttinut piikkisuasta. Seuraavaksi pyyhin hikiviilalla vedet pois, ja vasta sitten harjasin tamman puhtaaksi. Harjasin kaikkialta. Vatsasta, jalat, jouhet, ja muistin jopa harjata harjan alta. Annasta tuli ihan siedettävän näköinen. Puhdistin vielä kaviot. Kävin hakemassa sen varusteet ja pintelit. En aikoinut vielä hypätä, mutta halusin kokeilla puomeja ja en halunnut tamman vahingoittavan jalkojaan. Satuloin ja suitsin Annan. Se seisoi hyvin kiltisti paikoillaan, mutta haisteli koko ajan minua. Olihan se ihmeellistä tavata uusi ihminen, vaikka en tuntunut uudelta. Kääräisin vielä pintelit sen jalkoihin ja hävisin kentälle.

''Ah, ihana kenttä'' ajattelin saapuessani sinne. Kuravelliä. Melkein koko kenttä. C pääty oli melkein uima allas.
''Aha, tänään sitten sellanen hauska kentän puolikas käytössämme''sanoin Annalle. Talutin sen kaartoon, kiristin vyön, ja säädin jalkkarit. Sillä oli viiemksi mennyt joku pikku tyyppi. Ei ihme, Anna vaikutti rauhalliselta. Tarkistin vielä että pintelit ja häntäremmi olivat hyvin. Hyppäsin sen selkään ja lähdin pitkit ohjin vasempaan kierrokseen.

Jouduin tosiaan oikaisemaan aika paljonkin, mutta ei se niin paljoa haitannut, kun ajattelin ihanaa kuralammikkoa toisessa päädyssä. Kokosin ohjat ja aloin tekemään voltteja. Tamma oli hyvin reipas, mutta tottelevainen ja pehmeä. Sillä ei todellakaan tarvinnut kovaa kättä. Hetken pyöriskelyn jälkeen annoin pohkeita ja sanoin ''Ravia!'' Tamma lähti heti paikalla raviin. Kevyeeseen, höyhenen kevyeeseen ja pitkään raviin. Luulin aluksi että tamma lisäsi, sillä sen askeleet olivat niin pitkät ja pehmeät. Ravailin uralla ja tein kaikenmaailman ympyröitä. Hidastin käyntii ja Anna siirtyi hyvin. Kävelin hetken, ja kokeilin pohkeenväistöäkin. Anna meni oikeasti todella nätisti. Sen jälkeen vaihdoin suuntaa, ravailin ja sitten tein taas pohkeenväistöä. Anna meni yhtä nätisti kuin vasempaankin kierrokseen. Laukkailin sitten hetken ja hidastin ravin kautta käyntiin. Kävellessämme Roosa viipotti ohi.
''Hei!''huudahdin. Tyttö pysähtyi ja katsoi minua.
''Anteeksi, mutta et ehtisi laittamaan minulle kolme puomia ravivälein?'' kysyin.
Odotin jotain tiuskaisua tai ylimielistä katsetta ''Ai toi käskyttää mua?'' mutta vastaukseksi sainkin iloisen ''kyllä'' ja leveän hymyn. Tyttö laittoin puomit ja kiitin. Sen jälkeen Roosa katosi jonnekin. Jatkoin puomeilla, ja Anna meni hienosti. Menin sitomaan sen kiinni narulla tolpaan, ja vein nopeasti puomit pois. Otin Annan ja raahasin sen talliin. Tamma oli hikinen, joten otettuani siltä varusteet pois laitoin hetkeksi huovan selkään. Odottelin hetken ja vein varusteet pois. Taputin tammaa ja annoin sen nuolla kättäni. Otin siltä huovan pois. Harjailin sitä hiukan ja kello näytti vasta kahta, joten vein Annan ulos. Tarhasse se hyökkäsi heti heinien kimppuun. Katselin hetken sitä, sitten hain tavarani ja lähdin kotiin päin.

Samalla muuten piirtelin tälläsen kuvankin; i629.photobucket.com/albums/uu20/hakanneula/anna.jpg Mutta ei kiits mielellään Annan sivuille tai oikeestaan minnekkään, kun on ruma. :< Mutta jo Latu tahtoo kiusata niin laita sitten sinne talligalleriaan. D:D

[Jenla]

''d**n'' ajattelin ja läiskäytin käteni otsaani, kun olin saapunut pihalle. Laitoin pyöräni seinään nojaamaan. Tämä ei ole enää Nuuhku. Latun Talli yhtäsuurikuin ratsastuskoulu. HEVOSET ON TUNNEILLA. Nauroin itseni tyhmyydelle. Onneksi ratsastuskoulu toiminta ei ollut kyllä vielä alkanut. Saisin vielä ratsastaa Annalla vapaasti, sillä tunteja ei vielä ole. Anna oli jo karsinassaan, sillä oli jo melkein ilta. Kiersin tallin läpikotaisin. Löysin Latun, Sandran, Cidarin ja Roosan. Kysyin kaikilta olivatko he menossa maneesiin. Kukaan ei ollut, sillä kaikki olivat jo joko ratsastaneet tai eivät aio edes tänään. Lähdin Annan luo ja huusin mielessäni ''JES'' sillä pääsisin testaamaan maneesia jota ei vielä Nuuhkun aikana ollut. Otin Annan käytävälle, sillä muita hevosia siinä ei ollut. Harjailin aikani sitä ja se rentoutui. Katsoin vielä kaviot ja lähdin hakemaan suitset. alusin tänään kokeilla mennä ilman satulaa ja muutenkin kaikkia leikkejä. En halunnut vieläkään hypätä, sillä halusin tuntea Annan kunnolla ennen kuin aloittaisin hyppäämnisen.

Maneesissa ponkaisin jakkaralta ylös Annan selkään. Kyllä, Anna on pieni mutta niin olen myös minä. Kävelin pitkin ohjin uraa pitkin ja rentouduin kunnolla Annan liikkeisiin mukauten. Se oli helppoa, sillä Anna oli pyöreä ja sillä oli pehmeä selkä. Kokosin ohjat ja menin hetken kolmikaarista kiemurauraa. Anna taipui hienosti. Hoputin sen raville ja menimme vielkäkin kolmikaarista kiemurauraa. Siirryimme käyntiin, vaihdoimme suunnan ja menimme taas ravissa kiemuraa. Sen jälkeen siirsin käyntiin, peruutin pari askelta ja nostin laukan. Ei voi olla totta, miten voi olla niin helposti istuttava laukka. Taivaallista. Se myös siirtyi heti peruutuksesta tosi hienosti laukkaan. Laukkasimme pari kierrosta ja siirryin käyntiin. Pysähdyin keskelle maneesia ja kokeilin maailman ympärys matkaa. Se oli haastavaa, koska yleensä teen vain tunneilla sitä ja tunneilla on _aina_ joku pitämässä hevosestasi kiinni. Vaikka Anna nyt ei olekkaan mikään ADHD apina, pidin silti ohjista kiinni. Ei koskaan tiedä vaikka joku tulee hakemaan vaikka raipapa täältä eikä huomioi että ovi kolahtaa kovaa. Vaikka ei ohjista kiinnipitämisestä ole silloinkaan hyötyä, jos istun väärin päin selässä. Ja olihan se haastavaa pitää ainakin toinen käsi ohjissa kiinni. Thetyäni maailmanympärysmatkan lähdin taas liikkelle, tällä kertaa toiseen suuntaan. Laukkailin hiukan, ja aloin pujottelemaan törppöjä, jotka olin jo aikaisemmin laittanut. Anna meni loistavasti, sitä ei ollut ollenkaan hankala saada menemään kunnolla. Hyppäsin muutaman kerran jälkeen alas, ja laitoin törpöille kunnollan välit. Nousin takaisin selkään ja laukkasin pujotellen. Anna meni hienosti. Vaihdoin väillä suuntaa, ja Anna meni taas hyvin. Minulle oli tullut selväksi, ettei tammalla ollut sitä hankalampaa laukkaa, vaan se osasi yhtä hyvin niin oikeata kuin vasenta. Menin tämän jälkeen loppukäynnit, hyppäsin alas ja otin törpöt mukaani. Tiputin ne oven viereen ja sammutin valot. Lähdimme Annan kanssa takaisin talliin.

Tallissa otin Annanlta suitset pois, pesin kuolaimet ja vein paikoilleen. Harjailin ja halailin sitä aikani, kunnes huomasin kellon olevan paljon. Anna meni tänään niin hyvin, että se antsaitsi palan kuivaa leipää. Tamma ahmaisi sen oikein nopeasti, odottaen lisää.
''Anteeksi, ei ole enää. Kohta tulevat iltaheinät'' sanoin sille.
Taputin ja vein lähtiessäni harjat paikoilleen. Sammutin osan valoistakin, mutten kaikkia koska tiesin että iltaheinät tulevat vielä. Oli tosi kivaa lähteä pimeässä ajamaan kotiin, jonne oli 5 km, muttamieltäni lämmitti Anna.

[Jenla]

Tuli TOTA ihan pikkunen romaani. :--D Ja vähän enemmän tarina, eikä vaan kertomus...

Surua ja Iloa

Kolautin tallin oven kiinni minun ja Annan perässä. Olin hiukan masentunut. Ensinnäkin, jouduin tekemään joulumaaston Annan kanssa jo tänään. En pääsisi sen jälkeen tallille kuin juuri ja juuri jouluriehaan. Toiseksi, säälin joitakin hoitajia, sillä tallilta olisi mahdollisesti lähdössä hevosia. Ei Anna niihin kuulunut, mutta surkutti silti. Jos Latu olisi myynyt suomenhevosia, olisin ollut pää kolmantena jalkana huutamassa Latun korvaan ostavani kaikki.

Sujautin Annan karsinaan. Tamma oli ihan ravassa. En tiedä miten, ulkona oli 40 senttiä lunta. Ehkä tarhassa sitten oli se pieni puolen metrin kuraläikkä. Ulkona oli kuitenkin hiukan kosteaa, joten päällinen maa ei ehkä olisi jäässä. Tamma oli varmaan kavereineen kuopsuttanut kuopan. Yritin ensin epätoivoisesti harjata kuraa pois Annan syödessä vielä loppuja aamuheiniä, mutta todettuani kuran olevan osaksi vielä kosteaa tyydyin pesemään tamman. Kiva! Nyt joutuisin vielä odottamaan tamman kuivumistakin. Onneksi minulla oli koko päivä aikaa. Talutin tamman pesupaikalle ja suihkutin sen päälle vettä. Anna ei onneksi sitä säikkynyt. Saippuaa en tarvinnut, sillä riitti, että hinkkasin rapaa kostealla sienellä. Suljin vedentulon, kipaisin hakemassa huovan, loimen, pyyhkeen, harjat ja olkea. Aloitin kuivattamalla Annan oljella. Se vetikin aika hyvin vedet pois. Sen jälkeen pyyhin pyyhkeellä, harjasin ja pyyhin taas pyyhkeellä. Tamma alkoi olemaan suht kuiva jo. Laitoin sille huovan, jonka päälle lätsäytin vielä fleeceloimen. Jätin tamman pesupaikalle kuivumaan, koska tallissa ei näkynyt muita. Siirtäisin sen jos jollakin oli tarvetta.


Koska tiesin, että Annan kuivuminen veisi hetken, siivoilin tallissa. Siivosin tuntihevosten karsinan edustat, laitoin varustehuoneessa suitset siististi ja käänsin satulat jotka olivat väärin päin. Lopulta järkkäsin vielä harjapakinkin. Aika ei silti ollut kulunut, joten pääti mennä istuskelemaan ja hörppimään kahvia oleskeluhuoneeseen. Kävin nappaamassa Annan ja laitoin sen karsinaansa. Voi, kuinka toivoin, ettei se nyt vaan piehtaroisi! Kävelin ison aulan läpi oleskeluhuoneen ovelle. Mennessäni sisään huomasin Tinkan istumassa sohvalla.

- Hei, tervehdin. – Luulin ettei täällä ole muita.
- No ei olekaan, meidän lisäksemme, Tinka vastasi hymyillen. – On muuten kiva tavata Latun vanhin hoitajatar, hän lisäsi hymyillen.
- Ai, kiitos, vastasin. – Haluatko kahvia?
- Kiitos, Tinka vastasi.

Hetken rupattelun jälkeen olimme jo kuin olisimme tunteneet vuosia. Kerroin myös sen että en pääsisi Annalla jouluaatonaattona maastoon.

- Voi sua, Tinka lohdutti. - Itse menen juuri 23.12. Pirellillä.
- Nii, sullahan on oma yksärikin, henkäisin. (Mullahan ei Latun tallin maailmassa ole omia hevosia)
– Oon aina tahtonut tuoda Latun tallille oman hevoseni. Olisi kiva saada jokin poni, vaikka tietysti siitä joutuis joskus luopumaan pituuden takia, jatkoin.
- Osta Latulta Andre! Söpö, musta, kiltti, mutta osaava! Oon kuullu, että oot aika kisaavaa tyyppiä. Ja Latulla olis varmasti tilaa ottaa se yksäriksi, koska eihän sillä ole edes mitään pakkoa myydä sitä, Tinka huudahti.
- Niin no, katson nyt, vastasin Tinkalle. Ajatukset pyörivät päässäni, enkä saanut niitä selväksi. Yhtäkkiä kaikki selveni.

- Anna! Herranjestas, se on ollut melkein tunnin karsinassaan hirvee paketti päällä, vaikkei oo ees kylmä! Se on varmaan ihan tylsistyny, huudahdin niin että Tinka melkein kaatui taaksepäin. Tiputin kupin pöydälle ja ryntäsin Annan luo. Se tuijottelikin minua jo v-aukosta, että millonkas me oikeen mennään ratsastamaan.

Purin siltä nopeasti loimen ja huovan pois. Se ei ollut enää yhtään märkä. Harjasin sen sutjakkaasti ja puhdistin kaviot. Hain varusteet ja heijastimet. Ensin kiinnitin sen jalkoihin heijastimet, pujotin suitsien poskihihnoihin heijastimet, varustin tamman ja laitoin vielä häntäänkin palasen heijastinnarua. Onneksi Annan satulahuopa oli jo valmiiksi punainen, ja sen jalkaheijastimetkin olivat punaiset. Se oli kyllä aika mystistä, heijastimethan useimmiten ovat keltaisia tai oransseja. No jaa. Putsautin itselleni kypärän ja punaisen takin, ja sujautin kypärän päälle tonttulakin. Tungin heijastinliivin taskuuni, jos sattuisi tulemaan pimeää. Kiinnitin vielä punaisia nauhoja Annan harjaan sekä laitoin sille hevosten tonttulakinkin, sellaisen mistä molemmat korvat pääsivät vapaiksi.

Talutin Annan pihalle, ja kipusin selkään. Lähdimme kohti lampea, jonka ohi kulkisimme. Annan kulki rauhallisesti. Lunta tuiskutti hiljaa. Nautin kunnolla yhdessäolosta Annan kanssa. En siltikään saanut päätäni irti Andresta. Pitäisikö minun ostaa se? Sitä en tiennyt. Rahaa minulla olisi. Tai siis no, vanhempani ostaisivat sen minulle. Minä nimittäin sain jo vuosi sitten luvan etsiä itselleni hevosen. Sitä oikeaa ei ole tullut. Heräsin mietteistäni ja hoputin Annan raviin. Ravailimme aikamme ja käännyimme pienelle metsäpolulle. Aikaa minulla olisi. Taitoa löytyy. Tallipaikka löytyisi. Voisin jatkaa myös Annan kanssa, koska sehän mene vuoden vaihteen jälkeen tunneille. En edes ehtisi ratsastaa sillä, kun se olisi aina tunneilla.

Kiersimme pitkän ja ihanan lenkin. Se oli taivaallista, eikä mitään sattunut. Kulkuset kilisivät ja aika kului siivillä. Oli ehtinyt tulla pimeään, kun talutin Annan karsinaansa.
- Oletko miettinyt? Tinka kysyi vierelläni.
- O-olen, vastasin. – Miksi haluaisit, että ostan Andren?
- Koska se on minusta ihana poni. En haluaisi että se lähtisi.
- Mutta mikset ala vaikka hoitaa sitä? Latu ei raaskisi myydä sitä sitten, myhäilin.
- Haluan antaa kaiken aikani Pirellille, Tinka selitti.
- Njah, piipitin vastaukseksi.

Purin Annalta sen varusteet ja vein ne paikoilleen. Nappasin tamman huovan ja laitoin sen selkään. Annoin tammalla pari porkkanaa ja leivänkannikan.

- Kiitos, kuiskasin Annan korvaan. – Kiitos, että olet niin paras ja unohtumaton. Ja hyvää joulua, jatkoin. Tamma hörähti. Iltaa oli niin paljolti, että sain tuoda tammalle heinät. Raahasin sylillisen heinää Annalle ja sivelin sen kiiltävä talvikarvaa.


// Älä huoli, Andresta en sittenkään raaski luopumaan kun sai juuri oman rakastavan hoitajansakin... Enkä mää siitä ruunanrupukasta pysty luopumaan. : )
PLUS, helposti luettava ja kivasti vähän juonellinen kertomus, I like!
-Latu

[Jenla]

Latuu mulla pitää olla tän jälkeen 25p. O_x Ja tarinaakin pukkaa pian.

[Jenla]

Tapaninpäivä

Tänäänkin tulisi tehtyä todella pikakäynti, mutta silti ratsastuksesta tulisi melkein vuoden paras. Ei sinänsä mitään erikoista, ajattelin mennä köpöttelemään mettään Annan kanssa. No mutta silti, olihan 2. joulupäivä.

Itseasiassa kentällä oli tullut viime aikoina pyörittyä aika vähän. Maneesi oli usein varattu ja kentällä tuskin pystyi ravaamaan useimmiten. Mutta nautin silti. Tuntejen alkaessa menisin Annalla tunneille. Enhän muuten voisi enää ratsastaa ollenkaan, kun tamma olisi kokoajan tunneilla, tai jo liian rasittunut tai vapaapäivällä. No, enimmäkseen maneesissahan sitä oltaisiin, varsinkin tälläisillä pakkasilla ulkona ratsastaminen olisi harvinaista.

Menin sisälle, ja yllätyksekseni Anna olikin jo sisällä. Muita hevosia ei ollut, kaikki olivat ulkona. Katsoin, tammalla ei ollut ruokaa tai edes ole annettu. Latu viipelsi ohitseni ja kysäisin samalla häneltä asiasta. Kuulemma joku oli vain raahannut Annan sisälle, ei siinä mitään vikaakaan ollut. Njaa. No, ei muuta kuin harjaamaan. Anna oli pääasiassa lumen peitossa, jotenka se ei tarvinnut kauhean perusteellista harjausta. Sen sijaan tiernoja hakkasin, sulatin ja raaputin varmaankin- puolituntia? Vindoin ne olivat kuitenkin tarpeeksi pienet, ettei Annalla ollut vaaraa liukastella. Kiristin hokit varmuuden vuoksi. Taputin tammaa siitä, että se piti hienosti jalkojaan itse yllä koko ajan, ja lähdin hakemaan ratsastuskamppeita.

Satulahuoneesta nappasin pintelit, satulan ja Annan suitset, ja ronttasin ne karsinan eteen. Kypärän potsautin päähäni, jotta voisimme samantein lähteä ulos. Käärin ensin valkoiset pintelit Annalle. Sitten laitoin sille satulan, mutta kummastukseni satulavyö ei yltänyt kiinni. Ainahan se oli mennyt heti kiinni ainankin kolmanteen reikään. Kävin löysäämässä toiselta puolelta. Ei vieläkään. Nyt se oli viimeisellä toisella puolella. Ei lähelläkään.
-Anna! Kukahan on antanu possutella jouluna? Luultavasti Latu oli se pääpahis, joka oli käynyt syöttämässä kilon leipää ja porkkanaa sekoitettuna kaikille hevosille. Hiiohoi. Nostin satulan pois telineeseen ja menin hakemaan pitempä vyötä. Oven vieressä olevasta naulakosta löysinkin irtonaisia vöitä ja katsoin kymmenkunta senttiä piteämmän vyön mukaani. Palasin Annan luo ja vyö meni ihan kevyesti kiinni. Outoa. Ei Anna nyt viimeksi voinut pullistella niin paljon, koska vyö oli ollut ainankin 20 sentin päässä vastinhihnoista. No, vyö ei kuitenkaan jäänyt löysälle. Suitsin Annan ja lähdimme ulos pihalle.

Pihalla kiristin vyön. Jalustimet olivatkin sopivat, koska hevosethan olivat olleet joululomalla sitten jouluriehan. Lähdimme suht pitkillä ohjilla eteenpäin. Ilma oli aurinkoinen ja todella kylmä. Kaivauduin syvemmälle kaulaliinaani. Koska ilma oli kylmä, annoin Annan kävellä vartin. Tosin se oli tamman mielestä väärin, sillä Anna olisi mieluiten lähtenyt jo tallin pihasta poistumisen jälkeen hirveätä kyytiä ravia. Tamma kuitenkin totteli hienosti ja lopulta riittäväisen kävelyn jälkeen annoin tamman siirtyä raviin. Anna jolkotteli ilmavaa ravia eteenpäin, pitkiä askelia. Vaihtelin kevennystö usein, koska en tahtonut että ainankaan talvella Anna saisi toiselle jalalleen liikaa rasitusta. Tammahan kuolisi tylsyyteen jos se joutuisi vain köpöttelemään käyntiä taluttajan kanssa raikkaina talvipäivinä, jos se joutuisi sairaslomalle. Ja Latu katsoisi minua pahasti. Ravasimme pitkään, koska Annalla riitti kuntoa. Vasta kun tamma alkoi puuskuttamaan, hidastimme käyntiin. Oli kulunut 20 minuuttia lähdöstämme. Punatulkut lauloivat, ja niillä harvoilla pihoilla, joita korvessa näkyi, oli jouluvaloja. Taputin tammaa lavalle ja annoin sille hiukan pitempää ohjaa. Kun olimme kävelleet tarpeeksi ja tulleet sopivaan kohtaan, annoin Annalle laukapohkeet. Tamma kihosi nopea tempoiseen laukkaan. Pidätin tammaa hiukan, mutta annoin sen mennä suhteellisen lujaa. Lopulta Anna itse hidasti, ja menimme hetken vielä hidasta laukkaa, jonka jälkeen siirryimme käyntiin. Samassa huomasinkin, että olimme tulleet määränpäähämme. Kauniin järven rantaan. Jää kimmelsi auringossa ja tuuli tuiskusi autiolla paikalla. Koivusta tippui lunta melkein meidän päällemme. Hetken ihastelun jälkeen tunsin, kuinka vilu alkoi yllättää ja käännyimme. Sama meno jatkui kotimatkalla. Menimme pitemmillä ohjilla käyntiä, ravasimme lyhyitä pätkiä ja laukkasimme kerran.

Tallin pihalla loikkasin selästä alas ja vein Annan karsinaansa. Karsina oli putsattu. Otin varusteet Annalta pois, ja vein kaiken paikoilleen. Laitoin Annalle huovan, vaikkei se liiemmin hikinen ollut. No vähän satulan kohdalta. Katsoin sen kaviot, niissä ei juuri ollut tilsoja kerääntynyt. Rapsutin koukulla kuitenkin vähän jäälunta pois. Laitoin tamman päitset sen päähän ja annoin sille jouluomenan. En enää ehtisi olla tallilla, mutta kyllä joku veisi Annan ulos. Hyvästelin Annan ja lähdin kalseaan talvi-ilmaan kävelemään.

[Jeccu]

3.7.2011 - Here we are, where it all begins
Tutustumisia talliin ja Annaan, ensimmäinen tunti missä olin avustajana


Oma pitbullini ravasi vierelläni kiltisti. Olimme kävelleet tässä helteessä jo yli tunnin, ellei kaksikin. Virnuilin hikisenä ja tuskailin kuumuutta. Mutta koira ei näyttänyt yhtään tuskalliselta, se vain vaikutti todella tyytyvälliseltä. Onnekseni näinkin edessämme jo talonrutkaleemme. Irrotin koirani hihnasta ja se jatkoi juoksemista vierelläni. Juoksin koiran kanssa sisään viileään taloomme, ja menimme molemmat heti keittiöön juomaan vettä. Sen jälkeen pujahdinkin suihkuun.

Kun tukkakin vihdoin oli kuivattu, harjattu ja laitettu jotenkin tallikuntoon, oli aika lähteä ensimmäistä kertaa tutustmaan Latun talliin. Laitoin paljaat jalkani sisään vaaleanvihreisiin crocseihini, ennen kuin nappasin tallilaukkuni olalle ja aloin astella pihamaan poikki tielle. Jouduinpahan taas lenkkeilemään tallille, eli tallille tullessani olinkin sitten hikinen... Taas. Elämä oli rankkaa.
Koska Latun tallille ei ollut kuin kolmisen kilometriä, en ollut edes hikinen. Kävelin suoraan sisään talliin, koska epäilin siellä olevan ihanan viileätä. Ja ninhän siellä olikin.
Katselin uteliaana ympärilleni, koska en tuntenut koko paikkaa. Ehana Latu oli antanut minulle hoitopolleksi sitäkin ihanemman ratsuponitamman, Annan. KHN UINUVA TUULIANNA oli minun hoitoheppani. Luonteen mukaan tamma oli oikea enkeli; kultainen, reipas, monipuolinen ratsu, taitava ja Latun kuvailtu ' täydellinen ostos. '

Tallinkäytävä tuntui über pitkältä. Minä punatukkainen tytteli astelin käytävää pitkin katsellen ympärilleni, koittaen mahdollisimman nopeasti lukea kaikki kyltit, ja koittaen löytää Annan karsinan. Lopulta kun sen löysin olin onneni kukkuloilla. Anna ei ollut karsinassaan, mutta olin löytänyt karsinan, kuitenkin! Jipii.
Nappasin tamman riimun käteeni ja aloin kävellä ulos pihalle. Tarkistelin ympärilleni koittaen löytää sen tammamamman tarhastaan. Mutta en heti ainakaan löytänyt. Käveltyäni hieman pihan ympäri ja tarkistaen kaikki tarhat, löysin Annan. Pujahdin sisään siihen tarhaan ja kävelin ruohikon halki hevosen luokse. Uteliaana hevonen alkoi tutkiskella taskujani ja haisteli minua. Suurehko hevonen nuuhki myös kasvojani kiltisti ja laski sitten päänsä. Silittelin ja kehuskelin tammaa, jonka jälkeen laitoin riimun hevoselle. Kiltisti se käveli perässäni talliin.
Kiinnitin hevosen käytävälle vetosolmulla, jonka jälkeen kipitin satulahuoneeseen hakemaan Annan harjapakin. Laitoin harjapakin maahan takaisin tullessani, ja otin sieltä kumisuan. Aloin harjata Annaa tarkasti ja rauhallisesti.

» Terve. Kuka sä oot? » mieshenkilö kysyi.
Epäilin hänen olevan Latu.
» Jeccu, Annan hoitaja. »
» Aa, tulit näin nopeesti tänne. Nojoo, oot kai sä sit tervetullu. Laita mamma kuntoon tuntii varten. »
» Selvä. »
Saatuani tamman harjattua kipitin takaisin satulahuoneeseen hakemaan tammalle varusteet. Takaisin tullessani huomasin että talli oli täynnä muitakin henkilöitä jotka olivat varustamassa hevosia pienten tuntilaisten kanssa.
» Hei, onko tää Anna? » pieni tyttö kysyi minulta tullessaan Annan luokse.
» On tää Anna, haluutko varustaa? »
» Mielelläni! »
En tiennyt oliko se tuntilaisten homma, mutta pitihän niittenkin oppia jotain. Laitoin satulan hellästi Annan selkään ja annoin tytön jatkaa. Opastin häntä koska hän näytti hieman eksyneeltä. Satulavyön hän kyllä osasi kiristää, mutta koska Anna pullisteli ei hänellä riittänyt ihan voimia vetää sitä kolmanteen reikään. Anna ei ollut niin lihava etteikö se olisi mennyt kolmanteen reikään, joten se sai nyt vain mennä kolmanteen reikään. Kun satula oli valmis ojensin tytölle suitset. Ei se tyttö mikään pitkä ollut, mutta eiköhän pärjäisi ihan hyvin. Opastin tyttöä laittamaan suitset jotenkuten tamman päähän, ja kun kuolaimet olivat suussa ja suitset melkein kunnolla hevosen päässä, otin nopeasti riimun pois suitsien välistä. Ja näin tyttö ja hänen uljas ratsunsa olivatkin valmiita.

» Ootko ratsastellut pitkäänkin? » kysyin tytöltä samalla kun punttasin hänet suurehkon hevosen selkään.
Hänelle se oli suuri. Säädin jalustimia samalla kun odottelin vastausta.
» Pian vuoden... Mä ratsastan aina maanantaisin. »
» Täällä? »
» Joo, täällä mä ratsastan. Tää on niin kiva paikka. »
» Jeps. Onko jalustimet hyvät? » kysäisin ja katsoin tyttöä.
» On tää ainakin. »
Pujahdin hevosen toiselle puolelle säätämään seuraavaa jalustinta.
» Kenellä sä oot ratsastanut eniten? Ootko istunu Annan selässä? »
» En oo ratsastanu Annalla, oon ratsastanu eniten Vilmalla. Se on ihana. »
» Aa. En oo nähny, oon ekaa kertaa täällä, ja heti joutuu hommiin » totesin naurahtaen.
Kun olimme lopulta valmiita lähdimme tallustelemaan uraa pitkin muitten perässä. Kävelin vain ratsukon vieressä, koska epäilin että Anna ei keksisi mitään temppuja tytön kanssa. Ja näin että tyttökin osasi.
Juttelimme hänen kanssaan laidasta laitaan. Olin utelias ja halusin tytön puhuvan!

Ravikin sujui ehdottomasti hyvin. Jouduin liikkeelle mikä ei ollut mikään kamala juttu, enkä joutunut hengittämään mitään hyper hullusti. Suht tavallista tahtia hengitin, samalla kun huomasin että kuntoni oli kohonnut hyvin. Juoksimme pitkään ja tyttö nautti vauhdista. Anna oli reipas ja kiihdytteli vauhtiaan, varmasti katsoen että mihin minä ja ratsastajatypykkä kykeni.
» Hidastas vähän Annaa ettei se juokse ihan ton peppuun. »
Juoksin itse melkein edessä olevan ratsukon peppuun, koska en huomannut että Anna ja tyttö hidastivat. Anna hidasti ihan kunnolla kerran kun oli saanut siihen käskyn. Onneksi ei ollut ihan käyntiin kuitenkaan laskenut. Nappasin otteen hevosen suitsista ja nykäisin kerran hevosen perääni. Se juoksi siinä kiltisti ja kiihdytti taas jonkin verran. Menin kentän keskelle seisoskelemaan ja katsoin miten ratsukko eteni uralla muitten seassa. Irina huusi ohjeita kentän laidasta: "Emmi tekee Annan kanssa voltin koska toisen peppuun ei juosta!!"
Emmi totteli muttei saanut Annaa ihan täydellisesti ohjattua voltille. Tamma kun olisi halunnut juosta eteenpäin. Lopulta Anna kuitenkin kiltisti kääntyi voltille ja jatkoi sen jälkeen uralla juoksemista.

» Noniin, laukataas sitten! Taluttajat menee auttamaan, kaikki tarvitsee apua » Irina sanoi.
Kävelin Emmitytön ja Annamamman luokse.
» Kaikki laukkaa kerralla, käynnistä raviin ja kun ensimmäinen nostaa laukan niin menee kaikki perässä! Kukaan ei hidastele. Älkää epäröikö, ei ne ponit mihinkään mene altanne. Ja taluttajat auttavat. Istukaa satulassa ja ottakaa ihan rennosti. Ohjatkaa hevoset ja pitäkää ne kuitenkin kontrollissa, taluttajat eivät voi tehdä kaikkea. »
» Emmi, jos sä tunnut epäröivän nii älä hätäile, Annalla on ihan takuulla tosi kiva laukka. Istu vaan siinä satulassa ja pompi laukan tahtiin, mä hoidan ohjaamisen ja hidastamisen sitten. Senkun vaan ratsastat » kuiskasin tytölle.
Tyttö nyökkäsi. Ensimmäinen ratsukko alkoi ravata, ja kaikki seurasivat perässä. Anna ravasi reippaasti ja tiesi mikä kohta nyt oli tulossa. Juoksin tamman vieressä. Ensimmäinen ratsukko lähti laukkaan... Seuraava seurasi heitä, ja pian oli meidän vuoro. Anna ei tarvinnut mitään pohkeita tai mitään, koska hevonen vain ampaisi laukkaan. Emmi näytti pysyvän selässä ihan hyvin vaikka hän hieman hyppikin satulassa. Mutta ihan hyvin se meni. En antanut Annan kiihdyttää liikaa vaan pidin huolen siitä ettei Anna lähtenyt ihan karkuteille luotani.
Kun laukka loppui huokaisin ja hengitin syvään. Nyt kyllä piti odotella hetki ennen kuin hengitys tasaantui.

Emmi auttoi minua mielellään Annan pois viemisessä ja varusteiden pois otossa. Annoin Emmin löysentää satulavyön ja nostaa jalustimet. Kun menimme talliin annoin myös Emmin nostaa satulan pois selästä, koska pitihän hänen tietää miten paljon se painoi. Laitoin riimun hevosen kaulalle jottei se minnekään lähtisi, kun Emmi otti suitset pois siltä. Anna seisoi nätisti ja seisoskelin nojaamassa jonkun karsinaan ja silittelin samalla Annan pehmoista turkkia. Tunsin kun joku alkoi tuuppia minua selkään, ja kun käännyin katsomaan kuka se oli, huomasin että olimme hieman väärässä paikassa Annan kanssa. Tai Anna oli hieman liian pitkällä, koska seisoimmekin Annan naapurin karsinan edessä. Se polle oli oikein söpö, kun se tutki minut korvat hörössä ja uteliaana.
Emmi vei varusteet paikoilleen, ristitti suitset, jonka jälkeen hän sai laittaa riimun Annan päähän. Minulla ei ollut oikeastaan mitään hinkua tehdä sitä, joten ihan mielellään joku muukin sai tehdä sen. Ja koska Emmillä oli hinkua ja halua, niin se sopi minulle ihan hyvin.

Veimme sitten Annan laitumelle riehumaan. Emmi tunsi varmasti itsensä oikein ylpeäksi kun hänen vanhemmatkin tulivat seuraamaan meitä laitumelle. Avasin laitumenportin Annalle ja Emmille, ja Emmi sai itse ottaa riimun pois ja päästää Annan. Portti oli ammollaan mutta olin kuitenkin jotenkin sen edessä, jotta saisin napattua sen hevosen joka koitti karata. Tyttö käänsi tamman porttia kohti ja otti riimun pois päästä. Hän rapsutteli hetken Annaa joka oli utelias tulla ulos laitumeltaan. Mutta kun Anna otti edes yhden askeleen sai Emmi hevosen haltuunsa ja hetken pomppimisen jälkeen Annakin päätyi kävelemään poispäin meistä.
Emmi tuli ulos laitumelta ja minä suljin portin.
» Kiitos avusta » Emmi sanoi hymyillen. » Nähdään? »
» Ole hyvä vain! Eiköhän me joskus nähdä. »
Tyttö ja hänen vanhempansa haihtuivat autolleen. Kävelin Annan riimun kanssa sisään talliin, tamman karsinalle. Laitoin riimun paikoilleen ja tarkistin että kaikki oli siivottu. Ei ihan, harjapakki oli edelleen lattialla. Vein sen satulahuoneeseen, ja silloin olinkin valmis. Olin välttynyt liialta juttelemiselta kenenkään kanssa – harmillista(ko) – ja tämä päivä oli sujunut todella hyvin, oikeastaan.

Kävelin ulos pihalle ja aloin kävellä siitä tietä pitkin kotia kohti.

Jeccu ja Anna osa 1

//Oikein hyvä tarina, jota oli helppo ja kiva lukea! Ja joo, kyllä tällä tallilla saa tuntilaiset itse varustaa, pienempiä pitää tietenkin usein auttaa mutta monesti esim. kokeneiden tunneilla tallissa saattaa hyvikin olla vain pari hoitajaa jotka auttavat pyydettäessä. -Latu

[laura]

6.10.2011 Tutustumisia
Askelsin hitaasti Latun tallia kohti. Oli aika sateinen ilma. Vedin huiviani hieman paremmin ja jatkoin matkaa. Sadetta oli jatkunut koko aamu. Tuuli suhisi korvissa. Kulman takaa aukesi tallipiha. Tarhat olivat tyhjät. *Hevoset ovat varmaan sisällä* ajattelin ja kävelin talliin. He oli kodikas ja mukavan oloinen. Kävelin monen karsinan ohi, ennenkuin saavuin ruunikon ratsuponitamman karsinan eteen. Se katseli uteliaasti tuliaa. Silitin sen turpaa kaltereiden välistä. Sen silkinpehmeä turpa hamusi kättäni ja tutki, saisiko se minulta herkkua.
-Sori, saat jotain hyvää myöhemmin, sanoin tammalle ja vedin kätei kauemmas.
-Meen kattoo mistäs sun harjat löytyis, mutisin ja suuntsin tallin toiseen päähän.

Tallin toisessa päässä oli vielä yksi karsina josta kurkisti kaunis ja säikyn oloinen tamma. Sen karsinaa vastapäätä oli varustehuone. Avasin varustehuoneen oven ja menin sisään. Katselin ympärilleni ja etsin harjapakkia joka olisi Annan. Kun se viimein löytyi, otin sen mukaani ja lähdin harppomaan tamman karsinalle. Laskin harjapakin karsinan eteen ja avasin karsinan oven. Siirsin harjapakin karsinan sisäpuolelle ja suljin ovea hieman kiinnemmäs. Ensin rapsuttelin hetken Annaa ja se tutki takkini taskuja. Hymyilin sille ja avasin harjapakin. Sen sisältö oli siisti ja harjojakin löytyi suuri valikoima. Otin käteeni normaalin juuriharjan ja aloin harjailla tammaa. Sen alahuuli lerputti ja sen pää roikkuin rentona. Se näytti suloiselta ja huvittavalta. Tamma oli onnekseni aika siisti, joten harjaushetki jäi lyhyesi. Tarkistin vielä että kaviot olivat puhtaat, ja istahdin sitten harjapakin päälle. Anna katseli minua uteliaasti ja sitten se pärskähti.

Jonkin ajan kuluttua kuulin tallin oven käyvän. Nousin ylös ja menin karsinan ovelle katsomaan. Sisään asteli vaaleahiuksinen tyttö.
-Moi, huikkasin hänelle ujosti.
-Moi, mä oon Veera, hoitelen tota Gazaa, hän vastasi.
-Okei, mä hoidan Annaa.Tää on mun eka kerta, vastasin hymyillen.
-Kiva. No tervetuloa, hän sanoi vielä ja meni sitten hoitohevosensa luokse. Katsahdin taas Annaan joka pärskähti vieressäni. Silitin sen kaulaa ja hymyilin.
-Olet sinä kyllä niin suloinen poni, kuiskasin sille ja se hörähti ja tuuppaisi minua turvallaan. Tipuin harjapakin päältä turpeeseen ja aloin nauraa. Samassa huomasin Veeran joka seisoi karsinan ovella. Hiljenin ja samassa hento puna levisi kasvoilleni.
-Joo, ei täs mitään, mutisin ja nousin ylös. Veera pyöräytti silmiään ja katosi ovelta. Kuulin hänen kuitenkin hihittävän Gazan karsinassa. Nousin seisomaan ja suljin harjapakin. Taputin Annaa ja lähdin viemään harjapakkia takaisin varustehuoneeseen.

Kaivoin taskuni pohjalta pari heppanamia ja palasin Annan luokse. Annoin sille namit ja jäin nojailemaan sen karsinan seinään. Tamma rouskutti heppanameja suussaan silmät kiinni. Kun se oli syönyt ne, se kääntyi takaisin minun puoleeni.
-Ei oo enää, selitin sille jä näytin tyhjiä käsiäni. Anna hamusi huulillaan sormiani ja kun mitään ei löytynyt, se huokaisi. Silitin sen turpaa ja sanoin hei, hei. Sitten sujahdin ulos hoitsuni karsinasta, ja suljin oven. Kävelin käytävää pitkin ja sujahdin tallin pääovesta ulos. Huokaisin ja lähdin kävelemään kotiin päin sateessa.

Laura ja Anna 1hm

[laura]

8.10.2011 Ratsastamaan

Vedin tallin liukuoven auki ja sujahdin sisään. Suljin oven vielä perääni, ja suuntasin Annan karsinalle. Muutkin hevoset katselivat minua uteliaasti. Anna hörähti huomatessaan minut ja tuli karsinan oven luokse katsomaan. Rapsutin sitä hetken otsasta ja sitten suuntasin varustehuoneelle. Tervehdin säikkyä Lumoa ja avasin varustehuoneen oven. Menin sisään ja ovi perässäni kumahti vaimeasti kiinni. Otin Annan harjapakin mukaani ja harpoin ovesta ulos.

Annan karsinalla avasin sen oven ja pujahdin sisään. Laskin harjapakin maahan ja kun kumarruin avaamaan sitä, tunsin pehmeän turvan hamuavan selkääni. Naurahdin ja otin harjan käteeni. Nousin ja halasin tamman kaulaa. Sen jälkeen aloin harjata oikein urakalla. Annan karva pöllysi aika paljon. Harjasin sen karvan kauttaaltaan läpi. Sitten vielä testasin kädelläni sen jalat. Yhdessä jalassa oli vain pieni rupi. Taputin tamman kaulaa ja kehuin sitä. Sen jälkeen vaihdoin harjan harjakampaan ja selvitin tamman harjan. Joka kyllä oli valmiiksi jo aika selvä. Loppuun puhdistin viel? Annan kaviot. Ne olivat ihan siistit.

Palasin tamman karsinalle satulaa ja suitsia rahdaten. Sujahdin karsinaan ja jätin suitset ulkopuolelle. Nostin satulan tamman kaulalle ja siitä liutin alas selkään sopivalle kohdalle. Vedin harjantupsut pois satulahuoven alta ja suoristin huovan. Laskin satulavyön ja kiinnitin sen. Anna pullisteli ihan vain hieman, mutta kun sitä torui se lopetti. Otin suitset käteeni ja heitin ohjat kaulalle. Pidin suitsien päältä kiinni ja ujutin kuolaimet tamman suuhun. Nostin niskahihnan (vai miks sitä nyt sanotaan) tamman korvien ylitse ja nostin otsapantaa sopivalle korkeudelle. Kiinnitin vielä remmit sopiviksi ja vedin kypäräni päähän. Sitten lähdimme Annan kanssa maneesille.

Maneesissa suljettuani oven talutin Annan keskelle ja laskin jalustimet. Kiristin hieman satulavyötä, otin ohjat vasempaan käteeni, vasemman jalkani laitoin valustimeen ja ponnistin tamman selkään. Selästä käsin kiristin vielä vyötä hieman ja säädin jalustimet sopiviksi. Odotin hetken tamman selässä istuen ennenkuin annoin sille luvan lähteä käyntiin. Puristin pohkeeni kevyesti sen kylkiin ja se lähti keinuvaan käyntiin. Tein jo löysillä ohjilla pari volttia.

Noin kymmenisen minuuttia maneesia kierreltyämme keräsin ohjat ja aloitin työstämään tammaa päätyympyrällä. Kuljimme jonkin aikaa ympyrällä molempiin suuntiin ja otimme ympyrälle muutamat pysähdykset ja peruutukset. Sitten siirryimme uralle ja annoin tamman ravata kierroksen molempiin suuntiin. Itse keventelin rauhallisesti selässä. Siirsin tamman käyntiin ja teimme molempiin suuntiin avo-ja sulkutaivutuksia. Anna alkoi hakeutua alemmas ja sen selkä pyöreni. Kun se toimi oikein kehuin sitä taputuksella ja äänellä. Teimme harjoitusravissa tempon lisäyksiä ja nelikaarista kiemurauraa. Anna taipui loistavasti. Loppua kohti, kun se oli hyvin kuulolla nostin ympyrälle laukan. Laukkasin pari kierrosta ja vaihdoin suuntaa. Sitten siirryin uralle ja tein laukassa temponlisäyksiä. Kun Anna oli kiltisti, annoin sille löysät ohjat.

Talutin tamman talliin. Vein sen karsinaan ja avasin satulavyön. Nostin vyön satulan päälle ja nostin satulan pois tamman selästä. Laskin satulan karsinan viereen. Vasta sitten tajusin että muut hevoset oli jo viety tarhaan. No, veisin Annan sitten kun olen hoitanut sen. Otin vielä tamman suitset pois ja kävin pesemässä kuolaimet. Sitten vein varusteet pois ja palasin harjaamaan Annaa.

Harjattuani tamman annoin sille pari herkkua ja laitoin riimun sen päähän. Hetken etsin sen riimunnarua, ja vasta sitten tajusin että naruhan oli kädessäni. Naurahdin hennosti ja kiinnitin narun Annan riimuun. Avasin karsinan oven kunnolla ja lähdin viemään sitä tarhaan. Matkalla törmäsin Latuun, jolta kysyin mihin tamma tarhataan. Hän selitti paikan ja vein Annan sinne. Sitten palasin talliin ja hain kottikärryt ja talikon. Työnsin ne Annan karsinalle ja aloin siivota.

Karsinan siivottuani vein kottikärryn ja talikon paikalleen ja keräsin tavarani. Sitten lähdin lampsimaan kotiin.

Laura ja Anna 2hm

[laura]

Astelin tallia kohti rauhallisesti. Olin aika väsynyt, koska viikolla oli ollut todella paljon kokeita. Tallille meno onneksi helpotti aina asiaan. Kun viimein seisoin tallipihalla huokaisin ja astelin pääoven luokse. Avasin sen ja sujahdin sisään. Hain Annan riimunnarun sen karsinalta ja suunnistin takaisin ulos. Menin hevosten tarhoille ja hain Annan sieltä. Sitten lähdin taluttamaan sitä talliin.

Tallissa oli suuri alkeistuntiryhmä. Eräs heistä meni Annalla joten esittäydyin hänelle ja sanoin että voin auttaa häntä Annan varustamisessa. Lähetin hänet hakemaan tamman harjoja. Sillä väliin kiinnitin Annan kalteriin riimunnarusta.

Kun tyttö palasi annoin hänen harjata ponitamman ja itse seisoskelin ovella neuvomassa.
-Ratsastatko jo ilman taluttajaa? kysyin häneltä, miettien joudunko taluttamaan.
-Tietty, tittiäinen tiuskaisi ja jatkoi sukimista. Sitten hain varusteet ja satuloin Annan sillä ratsastaja ei osannut. Sitten ojensin suitset tuolle ja hän laittoi ne Annan päähän ja kiristi remmit aivan liian kireiksi. Moitin häntä ja neuvoin miten ne kuuluu olla. Sitten hän veti kypärän päähänsä ja suuntasi kohti maneesia. Jäin talliin siivoamaan tamman karsinaa ja keskustelemaan muiden hoitajien kanssa.

Tunnin jälkeen ratsukko palasi ja tyttö tyrkkäsi ohjat minulle ja sanoi että: Hoida se! Mä lähen nyt!
Katsahdin muihin ja kohotin olkapäitäni. Sitten vein Annan karsinaan ja otin siltä varusteet pois. Tamma oli väsynyt joten harjasin sitä kauan ja huolella. Parin herkun jälkeen se kyllä piristyi jo huomattavasti. Taputin sitä ja sitten vein sen tahraan. Palasin vielä talliin hakemaan roinani ja lähdin kotiin.

Laura ja Anna 3hm
// Sori tällänen lyhyt. Mut aika tänään piukalla.

[laura]

20.10.2011 Pieniä esteitä
Astelin kohti Latun tallia. Siitä oli jo hiukan aikaa kun viimeksi olin käynyt, mutta nyt kun aika taas riittäisi hoitaisin Annaa oikein kunnolla.
Kun saavuin tallille, sielä oli täysin autiota. Miksi onnistuin aina tulemaan tallille silloin kun sielä ei ole muita? No, eiköhän joku päivä tutustuminen muihin onnistu. Huokaisin ja suuntasin tarhoille. Kävelin kohti Annan tarhaa, jossa tamma jo odottelikin. Matkan varella monet heposet hörähtelivät minulle. Hymyilin ja saavuin Annan tarhalle. Tamma ravasi lennokkaasti paikalle ja hörähti. Naurahdin ja sanoin:
-Höpsö hepo, ei vielä oo ruokaaika.
Otin tarhan vieressä lojuvan riimunnarun käteeni ja sujahdin sähkölankojen välistä sisäpuolelle. Otin Annan riimusta kiinni ja klipsautin riimunnarun kiinni. Taputin tamman kaulaa ja avasin portin. Käänsin Annan sieltä ulos, ja suljin portin että Bella, Luffi, Fadia, Gaza, Veera ja Vilma tulisi ulos. Ne katsoivat minua ihmeissään.
-En tullut nyt hakemaan teitä, selitin niille myötätuntoisella äänellä. Sitten käännyin ja maiskautin Annan liikkeelle.

Kaviot kopisivat tallin lattiaa vasten kun talutin tamman sisään. Se vilkaisi heiniä sivuvilmällään, mutta jatkoi perässäni kuuliaisesti. Talutin sen käytävää pitkin omaan karsinaansa. Itse menin edeltä ja Anna tuli perässä. Käänsin sen nokan kohti karsinan ovea ja otin riimun siltä pois. Anna tökkäisi minua turvallaan ja hamusi taskuihini. Rapsutin sen otsaa ja sen silmät lurpahtivat kiinni. Se venytti kaulaansa ja sen alahuuli alkoi lerputtaa. Kun lopetin rapsuttamisen Anna katsoi minuun syyttävästi. Naurahdin kevyesti ja tuuppaisin sitä hellästi kylkeen. Sitten sujahdin ulos karsinasta ja suljin oven. Heilautin riimun ja riimunnarun karsinan ovessa olevaan koukkuun ja harpoin kohti varustehuonetta. Tallissa oli erikoisen hiljaista, kun hevoset olivat ulkona. Avasin varustehuoneen oven ja katsahdin ympärilleni. Katseeni osui Annan harjapakkiin. Nappasin sen mukaani ja otin toiseen käteeni suitset. Satulan voisin hakea myöhemmin.

Palasin Annan luokse ja laitoin suitset samaan koukkuun riimun kanssa. Sitten avasin karsinan oven ja menin sisään. Jätin oven raolleen ja laskin harjapakin maahan. Avasin sen ja kaivoin harjapakin pohjalta kovan harjan jolla kesäkarvan saisi hyvin irti. Aloin harjata Annaa rivakoin ottein. Tamman karva pöllysi ja irtokarjat lentelivät. Vaihdoin kovan harjan pehmeään harjaan ja harjasin Annan jalat. Jaloissa oli hieman mutaa, mutta se onneksi lähti hyvin. Sen jälkeen huiskin pölyharjalla turhat pölyt vielä Annan selästä jakatsoin että kaviot olivat puhtaat. Sen jälkeen nostin harjapakin karsinan ulkopuolelle ja lähdin hakemaan satulaa.

Palasin jälleen Annan luokse, mutta tällä kerralla käsissäni kiikkui satula. Avasin karsinan oven ja työnsin Annaa sivuun. Nostin satulan tamman kaulalle ja liutin sopivaan kohtaan. Vedin harjajouhet pois satulan alta ja suoristin huovan. Kiinnitin vyön sopivaksi ja taputin Annan kaulaa. Se oli rauhallinen ja mukava. Suitsin vielä tamman ripeästi ja vedin kypärän päähäni. Sitten vasta muistin että ehkä kannattaisi laittaa suojat. Niimpä hain Annan suojat nopsaan ja laitoin ne vielä sen jalkoihin. Sitten suuntasimme kenttää kohti.

Kentälle kokosin pari pystyä ja yhden okserin. Pystyt olivat 50cm kokoisia ja okseri 60cm. Anna katseli kokoamiani estietä innoissaan ja pärskähti. Pysäytin sen kentän keskelle ja laskin jalustimet. Sitten kapusin selkään ja tarkistin vyön kireyden. Se oli hieman löysä joten kiristin sitä aavistuksen. Sen jälkeen puristin pohkeeni tamman kylkiin ja annoin sen lähteä tasaiseen ja reippaaseen käyntiin. Annoin tammalle vielä löysät ohjat ja kävelimme n. 10min.

Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja aloin tehdä voltteja joka sivuille. Taivuttelin tammaa molempiin suuntiin ja tein väistöjä. Väistöt sujuivat hyvin ja Anna taipui molempiin suuntiin loistavasti. Tein samoja tehtäviä vielä ravissa ja laukassakin. Kun Anna oli lämmitelty hyvin, aloin hyppäämään 60cm pystyjä. Välissä otin käynti ja ravipätkiä ja kaikkia tehtäviä että Anna ei kuumuisi liikaa. Kun pystyt sujuivat hyvin menin okserin muutaman kertaa ja sitten annoin Anna ravata löysin ohjin turhat energiat pois. Loppuravien jälkeen teimme vielä hieman avo- ja sulkutaivutuksia. Niiden jälkeen annoin Annalle löysät ohjat.

Loppukäyntien jälkeen laskeuduin alas selästä, notin jalustimet ja löysäsin satulavyön. Keräsin esteet niin ripeästi ja suuntasimme talliin. Tallissa otin Annalta varusteet pois ja harjasin sen huolella. Vein varusteet ja harjat varustehuoneeseen ja sen jälkeen vein tammalle pari herkkua. Se söi ne nopeasti ja suorastaan hotkimalla. Annoin sen karsinaan hieman heinää ja menin sillä väliin ulos putsaamaan sen harjat.

Kun harjat olivat siistit vein ne varustehuoneeseen ja kävin katsomassa onko Anna syönyt. No, olihan se joten menin sen karsinaan ja laitoin sille riimun. Sitte lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Muut hevoset hörähtelivät Annalle ja sitten vein sen tarhaan. Avasin tarhan oven ja käänsin Annan sisään. Suljin portin ja otin siltä riimun pois. Sen jälkeen poistuin tarhasta ja suuntasin kotiin.

Laura ja Anna 4hm

/Nyt tulikin sit aika pitkä

// Jeps, tykkään tämmösistä pitkistä tarinoista -niitä on kiva lukea, varsinki hyvin kirjotettuja. n_n -Latu

[laura]

31.10.2011

Astelin kohti Latun tallia. Oli mukava rauhallinen iltapäivä. Ulkona oli vielä valoisaa jonkin aikaa. Kun saavuin paikanpäälle. Lähdin hakemaan Annaa tarhasta. Saavuin tarhan portille ja huutelin tammaa. Se ravasi jalkojaan nostellen luokseni ja hörähti. Tervehdin tammaa ja sujahdin sähkölankojen välistä ja klipsautin riimunnarun sen riimuun. Käänsin ponitamman ulos ja suljin portin. Lähdin taluttamaan Annaa kohti tallia.

Tallissa vein Annan karsinaan ja otin siltä riimun pois. Suljin karsinan oven ja kävin hakemassa Annan harjat. Palasin tamman luokse ja avasin karsinan oven. Laskin harjapakin karsinaan ja sujahdin itse kanssa sisälle. Avasin harjapakin ja otin sen sisuksista harjan ja nousin ylös harjaamaan tammaa. Kun olin harjannut sen, puhdistin kaviot ja selvitin harjan. Sitten lähdin hakemaan Annan suitsia.

Palasin tamman luokse, ja suitsin sen. Vedin kypärän päähäni ja avasin karsinan oven taluttaakseni Annan ulos. Se seurasi kiltisti perässäni kentälle. Kentällä kapusin sen selkään. Annoin tamman lähteä käyntiin ja menimme löysin ohjin 10minuuttia.

Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja teimme paljon voltteja. Kun olin taivutellut tammaa molempiin suuntiin aloin ravata kahdeksikolla. Loppuun teimme laukassa temponvaihteluita. Loppukäynnit olivat piiiiiiitkät. Tai no, 20minuuttia. Loppukäynnit menimme maastossa.

Talutin tamman karsinaan ja otin suitset pois Annan päästä. Vein suitset varustehuoneeseen ja palasin harjaamaan tammaa. Harjattuani Annan, vein sen tarhaan. Sen jälkeen palasin talliin ja aloin siivota karsinaa. Karsina oli aika likainen ja siinä kesti jonkin aikaa. Kävin kippaamassa lannat lantalaan ja vein kottikärryt ja talikon paikoilleen. Aloin vielä kuuraamaan Annan varusteita. Ne olivat liiiiiikaiset ja rasvasin ne pariin otteeseen. Kun olin putsannut varusteet kokosin suitset. Kokosin ne pari kertaa väärinkin, mutta lopulta ne oli koottu onnistuneesti. Viimeinkin olin valmis. Vein varusteet paikoilleen ja kävin hyvästelemässä Annan. Sitten lähdin kotiin.

Laura ja Anna 5hm

[laura]

aijaa.com/v.php?i=007569112343.jpg

(Ruma kuva)

Laura ja Anna 6hm

// Höpölöpö, tuo on juuri hieno! En malta odottaa ensi vuoden puolella tulevaa hoitajien 2012 galleriaa (! paljastus hui), jotta pääsen laittelemaan teikäläistenkin kuvia sivuille näkyviin. -Latu

[laura]

aijaa.com/006489115127.jpg

Tällänen kuva tänään:) Huomattavasti parempi ku eilinen:) Seuraavaks toivottavast tekstiii

Laura ja Anna 7hm

// Molemmat on yhtäläisen hienoja miusta, tosin helppohan miu o sanoa kun en ole kuvia tehnyt ja tunteja tuijottanut. : - ) Tykkään tyylistäs. -Latu

[laura]

Kuvaa senkun tulee.... Ens kerral tarina

Laura ja Anna 8hm