14.5.11 - Juoksutusta kevät tunnelmissa! -
Tapaamisestamme olikin aikaa ja nyt olin ihan liekeissä menossa tapaamaan Kjarna herraa. Voi että näiden islanninhevos (orien
) kanssa on sitten mukava puuhailla, kun aika ei todellakaan käy pitkäksi.
Latun talli oli viellä aamusta hiljainen ja hevoset olivat jo pihalla. Tein tuttavutta tarhalla tuntihevos Ándreakseen. Musta turpa vain näkyi, kun ruunan päällä oli hyönteisloimi ja huppu.
Kjarna olikin jo ulkona tyhjästä karsinasta päätellen. Vein tavarani satulahuoneen nurkkaan ja otan ensitöikseni vastuulleni orin karsinan siivoamisen.
Siivoaminen ei vie kauan ja saan homman tehtyä nopeasti. En viitsinyt viellä hakea Kjarnaa sisälle, joten puhdistin sen ruokinta astian ruuan rippeistä.
Päätin hakea viellä ennen orin hakemista harjat ja suitset varustehuoneesta. Kärräsin ne karsinalle, otin riimunnarun ja lähdin etsimään oria tarhoilta.
Ihastelin matkalla muita islanninhevosia.
- Kjarna, huudahdin orille tarhan portilla. Pujahdin tarhaan aidan lankkujen välistä.
Ori laahusti luokseni korvat hörössä.
- Et taida tuntea? naurahdan ja kaivan taskusta Kjarnalle omenan puolikkaan.
Kjarna kulkee rinnallani melkein ravaten.
- Tsot Tsot poika. Odotas vähän! Puristan riimunnarua rystyset valkoisina. Tästä puuttuisi viellä se, että ori lähtee omille teilleen...
Saan Kjarnan (ja itseni) ehjänä tallille ja karsinaan. Otan harjat esille ja puhdistan orin kovalla harjalla. Viimeistelen mustan karvan lopuksi pehmeällä harjalla, jolla poistan viimeisetkin pölyt.
Irrotan Kjarnan suitsista ohjat ja puen ohjattomat suitset orille. Kiinnitän liinan oikeaan kuolaimeen ja pujotan liinan vasemman kuolaimen renkaasta. Talutan Kjarnan kentälle ja laitan sen kävelemään kellon vastaiseen suuntaan.
Tähän suuntaan juoksutan Kjarnaa käynnissä ja ravissa noin. 10 minuuttia. Vaihdan suunnan ja liinan puolta. Kävelytän Kjarnaa 5 minuuttia ja siirrän sen sitten 5 minuutiksi raviin. Kjarna on reipas ja ori liikkuu vauhdikkaassa ravissa ja heittelee päätään innoissaan.
- Laukka! Huudahdan Kjarnalle, joka vaihtaa askellajia lennosta. Pari ilopukkia perään ja reipasta laukkaa.
Vaihdan suunnan ja laukatan Kjarnaa viellä kellon vastaiseen suuntaan ja siirrän sen sitten ravaamaan viellä hetkeksi.
Loppukäynnit ajattelin hoitaa maastossa, joten irrotan liinan ja vaihdan sen riimunnaruun. Lähdemme tallipihasta metsäpolulle. Aurinko on mennyt hieman pilveen, mutta en huomaa erittäin erittäin tummia pilviä, jotka alkavat kerääntyä tallin yläpuolelle.
"Samaiseen aikaan tallilla:
- Tulkaa, haetaan hevoset sisälle. Pilvet enteilevät ukkosta, jota luvattiin täksi päiväksi tai sitten ainakin rankka sadetta. On se hyvä, että alkaa jo satamaan, Latu sanoo hoitajille oleskelutilassa.
Koko porukka alkaa valumaan talliin hakemaan riimunnaruja."
Tuulia alkaa yltymään, joten laitan hupparini veto ketjun ylös asti kiinni ja nostan viellä hupun pääni päälle.
- No Kjarna, joko tämä riittää? Olemme kävelleet jo ainakin 10 minuuttia.
Ori heiluttaa päätään.
- Olkoon eiköhän tämä riitä. Teemme suunnan vaihdoksen ja lähdemme takaisin tallille. Kjarna nostaa päätään ja lähteen kävelemään ripeämmin kuin äsken.
- Haha! Kyllä sinä tunnet tien kotiin.
Juuri kun metsä polulla tulee vastaan kyltti "Latun talli" ensimmäinen salama halkoo ilmaa. Perään kajahtaa kovaa jyrinää.
Kjarna pelästyy pahan päiväisesti, nostaa laukan ja minä tyhmä roikun kiinni riimunnarussa. Juoksen niin sanottuna orin perässä, vedän minkä pystyn riimunnarusta ja kiljun.
- KJARNA! STOP POIKA!
Ori vilkaisee minua tummilla silmillään ja lisää vauhtia.
Otteeni narusta irtoaa ja kaadun hiekkapolulle. Samalla alkaa satamaan.
Juoksen nopeasti tallipihaan ja etsin Kjarnaa katseellani. Islanninhevostallin ovi on auki, joten elän toivossa, että Kjarna on mennyt sinne.
Sade yltyy kokoajan joten juoksen nopeasti tallin suojiin. Ja kukas se siinä? Kjarna mutustaa heinää heinäkärrystä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Höhlä, sanon ja talutan hieman märän hevosen karsinaan.
Vaihdan kuivan hupparin päälleni ja riisun sitten Kjarnalta suitset. Puen sille sen sijaan kevyen loimen, jotta se kuivuisi nopeammin.
Kun Kjarna on kuivunut suurimmalta osin, harjaan sen kunnolla. Haen sille sitten vähän heinää mutusteltavaksi.
Ukkonen on yltynyt ja vettä tulee niin, että tallista toiseen luikkimalla kastuu aivan varmasti.
- ÄÄ! Miten nyt ajattelin päästä skootterillani kotiin kastumatta? mietin ääneen.
- Saat tämän, Anni sanoo Bletan karsinan edestä ja ojentaa minulle kertakäyttöisen sadeviitan.
) kanssa on sitten mukava puuhailla, kun aika ei todellakaan käy pitkäksi.