isl-o Úran frá Nuuhku

[Latu]

sivut
Kutsutaan: Uran
Syntynyt: 17.02.2010, VARL
Sukupuoli: ori
rotu: islanninhevonen
säkä: 142 cm
väri: rautiaankirjava

Koulutustaso: KO:vaB RE:50cm ME:50cm
Kasvattaja: Latun Talli
Omistaja: Jenla, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[Jenla]

Voin juhlallisesti ilmoittaa että Uran ei kohta enää aiheuta sekasortoa täällä ollessaan ainut valokuvallinen, aijon hankkia sille jostain piirretyt kuvat. : D

11.06.2011

Saavuttuani tallille, hain suoraan Uranin laitumeltaan. Se pöllähti heti portille, kun näki että joku oli tulossa.
''Hei poika'' sanoin sille. Pujahdin portista sisään ja suljin sen kiinni. Silitin orin päätä ja liu'utin kättä sen kaulaa pitkin lavalle. Laitoin narun kiinni päitsiin, kiepautin varalta sen turvan ympäri ja avasin portin. Vein sen omaan karsinaansa ja sidoin kiinni.
''Tänään on niin kuuma, etten edes viitsi ratsastaa sinulla. Mitä sanot, jos hypättäisiin vähän irtona, nyt kun ei tarvitse treenata kisoihin'' puhelin ja silittelin Urania. Nappasin boksin kaltereiden välistä harjan ja aloin sukia Urania, joka seurasi minua katseellaan. Saatuani Uranin puhtaaksi ja tarkastettua kaviot, lähdin rakentamaan esteitä maneesiin. Laitoin kaksi estettä pitkälle sivulle, toiseen ristikon ja toiseen en laittanut vielä puomia. Etsin maneesin nurkasta naruliinan ja tein kujan. Lähdin takaisin Uranin luo ja laitoin sille suitset, joista nappasin ohjat pois ja kiinnitin ketjunarun.
Talutin Uranin maneesiin, josta suljin kaiken varalta ovet, vaikka maneesissa oli jo valmiiksi tunkkainen ilma. Suljin oven edessä olevan puomin, nappasin juoksutusraipan ja juoksutusliinan. Juoksutin Urania aluksi, jotta se lämthingyi hiukan, vaikka orista kävi selväksi, että sen lihakset olivat jo vetreät. Ympyrällä juokseminen ei maistunut sille. Irrotin liinan sen suitsista ja käskin sen laukkaan. Uran suuntasi esteelle ja hyppäsi ilmavaralla. Kehaisin hevostani ja annoin sen kävellä toisen pitkän sivun. Sitten käskin sen uudelleen laukkaan paukauttamalla raipalla maata, ja Uran hyppäsi jälleen hienosti. Korotin estettä hiukan, mutta Uran ei saanut jalkojaan oikeaan kohtaan ja hyppäsi liian aikaisin. Laitoin puomin esteen eteen ja jatkoin. Lopulta Uran hyppäsi hienosti jo 60cm.
''Hieno poika'' kehuin sitä. ''Jollet olisi askellajiratsu ja melkein jo kouluissikkakin, kouluttaisin sinusta estehevosen.'' Niin, Uran oli saanut hyväksytyn suorituksen vaB luokassa vuosi sitten. Varsinainen monitoimi hevonen, mutta se oli askellajeissa parhaimmillaan.
Talutin Uranin takaisin talliin, otin suitset pois ja tarkistin jalat. Uranilla tuntui olevan sopivan lämmin, joten en viitsinyt kastella sitä. Se menisi kuitenkin laitumella varjoon. Annoin orin kuitenkin jäädä siksi aikaa talliin vilvoittelemaan, kun kävin korjaamassa esteitä pois. Palattuani vein Uranin takaisin laitumelleen ja kiitin sitä rapsuttamalla. Olin arvannut oikein, Uran suunnisti heti varjoisaan paikkaan.
Vasta palattuani talliin tajusin, etten ollut nähnyt ketään koko aikkana. Kukaan ei jaksa helteellä tulla tänne. No, koska sain kerrankin nauttia hiljaisuudesta, kävin täyttämässä vesipulloni ja siirryin siivoamaan Uranin laatikon. Tekeminen tosin loppui kesken, joten minun oli pakko siivota vielä taukohuonekin.

[Jenla]

Badabum badabim, Uranille saa nyt hankkia hoitsun, eli voitpi raapustaa yksityisten sivuille niin. Etsin toki itsekin jo foorumeilta semmoista. Oma talli on niin rempassa, 18 hevosesta 5 on sivut, joten Uranille ei paljoa jää muuta aikaa kuin kisata. :3

[Jenla]

Sataako vai eikö? Kas siinäpä pulma...

Vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Olin tietysti joutunut tulemaan pyörällä tallille, muita vaihtoehtoja ei liiemmin tänä kesänä ollut. Olin vasta astunut talliin, kun olin jo täysin märkä. Hiuksistani valui vettä. En ollut vielä päättänyt, mitä tehdä, mutta joka tapauksessa hain Uranin likomärästä tarhastaan...no, likomärkänä. Sisälle päästyään se ravisteli tietysti vedet minun päälleni. Kietaisin narun karsinan kaltereihin ja nappasin hikiviilan Uranin sangosta. Ori pysyi hiljaa kun vetelin vettä pois sen karvasta. Kehuin sitä, Uran oli niin hiljaa. Loppujen lopuksi hirveän puunaamisen harjojen, hikiviilan ja pyyhkeiden kanssa oli ohi. harjasin vielä kaviot ensin mudasta ja putsasin itse kaviot. Satoi yhä. Olisin kovasti halunnut maastoon, mutta onneksi idässä näytti olevan kirkasta. Ehkä sade tyyntyisi sen tunnin ajaksi, että ehtisin heittää lenkin. Kävin hakemassa varusteet nopsasti satulahuoneesta Uranin paikalle.
Tyhjän hetken ajan en keksinyt tekemistä. No, ainahan on yksi asia; siivoaminen. Nappasin luudan käytävän päästä ja aloin innokkaasti lakaista.
»Eikös tuo ole hoitajien työtä? Vai aikooko neiti Yksäritär lähteä lentoon?» Vivie naurahti rennosti takaani.
»Hehheh» hymisin takaisin ja törkkäsin leikilläni Vivietä olkapäähän. »En halua olla mikään yksäri. Olen vähän niinkuin... orja. Ikuisesti sidottu näihin hommiin.» naurahdin.
»Jahas. No eihän Latulle tai Sandralle tai muille hoitajille jää kohta mitään hommaa kun tyyppi varmaan siivoa kohta kaikki karsinat ja ronttaa vielä tämän illan tuntihevosetkin sisälle.» Vivie räkätti.
»Hohh, olisit onnellinen, sinä voisit olla minun tilallani nyt lakaisemassa tätä lattiaa. Hei, sade tyyntyy ainankin ripotteluksi. Lähdetkö kanssani maastoon?» kysyin.
»Jos neiti vain hyväksyy tälläisen tallukan mukaansa.» hän hörähti ja yritti lähteä hakemaan Fadiaa. Tosin hän ei päässyt, sillä nappasin häntä ranteesta kiinni ja läppäsin uudestaan.
Kun vihdoin Fadia ja Vivie tulivat sisälle, aloin laittamaan Uranille satulaa. Kun olin saanut orin valmiiksi, odottelin hetken Vivietä ja nappasin kypärän päähäni. Talutimme hevoset ulos.
»Mene sinä ensin, Uran on kuitenkin ori.» Vivie muistutti.
»Tietysti» nyökkäsin. »Saan näin ollen myös päättää mihin mennään.» virnistin.
»Sopii. Mutta ei kovinkaan kauas, Fadialla on yksi tunti tänään, tosin aika myöhään.» Vivie kurkotti taputtamaan tamman kaulaa.
»Oukkidoukki. Yksi 45 minuutin maastoreissu tulossa.» myhäilin.

Olimme jo kävelleet 10 minuuttia kärrytiellä. Uran kulki todella nätisti, mutta ymmärsi varmasti senkin, että jos sen turpakarvakaan koskisi Fadiaan, tamma luultavasti vain potkaisisi ison arven Uranin naamaan. Ori siis pysytteli suosiolla kauempana, näkyihän Fadian mielipide oria kohtaan jo kauas. Se kulki toki kauniisti sekin, mutta korvat luimussa ja sieraimet laajoina. Se mulkoili Urania vähän väliä.
Kuljimme todella ihania reittejä. Välillä pellon pientaretta, välillä metsäpolkuja, välillä kärrytietä. Ravailimme (tai siis minä tietysti tölttäsin) vähän väliä, joten päätimme pitää vain kaksi laukkapätkää. Saavuimme vihdoin ensimmäiselle.
»Minä tölttään tämän pätkän. Annan Uranin sitten päästellä laukkaa sillä toisella laukkapätkällä, nyt me treenaamme.» sanoin Vivielle.
»Hih, no me odotamme teitä tuolla mäen päällä.» Vivie hymähti.
Hän joutui kyllä pettymään. Jo melkein alkuvaiheessa Uran kiihdytti Fadian rinnalle korkeassa töltissä. Vivie katsoi minua kilpailupilke silmissään ja naurahti. Fadiallakin taisi herätä jonkinlainen kilpailuvietti. Näytti kun se olisi ajatellut ''Miten tuollainen karvakasa, joka on minua pienempi, voi mennä edes yhtä kovaa kuin minä, solakka arabi?''
Lopputulos oli se, että me olimme ensin kukkulan päällä.
»Hemmetinmoista tölttiä tuo Uran menee» Vivie huohotti. »Huh»
Naurahdin hänelle ja jatkoimme matkaa. Odotin seuraavaa pätkää jo. Se olisi ihana matka järven hietikkoa pitkin. Mutta sinne oli vielä matkaa. Annoimme hevosten kävellä koko matkan. Yhtäkkiä alkoi ripotella.
»Yäh, ei huvittaisi ratsastaa sateessa, varsinkaan kun tuo pilvi kertoo että tästä tulee kaatosade. Mennäänkö nopeammin?» Vivie kysäisi.
»Joo. Laukkapätkä on ihan tuossa kulman takana, ja sitten voimme oikaista pöpelikön läpi tallille. Tiedän polun, olen mennyt siitä useamminkin. Ja jos alkaa sataa, tiheät puut suojaavat meitä aika hyvin.» vastasin.
»Niin, paitsi jos tulee ukkonen.»
»Älä viitsi pelotella.» mulkaisin häntä.
Toinenkin laukkapätkä oli ihana. Annoin Uranin päästellä lujaa. Nyt se ei ollut nopeampi kuin Fadia, mutta pysyi sen rinnalla. Tuuli puhalsi vasten kasvoja ja toi kyyneleet silmiin. Pyyhkäisin ne hihaani että edes näkisin jotain. Sitten hidastimme käyntiin, ja hetken päästä hölkkäilimme kohti metsäpolkua. Sille tultuamme hidastimme hevoset käyntiin ja kipitimme polkua pitkin takaisin tallille. Juuri noustuamme satulasta ukkonen jyrähti ja samalla sai sateen voimistumaan.
»Ehdimme juuri hyvin pois. Olit oikeassa. Ukkonenhan sieltä tulee.» sanoin hymyillen Vivielle.
»No ainahan mä oon oikeessa.» Vivie nauroi.
Riisuimme hevosilta nopeasti varusteet ja hoidimme ne. Kaadoin kivennäiset Uranin kuppiin ja jätin sen mutustelemaan niitä hetkeksi. Menin viemään Fadian Vivien kanssa. Hän tuli myös mukaani viemään Urania, ja annoin hänen antaa sille porkkanan. Ja minähän e varmana lähtisi kotiin pyöräilemään kaatosateessa, joten jäin jutustelemaan Vivien kanssa. Pakenimme Irinaa taukotupaan, sillä sinne hänellä ei useimmiten ollut asiaa. Siellähän oli hoitajia luvallisilla tauoillaan, Irinalle ei siis jäänyt häätämistä yleensä.