fwb-t Amazing Maze

[Latu]

omat sivut

Kutsutaan: Moona
Syntynyt: 7.8.2010, vhkr
Sukupuoli: tamma
Rotu: fwb
Säkäkorkeus: 160 cm
väri: punarautias

Koulutustaso: KO:VaB RE: 100cm
Kasvattaja: -
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Cimilla

[Cimilla]

Tulokas

" Huhhuh... olipas se... raskas ... matka... " läähätin itsekseni parkkeeratessani pyörääni tallin vierustalle muiden pyörien joukkoon. Olin ollut reipas tyttö ja polkenut tallille, vaikka eihän minulla nyt oikeasti ole kuin kolmisen kilometria matkaa, en vain ole mikään kovin uhreilullinen tyyppi. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja vilkaisin taivaalle.
" Murhh, pirun aurinko. Äsken se paisto ja porotti niin julmetusti mutta nyt ku pysähdyin ni se meni varjoon... " mutisin itsekseni lukitessani pyörääni.
" TERVE! " kuului iloinen hihkaisu takaani. Hyppäsin säikähdyksestä varmaan viisi metriä ilmaan ja käännyin katsomaan että kuka minua säikytteli. Suurinpiirtein minun ikäiseni ruskeahiuksinen tyttö tapitti minua innoissaan.
" Öö, moi? " vastasin hieman häkeltyneenä ja laitoin pyörän avaimet takaisin taskuuni.
" Ootko uusi täällä? Mä oon Viveca, tutuille Vivie, hauska tutustua! " tyttö jatkoi ja tuli lähemmäs hymyillen ystävällisesti.
" Hmmh, joo. Sain ton Moonan hoitajan pestin. Ja mun on nimi on muuten Cimilla ", vastasin ja hymyilin pienesti.
" Okei, hienoo. Mä hoidan Fadiaa. Voin näyttää sulle paikkoja jos haluut? " Vivie sanoi ja veti minut perässään talliin.
" Ööh, kiitti ", sopersin ja seurasin tyttöä.

" Ja tää on Fadia, mun silmäterä! Se on tosi ihana ja päläpäläpälä... " Vivie selosti innoissaan jokaisen hevosen elämäntarinaa samalla kun minä katselin ympärilleni kiinnostuneena. Lähes jokaisesta karsinasta kurkisti hevonen, joka nuuhki minua uteliaana. Äkkiä huomasin yhden karsinan ovessa nimikyltin, jossa luki "Amazing Maze".
" Täällähän se Moona onkin... " totesin hymyillen ja kävelin karsinan ovelle Vivie perässäni. Rautias tamma oli takamus ovelle päin, mutta äänemme kuullessaan se kääntyi ja tuli haistelemaan uteliaana ojennettuja käsiäni.
" Se on näköjään tänään rauhallisella päällä. Hyvä, sun elämäs helpottuu huomattavasti... " Vivie naurahti taputtaen tamman kaulaa ja minä nyökkäsin virnistäen. Latu olikin kertonut että Moona saattoi välillä olla vähän sählä kun sille päälle sattui. Nyt tamma kuitenkin tapitti minua täysin rauhallisena ja yritti hamuilla takkini taskuja.
" Hupsu... " naurahdin ja kaivoin taskustani pienen porkkananpalan. Moona nappasi herkun oitis kädestäni ja jäi mutustelemaan sitä tyytyväisen näköisenä karsinaansa kun Vivie raahasi minut takaisin pihalle. Hän lupasi esitellä minut muille tallilaisille.

Saavuimme täpötäyteen hoitajien aittaan, jossa kaikkien uteliaat katseet kääntyivät tulokkaaseen, eli minuun.
" Öhöm, heippa. Mä oon Cimilla, Moonan hoitaja... " sanoin hieman nolona ja hymyilin vaivautuneena kaikkien tuijotuksesta. Pienen alkujärkytyksen jälkeen kaikki alkoivat moikkailemaan ja esittelemään itseään. Äkkiäkös sainkin kuulla kaikkien nimet ja sitä mukaan tallin viimeaikaiset tapahtumat ja tietysti uusimmat juorut. Kuuntelin muiden juttuja hymyillen ja yritin muistella kaikkien nimiä. Pian kuitenkin totesin että olisi ihmisten sijaan aika tutustua siihen jonka takia ylipäätään olin tallilla tällä hetkellä, eli uuteen hoidokkiini Moonaan. Hipsin hiljaa ulos aitasta ja kävelin verkkaisesti talliin.

Hetken etsittyäni löysin Moonan harjaboksin varustehuoneesta ja kävelin tamman karsinalle. Moona kääntyi tarkastelemaan minua uteliaana ja hamusi kädessäni olevaa harjaa.
" Hupsu, et sä sitä harjaa voi syödä... " naurahdin ja aloitin tamman perusteellisen putsauksen. Moona nyppi riimunarua tylsistyneenä ja kuopi jalallaan maata.
" Voi jestas että sä oot levoton! " ihmettelin puhdistaessani tamman kavioita Pyyhin vielä hellästi kostealla sienellä Moonan silmien ja sierainten ympärykset ja taputin sitten tamman kaulaa.
" Sähän olit vallan kiltisti pientä levottomuutta lukuunottamatta. Hyvä tyttö... " totesin pakatessani Moonan harjat takaisin harjaboksiin. Kävin viemässä harjat takaisin paikoilleen ja palasin sitten tamman karsinalle.

Irrotin Moonan karsinan ovesta ja rapsuttelin sen otsaa. Tamma seisoi paikoillaan ja ummisti silmänsä autuaana.
" Hih, oot sä sit sulonen ", totesin hymyillen.
" Tänään ei nyt enää mennä ratsastamaan, mutta ehkä sitten ens kerralla, kunhan ollaan tutustuttu kunnolla toisiimme, eiks je? " kuiskasin Moonalle joka tökkäisi minua turvallaan vaativasti kun lopetin rapsuttelun.