fwb-t Rockaway sdGER

[Latu]

omat sivut

Kutsutaan: Ronja
Syntynyt: 6.11.2010, vhkr
Sukupuoli: tamma
Rotu: fwb
Säkäkorkeus: 167 cm
väri: ruunikko

Koulutustaso: KO:VaA RE: 150cm
Kasvattaja: Sentence STall
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Vinkku

[vinkku]

Ensimmäinen päivä

Seisoskelin yksinäni tallin oven takana hupparini vetoketju vedettynä nenään asti ja miettien hermostuneesti. Ensimmäinen päivä, aivan uudessa tallissa enkä edes tiedä missä päin maailmaa hoitohevoseni on. Avasin tallin oven hiljaa ja kurkistin sisään. Ketään ei näkynyt. Olkapäätäni tönäistiin ja suustani pääsi puolikas kirkaisu, kun käännyin nopeasti ympäri. Takanani seisoi tyttö, joka esitteli itsensä Sandraksi ja kysyi tarvitsenko apua. Minun olisi tehnyt mieli kääntyä ympäri ja lähteä juoksemaan kädet heiluen ja huutaen pakoon, mutta tyydyin mumisemaan nimeni ja kysymään mistä löytäisin hoitohevoseni. Mutta eihän Sandra voinut millään tietää, mikä hevonen oli juuri se minun hoitohevoseni, joten jouduin vielä nolompana sopertamaan Ronjankin nimen, ennen kuin tyttö osasi neuvoa minulle oikean tien ja pääsin lähtemään hevosen luo. Ainahan sitä kannattaa pyrkiä tekemään hyvä ensivaikutelma.

Tallin käytävällä näin ensimmäiseksi T-paitaisen miehen, jonka veikkasin olevan tallin omistaja, jolloin tietenkin käännyin ympäri ja juoksin ensimmäisestä ovesta sisään. Tietenkin ovesta, joka johtaa huoneeseen missä nähtävästi oli koko tallin hoitajakunta. En voinut enää kääntyä takaisinkaan, joten mumisin nimeni ja kerroin ketä hoidin. Jokainen vuorollaan esitteli itsensä ja samalla yritin painaa jokaisen nimen mieleeni. Vivie, Juippi, Chao, Siru, Chessi… Enköhän saanut kaikki. Mumisin jotain sen tapaista, että minun täytyisi mennä katsomaan Ronjaa ja pakenin huoneesta. Suljettuani huoneen oven tajusin, että edessäni seisoo sama kyseinen mies, jonka olin käytävällä aikaisemminkin nähnyt. Silmät selällään ja suu auki toljotin miestä, joka kertoi nimekseen Latu ja itse yritin muistella miten suuni suljetaan. Sopersin nopeasti vastaukseksi nimeni ja kysyin mistä löytäisin Ronjan varusteet ja harjakopan. Latu osoitti takanaan olevaa ovea ja pakenin nopeasta huoneen ovesta sisään.

Tultuani varustehuoneeseen nappasin nopeasti tummanvihreän harjakopan kainalooni ja lähdin etsimään Ronjaa. Vaikka jouduinkin miettimään hetken aikaa missä päin seison, löysin Ronjan karsinan aika helposti. Olin kyllä kuullut, että tamma keksii omia juttujaan hoitaessa uskaltauduin kuitenkin hoitamaan sitä karsinassa. Ruunikko tamma hörähti hiljaa kun avasin sen karsinan oven ja astuin sisään. Tamma pukkasi minua päällään kun otin harjan esiin ja aloin sukimaan sen karvapeitettä. Ronja alkoi jo suorastaan hehkua harjaamisen jäljiltä. Otin seuraavaksi käsittelyyn tamman kaviot. Jokaista jouduin hetken aikaa jahtaamaan, kun Ronja tykkäsi väistellä otettani. Kävin nopeasti vilkaisemassa meneekö Ronja tänään tunnille ja ilokseni huomasin, että tamman koko päivä olisi tänään vapaa. Voisin siis kokeilla vähän ratsastaa sitä kentällä. Vein nopeasti Ronjan harjakopan takaisin paikoilleen, otin mukaani varusteet ja palasin Ronjan karsinalle kahta nopeammin. Laitoin varusteet tammalle nopeasti, ettei se kerkeisi keksimään mitään ylimääräistä tekemistä. Lähdin taluttamaan Ronjaa ulos ja nappasin samalla kypäräni mukaan.

Kentällä ei näkynyt ketään, joten talutin steppaavan Ronjan sinne. Jouduin hakemaan jakkaran, jotta pääsisin yli 165cm Ronjan selkään. Istuttuani Ronjan selkään, se olisi mielellään lähtenyt heti matkaan ja ottikin jo muutaman käyntiaskeleen ennen kuin pysäytin sen odottamaan käskyäni lähteä liikkeelle. Tamma nyki ohjaa ja jouduin odottamaan hyvän aikaa ennen kuin se seisoi rauhallisesti paikoillaan. Annoin pohkeella merkin lähteä eteenpäin ja Ronja lähti heti reippaaseen käyntiin. Tamman korvat kääntyilit edes takaisin sen kuunnellessa ohjeita. Annoin sen kävellä rauhassa ja kokosin sitten ohjat käteeni. Ronjan korvat kääntyivät heti eteenpäin eikä se enää tuntunut kuuntelevan ollenkaan. Aloitin sen kanssa volteilla ja yritin parhaani mukaan saada sitä taipumaan. Muutamien epäonnistuneiden volttien jälkeen se alkoi jo pikkuisen taipumaan. Joka kerta kun se alkoi taipua käytin kättäni tamman kaulalla kiittämässä. Hitaasti se alkoi taipua ja siirryimme takaisin uralle. Jokaisessa kulmassa yritin saada tammaa edes pikkuisen muotoon. Pidin molemmat ohjat tuntumalla ja käytin välillä sisäkättäni ylhäällä, jotta tamma ymmärtäisi paremmin mitä haluan siltä. Monta kulmaa meni täysin hukkaan, mutta jatkoin taivuttelua vielä urallakin, jolloin pikku hiljaa Ronja alkoi pyöristyä. Käytin aina ohjeiden mukaan kättäni tamman kaulalla kiittämässä Ronjaa, silloin kun se onnistui tekemään niin kuin pyysin. Toistin harjoitusta molempiin suuntiin käynnissä ja Ronja alkoi pyöristyä. Pyysin tamman raviin toivoen, että sama taipuvuus jatkuisi, mutta siitä ei ollut mitään hajua. Ronja kulki pitkänä eteenpäin eikä sitä enää kiinnostanut ollenkaan voltille meno. Istuin harjoitusraviin ja aloitin harjoituksen uudestaan. Hitaasti Ronja alkoi laskea päätään ja taipua. Kun se alkoi onnistua molempiin suuntiin hidastin tamman käyntiin ja annoin sen rauhassa kävellä. Oli melko kuuma päivä ja olin hikinen jo nyt. Kokosin ohjat takaisin ja pyysin Ronjan raviin. Nyt se kulki rennosti ja nätisti eteenpäin, vaikka sillä tuntuikin yhä olevan menohaluja. Muutaman kierroksen ravattuamme istuin alas ja pyysin Ronjaa nostamaan laukan. En ollut varautunut ollenkaan, että tamma heittäisi moiset pukit ja rojahdin Ronjan kaulalle. Nousin nopeasti takaisin ylös ja pidätin innokkaana laukkaavaa Ronjaa. Se heitteli päätään pidätyksilleni, mutta antoi lopulta periksi ja hidasti raviin. Hain jalustimet takaisin jalkoihini ja pidätin ravia hieman, että Ronja saisi nostettua tasapainoisen laukan. Annoin avut ja varauduin pukkeihin. Kyllä se pienet heittikin ja jatkoi sitten menoaan tasapainoisessa ja rauhallisessa laukassa. Työstin laukkaa siten, että Ronja laukkaisi myös ylöspäin eikä pelkästään eteenpäin. Tyytyväisenä Ronjan laukkaan annoin tammalle lisää ohjaa ja annoin sen vähän irrotella. Nousin kevyekseen istuntaan ja annoin sen pidentää askeltaan. Ronja laukkasi innoissaan eteenpäin, mutta pidin sen kuitenkin koko ajan tuntumalla. Muutaman kierroksen jälkeen hidastin sen raviin. Rennon ravin löydettyä hidastin tamman käyntiin ja annoin sille lisää ohjaa. Ronja venytti kaulaansa ja taputin sitä kaulalle hyvästä suorituksesta, vaikka työtä se vaatikin. Pysäytin tamman kentän keskelle, odotin, että se seisoo rauhallisesti paikoillaan ja laskeuduin sitten Ronjan satulasta.

Tallissa laitoin tamman käytävälle kiinni. Otin suitset ja laitoin reippaasti riimun, ettei Ronja pääse karkaamaan. Otin satulan ja suojat pois ja vein kaikki varusteet samalla kerralla pois. Ronja ei ollut hionnut paljoakaan, vaikka itse olin täysin hiestä märkä. Annoin tammalle hyvän tunnin päätteeksi rentouttavan harjauksen ja vein sen sitten tarhaan hetkeksi, että saisin karsinan puhdistettua. Ronja käveli rauhallisesti vierelläni kun vein sen tarhaan. Palasin puhdistamaan tamman karsinan, jotta sen olisi mukava palata sinne. Se kävikin nopeasti, joten päätin antaa Ronja olla vielä tarhassaan ja sillä välin laitoin Ronjan ruuat valmiiksi. Vaeltelin pitkin tallin käytäviä ja yritin etsiä paikkaa missä ruuat säilytettiin. Huoneen löydettyäni etsin käsiini listan mistä näkisin mitä Ronjalle kuuluu ja laitoin tamman iltaruuan valmiiksi. Hain Ronjan takaisin sisälle kun aikaa oli kulunut noin puolitoistatuntia. Tamma antoi nätisti ottaa itsensä kiinni ja käveli nätisti vierelläni karsinaansa. Rapsuttelin hetken tamman päätä ja kaulaa, mutta nopeasti tuli jo aika lähteä.

[vinkku]

Saavuin tallille huomattavasti rauhallisempana kuin edellisellä kerralla. Minua tervehti muutama hoitaja, jotka olin viime kerralla nähnyt. Tervehdin takaisin mahdollisimman kuuluvalla äänellä ja yritin samalla vilkuilla oliko Ronja tarhassaan. Tammaa ei näkynyt ulkona, joten jatkoin sisälle talliin, jossa ensimmäiseksi näin Latun ja Sandran juttelemassa ja tervehdin heitä käden heilautuksella. Kävelin Ronjan karsinalle, jossa tamma odottelikin jo kärsimättömästi. Rapsuttelin sen kaulaa ja päätä jonkin aikaa ja menin sitten katsomaan meneekö kukaan Ronjalla tänään tunnille kun se nyt jo on sisällä. Tamma oli merkitty koulutunnille, joka alkaisi noin puolen tunnin päästä. En kuitenkaan viitsinyt laittaa Ronjaa kuntoon, jos vaikka ratsastaja haluaisi sen itse tehdä. Päätin kuitenkin jäädä karsinalla lähettyville, jos Ronjan ratsastaja sattuisi tarvitsemaan apua.

No, eipä tyttö tarvinnut apua. Hän lähti vähän ennen tuntinsa alkua kävelyttämään Ronjaa ulos varmalla otteella. Kurkistin tamman karsinaan. Sitä ei oltu vielä siivottu, joten päätin aikani kuluksi tehdä sen. Kuurasin suorastaan karsinan kiiltäväksi ja siinä samalla puhdistin myös vesi- sekä ruokakaukalot. Sain juuri vietyä tavarat takaisin paikoilleen kun Ronja tuotiinkin takaisin. Tamman ratsastaja ei näyttänyt ollenkaan siltä, että tarvitsisi apua, joten pysyttelin pois jaloista. Tytön lähdettyä vein Ronjan takaisin tarhaan ja huomasin että tarhan vesikaukalo näytti jo melkein tyhjältä, joten päätin aikani kuluksi täyttää senkin siinä samalla.

Palattuani talliin laitoin ensimmäiseksi Ronjan ruuat valmiiksi, jonka jälkeen oleskelin muiden hoitajien kanssa jutellen omista hoitohevosistamme. Ronjasta en voinut kovinkaan paljoa kertoa, olinhan ollut sen hoitajana vasta pari päivää, mutta mukavalta tammaltahan se tuntui. Vaikka tykkääkin vähän kokeilla. Kun porukka alkoi pikku hiljaa kadota hain Ronjan sisälle, että voisin harjata sen kiiltäväksi. Tamma olikin oikein urakalla piehtaroinut itsensä mutaiseksi tarhan perällä olleessa lammikossa, joten pääsin heti aluksi pesuhommiin. Ronja seisoi nätisti paikoillaan kun kuurasin paikoittain jo kuivunutta mutaa pois ja tuntui nauttivan saamastaan huomiosta. Kuivasin ja harjasin Ronjan kiiltäväksi ja talutin sen sitten ulos. Ajattelin käydä taluttamassa tammaa maastossa, ennen kuin se saisi iltaruuan.

Ronja nyki riimunarua ja steppaili paikoillaan korvat hörössä. Tamma oli niin innoissaan, että päästin sen sittenkin sen aluksi kentälle juoksemaan. Tamma syöksähti heti laukkaan kun päästin sen irti. Se pukitteli ja syöksähteli innoissaan pitkin kenttää ja jatkoi sitten komeassa ravissa. Nähtiinhän sieltä vähän lisättyä raviakin kun tamma oikein innostui ojentamaan jalkojaan. Päästyään liiasta energiastaan otin tamman kiinni, vaikka ensin sen täytyikin tehdä muutama väistöliike, jos vaikka luovuttaisinkin, mutta antautui kuitenkin lopulta nätisti kiinni otettavaksi. Talutin Ronjan pois kentältä kohti metsäpolkua ja täytyihän tamman vähän esittää että siellä puskassa varmasti on jotain pelottavaa. Teimme pienen kävelylenkin ja palasimme sitten tallille. Hevosille oli juuri jaettu ruuat, joten Ronjakin pääsi heti ruokansa kimppuun. Taputin tammaa muutaman kerran kaulalle ja kävelin sitten ulos tallista.







Myönnettäköön ettei väritys ei ole vahvinta alaani ; D

[vinkku]

(innostuinpahan kirjoittamaan tarinan Ronjan uudesta kuvasta, jossa mennään sänkipellolla : D)

Tallin ovesta sisään astuttuani minut pysäytti ensimmäiseksi hymyilevä Sara, joka innosta puhkuen kysyi lähdenkö hänen mukaansa sänkipelloille. Enhän minä ollut kertaakaan ollut Ronjan kanssa maastossa, saati sitten sänkipelloilla, joilla joka ainoana kertana kun olen niillä käynyt hevoseni on suorastaan villiintynyt. Enhän minä vauhtia pelkää, saattaisi tämäkin olla mielenkiintoinen kokemus ja Ronja tykkäisi varmasti. Kunhan ei nyt vain liikakin. Nämä ajatukset päässäni mietittyäni päätin vastata Saralle myöntävästi. Tästä tulisi hauskaa.

Ronja odotteli jo sisälle pääsyä innoissaan tarhassaan. Tervehdyttyäni tammaa taputuksilla ja muutamalla herkulla talutin sen sisään puunattavakseni. Sara oli jo ilmoittanut, että lähtisimme tunnin päästä. Laitoin Ronjan käytävälle odottamaan ja lähdin hakemaan tamman varusteita. Kiitäessäni kohti varustehuonetta huomasin Latun jota tervehdin nopeasti ja selitin, että ollaan Saran kanssa menossa sänkipelloille. Taisi Latu jotain siihen vastatakin, mutta liian innoissani kuuntelemaan katosin jo varustehuoneen ovesta sisään, nappasin suitset, satulan ja harjat ja kiidin takaisin Ronjan luokse, joka odotti nätisti paikoillaan. Puunasin jo valmiiksi melkein puhtaan tamman kiiltäväksi. Täytyyhän sitä nyt maastossakin näyttää puhtaalta! Ronja steppaili leikkisästi paikoillaan kun yritin ottaa tamman kavioita, mutta luovutti kun itsekin tajusi leikin tylsäksi. Kaikki kaviot puhdistettuani taputin tammaa kaulalle, se käyttäytyi loppujen lopuksi hyvinkin asiallisesti. Vilkaisin kelloa, 20 minuuttia aikaa. Otin satulan ja laskin sen varovaisesti Ronjan selkään, asetin satulan oikealle paikalle ja suoristin satulahuovan. Laitoin satulavyön vain löysästi kiinni, kiristäisin sen sitten ulkona. Suitset Ronja otti kiltisti päähänsä - kuten aina. Pelasin vähän varman päälle ja laitoin Ronjan ohjat olympiakuolaimien alimpaan renkaaseen. Katsoin uudestaan kelloani, 10 minuuttia vielä aikaa. Laitoin kypärän päähäni ja talutin Ronjan ulos. Taluttelisin sitä tallin pihalla hetken.

Sara ja Neiti menivät heti johtoon. Seurasin Ronjan kanssa perässä. Tamma oli innoissaan kun käänsin sen maastotielle, se yritti väkisin ottaa raviaskelia ja pidättelin sitä rauhallisesti. Ronja kyllästyikin lopulta temppuiluun ja seurasi nätisti Neitiä, vaikka varoinkin ettei Ronja pääse liian lähelle Neidin takapäätä. Juttelimme Saran kanssa enimmäkseen hevosista ja aloimme tulla hyvin juttuun. Siirryimme raviin ja annoimme hevosten verrytellä, vaikka pidimmekin ne tuntumalla. Ronja kulki korvat hörössä ja innokkaana eteenpäin. Pidätimme hevoset käyntiin vähän ennen peltoa ja kävelimme hetken. Ronja heilutteli päätään ja näytti selvästi, että olisi valmis jo menemään täysillä. Neiti näytti olevan täysin samaa mieltä, joten päätimme Saran kanssa tammojen antaa päästellä liikoja energioitaan. Neiti lähtikin sujuvasti täyteen laukkaan, kun taas Ronja temppuili minkä kerkesi ei huomannut, että Neiti olikin jo lähtenyt ja oli jo kaukana. Tämän huomattuaan tamma ponnistikin kiitolaukkaan. Korvat hörössä Ronja alkoikin saavuttamaan Neitiä, joka laukkasi innoissaan eteenpäin. Päästyämme heidän rinnalleen, Ronja alkoikin hidastamaan, veti päätään alas ja heitti innoissaan ilopukkeja. Suustani pääsi jotain sen tapaista kuin “hullu, täyskahjo” ja Saralla näytti olevan erityisen hauskaa Neidin selässä joka laukkasi innoissaan eteenpäin, ilman pukitteluja. Kun Ronja oli päässyt liioista energioistaan se laukkasi innoissaan, mutta tasaisesti eteenpäin.

Paluumatka kävi rauhallisesti. Molemmat tammat olivat kyllä vieläkin hieman energisiä, mutta kulkivat kuitenkin rauhallisesti niin ravissa kuin käynnissäkin. Tallin pihalla laskeuduin alas Ronjan satulasta, laitoin jalustimet ylös ja talutin tamman talliin. Otin tammalta varusteet pois ja vein ne takaisin paikoilleen kun Ronja jäi odottamaan karsinaansa, että se pääsisi pesupaikalle. Tällä hetkellä sen oli vallannut Sara ja Neiti. Kun vuoromme koitti talutin Ronjan pesupaikalle. Sen mielestä oli niin kovin hauskaa leikkiä sen veden kansa. Olin itse melkein yhtä märkä kuin Ronja kun lopulta talutin tamman takaisin karsinaansa ja aloitin kuivaamisen ja harjaamisen. Samalla kertaa selvitin myös harjan ja hännän, joissa oli muutamia takkuja. Lopuksi talutin tamman omaan tarhaansa takaisin.

Ronjan karsina oli jo puhdistettu, joten laitoin tammalle ruuat valmiiksi ja ajan kuluksi puhdistin tamman varusteetkin. Sara liittyi seuraan ja juttelimme niin hevosista kuin kaikesta muustakin.

// Jänskää lukea kerrankin kuvasta tehty tarina, kun yleensä se on toisin päin. -Latu

[vinkku]

Tämmönen pikkunen tarina, kun en pidempää valitettavasti kerkeä tekemään noiden kokeisiin lukemisen takia : 3


Pääsin viime hetkillä sisään talliin ennen kuin sade alkoi. Ronjakin näytti olevan tyytyväinen karsinassaan syödessään heiniään. Taputtelin tammaa jutellen sille hiljaa. Tamma ei näyttänyt paljon välittävän minusta kun heiniäkin oli vieressä. Ronja ei näyttäisi tänäänkään menevän tunnille, joten päästäisiin tekemään kunnon koulutreeni, olin kuullut Latulta että Ronja voisi vähän semmoista tarvita. Huomenna Ronja näyttäisi menevän parillekin tunnille. Sateessa en kuitenkaan lähde tammaa maneesiin taluttamaan, joten päätin kuluttaa aikaa harjaamalla Ronjan taas kerran niin puhtaaksi, että koko tamma näyttäisi kiiltävän. Hain Ronjan vihreän harjalaatikon ja talutin tamman käytävälle. Se näytti hieman paheksuvan ajatusta, että sen täytyi jättää ne vähäiset heinänsä sinne karsinan lattialle, mutta näytti kuitenkin rentoutuvan kun aloitin harjaamisen.

Sade alkoi vähenemään jo puolen tunnin kuluttua pieneksi tihuttamiseksi. Hain Ronjan varusteet, satulan, suitset ja suojat. Ronja ei ollenkaan leikitellyt nostelemalla jalkojaan, ehkä se alkaa jo oppia ettei se olekaan niin kivaa. Taputin tammaa kaulalle laitettuani sille jalkojen suojat. Satulan ja suitset sain laitettua Ronjalle helposti, niiden kanssa ei ole ikinä ollutkaan ongelmaa. Tamma seisoi pirteänä paikoillaan kun laitoin itselleni kypärän ja lähdin taluttamaan Ronjaa maneesiin. Nappasin mukaani kouluraipan, jonka laittaisin maneesin seinälle nojaamaan, jos vaikka sitä tultaisiin tarvitsemaan. Katsoin jalustimet sopiviksi, kiristin satulavyötä ja nousin selkään. Ronja tuntui olevan heti energinen eikä se madellun eteenpäin, vaan käveli reippaasti ja tarmokkaasti eteenpäin.

Harjoitusravissa aloitin ensimmäiseksi taivuttamaan Ronjaa molempiin suuntiin. Innoissaan tamma yritti ensin lähteä alta pois, mutta muutamien pidätteiden jälkeen Ronjakin alkoi tajuamaan mikä se juju on. Ympyröiden avulla tamma alkoikin taipumaan ja myötäämään. Kun meillä molemmilla alkoi sujua työskentely ravissa annoin Ronjalle laukka-avut. Tamma hypähtikin laukkaan ja jatkoi sitten menoaan pää ylhäällä. Sain tehdä monet pidätykset ennen kuin Ronja hidasti vauhtiaan ja alkoi taas keskittyä olennaiseen. Kun Ronja alkoi laukkaamaan takapäästäänkin eteenpäin ja pidin itse tasaisen tuntuman ja oikean istunnan, tamma alkoi hakeutua peräänantoon. Tamman kaula alkoi kaareutua ja sen korvat kääntyilivät innokkaana, mutta valppaina ympäriinsä ja se alkoi kuunnella apujani entistä paremmin. Tämmöistä puolta Ronjasta en ollutkaan ennen huomannut. Jatkoin laukkatyöskentelyä molempiin suuntiin niin ympyrällä kuin suoralla urallakin. Ronja pysyi lähemmäs koko ajan peräänannossa kunhan muistin itse tasaisen tuntuman ja istunnan. Välillä meinasin vähän ohjia heittää pois, mutta huomasin melko nopeasti pienen erheeni kun Ronjan askel alkoi muuttua pidemmäksi, eikä se enää laukannut niin paljoa ylöspäin.

Hidastin Ronjan raviin ja työstettyäni ravin kuntoon pidensin ohjaa jotta tamma voisi venyttää kaulaansa ja kevensin. Tamma liikkui rentona eteenpäin, mutta sillä oli kuitenkin se oma moottori käynnissä. Ronja oli jo vähän hikinen, kuten ratsastajakin. Raippaa ei oltu tarvittu, kuten vähän arvelinkin, mutta hyvä sen oli tuossa olla. Hidastin tamman käyntiin ja annoin sen kävellä rauhassa pitkin ohjin. Jäi hyvä fiilis meille kummallekin ja ensi kerralla kun pääsen taas Ronjan selkään niin tästä on hyvä jatkaa.

Nappasin raipan mukaani ja talutin Ronjan talliin. Otin siltä varusteet pois ja talutin pesulle. Tamma ravisteli itsensä niin, että olin melkein yhtä märkä kuin Ronja pesunsa jälkeen. Kuivasin hevosen ja talutin sen sitten tarhaan kavereiden luo. Taputin sitä kaulalle ja annoin tietenkin muutaman porkkanan palasen. Ronja yritti epätoivoisesti etsiä käsistäni lisää syötävää, mutta tällä kertaa se joutuisi odottamaan ruokaansa. Puhdistin Ronjan karsinan ja laitoin ruuat valmiiksi. Katsotaan taas milloin pääsen seuraavaksi katsomaan Ronjaa.

// Miu mittapuulla tää ei kyllä mitenkään lyhykäinen oo... 8'D -Latu

[vinkku]

(njäh, vasta nyt löytyi aikaa kirjoittamiseen, joten tässä tulee)


Pitkästä aikaa pääsin katsomaan Ronjaa. Kurakelit olivat kuulemma tehneet tammasta entistä energisemmän, kun ei tarhassa päässyt kunnolla riehumaan, joten ajattelin kasata parit esteet maneesiin ja irtohypyttää Ronjaa, ennen kuin sinne tulisi muita. Tallilla näytti olevan rauhallista kun avasin oven; Ronja ei ollut karsinassaan. Kävelin tarhoille, jossa Ronja näytti nauttivan syyssäästä. Tamma käveli portille nähtyään tutun ihmisen lähestyvän. Harja ja häntä näyttivän olevan täysin mudassa ja sotkussa, kuten myös jalat ja kaula. Kiitos sille ihmiselle joka oli laittanut tammalle sentään loimen päälle.

Talutin Ronjan pesupaikalle otettuani siltä loimen pois ja aloin pesemään tamman kaulaa,jalkoja ja mahaa. Ronja venytti kaulaansa tyytyväisenä kun aloin hieroa sen kaulaa. Kun lattialla oleva mutavesi huuhtoutui pois ja tilalle tuli puhdasta vettä suljin hanan ja hain hikiveitsen, pyyhkeen ja harjan, että saisin hännän ja harjan selvitettyä.

Ronjan kuivattuani laitoin sille suitset, joista otin ohjat pois ja suojat jalkoihin. Otin kuitenkin ohjat ja kypäräni mukaan jos vaikka innostuisin lähtemään tamman kanssa kävelemään maastoon sekä herkkupaloja. Huikkasin nopeasti Latulle aikeistani, että vähän irtohypyttäisin tammaa. Lähdin taluttamaan Ronjaa riimunnarusta kohti maneesia. Avasin oven hiljaa; siellä ei ollut ketään. Ihmeellistä. Tallilla näytti olevan tänään ihmeellisen hiljaista. Talutin innokkaan tamman sisään ja suljin oven. Ronja tanssi paikoillaan, tamman lihaksen värähtelivät valossa ja se viskoi kaunista päätään korvat hörössä. Tammalla näytti todella olevan energiaa. Odotin kuitenkin niin kauan, että se rauhoittui ja seisoi paikoillaan ennen kuin päästin sen irti. Ronja ponnisti laukkaan ja jatkoi pitkin maneesia innoissaan pukitellen. Maneesin toisessa päädyssä se hidasti ja pysähtyi, hypähti sitten paikoillaan ja laukkasi takaisin. Hymyilin nähdessäni Ronjan niin iloisena ja aloin sitten rahdata paria estetolppaa ja puomia paikoilleen Ronjan pyöriessä ympärillä.

Esteiden ollessa valmiina kasasin niiden reunoillekin tolppia joiden väliin laitoin puomeja, joten sain aikaiseksi aika hyvän kujan irtohypytykseen. Tamma katseli ihmeissään touhujani ja uskalsi sitten muutamien minuuttien päästä nuuhkaisemaan niitä. Esteitä oli kaksi ja niiden väliin mahtui kaksi askelta. Esteet olivat aluksi korkeudelta 60cm korkeita ja jälkimmäistä alkaisin sitten nostamaan. Otin Ronjan kiinni (joka antautuikin yllättävän helposti kiinni otettavaksi) ja juoksin sen kanssa kohti kujaa ja päästin sen hyvissä ajoin esteille. Tamma lähtikin ravista laukkaan ja jatkoi esteille korvat hörössä ja hyppäsi reilulla ilmavaralla esteiden ylitse. Kujalta päästyään Ronja pukitti kuin sanoen "tämä on liian helppoa" ja ravasi sitten kohti minua kun olin saanut ongittua herkun käteeni. Ronja nappasi herkun suuhunsa ja taputin tammaa kaulalle ja menin korottamaan jälkimmäistä estettä 1m.

Viimeisenä este oli 150cm. Ronja oli innoissaan, tamma laukkasi suoraan esteelle ja ponnisti esteen yli helposti. Tamma näytti olevan ylpeä itsestään ravatessaan pitkin maneesia pää ylhäällä. Ronjan tullessani luokseni taputin sitä kaulalle ja annoin sille herkun taskustani. Raivattuani puomit ja tolpat takaisin paikoilleen otin Ronjan kiinni, laitoin ohjat kiinni suitsiin, kypärän päähäni, avasin oven ja nousin jakkaralta tamman selkään. Oven sulkeminen selästä käsin olikin vähän vaikeampaa, mutta Ronja auttoi pysymällä paikoillaan. Tallissa näytti olevan jo eloa, hevosia oli viety talliin ja kentällä oli valot. Oli jo pimeä kun ohjasin Ronjan maastopolulle.

Hengitys höyrysi kun ilma alkoi viiletä. Onneksi olin laittanut päälleni mustan neuleeni. Onneksi Ronja ei ollut lähes yhtään hionnut hypätessään. Pyysin Ronjaa ravaamaan. Tamma kulki nätisti ja rauhallisesti eteenpäin jopa sillon kun käänsin sen takaisin tallille päin. Pienen ravipätkän jälkeen hidastin Ronjan taas käyntiin ja annoin sen kävellä omaa vauhtiaan ja nautin syksyn väreistä ja kirpeästä ilmasta.

Tallin pihassa pysäytin tamman, laskeuduin alas sen selästä ja talutin sen talliin, jossa tuntilaiset, hoitajat ja Latu pyörivät. Karsinassa otin Ronjalta suitset ja suojat pois ja vein ne paikoilleen. Laitoin samalla Ronjan iltaruan valmiiksi ja vein sille heinät. Taputin tammaa kaulalle ja hymisin sille kehuja samalla kun rapsutin tamman kaulaa. Lopulta Ronjan huomio kiinnittyi yhä enemmän ruokaan ja poistuin tamman karsinasta jättäen sen rauhassa syömään. Ja sitten muistin Neidin ja sen tammavarsan Ankin ja minun oli pakko mennä moikkaamaan niitäkin. Anki osoittautui täydellisin ihanaksi ja minun oli pakko helliä sitä ties kuinka kauan. Neiti oli tietenkin vahtimassa pienokaistaan, joten täytyi olla vähän varovainen, ettei Anki pahastu mistään.

Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä ja viimeiset rapsutukset annettuani Ronjalle lähdin kotiin päin.

[vinkku]

hitsit, kirjoitin juuri äsken pitkän tarinan, mutta ei sitten tallentanutkaan sitä : (

Ensi viikolla tulee sitten uusi tarina, ilmoituksena vaan ettet ihmettele hoidanko enää vai en. : )

// Voe harmi, välillä semmosta sattuu D: Mie aina varmuuden vuoksi välillä kopioin tekstiä leikepöydälle, niin että jos nettiyhteys sitten pätkäiseekin juuri kun lähetän niin edes suurin osa tekstistä olisi vielä tallessa.
Hyvä että ilmoittelit, niin en tosiaankaan sitten ihmettele asiaa. -Latu

[vinkku]

Hmm, ehkä nyt?

Avattuani tallin oven kävelin rauhallisesti Ronjan karsinan luokse jossa tamma nautti heinistään. Kuullessaan askelia se kuitenkin tuli karsinan ovelle katsomaan kuka talliin tuli. Jäin rapsuttamaan rakkaan hoitohevoseni kaulaa ja päätä ennen kuin hain sen harjat.

Kävellessäni harjapakki kädessäni näin Latun ja innostuksessani kysyin nopeasti voisinko tänään hypätä Ronjan kanssa pieniä esteitä. Hetken mietittyään Latu sanoi sen sopivan, mutta muistutti, että meidän pitäisi ensimmäisellä kerralla ottaa rauhallisesti. Ja kyllähän se minulle sopi.

Harjasin Ronjan taas karsinassa. Tallissa oli rauhallista näin sunnuntaina eikä maneesissakaan pitäisi olla kovinkaan paljon tungosta. Ronja seisoi rauhallisesti paikoillaan tutkaillen välillä käytävällä kulkevia muutamia ihmisiä. En laittanut Ronjalle vielä varusteita vaan jätin sen harjattuna odottamaan karsinaansa, että saisin laitettua parit esteet maneesiin valmiiksi.

Laitoin ympyrälle yhden esteen ja pitkälle sivulle kaksi estettä sarjaksi. Kaikilla kolmella esteellä olisi ainakin aluksi korkeutta 60cm. Palasin talliin laittamaan Ronjalle varusteet. Tamma ei ollut onneksi liannut itseään, joten en joutunut uudelleen putsaushommiin. Laitoin Ronjalle reippaasti satulan, suitset ja suojat päälle. Laitoin kypäräni päähän ja lähdin taluttamaan tammaa maneesiin. Ronjakin taisi aistia innostukseni sillä se tanssahteli koko matkan maneesiin vierelläni kaula kaarella.

Nousin tamman selkään ripeästi ettei se joutuisi turhaan odottelemaan paikoillaan ja kasaamaan energiaa. Ronja tuntui koko lämmittelyn ajan energiseltä ja eteenpäin pyrkivältä, mutta pysyi koko ajan käsissä. Taivuttelin ja tein siirtymisiä saadakseni tamman kuuntelemaan ja työskentelemään kunnolla. Pikku hiljaa se alkoikin rauhoittumaan, mutta pysyi silti eteenpäin pyrkivänä. Annoin tammalla laukka-avut rauhallisesti ja Ronja nostikin laukan rauhallisesti, mutta samalla innokkaasti. Sen korvat kääntyilivät ympäriinsä odotellen uusi käskyjä laukatessamme piktin uraa.

Lämmiteltyämme molempiin suuntiin annoin Ronjalla taas uudet laukka-avut ja ohjasin sen ympyrälle olevalle esteelle. Tajuttuaan, että nyt hypätään Ronja kiihdytti innokkaasti esteelle ja jouduin tekemään muutamia vahvoja pidätteitä, että sain Ronjan ponnistamaan oikealta paikalta. Hyppy oli korkea ja Ronja heittikin muutamat ilopukit esteen jälkeen. Ohjasin tamman kuitenkin heti uudelleen samaiselle esteelle ja tällä kertaa tamma malttoi laukata rauhallisesti esteelle ja hypätä kunnolla kunhan muistin tehdä muutamat pidätteet ennen estettä.

Kokeilimme seuraavaksi pitkällä sivulla olevia kahta estettä, joiden väliin pitäisi tulla kolme askelta laukassa. Ronja laukkasi korvat pystyssä ja innokkaasti esteille, mutta malttoi kuitenkin nätisti laukata esteille rauhallisesti. Ensimmäinen hyppy sujui hienosti, mutta sitten välittömästi esteen jälkeen Ronja pidensi askeltaan niin paljon, ettei väliin mahtunutkaan enää kuin kaksi askelta ja toinen hyppy lähtikin sen takia kaukaa. En kuitenkaan lannistunut vaan ohjasin tamman uudelleen sarjalle, tein pidätteitä ja pysyin jämäkkänä niiden kolmen askeleen takia. Hypyt onnistuivatkin mahtavasti, mutta toisen esteen jälkeen taisin jäädä vähän liikaa ihailemaan hyppyjä ja Ronja käytti sen heti hyväkseen. Se kiihdytti laukassa, heitti pukit ja väisti oikealle. Itse lensin alas pyllylleni ja Ronja jäi katsomaan iloisesti paikoilleen tekosiaan. Itse pidin ohjista kiinni ja kömmin pystyyn täysin hiekkaisena.

Kokeilimme heti uudelleen. Pidin tamman rauhallisessa laukassa ja tein muutamia ympyröitä laukkassa ja työstin laukkaa ennen kuin lähdimme sarjalle. Tamma hyppäsi innokkaasti ensimmäisen esteen, mutta laukkasi kuitenki ne kolme askelta sinne väliin ja lähti hyppyyn hyvältä paikalta, mutta välittömästi toisen esteen jälkeen Ronja yritti samaa ratsastajan-tiputus-kokeilua. Tällä kertaa olin kuitenkin varautunut siihen, enkä antanut tamman kääntyä kumpaankaan suuntaan ja istuin tiukasti satulaan. Pieni murahdus auttoikin, eikä Ronja enää yrittänyt heittää minua alas.

Hyppäsimme muutaman kerran vielä ensiksi ympyrällä olevan esteen ja suoraan sen jälkeen sarjan, jotka molemmat onnistuivat todella hyvin. Ronja oli innokas ja energinen, mutta pysyi koko ajan käsissä. Tamma kääntyi ympyrällä hyvin ja loppujen lopuksi ei tarvinnutkaan tehdä ihan niin montaa pidätettä kuin aluksi. Loppuverryttelyt teimme ympyröillä ja pitkin ohjin, jotta Ronja saisi venytellä. Laskeuduin satulasta ja otin Ronjan ohjien päästä kiinni ja aloin kasata esteitä takaisin paikoilleen. Ronja seurasi nätisti perässäni koko ajan ja pääsimmekin sitten sen jälkeen takaisin talliin jossa Ronjan ruuat jo odottelivat syöjäänsä.

Otin tammalta varustet nopeasti pois ja laitoin sille kevyen loimen yöksi, sillä se oli jonkin verran hionnut (kuten myös ratsastaja). Ronjan ruuat odottelivat jo sen karsinassa, joten en joutunut muuta tekemään kuin laittamaan tamman yökuntoon.

// Hatunnosto sille, että aloitit varovasti hyppäämisen ja muutenkin siitä, että vaikka tallin "estemestarin" hoitaja oletkin niin et ole heti rynnännyt esteitä hyppimään sen vaativuuden vuoksi -tästä hyvästä taitaa tulla vastuullisen ratsastajan merkintä siulle. : ) -Latu

[vinkku]

Tällä kertaa itselläni ei ollut kauaa aikaa, joten tulin vain harjaamaan ja kävelyttämään Ronjan. Tamma oli tarhassaan, joten menin hakemaan sen heti ensimmäiseksi karsinaan ja hain vasta sitten harjat. Ronja oli suhteellisen puhdas, joten paljoa ei tarvinnut hinkata. Vähän oli kavioiden kanssa ongelmia, kun Ronja olisi mielellään vain leikkinyt, mutta luovutti lopulta kun tajusi ettei leikkiminen tällä kertaa käy. Päätin, että menisin taluttamaan Ronjaa maastoon hetkeksi aikaa ja päästäisin sen sitten kentälle riehumaan.

Ronja steppaili hetken aikaa rinnallani ennen kuin rauhoittui kävelemään. Se oli nähtävästi mielellään mennyt hieman kovempaakin, mutta lopulta tyytyi kävelemään. Pakkastakin oli nyt taas tullut, joten Ronjallakin taisi olla vähän enemmän energiaa. Kyllähän se menee illalla tunnille, mutta jos kuitenkin se ylimääräinen voima ja energia saadaan pois niin sitä ei ole haittaa. Joten maastosta tultuamme kävelytin Ronjan kentälle, jossa ei onneksi ketään ollut niin voin päästää tamman riehumaan. Se lähtikin iloisesti ravaillen keskelle kenttää, ponnisti laukkaan ja pukkilaukassa ympäri kenttää. Tamma näytti jättiläiskanilta hyppiessään pitkin kenttää jossa oli luntakin sen verran, että Ronjan perässä leijui vain valkoinen pilvi sen pyyhältäessä edes takaisin. Ehkä oli ihan hyväkin idea etten mennyt sen selkään tänään. Kun vihelsin hiljaa ja kutsuin sitä luokseni se alkoi hitaasti hidastamaan. Ensin raviin, sitten käyntiin ja lopulta se pysähtyi kentän reunalle. Jouduin tietenkin rämpimään hakemaan sen maaniteltuani sitä jonkin aikaa, mutta kun ei niin ei. Tamma kylläkin puhisi ja katseli minua sen verran oudosti niin ehkä se oli kokonaan unohtanut kuka olin. Sillä oli korvat hörössä, silmät tarkkailivat jokaista liikettä kun rämmein hitaasti sen luokse ja lihakset jännittyneinä sen näköisenä, että varmasti aikoo paeta jos osottaudun pelottavaksi otukseksi. Sain siitä kiinni kuitenkin ennen kuin se ehti pinkaista pakoon.

Talutin tamman takasin karsinaan, jossa heitin sille kevyen loimen selkään ja annoin muutamat herkut. Tunnille tulevat ratsastajat saapuisivat pian, joten en nähnyt tarvittavaksi viedä Ronjaa takaisin karsinaan.


//tämmöneen pieni tarina tällä kertaa