ox-o Nassor al Nathifa ox

[Latu]

omat sivut
Kutsutaan: Nasse
Syntynyt: 27.5.2009, mukautettu
Sukupuoli: ori
Rotu: arabialainen täysverinen
Säkäkorkeus: 151 cm
väri: punarautias

Koulutustaso: KO:heA RE:90 cm
Kasvattaja: Nathifa
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Ida, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[ida]

Nassen lailla jo heti alussa

Tallustelin Latun tallia kohti hitaasti liukasta tietä pitkin. Luntakin näkyi maassa vain hiukan, mutta ne sulaisivat pois. Miten ankea tämä talvi nytten olikaan! Tuuli tuiverti ja pitkät vaaletat hiuksnei lepattelivat tuulen suuntaan.
Pian näinkin punaiset rakennukset, jotka sulautuivat maisemaan hienosti. Tallipihassa näkyi myös tuntilaisia taluttamassa hevosiaan tunnille. Tuli mieleen edellinen talli jossa olin käynyt, mutta jouduin vaihtamaan sitä omistajan erimielisyyksien takia.

Tallipihalle tullessani pyörin hetken ympyrää ja sitten vasta älysin mennä sisään kakkostalliin. Sisään saapueassani kävelin Nassen karsinnan ohitse. Tallissa ei ollut ketään vaan talli oli typö tyhjä lasketammat paria hevosta. Nassekin oli jossain joten katselin hieman tallia, pian tallin sisään saapui mies mietteliäs ilme kasvoillaan. Tunnistin häneet Latuksi, en voisi erehtyä!
"Hei! Olen Nassen uusi hoitaja, Ida" sanoin hymyillen.
"Latu, hei! Haluat varmaan hakea tuon Nassen tarhastaan. Varoitan, että siinä on sitten jynsäämistä" Latu sanoi ja naureskeli. Hän antoi minulle riimunnarun ja sitten lähdinkin hänen perässään tarhalle, jossa Nasse olisi.

Kun olin tarhan edessä avasin alimmaisen "narun" ja pujahdin tarhaan. Nasse ravaili varovaisesti liukkaassa tarhassaan. Yritin saada sitä kiinni, mutta eihän siitä mitään tullut, joten päätin esittää lähteväni. Nasse oli tullut taakseni puhalsi niskaani. Käännyin hitaasti ja annoin Nassen haista akättäni ja sitten hivutin käteni sen kaulalle ja taputin sitä. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja talutin tansahtelevaa Nassea talliin.
Taluttaessa Nasse välillä ravasi virelläni tai sitten käveli vieressäni pää pystyssä, jolloin minä yritin pitää kuitenkin orin paikoillaan ja pitää sen lapasissani. Latu katseli touhujani virnistellen.
Onneksi tämä taluttaminen oli pian ohitse, nimittäin olimme jo tallissa. Käänsin Nassen ympäri ja laitoin sen kiinni käytävälle kummaltakin puolelta. Kävin hakemassa orin harjat ja otin pölärin ja sillä aloin aluksi harjaamaan Nassea rivakaksi. Latu olikin jo siinä vaiheessa lähtenyt jonnekkin. Nasse liikehti välillä minne sattuu, mutta mitäs se minua olisi haitannut. Vaikka hieman ärsyttävää se olikin. Nassella oli koko ajan kiire jonnekkin, joten aloin sitten harjaamaan toista puolta. Heitin harjan paikoileen ja aloin putsaamaan kavioita, joissa ei ollutkaan mitään putsattavaa. Taputin Nassea ja ihailin oria. Jos saan sanoa suoraan niin en ole ollut orien kanssa pahemmin tekemisissä. Kuitenkin Nasse vaikutti nöyrältä pojalta.

Piakkoin otin kummaltakin puolelta narut irti ja talutin Nassea riimusta karsinaan ja mikä hoppu pojalla oli. Minä menin Nassen mukana karsinnaan ja vasta sitten sain sen pysäytettyä kun olimme karsinnassa. Kuulin takanani naurua ja kukas muukaan takanani nauroi kuin Latu.
"Sinä kehtaat vielä nauraa minulle" sanoin esittäen vihaista.
"No ei tuohon sinun touhulle voi kuin nauraa, mutta minne minun pitikään mennä, ai niin piti mennä auttamaan Irinaa" Latu sanoi "Nähdään taas paikkoin!"
"Nähdään tai sitten ei nähdäkkään" sanoin ja virnistin Päästin nassen irti ja laitoin vaneri oven kiinni. Katsoin kelloa ja pian pitäisi lähteä. Pimeä oli laskeutunut jo ulos. Taputelin siinä sitten Nassea hetken.

Ida & Nasse

// Sori jos tää on jostain kohti sekava, kun kokeilen uutta tyyliä juuri kirjoittaa ja taidan pysyä entisessä tyylissäni :'D^^
// Ei haittaa, selvää kuitenkin sain eikä tämä nyt niin sekava ollut. c: -Latu

[ida]

Kunniako

Saavuin Latun talllille toista kertaa ja minua odotteli karsinnassa likainen sähköjänis. Ulkona satoi lunta ja maa oli viti valkea. Sitä oli odoteltu, kun viime kertaiset lumet olivat sulaneet tipo tiehen. Likainen Nasse vain mutusti hieniään ja vähät välitti minusta.

Nappasin Nassen riimusta kiinni ja talutin sitä kohti käytävää, johon tämän herran laitaisin kiinni. Aloin jynssätä oria uunalleen ja loppu tulos oli mielyttävä. Likaisen karvan alta paljastui punarautiaan värinen hevonen. Siistin myös saman tien harjan ja hännän ja sen jälkeen Nasse olikin oikein priima kunnossa. Ihailin siinä Nassea, kunnes sähköjänis ilmaisi mielipiteensä, poikkoilemalla ympäriinsä. Latukin kävi tallissa ja käski minun varustaa Nassen ennen kuin hän tulee taas talliin. Löntystelin varusteiden luokse ja otin ne mukaani. Varustin Nassen juuri ajoissa valmiiksi Latua varten ja sain kunnian taluttaa Nassen manesiin.

Olipas sekin kunnia ja kaiken lisäksi sain huutia joltain rouvalta ja hän taisi olla Irina. Kuitenkaan en välittänyt hänen kommentistaan ja menin takaisin kakkostalliin. Aloin hieman puhdistelemaan ruokakuppia ja kaikkia muita kuppeja. Puhdistin myös hieman ämpäreitä, joitten pohjassa oli jotain mälliä. Kipitin hakemassa harjan ja aloin harjata käytävää. Pian hutaisinkin harjalla jotain tyttöä.
-Varoisit vähän, ketä hutaiset sillä harjalla. Taidat olla uusi, vai?, mustatukkainen tyttö sanoi.
-No, joo, sanoin mutisten jotain epämääräistä.
-Taidat olla Nassen hoitaja, olen Karoliina, hän sanoi
-Ida, sinä taidat sitten hoitaa Rommia ja Myrskyä, kysyin ja hän nyökkäsi. Aloin jatkaa harjaamista. Karoliinakin lähti hoitamaan Rommia. Nyt päätin jättää harjan sivuun ja mennä katsomaan miten Latulla ja Nassella sujuu.

Istuuduin katsomoon ja Nassehan siellä formuloi, Latu selässään. Latulla oli jotenkin kauhistunut ilme kasvoilalan ja se hieman huvitti. Voisin sanoa, että ihan kuin Latu olisi nähnyt aaveen ratsastaessaan. Latu ratsasti Nassella ihan hyvin. He siirtyivät raviin ja Nasse jatkoi kaahailua ja se ei loppunut myöskään loppukäynneissä. Menin hakemaan Nassea Latun käskystä. Nappasin ohjat pois kaulalta ja löysäsin satulavyötä. Talutin Nassea takaisin talliin ja joutuisin purkamaan Nassen. Latun "kiireiden" vuoksi. Uskoisin, että hänellä on vain kiire juomaan kahvia!

Purkaessani hikistä Nassea mietin, mitä seuraavalla kerralla tekisin. Päätin, että kävisimme hieman ulkona lenkkeilemässä katselemassa maastoja. Vein siinä ajatellessani varusteet paikoilleen. Harjasin Nassea vielä hieman ja laskin sen irti ja annoin sen itse syöksyä karsinnaansa ja suljin oven sen perässä. Taputin vielä Nassea ja nytten olinkin, sitten tehnyt kaiken tarvitsevan, joten lähdin.

Ida & Nasse

[ida]

Epäonnea, mitäs muutakaan

Vielä vahän ja vihdoinkin perillä! Pääsin Latun tallille vasta illalla, joten ehtisin vain vähän sutaista Nassea ja käydä pieni lenkki heittämässä maastossa. En ollut käynyt tutustumassa maastoihin vielä olleenkaan, joten olin eieln pätätnyt vähän käysä lenkkeilemässä, koska en kehdannut mennä vielä Nassen selkään. Tai no jos voisin sanoa en vielä uskaltanut. Minua hieman hirvitti Nassen vauhti, mutta jossain vaiheessa sselkään olisi noustava.

Tallustelin Nassen tarhalle päin ja sähläsin jotain alla olevan portin kanssa. Pari kiroavaa sanaa lennähti suustani, kun portti ei tahtonut auveta. Lopulta se aukesi ja puikkelehdi ottamaan Nassea kiinni.
-Ala jo tulla, minulla ei ole aikaa tähän, sanoin katsellen vihaisesti ravaavaa oria. Marssin orin luokse ja nappasin sen riimusta kiinni. Olin tietysti unohtanut narun ja jouduin taluttamaan Nassea riimusta, kunnes pääsisin narun luokse. Avasin ylimmänkin portin ja otin narun ja napsautin sen kiinni riimuun. Lähdin taluttamaan Nassea kohti tallipihaa, josta lähdimme sitten kävelemään kohti saunoja päin. Olin nähnyt matkan varrella uutta ponia ja sen hoitajaa. olihkohan ponin nimi Sepe. En musita, huono muisti kun on.

Kävelimme ja kävelimme. Kuulin kavion ja saappaitten askeleita lumea vasten. Metsä oli taianomainen ja aika pelottavakin. Nasse käveli vieressäni nätisti, mutta joittekin naksahduksien jälkeen Nasse lähti syöksähtäen eteen päin, mutta siinä se olikin. Pahaa aavistamatta kävelin saunan luokse ja yllättäen Nasse lähti käsistä ja yritin pysäyttää Nassea ja lopulta kaaduin. Pidin riimusta kiinni niin pitkään kuin pystyin, mutta päästin irti suosiolla,etten jäisi Nasse kavioitten alle. Tämä oli tätä minun tuuriani. Nousin ylös ja puhdistin lumia. Yksi hyvä puolikin oli se, että lumi pehmensi hinautumista perässä. Kuitenkin olin pamattaunnut polveni kiveen tai johonkin muuhun kovaan. Tässä hämärässä, en kuitenkaan nähnyt enää vuotiko polveni vai ei, mutta tunsin kuitenkin joka skelluksella kovan kivun. Miten pääsisin edes tallille asti. Katselin myös kavion jälkiä ja houmasin, että Nasse on varmaan mennyt tallille päin. Pian näinkin Latun pitämässä oria kiinni narusta. Minua nolotti koko tapahtuma ja mutisin jotain Latulle, mutta hän ei vastnanut mitään. Hän käski minut heti talliin ja olin varma, että en enää hoitaisi Nassea. Kävlein heidän perässään talliin katse suoraan maassa nauliintuna.

Istuin jakkaralla ja odottelin Latun saarnaa, mutta sain vain naurua osakseni.
-Mikäs hautajais meininki sinulla on? Latu naurahti.
-Eikun ajattellin, ettö pitäisit hirveän saarnan, sanoin.
-Ainoastaan voit saada saarnan Irinalta. Kaikille käy joskus jotain ja et sinä mitään väärää tehnyt. Nasse on talliss aja kaikki kunnossa, paitsi sinun polvesi ei taida voida hyvin, Latu sanoi ja katsoi polveani. Huomasin itsekkin nytten vasta, että housuni olivat revenneet ja polvi oli erittäin karmean näköinen. Latu oti minulle paperia. Aloin paperilla hieman putsaamaan jalkaa ja kastelin sitä myös hieman vedellä. Haava ei enään näyttänyt niin hirvittävältä, mutta ainakaan ei tuohon laastaria saanut laitettua niin ison nuhreen olin saanut polveeni. Huomasin Nassen katselevan minua ja menin sen luokse. Nasse vaikutti ihan siltä, että se pyytäisi minulta anteeksi. Otin harjan ja avasin vaneri oven ja aloin harja Nassea. Nasse ei hievahtunutkaan kun harjasin sen. Laitoin harjan takaisin ja taputin oria, joka käänsi päätään minua päin. Nasse sai tyytyä vain rapsutukseen, nimittäin minulla ei ollut sille mitään tarjottavaa. Nasse on kyllä ihana, vaikka se lähtikin juoksemaan päätä pahkaa kohti tallia.

Ida & Nasse

[ida]

Ratsaille

Tänään nousisin siis Nassen selkään, vaikka polvi onkin vielä hieman huonossa kunnossa. Toivottavasti pystyn keventämään. Olin joutunut myös käydä ostamassa uudet ratsastushousut ja minun oli pitänytkin ostaa uudet housut, mutta en ollut jaksanut käydä kaupassa. Aloitin hommat harjaamalla Nassea. Olin saapunut aikaisin tallille, koska halusin viettää sunnuntain kavereiden kanssa.

Olin jynssännyt Nassea samalta puolelta jo puoli tuntia. Älysin jo vaihtaa puolta ja harjasin senkin puolen hyvin, mutta lyhyemmässä ajassa. Kun olin saanut Nassen hoidettua menin hakemaan Nassen varusteita. Aloin laittamaan satulaa Nassen selkään ja sen jälkeen olikin suitsien vuoro. Nappasin kypäräni ja laitoin sen päähäni. Lähdin taluttamaan Nassea aamun hämäriin. Nasse käveli reippaasti maneesille päin ja itskekin olen jotenkin iloisin mielin lähtemässä ratsastamaan. Vedin toista maneesin ovea auki ja ovi aukesi kovalla metelillä ja menin siitä sisälle jo maneesiin. Kävelimme toisen portin edestä ja suljin sen portin. Nasse odotteli kiltisti siinä, kun yritin saada portin kiinni ja pääsimme keskelle maneesia, jossa suoraan sanoen kipusin Nassen selkään. Joudin kiristämään vyötä ja säätämään jalustimia, koska en ollut yhtä pitkä kuin Latu, joka viimeksi oli Nassella mennyt. Pääsimme lopulta kävelemään alku käyntejä.

Parin kieroksen jälkeen otin ohjia tuntumalle ja aloitin pysähdyksillä, jotka menivät suoraan sanoen päin puuta. Nasse ei halunnut pysyä paikoillaan, vaan olisi mielummin kävellyt. Jäin takertumaan kiinni vaivaisiin pysähdyksiin niin pitkään, että herra pysähtyi kunnolla, kun käskin. Pari volttiakin tein, ettei Nasse ottaisi kokonaan hatkoja koko hommasta. Nassen mieliksi vielä ravailimme uraa pitkin ja tein välillä volteja jotta Nasse ei koko ajan kaahailisi ympäriinsä. Vaihdoin myös suuntaa ja ravailin siihenkin suuntaan hieman voltteja tehden. Sen jälkeen siirsin Nassen kyäntiin ja tein pysähdyksiä, jotka eivät alkuunkaan onnistuneet, mutta paremmin kuin toiseen suuntaan. Kun sain kunnon pysähdyksen tehtyä päätin mennä kävelemään vielä maastoon, vaikka viime tapahtunutkin oli jäänyt kummittelemaan mielen perukoille. Laskeuduin satulasta ja talutin Nassea ulos.

Ulkona nousin takaisin Nassen selkään ja Nasse lähti kävelemään päämaastoihin. Katselin Nassen korvien välistä Latun maastojen ihanan talvisia maisemia. Vihdoinkin lunta oli maasssa ja tälläkin hetkellä lunta oli maassa. Taputin Nassen kaulaa ja annoin sen kävellä omaa tahtiaan (reipasta siis). Vähän ajan päästä näin joen ja jatkoimme siitä vielä eteen päin, kunnes päätin kääntyä takaisin tallille. Minulla oli aikaa enää tunti joten pidimme Nassen kanssa kiirettä.

Tallissa otin nopsasti Nassen varusteet ja vein ne paikoilleen. Jonka jälkeen myös harjailin hiukan sitä. Ehdin myös selvittää Nassen harjan ja hännän jonka jälkeen sitten vielä moikaksin ohi mennen Latua, joka sattui tulemaan minua vastaan.

Ida & Nasse HM4

[ida]

Normipäivä

Balleriina seisoi vieressäni tannsahdellen ja se balleriina olisi siis Nasse jota taluttelin talliin. En itse välittänyt tanssista, mutta Nasselle se taisi olla koko elämä. En tiedä, mistä tuon balleriinan repäisin, mutta se oli aika osuva Nasseen. Olikohan kaikki balettia harrastavat yhtä kiireellisiä?

Talliin tullessamme oli hiljaista, niin kuin aina. Tunsin, itseni hieman yksinäiseksi. Nasse oli päättänyt muistuttaa, että on hänkin olemassa ja tönäisi minua.
-Balleriina hyvä. Tiedän, että sinä olet riesanani, sanoin ja rapsutin Nassea otsasta. Yllättävää, mutta Nasse tykkäsi siitä. Rapsutin hetken kunnes joku tuli talliin. Katsoin kuka tulia oli ja talliin oli tupsahtanut ovesta Karoliina.
-Mooi, Karoliina moikkasi hymyillen ja meni Rommin luokse.
-Moi, sanoin ja menin hakemaan Nassen varusteet siinä samassa, jotka sitten laitoin kamat Nasselle päälle ja myös itselleni ja sitten nokka kohti manesiaa, mars!

Maneesissa sitten istuin herran selässä ja lähdimme kävelemään alkukäynnit, jotka jätin hieman lyhyemmäksi kuin viimeksi. Aloitin heti suurella ympyrällä, jossa otin ohjat tuntumalle ja ravia. Maneesissa oli myös shettis Bella, ja hänen hoitajansa Aleksia. Ihme kyllä muistin nimen, vaikka en tyyppiä tuntenutkaan. Jatkoin kuitenkin harjoitusravissa istumista. Nasse oli laskenut jo päätään alemmassa, eikä se enää ollut pilvissä asti niin kuin alussa. En edes ollut jaksanut laittaa martingaalia, mutta ilmankinhan sitä pärjäisimme! Maneesiin oli tuppaantunut tulemaan lisää porukkaa, joten nytten työskentelisin ympyrällä pääasiassa. Yritin hieman taivuttaa Nassea ympyrällä ja, vaikka tuntui, ettei tämä edes sitä pääntää saanut käännettyä. Kuitenkin olin tarpeeksi tyytyväinen ja siirryin käyntiin. Kävelimme hetken ja vaihdoin sunutaa.

Otin taas ravin ja taivuttelin Nassea. Nasse taipui nytten vähän paremmin ja olin tyytyväinen Nasseen. Kehuin Nassea ääneen ja taputin sitä. Pähkäilin, kehtaisinko hiukan laukata kumpaankin suuntaan ja Nasse ainakin halusi, joten valmistelin laukannoston ja sitte annoin laukka avut ja Nasse syöksähti laukkaan. Nassella oli kivan innokas ja eteen päin pyrkivä laukka, joten sain hieman hidastella, mutta oli herralla kuitenkin sen verran aivoja, ettei kehdannut kaahailla ympyrällä. Parin kieroksen jälkeen siirsin Nassen raviin ja Nasse ravasi vielä hetken nopeasti, mutta sain kuin sainkin vauhdin hidastettua normaaliin tahtiin. Vaihdoin vielä kerran suuntaan. Valmistelin laukan nostoa ja nostin laukan, joka nousi taas pienestä hipaisusta. Laukan nosto ei ollut mikään parhain, mutta kyllä se siitä sitten ajan kanssa paranee. Laukan jälkeen ravailin vielä hetken suorlala uralla voltteja tehden ja sitten kävelin loppu käyntejä. Taputin Nassea tunnin päätteeksi.
-Onneksi olet innokas, kuiskasin orin korvaan.

Ida & Nasse HM5

[ida]

Käväisy

Kävimpähän nytten nopealla pika käynnillä katsomassa Nassen luona. Miten kiva oli taas nähdä Nasse ja myös peltolaukan voitto tuntui vieläkin hyvältä. En kyllä olisi uskonut, että olisimme voittaneet. Kuitenkin aloin keskittyä Nassen taluttamiseen talliin, jossa harjasin sen puti puhtaaksi ripeästi, mutta kuitenkin tarkasti. Nasse ei oikeastaan ollut kuin lumen peitossa. Lunta kun oli maassa ihan sopivasti satanut. harjausken jälkeen selvitin häntää, joka oli takkuja täynnä. Yksi tuppo kerrallaan alkoi häntä selvitä nopeammin. Voi sitä riemua kunolin saanut sen selvitettyä kokonaan. Siinä oli ainakin homma. Kuitenkin harjakinhan pitää selvittää. Siinä ei mennyt kauan ja ori pääsi käytävltä karsinnaansa syömään. Nasse oli kyllästynyt loppu metreillä, mutta ihan hyvä vaan kun sain sen harjattua kunnolla. Hain nurkasta harja ja aloin siistiä käytävää puhtaaksi. Yksi veto kerrallaan siirsin roska läjää ja harjasin ne jonkun karsinnaan. Käytävän päässä sitten kävelin harja kädessä toiseen päätyyn ja laitoin sen paikoilleen ja laitoin satuloita kunnolla paikoilleen, viakka yksäreittenkin satuloita sieltä löytyi. Suitsiakin hieman siistin ja sitten talli näytti paljon siistimmältä. Tämän jälkeen otin Nassen loimen maasta ja vein sen lystyyksiltään paikoilleen. Jäin seisoskelemaan vielä siihen hetkeksi miettien mitä tekisin, vai lähtisinkö kotiin ja päätin lähteä kotiin. Ensiksi piti kuitenkin käydä Nassen luona ja sitten kotia päin.

Ida & Nasse HM6