lv-t Moonlight's Shadow

[Latu]

sivut
Kutsutaan: Lotta
Syntynyt: 26.04.2009, VARL
Sukupuoli: tamma
Rotu: lämminverinen
Säkäkorkeus: 162 cm
väri: ruunikko

Koulutustaso: KO:heB, RE: 100 cm
Kasvattaja: -
Omistaja: Bambi

[bambi]

Taittelin juuri pestyn enkkuviltin, villaloimen sekä sade- ja toppaloimen pahvilaatikkoon. Käärin parit pintelit rullalle, keräsin lattialta suojakokoelmani ja survoin ne myös pahvilaatikkoon. Toiseen laatikkoon tulivat satulahuovat, ylimääräinen turparemmi ja ketjuotsapanta, sekä kaksi värikästä ja yksi musta nahkainen riimu. Riimunarujakin oli kertynyt kaksin kappalein, joten työnsin ne samaan laatikkoon. Lotan harjapakki odotteli valmiina pahvilaatikoiden keskellä, joten nostin satulan telineestä lattialle ja irrotin siitä satulahuovan, joka menisi erikseen pahvilaatikkoon. Suitset paketoin kiertämällä poskiremmin suitsien ympäri ja pujottamalla sitten soljen läpi remmistä. Sitten olinkin valmis kantamaan laatikot ja satulan auton takakonttiin.

Nappasin rehuhuoneesta Lotan kivennäiset, vitamiinit, pellavan sekä pussillisen tuttua kauraa. Näillä eväillä tammani sopeutuisi varmasti uuteen kotiinsa. Viiletin seuraavassa sekunnissa Lotan karsinalle, nostin lattialta kuljetussuojat ja pujahdin tamman karsinaan.
- Hei Lotta, juttelin hiukan hermostuneelle tammalle - Laitetaan suojat jalkoihin, että päästään lähtemään, höpöttelin hevoselle, joka rauhoittui pian ja hörisi matalasti.
Talutin loimitetun ja kuljetussuojilla varustetun tamman ulos ja suoraan kuljetuskoppiin. Tammaa sai aluksi suostutella, mutta loppujen lopuksi se tuli perässäni kuljetusvaunuun.
- Soo, Lotta… Ei oo hätää… Rauhoittelin tammaa ja sidoin sen kiinni puomiin.
Ripustin heinäverkon Lotan nenän eteen ja pujahdin ulos kopin pikkuovesta. Suljin takaluukun ja kannoin viimeisetkin tavarat autoon.

- Nytkö mennään? Kuului etupenkiltä veljeni kyllästynyt mutina. Olin saanut aika kauan suostutella, että hän suostui lähtemään kuskikseni.
- Joo-o, mennään. Ajat sitten varovasti.
Onneksi matka ei ollut pitkä - muutama kymmenen kilometriä linnuntietä, autotietä hiukan enemmän.
Vajaan tunnin kuluttua automme kaarsi Latun Tallin pihaan. Nousin ulos autosta, kun tallista asteli luokseni pitkähkö parrakas mies.
- Sä oot varmaan Bambi? Mies lausahti ja ojensi kätensä - Latu.
- Joo, oon Bambi, kiva tavata viimein! Vastasin ja tartuin ojennettuun käteen.
Kuljetusvaunusta kuului kimeä hirnahdus.
- Ja tuo on Lotta… huokasin ja ryhdyin avaamaan takaluukkua.
Talutin hermostuneen tamman ulos kopista ja talutin sen Latun eteen.
- Tää ny on vähän tämmönen… Selitin tamman mulkoillessa Latua varautuneesti.

Latu tuli näyttämään minulle Lotan karsinan ja esitteli sitten vähäsen paikkoja. Kannoin Lotan tavarat varustehuoneeseen ja ryhdyin sitten laittamaan tammalle ruokia. Hevosen syödessä ehtisin järjestellä sen tavarat varatulle paikalle varustehuoneeseen ja lähteä sitten taluttelemaan neitokaista maastoon.

Avasin varustehuoneen oven ja katsahdin pahvilaatikkokasaani, joka kekotti keskellä lattiaa. Mihinkä nämä sitten pitikään laittaa… Se Latukin oli ehtinyt hiihdellä jonnekin. Käännyin ympäri, avasin oven ja olin melkein törmätä naiseen joka oli tulossa sisälle huoneeseen.
- Ai hei! Ooksä se lämppärin omistaja? Nainen kysyi.
- Joo, Bambi nimeltäni. Osaatko sanoo mihin saan laittaa nää kaikki Lotan tavarat?
- Noo ainaki satulan voit heittää tohon telineeseen ja suitset tuonne ja hmm… ainakin Latun hevosten tavarat on tossa kaapissa, että voit varmaan tuohon toiseen laittaa jos se on tyhjänä. Chaoksi itsensä esitellyt nainen selosti.
- Okei, kiitti tosi paljon!

Aloitin heti tavaroiden järjestelyn laittamalla ensiksi satulaan puhtaan huovan ja nostamalla sen telineeseen. Suitset laitoin Chaon näyttämään naulakkotyyppiseen telineeseen ja loput tavarat nostelin kaapin hyllyille.

Palasin Lotan karsinalle ja napsautin narun kiinni sen violettiin nylonriimuun ja lähdin taluttamaan tammaa kohti ulko-ovea. Kävelimme ulkotarhojen ohitse, jolloin Lotta kyttäili uteliaita hevosia valmiina ottamaan jalat alleen, jos joku niistä muuttuisi yhtäkkiä hirmuliskoksi tai siperiantiikeriksi ja hyökkäisi viattoman lämminveritamman kimppuun.
- Ooppa oikee, pliis. Sanoin rauhallisesti ja rapsutin tammaa sään päältä. - Mennään vaikka kattomaan tuota pientä ponia, kun meinaa niin pelottaa…
Lotta höristi korviaan ja nosti päänsä ylös mutta seurasi minua kohti pientä ruunikkoa ponia. Poni höristi myös korviaan ja työnsi pienen päänsä aidan raosta haistellakseen Lottaa. Lämminveritamma työnsi turpansa kiinni ponin turpaan ja hirnahti kimeästi. Pikkuponi vastasi matalalla hörinällä ja kaikki olivat tyytyväisiä.
- Eiköhän tämä riitä tälle päivälle, Lotta?
Tamma katsoi minua sivusilmällä, mutta jatkoi sitten tutustumista pieneen shetlanninponiin.
- Ala tulla! Nyt saatkin tutustua uusiin tarhakavereihisi…

Talutin Lotan Latun näyttämälle tarhalle, jossa ennestään ulkoili rautiaankirjava puoliveritamma. Lotta hirnahti tammalle, joka odotteli uteliaan näköisenä portilla. Annoin tammojen aluksi haistella toisiaan hetken ja vasta sitten avasin portin ja päästin Lotan tutustumaan uuteen tarhakaveriinsa. Katselin hetken tammojen menoa ja kaikki vaikutti lupaavalta. Kirjava tamma ei pahemmin puolustanut aluettaan ja Lotta osasi käyttäytyä niin kuin uudessa paikassa täytyykin. Fiilikseni oli hyvä. Tähän mennessä Lotan tuominen Latun Tallille oli hyvä päätös – tamma tuntui viihtyvän hyvin. Tästähän voisi kehkeytyä jotain hienoa!

Bambi ja Lotta 1HM

[bambi]

Lotta oli yhdessä päivässä sopeutunut uuteen ympäristöönsä yllättävän hyvin. Se tuli toimeen tarhakavereidensa kanssa ja vaikutti muutenkin rennommalta, kuin Mustikkapolussa. Ehkä jatkuva tunneilla käyminen ei vain sopinut Lotalle.

Nojasin tarhan aitaan ja katselin tammaani. Se kurkotteli aidanraosta pikkuista ruohotupsua, johon se hädin tuskin yletti. Vertasin Lottaa sen puoliverikavereihin. Eihän tuo kummoinen hevonen ollut, entinen lämminveriravuri, joka myytiin teurashintaan, koska sai paniikkikohtauksia kärryjen edessä. Ulkomuodoltaan ihan lämppärin näköinen, kapea kaula ja isot korvat, jotka kääntyivät jokaisen pienenkin rasahduksen suuntaan välittömästi. Kaviotkin näyttivät ylisuurilta verrattuna sen tarhakavereiden, kuten vaikkapa Ronjan siroihin puokinkavioihin. Selkä oli hieman notkolla ja taisivat lautasetkin olla melkein sään korkeudella. Silti pidin tuosta otuksesta enemmän kuin mistään muusta hevosesta. Se oli minun ensimmäinen hoitohevoseni.
- Moi! Omistaksä tuon lämppärin? Kuului ääni takaani.
Hätkähdin ja käännyin ympäri. Huomasin katselevani suunnilleen itseni ikäistä punatukkaista tyttöä.
- Joo. Oon Bambi, ton Lotan tosiaan omistan.
- Se on kaunis hevonen. Oon siis Mira, Harmonian hoitaja. Tyttö esittäytyi
Hymähdin ja vastasin:
- Ei tuo nyt kovin kummoinen ole Harmoniaan verrattuna, mutta minulle se riittää…

Tyttö avasi portin ja pyydysti Harmonian tarhasta. Odotin, että he tulivat portille ja nappasin kiinni Harmonian perässä haahuilevan Lotan riimusta. Mira sulki portin ja lähdimme yhtä matkaa talliin. Talutin rimpuilevan Lotan käytävälle ja kiinnitin sen molemmilta puolen seiniin kiinni. Harjasin hevosen huolellisesti ja hain sitten satulan ja suitset varustehuoneesta. Nostin satulan varovasti sään päälle ja liu’utin sitä taaksepäin oikeaan kohtaan. Kiinnitin satulavyön löysästi. Avasin riimun sivusoljen ja jätin riimun Lotan kaulalle. Pujotin myös ohjat tamman kaulalle ja tarjosin kuolaimet Lotalle. Pienen tahtojentaiston jälkeen sain suitset tammalle päähän. Kiinnitin soljet ja laitoin kypärän päähän.

Maneesissa Lotta katseli kummastuneena tuoleja ja estekalusteita. Kiristin satulavyön ja ponnistin itseni tamman selkään. Käänsin Lotan uralle ja annoin sen kävellä rauhassa. Parin kierroksen jälkeen otin ohjat tuntumalle ja lähdin ratsastamaan ravipätkiä, voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Lotta kyttäsi nurkkia ja säpsyi jatkuvasti jotakin. Yritin saada tamman miettimään tehtäviä ja unohtamaan säikähtelyn, joten nostin ravin ja ryhdyin ratsastamaan hevosta muotoon. Tein paljon taivutuksia, temponmuutoksia ja siirtymisiä ja pian Lotta hellitti niskasta ja keskittyi kuuntelemaan apujani.

Ratsastin vielä parit laukkaharjoitukset, mutta aloittelin loppukäynnit, kun seuraavan tunnin ratsastajat saapuivat hevosineen maneesiin. Loikkasin alas Lotan selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Vaihdoin pari sanaa maneesiin tulleen Latun kanssa ja lähdin sitten tallustelemaan ratsuni kanssa kohti tallia.

Bambi ja Lotta 2HM

[bambi]

Tän saa sitten laittaa sinne Lotan sivulle, kun ehdit (:

//Jepsunjee, seuraavassa päivityksessä vaihdan kuvan -haittaneeko jos annan pikkukuvan olla sama kuin nykyisin? Tykkään siitä niin kovasti. :>

/Joo ei tarvi pikkukuvaa vaihtaa (:

[bambi]

Pujotin riimun Lotan päähän ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Se ei kyttäillyt muita hevosia, tai säikkynyt ovea avetessani. Lotta oli asustanut Latun tallilla jo kuukauden ja kuvittelin ainakin jo huomanneeni tamman käytöksessä muutosta. Lotta oli rauhallisempi ja selvästi rentoutuneempi, kun se sai enemmän huomiota, eikä sen tarvinnut kulkea tunneilla päivittäin.

Päästin tamman karsinaansa ja menin varustehuoneeseen. Nostin satulan telineestään käsivarrelleni, nappasin harjalaatikon hyllyltä ja etsin vielä Lotan suitset vapaaseen käteeni. Purjehdin tavarakasani kanssa takaisin Lotan karsinan luokse, laskin satulan etukaari edellä lattialle ja ripustin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun. Avasin karsinan oven ja talutin hevosen käytävälle, missä kiinnitin sen molemmille puolille seiniin kiinni. Aloin harjata kuraista hevosta kumisualla, jolla sain irrotettua lian ja irtokarvat. Harjasin sitten lian pois pölyharjalla. Selvitin harjan ja hännän piikkisualla ja puhdistin lopuksi kaviot. Nostin satulan lattialta ja sovitin sen selkään oikeaan kohtaan ja kiinnitin vyön. Lotta otti kuolaimet suuhunsa kiltisti ja sain kiinnitettyä soljet. Painoin kypärän päähäni ja olin valmis lähtemään maastoon.

Ulkona tarkistin jalustimien pituuden ja se oli juuri sopiva, kuten aina. Kukaan ei siis ollut lainannut Lotan satulaa, eivätkä jalkani olleet muuttaneet pituuttaan yön aikana. Kiristin satulavyötä parilla reiällä vielä selästä käsin ja annoin sitten Lotalle luvan lähteä kävelemään rauhallista käyntiä kohti metsäpolkua. Latu tuli vastaan maneesin kohdalla:
- Maastoon menossa? Hän kysyi laskiessaan talikon seinää vasten.
- Joo, aattelin tällä kertaa tehä vähän vauhdikkaamman lenkin. Vastasin.
Latu jatkoi matkaansa ja minä omaani.

Lotta vaikutti virkeältä, joten annoin sen päästellä höyryjä. Ravasin reippaasti metsätiellä ja käännyin sitten ylös mäelle vievälle hiekkatielle. Annoin tammalle laukkapohkeet ja nousin kevyeeseen istuntaan. Lotta laukkasi innokkaasti mäen päälle. Jarruttelin sitten hiukan pidätteillä ja painoin kantapäät alas, jolloin Lotta hidasti rauhalliseen raviin.

Suunnilleen puolentoista tunnin kuluttua olimme taas Latulan pihassa. Maastoretki oli sujunut hyvin, vaikkakin melko vauhdikkaasti. Jalkauduin alas hevoseni selästä ja talutin hikisen tamman käytävälle, missä riisuin siltä varusteet. Laskin ämpäriin lämmintä vettä ja pesin Lotan jalat pesusienellä. Huuhtelin hiukan myös lapoja ja satulankohtaa. Tamma sai ylleen villaisen enkkuviltin, jonka kiinnitin loimivyöllä. Otin riimun pois Lotalta ja ohjasin sen karsinaansa, jonne heinät oli jo valmiiksi laitettu. Kävin vielä tekemässä Lotan ruuat seuraavalle päivälle valmiiksi ja lähdin laahustamaan kohti bussipysäkkiä.

Bambi ja Lotta 4HM