Nyt olen tässä hionut ajatusta ja saan sen vihdoin koneelle
Tämä on niin sanottu inspis-Räjähdys :DDD Ja kun löysin sellaisenkivan piirustus ohjelmaan niin innostuin sitä käyttämään ja saattaa olla vähän eroa niissä kuvissa kun osa on ihan ensimmäisiä tietokoneella tehtyja ja osa vähän tuoreempia
PaluuSeisoin pitkästä aikaa tallin pihassa ja katselin harmaan nissanimme perään. Sairastelu ja Levillä olo oli pitänyt minut pois tallilta, ja ilmoittaminen oli jäänyt taka-alalle. Tänään viettäisin koko päivän tallilla, minulla oli termarissa kaakaota ja kokopäivälle riittävät eväät, jotka eivät heti loppuisi. Käännyin ja katsoin vuorostaan tallia, mahtavia jää puikkoja roikkui katon reunalta., ne olivat vangitseva näky.
Kävelin tallia kohti, loska narskui jalkojeni alla. Ensimmäiset muuttolinnut olivat tulleet viikko sitten ja nyt ne jo livertelivät iloisesti. Pari lintua lensi ylitseni juuri ennen kuin astuin talliin sisään., jatkoin matkaani suoraan varustehuoneeseen jonne jätin laukkuni, käännähdin sulavasti ympäri ja lähdin ulos tallista. Lähdin hölkkäämään kohti kenttää ja aurinko häikäisi, ja muistin aurinkolasit jotka jäivät keittiön pöydälle nyt ne olisivat tarpeen. Mutta anti olla. kenttä näytti olevan vuodenaikaan nähden hyvässä kunnossa sillä se ei ollut mikään jättiläis muta lammikko. Aloin kasaamaan puomeja oikeille paikoilleen pitkälle sivulle kolme sinivalkoista puomia ja..
tuommonen rata
Radan valmiiksi laitettuani lähdin takaisin talliin josta nappasin narun mukaani sillä oletin että Veeralla olisi riimu päässä jo valmiiksi. Veera näkyi laukkailevan tarhassa aika energisen näköisenä mutta eihän se olisi pahitteeksi. Paitsi jos liika energia purkautuisi kolttosten tekemiseen ja muuhun ikävään. Tarhan portilla katselin hetken hevosten menoa laitumella, kovaa kiitivät ja pysähtyivät taas aikamoista menoa. Veera huomasi minut ja lähti ravilla kohti porttia jonka luona itse olin.
Avasin portin ja astuin itse tarhaan sisään napsautin Veeran kiinni naruuni. Talutin Veeran ulos portista ja tamma huokui energiaa jouduin pysäyttämään Veeran pariin otteeseen jotta se ei olisi jyrännyt minua alleen. Sillä Veeralla vaikutti olevan minua ei pysäytä kukaan eikä mikään.
Loppumatkasta Veera pääsi jo vähän viemään ja itselläni oli jo haasteita pysyä perässä. Sillä Veerahan ei ole mikään pieni poni, jota voisi vetää kuin pässiä narusta. Karsinaan pääsin ehjin nahoin ja nyt harjailen veeraa karsinassa. Veerasta huomasi että oli karvanlähtö menossa sillä veeran vieressä lattialla oli parin sentin karva kerros, ja lisää tuli. Kumisualla ja pehmeällä harjalla karvaa irrotin pyörivin vedoin. Harjasin pään ja Veera heilautti päätään kun otin sen riimusta kiinni jotta saisin pään pysymään alhaalla. Jolloin otteeni irtosi ja menetin hermoni totaalisesti tiuskaisin Veeralle:
”Pidä se pääsi nyt alhaalla” Veera säpsähti vähän äkillistä kiihtymystäni ja lopulta laski päänsä alas. Lähdin hakemaan varusteita. Joskus olisi hyödyllisempää jos Veeralla olisi karsina varustehuoneen vieressä, mietiskelin. Mutta mitäs minä sille voin. Veeran varusteet odottivat paikoillaan ja huomasin että ne olivat putsauksen tarpeessa. Nappasin satulan ja suitset toiseen käteeni joka oli vapaana. satula tuntui painavalta lomailun jälkeen ja koe papereiden täyttäminenkään ei käsi voimia kasvata. Pian olin Veeran karsinan luona, laitoin suitset karsinan ovessa olevaan naulaan roikkumaan ja avasin karsinan oven ja astuin sisään. Asetin satulan Veeran selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Otin suitset karsinan oven koukusta. Laitoin ohjat Veeran kaulalle ja Veera otti kuolaimet kiltisti suuhunsa..
Talutin Veeraa kohti kenttää johon olin koonnut esteet ja puomit. Veera kulki jo hieman rauhallisemmin kuin aiemmin kun olin sen hakenut tarhasta. Huomasin pian unohtaneeni ihan oleellisen asian nimittäin kypärän
se ilmeisesti oli vielä laukussani varustehuoneessa. Onneksi Aleksia sattui juuri paikalle. ”Voisitko pitää Veeraa hetken?” kysyin Aleksialta ja hän näytti havahtuvan omista maa ilmoistaan. ”Kyllähän mä voin” Aleksia vastasi. Lähdin kipittämään takaisin tallia kohti. Avasin oven nopeasti ja se suorastaan lennähti auki. Nappasin kypäräni ja juoksentelin ulos jostain oli ulos ilmestynyt jäätynyt lätäkkö jossa liukastuin ja lensin takapuolelleni , Aleksia katseli minua vähän huvittuneena. Taisin saada huomiota myös tarhassa olevilta hevosilta jotka myös vilkaisivat minuun ohimennen. Lähdin kipittämään (kuitenkin varovaisemmin kuin äsken) takaisin Veeran ja Aleksian luo, Jotka odottivat minua kentän luona. ”Eikai sattunut?” Aleksia kysyi vähän huvittuneena ja ei ihmekkään sillä olin parkaissut aika äänekkäästi kun kaaduin. ”Ei sattunut, kiitos kun pidit Veeraa” vastasin. Nappasin Veeran ohjat ja lähdin taluttamaan Veeraa kentän portista sisään. Pysäytin Veeran kun olimme päässyt kentän keskelle. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet , nousin selkään. Huomasin että Veeralla oli mennyt joku huomattavasti lyhyempi sillä jalustimet olivat ainakin puolet niistä millä itse menin. Pidensin jalustimia ja tarkistin vielä satulavyön joka oli vielä vähän löysä. Käveli Veeran kanssa ensin pari kierrosta pitkin ohjin ja Veera käveli oikein energisesti. Sitten siirsin raviin ja taivuttelin volteilla ja erilaisilla kiemuroilla tein myös siirtymisiä. Käänsin Veeran voltille ja asetin sisään. Veera liikkui pehmeästi ja hyvin kuulolla heti alusta asti. Käänsin Veeran Pitkän sivun suuntaisesti oleville puomeille ja Veera kiihdytti vauhtia, tein puolipidätteen sillä Veera kiihdytti enemmän. Puomit Veera ylitti kevyesti pitkin askelin.
puomitehtävät sujuivat hyvin
sry toi kenttä ja muutenkin unohdin vaihtaa tuon taustan talvisemmaksi.
Kokeilin toisia puomeja ja sen jälkeen jatkoin kierroksen ja ohjasin Veeran pienelle pystylle, nyt veera kiihdytti jo aika reilusti ja jouduin pidättämään enemmän ettei vauhti kiihtyisi liikaa. Sitten menin esteen ja puomit vielä ratana (joka näkyykin ylempänä kuvassa). Loppuverkkasin vielä lopuksi ravissa ja käynnissä. Lopuksi laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet ja löysäsin satulavyön katsoin kelloa 13.47.
”Käytäisiinkö vielä kävelemässä maastossa tyttöseni?” Kysyin Veeralta joka hevosena tuskin itse vastaisi.
”Mennään vaan” Jatkoin ja lähdin taluttamaan Veeraa kohti porttia ja sieltä tielle. Kävelimme tielle jossa oli märkää, käännyimme jonkun matkan päässä takaisin tallia kohti.
Suuntasin kohti varustehuonetta hoidettuani Veeran kuntoon. Söin eväät ja kävin purkamassa radan pois.
Tämä on niin sanottu inspis-Räjähdys :DDD Ja kun löysin sellaisenkivan piirustus ohjelmaan niin innostuin sitä käyttämään ja saattaa olla vähän eroa niissä kuvissa kun osa on ihan ensimmäisiä tietokoneella tehtyja ja osa vähän tuoreempia