ph-t Polka Sweetie NU

[Latu]

omat sivut

Kutsutaan: Veera
Syntynyt: 22.7.2011, vhkr
Sukupuoli: tamma
Rotu: paint
Säkäkorkeus: kasvaa vielä
väri: ruunivoikko splashed white

Koulutustaso: Koulutetaan vasta, ratsukoulutus alkaa elokuun puolivälissä,
Kasvattaja: Latun Talli
Omistaja: Latun Talli
Hoitaja: Jeccu

[Jeccu]

“Kai sulla on kokemusta varsoista?” Latu kysyi multa kun samalla käveli kanssani Veeran karsinalle. Mies oli kiltisti tuonut Veeran sisälle käyntiäni varten, jotta en nyt ensimmäistä kertaa joutuisi pyydystämään varsan.
“Onhan mulla - kaverilla on ollu varsoja jonkin verran ja oon autellu.”
“Hyvä. Vaikka ei kai se paljoa haittais ellei sulla olis mitään taustoja varsojen kanssa, kyllä mä luulen että Veera hoitaa sen. Mutta kuitenkin hyvä”, mies totesi, pysähtyi karsinan luo ja katsoi sisään. “Tässä tää nyt sitten olis.”
“Ihana!” totesin hymyillen ja katselin tuota ylvästä, nuorta varsaa. Tuo nuori tamma, Veera nimeltään, katseli meitä uteliaasti ja tuli ihan karsinanovelle tutkimaan minua lähempää. Sain mahdollisuuden rapsutella ja silitellä uutta hoitohevostani, joka oli jo saavuttanut kahden vuoden iän. Se oli todella suloinen neiti.
“Kai sä paikat tiiät?” mies varmisti ja katsoi minua.
Vilkaisin häneen ja tuumin hetken.
“Joo, kyllä mä muistan. Oonhan mä täällä ennenkin ollu.”
Mies lähti kävelemään pois luotamme ja jätti minut kahden kesken uuden hoitohevoseni kanssa. Ihailin sitä hiljaa itsekseni samalla silitellen sen päätä. Kaulaankin yletyin ja sain rapsuteltua harjan tyveä. Vaaleanvihreä takkini rapisi hieman kun Veera tuuppi sitä varovaisesti.
Kipaisin varustehuoneeseen hakemaan Veeran harjapakin. Sen päälle oli nätisti kirjoitettu POLKA SWEETIE NU. Nostin sen käsiini ja kävelin takaisin Veeran karsinan luo, missä tamma rauhallisesti seisoi. Laskin harjapakin alas maahan ja otin tamman riimun karsinanovesta. Avattuani karsinanoven tamma tuli heti minua päin ja sain nopeasti riimun nuoren hevosen päähän. Talutin hevosen ulos käytävälle, siihen mihin tamman pystyi kiinnittämään molemmilta puolilta.
Suoritettuani kiinnityksen hain harjapakin tamman karsinalta ja aloin suorittaa tutustumistamme. Kumisuka kädessäni suin kaikki liat pois, aloittaen tamman kaulasta ja siirtyen lautasiin.

Harjauksen ajan Veera seisoi kiltisti paikallaan. Aina tullessani tamman pään luo se käänsi päätään ja nuuhki minua. Viimeistelin harjauksen vielä pölyharjalla, ennen kuin siirtyisin putsaamaan kaviot ja harjaamaan pään.
Otin pääharjan käsiini ja pidin hellällä otteella kiinni riimusta. Tamma ei näyttänyt merkkiäkään siitä ettäkö olisi pistänyt pään harjausta hanttiin, mutta kun kohotin harjaa tamman pääkin nousi hieman. Se ei haitannut, sillä olinhan minä jonkin pituinen, ja yletyin helposti tamman päähän.
“Jeccu muuten,” Latu aloitti tullessaan luoksemme. “Sä saisit mennä pienelle lenkille Veeran kaa jos haluut.”
Nyökkäsin ja tiputin pääharjan pakkiin. Sieltä nostin viimeiseksi kaviokoukun, liu’utin kättäni tamman jalkaa pitkin ja vedin hellästi kaviosta saadakseni hevosen nostamaan sen. Pian Veera nosti sen kiltisti ilmaan, laski sen pian takaisin maahan, mutta ei saanut pitää sitä siinä pitkään. Nostin kavion uudestaan ja sain sen jopa lopuksi putsattua.
“Hyvä tyttö”, kehuin hevosta samalla kun taputtelin sen lyhyttä karvapeitettä. Siirryin seuraavaan kavioon ja siitä seuraavaan, kunnes lopulta olin saanut kaikki neljä kaviota puhdistettua.
Tamman karsinanovelta hain hevosen riimunnarun ja kiinnitin sen Veeran riimuun. Irrotin tamman molemmilta puolilta ja rapsuttelin tammaa hetken, ennen kuin talutin hoitsuni pihalle, ulos liukuovista. Aloimme yhdessä Veeran kanssa kävellä pitkää hiekkatietä pitkin. Emme olleet menossa pitkälle - kunhan olimme käymässä pienellä lenkillä, jotta hevonen sai edes jotain liikuntaa.
Puron kohdalla käännyimme ja kävelimme takaisinpäin. Varsa lampsi hiljaa perässäni. Se tuuppi minua selkään mikä sai taas sen kivan äänen takistani. Virnistin pienesti itsekseni.

Pihaan tullessamme vein tamman tarhaan. Tiesin että se majaili samassa tarhassa kuin missä Anna oli - entinen hoitohevoseni siis. Päästin varsan sinne ja se kävelikin rauhassa muitten hevosten luo.
“Heippa Veera.”
Palasin takaisin sisään talliin, missä siivosin pois harjapakin ja laitoin riimunnarun sekä riimun roikkumaan karsinaoveen. Seisoin katselemassa sisään karsinaan ja tuumin itsekseni.
“Hei likka. Puhdista Veeran karsina ennen kun lähet”, Latu huudahti ohimennen, ennen kuin itse häipyi pihalle.
“Yes sir, Herra Latu sir!” sanoin virnistäen, vaikka tiesin, ettei kukaan - toivottavasti - kuullut äskeistä.
Talikko käsissäni aloin nostella pas… ulosteet kottikärryihin.

£ 1

[Rosanna]

Kävelin kohti latun tallia joka oli uuden kotimme lähellä, olin muuttanut noin kuukausi sitten ja hevostelunkin olin meinannut lopettaa kun ei tallia löytynyt mistään. Mutta sitten tutustuttuani seutuun paremmin huomasin että talleja olikin lähempänä kuin luulinkaan, mutta ei siitä enempää... Olin siis päättänyt kokeilla latun tallia. Äitini oli soittanut eilen ja ilmoittanut tulostanut Latu oli ehdottanut (hartaasti) mietittyään että raaskisiko antaa minulle hoitsun. ''No, Veera niminen heponen, oikein kiltti on vapaana'' latu tokaisi puhelimeen. Ja nyt olen kävelemässä kuraista ja lumen sekaista tietä pitkin kohti latun tallia.


Kun pääsin tallin pihaan aurinko paistoi täydeltä terältä miten nyt joulukuussa aurinko voi paistaa. Talli näytti kivalta ja kotoisalta. Astuin talliin sisään ja vastaani sattui blondi pitkän huiskea mies henkilö '' Oletko sinä latu'' sain kakisteltua. Poika naurahti '' Ei kun minä olen jonne ,Latu odottaa sinua Veeran luona.''
'' Ööö, missä Veeran karsina on'' kysäisin. ''Tuolla karsina rivistön päässä'' Jonne vastasi. Ja ennenkuin huomasinkaan hän oli jo kadonnut jonnekkin.

LÖysin veeran karsinan ja karsinassa seisoskeli toinen mies henkilö. Oletin että hän olisi nyt Latu. Mies tokaisikin '' SInä varmaan olet rosanna'' ''juu'' minä vastasin jo vähän reippaammin kuin aiemmassa keskustelussa jonka olin käynyt jonnen kanssa. Menin hevosen luo se oli kauniin värinen ja hassu. Se hamuili piponi tupsua kuin tupsu olisi ollut jotain syötävää. '' Rakkautta ensi silmäyksellä'' Latu kiusoitteli ja meni matkoihinsa.

Aloin harjaamaan tammaa, vaikka siinä ei paljoa harjaamista olisi. Putsasin sen kaviot ja selvitin hännän joka oli entisestään jo selvä mutta ainahan siitä saattaa pieniä takkuja löytyä. Loppujen lopuksi tamma näytti puhtaalta. Ja päätin lähteä kotiin.

// ei ollu kauhean pitkä kun ei ollut paljoa aikaa kirjoittaa.

[Rosanna]

Joo sössötin edellisen tarinan alusssa jotain...

Olin mennyt koulusta suoraan tallille Veeraa katsomaan. Ajattelin tänään vain hoitaa veeraa, mutta jatkossa kai uskaltautuisin ratsaille. Kun astuin talliin tallikäytävällä siellä kuhisi pikkutyttöjä kuin murkkuja keossa. '' ompas täällä ruuhkaa, onkohan Veeralla tunteja'' mutisin itsekseni. '' ei sillä tänään ole. tule niin näytän mistä voit sen itse katsoa'' Nainen takanani vastasi kipakalla äänellä. Nainen oli hoikka ja harmaantunut mutta ei mikään vanhuskaan vaan oikein topakan oloinen täti. Seurasin häkeltyneenä tätiä joka johdatti minut ilmoitustaulun eteen. Siinä oli kaiken maailman lappuja, liuskoja, ilmoituksia ja kaikkea muuta mitä ilmoitustaululle voi laittaa. Kävin nappaamassa veeran harjat satulahuoneesta ja lähdin kävelemään tallin päätyä kohti.

Tallikäytävä oli siisti ja huoliteltu. Lattialla kyllä saattoi olla muutama heinänkorsi ja kauran jyvä. Jossain pärskähti poni ja joku harjasi käytävää. Veeran karsinalle ollessa vähän matkaa enää viereisen karsinan Donna hirnahti minulle iloisesti. Katsoin hevosta oli kyllä sekin kaunis, Kerman vaalea ja valko musta kirjava harja kyllä pukivat sitä hyvin. Veeran toisella puolella oleva Fadia olikin oikea kaunokainen kimo arabi näytti kauniilta mutta luonne olikin oikein osuva... Mutta sitten muistin mitä olin tullut tekemään. Sitten käänsin katseeni Veeraan joka ei ollut kyllä mikään kaunis ilmestys. Siitä kuraisemmaksi ei voisi hevonen muuttua. Sitten aloin harjaamaan tätä kura kasaa. Kura oli paikoin märkää, YÖK. ja toisinaan kuivaa joka rapisi pois sormilla raaputtamalla. '' Mitä sinä tyttönen oikein ole tehnyt kun näin kurainen ole?'' Kysyin hevoselta , mutta tuskin se ymmärsi minua. Katsoa tapitti vain suurilla sinisillä silmillään ja Katseessa olisi saattanut nähdä hitusen lempeyttä. Jatkoin harjaamista rivakin vedoin ja tuloksiakin alkoi syntyä piakkoin. Tammasta toinen puoli alkoi jo näyttää hevoselta. Aloin huomaamattani hyräillä: ikuisen joulun jos tahdot löytää sydämes avaa ja kohtaat vapahtajan... Pian huomasin hyräileväni ja lopetin ettei kukaan kuulisi. Oliko joku kuullut, eikai, toivottavasti ei. Veera kurkkasi mitä puuhasin. Ja nuuhkaisi kättäni. Hupparissani oli varmaan vielä edellisen hoitohevoseni tuoksuja. Kun olin saanut Veeran puhtaaksi katsoin sen kaviot jotka olivat kyllä aika puhtaat jos pientä kuraa otettu mukaan. Kaviot putsattuani aloin setvimään harjaa ja häntää aikani kuluksi letitin veeran harjan ja leteistä tein sykeröt. ''Ompas Veera nyt hienona'' Kuulin tutun äänen takanani. Täti jonka olin nähnyt aiemmin päivällä seisoi nyt Veeran karsinan ovella ja katseli veeraan arvosteleva katse kasvoilaan. '' On se nytkin aika laittaa hevonen hienoksi, ja kun ei siitä mitään hyödy ja olen muuten Irina'' Sitten hän katosi kuin tuhka tuuleen. Jäin hölmistyneenä katsomaan irinan perään. Ja mitäs tuo sitten oli? Empä ole moista lausahdusta ennen kuullut.
Hymähdin ja jatkoin puuhiani. Purin letit ja niitten jäljiltä veeran harja oli ihan kikkaroilla. '' Olet kyllä aika hauskan näköinen nyt kun harjasi on kikkaroilla'' tuumasin. Silittelin tammaa hetken ja höpöttelin sille omiani. Jonkun aikaa oli kulunut ja tamma alkoi kyllästyä moiseen lepertelyyn. Sitten otin Veeralta riimun pois ja lähdin kohti satula huonetta. Matkan varrella katselin vähän hevosia ja huomasin että lumo torkkui ja viereisen karsinan bellakin näytti vähän uupuneelta ratsastustuntien jälkeen. Satula huoneeseen päästyäni laitoin harjat paikalleen ja aloin puhdistaa veeran varusteita. Satula huopa oli omenan punainen ja puhdas.
Satula huoneeseen ilmestyi Jasny taino sen nimiseksi hän itsensä esitteli. Kysyin häneltä '' Missä täällä on satula saippuaa''
''minä voin hakea kun itsekkin olen varusteiden puhdistus hommiin tulossa'' hän vastasi reippaasti. Puhdistimme siinä varusteita ja juttelimme hevosista mistäs muustakaan. Jasny hoiti kuulemma Sepeä ja heille oli tullut kisamenestystäkin kisoissa missä he olivat käyneet tällä viikolla. Sitten päätin lähteä kotiin kun nälkäkin alkoi tulla...

Kun astuin ulos huomasin että satoi lunta. Hiutaleet laskeutuivat naamalleni hiljaa leijuen. '' Jos tähän jään seisomaan muutun pian lumiukoksi'' mutisin itsekseni. Mutta lähdinkin takaisin talliin, tallissa oli lämmin. Heinä tuoksui voimakkaasti ilmassa. Kipitin veeran karsinan luo ja aukaisin oven. Halasin tammaa ja toivotin sille hyvät yöt ja lähdin takaisin pihalle. Lunta ei enää satanut, ihan kuin merkkinä että nyt olin tehnyt kaiken tarpeellisen ja voisin lähteä rauhassa kotiin. Kävelin pitkin lumista tietä ja vastaani tuli ratsukko ratsastajan suusta saatoin kuulla sanat ''Voi saamari kun lumisade loppuu juuri silloin kun saavun maastosta...'' Naurahdin ja jatkoin matkaani..


// minkä ikäinen veera muuten on kun en löytänyt sitä mistään??

// Siellä tamman sivuillahan se syntymäaika lukee... 22.07.2011 syntynyt ja ikääntyy VHKRn mukaan, eli on nyt 4½-v. Mikäli et tiedä kuinka vhkr-ikääntyminen toimii, niin Virtuaaliwikistä löytyy, googlettamallakin. Pyytäisin vähän tarkkuutta, immeiset! Ilmiselviin asioihin on oikeasti tosi raskasta vastailla, kun vastaukset löytää sivuiltakin. :C -Latu

[Rosanna]

Lähdin tänään latulaan ennen koulua, kun kouluun piti mennä vasta 11.00. Pihassa oli loskaista ja märkä lumet olivat sulaneet ja talvelta tämä ei todellakaan näyttänyt. Joulukin olisi jo ensi viikolla. Hmm, mitäköhän antaisin veeralle lahjaksi herkkuja kai...
Törmäsin latuun ja heräsin omista maailmoistani.
'' Mitenkäs olet täällä näin aikaisin?'' latu kysyi uteliaana.
'' Koulu alkaa vasta yhdeltä toista ja päätin tulla täällä käymään'' vastasin.
'' Mene veeran kanssa vaikka käymään kävelyllä jos et muuta keksi'' Latu ehdotti.
'' juu '' huikkasin ja kiirehdin talliin. Sepe kurkkasi karsinastaan ja huomasin että poni oli piehtaroinut. Se oli ihan purussa/turpeessa kumpaa täällä nyt käytettiinkin. Hain veeran harjat varuste huoneesta ja huomasin että annan harjat olivat levällään lattialla keräsin ne ja laitoin harjapakin paikoilleen. Jatkoin matkaa veeran karsinalle.

'' Hei tyttö oletko vielä ihan unessa'' tokaisin lempeällä mutta napakalla äänellä. Veera katsahti minua ja hörähti herkkujen toivossa. Pulisin sille kaken laista.
'' Ensi viikolla on joulu, taidan tuoda sinulle herkkuja joululahjaksi'' Lupasin. Aloin harjaamaan tammaa ja pian olin valmis.

Olin pukenut veeralle riimun. Ja lähtenyt kävelylle sen kanssa. Veera katsoi vähän epäilevästi lammikkoa joka oli ilmestynyt talli pihassa eteemme. Kun kerran lammikossa asui hiurviö joka syö pienie kirjavia hevosia niin päätimme kiertää sen. Lähdimme kävelemään pitkin loskaista tietä. Loska lotisi jalkojen alla ja kengät kastuivat täydellisesti. Vähän matkaa mentyämme käännyimme takaisin. Ja veera kiirehti vähän mutta pian se tajusi että kiirehtimällä se ei pääsisi pitkälle. Koska ainakun se vähänkin lisäsi vauhtia pyysin sitä hiljentämään.

Vihdoin talli pihaan päästyämme oli vettä alkanut sataa.
'' Argh, miksei sitä lunta voisi tulla'' valitin ja veera ihmetteli ihmeellistä uikutustani. Menimme sisälle talliin, tallissa oli lämmin. Vein veeran karsinaan ja katsoi kelloa puoli yksitoista. ''Ohhoh ompas aika kulunut nopeasti. Suljin veeran karsinan oven. Otin harjapakin käteeni ja lähdin pikaisesti kohti varuste huneeseen.
''Hmm, nuo kaapit mitäköhän niissä on'' Lopuksi en voinut hillitä itseäni enää ja kurkkasin kaappiin jossa luki Polka sweetie NU.
Kaapissa oli veeran tavaroita joita vilkaisin nopeasti ja lähdin. Vilkaisin kelloa toisen kerran varttia vaille.
''Voi ei nyt tuli kiire'' voihkaisin ja kiiruhdin ulos tallista kohti koulua. Loppuje lopuksi myöhästyin koulusta kymmenen minuuttia mutta ei se mitään.

[Rosanna]

Tänään meninkin Latun tallille auto kyydillä. Moottori pärisi ikivanhassa ladassa.
''Minkäs lainen se sinun hoitohevosesi on'' kysyi mummoni.
'' Mukava ja hassu, ei sitä muilla sanoilla voi kuvailla'' vastasin. Olimme noin kilometrin päässä latun tallista kun kuului pamaus ja auto pysähyi siihen paikkaan. Minä hyppäsin autosta ja mummo tuli perässä, mutta verkkaisempaan tahtiin. Kävelin kohti auton taka päätå josta kuului vaimeaa sihinää. katsoin rengasta siinä oli reikä ja rengas oli ihan lytyssä ja mielessäni kävi ajatus siitä että joutuisinko kävelemään tallille täältä asti.
''Voi että pitikin käydä näin'' mummoni sadatteli vieressäni.
''Saattaa mennä pisemmän aikaa kunnes vapaana oleva hinaus-auto pääsee tulemaan'' Hän lisäsi.
''Kai sitten voisin kävellä tallille'' mutisin. Ja otin edellisenä päivänä leivotut piparit autosta. Kurkkasin korin päällä olevan liinan alle ja piparien tuoksu pelmahti nenääni.
''Oletko nyt aivan varma'' mummoni kysyi minulta kuin ei olisi luottanut siihen että osaisinko tallille.
'' Joo jos sillä hinaus-autolla kestää'' vastasin. Lähdin kävelemään pois päin autolta ja mummoni luota. Varis raakui puun latvassa ja orava kiipesi puussa.

Jonkun matkaa käveltyäni kuulin kukkulan takaa kopsetta sieltä kipitti ruunikko shetlannin poni kohti minua. Se näytti jotenkin tutulta se oli varmaan latun tallin bella. Poni tuli lähelleni muttei tarpeeksi lähelle että saisin sen harjasta kiinni. Riimua sillä ei ollu se oli siis varmaan livahtanut jossain välissä karkuun. Tarkistin taskustani olisiko siellä mitään en löytänyt mitään mistä poni voisi kiinnostua sitten muistin piparikorin mitä kannoin kädessäni, laitoin käteni liinan alle ja otin sieltä piparin. Poni katsoi minua pilke silmä kulmassa se selvästi tajusi että korissani oli jotain hyvää... Se hivuttaitui hitaasti kohti minua ja hörähti ja haisteli ilmaa. Siinä välissä nappasin ponia harjasta kiinni. Poni hölmistyi täysin ja katsoi minua kummastuneena.
'' Mitä ihmettä sinä teet'' sen olisi voinut kuvitella sen sanovan. Sitten maiskautin mutta poni ei liikahtanutkaan. Maiskautin uudestaan, poni ei liikahtanutkaan. Menetin hermoni lopullisesti.
''Liiku iso läski ihra pallero'' tiuskaisin sille,niin että poni säpsähti ja lähti hurjaa kyytiä kohti tallia. Roikuin sen harjassa kiinni ja juoksin minkä kerkesin, pipari kori heittelehti uhkaavasti. kohta olisivat piparit maassa. ''Pysähdy puu pää'' karjuin ponin perässä.
Mutta yht äkkiä poni veti liinat kiinni ja minä lensin moisesta vauhdista mahalleni kura lätäkköön. Piparit säästyivät mutta minä en...


Tallille päästyäni palelin ja olin lopen kyllästynyt moiseen kenkkuiluun. Sandra asteli hölmistynyt ilme minua vastaan kun oli nähnyt kuraisen kaksikon saapuvan tallin pihaan.
''Ai sinä löysit... Mitäs sinulle on sattunut?'' Hän kysyi utelias virne naamallaan.
''Ponille saisi opettaa käytös tapoja'' mutisin vastaukseksi ja jätin bellan sandran hoidettavaksi.


Varuste huoneessa istuskelun ja piparien syönnin jälkeen tunsin oloni jo kuivemmaksi ja olo oli huomattavasti mukavampi. Sandra oli tullut kyselemään mitä minulle oli oikein käynyt. Olin sitten kertonut hänelle juurta jaksaen miten oli autosta puhjennut rengas ja kuinka sitten mentiin... Loppujen lopuksi me molemmat nauroimme jutulle oikein makoisasti. Tarjosin Sandrallekin pipareita ja latukin ilmestyi varustehuoneeseen ja ihmetteli mille me niin hirveästi olimme revenneet. Siinä sitten kerroin latullekkin pikaisesti kohtaloni. Hänkin naurahti sille mutta meni jatkamaan juttujaan mitkä olivat jääneet kesken.
'' Menen nyt hoitamaan veeraa'' huikkasin sandralle.
'' Odota tulen samalla oven avauksella'' Hän tokaisi.


Veeran karsinalle päästyäni muistin mitä olin unohtanut varuste huoneeseen, harjat. Lähdin kävelemään takaisin päin, kohti varuste huonetta. Yhdestä karsinasta kurkisti sama pärstä jota olin joutunut jo tänään kylliksi katselemaan. Näytin kieltäni bellalle ja poni katsahti paheksuen minuun. Avasin varustehuoneen oven ja astuin sisään ja otin veeran harjat ja menin samantien matkoihini.

Olin harjannut veeraa jo jonkin aikaa kun Latu saapui ovelle.
''Liikenisikö sinulta pari piparia minullekkin kun en niitä itse ole vielä leiponut'' Hän kysyi.
''Niin ja laita veeralle ulko loimi ja vie se tarhaan sitten kun olet valmis'' Latu lsäsi vielä.
''Juu, on niitä minulla ihan riittävästi'' Vastasin. Latu nyökkäsi ja sanoi menevänsä kakkostalliin, sieltä hänet sitten löytäisi. Jatkoin veeran harjaamista ja tamma osoitti minulle pieniä hellyyden osoituksia, koskettelemalla minua turvallaan.
Hain veeralle sen ulkoloimen ja laitoin sen varovaisesti veeran päälle. Otin veeran irti ja lähdin taluttamaan sitä ovesta ulos. Tamma katsoi kumpaankin suuntaan, ettei siellä vain olisi mitään.
Talutin tammaa kohti sen tarhaa. Fadia hirnahti ja tuli portin luokse kun veera ja minä saavuimme portille. Se tuli nuuhkimaan minua, mutta hätistin sen pois. Päästin veeran irti ja se ravaili muiden luo. Suljin portin ja lähdin kävelemään kohti tallia. Hyppelehdin vähän matkan varrella. Hain tallista tavarani ja lähdin kävelemään kohti kotia.


Meille hankittiin skanneri niin alkaa sitten kuviakin ilmestymään

C:\Users\vanhala\Pictures\MP Navigator EX\2011_12_18\IMG_0001_NEW.jpg


/Miten laitan itselleni tänne profiili kuvan?

[Rosanna]

Eilisten vastoin käymisten takia ajattelin että tänään ei sattuisi mitään samanlaista. Mutta toisin oli kuurasin koko aamun mutaa ratsastus housuistani ja ei sisinen takkinikaan ollut maailman puhtain. Kun olin aikani putsannut varusteitani.
''Äiti, käydään tänään equstrian PROOSSA'' Huikkasin äidilleni omasta huoneestani.
''Mitä sinä nyt siellä'' Hän kysyi.
''Käydään nyt edes katsomassa'' uikutin takaisin.
''No....Mennään sitten'' Hän suostui...

Astuin liikkeen ovesta sisään ja nahan haju pelmahti kasvoilleni.KAtselin ympärilleni. Oli satuloita, suitsia, harjoja, suojia ja kaikkea mitä hevoselle voisi hankkia. Liikkeessä oli siistiä ja puhdasta. Varusteet kiilsivät ja hohtivat uutuuttaan. Myyjä asteli luokseni ja kysyi '' Tarvitsetko apua''
''En juuri nyt'' Vastasin reippaasti. Lähdin kävelemään kohti osastoa jossa oli harjoja. Katselin valikoimaa ja se oli laajempi kuin olin missään koskaan nähnyt. Valitsin sieltä punaisen harjasetin ja palasin äitini luo.
''Etkai sinä vain aio ostaa tuota'' hän kysyi.
''En, sinähän sen ostat'' sanoin äidilleni ja marssin kassalle.
''Ahaa, löysit jotain sopivaa'' Kalssalla oleva nainen sanoi.
''Juu, olisi siellä ollut muutakin mutta toiseen kertaan'' vastasin.
Myyjä otti harjoista viivakoodin ja laittoi harjat pussiin. Äitini maksoi harjat mutta ei ihan vapaa ehtoisesti.
''Siinä, ole hyvä. Tervetuloa uudestaan'' Hän toitotti niin että koko liike kuuli kaiken. Sitten lähdin äitini kanssa ulos liikkeestä. Ja sain saarnan siitä että emmehän me sopineet että sieltä ostettaisiin jotain.


Tallille päästyämme hyppäsin ulos autosta harjat ja muut mukanani. Äitini jäi vilkuttamaan auton lasin taakse ja kurvasi pika pikaa pois tallin pihasta. Katselin kun harmaa nissani ajoi pois päin tuttua hiekkatietä pitkin.

Etsin käsiini Latun ja kysyin häneltä voisinko mennä veeralla ratsastamaan maneesiin. No hän vastasi myöntävästi ja sanoi että ihan vähän vain western tyylin vuoksi. Lähdin kävelemään tallia kohti. Astuin talliin ja lähdin kohti varustehuonetta. Kompastuin omiin jalkoihini ja sain osakseni paheksuvia katseita Irinalta. Ja talutus tunnille tulleiden naurun kiherrystä ei voinut olla kuulematta. Varustehuoneen ovella törmäsin sandraan ja pyytelin anteeksi varomattomuuttani. Ja menin pikaisesti sisään varustehuoneeseen. Avasin veeran kaapin ja otin harjapakin laitoin uudet harjat veeran kaappiin ja lähdin kohti veeran karsinaa. Talutustuntilaiset kuiskuttelivat kun kävelin ohi.
''Pyh''puuskahdin heidän jutuilleen.


Veeraa olin harjannut jo tovin. Kun muistin mikä oli päämääränä. LÄhdin ulos karsinasta ja kohti varuste huonetta. Hain varusteet ja menin satuloimaan veeraa.


Talutin veeraa ulkona kohti maneesia. Veera vaikutti innokkaalta taluttaessa. Joten se varmaan oli innokkaana ratsastaessakin. Menimme maneesin päädystä sisään ja sieltä kentän keskelle.Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Nousin veeran selkään jakkaralta joka oli maneesissa. Pyysin veeraa lähtemään liikkeelle. Sillä oli keinuvat askeleet ja niihin oli mukava istua. Jonkun aikaa käveltyäni ja verryteltyäni käynnissä pyysin veeraa siirtymään raviin menin harjoitus ravia veera kiihdytti ja joutuin tekemään pidätteitä jotta se hidastaisi, se oli ilmeisesti innoissaan kun ei ollut ollut tunneilla vähään aikaan. Siirryin harjoitus raviin, ravi oli tasaista joten siinä oli helppo istua. Sitten pyysin veeraa käyntiin mutta tamma oli menossa vielä. Jonkun aikaa tuskailtuani sain veeran hidastamaan käyntiin ja annoin sille pisempää ohjaa. Laitoin jalustimet kaulalle ja annoin jalkojeni hytkyä mukana. Kaarroimme kaartoon ja tulin alas satulasta ,löysäsin satula vyön ja nostin jalustimet pois kaulalta ja ylös.


Olin purkanut veeran varusteista ja harjaillut tammaa vielä. lähdin varuste huoneelle viemään harjat ja soitin äitini hakemaan.

// Hassua, luulin kommentoineeni edelliseen viestiin mutta en sitten näköjään. Mutta joo, kuvat eivät näy jos linkität ne omista kansioistasi.... siirrä ensin ne nettiin, esimerkiksi Photobuckettiin lataa, niin sitten muutkin pystyvät kuvat näkemään. : )) -Latu

[Rosanna]

Okei, kiitos selvennyksestä korjaan asian pikapuoliin.

''Haloo viesti tuli'' Kuului puhelimestani hirveän kimeällä äänellä.
''Kuka lähettää viestejä keskellä yötä, Mutta onko nyt edes yö'' sain mutistua. Katsoin puhelintani. Siinä vilkkui valkoinen merkkivalo viestin takia. Kasoin kelloa, 12.35.
''Voi herranjestas kiljahdin ja juoksin keittiöön varmistamaan asiaa.
''Voi ei'' parkaisin. Äitini katsoi minua kummastuneena.
''Mitäs nyt'' hän kysyi ja ktsoi minua äitimäisellä hölmistyneellä katseella.
''Minun piti olla yhdeltä toista tallilla'' Kimitin takaisin. Jatkoin juoksuani kylppäriin ja sieltä kohti omaa huonettani.
'


''No sinua ollaankin odotettu'' Sanoi latu ja katsoi minua uteliaasti.
''Nukuin pommiin'' Mutisin vastaukseksi. Latu naurahti.
''Eipä ole monelle käynyt noin'' Hän lisäsi vielä. Muistin viestin joka oli tullut puhelimeeni. Avasin viestin näkyviin ja siinä luki: Oletko tulossa vai jäitkö sänkyysi kiinni? Viesti oli latulta.
'' Lähetit viestin'' Sanoin hänelle vaivautuneena.
''Ai katsoit sen vasta nyt'' Hän vastasi huvittuneena.
''No ainakin pääsit paikalle, mene laittamaan veera kuntoon niin autan sinua veeran kanssa'' Latu lisäsi.

Talutin veeraa maneesille veera puhkui intoaan, se aavisti että oltiin menossa ratsastamaan. Maneesin ovi oli raollaan, kurkistin sisään ja latu käveli siellä ja oli laittanut töttöröitä ''pujoteltavaksi'' Avasin ovea enemmän ja talutin veeran sisään. Suljin oven perässäni ja talutin veeran keskelle maneesia. Pysäytin veeran ja tamma seisahtui kuuliaisesti mutta siitä saattoi aistia pieniä menohaluja. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyön. Nousin selkään ja satula heilahti vähän elikkä kiristäminen olisi hyväksi. Kiristin satula vyötä vielä selästä käsin.
''Lähde kävelemään sen kanssa'' Latu sanoi ja selosti mitä erilaista veeran ratsastuksessa on....



Veera ravasi hyvää vauhtia mutta jouduin antamaan sille pidätteitä. Tamma kiihdytti äkkinäisesti vauhtiaan ja jouduin pidättämään. Pyysin tamman käyntiin.
''Olisikohan tämä tässä tälle päivälle'' Supisin veeran selässä. Annoin veeralle pisempää ohjaa ja tamma pidensi askeleitaan ja rentoutui huomattavasti. Kävelin noin kolme kierrosta ja käänsin veeran kaartoon ja pysäytin sen. Tulin alas varovasti ja tamma katsoi minuun kun löysäsin satulavyötä. Nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan veeraa kohti maneesin ovea. Avasin oven ja talutin veeran ulos. Tamma oli huomattavasti rauhallisempi nyt kuin aiemmin päivällä.


Olin hoitanut veeran ja putsasin tällähetkellä sen varusteita. Putsasin veeran western-tyyliset varusteetkin jotka olivat todella upeat. Silloin päähäni pälkähti ajatus: veerallahan voi sitä western-ratsastusta kokeilla niin voisinan minäkin sitä kokeilla. Sitten lopetin varusteiden kuuraamisen etteivät kulu loppuun, mutta tuskin se olisi mahdollista. JÄin miettimään sitä western asiaa ja päätin kysyä latulta että voisinko veeralla sitä kokeilla.


Niin voisinko siis veeralla sitä western-ratsastusta kokeilla? Ja voisitko vähän valaista tätäkin asiaa kun en ole tästäkään oikein perillä?

[Rosanna]

En päässyt kirjoittamaan kun vietimme joulun mummolla.


Kävelin kohti tallin ovea, uusi laukku olallani, olin saanut sen joululahjaksi kuten myös uudet talvi ratsastus hanskat ja paljon muuta. Avasin oven ja heinän tuoksu tuulahti kasvoilleni. Pieni pakkanen oli pistellyt ulkona mutta nyt lämmin ilma sulatti poskeni. Laskin laukkuni veeran kaapin luokse. Tänään en aikonut ratsastamaan, hoitaisin vain. Kaivoin laukustani pari porkkanan pätkää ja punaiset nauhat jotka olin ottanut mukaan jotta voisin laittaa ne veeran harjaan. Lähdin tavaroineni veeran luo.


Veeran luona Palastelin porkkanat pieniin osiin, ja annoin veeralle. Laitoin veeran kiinni. Ja aloin harjaamaan veeraa samala kun se mutusti porkkanoita. Letitin veeran harjan ja laitoin punaiset nauhat sen harjaan.
''Odota täällä hetki haen kameran'' Sanoin veeralle.


klick kuului kamerastani kun otin kuvan minusta ja veerasta. Olin ottanut salaman pois käytöstä että veera ei säikähtäisi. Puhelimeni alkoi soida.
''Haloo'' vastasin puhelimeeni.


Aloin purkamaan veeran lettejä sillä äiti oli soittanut että minun pitäisi jo tulla kotiin. Hän hakisi minut kymmenen minuutin päästä.



Tuli aika lyhyt mut on yks kuva työn alla ja korjaan se yhen kuvan näkyviin.

[Rosanna]

Ei ole oikein inspistä ollut mutta kuvia kyllä saattaaa tupsahtaa useampikin kun niitä nyt innostuin piirtämmää. mutta tarinan pätkän nyt tässäkin väänsin.

Kurkistin veeran karsinan ovesta sisään. Tamma nuokkui puoli unessa karsinassaan ja liikautti korvaansa sen merkiksi että huomasi tuloni. Vilkaisu ja toinenkin ja tamma alkoi piristyä.
''mennään tänään kävelylle maastoon sitten jos ei muuta keksitä'' supisin.
''Tulkaa minun ja midaksen kanssa maastoon'' kuului takaani. Sandra siellä seisoskeli ja katsoi huvittuneena kun toivuin pelästyksestäni.
''No, kai me sitten tulemme'' sain änkytettyä. Hain pikaisesti veeran harjat ja aloin hommiin...


Tamma höristi korviaan kun astuimme ulos kun näki ratsukon pihassa. Midas letkautti korvaansa ja vilkaisi veeraa ja jatkoi nuokkumista. Pysäytin veeran pihaan ja kiristin satula vyön, laskin myös jalustimet ja nousin kyytiin.
''Minä menen edeltä pidä vähän väliä'' sandra huikkasi. Hän kannusti midasta kävelemään kohti sora tietä. Ruunikko lähti liikkeelle ja Veera kiirehti perään. Hillitsin veeraa vähän ja tamma teki työtä käskettyä.

Olimme kävelleet jo jonkin aikaa ja
''Otetaanko ravia'' sandra kysyi.
''juu'' vastasin. Midas lähti ravaamaan letkeää ravia edellä ja kannustin veerankin raviin. Tamma ravasi vähän laiskan puoleisesti ja kannustin sitä eteenpäin. tamma kiihdytti vähän liikaa ja löysimme itsemme midaksen perästä kiinni mutta pienellä hidastuksella jonka veera teki kyllä ihan oma aloitteisesti saimme jonkun laisen hajuraon. Ravasimme soratietä pitkin ja hiekka narskui hevosten kavioiden alla. Ja kivet sinkoilivat sinne tänne. Harakka raakkui pusikossa herättäen veeran huomion hetkeksi mutta pian koko juttu oli unohdettu.

Tuuli yltyi ja alkoi tihkuttamaan. Olimme kääntyneet jo jonkin aikaa sitten takaisin päin koska sää alkoi enteillä myrskyä. Pian huomasimme olevamme jo vettä valuvia ja hevosetkin olivat kiihdyttäneet tahtia.
''Kurja keli ratsastukselle'' tokaisin veeran selästä. Tamma ei nauttinut säästä sen huomasi sen olemuksesta. Saavuimme tallin pihaan aika nopeasti. luisui veeran selästä alas ja jalkani tömpsähtivät maahan. olin aivan märkä. Talutin veeran pikaisesti talliin ja riisuin varusteet sen päältä ja harjasin vielä vähän.

[Rosanna]

kuvia laiteen tänne sitten kun niit alkaa kertymän että ei tarvitse laitaa kaikkia erikseen

Askeleita kantautui käytävältä, joku tuli, ovi aukeni, veitsi välähti.
"Iiiik" kuului, kaikki hiljeni,maailma sumeni...

Heräsin siihen että riuhdoin levotomasti sängyssäni. Edellisen illan kauhuelokuva oli jäänyt uniini kummittelemaan.. Elokuva oli ollut suorastaan hirveä. Hylätty mielisairaala...hyi kammotti edes ajattella. Pudistin päätäni nyt saivat unohtua nuo ajatukset. Hymähdin mielikuvalle joka siintyi taas mieleeni.

Rapsutin tammaa joka katsoi minua kauniilla tumman ruskeilla silmillään. Kimo arabi oli kuvan kaunis ja sen laisia näki vain satukirjojen keiju saduissa. Tänään tulin vain auttamaan tallille. Nappasin harjan seinustalta ja aloin harjaamaan käytävää. Pöly leijui käytävällä ja aivastin. Viereisessä karsinassa säpsähti joku mutta toipui pian säikähdyksestään.
"voisit putsata varusteita aikasi kuluksi" sandra huikkasi minulle.


Veeran varusteet hohtivat puhtauttaan kun olin saanut ne pusattua. Aloin syömään eväitäni, leivän tuoksu tuulahti kasvoilleni avatessani eväs pussin suun. Syötyäni menin sandran luo ja kysyin mitä voisin tehdä.
"Viedään hevoset tarhohin" hän vastasi minulle.
"Ota sinä anna" hän lisäsi. Nappasin lähimmän narun ja kävelin reippaasti annan karsinaa kohti. Avasin oven ja sain vastaani ruunikon poni tamman. Laitoin sille riimun ja riimuun narun. Avasin oven kokonaan ja taluti tamman ulos. Se vaikutti pirteältä ja oli menevää sorttia tänään.

Aamu oli jo vaihtunut jo päivän puolelle kun päätin lähteä oli ollut hauska päiv ja lopujen louksi olin veeraakin hoitanut

tuli tästäkin aika lyhyt.

[Rosanna]

Vitsi olin tyhmä painoin resettiä ja olin kirjottanu sitä tarinaa koko aamun mutta onneks olin jossain vaiheessa kopioinut tekstin:

Päivä veeran näkökulmasta:

Viereisen karsinan Fadia hirnahti ja minäkin aloin heräillä aamu tokkurstani. Oliko sen pakko kiljua aina noin ruoka aikaan
"minulle ensin, minulle sitä minulle tätä" Joskus ärsytti ihan toden teolla. Sandra käveli heinät sylissään kohti Fadian karsinaa ja tamma huokui omahyväisyyttä. Nyrpistin naamaani ja kuopaisin lattiaa.
"No, Veera" Sandra tiukkasi minulle. Vilkaisin sandraa ja hän toi minun heiniäni ja avasi oven.
"Tuossa nyt sitten" Hän sanoi lempeästi ja taputti minua kaulalle. Kiukkuni oli hetkessä tiessään. Kuka nyt jaksaisi välittää Fadian kirkumisesta kun voisi syödä, No joku oikein hermoheikko.

Sandra tuli ja laittoi minulle loimen koska ulkona olisi kylmä ja Puki vielä riimun päälle. Napsaisi minut vielä narun päähänkin kiinni ja sitten mentiin. Kävelin reippaasti ja sandra joutui pidättämään minua useaan otteeseen. Pitihän minun vielä yksi pieni pyrähdys tehdä. Ja pian me olimme laitumen portin luona. Sandra avasi Portin ja laittoi sen kiinni perässään. Sitten hän päästi minut irti ja lähdin huimaan laukkaan parit pukitkin heitn ja pikkutytöt aidan vieressä katsoivat minua suu ammollaan. Kuinka niin muuten rauhallinen veera heittäytyi noinkin villiksi. No vastaushan olisi selvä: tänään oli hyvä päivä ja minulla sattui olemaan hiukan ylimääräistä energiaa. Pian lähti Luffikin samaan leikkiin kanssani ja ei kauaa mennyt kun minä, Bella ja Luffi kaahailimme ympäri tarhaa ja Hölmistynyt Latukin oli sattunut paikalle katsomaan villiä menoamme,Mitä sitä turhia säästellä kun voi kunnolla päästellä. Mutta nyt minä lepäisin olin juossut jo tarpeeksi ja palailin laukasta raviin ja siitä käyntiin kävelin kohti muita ja ne katsoivat kun Bella juoksenteli takaani pienin askelin.

Pikku tytöt harjaiivat minua ja se kutitti ihan hiiiiirveästi kun ei voiman käytöstä ollut tietoakaan he olivat roikkuneet Sandran perässä ja kinunneet että pääsisivät hoitamaan Fadiaa mutta sandra ei antanut sillä olisi sitä parempiakin vaihtoehtoja esim. minä. No Sandra oli sitten ohjastanut heidät minun luokseni ja pikkutytöiltä oli loksahtanut suu auki kun olivat nähneet kuka oli veera sama kirjava hevonen joka oli riehunut tarhassa niin että lumi oli pöllynnyt. No sitten he hakivat harjani ja harjasivat minua tälläkin hetkellä. Mutta vain osittain sillä he eivät ylttäneet harjaamaan minua selän puolelta ollenkaan. Hörhdin heille vähäsen ja he jäykistyivät kauhusta että nytkö se alkaisi riehumaan ja me olimme sen karsinassa OMG!!!! He poistuivat karsinastani rivakin askelin ja jättivät minut naruoineen päivineen karsinaani onneksi sandra sattui paikalle ja vapautti minut taas liikkumaan vapaasti karsinassani.

Vihdoin rosanna saapui minua hoitamaan ja sain vähän järkevämpää seuraa kuin kirkuvia pikutyttöjä.

JATKUU...

Ja veeran sivuille lukee että sillä ei ole hoitajaa

[Rosanna]

JATKUU (päivä Veeran näkökulmasta)


"No onpas sinut harjattu tois puoleisesti kun pölyä on selän puolella enemmän kuin karsinan nurkissa mutta kyljissä on putipuhdasta" rosanna ihmetteli. Hän harjasi minua rivakin ottein ja edelliseen kutitukseen verrattuna se tuntui erittäin mukavalta.


Kävelin rosannan vierellä kun hän minua talutti kohti maneesia lunta tuiskutti ja hyvä kun eteeni näin pakkasta ei onneksi ollut paljoa mutta eihän se minua haitannut un omistin paksun talvikarvan. Maneesin ovea avatessaan rosanna puheli minulle jotain kolmikaarisesta kiemura urasta.. Kentän keselle minut talutettuaan hän laski jalustimet ja kiristi satulavyötä ettei satula luiskahtaisi kun hän selkään kiipeäisi. Tunsin pienen nykäisyn kun satula vyön kanssa säädellyt rosanna oli noussut selkään. Odotin että hän antaisi avut liikkeelle lähtöön, mutta niitä ei kuulunut joten päätin itse tehdä asialle jotain ja lähdin liikkeelle. Sain osakseni pidätteen ja rosannan pienet torut, joille letkautin vain korviani. Jatkoimme käyntiä vasempaan kierrokseen. Tänään testailisinkin rosannaa oikein toden teolla. Pysähdyin ja jämähdin siihen rosanna kannusti minua eteen päin ja lähdin liikkeelle, mutta vain ravia ja hän antoi avut jotka käskivät hiljentää tahtia joka kiihtyi aina välillä ja välillä sammui oikein kunnolla. Kyllästyin testailuun ja vaihteeksi tein kaiken parhaani mukaan ja aloitimme kolmikaarisenkiemurauran ratsastamisen. Ja rosanna asetti minua kevyesti vasemmalle kun saavuimme ensimmäisen kaarteen kohdalle. Kuljin reipasta käyntiä ja kokosin hiukan askeleitani jotka tähän asti olivat olleet reippaan puoleisia, eikä se ollut huono asia. Rosanna ohjasi minua pienillä melkein huomaamattomilla avuilla jotka itse tunsin selkeästi. Toiselle kiemuralle rosanna pyysi minut raviin ja tottelin ilman mitään viivytyksiä. Hän vaihtoi kevennystä kun olimme tulossa viimeiseen kaarteeseen. Jatkoin reipasta ravia viimeisen kaarteen loppuun asti.

Päästin kuolaimet pois suustani ja käännyin juomaan. Vesi oli ihanan viileää ja virkistävää liikutuksen jälkeen. Tehtävä oli ollut minulle uusi tai en vain muistanut että olisin sellasita mennyt aiemmin. Rouskuttelin vielä päiväheinien rippeitä kun rosanna harjasi minua vielä, ratsastuksen lopuksi. Lopuksi hän putsasi kavionikin.sitten hän lähti.

Minua alkoi väsyttämään päivän tarhassa riehuminen ja koulu vääntö ja päätin alkaa torkkumaan.

[Rosanna]

Mummolenkkejä ja pölyhiukkasia

Heräilin edellisen illan diskon jäljiltä väsyneenä ja puoli kuolleena. Että pitikin mennä koko paikkaan. Ja tallillekkin pitäisi tänään vielä päästä, tänään suunnittelin että metsään kävelemään me ei mitään sen kummempaa ja saisin vielä Aleksian ja Bellan seurakseni.


Hevoset kävelivät rauhallisesti tosin bella hiukan tiheämpään tahtiin pysyäkseen tahdissa. Veera käveli kuuliaisesti avuillani ja kuunteli estoitta. Puskassa rasahti ja hevoset säpsähtivät bella saattoi lisätä vauhtiaan muutamalla laukka-askeleellakin. Ja heitti pukitkin mutta ponin temppuiluun tottunut Aleksia pysyi kyydissä vaivatta. Ja iki rauhallinen veerakin päätti bellan mukaan leikkiiin lähteä ja veeralta löpytyi kyllä pari pientä loikkaa sinne sun tänne. Mutta tilanteen rauhoituttua ja hevosten hallinnan saavutettuamme minä ja Aleksia pyysimme hevoset raviin ja ne tottelivat kuuliaisesti vain bella koitti nostaa laukkaa kun veeran perässä pysyminen alkoi olla ongelma mutta aleksia piti bellan päättäväisesti ravissa. Eikä Bellan auttanut muu kuin totella. Minä taas pyysin Veeraa hidastamaan jotta bella ja aleksia pysyisivät paremmin perässä. Jatkoimme ravissa jonkin matkaa ja päädyimme soratielle joka veisi meidät takaisin Latulaan.


Harjasin Veeraa vielä lenkin lopuksi ja selvitin häntää ja harjaa. Puhdistin kaviot ja jätin veeran omiin oloihinsa. Lakaisin käytävää ja ilmassa leijui pölyä. Katselin kun Sepe mutusteli heiniään ja seurailin sen puuhia hetken jos toisenkin. Sitten puhelimeni soi ja äiti käski minut kotiin hain tavarani, pakkasin ja kävelin ulos ovesta. The end.

/ei tämäkään ole mikään hirvittävän pitkä mutta jonkun sortin tarinan pätkä kummiskin.

[Rosanna]

[shadow=red,left,300]Ilman satulaa[/shadow]

Harjasin Veeraa vielä ennen kuin pukisin sille varusteet ylle ja lähtisin maneesiin ratsastamaan. Tamma näytti siistiltä, vaivan näköni lopuksi. Lähdin hakemnaan veeran suitsia ja vein harjatkin samalla pois. Nappasin suitset ja lähdin kävelemään kohti karsinaa. Anna kurkisti karsinastaan minua, ja katsoi minua uteliaasti. Silitin sitä ja jatkoin matkaani. Savuin veeran karsinan luo ja sanoin sille "Tänään mennäänkin ilman satulaa"
Tamma katsoi minua lempeillä silmillään. Pyysin tammaa ottamaan kuolaimet suuhunsa mutta kuin kiusoittellakseen se nosti päätään ylös jotta en ylttyisi yhtä hyvin. Mutta laski sen saman tien alas ja sen jälkeen ei ongelmia ilmennyt. Laitoin suitsien remmit kiinni ja lähdin taluttamaan veeraa ulos ovesta. Tamma ei vaikuttanut järin reippaalta tänään, joten päätin vähän hoputtaa sitä. Veera lisäsikin kiitettävästi vauhtia mutta innostus lössähti kuin pannukakku kun annoin vähän hidastaa.


Tamman selkä ei näyttänyt niiltä pehmeimmiltä joita olin joillakin hevosilla nähnyt mutta veera oli veera. Selkään pääseminenkään ei ollu ollut helppoa, sillä veeraltakin kokoa löytyi onneksi sain löydettyä jakkaran, jonka avulla sitten pääsin selkään. Veeran askeleet tuntuivat ihan erilaisilta kun olin ilman satulaa sen selässä. Tamma oudoksui vähän sitä että satulaa ei ollut ollenkaan kun sitä ratsastettiin mutta ongelmaa siitä ei muodostunut. Pyysin veeraa raviin ja tamma siirtyi keinuvaan raviin, joka oli tasaista istua ja siellä voisi pysyä nuorempikin henkilö ilman mitään ongelmia. Tamma ravasi hiukan laiskan puoleisesti ja kehotin sitä lisäämään vauhtia. Veera lisäsikin vauhtia mutta sen olemuksesta huomasi että sitä olisi kiinnostanut kylläkin enemmän torkkuminen karsinassa kuin hölkkääminen maneesissa. Mutta huomasin pian että ravi ei ollutkaan niin mukavaa reippaammassa vauhdissa sillä pompin selässä kuin perunasäkki. Joten pyysin hieman hitaampaa ravia mutta veera ei hidastanutkaan niin helposti kun oli päässyt vauhtiin. Pompin tamman selässä ja koitin samalla saada sitä hidastamaan. Mutta homma ei ollut helppo ja aikaa meni isomman hetken verran. Mutta sain veeran hidastamaan lopulta ja lopusta meni helpommin. Ohjasin Veeran kaartoon ja pysäytin veeran. Alastuloni oli suorastaan tyylikäs ja epähillitty tupsahdin veeran selästä takapuolelleni mutta veera ei korvaansa lotkauttanutkaan ja jäi paikalleen seisomaan. Nousin ripeästi ylös, otin veeran ohjista kiinni ja puistelin housujani hetken. Lähdin veeran kanssa kävelemään kohti ovea avasin sen ja talutin veeran ulos maneesista. Ja tamma tuli kuuliaisesti perässä. Tamma joka oli vaikuttanut alkupäivästä laiskalta oli nyt reipastunut huomattavasti.


Putsasin Veeran varusteita joita en ollut muistanut pestä pieneen ikuisuuteen. Ja siitä syystä niitä putsasinkin. Ja mieleeni palasi taas ajatus western-ratsastuksesta ja latulta en ollut vastausta saanut joten päätin kysyä uudelleen. Lähdin etsimään latua. Kurkkasin jokaiseen auki olevaan karsinaan ja ei mistään niistä löytynyt itse Latua muita kylläkin. Kipaisin kakkostalliin ja siellähän se latu hääri kimin luona.
"Hei" Sanoin latulle ja mies hätkähti kun ei ollut huomannut tuloani.
"Moi, mitä asiaa sinulla oli" Hän kysyi reippaasti.
"Niin voisinko sillä veeralla sitä western-ratsastusta mennä kun siitä kiinnostuin" Kysyin.
"Kyllähän se käy" Hän vastasi.
Kävelin pois tallista ja hyppelehdin loppumatkan ykköstalliin.