fwb-t Relan Harmonia

[Mira]

"All I Want For Christmas Is You!"

Aatonaatto ja loma! Saisin viettää aivan kokonaisen päivän tallilla, vaikka myös kotonakin piti välillä olla paistamassa kinkkua ja koristelemassa kuusta. Talsin jo vähän kevyemmissä vaatteissa tallille, sillä pakkanen oli hellittänyt hieman. Toisessa kädessäni oli iso muovipussi täynnä jouluomenia ja muita herkkuja, toisessa kädessä kun oli muovipussi täynnä joulukoristeita. Hitaasti maahan laskeutuva lumi teki pimenevästä iltapäivästä kauniin kun vihdoin näin Latulan loistavat valot. Lähdin omenat ja joulukoristeet hölskyen hölkkäämään tallille, Harmonia odottelikin jo.

Tallin oveen oli kiinnitetty joulukranssi, lyhtyjä oli aseteltu ympäri tallin pihapiiriä ja hoitajienaitan ikkunasta näkyi pöydälle pystytetty pieni joulukuusi. Avasin tallin oven vilkaisten keitä oli paikalla. Oli hiljaista ja hämärää, tallissakin vallitsi joulutunnelma; karsinoiden oviin oli kiinnitetty pienet myrskylyhdyt valaisemaan hämärää tallia. Jouluradio soitti White Christmasia huomatessani tallin perällä seisovan Kaorin – kiljahdin innostaja tiputin laukut lattialle. Ruskeatukkainen tyttö vilkaisi
minua ensin hölmistyneenä, kunnes muisti kuka olin. Hyppäsin tuon kaulaan ja pompin paikoillani.

”Ää, mitäs wanhiz täälä tekee?” Kaori kysyi suoristaen tonttulakkiaan.
”Hm, toin vähän herkkuja polleille ja tulin hoitaa Harmonian, mun uuden hoidokkini. On ollu kova ikävä, mut mitä sie tääl teet? Tääl on tapahtunu ihan sairaasti kaikkee!”
”Dodi, arvasin et joku kysyy asiaa. Tulin kattoo tota Luffiponia ja toivottaa sille hyvät joulut, ehkä vähän kattomaan keitä täälä on nyt sit hoitamassa”, Kaori totesi hymyillen.
”Äww, oot lähössä?” kysyin huomatessani tytön kädessä takin.
”Joo, valitettavasti mul on kiire tekee jouluvalmisteluja, mut hyvät joulut sulle Mira!” Kaori totesi lähtien sitten pois tallista. Hain itse muovikassit ja vein ne satulahuoneeseen, jonka jälkeen menin Hampin luokse.

Harmonia hankasi silmäkulmaansa olkapäätäni vasten ja hörisi hiljaa, vaikkakin myös tyytyväisenä rapsuttaessani sitä harjan juuresta oikein kunnolla. Sen harjaa oltiin karsittu.
”Sä oot kaunein kaikista tammoista”, sanoin hyväillessäni sen jalon muotoista päätä. ”Niin kaunis”, jatkoin hetken päästä. Harmonia pärskähti kuin vastaukseksi ja huomasin kärpästen leikittelevän sen kirjavaisella karvapeitteellä. Kaivoin taskustani omenan lohkon ja ojensin sen tammalle avokämmenin. Ympäriltäni kuului joulumusiikkia ja rauhallista sössötystä. Harjasin tammaa.

“Siinä kultaseni ja mussukkani ja upeuteni”, sanoin hymyillen ja seuraavaksi kuulin Latun huutavan minua. Pujahdin karsinan ovesta ulos ja hiippailin miehen luokse. Tämä viittoili minut satulahuoneen ikkunalauden ääreen istumaan ja kerkesin ajatella jo kaikkein pahinta. Kasvoni muuttuivat valkoiseksi kun ajattelin kaikkea mahdollista minun erottamisestani Harmonian lopettamiseen asti – tammalla nimittäin oli ollut pieniä jalkavaivoja liikarasituksesta.
“Älä nyt tyyppi näytä noin säikyltä, asia on kyl must erittäin mukava”, Latu sanoi hymyillen. Rentouduin ikkunalaudan ääressä olevaan tuoliin miehen kehotuksesta ja nojasin hiukan taaksepäin.

”Toi Harmonian jalka on nyt paranemaan päin ja se ehkä jotan haluis vähän liikuskella ton tallissa seisomisen jälkeen. Jos haluut, voit jotain vähän ehkä irtojuoksuttaa.”
”No joo, mut mun pitäis koristella talliikin, et se liikutus jää illemmalle”, naurahdin ja osoitin sormellani muovikasseja. Latu nyökkäsi ja komensi minut töihin. Nappasin muovikassit ja menin käytävälle. Tarrasin pariin jouluomenaan ja otin koristepussista klitterinarua.
”Kaikki työttömät tulee tekemään joulua talliin!” huudahdin kuuluvasti ja sainkin karsinoista immeisiä tulemaan jelppiin. Neuvoin kaikille mitä tehdä – omenat laitetaan hevosten ulottumattomiin, jokaisen karsinan eteen laitetaan roikkumaan prinssiporkkana, punaista nauhaa karsinoiden oviin ja joulupussukat hevosten kauralootiin.

Vihdoin talli oli kuin Korvatunturilla. Miltei kaikki olivat laittaneet hevosensa kuntoon ja lähteneet iloitsemaan joulusta, kun minä ja Jasny olimme saaneet sitten jäädä vahtiin. Käytimme aikaa hyväksemme ja loimitimme hoidokkimme, jonka jälkeen menimme yhdessä irtojuoksuttamaan ja maastakäsittelemään niitä tyhjään maneesiin. Harmonia piti matalampaa profiilia, mutta kun kaivoin omenan taskustani, alkoi sekin laukata perässäni kuin hullu. Aika korni näky varmaan, mutta pääasia oli että Harmonia tuntisi joulurauhaa.


Minullako yksitoikkoinen lahjalista? Älä unta näe!

Harmonia & Mira HM15!!

[Mira]

Jouluaaton aamu aukeni edessäni lumisena ja kirkkaana. Pakkasta oli kymmenisen astetta, hengitys höyrysi kauniisti ja repussani kolisivat termosmuki täynnä kuumaa kaakaota sekä eväsrasia juustovoileivillä täytettynä. Pyöräilin Latulaa kohti sydän innosta läpättäen. Viime aikoina elämäni oli täyttynyt ei-niin-iloisista asioista, vaikka riemunaiheita löytyi niitäkin. Ystävien ongelmat, omat sellaiset, pojat joiden mielenliikkeitä ei voinut ymmärtää, koulukiireet... Tallista oli kovaa kyytiä muodostumassa minulle hengähdyspaikka, lämmin syli arkisten askareiden keskellä. Kruisasin hyvin hiekoitetulla tiellä, kunnes kaarroin uhkarohkeasti Latulan pihaan. Siinäpä sitä oli vilinää ja vilskettä! Tallin edessä oli monta monituista ratsukkoa, ilmeisesti lähdössä aattomaastoilemaan. Erotin hevosista ainakin Bellan, Ronjan, Sepen, Katriinan ja Annan.
"Heippa tytöt!" huikkasin heppojen ympärillä parveileville kaksijalkaisille kun olin kuulomatkan päässä; pyörän jätin tallin seinää vasten.
"Moi Mirztu!" Aleksia hihkaisi heti. Hymyilin tytölle säteilevästi; meistä oli hassujen yhteensattumien jälkeen tullut yhä läheisempiä ja läheisempiä, vaikka hän olikin minua paljon nuorempi. Hän oli muutenkin naapurista, joten purin tytölle usein hevos- ja muitakin angstejani.
"Moroporo Mirriseni", Jasny kailotti tyylillään. "Haluutko lähtee messiin unohtumattomalle joulunavajaismaastoreissulle? Tosin epäviralliselle sellaiselle!"
"Niin, kyllä sä mukaan pääset vielä jos tahdot”, Laura nyökytteli taustalta.
"Thänkies mutta mä taidan keskittyä ensin noihin tallitöihin", virnistin ja heilautin kättäni toivottaen tytöille ihanaa lenkkiä, ennen kuin hypähdin talliin. Ja sainkin kokea järkytyksen.

"Kyllä nyt on niin, ettei mun silmilleni eivät itsekeskeiset teinit ala pomppimaan! Ja mun tyttäreni jätetään rauhaan, onko selvä?! Mä pidän kyllä huolta, että yksikään mun tutuistani ei enää koskaan eksy tälle leväperäiselle ratsastustallinkuvatukselle!" Silmät levällään tuijotin, miten koukkunokkainen, noin 55-vuotias nainen punaisissa kiiltonahka korkokengissä ja tiukoissa merkkifarkuissa, raskaasti meikattuna karjui punaposkiselle Latulle. Yllätyksekseni miehen vieressä seisoi Veera, joka toljotti naista murhaavasti. Bongasin myös naisen vieressä tylsistyneenä purkkaa jauhavan, about 12-vuotiaan tytön, joka oli varmasti naisen tytär. Hänellä oli samanlainen koukkunenä ja vaatteet, joista superkalliit logot erottuivat kauas. Tyttö mulkoili tallilaisia halveksivasti.
"Olen jo moneen kertaan sanonut, että tämä on vain väärinkäsitys, ja niin-" Latu ei saanut lausettaan loppuun, kun naisen tytär alkoi louskuttaa päälle:
"Hei turha siin sun alkaa sönkkää. Mä oon ratsastanu tyyliin öö jotai niinko kolme vuotta sellasel tallil jos yks tunti makso neljäkymment euroo, kelaa, nelkyt. Et enköhän mä osaa hommani. Se maksanvärinen piru vaan tarvi vähän kurinpalautusta, kuten kaikki kaakit tällä tallilla..."
"Gaza ei oo mikään maksakaakki!" Veera rähähti ja oli hyökkäämässä kynsin ja hampain tytön kimppuun. Latu sai viime hetkellä tönäistyä vaaleakutrin sivummalle. Se ei estänyt Veeraa tärisemästä raivosta.
"Pöyristyttävää käytöstä! Tuo voitukka yritti pahoinpidellä mun tytärtäni... vesikauhuisia kaikki, niin eläimet kuin ihmisetkin! Ei oo teillä kyllä mitään käytöstapoja!" nainen kirkaisi teatraalisesti ja rykäisi tupakkayskäänsä. Tuon vaaleanpunaiset botoxhuulet suorastaan kirkuivat kasareita, joten naurahdin hiljaa.

Katsoin saippuaoopperaa kauhuissani. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Tallissa ei näyttänyt olevan ketään muuta, hepatkin olivat ulkona, vain muutama eläin kolisteli karsinoissaan hermostuneena tallin hälinästä.
"Ja sitä paitsi MINUN ostamani ratsastusvarusteet MINUN tyttärelleni ovat nyt kalleimmillaan ja-"
"Vaiti senkin...!" Säikähdin Latun sihahdusta yhtä paljon kuin vieras nainenkin. Yleensä rauhallinen mies katsoi nyt naista silmät kipinöitä sinkoillen. "Arvoisa rouva, tyttärenne käytti ammattikouluttajille tarkoitettuja kannuksia ja hyvin epämukavia kuolaimia täysin ilman lupaa tallin ratsulla, tunnilla, jolla niitä ei todellakaan tarvittaisi! Ja sitä paitsi hänen ratsastamisensa oli ala-arvoisinta koskaan näkemääni sitten eilispäivän. Olemme jankanneet samasta asiasta puoli tuntia, ja sanon viimeisen ja kymmenennen kerran: jos joku rääkkää eläimiä, niin teidän tyttärenne. Tämä nuori tyttö tässä -" Latu osoitti Veeraa "- halusi vain suojella hoitohevostaan kovakouraiselta kohtelulta repiessään tämän ratsun selästä alas. Tiedän, hän olisi voinut hoitaa sen kauniimminkin, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi." Latuliini henkäisi syvään. "Meidän osaltamme asia on selvä. Emme ole tehneet mitään väärää. Voitte uhkailla millä tahdotte, mutta loppujen lopuksi eläinrääkkäysilmoituksesta ette kostuisi tippaakaan, saatika poliisin kutsumisesta. Minä voisin tehdä sen ja vedota kotirauhan rikkomiseen. Teillä on kaksi minuuttia aikaa poistua tyttärenne kanssa tästä tallista, sitten joudun todella turvautumaan virkavallan apuun."
Asia alkoi valjeta minulle. Henkäisin hämmästyneenä, mutta kukaan ei vieläkään huomannut minua. Nainen valahti vitivalkoiseksi ja sanaakaan sanomatta kopsutteli korkokengillään tallista tyttöä käsipuolessaan retuuttaen. Ovella hän kääntyi ja kiljaisi dramaattisesti:
"Te tulette tuntemaan tämän luissanne, senkin siat!" Tytär vilkaisi minua vihaisesti ja sylkäisi eteeni käytävälle.

Ovi pamahti. Hiljaisuus lankesi talliin. Latu havahtui vasta nyt läsnäolooni, tervehti minua lyhyesti ja poistui tyynesti satulahuoneeseen. Veera seisoi hetken paikallaan tuijottaen eteensä ja sitten, odottamatta, hänen polvensa notkahtivat ja tyttö vaipui lattialle. Tyttö tärisi, enkä ensin ymmärtänyt miksi. Sitten minulla valkeni: mitä ihmettä, itkikö Veera? yleensä rento Veera, jota mikään ei saanut järkkymään?
"Veera..." lähestyin tyttöä epävarmasti ja kosketin hänen olkapäätään. Silloin Veera nousi ylös ja huomasin, että hän nauroi hysteerisesti.
"Siitäs saivat, näitsä ton? Kylläpä sitä oltiin olevinaan... ei elämän kevät näitä ihmisiä!" Katselin räkättävää Veeraa toinen kulmakarva hieman ylhäällä. Joulurauhaa, jaha.

Veera lähti seurakse Harmonian karsinaa siivoilemaan ja sain kuulla koko jutun. Kyseinen tyttö, Aleksandra-Unelmia nimeltään, oli saanut Gazan ratsukseen. Salaa hän oli vaihtanut kuolaimet joihinkin erikoisiin, ulkomailta ostettuihin väkerryksiin, jotka eivät Veeran mukaan varmasti edes olleet laillisia, niin terävät ne olivat olleet. Ja totta kai tyttösen kantapäissä olivat kiillelleet upouudet kannukset. Kun tunnin pitäjä, Latu, oli huomannut asian, hän oli tietenkin komentanut heti Aleksandra-Unelmian alas selästä ja toimistoon puhutteluun, mutta tämä idiootti oli karauttanut ensin Gazalla muutaman kierroksen kiitolaukkaa. Yleisen joukkohysterian ja Gazalle aiheutetun tolkuttoman kivun lisäksi yllätysvedosta oli aiheutunut Veeran totaalinen hermostuminen. Omien sanojensa mukaan hän oli 'mennyt ja repinyt sen lehmän selästä alas'.
"Kuulostaapa hemaisevalta", naurahdin kun Veera lopetti kertomuksensa. "Mut siis oikeesti, älytöntä. En mä voi uskoa tuota todeksi. Missä tollasia nuijapäitä syntyy?"
"Stadis, niinku deeneljäneljä", Veera matki Alexandra-Unelmian liioiteltua slangia ja pyöritteli päätään. "On se jännä... mutta mä menen nyt kattomaan Gazaa. Se on sisällä ja ihan hurjana. Eläinlääkäri tulee tänään, saa nähdä miten täydellisesti se A.U onnistui sen suun repimään."
"Jaksamisia, Veera! Nähdään."
Katselin miten tyttö katosi Gazan karsinan suuntaan ja pyörittelin päätäni. Hullut ihmiset!

Kun viimeinenkin likainen kottarillinen oli punnerrettu lantalaan, pääsin viimein Harmoniann kimppuun. Ennen kuin pujahdin tarhan puisen aidan ali, henkäisin syvään. Viime tapaamisesta minulla oli yhä muistona jättimäinen mustelma reidessäni. Tästä lähtien pitäisin karsinan 'yläluukkua' aina auki, että tamma näkisi ulos... Lopputuloksena olikin ihana jouluaatto tallilla - kävin ratsastamassa Harmonian kentällä, laukkasimme ilman suitsia ja satulaa yhden suoran ja tamma sai olkia karsinaansa sekä jouluomenan.

IHANAA JOULUA LATULAN KÄVIJÖILLE

t. Mira + Harmonia

Harmonia & Mira HM16

// Tässä tälläinen. Kun "lääkäri" kävi, oli Kasan suu ihan kunnossa - onneksi. : )

[Mira]

"Training (PARTY) hard"

Kello nuokkui vielä aamun pikkutunteja, seitsemää ja kahdeksaa, kun asetin käteni kankiohjille. Keräsin ohjat käsiin, suoristin ranteeni, pistin nyrkit pystyyn, ja aloitin työskentelyn. Tarkoituksena oli tehdä ympyröitä ja siirtymisiä, taivutuksia ja väistöjä. Aloitin hevosneidin kanssa pääty-ympyrältä jossa taivuttelin Harmoniaa parhaani mukaan. Minun oli tarkoitus pienentää ympyrää aina vähitellen, mutta jotenkin tamma ei kulkenut niin kuin pitäisi, vaan käveli kuin pieni alkoholisoitunut orava, puolelta toiselle. Keksin kuitenkin äkkiä, että ongelmanani oli huono keskittyminen. Painuin tiukasti satulaan ja huokasin syvään. Minulla oli tapana kohdistaa tuntumaa enemmän sisäkäteen josta Harmonia tuskin piti. Päätin ryhdistäytyä ja homma alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin. Lähdimme ravaamaan uraa pitkin josta siirryimme toiseen päätyyn, taas ympyrälle. Tein saman taivutustehtävän ravissa joka meni huomattavasti paremmin kuin käynnissä. Tein tehtävää pitkän tovin, kunnes Harmonia kulki rentona ja vetreänä allani. Pehmeillä käden avuilla Hamppi kuunteli hienosti, vaikka raviin siirtymiset olivatkin aluksi erittäin huonoja sekä laaduttomia, ja varmasti sen näköisiäkin. Vähitellen tamma aloitti peräänannossa kulkemisen, miltei vapaaehtoisesti, kun annoin sille ohjaa ja pohjetta sen tarpeiden mukaan. Uudet alumiinikannukset tuntuivat selvästi mukavemmilta vaikka toimivat myös tehokkaasti.

Harmonia oli pian kuin oikea Gran Prix tasolla kilpaileva superhevonen. Se kuunteli herkkiäkin apuja ja rentoutti itseään. Puolipidätteellä ja pehmeillä pohkeilla tamma nosti hienosti laukan käynnistä. Nousin kevyeen istuntaan kun olin saanut sen hallintaan istuessani satulassa. Painoin kantapääni alas ja pidin pohkeeni lähellä Harmonian kylkiä. Pidin kädet tarpeeksi hiljaa alhaalla vaikka yritinkin kantaa ne parhaani mukaan. Nuorehko tamma liikkui upeassa, isossa laukassa uraa pitkin. Ja pian vaihdoimmekin rauhallisesti suunnan. Laukka vaihtui meillä ravin kautta ja sain jälleen Hampin työskentelemään isossa laukassa ympäri maneesin. Minua hymyilytti, se oli oppinut paljon käytyään hieman tunneilla. Siitä oli tullut paljon nöyrempi, vaikka vieläkin tamman kanssa piti edetä rauhallisesti. Koulusatula tuntui pehmeältä allani laskeuduttuani hidastamaan laukkaa pikkulaukaksi. Oli aika siirtyä käyntiin ja antaa Harmonian hengähtää ennenkuin aloittaisin koulutaitojeni kohentamisen. Uusi kilpakypäräni tuntui mahtavalta päässäni ja nahkahanskikkaat olivat mukavan pehmeät.

Lämmittelimme vielä hetken tekemällä siirtymisiä. Olin kyllästynyt tuntuponien laiskaan siirtymiseen askellajista toiseen, joten nyt halusin Harmonialta räväkkää energiaa. Painoin pohkeet tamman kylkiin ja lähdimme reippaassa ravissa kiertämään uraa. Kierros, käyntiin. Käynnissä puoli kierrosta ja sitten kahdeksan askeleen ravisiirtyminen. Neljä askelta laukkaa, käyntivoltti ja laukkasuora. Sitten ravia ja käyntiä toistensa perään. Harmonia alkoi tuntua vielä notkeammalta tehdessäni pieniä laukkavoltteja joissa vaadittiin ehdottoman hyvää jalkatyöskentelyä. Harmonia meni ensimmäisellä kerralla sekaisin ja hidasti käynniksi, mutta loppua kohti parani. Teimme samanlaisia tehtäviä vielä tovin, mutta annoin sitten tamman levähtää kahden kierroksen rauhallisella levähdyskierroksella. Itse tein maailmanympärysmatkan sen ohessa.

Aloitimme ensiksi sulkutaivutusten teon. Minulla oli sellainen fiilis, että oli parasta aloittaa niin, että ensin tehtiin voltti ja sen jälkeen jatkettiin pollen ahteri aavistuksen sisäänpäin kääntyneenä. Harmonia tuntui ajattelevan ensiksi pelkkää laukkaamista, se halusi laukata! Aloin taas ajattelemaan asiaa teknisesti liikaa ja käyttämään apuja liian paljon päällekkäin, jolloin Hamböö ei tiennyt mitä siltä pyysin, vaan sekoili ja pysähteli mielenosoituksellisesti. Alku menikin siinä, että sain ajatuksen yksinkertaistettua ja pyysin ensin vain vähän, enkä heti ahnehtinut liikaa. Harmooninen tamma oli onneksi ymmärtäväinen, eikä ottanut nokkiinsa mokailuistani, vaikka hypähtikin pienestäkin avusta uuteen tehtävään.Voi että kuinka Harmonian kanssa oli niin mukava tehdä töitä! Toiseen suuntaan sujui jo paremmin käynnissä, joten siirryttiin raviin. Keskityin paljon vain sulkujen ajatukseen ja siihen, että pidin sen yksinkertaisena, enkä säätänyt liikaa Harmonian päänmenoksi. Olisihan se nyt ollut noloa, jos tamma seisoisi avuttomana paikoillaan kymmeniä erilaisia apuja antava ratsastaja selässään. Sulkutaivutus jatkui vielä tovin, sillä halusin Harmonian treenaavan tulevia kilpailuita varten.

Tämän jälkeen teimme jotain helpompaa - pohkeenväistöä. Vasen pitkäsivu käynnissä, oikea ravissa. Harmonia tiesi mitä piti tehdä, ja asiantuntevasti kulkikin. Kun toistin harjoituksen monia kertoja, päätin ottaa muutakin perushelppoilua. Tasajalat, peruutus, temponvaihdokset ja etu- sekä takaosakäännökset olivat Harmonian mielestä niin velliä, että päätin laskeutua selästä ja harjoitella espanjalaista käyntiä. Tamma nosti jalkaa tottuneesti mutta varovasti ja loppua kohden sen espanjalainen käynti oli kiitettävää. Taputin Harmoniaa ja vilkaisin maneesin kelloa; varttia yli yhdeksän. Talutin Hampin talliin, siellä sitten otin kamat pois, heitin loimen niskaan ja vein tammuskaisen ulos. Tallissa kävin pesaisemassa kuolaimet, ristitin suitset ja lopuksi harjasin vielä satulahuovan, pintelit, kaikki harjat, suojat ja kevyesti loimet.

"Mitäs Mira täälä tekee?" Latu kysyi taluttaessaan Dinnaa ja Katriinaa talliin.
"Hm. Mulla on illalla menoja, niin päätin liikuttaa Harmonian tänään kun ei oo tuntejakaan. Harjoteltiin vähän perusasioita ja treenattiin sulkuja."
"Autatsä mua, kun Irina pitää parille tytölle ryhmätunnin näillä kahdella?" Latu kysyi kiinnittäen Katriinan käytävälle ja heittäen Dinnan karsinaan. "Ne tulee niin myöhää."
"Joo-o, ei mulla oo kiirettä. Harjaan vaik ton Katsun", totesin ja nousin Katriinan karsinanedestä tamman harjapakin. Harjattiin ja laitettiin tammat kuntoon, jonka jälkeen puhdistettiin karsinat, ja siivoiltiin tallille ilmenneiden Sanzyn sekä Sandran kanssa talleja.

Harmonia & Mira HM17 (♥)

[Mira]

"G' Morning, dear!"

Löntystelin uneliaasti kohti Harmonian karsinaa, kädet täynnä hoitovarusteita. Jaloissa painoi aamun maastoreissu. Lauran seura oli ollu pirtsakkaa vaihtelua nuorempien seuraan, olimme tamman kanssa erakoitumisvaarassa, kun yksiksemme niin paljon vietimme aikaa, ja jos emme, niin ainakin sellaisten ylipirteiden ipanoiden kanssa. Univelat alkoivat aina näin aikaiseen herättyä painaa päälle, mutten antanut niiden lannistaa, vaan vauhditin tahtiani ja saavutin päämäräni ripeästi. Olimme yöpyneet muiden hoitajatyttöjen kanssa tallilla, jotkut vielä nukkuivatkin, ja Latu oli ottanut itselleen vapaapäivän pakottaen meidät huoltamaan lauantain tallityöt. Olin unohtanut jalkaani liian isot verkkarit ja päälleni valtavan villapuseron, jalasta löytyivät villasukat ja adidakset, ulkona oli helkkarin kylmä. Hieraisin silmiäni ja pujahdin loimitettuna makaavan tamman karsinaan, joka nousi hetkessä tervehtimään minua. Yö oli ollut jäätävä viimoineen ja lumipyryineen, joten kaikki hiemankin ohutkarvaisemmat pollet oltiin illalla loimitettu.

Painoin poskeni vasten Harmonian kaulaa. Vedin hevosen tuoksua sisääni ja huokasin syvään. Harmonia roikotti lauantairennosti alahuultaan, pieni kuolanoro valui sen leukaa pitkin. Uupuneena nojasin tamman kylkeen, mikä sai sen siirtymään painoni alla. Lyhyessä ajassa Hamppi saavutti aiemman, huolettoman olotilansa ja ainostaan minä jäin murehtimaan ja märehtimään syntyjä syviä, jotka mieltäni painoivat. Viimeiset päivät olivat olleet kohdallani levottomia, en malttanut pysyä aloillani enkä silti jaksanut tehdä mitään - oh, jes, se oli veery strange. Rasittuneen huokauksen myötä suljin silmäni ja koetin sulkea aivoni. Voin kertoa, ettei se onnistunut muuten, kuin tallitöiden raskas taakka. Tallissa oli hiirenhiljaista. Vain Rommi kolisteli karsinansa ovea, muttei siitä syntynyt mitään kummempaa ääntä.
"Harmonia, mä hoidan sua niin kauan, kunnes sut myydään tai susta tulee vihreämpien laidunten käyttäjä", kuiskasin ja irroitin loimen etusoljet. Otin sen pois, vein syrjemmälle ja hain tamman harjapakin. Kohentelin pörröistä nutturaani hymyillen ja kaivoin esille harjat.

Huokaisten tartuin kumisukaan ja aloin pyöritellä sitä laikukasta kaulaa pitkin. Teki hyvää ryhtyä johonkin niin yksinkertaiseen ja luonnolliseen, kuin pölyisen pikku (köh, köh) tamman harjaamiseen. Takerruin jokaiseen sen tuomaan tunteeseen, jokaiseen yksittäiseen karvaan, jokaiseen vedon tuomaan voimaan. Sain ajatukset kerättyä kasaan, ne harhailevat, viekkaat lurjukset pakotin hetkeksi aivojeni syvimpään, synkimpään kolkkoon, jonne ne kuuluivat. Antauduin tuohon tehtäävääni täysin, en kuullut tai nähnyt muuta kuin laikukkaan kyljen, jostä lähti tupoittain talvikarvaa. Harja kerrallaan suin tamman kiilteleväksi kuningattareksi.
Käytyäni läpi tamman harjoista jokaisen, putsattuani kaviot ja setvittyäni hevosen hulmuavat harjan ja hännän, sallin itselleni pienen lepotauon. Otin tamman karsinan edestä itse sille ostamani riimun ja heitin sen sen päähän. Laitoin Harmonialle fleeceloimen ja..ja kierrätin tamman jalkoihin jadenvihreät fleecepintelit. Pitkähkö ohjasriimunnaru vain kiinni ja menoksi.

Lumi kimmelsi kuin tuhannes aurinko ja aurinko paistoi paksun pilviharson takaa. Liukastelimme Harmonian kanssa tiemme lammelle, jonka vankalla jäällä oli turvallista kävellä. Hamppi löntysteli takanani, enkä pyyhkinyt huulille kohonnutta hymyäni pois. Mitä siitä, jos jotkut ajattelevit itsekseen virnistelevää tyttöä hulluksi. Mitä siitä? Niin, mietin. Oliko sillä oikeasti väliä mitä muut ajattelevat. Saahan oman hyvätuulisutensa ja onnensa näyttää muillekkin. Ainakaan minua ei haittannut, että muut tietävät minun viihtyvän laiskana olevan, oikein mukavan hoitohevoseni kanssa. Pakkasta oli about kahdeksan astetta, muttei se menoani haitannut. Harmonia tarpoi hivenen turhautuneena lumihangessa ja minä loikin iloisena edellä. Olin aikeissa hypätä kotimatkalla selkäänkin, kunhan löytäisin jostain mukavan kiven, jonka päältä sinne pääsisi. Kiinnitin riimunnarun vielä kiinni riimuun ja otin taskuuni sen harjapakista omenapaloja.

Lähdimme kävelemään pikkumaastoihin vievää tietä pitkin. Harmonia roikotti päätänsä ja liikutteli korviaan puista tipahtelevan lumen tahdissa. Hymähdin rapsuttaen toisella kädelläni Hamppia harjan alta ja toisella rutistin riimunvartta. Hidastelimme ja nautimme hiljaisuudesta, joka hiveli korviamme.
"Harmonia kuule", totesin vihdoin kun jotain sain päähäni. "ajattelin että me voitais alkaa vähän...kilpailla. Mitäs mieltä olet?" Tamman korvat kääntyivät kiinnostuneina suuntaani, mutta se pysyi hiljaa. Näytin sille kieltäni ja rapsuttelin sitten sitä. Päätin nostaa ravin, joten lähdin hölkkäämään kiitoaskelin. Tamma kulki laiskasti perässäni, eikä sitä olisi huvittanut jalkaansakaan nostaa. Naksuttelin suutani kunnes sain kuin sainkin tamman laiskanpulskeaan ravinkaltaiseen askellajiin. Siinä sitten ravi-käynti sarjaa menimme rantasaunalle ja siellä nousin selkään. Palailimme tallille ja vein Hampin muiden tyttöjen kanssa tarhaan. Ajoimme vielä iltapäivällä Bellalla ja haimme hoitokonit tarhasta ja menimme näyttelyharjoittelua maneesissa.


Harmonia & Mira HM18

[Mira]

Mitä olemmekaan Hampin kanssa lyhyen, mutta tiiviin yhteisen ajan aikana tehneetkään?

R uokittu toisiamme
E hditty toisiemme edelle
L eperrelty toisillemme
A neltu armoa toisiltamme
N äykitty toisiamme

H assuteltu yhdessä
A ivasteltu yhdessä
R akastuttu toisiimme
M uristu yhdessä
O nnistuttu yhdessä
N aurettu yhdessä
I hkutettu yhdessä
A neltu yhdessä

Harmonia & Mira HM19

[Mira]

"Tired Like Zombie"

"Harmonia!" ärähdin riimunnarun päässä teutaroivalle tammalle, joka oli virkistynyt huomattavasti pakkasten kiristyessä yhä lähemmäs kahtakymmentä astetta. Olin kovin väsynyt tänään, viime päivät olivat olleet yhtä kiirettä ja tunnetusti perjantai-iltaan kuului kunnon party hard plus billion shots of tequila. Viaton katse silmissään puoliveritamma pärskähti ja käveli pää matalalla vieressäni. "Mä oon ihan perkeleen väsyny, enkä jaksa tänään sun kiukuttelujas. Yritä hillitä ittes", mutisin ja käänsin Hampin harjauspaalulle, jolle olin kantanut varusteet ja harjapakin hetkeä aikaisemmin. Sidottuani tamman kunnollisella vetosolmulla kiinni. Loimi pois, pikainen harjaus ja terveystarkistus, jonka jälkeen asetin satulan selkään, suitset päähän, lämmitetyt kuolaimet suuhun, tukevat villapintelit patjoineen jalkaan ja vielä viimeiseksi heitin loimen talliin. Huokaisten painoin kilpakypärän päähäni, otin kouluraipan käteeni ja kiristin vielä kannusremmejä, ennenkuin lähdin taluttelemaan Harmoniaa maneesiin. Avattuani oven, sytytettyäni valot ja suljettuani oven talutin Harmonian kentän keskelle.

Hamppi seisoi hienosti paikoillaan, kun kiristin sen satulavyön ja sääsin jalustimet. Se oli vähän rauhoittunut sitten Latulaan saapumisensa; ei paljoa, mutta vähän. Tai sitten kyse oli siitä, että se alkoi nyt vasta näyttää oikeaa luonnettaan. Tamman polla pyörähteli kyllä nyttenkin suunnasta toiseen, kun aloittelimme työskentelyä. Se ei millään malttanut keskittyä siihen, mitä minä siltä pyysin, mutta yritin kärsivällisesti saada sen kuulolle. Hetkittäin tamman korvat heilahtavit minun suuntaani. Teimme alkuun ihan perusjuttuja, muttemme jumittuneet yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa: tiesin, ettei Harmonian keskittymiskyky riitäisi loputtomiin. Pikkuhiljaa tamma alkoi pehmentyä, kun olimme ravailleet kumpaankin suuntaan ja tehneet useita taivutuksia, suoristuksia ja temponvaihteluita niin ravissa kuin käynnissäkin. Kun annoin hevoselle sen kauan odottamat laukka-avut, se vastasi niihin salamannopeasti ja sinkoasi laukkaan aavistuksen verran turhankin vauhdilla.

Istahdin tukevasti alas satulaan ja rauhoittelin formulan menoa. Tänään Hampista olisi ollut paljon hauskempaa saada paahtaa menemään oikein kunnolla, mutta se uskoi nopeasti, että nyt ei ollut kaahailemisen aika. Kiittelin tammaa nopeasti sisäkädellä, kun se liikkui haluamanlaisessani laukassa eteenpäin. Siirsin Harmonian keskiympyrälle laukkaamaan ja aloin kiusoitella sitä vaihtelemalla asetuksen suuntaa: asetin sitä sisään, suoristin sen muutamaksi metriksi ja asetin ulos samalla kun vaadin tammaa jatkamaan myötälaukassa. Pian siirsin pollen harjoitusraviin ja vein sen takaisin uralle, jolla Harmonia pärskähti ja heitti pienen pukin raipaniskun seurauksena.

Tamman pää heilahti aavistuksen verran kohti yläilmoja ja sen teki mieli kipittää menemään epämääräistä pikaravia. Rauhoittelin ravin tahdin mieleisekseni ja huomasinkin Hampin myötäävän mukavasti niskastaan. Silitin sen kaulaa lyhyesti ja pian siirsin tamman tasaisen tahdikkaasta ravista reippaaseen, siistiin käyntiin. Tein pari pysähdystä ja lopulta nappasin jalustimet ristiin kaulalle. Palasin keskiympyrälle ja hölskyin rauhallisesti selässä. Nostin jälleen vasemman laukan. Laukkasimme kierroksen, ennen kuin siirryimme takaisin käyntiin. Pysäytin Harmonian jälleen hetkeksi ja siirsin sen suoraan pysähdyksestä raviin. Koska tiesin, että Harmonian kanssa laukan nostaminen on ravista hankalampaa kuin käynnistä, valmistelin noston huolella. Kun tamma reagoi apuihini sekuntikellontarkasti, kehuin sitä suuresti. Pian tamma sai pienen lepohetken vapaan käynnin muodossa. Rapsuttelin hevosen kaulaa ja annoin ohjien roikkua aivan pitkinä. Hamppi venytti kaulaansa rentona ja pärskähteli tyytyväisenä. Minun oli hyvä olla sen satulassa.

Vaihdoin suunnan yhä vapain ohjin ja aloin pian kerätä ohjia käteen. Työskentelimme hetken aikaa koko maneesin alalla tehden temponvaihteluita tallinpuoleisella pitkällä sivulla ja väistöä toisella seinämyksellä. Sitten palasimme takaisin keskiympyrälle, tällä kertaa Harmonialle ehkä hivenen vaikeammassa oikeassa kierroksessa. Aloittelin muutamalla käynti-ravi siirtymisellä ja sitten lisäilin laukan mukaan kuvioihin. Harmonia oli ihanan pehmeän ja tasapainoisen tuntuinen, enkä voinut olla tuntematta puhdasta iloa onnistumisentunteen johdosta. Ihan kuin se olisi ollut kehittynyt - ihan kuin meidän yhteistyömme olisi ollut kehittynyt!

Lopputunnista harjoittelin maneesin oven avaamista selästäkäsin. Ensimmäisellä kerralla sain sitä eteenpäin pari senttiä, sillä Harmonia kavahti heti sivuunpäin ja ryösti pienen ympyrän, mutta seuraavalla kerralla se vain puri kuolainta ja katseli otsatukkansa alta mulkoillen kun sain oven avattua sekä suljettua. Ulkona oli alkanut sataa lunta, vaikka päivä olikin vielä melko kirkas. Pitkin ohjin, rennoin selin ja ilman jalustimia suuntasimme loppukäynneiksi jaloittelemaan maastoon. Harmonia tuntui uupuneelta ja päätinkin vain kiertää laitumet ja lopuksi taluttaa tamman takaisin talliin nostettuani jalustimet ja löysättyäni vyötä.

Harjattuani tamman huolellisesti syötin sille muutaman palan porkkanaa ja vein sen takaisin tarhailemaan. Muut hoitajat olivat hakeeneet hevosensa hoidettaviksi, joten pidin Harmonialle hetken seuraa tarhan porttiin nojaillen. Olin ilmeisesti onnistunut heittämään loimen tamman selkään huonosti, sillä se hankasi itseään valkoiseen aitaan kuin yrittäen suoristaa muutamaa epämukavalta tuntuvaa karvaa. Huokaisten kiipesin aidan yli, avasin soljet, silitin karvan lapasellani suoraksi ja sain loimen hädin tuskin kunnolla kiinni, kun Harmonia jo laukkasi pitkin tarhan sivua iloisesti pukitellen. Katselin pollen menoa huvittuneena ja työnsin kädet taskuihini lähtiessäni kävelemään takaisin talliin kun sitten vihdoin Chao sai talutettua Katriinan paikalle.

Puolta tuntia myöhemmin istuin satulahuoneessa ja puhdistin Hampin suitsia. Puhdistettuani molemmat suitset - kanki- ja tuntisuitset - siirryin satuloihin ja siitä suojiin. Lopuksi putsasin pihalla harjat ja kiersin sitten tallissa pikaisesti varmistaakseni, että kaikki oli kunnossa. Käytävä oli hiljainen, hoitajia ei näkynyt ensimmäistäkään, kaikki varmasti olivat tarhoilla ihailemassa hoitoratsujaan. Lakaisin hetken olemattomia pölyhiukkasia käytävältä, ennen kuin minun oli todettava, ettei mitään tekemistä ollut.

Harmonia & Mira HM20

[Mira]

Back In Business
Uuden, turkoosikantisen hoitopäiväkirjan ensimmäinen aukeama avautui minulle koleana lauantaiaamuna. Uuden seuratakkini hihoja hypistellen astelin talliin ja tervehdin tuttua tallin tuoksua hyvin mielin. Hetken katselin ympärille maistellen suussani tauolta palanneen tallin tuoretta makua, ja naurahdin lopulta muistaen oman rakkaan hoitohevoseni Harmonian. Astelin tamman karsinalle ja huomasin sen röhnöttävän täyttä tyhjyyttään. Karsina näytti myös melko puhtaalta, joten ajattelin heti että Harmonia olisi syönyt aamuheinänsä tarhassa.

Lunta ei näkynyt oikeastaan lähitienoollakaan, mutta sen verran kylmää ja kosteaa oli, että Harmoniallekkin oli laitettu sadeloimi. Astelin heti tamman tarhalle ja hymyilin vienosti.
”Siellähän se kaunokainen on”, totesin katsellen portilta luokseni kävelevää tammaa. ”Lähekkös sisälle täältä kurakelistä?” Harmonia hörähti matalasti kuin vastaukseksi ja sai minut naurahtamaan. Avasin tarhan portin ja ujutin sen päähän turkoosin riimun, johon varsi olikin jo kiinnitetty.
”Mulla on ollu ihan toosi kova ikävä suo”, totesin suukottaen Harmonian silkkistä turpaa. ”Toivottavasti tänään tunneilla on tilaa, voisin ottaa jonkun irtotunnin ja pyytää, suorastaan rukoilla sut mun ratsukseni.” Lähdin taluttelemaan Harmoniaa tallia kohden.

Kiinnitettyäni Harmonian käytävälle, otin siltä loimen pois ja vein sen oitis paikoilleen. Kaivoin myös esiin samalla matkalla Hampin harjaboksin, josta löysin vanhoja hevoskarkkeja. Aww. Ne kieltämättä maistuivat tammalle, mutta enpä kaikkia viitsinyt antaa.
Harjailtuani hetken kumisualla, pölyharjalla, pehmeällä harjalla ja pääharjalla, kaivoin esille kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Lopuksi vielä hieroin hetken hierontahanskalla, josta Harmonia nautti täysin siemauksin. Jätin Harmonian hetkeksi käytävälle ja kävin katsomassa tuntilistat. Tamma oli menossa tänään vain yhdelle tunnille, ja kolmen vartin päästä alkavalla tunnilla olisi peruutuspaikka. Kaivoin heti kännykän esille ja kysyin asiaa Irinalta, joka ei varmana ollut jakanut hevosia.

”Moi. Hei tota sulla on tänään kohta alkaa toi ensimmäinen tunti, niin siinä on yksi peruutuspaikka, niin voisinkos mä tulla siihen Harmonian kanssa?”
”Saa nähdä nuori nainen”, Irina mutisi epäselvästi ja huomasinkin pian hänen seisovan takanani.
”Hups”, naurahdin kiusaantuneena ja painoin luurin korvaan. ”Niin?”
”Mm. Tule vain”, Irina totesi ja kohensi tiukkaa niskanutturaansa.
”Kiitoksia”, totesin hyväntuulisesti ja niiasin hyvin pienieleisesti hyppelehtien sitten takaisin Harmonian luokse. Ei tamma ollut tehnyt paheitaan, senkun seisoi ja nukkui.

Aika kului nopeasti ja pikkuhiljaa hain Harmonian satulan ja suitset. Heitin satulan selkään, liutuin alaspäin, laskin vyön ja kiinnitin sen toiseen reikään. Harmonia potkaisi tyhjää ja oli näykkäistä, mutta ehdin napata tammaa riimusta.
”Hei tyttö, käytöstapoja”, murahdin ja avasin riimun laittaen sen kaulalle. Avasin ristitykset, lämmitin muutaman minuutin kuolaimia ja asettelin ne Harmonian suuhun. Vedin niskahihnan korvien yli, kiinnitin kaikki remmit ja hain kypärän, hanskat, gaitserit ja raipan, jonka jälkeen painuin tunnille.

Harmonia & Mira HM21

[Mira]

Run, Baby, Run
Harmaa tihkusadepäivä ei ehkä kuullostanut miellyttävimmältä valinnalta kenttätyöskentelyyn, mutta kun maneesissa olivat tunnit ja maastot olivat melkoista mutamössöä, päätin ottaa haasteen vastaan ja tulla kentälle aluksi juoksuttamaan ja lopuksi ottamaan hieman maastakäsin työskentelyä. Harmonia odotteli kentän kulmassa kun kurotin kentän laidalle jättämäni viltin käsiini. Vein sen tamman luokse ja heitin selkään, kiinnittäen sen askartelemallani vatsavyöllä ja etusoljella.
”Aloitetaas kultaseni”, kuiskasin naksauttaen liinan kiinni tamman suitsiin. Kävelin pääty-ympyrän keskelle ja ohjasin Hampin sinne jättämälläni juoksutusraipalla käynnissä eteenpäin.

Muutaman kierroksen jälkeen nostin Harmonialla ravin. Tuloksena oli muutaman laukka-askeleen mittainen spurtti, kunnes se vaihtui sulavaliikkeiseen raviin. Otettuani kuusi kierrosta ravia komensin Hampin vauhdikkaampaan raviin – en kuitenkaan yrittänyt ajaa tammaa laukkaan. Kirjava hoitohevoseni kiisi muutaman kierroksen ajan ravia pukitellen ilopukkeja, mutta annettuani luvan lähteä laukkaan loppuivat nekin. Harmonia laukkasi ensin vasenta laukkaa kunnes vaihtoi sen itsenäisesti oikeaan. Tamma sai laukata ainakin kahdeksan kierrosta, kunnes löysäsin liinaani niin, että se sai laukata vapaammin. Hamppi sujahti kiitolaukkaan ja päästi muutaman hörähdyksenkin, kunnes sain tamman jarrutettua jotenkuten ravin kautta käyntiin. Samaa systeemiä toistimme kolmen vartin ajan.

Lopulta hidastin Hampin viimeisen kerran käyntiin ja kävelin tamman luokse.
”Hyvinhän tyttö meni”, naurahdin ja taputin tammaa kaulalle kiitellen. ”Nyt kuitenkin jatketaan työskentelyä.” Otin loimen ja satulan pois, vein ne kentän aidalle ja palasin Harmonian luokse.
”Aloitetaas”, totesin hiljaa ja sipaisin tammaa lapaan muutaman kerran kävellen hitaasti eteenpäin. Harmonia tajusi homman nimen ja peruutti rauhallisesti. Se kuitenkin kuopaisi maata turhautuneena ja oli jyrätä päälleni lähtiessään ravaamaan, mutta ehdin onnekseni väistää. No, uudestaan vaan.

Parinkymmenen minuutin harjoittelun jälkeen Hamppi peruutti jo kymmeniä askelia, ja osasi tehdä muutaman pohkeenväistöaskeleen, mutta siihen se onnenkantamoinen loppuikin. Tamma taisi olla senverran väsynyt, että alkoi viskoa päätään ja hörisi matalalla äänellä. Teimme kuitenkin vielä muutamia kumarrusliikkeitä ja päästin Hampin laukkaamaan irtona.

Harmonia & Mira HM22

// Tänään on ollut niin kiire noiden tallitöiden kanssa, että tälläinen lyhyt-ja-epäyksityiskohtainen raina tuli hoitokirjaan. ):

[Mira]

"Hei", huudahdin pirteästi astellessani talliin. So fantastic, vapaapäivä töistä! Talli tuntui hiljaiselta enkä havainnut yhdessäkään karsinassa liikettä. Lopulta kuitenkin Latu kurkkasi väsyneenä satulahuoneesta, mutta siinäpä silmät kirkastuivat hetkessä kun minut näki.
"Mira!" Latu huudahti positiivisesti yllättyneenä ja heilautti rennosti kättään. "Mitäs sä?"
"Hyväähän tässä", totesin hymyillen innoissani. "Vapaapäivä töistä joten tulin moikkaamaan Hamppia pitkästä aikaa, on ollu jo pieni ikävä."
"That's good, tamma ei oo saanu vähään aikaan kunnon ratsastusta ku Irina ja Sandra on kummatkin ihan noitten uusien heppojen pauloissa...ni mää oon sitte kiireiltäni joutunu sen ratsastaa jotenki kevyesti", Latu selosti painottaen sanaa kevyesti. Hymyilin ja nyökkäsin.
"Oisko susta ratsastusseuraks?" kysyin ja hymyilin leveästi.
"Joo, voisin ehkä ottaa ton Ankin vähän treeniin ku nyt vapaata on", Latu tuumiskeli.
"Good sullekkin, eiköhän mennä harjailee", hymyilin.

Vartin päästä minulla oli Harmonia tallissa ja sitä sitten siellä harjailin.
"Sä et voi käsittääkkään kuinka ikävä mulla sua on ollu", kuiskasin sille ja jatkoin pölärillä harjailua tyynesti. "Kuvittele ny, puolet kesästä ilman kouluratsastusta, nyaa!"
Saatuamme harjattua hevoset varustimme ne. Latulla näyti olevan pieniä ongelmia kun neiti näpsäkkä-Anki polki jalkaa ja pyöri ympäri estääkseen satulan pääsyn selkään, mutta lopulta Latuhan ne keinot keksii - sain kipittää porkkanaa pitelemään ja kun Anki yrittikin liikahtaa, sain ärähtää kovaäänisesti ä-ää! Niin sitten kumpikin meistä oli valmiina ratsastuskokemukseen. Itselläni ei ratsihousuja ollut mukana, joten ratsastin sitten shortseillani.

"Aattelin et voisin mennä koottua ravia ja pitkällä ohjalla tänään", totesin noustessani satulaan.
"Mm, me voitais vähän niinku yrittää selvitä edes alkukäynneistä", Latu vitsaili kiristäessään vyötä. Menin uralle ja vapautin ohjat kokonaan käsistäni.
"Ja voisin muuten laukata ilman käsii pitkästä aikaan", naurahdin tunnelmoiden, eli heittäen kädet sivuilleni ja sulkien silmänit. "Kuvittele tähän nyt sellanen Titanic-kohtaus mun versiona: Harmonia, im flying!" vitsailin sitten takaisin ja hieraisin tamman kaulaa.

Kun kumpikin meistä oli kävellyt kolme kertaa ympäri - tai Latu ainakin kuusi kertaa mutta vain puoliksi Ankin 'minä menen tästä nyt poikki oikaisen vähäsen hihi' kohtausten ansiosta - nostimem ravin. Itse ravasin melko pitkällä ohjalla, mutta Latu sai olla koko ajan varpaillaan. Ravasin välillä hitaammin ja välillä nopeammin, välillä tein sitten ympyröitä ja yritin saada tammaa notkeaksi kuin mato. Lopulta tamma kulki hyvin peräänannossa.

Aloin pikkuhiljaa koota ravia, ensin lyhty sivu, sitten pitkäsivu tavallista ja sitten lyheyltä sivulta rata pituussuuntaa leikkaa kootulla ravilla. Harmonia kulki oikein hienosti ja olisi selvästi valmis kokoamaan myös laukkaa - mutta siihen en tälläkertaa halunnut mennä, kunhan nauttisin yhteisestä ratsastuskokemuksesta. Pian koottu ravi oli koko uralla ja Latu teki siirtymisiä sitten hieman uran sisäpuolella. Lopulta ravasimme keskiravia, jonka Hamppi omaksui hienosti.

Ravailujen jälkeen laukkasimme. Nostettuani laukan irroitin kädet ja suljin silmät. Hamppi laukkasi laiskasti, mutta kenties se oli ihan hyvä minulle. Laukkasin uralla pitkään kuitenkin silmät auki, mutten pitänyt ohjista yhtään kiinni, vaikka sormet riippuivatkin harjassa.

Harmonia & Mira HM23