fwb-t Dior

[julia]

Tänään en jaksanut edes vaivautua hevosen selkään. Viimeinen koeviikko tuli päätökseensä, onneksi, ja se vei minusta mehut täydellisesti. Pakkohan tuota hurjapääneitiä oli liikutella, joten päätin päästää Diorin juoksemaan narun nokassa ympäri rinkiä.

Nappasin Diorin suoraan narun nokkaan, ja lähdin taluttamaan tammaa ulos pihatosta. Hallapa päätti seurata mukana, ja ravin kanssa!
- Perkele! Et varmasti karkaa! Huusin ja yritin napata kiinni jostain, mutta eihän Hallan päähän oltu jätetty riimua. Yritin sitten huitoa käsiäni Hallan edessä, mutta mitä vielä! Halla the katujyrä meni minun ja Diorin välistä ja lennätti persettäkin minua ja Dioria kohti.
- JUMALAUTA! Huusin ja sidoin Diorin kiinni tolppaan jollakin solmulla, ja toivoin vaan ettei koni karkaisi minnekkään.
- Halla perhana, et mene sinne! Karjuin sen minkä kurkustani lähti, kun tamma juoksi suoraan tallin ovesta sisään. Sisällä Latu taisi seurassaan parin tallitytön kanssa katsella että mitä oikein touhuan. Onneksi Halla suuntasi heinien suuntaan ja lassosin sen - tai ainakin melkein.. - kiinni riimunnarulla kaulasta.
- Julia! Latu karjaisi ja tuli lähemmäksi. Katsahdin häntä hyvin viattoman näköisenä. Apua..

Onneksi Latu ei minua teloittanut riimunnarulla ja kaurasankolla, vaan käski ensi kerralla sanoa jos tarvitsen apua pihattohevosten kanssa. Hevosia kun ei mielellään etsisi lumipyryssä ympäri metsiköitä. Halla luimisteli minulle ilkeästi kun talutin neitokaisen takaisin tarhaan, jossa Dior edelleen onneksi seisoi minun mahtavatekoisen solmun varassa.
- Hyvä ettet sinä omista niin ovelia ideoita toisinkun eräät toiset konit! Sanoin Diorille, joka näytti ihan muulilta, kun oli päästänyt korvansa sivulle roikkumaan hölmistyneesti.

Olin juuri asettamassa juoksutusvyötä Diorin masun ympäri, kun neiti alkoi pullistua kuin kohoava pulla uunissa.
- Luuletko etten huomaa? Sanoin, ja tökkäsin alavatsaa kämmenelläni. Vyö meni juuri ja juuri siihen kohtaan mihin halusinkin, kun ilmapallomaha alkoi tyhjentyä. Kiinnitin sivuohjat vyöhön ja suitsiin, joista olin irroittanut ohjat. Laitoin vielä lopuksi suojat jokaiseen sukkajalkaan, ja neidin selälle enkkuviltin, sekä liinan kiinni suitsiin.
- Noniin, sit menoksi! Irroitin tamman rinkulasta ja lähdin taluttamaan liinassa sitä liukuovista ulos pitkä piiska toisessa kädessäni. Heti oven sulkiessani Dior alkoi temppuilemaan. Se yritti lähtä viemään minua mukanaan, ja selvästi huomasi että sillä oli energiaa tänään. O-ou, vastaan tuli Karoliina Rommipojan kanssa, joka katsoi tammaa melkoisen omituisin silmäyksin.
- Ehh, ei se koskaan oo ollut normaali.. Sanoin tytölle, joka naurahti katsahtessaan Diorin omaa esitystä, jossa se nakkeli päätään ja päästi suustaan mitä omituisempia ynähdyksiä. Yritin saada tammaa kuriin ja vein sen lähemmäksi maneesia, toisen tumman konin ohi. Pian se nosti etusiaan hieman ilmaan, noin parinkymmenen sentin korkeuteen.
- Noniin riittää jo, sanoin ja nykäisin liinasta tamman alas ja talutin sen maneesiin vihellellen, jonka piti olla tyhjä. Siitä huolimatta Veera oli maneesissa hoitaja selässään.

No, silti päätin mennä sekaan toilailemaan, ensin kysyttyäni asiaa Rosannalta, joka oli jo lopettelemassa hoidokkinsa kanssa. Kävelytin sen aikaa Dioria sisäuralla kunnes Veera oli vihdoin lähtenyt ratsastajansa kanssa tallia kohti. Nakkasin Diorin viltin maneesinreunalle, ja suljin portit. Päästin sen kävelemään pikkuhiljaa isonevalle ympyrälle, ja yritin pitää käynnin reippaana.
- Nyt vauhtia laiskamato.. Naurahdin, kun neitiä ei tainnut millään kiinnostaa ympyrällä pelkkä kävely, joten se jäi rapsuttelemaan ojossa olevaa etustaan ajankuluksi.
Piiska heilahti ilmassa, ja Dior tajusi siitä nostaa oikein reippaan ravin. Kehuin äänellä, ja katsoin kuinka se alkoi taipua hieman niskasta ja taivutella kaulaansa pyöreämmäksi sivareiden varassa.
Täydellistä pyöristystä siltä ei kuitenkaan tullut, jota en kyllä odottanutkaan. Ääniapujen avulla jarruttelin tamman käyntiin, ja vaihdoin suuntaa.

Annoin Diorin kävellä toiseenkin suuntaan hetken, ja tarkkailin että käynti pysyi reippaana. Sitten ravuutin tamman vielä tähänkin suuntaan parin ympyrän ajan, ja aloin katsomaan kuinka se toimisi laukassa. Nosto oli outo, ja tamma vetäisi pienen pukinkin väliin raipan heilahtaessa lähempänä neidin mustaa peppua. Laukka oli kuitenkin aktiivista ja pitkäaskelista. Nyt juoksutukset olivat purkissa, ja ravuutin vielä tamman molempiin suuntiin ja sitten taluttelin ilman sivareita Dioria uraa pitkin.

Olin riisumassa varusteita, ja tamma alkoi taas vetää omaa showta. Se nakkeli päätään ja osoitti mieltään sen minkä kerkesi.
- Ja sama esitys taitaa jatkua! Karoliina nauroi vieressä tammalleni, joka teki itsestään pellen esittäessään.
- Jep.. Sanoin ja aloin riisumaan etusista suojia.
Lopuksi vein varusteet satulahuoneeseen ja loimitin sen pihattoa varten. Talutin sitten riimussa riuhtovan tamman tarhaan, jossa Hallaneiti keikisteli odottaen ruoka-aikaa.
- Kiitos vielä sinullekkin tämän päiväisistä temmellyksistä! Nauroin ja taputin Hallaa persuuksille ja poistuin aitauksesta.

[julia]

Ihanaa! Lunta on satanut hiljattain lisää maan peitteeksi, ja minä olin jo tallilla hoivaamassa rakasta kopukkaani. Olin ottanut myös mukaani ystäväni, Elinan, joka oli taitava kamerankäyttäjä. Hän halusi tulla kuvaamaan minua ja uljasta mustaa koniani.
- No nyt on kiiltävä karva ja nätit kaviot! Sanoin taputtaessani Diorin kaulaa, ja jatkoin harjan selvitystä ja kampausta. Sen tehtyäni etutukka sai söpön letin pään koristeeksi.
- Hieno ratsu tää sun hevosesi, vaikka en niistä mitään ymmärräkkään.. Elina nauroi ja silitti Dioria harjalla, kun ei kämmenellä uskaltanut.
- Onhan se. Taidat säkin päästä sen selkään tänään!
Elina mykistyi ja lopulta nauroimme molemmat ajatukselle.
- Jospa pitäisin jalat turvallisesti maan pinnalla, Elina sanoi ja minä rupesin varustamaan tammaani.

- Hei mee seisoo tonne lumihankeen sen kanssa! Elina opasti minua ja minähän tein työtä käskettyä. Dior oli saanut yllensä pelkät suitset, persuukseni alle satulahuovan ja toiseen korvaan söpön tonttulakin!
- Noni nyt paikka siinä! Noin.
Suuntasin sitten maastopolulle, josta Elina otti meistä takaapäin pari kuvaa.
- Haluutko sä kävellä koko matkan kun mennään maastoon? Kysyin Elinalta, joka selvästi halusi jo hevoseni selkään. Ohjasin Diorin siis tallin vierustalle, josta Elina nousi penkiltä selkään, minun eteeni.
- Tää on ihme norsukokoa tää sun hevonen! Elina nauroi ja annoin ohjat hänen käsiinsä.
- Sanon milloin saat käyttää niitä. Ja äläkä vedä niistä, ellen sano sinun tekevän niin, ohjeistin edessä istuvaa ystävääni, ja pukkasin Diorin liikkeelle pohkeellani.
- Apua.. Elina tuskaili ja onnistui räpsäisemään kuvan selästä pitäen tamman harjasta ja tonttulakista. Jatkoimme sitten selässä keskustelua kaikesta mukavasta rauhallisen hevosen tallustaessa allamme.

Metsälenkin varrella tarpeeksi kierreltyämme saavuimme taas tallipihaan, ja Elina laskeutui ensimmäiseksi alas selästä.
- Voisin tehdä tuota useamminkin, sehän oli mukavaa! Ystäväni sanoi heti ensimmäisenä, ja alkoi taas räpsimään kuvia Diorin haukotellessa söpösti kieli ulkona.
- Tule useammin mukaan, niin pääset, laskeuduin alas Elinan viereen ja talutimme tamman talliin. Elina piti ohjista kiinni sen aikaa kunnes sain pujotettua riimun tammasen kaulalle. Ystäväiseni auttoi hevosen purkamisessa ja sen loimittamisessa. Lopuksi Elina kävi viemässä minun avustuksella Diorin pihattotarhaan, ja Hallan hoitaja Riikka tuli hoitokopukkansa kanssa perässä. Elina rapsutti vielä Dioria kaulalta, tällä kertaa ei millään kättä pidemmällä.
- Taisit tykästyä siihen, katsoin ja hymyilin ystävälleni.
- Nojoo, kieltämättä oishan tällänen elukka kiva, hän nauroi ja tuli ulos aitauksesta. Laitoimme portin hyvin kiinni etteivät hepoloiset pääsisivät karkuun. Sitten lähdimme yhtämatkaa autolle selaten Elinan räpsimiä kuvia edustavasta ratsukosta.

[julia]

Vihdoin se oli koittanut. Jouluaatto! Sitäpä olikin jo odotettu, ja olin aivan täpinöissäni heti herättyäni. Juoksentelin pyjamassani portaat alas, ja haistoin paistuneen kinkun tuoksun. Se sai jo suunpieleni kääntymään ylöspäin, ja rötkähdin sohvalle hetkeksi.
- Lähdetään käymään tallilla heti kun ollaan syöty, Äiti sanoi ja alkoi laittaa kinkkua edustuskuntoon, ja päällysti sitä jo sinapilla sekä korppujauholla. Minä aloin tyytyväisen katsomaan tuttuja joulupiirrettyjä. Välillä katselin kuinka kuusen valot ja pallot heijastivat nätisti telkkaria ja ikkunaa vasten. Siinä se joulumieli sitten vain voimistui, ja äiti kutsui koko perheen syömään.

- Minä ajan! Isä sanoi, ja istuutui tutun tila-automme nahkapenkkiin ja asetti avaimet paikalleen. Kaikkien turvavöiden ollessa oikein turvallisesti kiinni, lähdimme ajelemaan kohti tallia, jossa Dior varmaan jo odotteli mitä paketteja hänelle oli paketoitu ja mitä ne sisälsivät. Ei suinkaan, tuskin se edes tiesi päivästä nimeltä joulu. Silti olin ostanut sille useamman paketin verran uusia varusteita ja vähän herkkujakin, ettei vain kesän laidunkausi massusta päästäisi vieläkään eroon. Hopeakuvoinen lahjapaperi loisti kivasti tallin valoissa, ja kasasin paketteja hoitorenkulan viereen.
- Nyt koitti Diorille onnenpäivä! Naurahti Latu kävellessään satulahuoneeseen, kun näki kasaamani lahjavuoren seinän vierustalle.

Suuntasin sitten pihattoa kohti hakemaan pollea joulupuunaustani varten, kun ensiksi olin laitellut varusteet valmiiksi odottamaan hoitorenkaalle.
- Hyvää joulua kultaseni, sanoin omasta mielestäni maailman parhaalle hevoselle, mutta varmaan jokainen niin ajatteli kaikkein läheisimmästä hevostoveristaan.
- Samoin sinulle Halla, naurahdin ja rapsutin myös suokkiputen kaulaa, ja sen mielettömän pehmyttä talvikarvaa. Otin kuitenkin mukaani oman Diorini, ja ojensin tamman äidille siksi aikaa, kun laitoin porttia kiinni. Äitini talutti neidin talliin, ja minä solmin sen kiinni hoitorenkaaseen vetosolmulla. Aloin riisumaan Dioria täydestä loimituksesta, ja kun sen olin saanut päätökseen, ojensin vanhemmilleni harjat ja he saivat alkaa harjaamaan Dioria perin pohjin. Naureskelin vieressä vanhempieni päästessä töihin, itseppähän halusivat!
- Sen täytyy kiiltää kavioista korvankärkiin asti! Naurahdin ja kaivoin jo kaviokoukkua harjapakista. Puhdistin kaikki kaviot ja letitin etutukkaan vielä pienen letin.
- Katsotaanko mitä pukki toi tällä kertaa sinulle! Aloin avaamaan ensimmäistä pakettia, ja tamman huomio kiinnittyi paperin rapinaan. Se höristi korviaan ja selvästi halusi tutkailla itsekkin mitä paketti sisälsi.
- Ratsastusloimi! Minä sanoin ja esittelin tummanharmaata ratsastusloimea Diorille, joka hörisi hieman minulle - tai sittenkin lahjalleen.
- Paras on hepankin tykätä siitä, ei se ollut kovin halpa.. Isä tuumaili ja katsoi vierestä lahjojen avaus leikkiämme.

Lopuista paketeista löytyi tarralliset, valkeat koulupintelit, uudet neopreeniputsit ja lopuksi vielä pussillinen porkkanoita sekä jouluun sopivia punaisia omenia. Tamma tutkaili herkkupusseja sillä silmällä, että olisi voinut lotaista koko pussin kitaansa.
- Yksi porkkana riittää... ainakin näin alkuun.
Sitten aloin asetella enkkuloimea tamman selälle ja laittelin sille suitsetkin päähän. Äiti nimittäin uhkarohkeana halusi kokeilla Diorilla ratsastusta - talutuksessa, ja vain käyntiä. Pelkuri(ko)! Irroitin riimun pois kaulalta, ja talutin Diorin ulos, josta äiti nousi penkiltä selkään.
- Hui miten iso hevonen! Miten voit pysyä tämmöisen selässä.. Hän kauhisteli ja otti ohjat nyrkkiinsä, ja piti samalla kiinni myös harjasta minun käskettyäni. En nimittäin halunnut että äiti olisi heti ensimmäisten käyntiaskelien jälkeen lumipenkassa.. Dior tallusteli niin rauhallisesti ja onnellisen näköisenä saadessaan tehdä niin kevyttä työtä joululomallaan, vaikka se kostautui sitten loman jälkeen - neidistä kuoriutuu hirveä hätähousu ja laukkaratsu, ettei sitä sitten pysäytä mikään jos energiaa kertyy liiaksi!

Kun isäkin oli saanut kokeilla mustaa sotanorsuani selästä pitäen, kapusin itse selkään ja kävin kiertämässä Diorilla lyhkäisen maastolenkin lähimaastossa, jossa ravasin myös pieniä pätkiä. Tallin pikkujoulujen jälkeen pellossa näkyi vieläkin kavionjälkiä peltolaukoista, jossa tamma oli juossut miltei henkensä edestä muita hevosia "karkuun". Pidättelin tammaa jo pellolle tultaessani, sillä se luuli taas laukkojen ajan koittaneen.
- Prrr, ei nyt laukkailla. Rauhallista ravia vain joulun kunniaksi! Totesin hevoselle nauraen ja yritin istua rennosti ihmeellisessä kameliravissa pitkin peltoa, kun tamma olisi halunnut lähtä laukkaan. Oli siinä sitten pidättelemistä!

Palasin noin puolen tunnin kuluttua tallipihaan, jossa vanhempani olivatkin varmasti jo odottaneet minua. Käskin sillä välin äidin pilkkoa punaisia omenia ja porkkanoita sankkoon, jotka lisäisin sitten ruokien joukkoon. Laskeuduin alas tamman selästä halailtuani sen kaulaa jo tarpeeksi. Talutin sen talliin ja riisuin sen suitsista, jolloin ne vaihtuivat riimuun. Tein siinä välissä ruuat sankkoihin, ja nakkasin tasaisesti molempien sekaan omenan ja porkkanan paloja, ja kastelin lopuksi iltasafkat. Tallityöntekijän tehtävänä oli kastella aamuruoka.

Loimitin Diorin toppaloimeen ja käärin sen jalkoihin vielä pintelit sekä etusiin neopreeniputsit vuohisten suojaksi. Talutin sen pihattoon suokkiputen seuraksi. Suljin portin ja sanoin heipat ja hyvät joulut tammoille. Näin myös Karoliinaa matkalla, jolle toivottelin myös hyviä jouluja ilomielin. On se joulu sitten ihanaa aikaa!

[julia]

Niin se vuosi sitten vaihtui, ja edellisestä taakse jäi mahtavia muistoja, kokemuksia ja vähän surullisempiakin uutisia. Tämä vuosi toivottavasti toisi mukanaan uusia tuulia!

Tallipihalla viileä viima sai poskipääni punaisiksi. Vaikka lauantaiaamu oli viileä, mutta sitäkin valoisampi ja kirkkaampi, päätin käydä maastossa ainakin pienen lenkin pyörähtämässä. Tamma tuntui rauhattomalta taluttaessa, ja pyöräytin sen tallipihalle seisomaan. Hyppäsin jo varustetun tamman selkään, ja säädin jalustimia sopiviksi.
- Eiköhän olla valmiita lähtöön? Sanoin tammalle, joka pää taivaissa asti odotti jo lähtöä. Muksautin Dioria kevyesti pohkeella kylkiin. Suuntasin kohti lumista tienhaaraumaa, joka oli täysin kavionjäljetön. Päätin pitää ohjaa ihan hitusen verran tuntumalla, koska Dior tuntui todella levottomalta, ja otti välillä itsekseen raviin siirtymisiä. Tammaa sai todellakin pidätellä kokoajan.

Parista risteyksestä käännyttyäni käynnissä annoin ravipohkeen tamman kylkiin. Dior ampaisi todella ravurimaiseen raviin, ja pidättelin tammaa puolipidättein ennenkuin sain sen rauhoittumaan.
- Rauhotu! Ei nyt olla ralliradalla! Huusin tammalle, joka tuntui räjähtävän käsiin. Ääniavut eivät rauhoittaneet tammaa yhtään, joten keskityin vain pidättelyyn. Käänsin risteyksestä oikealle, mukavalle suoralle, joka olisi mainio laukkaamiseen. Huono idea, mutten sitä tuossa vaiheessa edes tajunnut. Painoin vasemman jalkani pohjetta hieman taaksepäin, ja toista eteenpäin. Dior pukitti sillä siunaamalla sekunnilla minut alas, ja jatkoi laukassa pitkin lumista tietä. Voi hitto...

Hetken vain makasin lumihangessa. Kun sain itseni ylös, suurin huoleni oli hevonen, ei suinkaan minä itse. Hätäännyin jo hetkeksi, kun en kuullut enkä nähnyt tammaa missään. Osasikohan se edes tallille takaisin? Kauhistuin ajatuksesta, että Dior olisi voinut loukata itsensä, tai jopa jäädä auton alle. Itku kurkussa lähdin juoksemaan kavionjälkiä pitkin tallia kohti. Samalla kaivoin puhelinta taskustani. Käteni tärisivät mielettömästi, eikä kännykkä tuntunut pysyvän edes käsissäni. Etsin puhelimen osoitekirjasta Latun numeroa kuumeisesti, kunnes parahdin taas itkuun, ja nostin luurin korvalleni.

- JATKUU -

/ Ensimmäinen tarina tälle vuodelle, ja sekin vain osa siitä?! Kamala sentään, olen laiskistunut! :---(