fwb-t Dior

[Latu]

sivut
Kutsutaan: Dior
Syntynyt: 29.03.2011, VARL
Sukupuoli: tamma
Rotu: fwb
Säkäkorkeus: 169 cm
väri: musta

Koulutustaso: KO:heA, RE: 100 cm
Kasvattaja: Tunturin Talli
Omistaja: Julia

[julia]

Jes! Olin vihdoin löytänyt Diorille uuden kotitallin, kun edellinen oli lopettamassa toimintaansa piakkoin. Eilen tamma pääsi jo tutustumaan uuden kotinsa ympäristöön, ja pääsi nukkumaan pihattoon eristyksissä muista. Uskon että Dior tulee pärjäämään pihatossa pidempäänkin!

Pääsin äitini kyydillä tallille iltapäivällä. Jäin tummansinisestä tila-autostamme pois suuren pellon vierustalla, ja kävelin siitä kamat kourassani päätalliin. Ohi kävelevät ihmiset eivät minua edes huomanneet, ja minä livahdin päätallin kautta pihalle. Menin kohti ensimmäistä pihattoa, jossa Dior vilkuili ympärilleen korvat hörössä ja sen pää vispasi suuntaan jos toiseenkin.
- No hei neiti! Sanoin ja otin nahkaisen riimunnarun maasta.
- Onko sulla ollu täällä ulkona yksinäistä? Mutisin ja lässytin tammalle minkä kerkesin, ja avasin pihaton portin. Dior pyörähti kerran ympäri, ja pysähtyi sitten eteeni.
- Sua taitaa uusi paikka vähän stressata? Hymähdin ja kiinnitin riimunnarun riimunrenkulaan. Juuri kun olin kääntymässä ja raottamassa porttia, Dior päästi suustaan aivan mielettömän kimakan hirnahduksen, aivan korvani juuressa. Pitelin korvastani kiinni ja käännyin hevosta kohti.
- Kiitos että viet kuulonikin..
Neiti töllötti minua hölmistyneenä ja lähti seuraamaan minua kun suuntasin päätallin heinälatoa kohti.

Parkkeerasin tamman harjausrenkulan edustalle, ja sidoin sen kiinni vetosolmulla.
- Odota kiltisti siinä.., mutisin ja kävelin reippaasti varustehuoneeseen etsimään Diorin tummansinistä harjapakkia ja suitsia. Etsin ja etsin tavarapakkia, ja mietin, että minnehän olin sen eilen pistänyt. Pian löysinkin sen nurkasta, pölyttyneiden laatikoiden päältä. Suitset löytyivät sitäkin helpommin suitsinaulakkorivistä. Otin ne mukaani, ja palasin käytävälle.. Tamma kuopi jalallaan sen minkä kerkesi, ja riuhtoi päätään riimun varassa.
- Ihan rauhassa! Ei oo mitään hätää..

Kun olin saanut tamman rauhoittumaan, aloin harjaamaan sitä pitkin ja voimakkain vedoin erilaisilla harjoilla, niin että ulkona sen karvapeitteeseen tarttunut hiekka ja muu lika irtoaisi. Lopuksi pyysin sitä nostamaan kavioita puhdistusta varten..
- Nosta.., sanoin napakalla äänellä, ja nyin sen jalan vuohiskarvoista. Silti jalka ei vain noussut, vaan Dior nojasi käteeni painavasti.
- Lopeta jo! Nyt se jalka ylös! Komensin vieläkin napakammin ja läpsäytin sitä kämmenselällä pienesti ryntäisiin, ja liu'utin käden uudestaan pitkin sen etujalkaa. Jalka nousikin äkillisesti, ja minä nappasin siitä tiukasti kiinni.
- Kiitos! Kehuin sitä ja jatkoin jalan puhdistusta.
Loputkin jalat nousivat komennuksella hyvin, ja sitten aloin laittamaan tammalle suitsia päähän. Pujotin riimun sen kaulalle, ja tarjosin kuolainta sen suuhun.
- Avaisitko suusi, kiitos.., sanoin ja kutitin sitä hammaslomasta. Silloin se nykäisi päänsä ylös riimun varassa ja suitset lipesivät otteestani. Olin karjaisemassa jotain, mutta jätin sen sitten sanomatta ja jatkoin yrittämistä.

Vihdoin tammalla oli päässään suitset, kuolaimissa riimunnaru ja jokaisessa jalassaan suojat. Jätin sen tavarat seinän viereen, ja tein tiukan u-käännöksen ulos. Päätin talutella sitä uudessa ympäristössä, kun en vielä ratsastamaan halunnut lähteä, varsinkaan kun Dior oli tälläisella tuulella. Kävin maastolenkin päämaastossa, siellä tamma tuntui rauhalliselta ja ennen kaikkea omalta itseltään. Molemmat nautimme raikkaasta ulkoilmasta ja rauhallisuudesta.

Pian pääsimme takaisin tallipihaan ja talutin Diorin takaisin päätallin heinäladon renkulaan kiinni. Se tiiraili korvat hörössä ykköstallin asukkaita ja minä aloin purkamaan siltä varusteita pois. Kun olin kaikki varusteet saanut pois, vedin sen selkään sadeloimen, koska yöksi oli luvattu sateista säätä. Olin kiinnittämässä etusolkia kiinni, kunnes huomasin että Latu käveli kohti minua ja tammaani. Moikkasin häntä Diorin takaa.
- Mites tää neiti on sopeutunut tänne? hän kysyi.
- Ihan hyvin, hieman levotonhan se vielä on ja yksinäinen pihatossaan..
- Noh, pian se saa Hallahepan seurakseen, Latu sanoi ja taputti Diorin kaulaa pari kertaa. Minä nyökkäsin, ja sitten hän hiippaili ulos ja minä jatkoin tamman loimitusta. Vein tavarat takaisin varustehuoneeseen omille paikoilleen, ja talutin lopuksi Diorin sen omaan pihattoon. Laitoin portin hyvin kiinni, ja varmistin vielä ettei se jäisi auki. Hain lopuksi vielä tammalle iltaruuat ja kippasin ne isompaan muovisankkoon.
- Heippa, nähdään taas huomenna. Toivottavasti sun ei tartteis olla pidempään yksin.., sanoin ja rapsutin sitä poskesta sen syödessä iltaheiniään.

[julia]

Aamukymmenen aikoihin olin jo kiskonut tallivaattet päälle, ja olin kotipihallamme virittämässä skootteriani käyntiin. Viileämpääkin viileämpi pakkasyö oli saanut menopelini vaipumaan jonkinlaiseen horrokseen, eikä se halunnut tehdä kanssani yhteistyötä ollenkaan.
- No kuule, älä vaan käynnisty..! Karjaisin pihassa niin, että aamulehteään hakeva naapurin mummo taisi luoda "wtf" katseensa minuun.
- Mrrh.., murahdin ja väänsin vielä kerran avainta lukossa ja sitten! Se käynnistyi, ja ryminällä.
Taputin valkean skootterini "kaulaa" ja hyppäsin sen mustalle, nahkaiselle penkille. Vedin kypäräni päähän ja lähdin ajotielle kaasutellen, suuntanani siis talli.

Ajomatka sujui ongelmitta, eikä minun tuurillani bensakaan loppunut. Parkkeerasin skootterini autopajan vierustalle, ja jätin kypärän sen sarveen roikkumaan. Kävellessäni hiekkatietä pitkin näin kentällä harjoittelevan ratsukon, jota en vielä tunnistanut. Hevonen oli rautias, ja näytti kevytrakenteiselta. Ehkä se oli arabi, tai lämminverinen.. Mietin hetken, mutten ollut paras rotujen tunnistaja - enkä varsinkaan tallin tuntihevosten tunnistaja -, ja kävelin tuulta vastaan päätallin lämpöön. Hevoset hörähtelivät tuttavallisesti hoitajilleen ja tallin muille kävijöille, jotka olivat väkisin käsi ojossa tunkemassa jokaiselle konille herkkupaloja suuhun. Hymähdin itsekseni ja raotin varustehuoneen ovea. Löysin heti Diorin harjapakin sieltä nurkasta mihin sen olin jättänyt. Nappasin sen kahvasta kiinni ja kannoin sen heinäladon renkulan lähettyville. Pöyhötin blondeja hiuksiani ja astelin ulos Diorin pihattoa kohti. Näin kuinka se tamma tuijotti pihaton suojapaikkaa korvat puoliksi niskassa, ja siitä olisi voinut aistia että se oli selvästi tympääntynyt. Halla oli vallannut suojapaikan kokonaan ja mussutti siellä omia heiniään.
- Aivan.., tokaisin rapsutin otsaani. Halla oli siis nyt siirtynyt Diorin pihattokaveriksi. Olin kuullut tuosta pirullisesta suomiputesta melkoisia juttuja, ja mietin mitähän se keksisi minulle tehdä. Otin maasta tammani riimunnarun ja rohkenin kuitenkin mennä hevosten luo tarhaan. Halla luimisti heti korvansa kun lähenin sitä ja Dioria, ja käänsi hieman takamustaan meitä kohti.
- Ehei en mä sulle mitään aio tehdä.., mutisin ja tökin Dioria ryntäistä kyynärpäälläni niin, että se liikkuisi taemmas. Sen se teki, ja minä ryhdyin pujottamaan riimua sen päähän. Sitten napsautin narun kiinni sen riimuun, ja talutin sitä portille. "Kauhuissani" huomasin että Halla seurasi meidän perässämme.
- Et sä voi tulla mukaan, sanoin ja siirsin katseeni siihen.
Halla puski päällään Diorin lautasta ja siitäkös Dior sitten säpsähti. Sen takapää miltei pomppasi sivuun, ja tamman katse oli siirtynyt suokkiin, joka vain vähän kiusasi uutta tulokasta.
- Hohhoijjaa., huokaisin ja talutin Diorin ulos tarhasta, ja vahdin tarkasti ettei Halla päässyt tulemaan mukaan.

Tallissa olin sitonut tammani kiinni hoitorenkulaan vetosolmulla, ja olin riisumassa sen päältä kosteaa sadeloimea pois.
- Taisi sataa ihan kunnolla.., mutisin ja nostin likaisen, sekä kostean loimen pois Diorin selästä. Jätin sen kuivumaan päätalliin, ja jatkoin hoitotoimia. Poimin harjapakista pitkäharjaksisen pölyharjan, jolla aloin harjata tammaa pitkin ja voimakkain vedoin, molemmin puolin. Kun olin harjaillut sitä eri harjoilla ja puhdistanut kaviotkin, oli vuorossa varustus.

Varustehuoneessa etsin tammani pikimustaa, Kieffer -merkkistä koulusatulaa, joka oli maksanut ainakin omaisuuden. Sieltä muiden satuloiden seasta se löytyikin, ja nakkasin koulupenkin päältä satulasuojuksen pois. Suitsinaulakosta käteeni tarttui Diorin strassikoristellut aachensuitset, ja varusteet matkassani menin takaisin käytävälle. Nakkasin suitset pakin päälle, ja aloin liu'uttaa satulaa pitkin Diorin kaulaa, ja sitä pitkin selkään. Kun se oli oikealla kohdalla, suoristin satulahuovan ja pistin jo vyön ensimmäisiin reikiin. Suitsetkin menivät ongelmitta päähän, ja suojat saatiin jalkaan erityisen hyvin.

Olin saanut talutettua Diorin ja itseni tallipihaan, jossa säädin jalustimia sopiviksi ja vyötä kireämmälle. Sitten hyppäsin selkään, ja kiristin vielä satulavyötä toiselta puolelta, koska se tuntui todella löysältä. Pian satula ei enää heilunut allani, ja muksautin kevyesti alapohkeellani tamman liikkeelle. Tuntui, että se omisti vain kolme jalkaa, ja sen käynti tuntui erittäin epämiellyttävältä. Päätin kuitenkin lähtä kävelemään alkukäynnit virkistävään maastoon. Pidin ohjat melko pitkänä, mutta olin kerännyt niitä hieman käsiini kaiken varalta. Dior roikotti päätään ja venytteli kaulaansa, eikä ollut moksiskaan vinkuvasta tuulenpuuskasta tai kahisevista syyspuista, jotka tiputtelivat vähän väliä päällemme ruskansävyisiä lehtiään. Käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, ja se vei minut melko nopeasti takaisin tallipihalle. Ratsastin tallipihan läpi kentän portille, ja tarkistin ettei siellä ole ketään. Se näytti odottavan seuraavaa käyttäjäänsä, ja ohjasin Diorin avonaisesta portista sisään.

Uralla, oikeassa kierroksessa keräsin miltei heti ohjat käsiini, ja aloin tekemään molempiin päätyihin isoja pääty-ympyröitä. Jokaisella ympyrällä taivutin tammaa banaanin muotoon, ja aluksi se halusi puskea läpi avuistani. Kun ympyrät olivat onnistuneesti taivuttaneet Dioria hieman, aloin asettamaan sitä jokaisessa kulmassa. Yllättävän hyvin se asettuikin, ja jatkoin käynnissä työskentelyä.

Taivutin ratsuani keskihalkaisijalle, ja puolessa välissä aloin antaa napakoita pohjeapuja oikealla pohkeella hieman taemmas, ja pidätin hieman. Dior väisti pohjetta nätisti, ja askel tuntui menevän ristiin. Tein samaa oikeaan kierrokseen vielä ainakin 2 kertaa, kunnes tuntui että se riitti. Tein pohkeenväistön myös toiseen suuntaan, ja se sujui toista kierrosta paremmin. Oli aika siirtyä ravityöhön.

Pohkeeni kävivät napakasti Diorin kyljissä, ja se nosti nätin ravin. Aluksi asetin sitä sisäänpäin kulmissa ja kaarteissa, ja aloin tekemään myös parit pohkeenväistöt ravissa. Molemmat kierrokset menivät hyvin, ja väistöjä ei tarvinnut ottaa kahta kertaa enempää.
Aloin valmistelemaan laukannostoa, ja pidin ravin tahdin reippaana, mutten liian ravurimaisena.

Sitten sisäpohkeeni siirtyi hieman eteen, ja ulkopohje taakse, ja tästä nousi heti oikeanpuoleinen laukka. Istuin tiiviisti satulassa, ja myötäsin kädellä tamman taipuvaa kaulaa. Hetken tähän suuntaan laukattuani aloin pyörittää keskellä kenttää isoa ympyrää, jonka ratsastin kahdesti ympäri per kerta. Dior oli tuntumalla hyvin, eikä kaahottanut suoranaisesti, vaan oli hyvin kuulolla ja päätin vaihtaa suunnan. Siirryin raviin, ja käännyin lävistäjälle. Keskellä lävistäjää tein pienen pidätteen, ja yritin laukannostoa. Laukka nousi hyvinkin ilmavasti, ja annoin äänikehuja taputellen Diorin kaulaa.

Laukassa tein taas sen saman keskiympyrän parisen kertaa, kiertäen ympyrän kahdesti ympäri per kerta. Sitten jarruttelin jo raviin, ja tein paljon voltteja ja ympyröitä ravissa. Vaihdoin välissä suuntaa ja kevennystä, että molemmat jalkaparit saivat rasitusta tasaisesti. Lopuksi kävelin ympäri kenttää loppukäyntejä pitkin ohjin. Dior pärskähteli tyytyväisen kuuloisesti allani, ja taputinkin sitä kaulalle kehuvasti.

Tallissa olin valmistellut sen päiväruuille, ja laitoin sille loimen niskaan ettei se ihan paleltuisi ja kastuisi sateen yllättäessä. Vein Diorin takaisin pihattoon Hallamamman seuraksi, ja joka tuntui nyt ottavan uuden tuttavuuden hyvin vastaan, eikä se enää tohtinut kiusata toista. Taputin Diorin kaulaa hellästi ennenkuin poistuin tarhasta. Nakkasin riimunnarun maahan, ja lähdin pois päiväheinäkärryn tieltä.

[julia]

Päiväkolmen jälkeen, suoraan koulusta ajelin skootterillani tallille, koska halusin heti nähdä Diorin ja mennä ratsastamaan että saisin ajatukset muualle. Parkkeerasin ajomatkan päätyttyä menopelini autokatokseen, ja kaivoin penkkini alla olevasta tavaratilasta ratsastushousuni ja tottakai, syksyn sävyihin sopivat, keltaiset kumisaappaani! Vaihdoin kangaskenkäni kumppareihin, ja lähdin talsimaan märkää ja kuoppaista hiekkatietä pitkin kohti tallia, ratsastushousut kainalossani.

Kun olin känyt vaihtamassa farkkunikin pois, ja viikannut ne nätisti tammani tavaralaatikkoon siksi aikaa säilöön, menin pihatolle vetäen tuulitakin huppuani päähän. Vesi loiskahteli kumppareideni alla kun astelin kohti pihattoa, joka eli entistä kosteampi.. Ja tottakai Dior oli sotkenut loimensa, ja se oli läpimärkä sekä lisäksi erittäin kurainen..
- Voi kuule mitä sä olet tehnyt.., mutisin ja lähdin riimunnaru kädessäni metsästämään sitä pihatosta. Ensin eteeni asteli Hallaheppa.
- Terve sinullekkin., sanoin, ja kiersin sen takapään kauempaa. Sitten otin Diorin kiinni riimuun ja talutin sen pois koko pihatosta. Hallakin pysyi paikallaan liikahtamatta, ja hyvä niin, nimittäin en halunnut kalastella ja houkutella sitä jos se karkaisi tallipihaan ja siitä jonnekkin kauemmas. Vein Diorin tällä kertaa keskelle käytävää, koska joku oli ehtinyt heinäladon renkulalle ensin. Muut hevoset töllöttivät mustaa tammaani jotkut korvat hörössä, toiset luimussa ja loput eivät edes huomanneet. Laitoin ketjut kiinni tamman riimuun, ja aloin riisumaan loimea tammani päältä. Vihdoin kun märähkö ja likainen loimi irtosi selästä, jätin sen kuivumaan päätallin lämpöön. Lähdin hakemaan pakkia ja varusteita satulahuoneesta. Ajattelin tänään mennä puomiharjoituksia ja kavaletteja. Sieltä ne tavarat löytyivätkin, sieltä samasta paikasta mistä ennenkin.
Hetkinen. Ennenkin? Hetken mietin mitä oikein ajattelin, ja naurahdin päätteeksi. Olin kai sopeutunut todella nopeasti uuteeen talliin ja sen ympäristöön.

Palasin harjapakin, suitsien ja estesatulan kanssa kanssa käytävälle. Avasin pakin ja otin sieltä pitkäharjaksisen pölyharjan, ja harjasin sillä nopeasti selän kohdan molemmin puolin. Sitten nakkasin satulan Diorin selkään, oikealle kohdalle, ja annoin sen olla selässä sen aikaa kun harjasin muut paikat. Sitten liu'utin etujalkoihin jännesuojat ja laitoin tarrat tukevasti kiinni. Takasiinkin laitoin niiden omat jännesuojat. Sitten pujotin riimun kaulalle ja aloin laittamaan meksikolaisia suitsia Diorille päähän. Kuolaimia tarjotessani tamma hieman empi.
- Avaas se suusi, sulla on kyllä ennenkin ollut nää kuolaimet suussa., sanoin ja kutitin sitä hammaslomasta. Pian se antoi periksi ja olympiakuolain asettui oikealle kohdalle ja vedin niskahihnan korvien taakse. Kiinnitin remmit hyvin kiinni ja nyt suitset olivat tukevasti päässä. Kun Dior oli vielä kiinni, päätin käydä vaihtamassa kumpparini nahkaisiin ratsastussaappaisiin.

Martingaali-rintaremmin aseteltuani ja laitettuani sen kiinni, kiristin vielä panssarivyötä ja irroitin sitten hevoseni pois käytävältä. Nakkasin samalla pakin ja riimun heinäladon eteen, että varmasti löytäisin ne siitä tulomatkallani. Pian näin tallissa kävelevän Latun ja hänen vierellään erään vaaleahiuksisen tytön, joka oli aivan punainen. Hän taisi itkeä. Mitähän hänelle oli sattunut?

Ulkona alkoi sataa. Siirryin maneesiin, koska tunteja ei vielä ollut. Kannoin keskelle puomeja ja tolppia, ja kokosin niistä puomilinjan ja in and out - sarjan neljästä, pienehköstä ristikosta, jotka tulisin laukassa. Toiselle pitkälle sivulle laitoin tiheään puomeja, jotka oli tarkoitus tulla ravissa.

- JATKUU -

[julia]

- JATKUU -

Talutin tammani kaartoon, ja laskin jalustimet alas. Kiristin myös vyötä, ja sitten nousin maneesin penkiltä selkään. Istuuduin tukevasti ja syvälle satulaan, ja korjasin jalustimet jalkoihini. Vaihdoin raipan sisäkäteen, ja pidin ohjat pitkinä alkukäyntien vuoksi. Sitten painoin rauhallisesti ja pienin avuin pohkeeni kiinni Diorin kylkiin, ja se lähti kävelemään pitkin uraa rauhallisesti. Myötäilin heti lantiollani sen liikkeitä.

Kun alkukäynnit oli kävelty molempiin suuntiin, keräsin pikkuhiljaa ohjia käsiini ja aloin ratsastaa Dioria reippaassa ja aktiivisessa käynnissä. Ohjien ollessa hetken tuntumalla ja taivutellessani kaarteissa, annoin napakat pohkeet tamman kylkiin kaarteessa, ennen pitkän sivun alkua. Dior lähti reippaaseen raviin miltei heti, ja aloin keventämään ulkojalan mukaisesti. Pitkän sivun tullessa päätökseensä hiljensin jo ennen kaarretta. Pidin pohkeet napakkoina kyljissä, ja toistin harjoituksen - pitkillä sivuilla ravia & lyhyillä käyntiä -, pariin otteeseen molempiin suuntiin.

Jäin keventelemään ravissa, ja aloitin ravityöskentelyn tekemällä pääty-ympyrät molempiin päätyihin. Keskihalkaisijalla pyysin Dioria pysähtymään, ja ensin se oli vaikeaa suoraan ravista. Pian kun tamma alkoi ymmärtää, mistä tehtävässä oli kyse, se pysähtyi hyvin, ja lähti reippaasti ravissa tekemään ympyrää loppuun. Uran sisäpuolella oli vielä ravipuomit, ja tulin ne pari kertaa reippaassa ravissa, satulassa istuen, ja molempiin suuntiin. Ravityöskentely oli nyt ohi, ja siirryin sisäpohjetta siirtämällä eteenpäin harjoituslaukkaan.

Laukassa tein parit pääty-ympyrät molempiin suuntiin, ja välissä vaihdoin laukkaa keskihalkaisijalla laukanvaihdolla, ja se sujui hyvin! Kun Dior alkoi tuntua vetreältä ja kuuliaiselta, jarruttelin sen ravin kautta väikäynteihin, ja annoin sen hetken huokaista pitkin ohjin. Sillä välin mietin millaisessa tahdissa aijoin tulla in and out -sarjan, ja kuinka paljon laukkaa täytyi lyhentää. Toisaalta jos Dior tulisi sen verkkaisesti, kuinka paljon laukkaa täytyi pidentää.

Loppuun mietiskeltyäni keräsin taas ohjat käteeni, ja päätin aloittaa kavalettitehtävän teon. Nostin kaarteessa sujuvan laukan, ja laukkasin kierroksen ennenkuin aloitin. Pidin pohkeet kokoajan lähellä Diorin kylkiä, jos se päättäisikin olla hyppäämättä. Käänsin linjalle ja laukka oli tasaista sekä hillittyä. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Diorin hoitaa loput. Hyppy, alas.. Hyppy, alas.. Hyppy, alas ja hyppy, alas. Sehän meni hyvin, vaikka vähän lopussa tamma alkoi hosua askeleidensa riittävyyden suhteen.

Tulin tehtävän vielä eri tempoissa, ja testasin kuinka hyvin Dior pystyi sovittamaan laukka-askeleensa esteväleihin. Pieniä kompurointeja ja paria kieltoa lukuun ottamatta kavalettitehtävä sujui odotettua paremmin!
- Hienosti meni., sanoin kehuvasti ja taputin tammani kaulaa. Sitten nostin vielä ravin ja keventelin loppuraveja molempiin suuntiin noin 3 kierrosta. Loppukäynnit menin myös molempiin suuntiin, ja lähdin ratsain tallipihalle kun tunti alkoi.

Pysäytin Diorin tallipihalle, jossa heittäydyin alas sen selästä. Taputin sitä vielä kaulalle, ja nostin jalustimet sekä löysäsin hieman vyötä. Talutin sen heinäladon rinkulalle, ja avasin vatsapanssarin, irroitin siitä martingaalirintaremmin ja lopuksi irroitin sen kokonaan satulasta. Nostin sen satulan päälle, ja sen päälle taiteilin satulasuojuksen. Pujotin narussa roikkuvan riimun Diorin kaulalle, ja avasin suitsien remmit. Odotin kuolaimia sen suusta, joita se ahkerasti mussutti suussaan. Lopulta se päästi niistä irti, ja nappasin suitset remmeineen käteeni. Pujotin riimun takaisin sen päähän, ja kävin pesaisemassa hanan alla Diorin olympiakuolaimen.

Palautin varusteet satulahuoneeseen oikeille paikoilleen, ja laitoin estesuitsetkin vielä pakettiin, koska harvemmin minä tammallani hyppäsin. Raotin ovea ja palasin takaisin ottamaan Diorilta suojia pois. Harjasin kaikki suojat hyvin hiekasta ja liasta, ja "paketoin" ne harjapakkiin. Harjasin vielä tamman nopeasti satulan ja satulavyön kohdalta, sekä jalat. Nappasin pakista vielä kaksiteholinimentin, ja levitin sitä kaikkiin jalkoihin tasaisesti, koska olin hypännyt tänään.

Oleilin tallilla parisen tuntia, ja puhdistelin tammani molemmat satulat ja vaihdoin niihin puhtaat satulahuovat, sekä putsasin molemmat suitset. Ahkeraa, eikö?

Aloin valmistelemaan Dioria yöpuulle jo noin puoli kahdeksan aikoihin, ja nakkasin tamman selälle sen oman sadeloimen, ja pistin soljet kiinni. Lopuksi käärin kaikkiin sen jalkoihin fleecejoustopintelit. Sitten vedin vielä etukavioiden päälle neopreeniputsit haavereiden estämiseksi.
- Noniin, nyt olet valmis., taputin tamman kaulaa, joka hörähti minulle pienesti ja taittoi korvansa eteenpäin tötterölle. Kasvoilleni nousi hymy, ja halasin sen kaulaa hellästi. Sitten irroitin sen hoitorinkulasta, ja nappasin mukaani sankossa olevat iltalisikset. Talutin sen pihattoon, jossa Halla jo odotteli seurakaveriaan.
- Hyvät yöt molemmille! Sanoin reippaammalla äänellä, ja asetin Diorin iltaheinien viereen sen väkirehusankon, josta se alkoi mussuttamaan kauran ja proteinpellettejen yhdistelmää "lisämausteidein" kera. Poistuin pihattoaitauksesta ja Dior kohotti silloin päätänsä koooorkealle, ja hirnahti perääni. Katsahdin taakseni ja hymyilin.

Siirsin harjapakin takaisin varustehuoneeseen, ja otin mukaani farkkuni sekä likaiset satulahuovat. Hiekkatietä pitkin askelsin kumisaappaat vesilätäköissä loiskuen skootterilleni, ja taittelin tavarat sen tavaralaatikkoon. Asetin kypärän päähäni, ja käynnistin ajokkini. Sitten ajelin pois talliympäristöstä katuvalojen valossa.

[julia]

Päätin tänätiistaina pitää tammallani vapaapäivän. Olin itse loukannut nilkkani koululiikunnassa, eikä siksi minun ollut järkevää ratsastaa, vaan ajattelin vain hoitaa Diorin. Kävin kotona vaihtamassa vaatteeni, ja pääsin äitini kyydillä tallille noin viiden aikaan iltapäivästä.
- Varohan jalkaasi ettet loukkaa sitä jalkaasi pahemmin., äiti sanoi huolehtivasti, ja minä nyökkäsin hymyillen.

Kun olin könkännyt autosta tallipihalle, näin alkeistuntilaisia menevän kentälle jonossa. Sade oli hetkeksi hellittänyt, eikä tuulikaan ollut erityisen viileä tai mukaansa vievä. Seurasin hetken tuntilaisten alkuverryttelyjä, ja syksyisiä puita ja mietin kaikkea mitä sillä hetkellä päähäni sattui pälkähtämään. Nappasin kostealta nurmikolta nuupahtaneen voikukan, ja aloin nyppiä siitä terälehtiä irti yksitellen. Vaivun hetkeksi vain omiin ajatuksiini enkä huomannut ajan kulua..

Vietin nykyisin paljon aikaa tallilla, varsinkin nyt kun tallinvaihto oli onnistunut, ja Latun talli oli todella mukava ilmapiirinen talli! Tietysti yksi syy oli myös se, että Dior on minulle erittäin tärkeä. Kaverini kyselevät, voisinko tulla kaupunkiin joskus heidän kanssa, ja vastaukseni on aina " Sori en, meen tallille. " He eivät vain ymmärrä kuinka paljon oman hevosen omistaminen vaatii aikaa ja sitoutumista. Onneksi koulupäiväni olivat nykyisin melko normaalipituisia, että pystyin käymään tallilla koulunkäyntiä vaurioittamatta. Taidan siksi viihtyäkkin nykyisin enemmän tallilla kuin koulukaverieni seurassa.. Mietin hiljaa mielessäni.

Sitten yhtäkkiä vavahdin siihen, että puhelin värähti taskussani. Mielessäni kävi, että joku vihdoin kaipasi minua puhelimen välityksellä. Nakkasin nihkeän voikukan varren pois käsistäni ja pyyhin kämmeneni collegehousujeni takalistoon. Kaivoin kosketusnäytön taskustani ja avasin näppäinlukon. Olikohan viestittäjä Niina. Tai Sara.. Tai Janne? Kuitenkin jäin tuijottamaan näyttöä hiljaa. " Lataa akku! "

Hiippailin päätalliin hiljokseen toista jalkaani könkäten, ja kävelin karsinoiden ohitse asenteella "just chillin". Katselin tallissa olevia hevosia, jotka eivät lähteneet tunneille, tai muuten vain olivat jääneet tallin rauhallisuuteen seisoskelemaan. Nyt oli kai aika tutustua tallin hevosiin.

Oven vierustalta kurkkasi kimo poni, jota nähtävästi kutsuttiin Luffiksi. Se oli nätti poni, joka askelsi heti höristen luokseni rapsutettavaksi, joka taisi myös olettaa että olin sille tunkemassa herkkupaloja. Tarjosin sille kämmentäni haisteltavaksi, ja se alkoi hamuta sitä huulillaan.
- Hei ei mulla oo mitään syötäväksi kelpaavaa! Naurahdin ja rapsutin sitä sen vaaleanpunaisesta nenästä.

Pysähdyin seuraavan kerran Dinna nimisen hevosen karsinalle. Se tuijotti minua karsinan seinän viereltä, eikä meinannut edes liikahtaa. Se omisti nätin kauniin valkean tähtipiirron päässään, ja oli muutenkin nätti puoliverinen. Pian se tuhahti ja laski päänsä turvekerroksen tasolle, ja alkoi hamuta sieltä luultavasti jotain sinne peittynyttä heinänkortta.
Palasin taaksepäin, ja huomasin kuinka aivan älyttömän kaunis, kirjava puoliverinen nosti päänsä ylös. Ihastuin siihen tammaan täysin! Nimi kertoi varmaan hevosesta paljon, Harmonia. Se asteli rapsutettavakseni uteliaasti, ja silitin sitä kämmenelläni sen nätistä valkeasta merkistä.

Kaikki varmaan ihmettelivät tallissa haahuilevaa ja hevosia "kiusaavaa" neitiä, joka lässytti hevosille niiden ulkonäöstä. Tajusin kuitenkin katsoa kelloa, ja päätin palata silti oman hevoseni hoitoon. Pihalle liukuovesta asteltuani huomasin kuinka Halla ja Dior seisoivat vierätysten pihatossa, ja hymyilin itsekseni. Niistähän oli nopeasti tullut ihan hyviäkin tovereita toisilleen. Pujottauduin aitaukseen riimunnaru kourassani, ja lähestyin Dioria naru näkyvillä. Ja kuinka yllättävää, Halla asettui tammani eteen ns. suojaavasti, ja Dior ei ollut tästä moksiskaan.
- Hei, et sä sitä hevosta omista!, naurahdin ja piilotin narun selkäni taakse, ja siirsin toisen käteni ojoon. Halla syöksyi käteni kimppuun sitä hamuten, kunnes huomasi sen olevan tyhjä. Sillä aikaa laitoin Diorin riimuun kiinni narun, ja lähdin taluttamaan sitä pois pihatosta. Kuulin Hallan tympääntyneen huokauksen, ja se talsi mutaisehkossa tarhassa suojakatoksen alle tuulensuojaan.

Kun olin saanut Diorin kiinni samaan paikkaan minne ennenkin, avasin sen loimen soljet, ja nakkasin sen maahan. Harjapakin olin hakenut jo valmiiksi, ja otin sieltä pitkäharjaksisen pölyharjan sekä kumisuoa. Pyöritin ensiksi koko hevosen läpi kumisualla pyörivin liikkein, ja huomasin kuinka Dior selvästi nautti siitä. Sitten jatkoin harjaamalla pölärillä koko hepan kropan korvista varpaisiin, molemmin puolin.
Sitten vaihdoin harjani kovahkoon harjaan, ja siirryin putsaamaan harjaten jalkojen mutatahrat ja mahan alle roiskuneet likaläiskät.
- Ompas sun mahanalus kuraisen likainen.., mutisin ja näin kuinka masukarvat olivat kiinnittyneet toisiinsa kuran ansiosta.

Kun olin saanut harjattua likatahrat pois, vaihdoin käsiini mustan piikkisuan ja metallikamman.
- Noniin, nyt selvitellään sun takut harjastasi ja hännästäsi!, sanoin ja odotin sitä, että harja ja häntä olivat yhtä selvät ja puhtaat kuin ennenkin. Mutta toisin kävi.
Setvin jouhet ensiksi normaalilla harjalla. Sitten selvitin isoimmat takut piikkisualla ja ihan sormin. Lopuksi viimeistelin hoidon nyppimällä kamman avulla harjasta paria jouhia.
- Noin! Nyt jouhet on setvitty, mitäs vielä..
Otin mustan letityslenkin, ja siirryin etutukan kimppuun. Nykäisin hellästi riimunnarusta, koska Dior oli nostamassa jo päätän taivaaseen asti. Letitin etutukan vielä pienelle letille.

Kavikoukku kädessäni siirryin putsaamaan ensiksi toista etusta. Kättä liu'utettuani jalka nousi, ja putsasin sen enimmistä hiekoista. Samoin kaikille muille jaloille, eikä jaloissa tuntunut kuumotusta eikä mitään haavoja ollut näkyvissä.
Nyt Dior oli saanut miltei täysihoidon, ja kopistelin sen loimen hyvin ulkona. Harjasin ulkopuolelta hiekat ja kuratahrat mahdollisimman hyvin, ja sitten aloin taas loimittamaan sitä tarhaan. Nakkasin loimen sen selkään ja laitoin kaulasoljet, etusoljet, ristivyöt ja jalkaremmit hyvin kiinni, etteivät ne jäisi tamman jalkoihin.

Talutin sitten Diorin takaisin pihattoon ja vein harjapakin varustehuoneeseen talteen, ja lähdin ulos tuuliseen säähän odottamaan kyytiäni. Sää oli muuttunut nopeasti ilkeän tuuliseksi ja varsinkin pimeäksi! Talvi on selvästi tekemässä tuloaan. Ajovalot näkyivät kääntyvän Latulle päin, ja talsin jalkaani könkäten valmiiksi tienreunaan, josta hyppäsin kyytin ja ajelimme pois yleiselle tielle.

[julia]

Aurinko pilkisti vihdoin syyspäivänä pilvien seasta, ja sain nauttia sen lämmöstä ajomatkani ajan! Skootterini jäi automaattisesti autopajalle, ja lähdin kipittämään päätallin suuntaan viileässä ilmassa, mutta sitäkin lämpimässä auringonpaisteessa. Tallissa näin Latua, ja moikkasin hänelle kättä nostaen, hymy kasvoillani. Reippaasti kävelin tallin lävitse ulos, jossa pihatossa olevat Dior ja Halla tähyilivät tallin liukuovea aivan kuin odottaen jotakin.
- Moikka neidit., Sanoin ja alkoin metsästämään Dioria pihattotarhasta. Se antoikin nopeasti itsensä kiinni, ja Halla jäi odottelemaan sen vuoroa ratsastustunnille. Tallissa päätin heti lähteä ratsastamaan ja siksi päätin toimia nopeasti. Kuitenkin heinäladon viereisen hoitorenkaan eteen oli parkkeerattu hevosten rehuja, juuri sen eteen.
- Tietysti..
Talutin Diorin keskelle käytävää, ja pistin sen kiinni riimuista siihen. Lainasin lattialla lojuvaa harjaa, ja harjasin nopeasti mutta kuitenkin huolellisesti tamman satulankohdan, mahan ja jalat. Sitten katsoin kaviot, eikä ne näyttäneet likaisilta tai että sinne olisi juuttunut kiviä. Niin päätin hakea jo varusteet ja aloin varustamaan neitiä. Sitä ennen kävin vaihtamassa itselle kypärän päähän, hanskat käteen ja nahkasaappaat jalkaan.

Liu'utin satulan kaulalta säälle, säältä sen ja selän välille, ja asettelin satulahuovan hyvin. Kiristin panssarivyötä hieman ja siirryin sitten suitsienlaittoon. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni siihen, että Dior ei näyttänyt haluavan suitsia päähänsä.
- Pää alas! Käskin sitä, äänekkäästi, mutta ei. Pää oli edelleen taivaissa. Päätin kokeilla etten huomioi sitä. Vilkuilin muka muualle enkä ottanut siihen kontaktia. Silloin pää laskeutui ja syöksyin sen kimppuun.
- Suu auki. Hyvä tamma!, Suunsa avatessaan taputin sitä kaulalle ja pujotin niskahihnan korvien taa. Kiinnitin remmit hyvin ja laitoin martingaalirintaremmin kiinni satulaan, suitsiin niinkuin panssarivyöhönkin.

Aloin pujottamaan etuseen jännesuojaa. Silloin tamma alkoi hankalaksi, ja nosteli etustaan tahalleen.
- Laske.., sanoin tyytymättömästi sen käytökseen. Niimpä jalka laskeutui, ja laitoin tarrat kiinni niin, että suoja istui tukevasti etuseen. Pienen komentelun ja kamppailun jälkeen jokaisessa jalassa komeili mustat suojat, jotka olivat nyt tukevasti jalassa. Olin valmis ratsastamaan, ja irroitin Diorin käytävän riimuista ja talutin sen ulos.

Kentällä oli menossa tunti, ja sitä oli seuraamassa nuoria tyttöjä, varmaan suurinpiirtein myös muutama minunkin ikäinen. Päätin siis mennä maneesiin ratsastamaan, ja kannoin sinne esteitä. Tein vinon linjan kahdeksikon muotoon, ja laitoin niihin aluksi n. 50cm korkeita pystyjä.

- JATKUU -

[julia]

- JATKUU -

Esteet olivat nyt pystyssä ja oikeassa korkeudessa, ja aloin säätämään jalustimia sopiviksi. Kiristin myös vyötä parilla reiällä. Sitten hyppäsin penkiltä selkään, ja korjasin asennon ja jalustimet jalkaan. Ohjasin pohkeella ja ohjalla Diorin kävelemään alkukäyntejä pitkin uraa. Olin jättänyt tarkoituksella maneesin ovet auki, jos tulisi jotain hämminkiä tuntitoiminnassa tms. Ja silloimpa eräs tallityttö tuli istumaan maneesin katsomoon.
- Tarvitsetko apua esteiden kanssa? hän kysyi ystävällisesti.
- Kyllä, mutta vasta alkuverryttelyn jälkeen. Kiitokset sinulle jos voisit nostaa minulle esteitä! Sanoin tammani selästä hymyillen.
- Kyllä se käy.

Alkuverkattuani molempiin suuntiin hyvin kaikissa askellajeissa, niin että Dior kulki nätisti ja oli vetreä, aloin tekemään kahdeksikkotehtävää ensin ristikkoesteillä. Välikäyntejä kun oltiin tarpeeksi kävelty, keräsin ohjat käteeni ja aloin ratsastamaan Dioria eteen, ja nostin lähimmässä kaarteessa laukan. Kierroksen laukattuani aloitin tehtävän kääntämällä "lävistäjän" ristikoiden yli. Esteillä nousin kevyeeseen istuntaan, ja laskin laukat ääneen esteiden välissä.

Toistin tämän tehtävän ristikoilla kahdesti, ja sitten pyysin tyttöä nostamaan esteitä 60 senttimetriin. Kahdeksikko sujui virheittä, ja laukkaväli pysyi lävistäjillä hyvin 3 laukka-askeleena.

- Kasikymppiin!, sanoin, ja tyttö nosteli esteet sillävälin kun minä laukkuutin tammaani ympäri maneesia. Esteiden ollessa oikean korkuiset, ohjasin Diorin uudelle kahdeksikolle. Nyt se nosteli jalkojaan entistäkin aktiivisemmin ja korkeammalle, ja minä pysyin kevyemmässä istunnassa koko tehtävän ajan. Laukat pysyivät edelleen 3 askeleena esteiden välissä.

Tulin tehtävää isommilla esteillä vielä pari kertaa, ja sitten aloin jo tekemään loppuveryttelyä.
- Kiitos paljon sinulle avustasi!, huudahdin tytölle maneesin toisesta päästä, kun hän kantoi osan esteistä pois.
- Eipä mitään. Mielelläni autan muita tallilaisia.
Ravailin pari kierrosta molempiin suuntiin ja tein paljon voltteja. Sitten jarruttelin jo käyntiin ja taputin tammaani kaulalle hienosta työskentelystä. Lopuksi kun olin kävellyt sen kanssa kierrokset molempiin suuntiin, ohjasin sen kaartoon ja tulin alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vatsavyötä parilla reijällä, ja siivosin loput esteet maneesista. Kentälläkin tunti oli juuri loppumassa, ja päätin ottaa etumatkaa, ja talutin Diorin kiinni heinäladon harjausrenkulaan.

Riisuttuani varusteet ja vietyäni ne varustehuoneeseen, harjasin tamman läpikotaisin ja puhdistin sen kaikki kaviot. Hetken vain seisoin ajatuksissani ja rapsutin Diorin mustaa karvapeitettä. Silloin neiti näki heinäkärryn ja hörähti sille. Havahduin sen paikalla tepasteluun ja aloin päällystämään sen vartaloa loimella.
- Hei Julia, kuulin pian äänen läheltäni, ja havahduin taasen.
- Moi Latu!, sanoin ja käännähdin hänen puoleen.
- Olisitko halunnut osallistua tallimme toiminnassa halloweenmaastoon?
- Toki, olisi mukava olla mukana siinä, sanoin hymyillen.
- Kiva juttu! Pistämpä nimesi listaan heti kun muistan ja kerkeän ja ehdin.

Hetken aikaa keskusteltuani Latun kanssa palasin taas Diorin puoleen, ja loimitin sen loppuun. Irroitin sen sitten renkaasta ja talutin sen pihalle.
- Pääset taasen hallan seuraneidiksi.
Päästin Diorin irti riimusta ja nakkasin sen lisäruokasankon tarhanreunalle. Sitten lähdin kävelemään tuulta vastaan autopajalle.

[julia]

Lomani oli vihdoin alkanut, jes! Vihdoinkin vähän vapaata koulun penkillä homehtumisesta. Istuin aamiaspöydässä syömässä eikä katseeni irronnut televisioruudusta, koska olin nauhoittanut eilisen Horse Show'n, enkä tällä kertaa paikanpäälle päässyt suomalaisia kannustamaan.
- Tarvitsetko kyytiä tallille? äiti kysyi ja minä ravistin päätäni nopeasti mitään sanomatta, ja jatkoin telkkarin tuijotusta, jossa selostuksen mukaan kimo pv-ori hyppeli esteet leikiten.
Kun Show'n voittaja oli saatu selville, aloin pukemaan tallivaatteita päälle. Eteisessä pujotin jalkaani puman kevyet kengät ja päälle vetäisin mustan horzetakkini.
- Moikka! Nähdään illalla, huusin olohuonetta ja keittiötämme kohti, mutta tuskin kukaan muu kuuli kuin koiramme joka hypähti sohvalta alas.

Parkkeerasin taas jälleen skootterini autopajan juurelle, ja kävelin hiekkatietä pitkin tallipihaan. Tuuli levitteli lehtiä haravoiduista kasoista, ja puiden riisutut oksat menivät tuulen mukana. Kenttä oli tyhjä, maneesinkin ovet olivat auki. Missä kaikki ovat? Astellessani päätalliin vain parit hevoset hamuilivat karsinan pehmusteita hiljaisesti. Kohautin vain olkapäitäni ja huokaisin syvään. Hain Diorin siniset ruokasankot, menin rehusäkeille ja aloin tekemään tamman ruokia valmiiksi.
- Yksi kauraa, yksi progressia... höpötin ääneen ja mittailin rehua kauhalla sinisiin aamu- ja iltaruokasankkoihin. Lorautin molempiin sekaan mitallisen monivitamiiniliuosta ja toiseen sankkoon kivennäisjauhetta noin ruokalusikallisen. Lopuksi valutin molempiin sankkoihin kuumaa vettä, sekoitin ne kertaalleen ja laitoin molempiin kannet kiinni.

- JATKUU -

[julia]

- JATKUU -

Nakkasin ruokasankot tallinnurkalle odottamaan, ja lähdin hakemaan Dioria ratsastusta varten tarhasta. Hallaakaan ei näkynyt tarhassa, vaan tammani kökötti yksin tarhassaan katoksen suojassa.
- Ai sä oot jääny yksin.., selitin tammalle ja nappasin sen riimusta kiinni. Naksautin riimunnarun kiinni riimun renkaaseen, ja talutin tamman pois pihatosta.

Tallissa harjasin Diorin nopeahkoon tahtiin mutta huolellisesti. Putsasin myös kaviot hyvin ja huolellisesti. Harjapakin kanssa menin satulahuoneeseen, ja nakkasin pakin oikealle paikalleen. Etsin Diorin kouluvarusteet, ja otin ne mukaani.
Nakkasin satulan sen selkään, asettelin huovan ja satulan hyvin ja kiristin vyötä. Sitten avasin suitset paketista ja tarjosin kuolainta Diorin suuhun. Ihme kyllä, se otti ne nopeasti suuhunsa ja minä kehuin sitä kovasti äänellä. Harvemmin se ottaa noin avoimesti kuolaimensa suuhun.. Nappasin pakista vielä valkeat tarrapintelit, ja käärin jokaiseen jalkaan valkean pintelin patjan kera. Pujotin riimun pois tamman kaulalta, ja talutin Diorin ulos, ja siitä maneesiin.

Hyppäsin selkään jalustimien laiton ja satulavyön kiristyksen jälkeen, ja lähdin kävelemään pitkin ohjin uralle. Ajattelin mennä tänään vain askellajit läpi, ja antaa Diorin välillä " lomailla " töistä.
Hetken aikaa käveltyäni pitkin ohjin keräilin niitä hieman käteeni pikkuhiljaa. Tein paljon ympyröitä ja pienempiä voltteja ympäriinsä maneesia, molempiin suuntiin että tamma vertyisi kuitenkin hyvin. Käynnin sujuessa suuntaan kun toiseenkin letkeästi siirryin kevyeen raviin ulkojalalle keventäen. Tein pitkille sivuille loivia kiemurauria pohjeapuja eniten käyttäen, ja ensin Dior takkuili apujen kanssa. Toiseen suuntaan se meni kuin unelma, mutta vasen suunta taitaa olla tammalle se suurempi heikkous.

Ravityöskentelyn jälkeen sisäpohkeeni liukui eteen ja muksautti ulkopohkeen kera tammaa kulmassa terävästi, ja laukka nousi nätisti. Tein laukassa suuria keskiympyröitä molempiin suuntiin, ja vaihdoin suunnat laukanvaihdoilla. Nekin vaativat vielä harjoittelua, mutta laukat kuitenkin vaihtuivat pienen apujentehostuksen myötä.

Silloimpa maneesin ovet aukesivat ja sisään oli tulossa porukka maastosta tulleita tuntilaisia. Dior säikähti, ja ponkaisi laukkasivuaskeleella kiinni seinään ja minä pidätin sen minkä pystyin. Kaikki jäivät tuijottamaan tammaani ihmeissään, joka pelkäsi tuntihevosia. Hmm?
- Ei oo hätää! yritin rauhoitella sitä, kun porukka hevosia alkoi marssia ovesta sisään ja pidätin paikallaan steppaavaa tammaa.
- Mennään me kentälle, pois tuntilaisten edestä.. Sanoin itsekseni tammalle ja päästin sen lopulta menemään ovista ulos. Ohjasin sen tyhjälle kentälle ja aloin ravata heti uralla. Menin normaalisti loppuverryttelyn ympyröitä ja voltteja käännellen. Loppukäynnit kävelin kävelemässä lopuksi vielä maastossa.

[julia]

Aamulla kun katsoin ikkunasta ulos, maa oli peittynyt ohuella lumikerroksella, ja lisää tuli kokoajan. Tänään oli siis lumisateen loputtua ihan jees maastoilusää!
- Pääset kyydilläni tallille, jos joudut nopeasti, äiti sanoi ja minä katsoin häntä väsyinein silmin.
- Okei, sanoin ja aloin pukemaan niin nopeasti kuin pystyin.

Kun vihdoin olin valmis, vedin vanhat uggit jalkaani, jotka kelpasivat tallikäyttöön. Pihalle astuessani ja kävellessäni kuistimme portaat alas, tottakai lumen alle oli jäätynyt kerros liukasta jäätä, ja liukastuin.
- No jes, ei taida olla tänään maastoon menemistä jos en halua rikkoa Diorin jalkoja.., mumisin ja pyyhin vaatteitani kevyestä lumikerroksesta, nousin ylös ja kipusin autoomme.
- Kylläpä parhaat kengät valitsit.. Äiti selitti vieressäni ja käynnisti auton.

Tallin pihassa katsoin mihin astuin, ja tasapainottelin liukkaiden teiden päällä. Meinasin vetää lipat vielä monta monituista kertaa, ja tosiaan itsekkin aloin miettiä että kylläpä parhaat kengät valitsin. Tällä menolla kaatuisin vielä kohta ja murtaisin varmasti jonkun paikan.

- JATKUU -

// En usein yksäreiden päikkyihin kommentoi, mutta nyt on kyllä pakko sanoa että sie ainakin oot todistanu olevas aktiivinen! : D Kunnioitettavaan tahtiin kirjoitat, hyvähyvähyvähyvä. -Latu

/ Kiitoksia kovasti! =) Itse tykkään kirjoitella tarinoita mahdollisimman usein ns. todenmukaiseen tahtiin, ja välillä tuntuu maailmanlopulta jos yksikin viikko jää välistä etten kirjoita mitään. :--D - julia -

[julia]

- JATKUU -

Vilkuilin ympäri tallipihaa, oliko muita innokkaita maastoilijoita tänään lähdössä jo maastoilemaan ensilumien aikana. Kentällä ei näkynyt oikein ketään, mutta tuskin kukaan lumipyryssä, liukkaalla kentällä halusi hevosensa jalkoja katkaista, tietysti.. Pääsin kuitenkin tallipihaan kaatumatta.
Tutisin toppatakkini alla ja hyinen viima kävi paksusta takista huolimatta läpi. Avasin nopeasti tallin ovet ja kipitin sen lämpöön. Etsin Diorin ruokasankkoja tallin ovinurkkauksesta, johon olin ne aina ennenkin jättänyt ruokintaa varten. Siniset sankot tarttuivat käteeni ja menin tekemään ruokia molempiin sankkoihin.

Varmasti mahtavan makuiset ruuat olivat nyt valmiit, ja pistin ne kuivana odottamaan iltaa, että iltatallin tekijä kastelisi ruuat. Sitten suuntasin taas jäätävän viileään säähän ulos, koska olihan Diorinkin päästävä nauttimaan lumisesta ilmasta! Puskin ovet auki ja työnsin ne perässä kiinni. Kaksi tammaa seisoi vierätysten lumisateessa, korvat luimuun taittuineina ja näyttivät todella nauttivan talvisesta säästä.. Naurahdin ehkä hieman neitien turhautuneille ilmeille, ja pujottelin tarhan aidoista läpi hakemaan Dioria riimu kädessäni.
- Sinäkö muka talven lapsi? Pyhpah!, Sanoin ja kiinnitin narun kiinni riimuun, ja lähdin taluttamaan tätä mustaa neitokaista ulos tarhasta. Suljin pihaton portin perässäni ettei Halla päässyt karkuun. Se jäi tuijottamaan peräämme, ja nähtävästi odottamaan hoitajansa saapumista.

Avasin tallin raskaan oven ja talutin tammani sisälle, rehuvaraston renkulalle hoidettavaksi. Olin tekemässä vetosolmua renkulaan kunnes tuuli vei mukanaan tallin oven kiinni, ja siitäkös Dior sitten meinasi kattoon hypätä.
- Älä nyt herranen aika hypi siinä! Sanoin tammalle joka näytti siltä, että joku olisi sitä kanuunalla ampunut.
Aloin riisumaan loimea avaamalla soljet kaikkialta missä ne kiinni olivat. Vedin sitten lopuksi loimen pois neidin selästä, ja viikkasin sen nätisti lattialle.

Kipitin satulahuoneeseen hakemaan harjapakkia ja tamman varusteita. Ajattelin ratsastella koulua maneesissa, joten mukaani tarttuivat Diorin koulusatula ja achensuitset. Kannoin kaikkia tavaroita mukanani ja laskin muut paitsi satulan maahan. Kaivoin pakista esille pitkäharjaksisen pölyharjan ja harjasin Diorin selältä satulankohdan hyvin. Laskin sitten satulan sen selkään, säästä sitä liu'uttaen oikeaan kohtaan. Harjasin myös muut kohdat pölärillä hyvin, ja lopuksi vaihdoin harjaa kovaan harjaan jalkojen puhdistusta varten.
- Et viitsisi nostella niitä tossujasi.. Sanoin ja lopetin harjaamisen kun Dior alkoi nostella etusiaan vuorotellen ylös ja nopeasti alas.
Kun jalat olivat puhtaat, ja olin puhdistanut kaviotkin, aloin varustamaan hepoa.

Pienen kinastelun jälkeen kun kaikki varusteet olivat tamman päällä, ja minulla oli ratsastuskamppeet päälläni, nakkasin Diorin selälle vielä enkkuviltin ja talutin sen ulos tallista. Ulkona kävi hyytävän kylmä viima, kun talutin Dioria maneesin suojaan. Viheltelin kun lähestyin maneesin ovia, ettei mahdollisesti siellä oleva ratsukko säikähtäisi minua ja hevostani pahanpäiväisesti. Liu'utin ovet hiljalleen auki, ja huomasin että maneesi oli tyhjä. Jes! Onneksi saan ratsastella taas omassa rauhassani.
Talutin tamman sisälle, ja vedin maneesin ovet perässäni kiinni. Dior seurasi perässäni maneesin keskelle kaartoon, ja minä aloin laittamaan satulaa ratsastuskuntoon. Kiristin vyön ja laskin jalustimet, ja sitten ponnistin pehmeästi satulaan istumaan. Asettelin itseni vielä mukavaan asentoon satulassa, ja annoin pienen pohjeavun että Diorin täytyisi nyt valitettavasti kävellä, vaikka sitä ei tainnut kiinnostaa taas paljoakaan.

Alkukäynneissä istuin rennosti satulassa ja venyttelin omia lihaksiani, ja annoin Diorin venytellä omiaan rauhallisessa käynnissä. Kun tarpeeksi oltiin hissukseen tallustettu molempiin suuntiin, keräsin ohjan pikkuhiljaa tuntumalle käsiini, ja käänsin nyrkit pystyyn. Aloin taivuttamaan Dioria ympyröillä, ja aluksi teinkin joka sivulle yhden ison ympyrän molempiin suuntiin pari kertaa. Samalla asettelin sitä kulmissa sisäänpäin, melkein banaaninmuotoon. Kun tamma tuntui lämpimältä käyntityöskentelyn jälkeen, napakalla pohkeella siirsin tamman reippaaseen raviin, ja keventelin aluksi sen tahtiin. Käänsin pari ympyrää molempiin suuntiin, ja tein myös keskiympyrän ravissa. Siinä Dior taipui hyvin ja alkoi hölläämään niskasta ja oli näin pehmeämpi myös suusta.

Ravitehtävien jälkeen siirsin tamman napakkaan ja teräväaskeliseen laukkaan, jossa tein taas keskiympyrät molempiin suuntiin. Ne onnistuivat kutakuinkin hyvin, ja Dior kuuntelin apujani melko hyvin. Menin sitten kevennellen jo loppuraveja kääntelin ympyröitä suuntaan ja toiseenkin. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastoteitä pitkin, niinkuin aiemmin olin suunnitellut.

[julia]

- Mihin taas oikein lupauduin.., mutisin itsekseni kun etsin Diorin estesatulaa kaikkien mahdollisten muiden hevosten satuloiden joukosta. Lopulta se valahti käsivarrelleni ja lähdin kantamaan varusteita hoitorenkaassa riekkuvan tamman luo, joka oli täynnä energiaa.
- Joojoojoo, ihan hetki menee vielä, sanoin mustalle tammalle joka heitteli päätään minkä kerkesi ehkä hieman ärsyyntyneenä, kun olin riistänyt heinäkasan tamman nenän edestä, ja päätin lähteä pimeään maastoon harhailemaan muiden tallilaisten kanssa. Musta satula liukui nopeasti oikeaan kohtaan ja suitsetkin olivat nopeasti hermoilevan neidin päässä. Oikeastaan tärisin itsekkin ja olin aivan hermostunut, koska pelkäsin yli kaiken pimeitä metsiä ja vieläpä halloweeniltana...

- Onkos kaikki jo kivunneet hepojen selkään? Latu huudahti rautiaan orin selästä, joka taisi poukkoilla miehen alla melkoisen riehakkaasti. Kaikkien suusta tuli vaimean myönteinen vastaus, johon minäkin yhdyin ja kiristin satulavyötä vielä etten kiepsahtaisi kesken maastoretken satulan kera tamman mahan alle. Latu kertoi järjestystä, miten missäkin hevosen olisi hyvä liikkua ja olla. Siihempä minä tokaisin tietysti oman mielipiteeni.
- Mä en ainakaan haluaisi olla viimeinen.. Tai siis.., Mutisin mustan tammani selästä joka töllisteli hölmön näköisenä muita hevosia ja sanomiseni jäi kesken, kunnes Jonne jatkoi sitä.
- Mepä pidetään sitten perää Vilman kanssa.
En voinut muuta kuin huokaista helpoituksesta, koska pelkäsin varmaankin enemmän kun kukaan muu ratsastajista, vaikka moni varmasti salasi syvimmätkin pelkonsa.

Maastoon oltiin lähdetty hetki sitten, ja olin sijoittunut Diorin kanssa keskelle maastoletkaa. Hevoset olivat melko jännittyneitä, ja pian Latu alkoi aloittaa keskustelua kaikenmaailman asioista, etteivät kaikki ratsastajat olisi pelosta jäykkinä ja kuuntelisi pienimpiäkin rasahduksia ja kolahduksia metsiköstä. Ne kuitenkin kääntyivät Latun omasta ajatuksesta kauhutarinoihin, joita en millään olisi halunnut kuunnella. Minä pysyin muutenkin hiljaa, koska olinhan melko uusi ja monille vielä täysin tuntematon. Osasyynä taisi olla myös se, etten uskaltanut liikahtaakkaan satulassa pelätessäni. Hetken hiljaisuuden koittaessa Gaza sai hepulin katsottuaan lähipuskaan ja sinkaisi porukan ohitse takaisin tallia kohti. Porukka pysähtyi sillä sekunnilla, ja Veera yritti saada sinkoilevaa Gazaa kuriin, joka ei millään meinannut pysähtyä.
- Veera! Koitas saada se Gaza takasin tänne! Latu huudahti taaksepäin, ja Veera taisikin hävitä näkökentästämme. No, olihan melkoisen pimeää, joten ei monikaan nähnyt hevosensa kaulaa pidemmälle. Pian Gaza kaahasi kuitenkin takaisin ratsastajansa kanssa jonoon, ja pääsimme jatkamaan matkaa kunnes tämä juoksentelija oli pienen hetken hengähtänyt.

Kapeat ja kivikkoiset metsäpolut saivat hevoset hieman kompastelemaan, mutta harvempi tässä vaiheessa _vielä_ säikähti omia jalkojaan, jotka harppoivat hiekkapolkuja pitkin.
- Että kaikilla olis vielä vähän halloweeniin sopivampi meininki, mie kerron vielä yhden pelottavan kauhutarinan! Latu huudahti taaksepäin naurahtaen. Siinä vaiheessa teki mieli facepalmata kasvoja, ja ajatella oikein valoisia ja mukavia asioita! .. Vaan eipä auttanut. Istuin edelleen satulassa kuin kivettynyt patsas ja Dior taisi tuntea kuinka pelkäsin sitäkin enemmän, että joku metsän menninkäinen tarttuu jalkaani ja syö minut. Okei, ehkä hieman liioittelin, mutta siltä se todella alkoi tuntua mielikuvitukseni laukatessa hurjaa vauhtia.
Kuuntelin Latun tarinointia muiden tavoin, hiirenhiljaa, kunnes loppu oli vielä kertomatta. Tietysti se piti oikein KARJAISTA kaikille, että mustat varikset ja harakatkin lensivät puista oksia havistellen. Kukaan hevonen ei kuitenkaan sitä säikähtänyt, ja Latu taisi olla ainoa joka hekotteli omalle tarinalleen pelottomasti, sekä taisi pari naurahdusta kuulua letkan perältä, nimittäin porukan poikien suista.

Maastoporukkamme alkoi lähestyä pian rantasaunan läheistä järveä, jonka pinta väreili pienessä tuulenpuuskassa. Porukan kesken oli taas pientä tarinankerrontaa, ja muutakin juttelua, johon minäkin osasin osallistua, melko vaisusti kuitenkin.
- Noniin, aletaan olla melko perillä! Onneksi kaikki on vielä matkas..
Latun lause jäi kesken kun Lumo otti lähdöt melkoisen nopeasti pelästyen jotain tuulenpuuskassa havisevaa puunrasahdusta, jota kukaan ei osannut odottaa. Sara mätkähti suoraan maahan, ja Lumorukka ei tainnut haluta lähteä kauemmaksi turvallisesta porukasta. Letka pysähtyi automaattisesti ja Mira riensi alas kirjavan ratsunsa selästä auttamaan tippunutta Saraa.
- Sara ootko kunnossa? Latukin huudahti porukan etupäästä, kun Sara mutisi vastaukseksi jotain myöntävää, ja Mira auttoi tämän takaisin pelosta tutisevan Lumon selkään.
- No nyt pitäisi kaikkien olla matkassa, Latu sanoi ja jatkoimme matkaa järvenreunaa myöten rantasaunaa kohti, jossa saimme hetken hengähtää syöden eväitä.

Pian kaikki olivat heittäytyneet alas uljaiden ratsujensa selästä, jotka olivat kantaneet pelosta jäykkiä ratsastajiaan pitkin synkkiä metsäteitä, lukuunottamatta kahta vellihousua, joilta meni pupu pöksyyn syystä mitään tietoa olematta. Olin sitonut oman uljaan mustani kirjavan, samaa rotua olevan Hampin viereen, ja riensin porukkaan mukaan juttelemaan, ja melkoisen pian Ira riensi muiden luo leivät kourassaan, jotka oli saanut pelastettua kahden kaveruksen ulottuvilta, sillä leivänkannikat olisivat joutuneet muuten niin vääriin nassuihin!

Kun leivät oli ahdettu mahanpohjan täytteeksi, kaikki kipusivat ratsujensa selkään, ja lähdimme synkkien kuusimetsien kapeita polkuja pitkin kohti tallia, jonka varrella vielä Lumo sai sätkyn ties mistä, mutta Sara pysyi tällä kertaa satulassa kuin liimattu. Omalta osaltani maastolenkki sujui oikein hyvin, eikä Diorkaan ottanut lähtöjä kertaakaan. Itseni olisi tehnyt mieli juosta pois kammottavan selkäpiitä karmivasta metsästä. Ja kovaa.

[julia]

Joulukuu oli edennyt jo kuudenteen miltei lumettomaan päivään. En keksinyt muutakaan, joten hiippailin aamulla mahdollisimman äänettömästi tallivaatteet päälläni ulos, ja lähdin ajamaan skootterillani tallille. Itsenäisyyspäivän ateria sukulaisten seurassa sai jäädä tällä kertaa väliin.

Talsin ohuen painuneen lumen alla olevalla hiekkatiellä reippaana kohti päätallia, ja raotin liukuovea rakennukseen. Hevosia oltiin nähtävästi juuri viemässä tarhoihin. En tohtinut vielä viedä Dioria "hikitreeneihin", ja siksi aloitinkin aamun putsaamalla Diorin molemmat suitset. Satuloihin en viitsinyt vielä koskea, ja ajattelin putsata ne vasta illemmalla. Kun puhtaat suitset roikkuivat naulakossaan, riensin tekemään Diorin ruokia. Mittasin molempiin sinisiin sankkoihin saman määrän progressia että kauraa. Lisäsin myös sankkoihin tarvittavat lisämössöt. Lopuksi kastelin ne ja laitoin sankot odottamaan seuraavaa ruoka-aikaa.

Tallilla kaikkea muuta tehdessäni aika kului mukavasti, ja noin yhdeltä, kun oli vielä valoisaa, ajattelin lähteä maastoilemaan mukavan sään kunniaksi. Viheltelin itselleni tuttua sävelmää kun lähestyin pihaton porttia, ja pujahdin sinne sisään. Dior sattuikin olemaan juuri nenäni edessä. Taputin sitä kaulalle ja napsautin narun riimunrenkulaan kiinni, ja talutin neidin pois aitauksesta. Halla hörähtelin meidän perään, ja jäi tollottamaan varmasti vielä pidemmäksikin aikaa punaista tallirakennusta.

Kun olin riisunut tamman toppaloimesta, harjannut sen ja suitsinut sen, nakkasin sen selälle enkkuloimen, ja kiinnitin sen soljet hyvin. Irroitin tamman hoitorenkaasta, ja talutin sen pihamaalle tallin lämmöstä. Samalla näin kuinka Annaponi kipitti hoitajansa perässä kiltisti talliin, kun olin nousemassa selkään. Hyppäsin selkään pihan penkiltä, ja könysin hetken selässä kunnes pääsin istuutumaan hyvin satulankohtaan. Sitten annoin terävän pohjeavun ja Dior lähti tallustamaan pitkin lumista tietä minun ohjaamana.

Olin kävellyt maastoteitä pitkin ainakin noin kymmenisen minuuttia, ja sitten nostin ravin napakalla pohkeella. Dior alkoi ravata kuin gaselli jalkojaan korkealle nostellen, ja minä pompin selässä vimmatusti persuus tömähtäen tamman selkärankaa vasten.
- Voitko ravata kunnolla? sanoin tälle allani harppovalle tammalle, ja pidättelin sen käyntiin. Yritin uudestaan, ja hipaisin neidin kylkiä pohkeellani, ja ravi muuttui heti rauhallisemmaksi mutta hieman laahustavaksi. No, eikai nyt missään metsässä tarvinnutkaan leikkiä truekouluratsukkoa.

Hymyni alkoi levitä, kun näkökentässäni alkoi näkyä luminen, piiiitkä pelto, jossa olisi mahdollisuus testata tamman laukkahevosluonnetta. Annoin hetkiseksi Diorille pitkän ohjan, ja se alkoi venytellä kaulaansa. Minäkin vetristelin paikkojani, ja pellolle astuessani keräsin taas ohjat tukevasti käsiini.
- Are you ready? Kumarruin katsomaan Dioria, joka taisi jo arvata tämän leikin idean, ja käänsi korvansa taakse. Sitten pamautin pohkeeni terävästi ja käskevästi Diorin kylkiin, ja maiskutin hullun lailla, jolloin tämä uljas mustani lähti lennokkaasti laukkaan. Pidin harjasta kiinni ja yritin olla nykimättä Dioria suusta, kun se oli päässyt vauhtiin. Ei vauhti silti kovin päätä huimannut, mutta oli se mukavaa päästää tammasta vähän höyryjä. Pohkeeni olivat edelleen tiukasti kyljissä kiinni, ja Dior harppoi laukassa melkoista vauhtia eteenpäin. Tietysti, pellolla oli vastassa oja, jonka ajattelin olevan Diorille liian pelottava, eikä sen yli voisi astuakkaan. Mutta kas kummaa, hevonen oikein lensi allani sen ylitse. Itse en pysynyt hypyssä kovin mukana, ja roikuin harjassa sen minkä kerkesin. Pidättelin kuitenkin tamman jo raviin ja siitä rauhalliseen käyntiin. Päästin ohjat käsistäni ja halasin Diorin kaulaa.
- Hieno ferrarini, nauroin ja taputin tamman kaulaa molemmin puolin.

[julia]

Talvi teki tuloaan entistä enemmän, ja lunta satoi taivaalta mukavaa tahtia. Saisimme ehkä sittenkin nauttia valkeasta joulusta! Vaivasin kuitenkin vielä ihanaista skootteriani kulkuneuvoksi, josta ei koskaan tiennyt, milloin se jättää minut tienposkeen tutisemaan ja vapisemaan kylmästä. Noo, sopii vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Olin harjailemassa Dioria jo hyvän aikaa, ja hepolaisen musta karvapeite sai mukavan kiillotuksen, ja harja täysihoidon, ja oli nyt takuton ja ihanan sileä.
- Varokkin sotkemasta itteäs! Sanoin tammalle, joka niin hölmistyneesti minuun katsoi, ihankun se ei oisi koskaan sotkenyt itseään juuri sen jälkeen kun puunauksen olen saanut päätökseen. Aloitin varustamisen, ja nakkasin tällä kertaa tamman päälle estevarusteet, koska päätin tänään päästää Diorin hyppäämään kaarevaa linjaa.
- Pallomaha sisään, sanoin naama punaisena, kun kiristin satulavyötä aivan kuin raskausmahan omistavalta hevoselta, ja tökkäsin sitä polvella alavatsaan. Dior puhahti ilmansa pihalle, ja luimisti korviaan.
- Älä viitsi olla neiti.

Vihdoin olin päässyt hevoseni selkään, ja kävelin jo alkukäyntejä pitkin maneesin uraa. Diorissa tuntui olevan virtaa, ja se ottikin itsekseen pieniä lähtöjä maneesin seinien humistessa tuulenvireessä. Tein käyntityöskentelynä avotaivutuksia molemmille pitkille sivuille, ja halusin saada tamman etupäähän tietyn kontrollin, joka auttaisi esteillä Diorin ohjaamista ja helpottaisi kääntämistä. No, aluksi tamma oli tietenkin tottelematon ja tahtoi luisua koko kehollaan uran sisäpuolelle. Sisäpohkeeni kuitenkin piti huolen siitä, että vain etuosa kääntyi sisään. Sitten suoristin Diorin takaisin uralle, ja toistin harjoituksen kaksi kertaa molemmin pitkin sivuin. Molempiin suuntiin tehtyäni nämä harjoitukset, annoin napakan pohjeavun raviin.

Ravityöskentelyssä käänsin loivia kiemurauria pitkille sivuille, kiertäen esteet. Dior taipui mukavasti kaarevalle tielle, ja päätin kokeilla laukassa samaa. Onnistuihan sekin, paitsi että kontrolli oli aluksi hieman hukassa, eikä apuja tamma meinannut kuunnella sitten ollenkaan. Näin se apujen kuuntelu häviää kun siirrytään esteratsastukseen!

Alkuverryttelyn tullessa päätökseen, kävelytin Dioria välikäyntien ajan noin viitisen minuuttia, että se sai hengähtää estetehtävää varten. Olin nostanut esteet suoraan 60cm kokoisiksi, jotta niissä olisi edes jotain hypättävää, ja tammaan saisi suoraan vauhtia. Nostin laukan kulmasta, ja ohjasin ratsuni ensimmäiselle esteelle, joka oli pitkällä sivulla. Laskin ensimmäiset laukat ääneen, ja paukautin pohkeet kiinni juuri ennen estettä. Hyppy lähti oikein hyvästä kohtaa, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Alastullessa ohjasin heti uraa kohti, ja hain reittiä kaarevalle, lyhyttä sivua lähellä olevalle esteelle. Reitti ei ihan osunut nappiin, mutta virheittä senkin yli päästiin. Jatkoin uralle, ja otin pienen spurtin laukassa ympäri maneesin. Sitten ohjasin Diorin suoralla linjalla kohti toisen pitkän sivun estettä. Laukkasin täysin normaalia vauhtia, eikä mikään voinut mennä vikaan.

.. Paitsi se että maneesin ovi kolahti juuri lähestyessämme estettä herättäen Diorin huomion. Tamma kielsi, ja minä jäin horjahdin kaulalle. Tammapa ei tästä innostunut, ja teki täyskäännöksen takaisin sinne mistä oli tullutkin. Minä yritin jarrutella sitä ohjasta sen verran minkä pystyin, mutta se vähän välitti avuistani. Silloin tamma sai tarpeekseen, ja nakkasi perseensä ilmaan. Itse lensin siinä samaisella sekunnilla alas, suoraan seinän ja hevosen väliin. Nousin silti välittömästi ylös, ja yritin metsästää konia maneesista, joka juoksi ohjat roikkuen maassa, jotka varmasti takertuisivat kohta sen jalkaan.

Kun olin taas turvallisesti selässä, ja totesin, että voin jatkaa, ja hevonenki oli selvinnyt vahingoitta, tulin saman tehtävän vielä kertaalleen uudestaan. Kaksi ensimmäistä estettä menivät hyvin, ja jäljellä oli vielä viimeinen, se jonka Dior oli todennut ylitse pääsemättömäksi. Annoin pohkeet aikaisemmin, ja yritin pitää hillityn rytmin lähestymisessä, mutta jostain syystä Dior lähti silti kaukaa hyppyyn, ja kiipesin tietysti nopeasti mukaan. Alastulostakin selvittiin, ja kehuin tammaa hyvästä suorituksesta. Tämä saisi riittää tältä päivältä, mietin, ja aloin tekemään loppuverryttelyä. Siivosin lopuksi esteet vielä varastoon ja lannat kottareihin.

Kyykistyin ottamaan vielä etusen jännesuojia Diorin kuumottavista jaloista, ja harjauksen jälkeen nakkasin ne paketissa varusteboksiin.
- Eiköhän käväistä vielä ulkona.. Sanoin Diorille ja irroitin sen hoitorenkaasta. Talutin tamman liukuovesta ulos, ja ryntäsin sen kanssa pienehköön, koskemattomaan lumikinokseen. Viilensin jalkoja lumella jalkoja hieroen, ja toivottavasti ne hieman viilenivät tämän myötä. Ohi kävelevä ratsukko taisi olla joku talutustuntilainen söpön lihapullaponin kanssa. Lopuksi loimitin vielä Diorin ja päästin sen syömään Hallan kanssa iltasafkoja.