rist-r Checker

[Jasny]

Let's get this party started

Valmentajana TK:
”Olin saapunut Latun tallille sateisena päivänä pitämään yksityisvalmennusta tuttavalleni Jasnylle, joka oli toivonut apua hoitoponinsa kanssa. Ehdin kasata muutamia puomeja ja esteitä maneesiin ennen Jasnyn ja Sepen saapumista. Pyysin ratsukkoa aloittamaan lämmittelyn sillä väliin, kun laitoin esteitä kuntoon.
Valmennuksen aiheena olivat askelharjoitukset ja olinkin viritellyt pienen puomiradan alkuverryttelyksi. Jasny ohjasi Sepen puomeille ja poni löntysti niistä laiskasti yli. Vähitellen Jasny alkoi saada eloa poniin ja puomien ylityskin sujui paremmin. Seuraavaksi asetin pari estettä toiselle pitkälle sivulle. Ensimmäisenä oli ristikko, jonka edessä oli puomi ja toisena noin 50cm korkea pysty, jonka edessä oli myös puomi. Pari ensimmäistä ylitystä sujuivat hieman tahmeasti, mutta nostettuani pystyä kymmenellä sentillä Sepeen alkoi tulla eloa aivan itsestään. Lopuksi pistin ratsukon hyppäämään vielä kolmen esteen sarjaa, mikä sujuikin jo hyvin.”

Olin nukkunut ainakin sievät 14 tuntia ja tällä kertaa olisin tulevassa estevalmennuksessa ainakin pirteänä jos ei muuta. Sepe raukka oli joutunut lyhyen hetken olemaan pienessä sadetta enteilevässä tihkussa ulkona ja tuli tarhan portille mitä suloisin ilme naamallaan, anellen minun vievän hänet pois. Tein työtä käskettyä, eikä poni ollut kyllä edes ehtinyt kastumaan. En kuhnaillut laittaessani ruunaa kuntoon ja taluttaessani sen maneesille, oli TK jo työn touhussa.

Alkukäyntien jälkeen aloitimme lämmittelyn, arvon valmentajan kasatessa puomihökötyksiään. Sepe oli tapansa mukaan laiska ja kaasua ei löytynyt, vaikka poljin oli pohjassa. Tällä kertaa halusin saada pojan heti alkuun aktiivisemmaksi, joten raippakäsi viuhui armotta ja poninpullukka teki ensimmäistä kertaa nätin pukkisarjan. Kyllä se minulle vielä antaisi kurituksen anteeksi, ei prinsessoille voinut olla vihainen aikaansa enempää. Aloittaessamme askelharjoituksen puomeilla, ei pilkkupyllyn heittely ollut auttanut yhtään, ponin ollessa taas tahmea, hidas ja jäykkä itsensä. Vaan minä en antaisi sitten yhtään periksi tällä kertaa, kun hyvien unien jälkeen virtaa piisasi. Poni sai taas raipasta, ja sai muuten joka kerta, kun vähääkään alkoi löntystellä. Sen jälkeen herra kyllä kulkikin oikein nätisti, eikä viitsinyt edes koitella ratsastajaansa enempää, vaikkei se ikinä mikään kamalan ilkeä hirvitys ollut ollutkaan, mutta nyt ei laiskoteltaisi. Esteet aloitimme ristikolla ja 50cm pystyllä, Sepen kavion kolahtaessa vissiin kerran puomiin ja muut kerrat menivät kuin vettä vain. Estekorkeuden noustessa, innostui minun estetykkinikin taas ihan eri tavalla, asettaen jopa itse askelensa niin hyvin, ettei selässä täytynyt kuin pysyä kyydissä. Muutamat kierrokset menimme kolmen esteen sarjaa, enkä voi kuin kehua gp-tason huippuratsuani täydellisestä suorituksesta. Meistä tulisi kyllä vielä esteratojen kirkkaimpia tähtiä.. ainakin Latulan kisoissa!

Valmennuksen ollessa ohi kävelytin Sepeä sen aikaa, että tikittävän sydämen tahti hidastui, jonka jälkeen palautin ruunan karsinaansa. Hikikohdat pyyhin sienellä ja pallo sai harjauksen jälkeen ylleen viltin. Seuranani oli TK, jolle esittelin tallia sen verran kuin sitä itsekään vielä tunsin, ja sateen loputtua kävimme lyhyellä ja rauhallisella kävelylenkillä, ottaen Sepen mukaan toimimaan koirana. Herra olisi käynytkin koirasta todella hyvin, jollei olisi pyrkinyt natustamaan ruohoa silmän välttäessä. Paluumatkalla jätin ponin tarhaan, vein loimen takaisin sisälle ja lähdin pois yhtä matkaa TK:n kanssa.

[Jasny]

We all just wanna be rockst☆rs

Olin saapunut niin aikaisin Latulaan, että olin jo siistimässä Sepen ylikasvanutta harjaa, kun Latu vasta sai tuntilistan seinälle. Pojan etuhiuksiin en koskenut, ne saisi kasvaa niin, että ruunasta tulisi varsinainen tukkajumala vielä jonain päivänä. Hilasin itseni ilmoitustaulun luo ja silmäsin, josko Sepen nimeä näkyisi jossain reiässä. Näkyi todellakin, poni osallistui talutustunnille ja sievästi myös taluttajan nimi oli tuherrettu listaan, minun siis. Onneksi pallon sai sentään laittaa yksin kuntoon, sillä ratsut jaettaisiin vasta kentällä.
Laitoin ruunan oikein nätiksi, tehden häntään letin, shakkikuvion tiukkaan takapuoleen ja otsatukan tupeerasin rockhenkisesti. Lisäsin kaikkiin jalkoihin vaaleanpunaiset suojat ja käytin herralla omaa prinsessapenkkiäni. Lopputulos oli täydellinen ja Sepe oli maailman söpöin. Autoon olin varannut itselleni enkkuviltin, jota ei hevosille suotu käytettäväksi, vaan kalliin edustushuovan kiedoin ylleni, etten jäätyisi ulkona.

Kävelyttäessäni ponin muiden mukana kentälle, haukkoivat lapset henkeä ruunan kaltaisen suloistuksen nähdessään. Täplikäs rokkiponi, jolla oli vaaleanpunaiset varusteet iih, pakko saada! Diiva, eli minä olin tietenkin tyytyväinen saamastani huomiosta ja iloinen, kun Sepelle valittu ratsastaja oli ujo ja hiljainen tyttö, eikä mikään ärsyttävä ja turhan utelias kakara. Pallo oli oikeasti niin hellyyttävä kaiken aikaa, että hajosin sen ihanuuteen. Eihän paksu poni edes tuntenut kevyttä tyttöä selässään, se luuli että tänään oli laiska kävelytyspäivä ja oli turpa sojossa minussa kiinni taukoamatta. Lyhyet ravipätkätkin luonnistuivat vain sillä, kun minä lähdin hölkyttelemään Sepen edellä. Pikkutyttö sai ihan itse vielä taluttaakin ponin talliin, joskin olin kyllä toisella puolella näkymättömästi avustamassa. Niin autuaasti Sepeä piti mukavan ratsastustuokion jälkeen harjata, että lapsen vanhemmat kihisivät kärsimättömyyttään. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja minä olin selvinnyt koettelemuksesta ennätyksellisesti.

Venyin tänään jopa niin mittaviin tekoihin, että lupauduin auttamaan Latua kaikkien hevosten päiväheinien jakamisessa. Pikkuhiljaa Latulan pollet alkaisivat varmasti käydä tällä tavoin tutuksi, eipä täytynyt enää nolata itseään etsiessä pihattokaakkia tai sen hoitajaa. En ruoka-aikana viitsinyt häiritä Sepeä, joten sen varusteet puhdistettuani lähdin ajoissa kotiin.

[Jasny]

[[ Odottelen peltolaukkojen tuloksia, joiden kirjoittamiseen päätän hoitotaukoiluni. Tässä postauksessa muutamat valmennukset, joita olen kalastellut ihmisiltä tekemällä pohjapiirroksia. :--D Sovitaan, että ne ovat olleet aika pitkin väliajoin toisistaan. (: ]]

Valmentajana carkki

Estevalmennus:
Heti saapuessani maneesille Sepe kiinnitti huomioni erikoisella ulkonäöllään. Poni kääntyi katsomaan tulijaa kohti, vaikka ravasittekin uraa pitkin. Aloitimme heti työskentelyn kavaleteilla, joilla tarkoitukseni oli saada Sepe heräämään kaamoksestaan. Poni kolistelikin ensimmäisen kerran ravikavalettien läpi, seuraavalla se pysähtyi niiden eteen ja luimisti korviaan kun yritit pyytää sitä eteenpäin. Käskin heti sinua komentamaan ponia ja tulemaan reippaammalla tahdilla uudestaan. Ja nyt homma jo luistikin paremmin, vaikka pientä vastarintaa pilkkuponi esittikin. Onnistuneen kerran ja suunnanvaihdon jälkeen otittekin saman, tosin innariksi muokattuna, laukassa. Sepe hidasti selkeästi ennen innaria, mutta raipalla muistuttamisen seurauksena pääsitte kunnialla tehtävän loppuun asti. Tämän tehtävän Sepe teki kokoajan hyvin, mutta seuraavalle, nimittäin pitkälle lähestymiselle se teki jälleen tenät. Tälläkin kertaa sinnikkyytesi palkittiin ja lopputunnista teitte sujuvan lähestymisen ja ilmavan hypyn reilun 60cm pystylle. Siitä olikin hyvä aloittaa hionneen ponin loppuverryttely.

Kouluvalmennus:
Toinen tapaamiseni teidän kanssanne oli kouluvalmennuksen merkeissä. Sepe oli kuulemma ollut hiukan itsepäisenä alkeistunneilla, ja kurinpalautus olisi paikallaan. Niimpä muutimme alkuperäistä pohkeenväistösuunnitelmaa temponmuutoksiin. Aloitit ravaamalla maneesia ympäri ja hakemalla ponia pohkeen eteen. Sepe hangoitteli vähän vastaan ja pari kertaa potkaisi sivulle käyttäessäsi raippaa. Sen jälkeen se kuitenkin löysi itsestään uuden vaihteen ja liikkui huomattavasti paremmin eteen. Silloin pystyit ruveta hakemaan sitä kaulasta pyöreämmäksi, ja Sepekin joutui todella töihin. Saatuasi perusravin kuntoon, jouduitkin koettelemaan vatsalihaksiasi harjoitusravissa, jota saitte tällä kertaa mennä uraa pitkin, mutta kokoajan askelta pidentäen. Pilkkuponista löytyi tahkoamisen jälkeen jo vähän polven ojennustakin, mutta kauaa se ei jaksanut työskennellä täysillä. Niimpä lopetimme onnistuneeseen pitkään sivuun ja kävelitte hetken välikäynnit. Niiden jälkeen jatkoimme laukkatyöskentelyllä, jolla muuntelin laukan tempoa; pitkät sivut hidastaen ja lyhyet sivut eteenpäin laukaten. Meinasit unohtaa käsien joustavuuden lyhennyksissä, jolloin Sepe otti välittämästi raviin. Käsien ollessa rentona kaikki sujui hyvin. Tyytyväisenä päästin teidän reippaiden loppuravien jälkeen maastokävelylle.


Valmentajana kitta

Estevalmennus:
Suloinen pilkkuponi Sepe oli hoitajansa Jasnyn kanssa maneesissa muutaman esteen ympärillä ravailemassa. Moikkasin ratsukkoa ja laskin esteet pieniksi ristikoiksi ja maapuomeiksi. Sivusilmällä katselin ratsukon alkuverryttelyä, joka vaikutti erittäin hyvältä. Laukkatyöskentelyn kanssa neuvoin hieman, jotta Sepe saataisiin vieläkin tarmokkaampaan laukkaan ja varmasti hereille. Reippaassa laukassa ratsukko lähestyi ensimmäistä estettä, ja ylitti sen hienosti. Nostin linjalla olevan toisenkin esteen ristikoksi, ja ratsukko tuli uudelleen. Muutaman toiston jälkeen nostin esteet jo 60 senttimetriin, ja jälleen ratsukko tuli tehtävän hienosti. Samaan putkeen ohjasin ratsukon lävistäjälle olevalle pienelle sarjaesteelle. Sepe oli alkuun hieman kummissaan kaarevalla linjalla olevalle esteelle, mutta kilttinä herrana se hyppäsi molemmat kerrat hienosti. Lopuksi Jasny sai ratsastaa vielä lyhyen radan. Sepe oli innoissaan ja olisi halunnut mennä vähän lujempaakin, mutta Jasny piti ponin hyvin hallinnassa. Loppuverryttelyt sujuivat hymyssä suin, hienoa työtä!

[Jasny]

All that's passed and shall come

Leikisti olin käynyt päivittäin ahkerasti hoitamassa Sepeä, mutten vain ollut jaksanut tarinoida päiväkirjaan tapahtumista. Ketään ei ole siis laiminlyöty, asiat ovat mallillaan ja prinsessan, sekä bodaamisen aloittaneen pullaponin elämä sujuu hyvin. Eräänä kauniina päivänä olin kivasti nähnyt Latulan ilmoitustaululla jutun joulumaastosta, jossa luki jotakin pukeutumisesta sun muusta, enkä sitä sen tarkemmin ollut jäänyt tutkimaan. Niinpä 22.12. tallille suuntasi itsensä varsin irstaaksi tonttutytöksi pukenut Jasny, jonka naama kalpeni lakananvaaleaksi hänen nähdessään pihassa koristellut hevoset, ja nimenomaan hevoset, ei niiden ratsastajat. Minihameessani köpöttelin Sepen karsinalle, mutta häpeän olin nielaissut jo heti ensimmäisellä hetkellä alas.

Siinä jäi sitten joulumaasto tekemättä osaltani, mutta senkin ajan kulutin sitten peltolaukkoihin valmistautumiseen. Meillä oli ollut Sepen kanssa niin ahkerat treenit koko kuukauden, että poni oli vallan päässyt jo hieman laihtumaankin, sekä keräämään arvokasta lihaksistoa, joka olisi meidän valtti tulevassa mestaruustaistossa. Uskoa valoimme toisiimme kaunistautuessamme, tehdessämme alkujumpat ja lämmittelyt, ja muiden joukossa pellolle päästyämme vetäisin upeat jockeylasit silmilleni.

Vaikeakulkuisella pellolla kulkeminen kävi meiltä leikiten, joten lähdön koittaessa otimme heti ensimmäisen paikan ja kaarsimme sisämutkaan. Sepe tömisteli eteenpäin nopeammin kuin valo, mutta hitaammin kuin ne pirun neutronit, joita tutkijat olivat lähiaikoina kiihdytelleet. Ihan loppusuoralla ja viimeisillä metreillä joku ratsukko, jota en ehtinyt rekisteröidä verkkokalvolleni, tuli ja kiilasi meidät, joka sai täysiverilaukkurini pasmat sekaisin ja raukan kompastumaan. Lopullinen sija ennakoiduilla voittajilla oli viimeinen, mutta ensi vuonna moista tapaturmaa ei sattuisi!

Peltolaukkakuva (c) tangerine

[Jasny]

Hyppää kyytiin tyttö mun, tämän kesän olen sun

Kuten huomata saattaa, olen ollut todella laiska kirjoittamaan hoitokertojani ylös ja näin epäaktiivisena rustailu varmaan pysyykin jonkin aikaa, jollei ikuisesti. Koko talvi meni kuin horroksessa ja vaikka lumihankitreenit olivatkin kyseisen vuodenajan iloisin asia, en silti saanut treenattua Sepeä yhtä hyvin kuin olisi pitänyt. Olen silti liikuttanut ruunaa aktiivisesti ja herätellyt pieniä toiveita jopa aluekilpailuluvasta! Puolen vuoden takaiseen poniin verrattuna allani on nykyisin varsin hyväkuntoinen ja kestävä herra, joka on silti yhtä perso ruoalle kuin aina ennenkin. Etenkin ratsastustuntien vähentynyt määrä on vaikuttanut Sepeen positiivisesti, kun selkään ei yhtä usein tule perunasäkkiä, joka vaatisi asioita eri tavalla kuin minä tai jopa täysin väärin.

Olin jo tunti sitten hakenut Sepen tarhasta harjauspuomille, eikä karvanlähdölle näkynyt vieläkään loppua. Maahan oli laskeutunut ruunan päältä jo monta kuolleen näädän näköistä, jättimäistä karvatuppoa. Alussa asia ei herättänyt ihmetystä, mutta jo kuukausi samaa rumbaa ei enää naurattanut. Poni tiputtelisi talvikarvaansa varmaan vielä juhannuksenakin, joten pinnani ei enää kestänyt ja tein hyvin radikaalin ratkaisun. Hiippailin salakavalasti hakemaan tallista klippauskoneen ja ennen kuin Sepe (tai Latu) ehtivät oivaltamaan mitä tapahtui, oli ponin karvoitus lähes lopullisesti ajeltu maan tasalle. Arvoin hetken hunter ja loimiklippauksen välillä, mutta päädyin jättämään ponille naama- ja jalkakarvoituksen, sekä satulan muotoisen alueen selkään. Piti tässäkin asiassa toki vähän hifistellä, joten pyllyn päälle jäi viehättävä ralliruutukuvio. Ruuna ei sanonut koneen äänestä mitään ja oli vielä hetki sitten näyttänyt tylsistyneen aneemiselta. Samalla, kun oma ilmeeni muuttui pelkäksi hymyksi hyvän työn johdosta, oli Sepekin helpottuneen näköinen saadessaan paksun turkin pois päältään.

Laitoin ponin riimunnarun riimuun kiinni kuin ohjiksi, jonka jälkeen hypähdin selkään ja ohjastin uljaan ratsun kohti vihreämpiä maita. Vilkuilin toki ympärilleni sen varalta, ettei kukaan näkisi arvon prinsessan jättäneen erään yksilön karvaturkkia Latulan pihaa somistamaan… Eiköhän tuuli sen kuljettaisi toisaalle sillä välin, kun olimme poissa.

Sepe toimi kuin unelma ilman suitsia ja satulaa, varsinkin sitten, kun se sai luettua ajatukseni siitä, että pääsisi ensimmäistä kertaa syömään vihreää. Vauhti kiihtyi useampaan kilometriin tunnissa ja niinpä saavuimme ihanteelliselle niitylle, jossa ruuna alkoi pidemmittä puheitta tehdä sitä mitä parhaiten osaa, eli syömään. Minä käännyin ponin selässä toisin päin, otin hieman mukavamman asennon ja aloin tekemään sitä mitä tällä hetkellä parhaiten osasin, eli ottamaan aurinkoa. Niin sievä parivaljakko nautti ihanasta päivästä aina niin pitkään kuin aurinko laski.