sph-t Kadonnut Kaupunkiin

[Latu]

omat sivut
Kutsutaan: Lotta
Syntynyt: 13.8.2018, mukautettu VHKR
Sukupuoli: tamma
Rotu: suomenpienhevonen
Säkäkorkeus: 157 cm
väri: hopeanmusta

Koulutustaso: KO:heA, RE: 90 cm
Kasvattaja: Katja Saari (evm)
Omistaja: Latu
Hoitaja: Ei oteta

[Latu]

En sitten vain ollut osannut vastustaa kiusausta -etsin itselleni uutta kilparatsua, hevosta. Silti tänään purin trailerista alas suomenpienhevosta jonka olin itselleni ostanut -niin juuri, ponikokoista pikkutammaa jossa tuntui olevan näin talvella enemmän karvaa kuin itse hevosta. Kun olin nähnyt myynti-ilmoituksen hopeanmustasta suokista, en edes minä ("Erikoisväriset suokit on hanurista!" oli lempilauseeni vielä kesällä) pystynyt olemaan edes harkitsematta.
Ajattelin että ok, voinhan käydä sitä kokeilemassa, kumminkin kamala jyrä tai pukkikone tai hirviö karsinassa, en mää sitä kumminkaan osta. Yritin pysyä negatiivisena, mutta jo siinä vaiheessa kun varustin pikkusuokkia koeratsastusta varten oli peli jo melkein menetetty. Tämä Lotaksi kutsuttu tyllerö oli nimittäin niin herttainen ja seurallinen että kyllä siinä paatuneemmankin sydän sulaisi.
Koeratsastus oli viimeinen naula kriittisyyteni arkkuun. Lotta oli mukavan tasapainoinen ratsastaa, se ei ollut mikään kamalan ylikuuma kaahottaja tai riehuja, mutta ei toisaalta mikään automaattikaan -ja mie jos kuka tartteen sellaisen hevosen joka vaatii miua oikeasti ratsastamaan ja käyttämään niitä apuja... En siis ollut oikeastaan erityisen suuttunut itselleni kun allekirjoitin omistajanvaihdospapereita. Sentti sinne tai tänne korkeudessa, eihän miun mitään isoja luokkia tarvitsekaan kisata ja metrisissäkin luokissa mie kukkakeppinä voisin ihan hyvin tomeralla piensuokilla mennä, tai niin ainakin uskon.

Nauratti kovasti kun Sandra (talliapulainen siis, hankalaa kun täällä on kaksi Sandraa kun menen aina ihan sekaisin) tuli talliin niin iloisena ja huuli pyöreänä, hyvä ettei hihaan hypännyt roikkumaan hihkuen. "Onks issikat oikeesti tullut takaisin vai valehteleeks mun silmät?!" Vähän aikaa piti miun miettiä että hei hetkonen mistä tässä on kyse, ennen kuin tajusin kysyä että missä tarhassa sie issikan näet. "Maneesin reunalta viimeisin pellolle päin" kertoi kaiken enkä voinut olla nauramatta. Sandra oli pitänyt pikkuista Lottaa issikkana! Hopeaväri, ylikarvainen olemus ja pikkuinen koko olivat tehneet tehtävänsä -minulla on siis selvä wnbissikka, hienoa.
Tänään Lotta onkin saanut rauhassa tutustua paikkoihin, kun sen aamulla tallille kärräsin niin iltaan asti sai pörrätä yksikseen pikkutarhassa ja nyt sitten tutustua rauhassa uuteen kotikarsinaansa -tai oikeastaan väliaikaiskarsinaan, sillä Kimin muuttaessa toiselle tallille saa Lotta sen vanhan karsinan.

Varsin lyhyt, turha ja tönkkö postaus, olen ihan väsy koko päivän höseltämisen jälkeen. Jos sitten vaikka huomisesta saisi kirjoitettua enemmän.
Tähän vielä kuva hämäävän issikkaluukkisesta suomineidosta. Huomatkaa EQP:stä ostettu toppaloimi -kävin tänään ostamassa uudelle aarteelleni vähän tavaroita, eli suomeksi sanottuna nyt ei sitten pariin kuukauteen mitään ostellakkaan kun rahavarat meni aika pohjille.... hups. :-D