trak-t Halloweenie

[Latu]

omat sivut
Hoitajana Chao, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[chao]

2.5.2012 – Touched for the very first time…

Kävelin omissa oloissani tallipihalla ja katselin innokkaita tuntilaisia ja hoitajia lempi-heppansa kimpussa. Muistelin Dinnaa ja Katriinaa siinä samoillessani, Dinnaa minun oli yhä ikävä, mutta Katriinan olin haalinut omaan omistukseeni ja se tarhaili Latulan taka-alalla, kauempana ratsastustuntien hälinästä – ja yhtä iloiselta kuin ennenkin nenä nyrpällään ja korvat niskassa. Huokaisin, tänään olisi Katriinan vapaa päivä. Minulla taas ei ollut. Tässä kohtaa suupieleni kääntyivät ylöspäin, uusi hoitohevoseni oli saapunut tallille ja oli sen verran kotiutunut että sitä sai alkaa liikuttamaan. Aktiivisesti tamma menisi tunneille vasta ensi viikolla, vaikka teki se nyt jo muutamia irrallisia tunteja silloin tällöin. Tänään se olisi kuitenkin minun – koko päivän.

Avasin tallin oven ja astuin sisään. Tallin puolesta välistä kuului karsinan oven paukutusta ja kimeää hirnumista. Suustani pääsi hiljainen ”voih” kun kävelin tuon karsinan suuntaan. Karsinan oven yli työntyö tumman ruskea pää, joka tuijotti minua hampaat esillä ja korvat uhkaavasti takaraivolla. Kuulin mieleni huutavan minulle varoituksia sitä kovempaa, mitä lähemmäs karsinaa etsiydyin. Mihinkäs hullun hommaan olinkaan taas lupautunut? Tamma alkoi louskia ilmaa paljastaen raateluhampaansa kokonaan. Samaan aikaan se jatkoi takaseinän paukuttelua kavioillaan.

”Vai olet sinä tallin uusi tuholainen?” Kysäisin Veeniltä jäädessäni hieman kauemmas seisomaan. Tamma vastasi pärskähtäen. Latu oli sanonut tamman olevan iso esittäjä, muttei sen kummempaa. Olin silti varma että saisin hampaat olkavarteeni vielä tämän päivän aikana. Olin kuitenkin valmis ottamaan sen riskin ja hevosen siirtäessä päänsä pois karsinan ovelta sujahdin vihellellen sisään riimu käsivarrellani roikkuen. Suljin oven perässäni ja valmistauduin ottamaan pahimman vastaan. Veeni käänsi korvat niskaansa ja minä aloitin matrix-liikkeisiin taipumisen tamman yrittäessä päästä legojensa kanssa iskuetäisyydelle. Kun sopiva sauma sattui kohdalle, sain heitettyä kiukkuiselle neitokaiselle riimun päähän. Aloitin voitontanssini kuitenkin turhan aikaisin ja Veeni näki tilaisuutensa tulleen.

Karkeat, julkaisukelvottomat kirosanat lentelivät ympäri puolityhjää tallikäytävää kuin vihaiset, verenhimoiset lepakot vailla uhria. Tosin tamma, joka oli juuri saanut hampaistonsa iskettyä käsivarteeni, säikähti huutoani sydänjuuristaan asti ja hyppäsi karkuun karsinan takaseinälle. Ei jotain hyvää, ettei jotain pahaakin? Ei kun toisinpäin. Nappasin riimunnarun karsinan ulkopuolelta ja urhoollisesti kädessäni viiltelevästä kivusta huolimatta kiinnitin tamman narun päähän ja sidoin sen kaltereihin. Sitten siirryin tallikäytävän puolelle tarkastamaan vahingot.

Nääh, pieni mustelma siihen saattaisi tulla, jos huonosti kävisi. Eipä Veeni siis kovaa kiinni saanut tai ottanut, taisin itse vain säikähtää kun minut yllätettiin kesken voitontanssin. Kipaisin harjat satulahuoneesta ja hivutin itseni uudestaan Veenin karsinaan. Nyt tamma vain näytti ja kuulosti pahalta, muttei päässyt iholle asti, koska olin ollutkin hurjan ovela ja sitonut tamman kiinni. Sekös Veeniä ketutti, tamma oli varmaan naama nutturalla vielä senkin jälkeen kun minä poistuin kotiin… Aloitinpa siis harjaamaan Veeniä, suin sen ensin huolella läpikotaisin, irrottelin viimeisiä talvikarvan jämiä ja sitten sipaisin vielä hevosen kovalla harjalla, viimeistelin pölyharjalla ja ihailin hetken aikaa kauempaa kiiltelevää tummanruskeaa kultaa, ennen kuin aloitin kavioiden putsauksen.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Näin ajattelin tarttuessani tamman etujalkaan koukku kädessäni. Sainkin roikkua siinä jalassa jonkun tovin, ennen kuin sain sen hievahtamaankaan, varsinkin kun Veenillä ei ole mitään virallisia vuohistupsuja joista olisi napannut jalan ilmaan… Sitten pikainen puhdistus ja PAM, kavio oli ammuttuna takaisin maassa. Sama taistelu kaikkien kolmen muunkin kanssa, mutta yritin pysyä positiivisena, ”Kyllä se tästä kun totutaan toisiimme”, valitettavasti olen harvinaisen huono uskottelemaan asioita itselleni ja viiden minuutin olinkin valmis purskahtamaan itkuun, heittämään kaviokoukun karsinan nurkkaan ja pyörimään mahallani maassa huutaen äitiä apuun. Veeni sitä vastoin näytti siltä kuin olisi juuri vetäissyt maissipellon vasemmasta sieraimesta sisään…

Pyyhin hikeä otsaltani kavioiden putsaussession jäljiltä. Päätin myös että hyväkuntoisena atleettina (= kotleettina) en jaksaisi tänään nousta hevosen selkään vaikka minulla siihen Latulta lupa olikin. Suunnittelinkin siis maastakäsittelyä tai no, ainakin juoksuttamista. Niinpä jätin harjat syrjään ja hilpaisin varustehuoneesta suitset ja liinan ja kaiken varmuuden varalta vielä hanskat omiin käsiini. Suitsien saaminen Veenin päähän olikin yllättävän helppo tehtävä, olin positiivisesti yllättynyt. Napsautin liinan kiinni kuolaimiin ja talutin tamman ulos. Koska illan tunnit olivat maneesissa (En tosin käsitä miksi, ulkona oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi? Ota nyt noista sitten selvää.) me suuntasimme Veenin kanssa kentälle. Suljin portin visusti perässäni ja asetuin seisomaan keskelle kenttää. Veeni seisoi mahdollisimman kaukana minusta, pörisi ja luimisteli. Tamma näytti juuri siltä että aikoisi juosta ylitseni heti kun vain saisi mahdollisuuden. Nielaisin. Mihin olinkaan ryhtymässä?

Hengitin syvään, asetuin tamman etulinjan taakse ja maiskautin hiljaa. Veeni lotkautti hieman korviaan muttei ottanut askeltakaan eteen-, eikä taaksepäin. Maiskautin siis kovempaa, nyt tamma nosti päätään ja tuijotti minua niin kuin kuningatar tuijottaa pyykkäripoikaa. Nyt meinasin jo suuttua ja maiskautin todella voimakkaasti ja heilautin liinan vapaata päätä kohti tamman persausta. Ja sitten pitelinkin liinasta molemmin käsin kiinni, kiskoin kaikin voimin ja yritin pitää ääneni rauhallisena pyrrätessäni pukkilaukkaa paiskovaa tammaa hiljentämään. Latukin ohi kävellessään kohti maneesia pysähtyi aidanreunalle naureskelemaan, mutta mulkaisuni taisi pelästyttää tämänkin pois paikoiltaan. Juostuani muutaman kierroksen tamman perässä totesin että nyt riittää ja kieputin ohi juostessani liinan kentän aitatolpan ympärille.

Veeni pysähtyi kuin seinään juostuaan liinan kireäksi. Olin voitonriemuinen, kunnes ehdin säikähtää, entäs jos tamma repi suunsa? Kävelin rauhallisesti Veenin luokse ja tutkin sen suupieliä, jotka olivat ehjät. Hammasloman tarkistaisin tallissa, mutta ainakin päältäpäin tamma näytti normaalilta – hieman nujerretulta, mutta normaalilta. Irrotin liinan aidantolpasta ja pyysin nyt kevyesti Veeniä eteenpäin. Tamma lähti eteenpäin rauhallista käymäjalkaa ja annoin sen kävelläkin melkein puoli tuntia edes takaisin kenttää. Sitten talutin tammaparan talliin, varmistin ja tupla-varmistin vielä ettei sen suuhun vain ollut tullut mitään, harjasin sen pikaisesti ja suljin oven perässäni.

Huokaisin helpotuksesta, mutta odotin seuraavaa kertaa jo innolla. En se minäkään ihan terve tapaus kyllä ole…

[chao]

Whatta…?

Aurinko porotti siniseltä, pilvettömältä taivaalta. Pohjoistuuli pihisi viimeisiään nurkissa saaden ilman vaikuttamaan hitusen kylmemmältä. Mutta sepä ei tunnelmaani latistanut, viheltelin iloisesti pikkulintujen kanssa kilpaa astuessani talliin. Tallikäytävällä olikin varsinainen hulina. Vaikka kello ei ollut vielä edes puoltapäivää, suuri osa hoitajista oli jo paikalla. Mietin ensin oliko nyt jokin kansallinen vapaa päivä, kunnes tajusin että on ruokatunti. Höpöttelin muiden hoitajien kanssa hetken aikaa, kunnes nämä poistuivat takaisin kouluun tai töihin, vain muutama hassu jäi kökkimään tallin tontille.

Minä siirryin satulahuoneeseen, josta kaavin mukaani Veenin varusteet ja harjat. Jätin kantamukseni käytävän reunaan ja kävelin tamman karsinan luo. Tummanruunikko pää työntyi oven yli ja olin jo valmis maastoutumaan, mutta yllätyksekseni Veeni tuijotti minua korvat eteenpäin sojottaen ja katsoen minua kuin idioottia. ”Mitä siinä vielä odotat, vauhtia töppösiin.” Se tuntui sanovan. Olin kuin suuremman puoleisella kalikalla päähän lyöty. Mitä oli tapahtunut sille ihmisiä syövälle hevosen muotoiselle piraijalle? Astuin karsinaan ja yritin esittää täysin välinpitämätöntä, vaikka sisimmässäni en olisi voinut olla enää hämmentyneempi.

Pujotin tammalle riimun päähän ja naksautin siihen vielä narun kiinni. Sitten talutin tamman käytävälle ja sidoin sen kiinni molemmilta puolilta. Olin juuri saanut kumisuan käteeni kun Latu asteli talliin. Tervehdin ukkelia ja ryhdyin samalla sukimaan tammaa, joka yhä seisoi kauniisti paikallaan korvat tötteröllä, kuin edelliskertaa ei olisi ollut olemassakaan. ”Teillähän näkyy sujuvan hyvin?” Latu tokaisi rapsuttaessaan tammaa otsasta. Naurahdin. Oikein todella loistavasti… ”Juu ihan hyvinhän meillä.” NOOOT! ”Meinaatko mennä selkään tänään?” Latu lakkasi rapsuttamasta tammaa ja kääntyi katsomaan minua lievästi ilkikurinen ilme kasvoillaan. ”Öö, joo?” Muotoilin vastaukseni kysymykseksi. Latu vain nyökkäsi, ilmoitti tulevansa katsomaan ja lähti laittelemaan kentälle puomeja harjoitustani varten.

Harjasin Veenin ja varustin sen melkoista vauhtia. Tamma käyttäytyi koko ajan mallikkaasti, vaikka itse en lakannut tuijottelemasta olkani yli. Käsivarteni ilmoitti yhä, ettei tähän neitiin ollut luottamista. Näemmä tosin Veeni tykkäsi hypätä ääripäästä toiseen aina päivien mukaan. Pyh, tammat, mietin taluttaessani Veeniä kentälle.

Latu sulki kentän portin perässämme ja minä kiristin satulavyön ja säädin jalustimet ennen kuin ponnahdin selkään. Päästin tamman kävelemään pitkin ohjin ja yritin myödätä tamman laajoja, nopeita liikkeitä parhaani mukaan. Onpahan tottumista, ajattelin Veenin venyttäessäni käyntiään entisestään. Aivan erilainen kuin Katriina ja Dinna… Koetin rentoutua tamman selässä parhaani mukaan kiristäessäni ohjia. Latu oli laitellut meille puomeja sinne tänne kenttää ja poistunut kentän ulkopuolelle nojailemaan aitaan – ja valmiina nauramaan. Hain Veenin tuntumalle puolipidätteillä ja herkistin sitä pysähdyksillä ja peruutuksilla.

Veeni alkoi kuunnella minua ja herkistyi hyvin avuilleni, joten pyysin tammaa raviin. Kevyessä ravissa lämmittelimme ympyröillä, volteilla ja kiemuraurilla, sain tamman jopa hieman taipumaan. Istuin harjoitusraviin ja ohjasin Veenin ensimmäiselle puomisarjalle. Hidastin ja lyhensin ravia melko runsaasti, jotta askeleet sopisivat puomien väliin ja niistä selvittiinkin ilman kolinoita. Kuulin Latun kevyen taputuksen kentän laidalta. Seuraaviin puomeihin jouduimme hieman lisäämään, ja muutama kolahdus kävikin kun itse laskin askeleet väärin. Teimme temponmuutosharjoituksia jonkin aikaa, kunnes olin valmis nostamaan laukkaa.

”Varo, se saattaa olla sit hieman kuuma, kun se ei tee vielä niin paljon tunteja.” Latu tokaisi ratsastaessani tästä ohi. Nyökkäsin päättäväisenä, tein pari puolipidätettä ja sitten melko voimakkaan pidätteen. En ehtinyt edes antaa laukkapohkeita, kun tamma räjähti eteenpäin. Roikuin mukana kuin parhaat päivänsä nähnyt räsynukke ja yritin ohjata tammaa ympyrälle – turhaan. Veeni puri kiinni kuolaimeen ja muuttui täysin tunnottomaksi. Meinasin joutua jo paniikkiin, mutten ehtinyt niin pitkälle, kun tunsin hevosen takapään ponnistavan. Kauhukseni edestämme ei löytynyt estettä, vaan kentän aita. Tamma irtosi maasta ja minä nousin vaistomaisesti, refleksin omaisesti kevyeeseen istuntaan myötäämään tammalle hypyssä. Lensimme kentän aidan yli ja tamman etukaviot koskettivat maata. Koin tilaisuuteni tulleen ja nappasin reiteni kiinni tammaan, tein pidätä-myötää harjoituksia kaikilla kehoni lihaksilla ja kiskoin vain toisesta ohjasta saadakseni tamman pään kääntymään ja kaulan kaarelle. Se auttoi, Veeni joutui hidastamaan hullua tahtiaan ja lopuksi se pysähtyi nenänsä melkein osuessa tallin seinään.

Istuin huohottavan ja kauhusta kankeana innosta piukean tamman selässä, joka steppasi paikallaan tahtoen lisää vauhtia. ”Eikös teidän ollut tarkoitus pysyä kentällä?” Kuulin Latun huutavan naurunsa seasta ja olin valmis harkitsemaan salamurhaa erästä tallinomistajaa kohtaan. Mies hilpaisi avaamaan meille kentän portin ja minä yritin ohjata allani teutaroivan sähköjäniksen oikeasta kolosta sisään. Annoin tamman hetken aikaa ravata ympäri kenttää taivutellen sitä uudestaan ja hakien sen kunnolla tuntumalle. Ennen seuraavaa laukannostoa käänsin tamman valmiiksi ympyrälle. Sitten nostimme laukan.

Ensin Veeni räjähti eteenpäin, mutta ymmärtäessään, ettei kaula kiemuralla voinut oikein kunnolla päästellä, se alistui puolipidätteeni tahtoon ja laukkasi melko rauhallisesti ympyrällä – ja vieläpä molempiin suuntiin, ennen kuin jäähdyttelin sen ravissa. Loppukäyntien aikana sain itseni rentoutettua ja huokaisin syvään. Latu oli yhä karmaisevan ylimielistä ja huvittunutta hymyä koko äijä. Teki mieleni repiä tuolle naamalle uusi ilme, mutta päätin olla ihmisiksi. Pysäytin Veenin kentän keskelle ja jalkauduin. Nostin jalustimet ja talutin Veenin talliin.

Tallissa hoidin tamman pikavauhtia pois ja kiikutin sen takaisin tarhaan. Sitten painuin hoitajienhuoneeseen juomaan hieman viilentävää limua, ennen kuin aloittaisin karsinan siivouksen ja tallissa auttelemisen.


& sitten vielä tarinaan liittyvä kuva, josta piti alunperin tulla värillinen, mutta koska kadotin puuvärini (d**n it.) niin siitä tulikin tussityö. Otin harjoittelun kannalta.

// Herramunjee toi kuva on loistava -Latu

[lipiem]

Koulun jälkeen sain viestiä Latulta, jossa hän kertoi, että saan Veenin hoitsukseni. Riensin kotiin kertomaan äitilleni asiasta, mutta kun menin kotiin, siellä ei ollutkaan ketään. Huomasin keittiön pöydällä lapun, jossa äiti kertoi olevansa kaupassa. Soitin äitille ja sanoin sille, että sain Veenin hoitsukseni. Samalla kysyin voisinko mennä tallille täksi päiväksi. Äiti vastasi myöntävästi ja sanoi että ratsastus housuni olisivat kuivaus rummussa.

Vaihdoin tallivaatteet päälleni ja tein itselleni evääksi leipää, lämmitettävää keittoa sekä hieman kekseja. Veenille otin porkkanapussin ja juomaksi itselleni tein mehua. Kuulin, kun auto ajoi pihaan ja oletin sen olevan äitini. Juoksin pihalle, mutta siellä ei ollutkaan äiti, vaan kummini. Hän kysyi minulta, että olenko lähdössä minnekkään ja vastasin rehellisesti, että lähtisin tallille. Kummini näytti hieman pettyvän, mutta tarjoutui kuitenkin viemään minut tallille...

Tallilla näit Veenin tarhassa, joten menin katsomaan tuntilistoja. Joku Anni menisi seuraavalla tunnilla Veenillä, joten menin Veenin karsinan luo. Karsinan edessä seisoi tyttö, jonka oletin olevan Anni. Menin hänen luokse ja esittäydyin olevani Veenin uusi hoitaja. Tyttö sanoi olevansa Anni. Hän ilmoitti menevänsä Veenillä tunnilla. Sanoin hänelle, että Veeni on tarhassa, joten lähdimme hakemann sitä sieltä. Matkalla sovimme, että minä hakisin Veenin tarhasta ulos ja Anni saisi taluttaa sen sittten sisälle. Otin pienestä koukusta Veenin päitset ja riimunarun ja menin sisälle tarhaan. Veeni nosti katseensa minua kohti. Kävelin rauhallisesti sitä kohti ja juttelin sille rauhallisesti. Kun yritin laittaa Veenille päitsiä, se nosti päänsä taivaaseen ja lähti laukkaamaan pukitellen pois Jäin paikalleni seisomaan ja odottamaan, että Veeni tulisi itse minun luokse. Hetken päästä Veeni astelikin kiltisti luokseni ja antoi minun laittaa päitset sille. Laitoin narun kiinni päitsiin ja lähdin taluttamaan Veeniä pois tarhasta. Tarhan ulkopuolella annoin narun Annille ja hän talutti Veenin sisälle.

Tallissa Anni haki Veenin varusteet ja minä aloin tekemään tuttavuutta Veenin kanssa. Meniin varovasti Veenin karsnaan ja aloin silitellä sitä. Veeni tuntui rauhalliselta ja levolliselta. Tovin kuluttua Anni saapui käytävälle ja näytti siltä kuin sillä olisi vaikeuksia Veenin satulan kanssa. Otin häneltä satulan ja laitoin sen satulatelineeseen odottamaan. Harjattiin Veeni yhdessä ja sitten laitoimme sille varusteet. Hoiamiseen meni kutakuinkin puolituntia ja olimme viittävaille 4 valmiita. Tunti alkaisi klo 4 kentällä, joten lähdimme taluttamaan Veeniä sinne. Atoin Annin selkään ja menin sitten itse syömään omia eväitäni ja juttelemaan muiden tallilaisten kanssa.'

Toimistossa oli paljon väkeä. Näin Chaon myös siellä joten menin hänen luokse. Kerroin hänelle, mitä olin jo tehnyt tallilla ja kysyin häneltä, lähtisikö hän syöttelemään Veeniä ja jotain toista hevosta. Hän sanoi, että hänellä olisi juuri ja juuri aikaa tulla kanssani, joten odotimme tunnin loppumista.

Tunnin loputtua hoidin Annin kaa Veenin pois ja laitoin sille päitset päähän. Lähdimme Chaon kanssa niin, että minä otin Veenin ja Chao otti Myrskyn. Lähdimme pienen hiekkatien varteen, jossa hevoset saivat syödä vihreää ruohoa. Syöttelimme noin puoli tuntia, kunnes minun oli aika lähteä kotiin. Veimme hevoset talliiin ja annoin viel Veenille porkkanan ihanasta päivästä. Sen jälkeen pääsin Chaon kyydissä kotiin

[lipiem]

Heräsin aamulla puolen kuuden aikaan, kun aurinko jo porotti huoneeseeni. Nousin istumaan ja hieroin silmiäni unisena. Pian kuulin oven rapsutusta, ja se merkitsi sitä, että minun oli noustava ja päästettvä kissani sisälle. Menin rappuset hiljaa alas, niin ettei kukaan muu herännyt. Avasin ulko-oven ja sain melkein sydärin, kun kissani ryntäsi sisään kuin nato-ohjus Annoin kissalleni ruuan ja söin itsekkin leipää. Tämän jälkeen menin käymään virkistävässä suihkussa. Suihkun jälkeen puin tallivaatteet ylleni ja menin sen jälkeen tein itselleni eväät. Mietin samalla mitä tekisin tänään. Meillä oli vapaapäivä koulusta, sillä meillä oli viimelauantaina koulupäivä. Saisin olla koko päivän tallilla. Ajattelin, että voisin ratsastaa kaksi kertaa tänään. Toisen tunnin menisin kentällä ja jos kentällä menisi hyvin, menisin toisella kertaa rantasaunalle uittamaan Veeniä. Jos Chao tulisi tallille voitaisiin käydä yhdessä rannalla ja lämmittää vaikka sauna.

Tehdessäni eväitä isäni tuli keittiöön. Hän oli lähdössä töihin. "Mitäs sinä näin aikaisin olet ylhäällä. Vaatteista päätellen olet menossa tallille." isäni tokaisi. "Joo, olen menossa tallille ihan kohta. Jos siis käy. Voisitko viedä minut tallille?" vastasin. Isäni lupasi viedä minut tallille, jos olisin ajoissa. Isäni söi aamupalaa ja minä pakkasin samallla talli kamppeitani. Pakkasin laukkuuni eväät, mustan palaturvaliivin, ruskean kypärän ja sauna kamppeet. Isäni oli pian valmis ja seuraavassa hetkessä istuin jo autossa menossa kohti tallia.

Talliin astuessani sain vastaani paljon hirnumisia ja hörähtelyitä. Latu oli toimistossa tekemässä tämän päivän tunti listoja. Kysyin häneltä, oliko tämä jakanut jo aamu heinät. Hän vastasi, että jakaa heinä seitsemältä ja kello oli vasta 15 vaille. Kysyin häneltä, saisinko auttaan heinien kanssa ja hän vastasi, että apu on aina tarpeen. Istuin toimiston sohvalle ja odotin, että kello raksuttaisi eteenpäin.

Vähän vaille seitsemän menimme heinävarastoon hakemaan heiniä hevosille. Kun menin Veenin ohi, se alkoi potkia kärsimättömästi karsinan ovea. "Saat kohta heinää rakas." sanoin Veenille ja se lopetti potkimisen. Hain sylillisen heiniä ja annoin ne Veenille. Vein vielä parille muullekkin heiniä, kuten Ankille, Myskylle ja monille muille. Latu itseasiassa vain ohjasi minua, mutta se ei haitannut, sillä hevosten ruokkiminen on mielestäni kivaa. Kun kaikki heinät olivat jaettu, tallissa kuului vain tasainen heinän rouskutus. Vein vielä pihatossa oleville hevosille heinät ja sitten menimme Latun kanssa toimistoon. Join kupin kahvia Latun kanssa, kunnes hevoset olivat syöneet.

Kun kaikki hevoset livat syöneet, veimme ne tarhaan paistattelemaan päivää. Minä otin Ankin ja Veenin ja hain niiden jälkeen Myrskyn ja Sepen. Latu otti Ärmätin, kyyhkyn, Hanin ja Piirron. Joku toinen tyttökin oli tullut tallille ja hän vei loput hevoset tarhaan. Tyttö osottautui Rosieksi ja me jatkoimme aamuaskareita kolmisteen. Siivosimme tallin käytävän ja satula huoneen. Laitoimme kaiken valmiiksi tulevaa päivää varten.

Rosien kanssa siivosimme yhdessä karsinoita ja kävimme välillä ihastelemassa laiduntavia hevosia.

Kun kello oli yksitoista, oli jo niin kuuma, että kävelimme rannalle uimaan. Vesi oli vielä aika vilpoisaa, mutta pienten kirkumisten jälkeen olimme jo sukelluksissa. Välillä nousimme rantaan oottamaan aurinkoa, mutta sitten taas auringon paahtamina pulahdimme takaisin järveen. Ajattelimme mennä yhdeksi tallille auttamaan ensimmäisiä tuntilaisia. Siihen olisi vielä tunti aikaa, mutta päätimme mennä jo kuivattelemaan ja kävelemään tallille päin. Hiuksemme valui vielä vettä, kun astelimme tallin pihaan.

Muistin, että minun pitäisi ratsastaa Veeniä kaksi tuntia. Kysyin Rosielta, haluaisiko hän tulla kanssani maneesiin ratsastamaan. Hän vastasi, että voisi hän mennä Larilla. Tuumasta toimeen olimme hakemassa hevosia tarhoistaan. Talutin Veenin suoraan käytävälle ja Rosie laittoi Larin meidän eteemme. Veeni oli juuri äskettäin piehtaroinut, joten harjaamisessa oli puhaa. Harjasimme hevosia noin 20 minuttiia, kunnes hevoset olivat kiiltävän puhtaat. Laitoin Veenille satulan, mutta kun kiristin satulavyötä, se alkoi luimimaan ja kuopimaan jalallaan. ""Ei hätää tyttö. Se on vain satulayö, ja mitä nopeammin pystyn tekemään sen, sitä nopeammin olemme valmiit." juttelin Veenille rauhallisesti. Loppujen lopuksi sain satulavyön paikoilleen ja laitoin Veenille suitset päähän. Pian olimme valmiit. Tuntilaiset menivät kentälle joten me menimme maneesiin.

Pysäytin Veenin maneesin keskelle kaartoon ja Rosie asettautui viereemme Larin kanssa. Laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Tämän jälkeen nousin selkään. Kävelimme ensimmäiset 10 minuttia pitkin ohjin, jonka jälkeen otimme ohjat käteen. Teimme seuraavat 10 minuuttia ravissa erillaisia harjoituksia, esim. voltteja, käyntiin siirtymisiä, Erillaisia koulu teitä ja kaikkea muuta, jotta saisin tietää, miten Veeni käyttäytyy eri jutuissa. Vaihdoimme suuntaa ja teimme saman tähän suuntaan. Ravi harjoitusten jälkeen kävelimme viisi minuuttia pitkin ohjin ja tämän jälkeen aloimme laukkaamaan kumpikin omilla ympyröillä. Laukkasimme 10 minuuttia tähän suuntaan kunnes teimme ympyrän vaihdon ravissa. Laukkasimme myös toiseen suuntaan 10 min. kuunnes annoimme hevosille pitkät ohjat. Veeni oli kaikin puolin mukava. Kävelimme 5 minuuttia pitkin ohjin ilman jalustimia, kunnes käänsimme hevoset kaartoon ja laskeuduimme selästä. Purin Veeniltä varusteet ja harjasin sen pikaisesti. Tämän jälkeen menimme toimistoon juttelemaan muiden tallilaisten kanssa.

syödessäni eväitä isäni käski minun tulla kotiin välillä ja että saisin ehkä tullla takaisin tallille myöhemmin. Kysyin häneltä voisiko hän tulla hakemaan ja alle 10 minuutissa hän oli tallin pihassa odottamassa. Näin lähdin sitten kotiin

[lipiem]

Tulin takaisin tallille noin viiden aikaan. Minun piti käydä kotona, sillä äitini oli menossa ostamaan minulle uusia ratsastushousuja. Nyt astelin tallin käytävää pitkin uusissa vaaleanruskeissa ratsastushousuissani.

Näin tallikäytävällä Rosien, joka oli Larin karsinan edessä. Kysyin, mitä tämä aikoi tehdä. Hän vastasi, että ei vielä tiedä, joten ehdotin, että mentäisiinkö uittamaan hevosia. Rosien mielestä tämä oli hyvä idea, joten aloimme laittamaan hevosia kuntoon. Harjasin Veenin ja puhdistin kaviot. Kävin vaihtamassa itselleni pitkät shortsit ja otin tennarit jalkaan, sillä menisin ilman satulaa. Menin takaisin Veenin luo ja laitoin sille suitset päähän. Veeni nosti taas pään korkeuksiin, mutta odotin, että Veeni laskisi itse päänsä alas ja antaisi laittaa suitset. Näin, että Rosiellakin oli hieman vaikeuksia suitsien kanssa, mutta pian kummallakin hevosella oli suitset päässään. Olimme nyt molemmat valmiita lähtemään matkaan, joten otimme suunnan taas rantasaunalle.

Rannalle johtavalla tiellä oli välillä varjoläikkiä, ja niiden kohdalla oli hieman viileä. Auringossa oli kuitenkin ihan lämmin. Ravasimme osittain ja Veenin ravi oli ihanan tasaista. Välillä tuli pari pukkia, mutta ne olivat harmittomia ja pieniä. Rannalle päästyämme otimme kengät pois ja kannustimme hevoset järveen. Veeni meni lähes ongelmitta, mitä nyt hieman säikkyi kylmää vettä, mutta Lari ei tahtonut millään mennä järveen. Tovin kuluttua molemmat hevoset kahlasivat mahanalusta myöten vedessä. Jalkani olivat jo hieman kastuneet, mutta vai vähän. Kannustin Veeniä menemään hieman syvemmälle.

Pian olimme jo sellain, että Veeni joutui jo uimaan. Yhdessä vaiheessa Veeni yritti alkaa piehtaroida ja onnistui siinä niin hyvin, että shortsini kastuivat Annoin Veenille pohkeita niin kauaa, kunnes se luopui aikeistaan. Pian alkoi tuulla kuitenkin niin kovasti, että meidän oli palattava tallille. Laitoimme kengät takaisin jalkaan ja laukkasimme kilpaa tallille. Molemmat olivat niin paljon keskittyneet selässä pysymiseen, joten voittajaa ei oikein tiedetty. Menimme vielä kentälle kävelemään pitkin ohjin. Tämän jälkeen laskeuduimme selästä ja veimme hevoset talliin.

Vein Veenin päitset päässä pesukarsinaan, jossa pesin sen jalat. Sitten kuivasin siltä märät kohat ja vein Veenin tarhaan muiden hevosten luokse. Veenin ollessa tarhassa siivosin sen karsinan Chaon kanssa ja sitten menin toimistoon muiden kanssa juttelemaan. Seitsemän aikoihin lähdin jo kotiin

[lipiem]

Tänään oli ollut serkkuni synttärit, joten pääsin vasta illalla tallille. Serkkuni oli tietenkin pyytänyt tulla mukaan - kun niin hevosista pitikin- joten ei kai Latua haitannut yksi auttava käsipari lisää Tallustelimme tallipihalla ja näytin Serkulleni paikkoja. Tämän jälkeen hain päitset ja riimunarun Veenin kohdalla olevasta naulasta ja lähdimme hakemaan sitä tarhasta.

Pyysin serkkuani vahtimaan, ettei Veeni tulisi ulos tarhasta ja minä menin ottamaan sen kiinni. Ensin sain nähdä pientä pukkilaukkaa tarhaa ympäri, mutta pienen tovin kuluttua sain Veenin taistelun seurauksena kiinni. Veeni käänsi korvansa niskaan ja yritti näykkäistä minua. Veenillä oli tänään todellakin huono päivä, joten ajattelin sen olla tänään mahdollisimman paljon rauhassa. Vein Veenin sisään ja heinäkasan nähdessään, se yritti rynniä toisen hevosen tyhjään karsinaan. En tietenkään pärjännyt isolle hevoselle, joten yritin kiskoa sitä heinäkasalta pois vasta karsinassa. Pienen taistelun jälkeen Veeni suostui tulemaan pois, mutta vain heinä tuppo suussaan. Talutin Veenin karsinaan ja päästin sen syömään omaa heinäänsä.

Aloin harjaamaan Veeniä, mutta se ei pitänyt siitä kun suin sen harjaa. Se alkoi poukkoilemaan karsinassa ja kuopimaan jalallaan maata. Muutaman kerran se yritti näykkäistä ja kerran se onnistuikin siinä niukasti. Päätin antaa olla ja putsasin sen kaviot. Serkkuni kysy, voisiko hän harjata Veeniä jiukan ja sanoin että varovasti. Veeni luimi serkullenikin, mutta pidin Veenistä kiinni, ettei se pystyisi näykkäisemään sitä. Kun Veeni oli harjattu, menin esittelemään Serkkuani muile tallilaisille. Joimme toimistossa kahvia muiden kanssa ja rupattelimme niitä ja näitä. Katsoin tunti listaa ja huomasin, ettei Veeni ollut mennyt kuin yhden tunnin tänään. Päätimme serkkuni kanssa lähteä kävelyttämään Veeniä maastoon, joskos se vähän rauhottuisi. Menimme serkkuni kanssa laittamaan Veenille päitsiä päähän ja sitten lähdimme matkaan.

Jonkin matkaa tallilta käveltyä serkkuni huomasi, kun Veeni ontui. Sen takajalassa oli jotain ja huikkasin serkulleni, että lähtisi hakemaan Latun ja kaviokoukun. Jäin odottamaan Veenin kanssa ja yritin katsoa, oliko Veenin kaviossa jotain. Huomasin ehkä jotain epätavallista, mutta en ollut oikein varma, kun oli jo niin hämärää. Kello oli varmasti jo kahdeksan.
Pian serkkuni tuli Latun kanssa. Latu kysyi, milloin huomasimme sen ja sanoin että serkkuni lähti heti, kun huomasimme ontumisen. Latu katsoi kaviota vielä ja siellä oli kyllä jotain epätavallista. Jokin piikki sojotti säästä. En tiennyt mistä se olisi voinut tulla, mutta Latu otti sen pois. Päätimme kääntyä takaisin tallille. Latu kertoi, että keo oli jo yhdeksän.

Tallilla laitoin Veenin karsinaan ja ähdimme serkkuni kanssa kotiin

[lipiem]

Taas olisi uusi päivä uudet kujeet. Astelin aamulla tallissa yhdeksän aikaan. Siellä ei ollut vielä paljon porukkaa, mutta muutama minun lisäksi kuitenkin. Menin Veenin karsinan luo. Siellä tyttö seisoi kiltisti ja hörähteli. Avasin karsinan oven ja menin sisälle silittelemään Veeniä. Otin päitset naulasta ja lähdin taluttamaan Veeniä tarhaan.

Tämän jälkeen menin muiden luokse ja auttelin heiä tallikäyävän putsaamisessa. Siivosin myös Veenin karsinan ja vein sinne vähän lisää kuivikettä. Tämän jälkeen minun oli lähdettävä kotiin, sillä meillä oli muuta menoa

nteeksi lyhyt tarina ku pitää lähtee irlis omiin menoihin...

[lipiem]

Väsäsin sitten pienen kuvan Veenistä HUOM! Se on paintila tehty ja minulla oli käytössä vain läppärin hiirimatto. Se on siis aika huono laatuinen... Kunhan saan digikameran toimimaan, laitan tänne hieman parempia kuvia

En saanut kopioitua kuvaa vieras kirjaan joten tossa on kuvan URL-osoite

wildcherry.suntuubi.com/datafiles/userfiles/Image/Veeni%20tarhassa.png

[lipiem]

Anteeksi pitkä tauko!

Aselin tallin pihalle. Oli kuuma kesä päivä ja mittäri näytti 25 astetta. Menin talliin sisälle ja vein reppuni toimistoon. Toimistossa oli joitakin ihmisiä, joita en kovin hyvin tuntenut. Erotin siitä kullä Rosien ja Brittan, mitta muita en tuntenut. Jätin reppuni kaappiini ja astelin talliin.

Tallissa kuului tasainen rouskutus ja tuoksui tuoreelta rehulta. Hevoset ovat varmaan syömässä, ajattelin, kun kävelin tallin käytävää pitkin. Pysähdyin Veenin karsinan kohdalle, ja siellä se Veeni rouskutteli heinää. Ajattelin tänään vähän kokeilla pohkeenväistöä, mutta se saisi odottaa... Menin satulahuoneeseen ja otin Veenin harjat ja satulahuovan. Satulahuopa oli aivan karvan peitossa, joten aloin harjaamaan siitä karvoja pois. Harjattuani satulahuovan, otin suitset ja pesin ne pikaisesti. Olisin muuten rasvannukin ne, mutta rasvani oli jäänyt kotiin. Laitoin suitset takaisin paikoilleen ja lähdin harjapakin kanssa kohti Veenin karsinaa.

Veeni oli syönyt jo kun menin sen karsinaan. Minulla oli kumisuka kädessä ja annoin Veenin haistella sitä. Silittelin Veeniä ja aloin sen jälkeen harjaamaan sitä. Veenistä lähti aivan hirveästi karvaa, enkä olisi varmaan ikinä saanut siitä kaikkia irtokarvoja pois... Harjasin Veeniä kumisualla molemmilta puolilta, ja sen jälkeen otin pehmeän harjan ja harjasin sillä mahan alusen ja jalat. Pölyharjalla otin loput irtokarvat pois. Harjasin vielä pään, jonka jälkeen puhdistin kaviot. Kavioissa ei ollut paljoakaan, mutta otin kaikki mullanrippeet tarkasti pois. Otin Veenin punaiset ppäitset naulakosta ja lähdin taluttamaan Veeniä rimmunarussa ulos tallista. Menin metsäpolulle, sillä ajattelin tehdä pienen kävelylenkin.

Olimme melkein rantasaunalla, kun pusikosta lehahti jokin iso lintu. Veeni säikähti sitä ja teki pienn loikan pystyyn ja lähti sen jälkeen vauhkoontuneena ravaamaan minua ympäri. Rauhoittelin Veeniä ja kyllä se sitten ajan myötä. Päätin kääntyä takaisin talllille.

Tallilla vein veenin tarhaan ja lähdin käymään kotona, sillä en ottanut eväitä mukaan...

[lipiem]

Herätessäni aamulla katsoin kelloa ja kauhukseni huomasin, että se on jo kohta kaksi! Nousin ripeästi ja kävin suihkussa. Puin päälleni ja menin alakertaan syömään aamupalaa. Kotonani ei ollut ketään, sillä siskoni oli mennyt kaverilleen yöksi ja vanhempani olivat jo töissä. Syötyäni aamupalan, tein itselleni eväät ja lähdin polkemaan tallille.

Tallilla oli jo paljon porukkaa. Näin jopa parit uudet kasvot, mutta en kehannut mennä juttelemaan. Menin toimistoon ja laitoin repun kaappiini ja otin samalla talli kengät sieltä ja vaihdoin ne jalkaan. Menin Veenin karsinan luo ja siellä se luimisti korviaan minun tullessani. Huomasin, ettei sillä todellakaan ollut hyvä päivä, sillä se kuopi maata ja luimisti korviaan. Menin Veenin karsinaan ja aloin rapsuttelemaan sitä. Veeni katsoi minua hyvin uhkaavasti, joten olin varuillani. Hetken aikaa rapsuteltuani Veeniä, hain harja pakin ja aloin harkaamaan sitä. Ajattelin käydä tänään sen kanssa vain kävelmässä, sillä en oikein jksanut nousta selkään ja olihan siitä pitkä aika, kun olin viimeeksi ratsastanut. Harjasin Veenin ja laiton sille päitset päähän, jonka jälkeen lähdin köpöttelemmän kohti maastoa. Veeni oli aluksi hieman laiskanpuoleinen, mutta kyllä se siitä reipastui kun otettiin ensimmäinen ravipätkä. Ravasimme aina pieniä pätkiä ja sitten siirryimme käyntiin. Käännyimme melkin rannalla takaisin ja pian olimmekin jo tallilla.

Tallilla tarkistin Veenin kaviot ja vein sen tarhailemaan. Tämän jälkeen menin toimistoon syömään eväitä ja juttelemaan muiden kanssa. Latu pyysi minua ja paria muuta tyttöä auttamaan tuntilaisia hoidossa, joten teimme työtä käskettyä. Tämän jälkeen lähdin iloisin mielin kotiin