|
Post by Latu on Oct 2, 2012 15:38:26 GMT 3
Omat sivutJooseppia hoitaa Merri, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.
|
|
merri
Uusi kasvo
Posts: 2
|
Post by merri on Oct 3, 2012 11:24:42 GMT 3
Mihis sitä nyt mentiinkään lupautumaan..., 3. lokakuuta 2012
Pyöräilin kohti Latun Tallia ihan ensimmäistä kertaa. Toissapäivänä äiti oli vienyt minut tallille autolla hevosia katsomaan, ja olinkin ollut aivan täpinöissäni. Päivän päätteeksi olin lupautunut johonkin ihan mahtavaan, mutta omalla tavallaan pelottavaan juttuun - alkaisin hoitajaan Jänkä-Jooseppia, hienoa pientä suokkioria. Hankalinta jutussa oli, että olin lupautunut hoitamaan varsaa! Juuri varsaa! Vaikka kyllä Latu oli tarjoillut Gazaa ja Urpoakin. Mutta olen sellaista itsepäisempää sorttia.
Vihdoinkin! Nyt ei tarvinnut enää muistella ja harmitella! Olin nimittäin saapunut Latulan pihaan ja katselin tyytyväisenä laitumelle päin. Saatoin erottaa nurmikossa makaavan olennon. Kun olento vihdoin nousi ylös, tarkastelin sitä. Pieni se oli. Puolelta toiselle heilahteleva häntä, pieni silkkiturpa, hontelot jalat. Ja reipas pukitus. Taisin löytää etsimäni. Astelin rauhallisesti tarhan aidalle ja kutsuin Tipua. Arvelin näin Joosepinkin seuraavan emäänsä. Mutta Tipu ei liikauttanut niveltäkään. Ainoa, joka laitumella liikkui oli riehakoiva varsa.
Huusin uudestaan, mutta sain osakseni vain pärskähdyksen. Seuraavaksi huusin Jooseppia. Varsa lopetti hurjastelun ja tuli täyttä laukkaa portille. Tallista ilmestyi tyttö. Kaunis sellainen. Jotenkin minusta tuntui, että se oli Lynn, joka oli aikaisemmin pyörinyt Seppeleessä. Joka tapauksessa hän talutti kaunista kimoa arabitammaa ulos. Satula keikkui selässä. Se joku nousi selkään ja antoi pohkeet tammalle, joka lähti kiltisti astelemaan meitä kohti. Silitin varovasti Joosepin pientä läsiä, ja ori alkoi tunkea syliin.
- Tuolla menolla siitä tulee kyllä mamin poika, se joku sanoi. - Mä oon muuten Lynn. - Vähän arvasinkkin, sanoin välinpitämättömästi. - Ja eikös ole parempi olla mamin poika kuin isotteleva seinäänlyttääjä? - No, jaa. Mietitään asiaa. Tarvitsetko apua? - En, mutta kiitti kuitenkin. Kohta toi Jonne tai Irina varmaan tulee ottaan ponskit sisälle, niin sä saat ehkä autella niitä. Mut mä meen nyt. Hop, eteenpäin nyt vaan, tyttö! Juokse! Lynn meni menojaan, ja jäin yksin Joosepin ja Tipun kanssa. Tipu osoitti paljon välinpitämättömyyttä, mutta tuli kuitenkin pari kolme kertaa luimimaan minulle. Varmasti suojeli Jossea. Tarhan portilla oli Tipun riimu. Nappasin sen sormiini ja oikaisin remmit. Mitä se Latu sotkee aina kaiken? Oikeasti, kyllä minä toissapäivänäkin olin nähnyt, mikä sekasotku tallissa oli ollut.
- No, kaipa se on kestettävä, murhadin. Silloin tallista tuli uusi henkilö. Jonne. Hänellä oli tietenkin kaksi riimunnarua mukana. Ohimennessään hän käski minua laittamaan Tipulle riimun. Vastasin nyökkäyksellä, livahdin tarhaan ja astelin mutalammikon läpi kovalle maaperälle. Tipua ei haitannut riimu, mutta Jooseppia sain pyydystää hetken, ennen kuin se suostui talutettavaksi otsaharjasta. - Kyllä siitä vielä kunnon elukka saadaan, Jonne hymähti ja otti itsepäisen suokkitamman hallintaansa. Tipu ei kauaa jupitellut, vaan lopetti heinän mutustamisen suosiolla ja siirtyi tallipihaan.
Tallissa Jonne talutti Tipun Kidin ja Innan väliin. Järkähtämätön suokki näytti suorastaan tynnyriltä kahden kevytrakenteisen ratsun välissä. Kid It's Inferno oli ollut ensimmäinen haaveeni, mutta sillä oli jo hoitaja, Clara. Hetken silittelin Jooseppia, ja katsoin sitten rannekeellooni. Se näytti viittä. - Sori Josse, mun pitää mennä tekemään läksyt... Livahdin karsinasta ja juoksin autopajalle. Otin pyöräni rakennuksen seinaustalta ja polkaisin sen vikkelään vauhtiin, vaikka mielummin olisin madellut. Minua hieman pelotti se, mihin olin ryhtynyt. Jotenkin säälittävää katua jälikäteen, mutta...
Merri ♥ Jooseppi - ensimmäinen hoitomerkintä
// Hohoi kerrankin joku tajusi sanomatta että varsaa hoitaessa tulee toimittua sen mammankin kanssa ennen vieroitusta, hienoa omatoimisuutta. :> - Latu
|
|
merri
Uusi kasvo
Posts: 2
|
Post by merri on Oct 9, 2012 16:15:19 GMT 3
Kumpi on järkevämpi, aasi vai Latu, 8. lokakuuta 2012
Taas kerran sain ensin anella kyytiä sen kaksi tuntia, ja seuraavaksi sain öljytä pyörääni tunnin. Next up: Jossen juoksutusta. Ainoa kysymys oli, että mistä -rkeleestä mä saisin juoksutusvyön Jossen kokoon? Lopuksi tyydyin olemaan ilman vyötä, ja kaivoin ikivanhan shettiskapsonin hevostarvikelaatikostani. Nahkapinnassa oli pölyä ja rasvaa. Päätin pestä riimun tallilla. Mutta ei nyt. Äiti raivostuisi, jos saisi tietää että käytän Tinun vanhoja tavaroita. Hyppäsin pyörän selkään ja ihan omaa piruuttani jätin kypärän kotiportaalle. Pyörä tuntui harvinaisen helpolta ajaa. Öljyämiselle siis kiitos tästäkin! Otin kapsonin paremmin käteeni ja "huristelin" tallille.
Jöösesmooses oli sisällä. Latu höpläsi Kidin varusteilla. - Merri, onks tää jalustinhihna? Eiks toi nahka näytä murtuneelta? Onko Skidi kiltisti?! hän tuhisi. - Onse jalustinhihna. Ei, ei oo murtunut. Joo, tossa sun tähtes seisoo, ihan viattomana. Se on ihan ok! murahdin ja tulin nyt Joosen karsinalle. - Mitäs mun oma pikku salami? naurahdin ja vilkaisin Latuun. - Setäsi Latu on vähän hupsu. Ihan vaan vähän. Paikalle saapunut Britta nauroi tässä vaiheessa jo katketakseen. Minä yritin hienovaraisesti totuttaa varsaa riimuun ennen kapsonia...
Näin siis meillä tällä kertaa! Myöhemmin juoksutin Jossea, hyvin meni! Aika loppui, joten en kirjoittanut enempää. Tarkoitettu 8. päivälle : )
Merri + Josse, toinen hoitomerkintä
|
|