Koitin vaihteeks uutta kirjotus tapaa:)
Eka ratsastus!
Kävelen talliin sisälle ja pyyhkäisen vaalean hiussortuvan kasvoiltani.
''Moi!'', tervehdin ohi kulkevia tallillaisia, samalla kun kävelen Allun karsinalle. ''Moikka pojuliini!'', lepertelen hevoselle ja annan sille porkkananpalasen. ''Ootappas siinä hetki niin mä haen sun harjat.'', sanoin hevoselle ja haen oman harjalaukkuni kaapistani. Kävelen karsinaan ja aloitan harjaamisen.
Ensiksi putsaan kaviot, ne Allu nostaa kiltisti. Sen jälkeen otan kumisuan ja pehmeän harjan ja harjaan niillä Allun läpi. Sitten selvittelen harjan. Allu seisoo koko operaation kiltisti joten palkitsen sen porkanalla.
''Mitä sä aiot tehä tänään?'', Latu kysyy. ''Mä varmaan meen ratsastaan sillä ilman satulaa kentälle, siis jos se vaan käy'', vastaan. ''Joo joo kyllä se käy'', Latu virnistää ja jatkaa matkaansa satula huoneeseen.
Ennen kun tulin Latulaan kävin pienellä hyvin hyvin pikkutarkalla ratsastuskoululla jossa minulla oli oma vuokrahevonen, jolla ratsastin usein ilman satulaa. Monet ratsastuksen opettajat ja oppilaat pitivät minua hulluna koska pidin ilman satulaa ratsastamisesta, sain ratsastuskoulun oppilailta lempinimen Inkkari.
Kävelen satula huoneeseen ja haen Allun suitset ja palaan Allun karsinalle. Otan suitset oikeaan käteeni ja koitan ujuttaa kuolaimia sen suuhun. ''Nonni otappas nyt ne suuhus!'', sanon hevoselle kun nostaa päänsä ylös, huomaan äkkiä etten ole lämmittänyt kuolaimia. ''Sori Allu'', pyydän hevoselta anteeksi (olenko seko kun puhun hevoselle
). Lämmitän kuolaimia hetkisen kädessäni
ja koitan laittaa suitset uudestaan Allulle päähän, tällä kertaa se ottaa ne suuhunsa. ''Hyvä poika!'', kehun sitä. Sitten tulen pois karsinasta ja laitan kypärän ja turvaliivin.
Avaan karsinan oven ja otan Allulta ohjat pois kaulalta. Maiskautan orille ja se seuraa minua tallinovelle. Avaan oven ja talutan Allun lumiselle kentälle. Kentällä näkyy ravaavan pieni valkoinen shetlanninponi tyttö selässään. Shetlanninponi siirtyy ravista lennokkaaseen laukkaan, shettis pukittaa mutta tyttö pysyy selässä. Seuraan hymyillen ratsukon työskentelyä. Allu ehtii ilmeisesti kyllästyä ja tönäisee minua.
Talutan Allun korokkeen viereen josta hyppään orin selkään. Heitän jalan Allun selän yli ja maiskautan sen liikkeelle. Ori on ilmeisesti tänään täynnä energiaa joten olen varuillani. Sillä välin tumma hiuksinen tyttö on ohjannut shettiksen vähän matkan päähän minusta kävelemään. ''Moi! Me ei olla nähtykkään aikasemmin. Mä oon Erica.'', tyttö sanoo ja hymyilee minulle. ''Mä oon Jassu, Allun hoitaja.'', vastaan ujosti. Erica kääntää shettiksen kentän keskelle ja laskeutuu maahan. Sitten hän taluttaa shettiksen talliin.
Annan Allulle pohkeita ja se siirtyy lennokkaaseen raviin, hörähtelee ja viskoo päätään. Teen lännenratsastuskäskyjä (mitä teimme valmennuksessakin) mm. whoa- pysähdyksiä. Tänään Allu on kuuliaisella päällä joten se tekee kaiken ajatustakin nopeammin. Olen uskomattoman ylpeä siitä että se tottelee minua vaikka apuni eivät olekkaan kovin selkeitä.
Hetken kuluttua otan käyntiin ja annan pidemmät ohjat. Sitten oletan että Allu on rauhoittonut ja teen puolipidätteen ja nostan laukan. Allu pukittaa, mutta en onneksi tipu. Käännän yliinnokkaan orin ympyrälle ja rauhoittelen sitä. Laukkaamme ympyrää uudestaan ja uudestaan ympäri, kunnes Allu alkaa rauhoittua.
''Hyvä poika!'', kehun sitä kun se vihdoin menee tahtoni mukaisesti. Taputan sitä ja pysäytän sen. Sitten kävelemme vielä loppu käynnit.
Käännän Allun kentän keskelle ja laskeudun selästä. Taputan hevosta ja otan ohjat kaulalta. Talutan Allun talliin, otan suitset pois, harjaan Allun ja sitten lähden kotiin.
// Hyvä homma että teillä on alkanut sujumaan! Itse en olisi kyllä ehkä suositellut lähtemään ekalla ratsastuskerralla ilman satulaa, varsinkin suhteellisen uudella orituttavuudella kun kentällä on vielä tammakin samalla hetkellä -siinä alkaa olemaan jo vähän katastrofin aineksia. Onneksi mitään ei sattunut! -Latu
Kolmella hoitopisteellä aukeaa siunkin pistetili, ollos hyvä. -Latu
). Lämmitän kuolaimia hetkisen kädessäni