We are the championsHevoskoppi kolisee perässämme, kun Latu painaa kaasua risteyksestä päästyämme. Kohta minä ja Emilia pääsemme ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme! Jännitys kihisee vatsassani ja hypistelen hermostuneena valkoisia kisahousujani. Äiti on silittänyt kisatakkini ja olen vaivautunut jopa kiillottamaan saappaani ja putsaamaan kypäräni. Valkoiset kisahanskat ovat sylissäni keikkuvan kypärän sisällä. Koetan taskuani kädelläni varmistaakseni, että kannukseni ovat siellä. Koulukentille ei ole asiaa ilman kannuksia. Taidan olla vähän kalpea, sillä Latu vilkaisee minua ja painaa kätensä olkapäälleni.
- Älä huoli, hyvin se menee, hän rauhoittelee. - Helppo C on lastenleikkiä sinulle ja Emilialle. Olet saanut ponin hyvään kilpailukuosiin.
Olet saanut ponin hyvään kilpailukuosiin. Sanat pyörivät aivoissani ja lämmittävät mieltä. Vilkaisen takaikkunasta taaksepäin. Traileri roikkuu yhä perässämme. Siellä seisoo minun suoritusparini, Emilia. Yhdessä meillä on mahdollisuus pärjätä.
Kun saavumme Villahakaan aamupäivällä, tallilla on jo täysi höyrinä päällä. Meidän luokkaamme on lähemmäs kaksi tuntia aikaa, mutta on parasta alkaa jo valmistautua. Kisapaikalla aika kuluu kuin siivillä, ja viime tingassa aloitetut valmistelut kostautuvat. Otan Emilian ulos trailerista ja kävelytän sitä ympäriinsä tallialueella. Poni päättää tietysti tehdä höyryävän lantakasan keskelle kulkuväylää. Liukenemme paikalta nopeasti, jotta meitä ei osata epäillä. En halua käyttää aikaani lantakasan poiskärräämiseen. Joku nirppanokkainen puoliverisenomistaja voi hoitaa sen vallan hyvin.
Kun Emilia on saanut jaloitella, sidon sen kiinni trailerin viereen ja otan väriteemamme kannalta täysin epäsopivat siniset kuljetussuojat pois ponin päältä. Fleeceloimensa se saa pitää, sillä ilma on pilvinen ja viileä. Poni saa rouskuttaa viimeisen heinätupponsa ennen suoritusta ja myös juoda vettä. Latu jää vahtimaan ponia, kun taas minä säntään huolehtimaan varusteistamme. Emilian vaaleanpunaisten varusteiden on oltava edustuskunnossa, ja minunkin saappaisiini on jo ehtinyt kiinnittyä pölyä. Varusteista huolehtimisen jälkeen kiertelen hetken itsenäisesti tallilla. Kurkistan tallin sisäänkin, mutta en viitsi mennä katsomaan hevosia lähempää, ettei joku tallin työntekijä vain osu paikalle ja ala läksyttää minua talliin tunkeutumisesta.
Kun meidän luokkaamme on kolme varttia aikaa, varustan Emilian reippaasti ja siirrymme verryttelykentälle. Valkoinen, pinkkeihin varusteisiin sonnustautunut shetukka herättää muissa ratsukoissa ihmetystä, joku taitaa tyrskähtääkin. Luon virnuilijaan niin kiukkuisen katseen, että hän vakavoituu heti ja kääntyy poispäin. Minä ja Emilia siirrymme kävelemään uralle molempiin suuntiin. Kun Emilia on saanut kävellä pitkin ohjin muutamia minuutteja, otan ohjat ja kääntelen ponilla ympyröitä ja kiemurauria. Teemme myös peruutuksia heti ensi alkuun useampia, jotta saisin taottua pikkuponin paksuun kalloon että peruutuksessa ei teiskuta tai irvistellä vaan peruutetaan nätisti neljä askelta ja lähdetään sitten eteenpäin. Kun käynnissä on verrytelty tarpeeksi, alamme ravailemaan. Ravissa teemme askeleenpidennyksiä ja -lyhennyksiä, vaikka lyhennykset eivät ohjelmaan kuulukaan. Niillä saan ponin kuitenkin paremmin avuille kuin pelkillä askeleenpidennyksillä.
Myös ravissa menemme paljon ympyröitä ja loivia kiemurauria, ja testaammepa myöskin pujottelua kuvitteellisten kartioiden välissä. Toisinaan ratsastamme myös pitkiä suoria reippaassa käynnissä tai ravissa, jottei poni jättäisi eteenpäinpyrkimystään matkan varrelle. Kun Emilia taipuu hyvin ja kulkee kuuliaisesti, siirrymme laukannostojen hiomiseen. Ensimmäisissä nostoissa poni pukittelee, mutta minäpä pamautan sitä reippaasti pohkeilla kylkiin ja kiellän moiset pöllöilyt heti alkuunsa. Pian poni käsittää viestini ja nostaa laukkansa kiltisti molempiin suuntiin. Teemme laukassa muutamia ympyröitä ja siirrymme sitten raviin ja siitä käyntiin odottelemaan omaa vuoroamme. Luokka on jo alkanut, ja pian on meidän vuoromme.
Kun kovaäänisistä kuulutetaan: "Ratsukko numero kaksi, Erica Saarinen ja Emily Yozora", ratsastamme sisään maneesiin, jossa itse kisat pidetään. Katsomo on täyttynyt ihmisistä, mutta unohdan heidät heti kun suoritus alkaa. Ratsastan kuplan sisällä, kuplan johon emme mahdu kuin minä ja Emilia. Ratsastan radalle harjoitusravissa, pysäytän Emilian ja tervehdin tuomaria lyhyellä nyökkäyksellä. Sitten se alkaa. Harjoitusravissa oikealle. Emilia on innoissaan ja köpöttää reippaasti eteenpäin. Kulmasta koko rata leikkaa ja askeleenpidennys keventäen. Jouduin lämmittelyssä rohkaisemaan Emiliaa melko lailla, jotta se lähtisi pidentämään askeltaan eikä vain tikittäisi hurjaa vauhtia. Yllättäen poni esittää nyt tyylipuhtaan askeleenpidennyksen ravissa ilman mitään kädenvääntöä, ja minä voin vain keskittyä pitämään oikean suunnan ja keventämään ponin tahdissa.
Seuraava tehtävä on kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. Teen pyöreät, tarpeeksi loivat kaarrokset, jotta Emilia voi ravata mutkista reippaassa tahdissa. Sitten on taas askeleenpidennys, nyt keventämättä. Sitten on pelkäämäni osuus - pysähdys ja peruutus. Emilia jännittyy, ja joudun puristamaan sitä rivakasti pohkeilla ettei se alkaisi teiskua peruutuksessa. Parin sekunnin kädenväännön jälkeen saan ponin peruuttamaan siedettävästi. Sitten jatkamme taas eteenpäin ja teemme uuden askeleenpidennyksen. Sen jälkeen tulee laukkaosuus. En anna Emilialle mahdollisuutta temppuilla laukannostossa, vaan laitan sen työskentelemään. Laukka pyörii nätisti, mutta sen hallitsemisessa on hieman vaikeuksia, ja laukkaympyröistä tulee hieman kummallisen mallisia. Huokaisen helpotuksesta kun laukkaosuus päättyy ja siirrymme jälleen harjoitusraviin. Enää yksi voltti, ja sitten siirrymmekin jo keskihalkaisijalle. Tervehdin tuomaria, silitän Emiliaa ja poistumme radalta vapaassa käynnissä.
Kun olen jäähdytellyt ja hoitanut Emilian, jäämme Latun kanssa Villahakaan jännäämään tuloksia. Rata meni hyvin, mutta en ole lainkaan varma, menikö se niin hyvin että meillä on mahdollisuuksia ykkös- tai kakkossijaan. Sijoittuminen sen sijaan olisi ihan hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, koska kun katselin muiden suorituksia, niin eipä siellä mitään huipputaitavia superratsukoita ollut, kaikki olivat suunnilleen meidän tasoamme tai vähän huonompia tai parempia.
Lopulta kovaäänisistä alkaa kuulua helpon C:n tuloslistausta.
- Kolmannen sijan nappasivat Anthon ja Taiga ratsastuskoulu Seppeleestä, onnittelut heille! Kakkospokaalin kanssa kotiin lähtevät Sofia Niilamo ja Batilda, Niilamosta kotoisin ovat he. Ja ensimmäiselle sijalle ylsivät tänään...
Tauko tiivistää jännitystä. Huokaisen. Jäimme Emilian kanssa varmaan neljänsiksi tai jotain.
- ...Erica Saarinen ja shetlanninponi Emily Yozora Latun tallilta! Oikein lämpimät onnittelut! Erica ja hänen poninsa lähtevät Villahaasta sinivalkoisen ruusukkeen kera!
Hetkeen en tajua mitään, seison vain paikallani suu auki. Sitten alan taas ymmärtää asioita. Minä ja Emilia olemme voittaneet! Alan kiljua ja hyppään Latun kaulaan.
- Me voitettiin, me voitettiin, me voitettiin! huudan täyttä kurkkua. - Tajuutko Latu, me voitettiin Emilian kanssa meidän ekat kisat! Mieletöntä!
Latu on juuri avaamassa suunsa, mutta ryntään pois hänen luotaan Emiliaa halaamaan.
- Emppu, me voitettiin! Ihan sairasta, Emppu, me oikeasti voitettiin!
Rutistan Emiliaa ja syötän sille kaikki taskustani löytyvät omenan- ja porkkananpalat yhtenä satsina. Itken onnesta ja roikun ponin jouhissa tajuttoman onnellisena. Pian Villahaan omistaja käy onnittelemassa minua henkilökohtaisesti ja antaa minulle sinivalkoisen ruusukken ja kisojen arvostelulomakkeen. Nämä kaksi kullanmurua pääsevät taatusti seinälleni parhaaseen paikkaan upeissa vaaleanpunaisissa kehyksissä. Meidän ensimmäinen ruusukkeemme! Minun ja Emilian voiton symboli! Tätä kelpaa esitellä kaikille shettisvastaisille ennakkoluuloisille niljakkeille!
Tämä tuli nyt päivän myöhässä mutta eilen tulokset eivät vielä olleet Villahaan sivuilla joten siksi näin. 
// En käynyt katsomassa tuloksia ennen kuin kirjoitit merkinnän, joten pääsin oikein hyvin mukaan tulosten jännitykseen -kirjoitit niin eläväisesti ja realistisesti että vatsanpohjaa kutkutti samaan malliin kuin olisin itse ollut kisaamassa. Onnea voitosta, tästä voisi olla hyvä tilaisuus meikän tehdä kuva siusta ja voittoisasta lumipallosta! -Latu
