ox-t Isir Duaa NU ox

[Latu]

Omat sivut

Isaa hoitaa Rossanna, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[Rosanna]

Loikka perään pieni pukitus ja taas loikka. Miten tuossa varsassa riittää virtaa saattoi moni ihmetellä. Minäkin olin yksi niistä, mutta olin myös tämän pienen sähköjäniksen hoitaja,ja en taatusti säästyisi tulevaisuudessa murtuneilta luilta ja muilta vammoilta.

Varsa laukkasi emäänsä ympäri pysähtyi syöksähti taas eteenpäin kuin, haukka iskiessään, hyökkäyksestä tuikitietämättömään saaliiseensa. Mutta Isa teki sen paljon viattomammin ja aivan eri aikeissa. Musta varsa laukkasi aidan viertä pitkin, pian se saapuisi kohdalleni. Mahassani pyörivät perhoset, kun ojensin jo kättäni varsaa kohden, mutta siitäkös hevonen hullaantui. Isa laukkasi täyttä neliä Gazan taakse piiloon, ja kurkisteli sieltä vaihvihkaa aina kun oma silmäni vältti. Tänään en vielä uskaltautuisi mitään Isan kanssa touhuamaan sillä en ollut aiemmin Gazaankaan minkään laista kontaktia luonut. Pitänee tutustua emään heti ensimmäisenä..

Katselin kentän laidalla kun Britta ratsasti Ämmällä. Ämmä liikkui hyvin ja saattoi huomata että Britta oli Ämmää ratsastanut jo hetken aikaa. Yhteistyö oli saumatonta, lukuun ottamatta paria suokkimaista jekkua Ämmän osalta, mikä oli odotettavaa. Pienellä kurin palautuksella Ämmä kulki taas kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Pienen hetken vielä seurailin Ämmän ja Britan puuhailua, kunnes lähdin kävelemään tallia kohti. Ilta aurinko loisti vielä horisontin yläpuolella ja heitti puista varjon tallin pihaan. Kaunista. Raotin tallin ovea niin että mahduin livahtamaan sisään. Tallissa pyöri tusina minulle tuntemattomia tyttöjä. Seisoin mykkänä hetken aikaa, kunnes tajusin nimeäni kutsuttavan.
-Rosa?Latu huhuili ja huiskutti kättään näkökentässäni.
-Aa,joo mitä? vastasin havahduttuani.
-Viitsisitkö hakea Gazan ja Isan sisälle ennnen kuin tulee ihan pimeää? Latu kysyi.
-Kyllä mää voin, takeltelin.
-Okei, Isaa ei tarvitse erikseen kahlita, kyllä se sitten perässä juoksentelee josset muuten sitä saa tuotua, mies vastasi ja lähti omille teilleen. Pistin jalkaa toisen eteen ja pian olinkin hakenut Gazan riimun ja narun.

Huutelin tamman nimeä ja pian sen pää kääntyikin minua kohti kysyvästi, kuin olisin keskeyttänyt jotakin. Ryömin sähkölankojen ali tarhaan, josta jatkoin Gazan luokse joka antoi helpommin kiinni kuin olin luullut. Isa irvisteli minulle emänsä takaa ja arvelin vähän että sama virne ei säilyisi, jos varsa ei olisi emänsä mahan takana turvassa vierailta ihmisiltä ja olioilta. Maiskautin, ja tamma varsoineen oli jo liikkeellä. Meinasin keikahtaa kumoon arvaamattomasta lähdöstä, ja lähdin harppomaan Gazaa kiinni. Hidastin, tai pikemminkin vain yritin hidastaa tamman vähän rauhallisempaan käyntiin, mutta ei, talliin olin hirveä hoppu. Portilla vauhti vähän hiljeni, jolloin otin paremman otteen narusta. Avasin portin ja talutin hepat ulos tarhasta. Gaza kääntyikin jo itsestään ympäri jotta saisin portin suljettua jäälkeenpäin.

Luin nopeasti karsinoiden nimikylttejä argh- mikä näistä oli oikea. Emilia, Palle, Mea, Tipu.. Ha Gaza ja Isa, Talutin Gazan sisään karsinan ovesta ja tarkistin vielä että Isakin löytäisi tiensä oikeaan paikkaan. Otin Gazalta riimun pois ja silitin Isaa vielä nopeasti.
-Nähdään taas joku päivä, kuiskasin.

Tää oli tämmönen lyhyt tekstin pätkä ja nopeasti ja pienessä ajassa kirjotettu
Muuten onkos sulla latu jossain jotain tarhaus ja karsina järjestystä? Jotta suunnilleen saisin jotain tolkkua näihin juttuihin ?

// Lyhyessä ajassa laadukasta tekstiä! Ja ei, miulla ei ole mitään karsinajärjestyksiä enää kun en tahdo rajoittaa hevosmäärää -ihan oman mielikuvituksen varassa voi mennä. C: Tarhausjärjestykset tosin löytyy edelleen samasta paikasta kun ennenkin, esittely-linkin takaa. - Latu

[Rosanna]

upload foto

Tässä tämmönen tohon edelliseen tarinaan jokseenkin liittyen. Hiukan meiän skanneri tätä vaalensi joten luonnossa näyttää paremmalta

// Voi vitsi, onpas kiva kuva! C: Tuntuu aina yhtä mukavalta kun joku piirtää Latulan hevosista huolellista arttia! - Latu

[Rosanna]

upload pic

Tämmönen kuva tällä kertaa huomenna pitäs koneelle keretä niin että saan tarinaakin kirjoitettua..

// Sie teet niin kivoja ja tunnelmallisia kuvia että on ilo niitä katsella! C: -Latu

[Rosanna]

Oisko Neljäs

Musta karva pöllysi, kun suin varsan karvaa pitkin määrätietoisin vedoin. Hirveästi lähti näin pienestä olennostakin karvaa. Olin aina kuvitellut että arabit eivät suurempaa talvikarvaa kasvata, olin väärässä. Suomen pakkasilla tältäkään haitalta ei voinut välttyä.

Vaihdoin puolta, aloitin kaulasta pitkin vedoin lavan yli selälle asti. Valikoin pehmeämmän harjan ja kevyesti sivelin pikkutamman mahan pintaa. Tämä jos mikä sai Isan irvistämään, se kuopaisi takajalallaan maata. Läppäsin kevyesti varsaa kankkuun, jotta se asettaisi jalkansa sille soveliaalle paikalle. Minä en hyväksynyt tuollaista käytöstä, pieneksi nirppanokaksikin osoittautuneelta varsalta. Se luimisti minulle vielä protestiksi, mutta tyytyi jättämään kenkkuilun siihen. Siirryin varsan jalkoihin, joka ei ollut sen mieleen sen enempää kuin mahan harjaaminen. Isa nosti etujalkaansa, jolloin nappasin varsaa nilkasta ja laskin jalan maahan. Puin varsalle riimun ja napsautin riimunnarun lukon Isan riimuun kiinni tamma steppasi paikallaan.
''Koitas nyt käyttäytyä'' Ärähdin tammalle, mutta ei siitäkään ollut mitään apua. Avasin karsinan oven apposen auki. ja pyysin Isan liikkeella, mutta tamma oli jo kerennyt ulos karsinasta.
''Senkin hulivili..'' naurahdin.

Avasin maneesin oven, päästin Isan perässäni sisään. Tamma vilkuili erikoisia viritelmiä ja esteitä maneesin toisella sivulla. Silittelin vielä Isan pehmeää karvaa, suljin maneesin oven. Kävelytin tamman maneesin toiseen päähän. Olin pyytänyt Tuulin auttamaan irtohypytyksessä ja apu tulisikin tarpeen. Maneesin ovea raotettiin ja punahiuksinen tyttö luikahti sisään.
''Moi'' huudahdin.
''Terve'' kuului vastaus,kauraämpärin kanssa saapuneelta tytöltä.
''Oota siellä päässä. Anna Isan syyä niitä hiukan palkkioks jos hyvin menee!'' ohjeistin, vaikka se varmasti olikin tarpeetonta, olihan Tuuli ennenkin hevosia irtohypyttänyt. Irrotin narun riimusta, jolloin Isa luikki samantien karkuun. Kutsuin varsaa, mutta ei. Varsa juoksenteli ympäri maneesia minkä jaloistaan pääsi.

Kaivelin taskujani, josko sieltä löytyisi jotain, jolla uteliaan varsan saisi houkuteltua. Karkkipaperihan sieltä löytyi, rapistelin sitä, ja pian pikkuinen turpa oli jo nuuskimassa käsiäni. Nappasin Isan riimusta kiinni ja maiskautin varsan liikkeelle. Juoksin sen vierellä kujan suu aukolle asti, jolloin päästin Isan irti. Tamma varsa vähän kummastui esteistä ja hyppäsi pikku ristikon mojovalla ilmavaralla. Sitten seurasi toinen ristikko jonka tamma hyppäsi rauhallisemmin. Isa ravasi Tuulin luokse ja työnsi päänsä ämpäriin josta mutusti herkkuja ahnaasti mahaansa. Tuuli työnsi varsan pään pois sangosta. Varsa laukkasi minua kohti, mutta käännähti ympäri parin metrin päässä.

Hätistelin Isaa uudestaan kohti kujaa, jonne tamma oli aiemmin itse jo livahtanut. Varsa pukitti pari hassua pukkia ja käännähteli ympäriinsä. Viimein sain tamman hätistettyä kujaan johon olimme jo pienet pystyt nostaneet. Isa hyppäsi innokkaasti ensimmäisen esteen, laukkasi pari askelta, ja hyppäsi taas. Pian oli varsa taas herkkujen äärellä.
''Kaipa tämä riittää'', huikkasin Tuulille. Hölkkäsin Isan ja Tuulin luokse. Kytkin varsan narun päähän. Talutin tamman maneesin ovelle, ja ulos maneesista.

Riisuin riimun Isan päästä ja varsa rystäsikin heti heiniensä ääreen. Naurahdin, Isa sai varmasti kaikki hyvälle tuulelle. Se minua ei kylläkään naurattanut että pitäisi vielä järjestää esteet ja kuja omille paikoilleen maneesista. Harjatkin pitäisi putsata ja mitäs vielä...

Hmm.. Nyt sain jonkun sortin idean pitkästä aikaa Skannerillakin on ollut ihan omat jutut tässä lähiaikoina joten nyt jäi piirrustuksetkin ihan vain pelkästään minulle

// Isasta voi tulla isona aikamoinen pomppuponi, jos se vain osaa keskittyä hommaansa ja asetella tikkujalkansa oikein päin Haha, no mutta siellähän ne kuvat säilyvät ja voit sitten ryminällä laittaa useamman kerralla -ja kerätä samalla hurrrjasti hoitopisteitä... -Latu

[Rosanna]

Viides

Kevät aurinko paistoi täydeltä terältä, lintujen pirteä viserrys kaikui pihapiirissä, kun astelin hakemaan hoidokkiani laitumelta. Keväinen sää sai minut aina hyvälle mielelle, kylmän talven jälkeen, tämä päivä ei ollut poikkeus. Hymy nousi huulilleni kun näin Kristan ja Isan laukkaamassa tarhassa. Pian ne varmaan tulisivat aidoista läpi. Varsat jatkoivat temuamistaan kun kävelin tervehtimään, hiukan vanhempia tallin asukkaita. Emilia lupsautti korviaan, kun rapsutin sitä harjan juuresta. Karvaa, karvaa ja karvaa, tästäkin ponista lähti karvaa vaikka kuinka. Puseroni oli pian valkoisen pumpuli kerroksen peittämä. Emilia äkkäsi taskussani olevat herkut, jotka olin ottanut mukaani siltä varalta, että niitä tarvitsisin Isan kanssa.
’’Höpsö poni’’ Naurahdin ja ojensin herkun valkoiselle ponille. Lähdin pyydystämään Isa, joka olikin jo ilmeisesti hiukan väsähtänyt temmellyksestä. Se makoili raajat levällään heinikossa, huomattuaan minut, Isa kapusi jaloilleen ja lähti minua karttaen ravaamaan ympäri tarhaan. Hymähdin ja jatkoin matkaani Kristan luokse, joka osoittautui helpommaksi tapaukseksi. Silitin suokkivarsan päätä ja ojensin sille taskustani herkun. Jos tämä keino ei toimisi olisin neuvoton.

Mustan varsan huomio kiinnittyi Kristaan ja hellimiseen mitä se sai. Pitihän senkin saada herkkuja. Pienin, varovaisin askelin tamma asteli kohti tyttöä, joka näitä herkkuja jakeli. Se saapuikin pian kaverinsa luo ja haisteli tätä. Tyttö ojensi herkkuja Isallekkin, jolloin varsa rohmusi ne tutun ihmisen kädestä. Varsan päähän pujotettiin riimu, joka oli kytketty naruun kiinni. Tamma pyydettiin liikkeelle ja hiukan vastahakoisesti, se totteli. Krista seurasi perässä, vaikka eihän sitä mihinkään oltaisi viety. Tyttö avasi laitumen portin, jolloin suokki livahti portista ulos talli pihalle. Tyttö huuteli varsan perään, mutta eihän hänestä välittänyt. Isa nykäistiin liikkeelle ja ravilla se seurasi hölkkäävää tyttöä, joka sen talliin vei.

Suljin kiireesti Isan karsinan oven, nyt oli suomenhevosvarsa irti. Miten saatoin päästää sen ulos tarhasta. Nappasin Kristan riimun ja narun. Ja kiirehdin ulos tallista. Krista laidunsi kentän edustalla, sen voikko karva hohti auringossa. Varsa vilkaisi minuun ja jatkoi syömistä. Eihän tuolla ponilla ollut muu mielessä kuin ruoka. Kävelin varsaa kohti, hiukan supattaen. Varsan korvat liikkuivat suuntaani, se kuunteli minua. Pääsin parin metrin päähän Kristaa, jolloin se kohotti päätään. Harpoin varsan viereen ja pujotin riimun sen päähän. Talutin selvästi karkuretkensä päättymisestä kärttyisen tamman tarhan portille. Hätistin varsan sisään ja suljin portin. Nyt oli tämäkin kommellus hoidettu.

Harjailin varsan päätä, Isa nosti päätän, mutta eihän raukka ollut vielä kasvanut täyteen mittaansa joten se ei yltänyt tarpeeksi korkealle. Vaihdoin harjaa, ja harjasin varsan mahaa. Isa irvisti jälleen, mutta jätti jalan kuopimisen väliin. Siirryin jalkoihin jotka eivät pysyneet tänäänkään alhaalla. Vielä olisi paljon opeteltavaa. Kaivelin taskustani herkun jonka näytin varsalle. Vein kättäni varsan toiselle kyljelle jotta se joutuisi venyttämään itseään. Isa hamusi herkkua kädestäni. Sama toiselle puolelle. Vein herkun varsan jalkojen välistä, Isa kurkotti muttei yltänyt. Annoin hevosnamin varsalle, joka siirtyi juomaan. Nappasin Isan narun päähän ja vein sen takaisin laitumelle.


Toinen jo vuorokauden sisään jo. Voisin kolmannenkin kirjoittaa, mutta säästän sen idean huomiselle jos koneelle pääsen. Mutta nää on vaan tälläsiä mini tarinoita..: D

// Sie se olet ahkera! Ei tämmöiset minitarinat lainkaan haittaa, ei lainkaan, mukavan simppeleitä lukea vaikka kännykänkin näytöltä. : ) - Latu

[Rosanna]

picture hosting

Tämmösen nyt koneella väsäsin. Onnistui hyvin siihen nähden että hiirellä piirsin, kun piirtopöydän hankinta nyt jää, kun hammaslääkäri kuluihini tulee lähiaikoina vierähtämään +1000e joten.. tausta nyt jäi vähän tommoseks ko en jaksanu kummosempaa väsätä : )

// Voi eddäh on hienosti tehty kuva, superplussat siitä että jaksoit vielä hiirellä pakertaa Tuo silmäkin, namnamnam, ja ihan selkeä arabi! - Latu

[Rosanna]

picture upload

taas tämmönen, tota skannerin toimimista odotellessa

// Herramunjee sie oot ahkera piirtämään, jos et olisi jo ansainnut taitelijamerkkiä niin nyt sen viimeistään saisit! -Latu

[Rosanna]

windows 7 screen shot


Skanneri suostui pitkästä aikaa taas yhteis työhön :D ja tämmösen olin pariviikkoa sitten saanut tehtyä. Pitäis taas kirjotella jotain mutta ei oikein löydy aikaa, kun koneella olo on jäänyt hiukan vähäiseksi tässä parin viikon aikana :/

// Onpas kuvassa mukavat, lempeät ja harmoniset väri, tausta on tosi kekseliäs väreiltään! Elä ota paineita kirjoittelusta, oot niin ahkerasti kumminkin piirrellyt ja päivistä edes jotenkin täyttänyt. n__n -Latu

[Rosanna]

upload foto

No täs ny tää Länkkäritunti kuva :D Olin ihan hukassa ton satulan kanssa, kun en oo ikinä ees piirtäny mitään tommosta ja en tienny miltä se tarkalleen näyttää :D

// Hoho, ensimmäinen länkkäriartti ikinä, siitä kunnia menee siulle! 8D Ja hienostihan tuo satula on onnistunut, varsinkin jos et ole ennen moista vermettä piirtänyt -näkisitpä meikäläisen ensimmäiset yritykset piirtää länkkäripenkki... :V -Latu

[Rosanna]

’’Ajatella, se on jo kaksi vuotta vanha’’ selitin äidilleni, joka hiukan kyllästyneenä kuunteli höpötystäni tallista, Isasta ja muista heppa jutuista. Vauhti hipoi 80km/h kun äitini kruisaili hiekkatiellä, joka oli jo aikoja sitten sulanut. Kevät oli jo sen verran pitkällä, että lunta oli vain varjoisissa kolkissa, joihin aurinko ei ylettänyt, mutta nyt aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmitti mukavasti. Saavuimme tallin pihapiiriin, joka lillui mudassa, laitumista puhumattakaan. Hepat seisoskelivat auringossa, kovettamassa mutapeitettään, omaperäinen tapa hoitaa ihoa. Samalla ne aiheuttivat hoitajilleen päänvaivaa, miten tuonkin saisi puhtaaksi. Varsinkin Emilia, valkoinen shetlanninponi neitokainen, saattaisi olla kova pala purtavaksi.

Tällä hetkellä, talsin kumisaappaat jalassa pitkin tarhaa. Jalka upposi mutaan, mutta kun nostin sitä saapas jäi mutaan ja jalka irtosi. Kiskoin yhdellä jalalla seisten saapasta mudasta kiskoen. Pari nuorempaa hevosyksilöä ravailivat luokseni. Voisi luulla, että arabit olisivat nirppanokkia, jotka kiertäisivät jokaisen mutalammikon, mutta tämä yksilö harrasti raparallia raisujen suomenhevosten kanssa. Isa tökkäisi minua olkapäästä.
’’Älä viitsi’’ tiuskaisin tammalle, jonka tönäisy oli melkein kaatanut minut kuraan. Yhdellä jalalla seisominen ja saappaan kiskominen oli vaikeaa, ilman ylimääräisiä tönäisyjä. Saapas irtosi vihdoin, pujotin jalkani siihen. Nostelin jalkojani, jotta ne eivät uudestaan jäisi kiinni. Kaappasin Isan narun päähän. Rämmin arabi perässäni tarhan portille, joka sentään ei ollut niin upottava ja petollinen kuin tarha itse.

Isa nosteli jalkojaan ja katseli minua, kuin olisin tehnyt jotain tyhmääkin. Olin nimittäin päättänyt pestä niskuroivan hevosen alun totaalisesti. Tämä ei ollut kylläkään Isan mieleen, minkä olin saanut huomata useaan otteeseen. Ei asia muuten haitannut, mutta tamma oli päättänyt teineillä oikein olan takaa. Isa osoitti asian parina napakkana puraisuna, josta se sai kyllä kuulla kunniansa. Neiti luovutti hetken kuluttua, ja käyttäytyikin lopun ajan oikein mallikkaasti. Aurinko kuivasi arabin nopeasti, joten isompia kuivaus prosesseja ei tarvinnut suorittaa. Herättelin Isan, joka oli kerinnyt jo puoliksi nukahtaa. Tamma hätkähti hereille. Availin vetosolmun jolla olin Isan seinään köyttänyt. Pyysin tammaa liikkumaan ja se lähtikin liikkeelle saman tien.

Rapsuttelin tammaa korvan takaa, se oli suoriutunut suitsien laitosta hyvin, parin makupalan avulla. Ja mörköjäkään se ei ollut löytänyt matkalta maneesiin. Tänään harjoiteltaisiin juoksuttamista, mikä oli jo aika lailla hallinnassa. Kiinnitin sivuohjat ja liinan. Ohjasin Isan kehälle, tamma olisi nostanut heti raville jos olisi saanut. Pyysin Isan raville, mutta pian oli arabi jo laukassa asti.
’’Ähh, Sooh, Pyrr, Äääh’’, hyssyttelin ympyrän keskellä, kuin joku vanha eukko, pientä lasta jota ei saanut kuriin. Mutta sain ainakin Isan hidastamaan raville, joka kuitenkin oli aika lennokasta ja aluksi hiukan tahditonta hötkyilyä. Aikanaan tamma alkoi hieman rauhoittua ja jotain tolkkua tuli tähänkin hommaan. Patistin Isan laukalle, mikä sujui hyvin. Hidastus käyntiin ja suunnan vaihto. Toinen kierros sujui paremmin kuin edellinen, kuten olin odottanutkin.

Harjasin Isan piikkisualla läpi, koska sillä oli hiki noussut pintaan, jo hiukan raskaampien harjoitusten aikana. Vaihdoin harjan pehmeään pääharjaan, jolla puhdistin neidin pään ja muut aremmat paikat. Rapsuttelin vielä talvikarvan rippeitä, joita ei enää paljoa ollut tässä ponimuksessa. Höpötteli Isalle niitä ja näitä.
’’Kaipa sinut voi vielä ulos viedä,’’ mietiskelin. Nappasin Isan vielä kerran narun päähän, talutin ulos tallista.

Pihalla oli ihanan raikasta, pieni tuulen vire humisi rakennuksien nurkissa. Taivas oli täysin pilvetön ja sininen. Linnut lauloivat ja olin viettänyt kivan päivän hoitohevoseni kanssa ja ylipäätään tallilla, tästä ei paljoa päivä parane.

Piitkästä aikaa jotain teksti pitoista merkintää, kun en nilkkani takia joutanut ratsastamaankaan.. joten vapaa aikaa/koneaikaa jäi sitten täksi illaksi :D

// ’Ähh, Sooh, Pyrr, Äääh’’. :"""D Aivan hulppeaa meininkiä, ja herramunjee oot oikeassa, tän kevään aikanahan Isalla alkaa ratsukoulutuskin — kyllä se vain kasvaa niin nopeasti! Toivottavasti siun nilkka paranee pian. :) -Latu

[Rosanna]

how to screenshot on windows


free photo hosting

Vaikka jo ilmoittelinkin taukoilevani, sain jostain kummasta jonkun sortin inspiraation ja tadaa! Molemmat piirretty luonnosvihkoon joten siitä johtuu nuo röpelö reunat.. Skanneri vähän haalisti värejä ja laatu nyt ei ole paras mahdollinen, mutta itse ainakin olen ihan tyytyväinen.

[Rosanna]

Katselin hevos nuorisoa, joka laidunsi auringon paisteessa. Päivä ei ollut edes pitkällä kun noudin Isan laitumelta. Tamma kiirehti kohti tallia tavalliseen tapaansa. Tamma hörähti talliin päästyään, tottakai se halusi tarkistaa oliko yksin. Ohjasin tamman karsinaan, ja irrotin riimunnarun. Isa nuuski taskujani. Naurahdin tammalle, joka oli ilmeisesti aika perso herkuille. Jätin Isan karsinaansa puuhailemaan ja lähdin etsiskelemään Isan harjoja. Varustehuoneen ovi natisi ilkeästi ja pitelinkin korvia jäätävältä vihlonnalta. Tästä piti huomauttaa Latulle. Etsin käsiini harjat ja muut tavarat.

Karvat pöllysivät kun suin Isan selkää. Hymähdin huomatessani, että harjat pikemminkin likasivat tamman kuin puhdistivat. Jätin Isan karsinaansa ja suuntasin pihalle harjojen kanssa. Puhdistin harjoja hyvän tovin kunnes ne olivat taas käyttö kelpoisia. Kipaisin takaisin talliin ja jatkoin harjaamista. Kavioiden puhdistuksessa ilmeni pieni ongelma, kun Isan jalat olivat ihmeellisesti juuttuneet lattiaan kiinni. Mutta asia saatiin hoidettua kovalla vaivalla ja yrittämisellä.

Tamma seuraili terhakkaasti tallinpihaa kun taluttelin sitä kohti kenttää. Kivet kopisivat Isan kavioiden tahdissa. Suljin kentän portin perässämme ja talutin Isan kentän keskelle. Kiristin satulavyötä pikkuhiljaa ja laskin jalustimet. Isa pyöri kuin viimeistä päivää. Toppuuttelin tammaa, jotta se jaksaisi edes hiukan pysyä paikoillaan. Kiipesin selkään, ja Isa oli jo lähdössä liikkeelle, jolloin jarruttelin sitä. Tamma pysähtyi vastahakoisesti. Säädin jalustimet sopivan mittaisiksi. Suht uusi ja pehmeä satula oli mukava istua. Annoin Isan edetä käynnille, mutta tamma halusi enemmän. Kävelytin Isaa pari kierrosta ja kiristin vielä satula vyötä parilla reiällä.

Isa käveli reippaasti, ehkä vähän liiankin, mutta hiljaa hyvä tulee. Taivuttelin Isaa molempiin suuntiin erilaisilla volteilla, kaarilla ja kiemuroilla. Kirjaimellisesti koettelin Isan hermoja, sillä se ei varmaankaan olisi jaksanut enää yhtään jarrutteluja. Kun Isa oli avuilla siirryin keventäen raviin, otin Isan kiinni, koska se oli päässyt karkaamaan avuilta yhden siirtymisen aikana. Tein ravissa tempon muutoksia ja etsiskelin Isan jarruja, jotka toistaiseksi olivat hiukan hukassa. Toisen päädyn aidalle laskeutui pari sysimustaa varista. Ne nähdessään Isa ei hetkeen suostunut kulkemaan kyseiseen päätyyn. Pyysin Isan hetkeksi käyntiin ja rauhoittelin sitä. Annoin Isalle pidempää ohjaa hetkeksi.

Keräsin ohjat ja Isa olikin jo ravilla menossa, jarruttelin tammaa käyntiin. Välillä tuntui että siltä puuttui sekä järki että jarrut. Tein pysähdyksiä eri puolille kenttää. Ja Isakin alkoi hieman rentoutua. Jatkoin puolipidätteillä ja melkein käyntiin siirtymisillä, jotka eivät sujuneet yhtä hyvin, varmaankin Isan oemattomuuden vuoksi. Ravailin pitkin ohjin vielä lopuksi ja otin käyntiin. Rapsutin tammaa harjan juuresta ja kiittelin eri tavoin. Laskeuduin alas selästä ja nostin jalustimet ja löysäsin satula vyötä. Otin ohjat kaulalta, taluttelin Isaa vielä lopuksi kunnes se ei enää puuskuttanut.

Riisuin varusteita Isalta, irrotin juoksutusmartingaalin ja keräsin suojat pois tässä välissä. Avasin suitsista remmit ja otin ne pois kokonaan. Sama satulan kanssa. Kaivoin taskusta pari porkkanaa ja annoin ne Isalle. Pesin kuolaimet ja harjasin suojat, vein varusteet sun muut paikalleen. Nappasin Isan narun päähän ja talutin pihalle. Suihkuttelin vesiletkulla enimmät hiet pois ja kuivasin tammaa vähän. Taluttelin Isan tarhaa kohti.

Kun Isa oli tarhassa, nappasin kottarit ja talikon tallin seinustalta. Puhdistin Isan karsinasta kaikki pahimmat sotkut ja kärräsin ne lantalaan. Puhdistin vielä varusteta ja järjestelin Isan tavaroita.



Saattaa olla hiukan tönkköä tekstiä ja kirjotusvirheitä, kun en oo muitään kauheesti tässä koko kesän aikana kirjoittanut. Vihdoin pääsin mäkin kotiin kun oon ollu täs kuukauden sisässäkin vaan vajaan viikon kotona :D Ja vihdoin nyt sain jotain aikaiseksi..

[Rosanna]

photo sharing



Tämmöstä mummolassa tyylsyyttäni tuhersin Kuva otettu puhelmella joten laatu on varmaankin mtä on...
+nyt kun kävin koneella kattoon niin hyi kamaluus mikä kuva laadun puolesta :DD tämän korjaan kun jaksan