Post by Latu on Feb 13, 2013 21:22:06 GMT 3
Hoitajille sekä yksäreille avoin lännenratsastustunti pidetään 22.02.2013, VIP on 21.02.2013. Osallistujamäärää ei ole rajattu, joten kaikki lännenhommat taitavat pollet mukaan vain! (Koskee myös Pallea ja Floraa, jotka osaavat yleispainotuksen myös länkkäripuolen)
Tunnin tarkoitus on perehtyä lännenratsastuksen perusteisiin, joten varsinkin ne joilla ei ole kokemusta kyseisestä tyylistä, ovat tervetulleita mukaan. Ne joilla lännenkokemusta on jo ja osaavat perusasiat eli apuja ja ehkäpä joitakin liikkeitäkin voivat myös tulla, heidän kanssaan harjoitellaan tasoaan vastaavia tehtäviä. Muistathan siis kertoa osallistumisessasi, onko sinulla kokemusta, ja jos on niin miten paljon. Näin saat tunnista kaiken hyödyn irti! :)
Tunnille osallistumisesta saa yhden (1) hoitopisteen. Osallistuminen tapahtuu nimi listaan-tyylillä.
Osallistujat
Joitakin apuja mahdollisimman suorasti selitettyinä (Niin voit hyödyntää tunnilla oppimaasi myöskin hoitotarinoissa. :) Selitän vähän mutkia suoristaen, lisäinfoa voi aina kysellä, neuvon mieluusti!)
Käännökset: Ulkopuolen ohjalla kosketetaan hevosen kaulaa, painoapu siirtyy käännöksen puolelle ja ulkopuolen pohje antaa painetta "naputtamalla". Sisäpuolen, eli käännöksen puoleinen pohje ei tee mitään, ennemmin sen voi vaikka irroittaa kyljestä kokonaan niin että hevonen tajuaa väistää painetta juuri siihen suuntaan.
"Hiljainen" pysähtyminen ja temmon hidastaminen: Istu tiiviisti satulaan, kuvittele painavasi ainakin tonnin.
Pysähtyminen whoa-käskyllä: mistä askellajista tahansa suoritettuna hevosen pitäisi pysähtyä kuin seinään whoa-käskyn kuullessaan. Sen pitäisi myöskin peruuttaa muutama askel omatoimisesti heti seisahduttuaan. Pysäyttäessäsi siirrä jalat oikein eteen (tasapainosi pysyy etkä horjahda kaulan yli alas :), ja pidä ne edessä myöskin hevosen peruuttaessa. Kun hevonen on peruuttanut muutaman askeleen, siirrä jalat omalle paikoilleen peruuttamisen lopettamisen merkiksi. Anna hevosen seisoa hetki ihan rauhassa palkintona, laske vaikka hitaasti kymmeneen mielessäsi.
Laukan nostaminen: Lännensatulassa ei ole aina helppoa siirtää laukkapohkeita, joten itse olen oppinut mutkia oikovan tavan joka toimii jos ei juuri tiettyä laukkaa tarvitse nostaa: annan vain reilut pohkeet (tai pienemmätkin hevosesta riippuen) ja maiskutan. Maiskuttaa ei kannata kuin vain laukannostojen yhteydessä, niin että hevonen oppii yhdistämään äänen juuri laukkaan.
Sidepass: Lännenratsastuksen vastine pohkeenväistölle. Hevonen kulkee täysin sivuttain ristiin astuen. Siirrä painoapu (=katse) kohti menosuuntaa, toisen suunnan pohkeella hieman naputat ja ohjalla kosketat kaulaa. Menosuunnan ohja ja pohje eivät tee mitään. Esimerkiksi oikealle väistäessä vasen pohje ja ohja toimivat, oikea pohje ja ohja ovat täysin passiivisia.
Rollback: Suoritetaan laukassa ja on osa reining-ohjelmaa, mutta harjoittelun voi aloittaa myös käynnissäkin. Hevonen siirretään hieman sisäuralle, ja pitkän sivun lopulla käännä katseesi tulosuuntaan hevosta kääntäen niin, että hevonen pyörähtää 180° ympäri ulkokautta eli uran puolelta, ei keskikentän! Laukassa ennen käännöstä ainakin minä opin käyttämään whoa-käskyä, mutta tässä erikoistapauksessa normaalisti aina mukaan tuleva peruutus jätetään pois -tarkoituksena on kääntyä ja jatkaa matkaa tulosuuntaan niin rivakasti kuin kintuista lähtee! Laukassa ei kannata rollbackia kuitenkaan ryhtyä harjoittelemaan ennen kuin perusasiat ovat handussa.
Jasny ja Kid
Vaikkei Jasnyllä omien sanojensa mukaan ollutkaan paljoa kokemusta lännenratsastuksesta, niin yleispätevästi tunti sujui kuitenkin varsin hyvin. Kovan asenteensa ansiosta Jasny oli saanut Kidiä jo taipumaan tahtoonsa, ja vaikka alkutunnista ori koitti vielä suoranaisesti epätoivoisella asenteella pomoilla ja testata nuorta naista, ei Jasnyä paljoa hetkauttanut ja hän pisti ratsunsa ruotuun.
Kid on siitä hyvä opetushevonen että se ei yksinkertaisesti toimi jos avut antaa epäselvästi tai ei muista hellittää painetta heti. Alkuun syntyikin pieniä juperteluja kun Kid olisi tahtonut palkintonsa nyt ja heti, mutta kun Jasnykin pääsi ratsastuksen rytmiin kiinni ja paine poistui juuri sillä hetkellä kun Kid teki oikein, alkoi meno näyttämään jo ihan katu-uskottavalta! Kun istunta saatiin vielä eläväiseksi ja tarkaksi ryhtyi Kid polkemaan alleenkin, ja siinä olikin sitten oikein mallikas esimerkki siitä, miltä lännenratsastuksen tulisi näyttää. Kidin kanssa on helpointa mennä sillä asenteella, että aina jos se tekee mitä pitää, ratsastaja istuu vain hiljaaa selässä ja antaa hevosensa tehdä työt.
Anni ja Light
Light osaa jos tahtoo -sen Anni sai huomata tällä tunnilla. Nuori ori mennä suhelsi hirvittävää kyytiä koko tunnin, ja kaikki myötätuntoni ratsastajalle jota kaikesta huolimatta painostin pitämään tuntuman löysänä. Ei varmasti ollut kovin mukavaa ratsastaa yliviritetyllä hevosella löysällä ohjalla, mutta halusin painottaa istunnan ja paineen merkitystä. Ne toimivat myös Lightillä, vaikka se miten vauhdikas olisikin -kyllä se aivan näpsäkästi kääntyi vaikka postimerkin päällä, oli vauhti mikä tahansa. Sen huomasi Annikin käytyään kaulalla Lightin kääntyessä ravista täpäkämmin kuin mitä ratsastajana toiminut nainen oli uskonut.
Laukkoja ei Lightin kanssa tällä tunnilla nostettu lainkaan, tärkeintä oli että Anni oppisi lännenratsastuksen perusteet. Vaikka kaikki tapahtui pikakelauksella, Light kuitenkin osasi perusavut moitteettomasti ja suhteellisen helposti. Ei tarvinnut kuin vaikka pienelläkin äänellä supista jotain whoa-tyylistä, niin Light veti hurjimmastakin kiitoravista liinat kiinni, peruutti muutaman askeleen ja joskus harvoin jopa jäi oma-aloitteisesti paikoilleen seisomaan.
Sussu ja Mea
Sussu pystyi keskittymään koko tunnin ajan hyvin uuden oppimiseen tappovarman Mean kanssa. Mea toimi kuin enkeli vähän puolittaisillakin avuilla, joten onnistumisen fiilikset olivat ihan varmoja. Alkuun kun harjoittelimme kiemuraurilla kääntämistä epäsuoran ohjasavun kanssa Mea olisi kuitenkin mieluiten kävellyt suoraan lähimmän kaverin pepussa kiinni, eli aina en ollut ihan perillä että valitsiko suunnan Sussu vaiko hänen ratsunsa.
Kun Sussu alkoi pääsemään jutun juoneen kiinni, alkoi meininki näyttämään todella hyvältä. Mea polki hyvin alleen ja meni hyvässä, matalassa muodossa. Laukatessa Mean peräänanto välillä tuppasi katoamaan, mutta Sussu sai tammaa koottua uudestaan istunnallaan sekä siirtymällä välillä ympyrälle laukkaamaan. Mea on siitä mukava otus, ettei sen kanssa pitäisi ongelmia tulla -se arvaa vaikka 1/3 apujen perusteella, mitä siltä vaaditaan.
Karoliina ja Palle
Palle oli koko tunnin ajan oma, lössykkä itsensä, joten Karoliina sai ainakin rauhassa tutustua lännenratsastuksen saloihin. Välillä Palle tuntui toisaalta lähestulkoon nukahtavan liikkeeseensä, joten ratsastuksen rytmissä pysyminen oli ehkä jopa vaikeaa sen hidastempoisuuden vuoksi. Siksi jouduinkin antamaan hetkeksi Karoliinalle raipan, vaikkei sitä lännenratsastuksessa perinteisesti käytettykään. Harjoitellessa oli kuitenkin kaikki sallittua... Palle on kyllä ihanan pehmeä lännenratsu ja sinänsä helppo ratsastaa, että kehotan harjoittelemaan sitä itsenäisestikin. Jos jalka on tarpeeksi vakaa niin voi laittaa vaikkapa kannukset apuja terävöittämään.
Kun perusavut oltiin saatu suurin piirtein hahmoteltua, sai Karoliinakin Palleen hieman ryhtiä. Se edelleen kulki hieman hitaanlaisesti, mutta oli jo vähän kasannut itseään ja polki selvästi paremmin. Päätään se kuitenkin mieluusti piti korkeammassa muodossa, ja ohjeistinkin Karoliinaa houkuttelemaan ohjalla oria ottamaan hieman matalempaa muotoa. Aina kun Palle laski hiemankin päätään alemmaksi, Karoliina kehui sen maasta taivaisiin ja rapsutteli mukavaisesti harjan alta. Varsinkaan ravissa ei pää meinannut mitenkään mennä matalalle, jo suora pleasure-muoto tuntui olevan suuri kysymysmerkki Pallelle joka mieluiten tuntui menevän korkealla ja ryhdikkäänä. Kannattaa itsenäisestikin harjoitellessa muistaa houkutella Pallea matalemmaksi, ja kehua sitä paljon aina kun se tekee oikein!
Jassu ja Allu
Alkutunnista Allu pisti Jassua hieman testiin: orihan oli oikeasti maailman mahtavin ratsastaa, mutta se tunnetusti testasi varsinkin vähän uudempia ihmisiä, saisiko tahtonsa lävitse. Jassulla oli siis kova paikka, sillä hän joutui täysin uuden tyylin omaksumisen lisäksi olemaan napakkana ja johdonmukaisena -ei kamalan helppoa silloin kun ei tiedä mitä tehdä! Alkuun kuljinkin ratsukon vierellä ja selitin niin perusteellisesti tärkeimpiä avainasioita kuin vain pystyin. Kun Jassu koki jonkinsorttisen ahaa-elämyksen, hän varsin tehokkaasti muutaman kierrokoksen aikana pisti Allun ruotuun ja teroitti orille että kyllä, se on muuten ratsastaja joka päättää asioista!
Vaikka Allu onkin nuori, se silti hyvin varmalla ja oikeastaan ammattimaisella asenteella hoiti tunnin kotiin. Kun Jassu oli alkuun hieman vääntänyt kättä orin kanssa, niin lopputunnista hän saikin leijua pilvilinnoissa eittämättä tallin motivoituneemman hevosen selässä. Hämmästys oli hänellä suuri kun Allu kääntyi lähestulkoon ajatuksen voimalla, ja mm. whoa-pysähdyksissä sekä käynnissä harjoitelluissa roll-backeissa ei Jassun oikeastaan tarvinnut muuta kuin antaa aloittava apu, Allu hoiti koko liikkeen ihan itsekseen loppuun.
Erica ja Flora
Oli Ericalla totuttelemista kun pienen, juperon Emilian sijasta hän saikin alleen länkkärimallisen Flora-rangerin -pieni kulttuurishokki, kenties? "Tällä on niin isot askeleet!" Erica huudahti jo alkukäynneissä, saatika sitten kun ravia alettiin myöhemmin nostelemaan. Flora hieman jännitti uutta ratsastajaa, ja Erican pitikin osata muuttua täysin erilaiseksi kuin Emiliaa ratsastaessa -hiljaiseksi ja varovaiseksi. Vielä lopputunnistakaan Flora ei ollut aivan täysin rento, mutta se oli kuitenkin jo parempi kuin alkutunnista.
Ericalla oli jo pientä kokemusta lännenratsastuksesta, ja siksipä kertasin hänelle vain pikaisesti avut, tarkistin että ne on muistissa ja laitoin sitten tekemään hieman toisenlaisia tehtäviä kuin pelkkiä pysähtymisiä, käännöksiä ja siirtymisiä. Rollbackit sujuivat käyntiversiona, laukassakin varmasti onnistuisivat vielä joskus hyvin -nyt tällä tunnilla otettiin vielä rauhassa ja mentiin lähinnä vain käyntiä ja ravia. Ne pienet pätkät mitä laukkaa nostettiin nousi hyvin, vaikkakin Flora näytti hieman kiemurtelevan ja miettivän yhä, kukakohan tuo tuntematon tyyppi hänen satulassaan oli... Jännitys näkyi selvästi myöskin sidepass-harjoituksissa, sillä Flora lähti helposti poikittamaan ja yrittämään tuttujen ja turvallisten kavereiden perään takaisin uralle.
Tunnin tarkoitus on perehtyä lännenratsastuksen perusteisiin, joten varsinkin ne joilla ei ole kokemusta kyseisestä tyylistä, ovat tervetulleita mukaan. Ne joilla lännenkokemusta on jo ja osaavat perusasiat eli apuja ja ehkäpä joitakin liikkeitäkin voivat myös tulla, heidän kanssaan harjoitellaan tasoaan vastaavia tehtäviä. Muistathan siis kertoa osallistumisessasi, onko sinulla kokemusta, ja jos on niin miten paljon. Näin saat tunnista kaiken hyödyn irti! :)
Tunnille osallistumisesta saa yhden (1) hoitopisteen. Osallistuminen tapahtuu nimi listaan-tyylillä.
Osallistujat
- Jasny ja Kid, kommentit
- Anni ja Light, kommentit
- Sussu ja Mea, kommentit
- Karoliina ja Palle, kommentit
- Jassu ja Allu, kommentit
- Erica ja Flora, kommentit
Joitakin apuja mahdollisimman suorasti selitettyinä (Niin voit hyödyntää tunnilla oppimaasi myöskin hoitotarinoissa. :) Selitän vähän mutkia suoristaen, lisäinfoa voi aina kysellä, neuvon mieluusti!)
Käännökset: Ulkopuolen ohjalla kosketetaan hevosen kaulaa, painoapu siirtyy käännöksen puolelle ja ulkopuolen pohje antaa painetta "naputtamalla". Sisäpuolen, eli käännöksen puoleinen pohje ei tee mitään, ennemmin sen voi vaikka irroittaa kyljestä kokonaan niin että hevonen tajuaa väistää painetta juuri siihen suuntaan.
"Hiljainen" pysähtyminen ja temmon hidastaminen: Istu tiiviisti satulaan, kuvittele painavasi ainakin tonnin.
Pysähtyminen whoa-käskyllä: mistä askellajista tahansa suoritettuna hevosen pitäisi pysähtyä kuin seinään whoa-käskyn kuullessaan. Sen pitäisi myöskin peruuttaa muutama askel omatoimisesti heti seisahduttuaan. Pysäyttäessäsi siirrä jalat oikein eteen (tasapainosi pysyy etkä horjahda kaulan yli alas :), ja pidä ne edessä myöskin hevosen peruuttaessa. Kun hevonen on peruuttanut muutaman askeleen, siirrä jalat omalle paikoilleen peruuttamisen lopettamisen merkiksi. Anna hevosen seisoa hetki ihan rauhassa palkintona, laske vaikka hitaasti kymmeneen mielessäsi.
Laukan nostaminen: Lännensatulassa ei ole aina helppoa siirtää laukkapohkeita, joten itse olen oppinut mutkia oikovan tavan joka toimii jos ei juuri tiettyä laukkaa tarvitse nostaa: annan vain reilut pohkeet (tai pienemmätkin hevosesta riippuen) ja maiskutan. Maiskuttaa ei kannata kuin vain laukannostojen yhteydessä, niin että hevonen oppii yhdistämään äänen juuri laukkaan.
Sidepass: Lännenratsastuksen vastine pohkeenväistölle. Hevonen kulkee täysin sivuttain ristiin astuen. Siirrä painoapu (=katse) kohti menosuuntaa, toisen suunnan pohkeella hieman naputat ja ohjalla kosketat kaulaa. Menosuunnan ohja ja pohje eivät tee mitään. Esimerkiksi oikealle väistäessä vasen pohje ja ohja toimivat, oikea pohje ja ohja ovat täysin passiivisia.
Rollback: Suoritetaan laukassa ja on osa reining-ohjelmaa, mutta harjoittelun voi aloittaa myös käynnissäkin. Hevonen siirretään hieman sisäuralle, ja pitkän sivun lopulla käännä katseesi tulosuuntaan hevosta kääntäen niin, että hevonen pyörähtää 180° ympäri ulkokautta eli uran puolelta, ei keskikentän! Laukassa ennen käännöstä ainakin minä opin käyttämään whoa-käskyä, mutta tässä erikoistapauksessa normaalisti aina mukaan tuleva peruutus jätetään pois -tarkoituksena on kääntyä ja jatkaa matkaa tulosuuntaan niin rivakasti kuin kintuista lähtee! Laukassa ei kannata rollbackia kuitenkaan ryhtyä harjoittelemaan ennen kuin perusasiat ovat handussa.
Jasny ja Kid
Vaikkei Jasnyllä omien sanojensa mukaan ollutkaan paljoa kokemusta lännenratsastuksesta, niin yleispätevästi tunti sujui kuitenkin varsin hyvin. Kovan asenteensa ansiosta Jasny oli saanut Kidiä jo taipumaan tahtoonsa, ja vaikka alkutunnista ori koitti vielä suoranaisesti epätoivoisella asenteella pomoilla ja testata nuorta naista, ei Jasnyä paljoa hetkauttanut ja hän pisti ratsunsa ruotuun.
Kid on siitä hyvä opetushevonen että se ei yksinkertaisesti toimi jos avut antaa epäselvästi tai ei muista hellittää painetta heti. Alkuun syntyikin pieniä juperteluja kun Kid olisi tahtonut palkintonsa nyt ja heti, mutta kun Jasnykin pääsi ratsastuksen rytmiin kiinni ja paine poistui juuri sillä hetkellä kun Kid teki oikein, alkoi meno näyttämään jo ihan katu-uskottavalta! Kun istunta saatiin vielä eläväiseksi ja tarkaksi ryhtyi Kid polkemaan alleenkin, ja siinä olikin sitten oikein mallikas esimerkki siitä, miltä lännenratsastuksen tulisi näyttää. Kidin kanssa on helpointa mennä sillä asenteella, että aina jos se tekee mitä pitää, ratsastaja istuu vain hiljaaa selässä ja antaa hevosensa tehdä työt.
Anni ja Light
Light osaa jos tahtoo -sen Anni sai huomata tällä tunnilla. Nuori ori mennä suhelsi hirvittävää kyytiä koko tunnin, ja kaikki myötätuntoni ratsastajalle jota kaikesta huolimatta painostin pitämään tuntuman löysänä. Ei varmasti ollut kovin mukavaa ratsastaa yliviritetyllä hevosella löysällä ohjalla, mutta halusin painottaa istunnan ja paineen merkitystä. Ne toimivat myös Lightillä, vaikka se miten vauhdikas olisikin -kyllä se aivan näpsäkästi kääntyi vaikka postimerkin päällä, oli vauhti mikä tahansa. Sen huomasi Annikin käytyään kaulalla Lightin kääntyessä ravista täpäkämmin kuin mitä ratsastajana toiminut nainen oli uskonut.
Laukkoja ei Lightin kanssa tällä tunnilla nostettu lainkaan, tärkeintä oli että Anni oppisi lännenratsastuksen perusteet. Vaikka kaikki tapahtui pikakelauksella, Light kuitenkin osasi perusavut moitteettomasti ja suhteellisen helposti. Ei tarvinnut kuin vaikka pienelläkin äänellä supista jotain whoa-tyylistä, niin Light veti hurjimmastakin kiitoravista liinat kiinni, peruutti muutaman askeleen ja joskus harvoin jopa jäi oma-aloitteisesti paikoilleen seisomaan.
Sussu ja Mea
Sussu pystyi keskittymään koko tunnin ajan hyvin uuden oppimiseen tappovarman Mean kanssa. Mea toimi kuin enkeli vähän puolittaisillakin avuilla, joten onnistumisen fiilikset olivat ihan varmoja. Alkuun kun harjoittelimme kiemuraurilla kääntämistä epäsuoran ohjasavun kanssa Mea olisi kuitenkin mieluiten kävellyt suoraan lähimmän kaverin pepussa kiinni, eli aina en ollut ihan perillä että valitsiko suunnan Sussu vaiko hänen ratsunsa.
Kun Sussu alkoi pääsemään jutun juoneen kiinni, alkoi meininki näyttämään todella hyvältä. Mea polki hyvin alleen ja meni hyvässä, matalassa muodossa. Laukatessa Mean peräänanto välillä tuppasi katoamaan, mutta Sussu sai tammaa koottua uudestaan istunnallaan sekä siirtymällä välillä ympyrälle laukkaamaan. Mea on siitä mukava otus, ettei sen kanssa pitäisi ongelmia tulla -se arvaa vaikka 1/3 apujen perusteella, mitä siltä vaaditaan.
Karoliina ja Palle
Palle oli koko tunnin ajan oma, lössykkä itsensä, joten Karoliina sai ainakin rauhassa tutustua lännenratsastuksen saloihin. Välillä Palle tuntui toisaalta lähestulkoon nukahtavan liikkeeseensä, joten ratsastuksen rytmissä pysyminen oli ehkä jopa vaikeaa sen hidastempoisuuden vuoksi. Siksi jouduinkin antamaan hetkeksi Karoliinalle raipan, vaikkei sitä lännenratsastuksessa perinteisesti käytettykään. Harjoitellessa oli kuitenkin kaikki sallittua... Palle on kyllä ihanan pehmeä lännenratsu ja sinänsä helppo ratsastaa, että kehotan harjoittelemaan sitä itsenäisestikin. Jos jalka on tarpeeksi vakaa niin voi laittaa vaikkapa kannukset apuja terävöittämään.
Kun perusavut oltiin saatu suurin piirtein hahmoteltua, sai Karoliinakin Palleen hieman ryhtiä. Se edelleen kulki hieman hitaanlaisesti, mutta oli jo vähän kasannut itseään ja polki selvästi paremmin. Päätään se kuitenkin mieluusti piti korkeammassa muodossa, ja ohjeistinkin Karoliinaa houkuttelemaan ohjalla oria ottamaan hieman matalempaa muotoa. Aina kun Palle laski hiemankin päätään alemmaksi, Karoliina kehui sen maasta taivaisiin ja rapsutteli mukavaisesti harjan alta. Varsinkaan ravissa ei pää meinannut mitenkään mennä matalalle, jo suora pleasure-muoto tuntui olevan suuri kysymysmerkki Pallelle joka mieluiten tuntui menevän korkealla ja ryhdikkäänä. Kannattaa itsenäisestikin harjoitellessa muistaa houkutella Pallea matalemmaksi, ja kehua sitä paljon aina kun se tekee oikein!
Jassu ja Allu
Alkutunnista Allu pisti Jassua hieman testiin: orihan oli oikeasti maailman mahtavin ratsastaa, mutta se tunnetusti testasi varsinkin vähän uudempia ihmisiä, saisiko tahtonsa lävitse. Jassulla oli siis kova paikka, sillä hän joutui täysin uuden tyylin omaksumisen lisäksi olemaan napakkana ja johdonmukaisena -ei kamalan helppoa silloin kun ei tiedä mitä tehdä! Alkuun kuljinkin ratsukon vierellä ja selitin niin perusteellisesti tärkeimpiä avainasioita kuin vain pystyin. Kun Jassu koki jonkinsorttisen ahaa-elämyksen, hän varsin tehokkaasti muutaman kierrokoksen aikana pisti Allun ruotuun ja teroitti orille että kyllä, se on muuten ratsastaja joka päättää asioista!
Vaikka Allu onkin nuori, se silti hyvin varmalla ja oikeastaan ammattimaisella asenteella hoiti tunnin kotiin. Kun Jassu oli alkuun hieman vääntänyt kättä orin kanssa, niin lopputunnista hän saikin leijua pilvilinnoissa eittämättä tallin motivoituneemman hevosen selässä. Hämmästys oli hänellä suuri kun Allu kääntyi lähestulkoon ajatuksen voimalla, ja mm. whoa-pysähdyksissä sekä käynnissä harjoitelluissa roll-backeissa ei Jassun oikeastaan tarvinnut muuta kuin antaa aloittava apu, Allu hoiti koko liikkeen ihan itsekseen loppuun.
Erica ja Flora
Oli Ericalla totuttelemista kun pienen, juperon Emilian sijasta hän saikin alleen länkkärimallisen Flora-rangerin -pieni kulttuurishokki, kenties? "Tällä on niin isot askeleet!" Erica huudahti jo alkukäynneissä, saatika sitten kun ravia alettiin myöhemmin nostelemaan. Flora hieman jännitti uutta ratsastajaa, ja Erican pitikin osata muuttua täysin erilaiseksi kuin Emiliaa ratsastaessa -hiljaiseksi ja varovaiseksi. Vielä lopputunnistakaan Flora ei ollut aivan täysin rento, mutta se oli kuitenkin jo parempi kuin alkutunnista.
Ericalla oli jo pientä kokemusta lännenratsastuksesta, ja siksipä kertasin hänelle vain pikaisesti avut, tarkistin että ne on muistissa ja laitoin sitten tekemään hieman toisenlaisia tehtäviä kuin pelkkiä pysähtymisiä, käännöksiä ja siirtymisiä. Rollbackit sujuivat käyntiversiona, laukassakin varmasti onnistuisivat vielä joskus hyvin -nyt tällä tunnilla otettiin vielä rauhassa ja mentiin lähinnä vain käyntiä ja ravia. Ne pienet pätkät mitä laukkaa nostettiin nousi hyvin, vaikkakin Flora näytti hieman kiemurtelevan ja miettivän yhä, kukakohan tuo tuntematon tyyppi hänen satulassaan oli... Jännitys näkyi selvästi myöskin sidepass-harjoituksissa, sillä Flora lähti helposti poikittamaan ja yrittämään tuttujen ja turvallisten kavereiden perään takaisin uralle.
