ic-t Breandan Féthnaid

[Latu]

Omat sivut

Feedaa hoitaa Suvi, joka myöskin kirjoittaa hoitokirjaan.

[Deleted]

I'M IDIOT AND I KNOW IT / 23.3.2013

Painoin piikkisuan Feedan ajoittain lähtevään talvikarvaan, jota kyllä tuli tupsuina joka vedolla. Hävetti. Olin sentään vihdoin viitsinyt Latulaan raahautua, mutta mikä häpeä.

- Miten mä oon tällanen ääliö? Ihan oikeesti! Latu varta vasten mun pyynnöstä hankki tänne sut. Mä luulin ensin, että hei, tässä on mun unelmahevonen, mut... ei. Kun tommonen karvanen halinalle sitte tänne Latulaan tupsahti, en mä missään nimessä voinu kieltäytyä. Monta päivää meni, en aktivoitunu. Justhan olin niin luvannu mutta paskat! Ei mulla syttyny. Ei. Mä odotin, että tänne tullessani mä voisin nyt hihkuen hypätä sun kaulaan, sanoa, etten vuorenvarmana päästä irti. Mut miten kävi?

Miten mä tänne tulin? Katoin sua vaan vähän heltyneesti ja sitte hain harjapakin. Mä en tajua, mikä mussa mättää. Mikä mun ajatukset saa tälleen sekasin, mitä mä ensin pyydän hoitsua ja sitte sanon pitäväni jotain hemmetin taukoa - sitte morsoilen tänne kunnolla hoitamaa vasta viidestoista päivä! Että ottaa päähän oma idioottimaisuus. Täällä mä keräilen hoitohevosia ku leluja ja laitan menemää ku uus tulee. Ei sentään... En mä hoitsua vaihda kun kivemman näen, vaan jos mä en osaa olla aktiivinen.

Joku siinä... ei vaan syttyny, mutta herranjumala en mä hyvä huono ihminen voi kieltäytyä kun tallinomistaja on mulle sut omasta pyynnöstäni nenän eteen tuonu. Sata hevostako mun pitää vielä kerätä että häivyn täältä? E-ei, mä en häivy täältä. Ikinä. Mutta jos en mä voi hoitaa ihan omista vammasista syistäni, niin... Aina se on se "mun mielipide tätä mun mielipide sitä" ja sit vaihdetaa hoitsua ku hitto itse halutaan. Se ei oo reilua, ja mä oon muutenki tuottanu niin miljoonasti pettymyksiä...

Heti kun mä sut sain, mä vaan innokkaana tein ihan kaiken sun nimissä. Ilmoittauduin tunneille ja niin edelleen, vaikken edes vieläkään sua tuntenu. Sä et voi ymmärtää sitä, mitä mä sulle saarnaan ja itteäni solvaan, mutta mä oon sen ansainnu. Mun ei tarvis ansaita hoitaa Latulassa, edellisetkin hoitsut jätin ilman mitään hoitamista. Sua mä en halua jättää ilman yhtäkään hoitamista, koska sulla mä kävin ratsastustunnillakin. Mutta en mä sua vielä jätä, vasta jos tajuan, että Latu antais sen eilisiltana tulleen harkinnan. Sitä mä hoitaisin, vaikken innostunu sun kanssa. Jostain syystä hoitaisin. Mähän rupesin taas miettimään jotain ihan muuta.

Se joku ihan muu on Endi. Mä oon jo kauan harkinnu, ja toivonukin, että saisin länkkärihevosen hoitsuks. Mutta en mä vaikeaa tapausta halunnu, koska en oo lännenratsastusta kokeillu ku jo kauan aikaa sitte. Kaunis tamma ois hyvä "länkkäriopetusmestari" mulle, ja muutenki jotain mitä mä kaipasin. Ja se painottuu myös Trailiin, johon mäkin meinasin Hanin kouluttaa. Se on semmonen laji, jota mä tykkään kattoa ja haluisin kokeilla... Sä saisit semmosen hoitajan, joka sua hoitais - paremmin ku mä, joku hiton laiskamatosilakka.

Mä oon todella pahoillani, Feeda. Mä varmana jatkan sun kanssa, jos en Endiä saa, ja luultavasti jatkankin, koska en ees usko että Latu antaa tän kaiken jälkee mun taas hylätä sua. Mutta paljastin nyt ajatukseni, ja ihan varmasti tulin tänne sua hoitamaan, vaikka tää olis viimenen kerta. Mitä mä kuitenkaa turhia toivomaan, mieluummin Patukka antaa sen varmaan jollekin uudelle. Sori, et mä oon tällanen. Anteeks.

Tunteita purkava, itseään solvaava Lynn & Feeda

// Höh, mitäköhän tähän nyt fiksusti sanoisi. :/ Toki on todella harmi jos näin kävi, mutta toisaalta jos Endiä tahdot alkaa hoitamaan niin kyllähän se passaa. Länkkärihevoselle tuntuu olevan välillä vähän vaikea löytää hoitajaa kun ihmiset tuntuvat lajia vierastavan jos eivät ole siihen tutustuneet, ja Feeda on taaskin sellainen kullannuppu että sille varmasti löytyy viimeistään seuraavassa hoitajahaussa hoitaja. Elä siis koe mitään huonoa omatuntoa, enemmänkin nostan hattua kun kerroit murheestasi avoimesti. :) - Latu

[suvi]

Tutustumista 29.3

Olin matkalla Latulaan. En ollut koskaan käynyt siellä. Istuin Lindan autossa kuljettajan paikan vierellä. Emme puhuneet juuri mitään. Molemmat istuivat vain. Linda oli kyllä ihana naapuri, kun jaksoi heittää minut joka paikkaan. Iskä kun oli töissä ja äitillä oli aina uunissa tuli, pyykkikone päällä, asiakas... Ei ne mua jaksanut kuskata. Linda oli kuitenkin aina innolla viemässä mua, pääsihän hän samalla tutustumaan muihin talleihin.

Lindalla on siis oma talli. Se on pihattotalli, jossa kaikilla on oma karsina, mutta vapaa pääsy tarhaan. Lindalla on kolme connemaraa, joista kaksi saa kesällä varsan. Niiden mahat ovat jo alkaneet kasvaa, ja viimeinen tiineystarkastus lähestyy molemmilla. Lindalla on myös andulusian täysveritamma, jonka koulutus on kesken. Minä hoidan tammaa. Tallilla on myös oma irkkutyttöni, joka on käytännössä samanlainen kuin Feeda, tai ainakin niin Lynn minulle kertoi, kun Ruolammella käytiin maastoilemassa. Hän sai minut houkuteltua Latulaan, ja tässä sitä nyt ollaan.

Niin, ajoimme hieman kuoppaista tietä peltojen keskellä. Eräässä risteyksessä oli rakennus, ja sen vieressä autoja parkissa.
- Eiköhän jätetä kaara tähän, navigaattori näyttää meidän olevan perillä, sanoi Linda ja ajoi muiden autojen viereen.
- Voi, kohta näen Feedan, sanoin noustessani autosta.
Näimme peltojen keskellä olevan Latulan rakennukset - monet tallit ja muut. Kävelimme pihatietä, ja pysähdyin kentän laidalle. Siellä ratsasti noin 160 senttinen tyttö cremellolla quaterilla, vain pitkät, punertavat hiukset liehuivat heidän kiitäessään.
- Moi, Lynn!
Minä kyllä tunnistan Lynnin, ollaan kavereita. Hän vastasi minulle ja ratsasti aidan viereen. Heidän lännentyylinen pysähdys oli vaikuttava.
- Lynn, tässä on naapurini Linda, esittelin kohteliaasti. - Linda, tämä on ystäväni Lynn, jatkoin.
- Sinulla on hieno hevonen, Linda sanoi.
- Endi on ihana, ja superkiltti! Se on hyvä opettaja, Lynn vastasi hymyillen. - Feedaa tulit hoitamaan? jatkoi Lynn, nyt minulle suunnattuna.
- Joo. Missä tallissa Feeda asustaa?
- Minä uskon, että se on tarhassa. Latu näytti muuten olevan tuossa tallipihalla, hän varmasti auttaa sinua.
- Okei, nähdään!

Löysimme Latun tallipihalta, hän oli matkalla maneesille.
- Hei, Suvi! nuori mies sanoi.
- Moi, miten sä mut tunnistit? vastasin hymyillen.
- Noh, onhan tuo Lynn kertonut minkä näköinen olet, eikä tänne muita uusia ole vähään aikaan tullut.
- Aa. Tämä on naapurini Linda, hän toi minut tänne ja mieluusti varmaan titustuu talliin, esittelin Lindan.
- Tervetuloa vaan, olen siis Latu, mies vastasi kätellessään. - Feeda on tarhassa, tuollapäin. Vie se tuohon talliin tuossa, karsinanovessa on kyllä nimi.

Kipaisin talliin hakemaan narua ja päitsiä, ja jätin Lindan kiertämään tilaa Latun kanssa. Talli oli hieno, lähivuosina rempattu. Löysin Feedan karsinan äkkiä ja otin päitset oven vierestä.

Tarhassa oikein parveili tammoja, mutta jykevähkö pintaloosa kyllä erottui sirojen lännenhevosten joukosta. Huusin Feedaa nimeltä, ja se käppäili nätisti luokseni.
- Hieno tyttö, lähdetäämpäs talliin. Sua pitäisi varmaan liikuttaa tänään, vapaapäiviä varmaan on ollut lähiaikoina.
Puhelin kaikkia jonninjoutavia, mutta Feeda näytti kuuntelevan. Se seisoi kiltisti aloillaan, kun sidoin sen karsinaan, eikä varmaan hievahtanutkaan ennen kuin palasin harjojen kanssa.

Otin käteeni pölyharjan. Sillä suin lyhyillä, napakoilla vedoilla vasemmalta puolelta kaulan. Nostin tuuheita jouhia, jotta pääsen varmasti harjan kanssa joka paikkaan. Kaulasta siirryin lapaan ja ryntäisiin. Kun harjasin säkää, Feeda oletuksieni mukaan venytti kaulansa pitkälle riippumaan ja lerputti alahuultaan. Ainakin se nautti toimituksesta! Etujalkoja en paljoa viitsinyt pölyharjalla harjata, kun niiden iho on niin ohutta, eikä karvaakaan ole yhtä runsaasti kun vaikka selässä, jota harjasin seuraavaksi. Mahan jätin kokonaan harjaamatta, joten siirryin lautasille ja reisiin. Tiesin kyllä, että Feeda ei potkaise, vaikka kulkisin toiselle puolelle sen peräpään takaa, mutta kuljin kuitenkin sen kaulan ali, ja harjasin toisen puolen.

Pehmeällä harjalla sain harjattua pään, jalat ja mahan, ja muutenkin suin karvat järjestykseen. Kun vaihdoin seuraavaan harjaan, älysin että kumisualla olisi kannattanut harjata ennen pehmeää harjaa. No, otin kumisuan, ja aloin pyöritellä paksua talvikarvaa irti. Sitä lähti ja paljon, koko ajan sai olla koputtelemassa seinään sukaa. Koko hevonen vain pöllysi, nautti varmaan vielä enemmän kuin äsken. Piikkisualla siivosin irtokarvat pois, ja sormilla setvin suurimmat takut jouhista ja viimeistelin ne järjestykseen metallikammalla. Harjapakista löysin myös liinan, jolla pyyhin silmät ja sieraimet. Sienellä putsasin hännänalusen, ja sitten otin kaviokoukun käteeni. Kavioistakin lähti paljon likaa, kuraa ja lunta. Kavioharjalla sain vielä siistittyä kunnolla kaviot. Aina vähän väliä olin rapsutellut ja silitellyt Feedaa, joten tähän harjaustuokioon oli kulunut kokonainen tunti.

Pakkasin hoitopakin ja lähdin talsimaan käytävää pitkin varustehuoneeseen. Linda pylähti talliin ulko-ovesta.
- Sullahan kesti harjaus, hän sanoi.
- Ihan normaalia, Feeda on semmonen karvaturri.
- Minä lähden käymään kylällä, ja puolentoista tunnin jälkeen oletan, että olet valmiina lähtemään kotiin tuolla parkkipaikalla.
- Asia selvä!

Etsin varustehuoneesta juoksutusvälineet, vyön ja liinan. Tuossa naulassa on semmoiset juoksutuspäitset, saattoi kapsoni olla nimeltään. Raippoja oli yhdessä laatikossa pystyssä vaikka millä mitalla, valitsin pisimmän. Hm, en taida tarvita apuohjia, no enpä silloin tarvii vyötäkään. Jahas, takaisin karsinalle.

Feeda antoi rauhassa vaihtaa päitset. Kiinnitin pitkän liinan renkulaan turparemmissä. Halasin Feedaa, ja tunsin sen turpan selälläni. Halailimme siinä vähän aikaa, ja lähdimme kentälle talsimaan. Oli Lynn jo ehtinyt sieltä lähteä, ja se oli ihan vapaa. Feeda tiesi heti, mitä piti tehdä. Menin keskelle kentää ja pyysin käyntiä. Liina oli niin pitkä, että Feeda sai kävellä ihan aidan vieressä sen vähän matkaa mitä ympyrällä aitaa oli. Se käveli nätisti, ja sitten pyysin suunnanvaihtoa, eli siirryin keskipisteestä lähemmäs ympyrän kehää, ettei Feeda voi jatkaa samaan suuntaan, joten se kääntyi ja minä palasin keskelle. Maiskautuksella sain lisää potkua käyntiin.

Pian pyysin ravia. Kun olimme verrytelleet, teimme suunnanvaihtoja, pysähdyksiä, peruutuksia, askellajin vaihtoja. Jotta kaikki piilossa oleva ylimääräinen energia purkautuisi, annoin Feedan laukata pidemmänkin ajan, muistaen suunnanvaihdon. Muutaman puominkin sille laitoin askelta tahdittamaan.

Loppukäynnit käveltiin teitä pitkin. Lähdimme tallipihasta itään melko leveää kärrytietä, ylitimme puron ja kuljimme suon laidassa. Nautimme aurinkoisesta kevätpäivästä. Pian oli kuitenkin aika palata takasin, ja matkalla laskin Feedan tarhaan muiden hevosten joukkoon.

Vein päitset ja liinan satulahuoneeseen ja hain kottikärryt ja talikon. Harjankin otin mukaan, ja menin Feedan karsinaan. Aloitin siivousoperaation keräämällä lannat ja märät kuivikkeet kottareihin, ne kärräsin lantalaan. Sitten harjasin koko karsinan lattian kuivaksi harjalla, ja samalla kuivikkeita siirrellessä pöyhin ne ilmaviksi. Pienen paalin puolikkaan hain kuovikkeita lisää, ja huolehdin, että seinän vieressä on paksumpi kerros kuiviketta. Vanhalla tiskiharjalla ja vedellä hinkkasin ruokakupin puhtaaksi. Vesiämpärin vein pesariin, ja kaadoin lämmenneen veen pois ja pesin ämpärin huolella. Sitten kaadoin uuden, raikkaan veen sinne ja vein takaisin karsinaan.

Varusteita en ehdi enää siivoamaan, Linda hakee minut pian. Lynnin näin jossain ja moikkasin, ennen kuin lähdin parkkipaikalle. Edessä olisi piitkä tarina Lindalle ihanasta päivästä.

Suvi & Feeda 1 HM

// Tällä aloituksella saat oikein hyvillä mielin avata pistesaldosi, eli ne tutut 3 hp tarinasta pamahtaa. -Latu

[suvi]

Syntymäpäiviä, ja kaikkea muuta...

- Kiitos jälleen kyydistä, Linda! huudahdin noustessani autosta. Kate juoksenteli ympärilläni, nuuhki innokkaasti hajuja tallipihalla. Menin talliin. Siellä näin ystäväni Lynnin.
- Moikka, LenniLunni!
- Äh, älä muistuta siitä Britan jekusta, senkin Teletappi!
- Terve tytöt, mitäs te täällä tappileivittelette?
- Moi Latu, Lynn sanoi.
- Ää, mietittiin vaan Britan jekkusia.
- Mitenkäs Bellan koulutus on lähtenyt sujumaan? Latu kysyi uteliaana.
- Kerran ollaan harjoiteltu, ihan vaan uusia apuja - laukkaa pyytäessä maiskautan, ja taluttaessa pyynnän kääntymään paineen avulla, siis anaan kääntökäskyn painamalla kädellä pohkeen paikkaa tai kaulaa.
- Ahaa, ei vielä mitään ratsailtakäsin valmennuksia. Noh, onnea teille!

Feeda seisoi katsinassaan aika tyytyväisenä. Harjailin sitä kaikessa rauhallisuudessa.
- Hei, Ämmä, äläs nyt temppuile!
Katsoin käytävään ja tuttu, ikäiseni tyttö taisteli käytävällä.
- Terve, Kalankoipikala! sanoin hänelle.
- Jaajaa, Teletappi, vieläkö on aprilli?
- Nää, emmä tiiä. Ihan kiva toi sun hevonen!
- Joo, vähän voisi rauhoittua...

Feedan hoitamisessa ei nyt mitään ihmeellistä tietenkään tapahtunut, joten pian olimmekin jo kentällä. Mutta missä merkeissä? Feedalla oli normaalien ohjien sijaan pitkät ohjat, siis vielä pidemmät kuin lännenratsastuksessa. Sillä oli myös satulan sijasta jotain muuta - ohjasajovyö, tai mikä ravivyö se olikaan. Minä talsin potta päässäni (varmuuden vuoksi, kun aina voi tapahtua jotain) Feedan perässä ja piiskalla varmistin että hevonen myös pysyy liikkeessä. Feeda totteli hyvin, varmaan joskus ennekin tätä on sillä harrastettu.

Kentällä ensin harjoiteltiin varmaksi että on hallussa, kunnes lähdimme teille kävelemään. Emme menneet kauas, vaan menimme tietä puolisen kilsaa ja käännyimme. Kate juoksenteli ympärillämme. Meillä oli todella kivaa.

Suvi ja Feeda 2 HM

|| Jäi lyhyeksi, kun väsyttää:/ Voisitsä Latu kommenttiin aina laittaa h.pisteiden määrän?

// Eipä tuo mitään, ja vastauksena kysymykseesi klick. Kun ennen itse jakelin hoitopisteitä, aloin lagimaan ja lopulta talli oli useamman kuukauden aivan hiljainen kun suuri osa ajasta meni pisteidenlaskuun ja se alkoi miulla sitten tökkimäänkin. Siksi nykyisin jokainen voi halutessaan kerätä hoitopisteitä (pakko ei siis ole) ja pitää itse ajantasaisena omat pistesaldonsa. :) -Latu

[delar]

Ensitapaaminen

Poljin metsätietä pitkin kohti Latun tallia. Siellä minua odottaisi uusi hoitsuni Feeda. Olin hakeutunut Feedan hoitajaksi viikko sitten ja sain paikan. En ollut nähnyt muuta kuin kuvan tuosta uudesta hoitsustani ja luonteenkin tiedän vain kirjoituksesta. Kirje tallilta oli yllättänyt minun täysin. En olisi uskonut, että pääsisin läpi. Oli varmaa paljon tunkua tuon hevosen hoitajaksi.
Katselin eteenpäin hiukan unelmoiden, ei ehkä muuttoni tänne olisikaan mikään paha asia. Varsinkin, kun on hevosia lähellä. Hevoset olivat koko elämäni, aina ja ikuisesti. Minulla oli ollut aikaisemminkin hoitsu, mutta kun muutettiin tänne jouduin jättämään sen. Oikeastaan edellinen hoitsuni oli ollut täys kahjo, mutta kuitenkin hyvin rakas. Se olisi ehkä joutunut lopetettavaksi, ellei joku olisi halunnut sitä. Yksi nainen halusi ja se oli tätini. Onneksi hän teki niin, sillä siinä olisi mennyt hyvä ja upea hevonen hukkaan.

Tallille päästyäni katselin uteliaana ympärilleni laitaessani pyöräni tallin seinää vasten, jossa oli myös pari muuta pyörää. Huomasin kauempanan naisen taluttamassa hevosta. Tunnistin naisen Tuuliksi, naiseksi jonka minun oli määrä tavata tallissa. Tallin omistaja oli kuvaillut naisen hyvin tarkasti joten tunnistin hänet. Lähdin naista kohden luoden kasvoilleni iloisen hymyn.
-hei, oletko Tuuli? Kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi naiselta.
-olen, kuinka niin? Nainen kysyi sitten hymyillen ystävällisesti.
-Minun oli määrä tavata sinut tänään, vastasin.
-tulin hoitamaan Feedaa, olen Delinda, siis Delar, jatkoin esittäytyen sitten vielä. Naisen kasvot kirkastuivat hiukan.
-niin! Luulin, että tulet hiukan myöhemmin, Tuuli selitti naurahtaen.
-ei se mitään, vastasin astellen Tuulin vierelle.
-joo! Vien ensin tämän talliiin ja sitten voimme lähteä hakemaan Feedan, hän tokaisi sitten.

-Tässä on Feedan riimunnaru ja päitset, Tuuli sanoi ojentaen ne minulle, jolloin minä tartuin niihin. Tuuli lähti kulkemaan tallista ulos mitään sanomatta, joten minä en osannut muuta kuin seurata tuota tomeraa naista. Jouduin lähes juoksemaan jotta pysyin Tuulin perässä tuon harpatessa reippain askelin eteenpäin. Katselin ympärilleni kirkkaassa kesäilmassa. Parissa tarhassa oli hevosia, mutta joitakin oli myös laitumilla. Feeda näiden joukossa. Menin Tuulin perässä sisään aitaukseen ja lähdimme askeltamaan kohti laiduntavia hevosia.
-Feeda on toi pintaloosa Irlannincob tuolla, Tuuli osoitti reunimmaisena laiduntavaa upean väristä hevosta. Feeda oli upemman näköinen livenä kuin missään kuvassa. Katselin lumoutuneena tuota suloista hevosta ja askelsin kohti tammaa Tuulin perässä onnesta pakahtumaisillaan. Tuuli pysähtyi vähän matkan päähän.
-Voit ottaa sen ihan itse kiinni, hän sanoi hymyillen ja nyökkäsin hiukan kun en suustani sanaa saanut. Lähdin astelemaan rauhallisesti kohti hevosta, vaikka minun teki mieli juosta lujaa hevosen luo. Feeda nosti isoa päätään ja tarkkaili minua korvat höröllä. Sitten se lähti astelemaan minua kohden jättäen laiduntamisen hetkeksi. Ojensin käteni haisteltavaksi ja Feeda hamusi sitä kuin siinä olisi ollut jotain herkkua. Astuin hiukan lähemmäs ja silitin tamman turpaa hellästi. Feeda heilautti päätään ja astuin vielä lähemmäs. Vedin nyt päitset tamman päähän kiinnittäen siihen riimunnarun. Silitin tamman kaulaa hymyillen.
-sinäpä olet sievä tyttö, oikea nallekarhu, naurahdin hiukan ja käänsin katseeni tamman silmiin. Feeda katsoi minua sen näköisenä, että kysyisi oletko pöllähtänyt en minä pure!

Lähdin sitten taluttamaan tammaa kohti Tuulia, joka seisoi jo portilla odottamassa. Katselin, kun Feeda asteli vierelläni korvat ruskeat korvat höröllä. Tamman lempeät silmät katselivat eteenpäin ja kääntyivät sitten minua kohden. Niistä huokui ihanaa lempeyttä katsellessani niitä ja tiesin siitä, että Feeda olisi minun hoitsuni nyt ja ikuisesti.

Tuuli avasi portin tullessamme sinne ja sulki sen sitten nopeasti jälkeemme, jotta Feedan kaverit eivät olisi tulleet perässä. Lähdimme sitten kohti talleja.
-eikö olekin ihana hevonen? Tuuli kysyi hymyillen.
-joo, vastasin sädehtien onnesta. Tuuli naurahti ilmelleeni ja kääntyi sitten taas kulkemaan eteenpäin. Minä kuitenkin vain katselin uutta hoitsuani onnellisena.

-Tässä olis Feedan harjat, Tuuli askelsi luokseni laittaessani Feedan karsinan ovea kiinni Tuuli kantoi harjapakkia kädessään ja ojensi sen minulle.
-Harjaa sitten hyvin, Tuuli sanoi, vaikka ei olisi tarvinnut.
-okei, kiitti, vastasin ja astuin karsinaan. Feeda haisteli hiukan minua kiinnittäessäni sen riimunnarulla karsinan keltereihin. Otin harjapakista pölyharjan ja aloin harjata Feedaa pitkin, reippain vedoin. Harjasin tamman perusteellisesti ja aloin sitten selvittää pitkää harjaa. Siinä olikin selvittämistä sillä tamma oli piehtaroinut sen ihan solmuun ja likaiseksi tarhassa.

Vihdoin harja kiilsi puhatuttaan sekä häntä jonka oli saanut selvitettyä. Nyt aloin puhdistaa kavioita. Liu'utin kättäni tamman etujalkaa pitkin ja Feeda nosti kiltsiti jalan. Onneksi Feeda piti jalkaa itse ylhäällä, sillä se olisi ollut raskasta kannettavaa, kun on niin jykevän kokoinen hevonenkin. Kaikki jalat puhdistuivat yhtä reippaasti ja vihdoin olin saannut puhdistettua tamman. Annoin tammalle porkkanan palasen taskustani ja taputin tammaa lavalle.
-Oletpa sinä hieno tyttö, kehuin tammaa hymyillen. Feeda tökkäsi minua hiukan selkään irrottaessaani sitä karsinasta. Naurahdin sille hiukan.
-höpsö tyttö, sanoin ja astuin karsinasta laittaen riimun oveen. Vilkaisin sitten käytävälle. Pitäisiköhän käydä pienellä talutuslenkillä Latulan maastossa...? Samalla vosisin käydä katselemassa maastoreittejä, niin voin käydä sitten myös joskus ratsain siellä. Päätinkin tehdä niin. Otin siis taas riimunnarun ja kiinnitin sen Feedan päitsiin. Talutin tamman karsinastaan.
-vietkö Feedan takaisin laitumelle, Tuuli kysyi. Hän oli kai jossain vaiheessa tullut takaisin talliin ja alkanut puhdistaa karsinoita.
-ajattelin vain käydä taluttelemassa Feedaa maastossa, vastasin taluttaen tammaa käytävää pitkin.
-aha, okei, Tuuli tokaisi. En vastannut mitään vaan talutin Feedan ulos tallista ja sitten kohti maastoreittejä.

Saapuessamme takaisin tallille oli porukkaa alkanut selvästi lähteneen. Askelsin rauhallisesti Feedan vierellä ja tutkailin paikkoja mietteliäästi. Onneksi muutimme tänne ja onneksi hain Feedan hoitajaksi!

Vein tamman karsinaansa ja harjasin sen nopeasti. Sitten lähdin viemään Feedaa kohti laitumia. Feeda pukkasi minua hiukan selkään taluttaessani sitä.
-olet sinä ihana hevonen ja viisaskin, naurahdin sille. Aukaisin laitumen portin sinne päästyämme ja talutin Feedan aitaukseen sisälle. Suljin portin sitten. Halasin hevosta ja päästin sen sitten irti. Tamma lähti laukkaamaan kohti muita laiduntajia. Vain jyske kuului, kun Feedan suuret kaviot iskeytyivät maahan. Ehkä pitäisi huomenna koittaa ratsastamista... Ajattelin lähtiessäni tallia kohti. Vein Feedan päitset ja riimun paikalleen ja lähdin sitten polkemaan kotia kohden.

Tässä tuli eka...

// Oikein hyvä aloitastarina, hienoahienoa! Voit avata pistesaldosi oikein kunnialla. C: -Latu