qh-t Very Special NU

[Latu]

Pieni, kaunis ja hellyyttävä quartertamma Very Special NU eli tutummin Spessu on vasta peruskoulutusikäinen neiti, joka on hämmästyttänyt meitä niin fiksulla käytöksellään kuin harvinaistakin harvinaisemmalla värillään — ei sitä joka päivä törmää perlinonshamppanjoihin!

 

Spessua hoitaa Tessa, joka myöskin kirjoittaa tähän päiväkirjaan.

~Omat sivut~

[tessa]

Ensitapaaminen 20.09.2013


Syksyn voimakas tuuli heilutteli tien vierustalla notkuvia koivupuita ja kevyt sade piiskasi pisaroitaan auton tuulilasiin kun huristelin tallin omalla yksityistiellä. Olin miljoonaan kertaan varmistanut vielä osoitteen etten varmasti eksyisi ja koittanut saada tsempattua itseäni siihen todellisuuteen että jännityksen tunne on aivan normaalia kun ensi kertaa astuu vieraalle tallimaaperälle. Vielä vaan edelleen tuntui melkein kuin ”tungettelevalta”, olin niin tottunut omaan hevoseen että vieraan hevosen hoitaminen ei vielä jotenkin ajatuksissani luonnistunut.
Vihdoin erotin vanhan näköisen rakennuksen minkä arvelin olevan tämä ns. autopaja, jonka eteen Latu oli ohjeistanut jättämään autoon. Astuessani autosta ulos jouduin tarkkaan katsomaan mihin astuin, vetinen keli oli selkeästi jättänyt jälkeensä maahan muodostaen suuria lätäköitä. Huokaisin ja vedin kaulahuivia paremmin kaulani ympärille, tännehän jäätyy suorastaan ! Luojan kiitos olin tajunnut pukea itseni hehtaarikerroksiin vaatetta.

Tallipihalla saapuessani vedin ahnaasti maalaisidyllin tuoksua sieraimiini. Siitä oli niin aikaa kun viimeksi olin päässyt hevosten pariin, olin jopa ehtinyt jo unohtaa miten kovasti olin näiden luo kaivannut. Onneksi vanhempani olivat saaneet minut patistetuksi hakemaan hoitajanpestiä Spessulle, minähän olisin pian tullut hulluksi kun kaiket päivät lymysin neljän seinän sisällä ja yritin epätoivoisesti unohtaa Hypnosen kuoleman.
-Hei! Sää taidat olla se uus tyttö, Spessua tulit kattomaan? Kuulin pirtsakan äänen yhtäkkiä takaani ja näin miten ruskeahiuksinen parikymppinen tyttö lähestyi minua. Hänellä oli päällään nuhjuiset vaatteet ja hiukset olivat sikinsokin mytättynä nutturalle. Ilmeisestikin kyseessä on Tuuli, josta Latu minulle mainitsi nimellä ”joka paikan höylä, ainainen puhti päällä”.
-Joo, jätin auton tonne pajan eteen ja nyt oon vähän hukassa. Tarhat taitaa olla tuolla tallin takana ja täällä näyttää autiolta niin en ketään löytänyt ohjeistamaan.
-Heii, ihmisiä mekin ollaan! Ei tällä säällä viihdy ulkona naapurin sekarotunen rakkikaan. Alappa seurata niin mennään kattoon meidän Spessuvauvaa. Tuuli naurahti ja lähti ohjeistamaan minua hevosten tarhoille.

Tarhat olivat siistissä kunnossa ja niiden sisällä maleksi loimitettuja hevosia. Sade ei ilmeisesti hevosiakaan paljoa kiinnostanut ja pari lähti käppäilemään heti porttia kohden siinä toivossa että veisimme ne katon alle.
-Spessu on tuolla ton shettiksen ja valkean tamman kanssa. Tuuli osoitti ja silmiini osui nätin näköinen nuori tammavarsa. Toki enää mikään kovin pikkuinen sekään ei ollut, olihan Spessulla ikää jo kuitenkin reilu 2 vuotta.
Tamma lähti heti kutsusta ravaamaan meitä kohti ja se heitteli päätään villinnäköisesti sivulle kuin kertoakseen että kyllä silläkin luonnetta löytyy. Olin aivan myyty, varsahan oli vielä nätimpi kuin kuvissa! Tuuli ojensi minulle riimunarun niin sais Spessun kytkettyä kiinni. Se antoi kiltisti loksauttaa lukon paikoilleen ja haisteli innokkaasti kättäni ottaessaan selvää kuka oikein olen.
-Hieno tyttö olet, joudut kuule nyt katteleen mun naamaani päivät pitkät. Höpöttelin sille ja rapsuttelin sitä kaulalta mistä se näytti suorastaan nauttivan.

Lähdimme talsimaan tarhalta Tuulin johdolla kohti päätallirakennusta. Spessu tanssahteli vieressäni ja ei näyttänyt ollenkaan varovan ylisuuria vesilätäköitä sen jaloissa. Se suorastaan hypähteli niihin saadakseen mahdollisimman paljon vettä lentämään minun päälleni. Olin häkeltynyt sen rohkeudesta, useimmat tuntemani parivuotiaat pelkäsivät jopa omia varjojansakin. Spessu taas oli kuin utelias bambi; kaikki näytti kiinnostavan.
-Spessun karsina on tuolla perällä Endin vieressä, voit viedä sen sitten sinne kun oot saanut sen puunattua kuntoon. Tossa on hoitopaikka ja harjaboxi löytyy varustehuoneesta minne voit viedä ton loimenkin kuivumaan sitten. Mää en ehdi tässä nyt kauempaa olemaan kun täytyy mennä sekottelemaan iltaruokia valmiiksi. Näät varmaan että toi koiranilma on ajanut kaikki pois paikalta ja jättäny kaikki mun vastuulle. Tuuli sepitti kovaan vauhtiin ja lähti sitten kiiruhtamaan ilmeisestikin rehuhuoneen suunnille.
Kytkin Spessun kiinni hoitopaikalle ja vedin märän loimen pois sen niskasta. Syksy on juuri näitä aikoja että saa olla koko ajan vaihtelemassa hevostenkin vaatetusta, saisi jo kurailmat loppua. Spessua ei loimitus näyttänyt haittaavan, olihan sillä joukollinen reippaita tallityttöjä sitä palvelemassa !
Lähdin viemään märkää loimea varustehuoneeseen josta nappasin mukaani harjapakin mihin oli kirjoitettuna suurilla tikkukirjaimilla ”SPESSU”, laatikosta ei voinut siis erehtyä. Näillä varustuksilla saisin puunattua tuosta pikkuruistesta hevosenalusta hevosennäköisn hevosen.
Aloitin harjaamalla sen kaulasta kohti keskivartaloa pitkin voimakkain vedoin. Kaulaan oli tarttunut likaa reippaastikin ilmeisestikin piehtaroinnin ansiosta ja samaten minulle kesti aika tovi että sain sen lyhkäisen harjankin setvittyä siihen kuntoon että sen kehtaisi karsinaan palauttaa siistityn näköisenä.
Kaviot tamma nosti reippaasti ja ojensin sille aina palkkioksi muutaman porkkanan palaisen siitä hyvästä, tässä iässä kun kaikesta pitäisi muistaa aina kehua niin hyvät tavat pysyvät sitten vanhempanakin mielessä.
-Eikö sua ollenkaan jännitä että tuiki tuntematon tytönheitukka pyörii sun ympärillä? Kuiskuttelin tammalle samalla kun syötin sille viimeiset herkut taskuni pohjilta. Spessu tönäisi minua turvallaan vastaukseksi ja sen jälkeen kohdisti huomionsa ulko-ovea kohti. Käännyin katsomaan ja huomasin miten hoikanoloinen mustahiuksinen poika talutti Spessun karsinanaapuria Endiä sisälle.
-Hyi helkutti, nyt yltyi satamaan sitten taivaan täydeltä. Tuuli mee kiireen vilkkaan hakeen noita sisälle, siä tulee kohta osa jo aidoista läpi! Poika huudahti kiirehtiessään lukitsemaan Endiä omaan karsinaansa. Sen jälkeen hän hävisi kiireen vilkkaa Tuuli perässään tarhoille.

Vein nopeasti Spessun omaan karsinaansa pois tieltä ja olinhan muutenkin jo saanut puunattua sen nättiin kuntoon. Tamma alkoi heti rouskuttamaan tyytyväisenä heinäkekoaan minkä Tuuli oli ilmeisestikin koonnut sen Spessua odottamaan.
Livahdin karsinan välistä takaisin käytävälle ja lähdin viemään tamman varusteita takaisin omalle paikalleen varustehuoneeseen. Samalla suunnitelin jo mielessäni seuraavaa käyntikertaani tallilla, ehkä silloin tutustuisin talliin ja Spessuun vähän paremmin, kenties voisin vähän kokeilla juoksuttaakin varsaa. Nyt keli oli kuitenkin sitä mitä oli niin päätin että parempi vain kiirehtiä takaisin kotio neljän seinän sisälle odottamaan että keli paranasi.

// Hieno ja helppolukuinen tarina, juuri tällaiset kirjoitukset ovat sitä mitä odotan hyvältä tekstiltä — eli jatka samaan rataan, toivottavasti teistä tulee Spessun kanssa toimiva pari. : ) -Latu

[tessa]

Sunnuntai-iltapäivä juoksutuksen merkeissä 23.09.2013

Kello oli jo reippaasti yli neljän kun parkkeerasin mustan bmw:ni vanhan autopajan eteen. Alkuperäinen tarkoitukseni oli saapua tänään aikaisin tallille että voisin rauhassa viettää pitkän aikaa tutustuen hoidokkiini Spessuun mutta yllättäen lähtö kuitenkin venyi kun vanhemmille oli taas niin tärkeää että syötäisiin sunnuntaipäivällinen yhdessä ja vaihdettaisiin kuulumisia. Noh, perinteet kullakin.
Viime kerta Latun tallilla oli ollut nopea pikavisiitti jolloin olin vain ehtinyt nopeasti harjata Spessun läpi. Nyt onneksi taivas oli kirkas ja missään ei näkynyt sadepilviä joten ehkäpä sittenkin pääsen tänään vielä paremmin viettämään varsan kanssa aikaa.

Tallilla oli kunnon tohina päällä kun astuin leveistä tallinovista sisään. Olihan viikonloppu ja ihmisillä oli vapaapäivät joten ei ihmekään että kaikki olivat heittäneet rennon vaihteen päälle ja suunnanneet tallille. Tunsin oloni jotenkin ulkopuoliseksi kun en vielä ollut kehenkään tutustunut, ainoastaan Tuulin kanssa olin viimeksi ehtinyt muutaman sanan vaihtaa. Ehkäpä tilanne korjaantuisi tänäään kun en ollut ainut joka tallille on raahautunut.
Spessun karsina oli tyhjä joten nappasin suoraan riimunarun käteen ja lähdin talsimaan tallin taakse tarhoille. Näin kauniina päivänä monet olivat lähteneet ratsastamaan ja Spessun kanssa aikaa tarhassa vietti vain valkea hevostamma Endi. Avasin portin ja rupesin huhuilemaan Spessua, joka lähtikin heti innoissaan hörähdellen tanssahtelemaan luokseni. Se oli niin kiltti, harva tuntemani hevonen lähti heti ihmisen nähtyään innoissaan vastaan tervehtien.
-No moi pikkunen, miten sun päivä on mennyt? Lörpöttelin varsalle ja rapsuttelin sitä korvan takaa kun se tunki valkean päänsä kainalooni. Se tapitti minua kirkkailla silmillään ja näytti suorastaan rakastavan kun sille juteltiin ja se sai huomiota. Endikin huomio minut ja tuli kolmanneksi pyöräksi toiselle puolelleni kuin odottaen että olisin tuonut jotain maistuvia tuliaisia mukanani.
-Sori kaverit mulla on nyt taskut tyhjät. Katotaan sit josko tuolta tallista jotain löytyisi teille. Puhelin ja samalla napsautin riimunarun kiinni Spessun riimuun. Varsa lähtikin heti tottelevaisena seuraamaan minua kohti tallirakennusta.
Talutin Spessun suoraan karsinaan koska ajattelin että saattaisin olla vain tiellä jos veisin sen hoitopaikalle. Yhtä hyvinhän tamman puunaus onnistuisi karsinassakin, sen kun vaan sitoisi narun kiinni kaltereihin.
-Moi! Me ei olla taidettu tavatakaan, oot se uus hoitaja? Ruskeahiuksinen parikymppinen tyttö oli ilmestynyt karsinan suulle ja hymyili minulle ystävällisesti.
-Joo, oon Tessa. Tosiaan vasta toista päivää oon täällä joten en pahemmin oo vielä kehenkään tutustunut. Kaikki on ihan uutta. Naurahdin ja kiristin samalla narun tiukalle solmulle kaltereihin.
-Oon Anni, hoidan Lightia ja Urpoa. Älä ressaa, nopeesti kaikki käy sulle täällä tutuksi ja porukkakin on tosi mukavaa. Tyttö vastasi minulle ja alkoi sen jälkeen selostamaan kun hän itse oli aloittanut Latun tallilla hoitamisen ja oli kanssa alkuunsa aivan ulapalla mitä pitäisi tehdä ja missä kaikki tavarat ovat. Keskustelu sai minut rentoutumaan ja sai heti oloni tuntumaan siltä että olisin jo osana tallliporukkaa.
Nopean keskustelun jälkeen kiiruhdin hakemaan Spessun harjapakin varustehuoneesta ja aloin harjaamaan tammaa pitkin vedoin. Spessu laski heti päänsä tyytyväisenä ja alkoi vähän ajan kuluttua roikottamaan alahuultaan hassun näköisenä, se tosiaan näytti rentoutuvat kun sitä paijattiin. Kehuin sitä koko ajan kovasti ja viimein kun olin saanut sen harjatukset jäin vielä vähäksi aikaa ihailemaan sen nättiä ulkonäköä. Tamma tosiaan oli kauniin värinen, ei ihmekään että Latu oli niin hehkuttanut minulle sen harvinaisen nättiä väritystä. Saa nähdä mitä tästäkin pari vuotiaasta kasvaa muutamassa vuodessa, voi kun itsekin vielä joskus omistaisin oman hevosen. Karistin kuitenkin ajatuksen omasta hevosesta pois hyvin nopeasti ja lähdin etsimään Spessulle suitsia sekä liinaa, parempi olla enempää kääntelemättä veistä haavassa muistelemalla miltä oli tuntunut omistaa ihkaoma hevonen. Se oli yksi parhaimmista tunteista.
Suitsien laitosta Spessu ei niinkään tykännyt ja yrittikin purra hampaat visusti yhteen etten saisi kuolaimia ujutetuksi sen suuhun. Olin kuitenkin tammaa taitavampi tässä kilpailussa ja ei mennyt kovin kauaa että suitset koristivat sen päässä. Se katsoi minua kuin tietäen että olin voittanut tämän erän ja nyt ei voinut muuta kuin totella minua tottelevaisena. Napsautin vielä liinan kiinni sille ja olin valmis lähtemään viimein sen kanssa ulos.
Onnekseni kenttä oli aivan tyhjänä kun viimeinenkin ratsukko liikkui ulos sieltä hoitamaan loppuverryttelyt maastopolulle. Suljin varmuuden vuoksi portin kiinni perässäni koska vaikka olin kuinka varovainen niin en tahtonut joutua siihen tilanteeseen että saisin metsästellä Spessua kauraämpärin kanssa koko tallin voimin.
Maiskuttelin Spessun isommalle ympyrälle ja tää näyttikin olevan tytölle tuttua puuhaa sillä se lähti heti innoissaan ravaamaan ympyärällä. Annoin sen aluksi ravailla muutaman kierroksen jolloin otin väliin käyntiä ja vaihdoin suuntaa. Tamma liikkui todella kauniisti ja siitä huomasi jo nyt että aikuisena sillä varmasti tulee olemaan todella näyttävät liikkeet.
Pelkkä maiskuttelu riitti ajamaan Spessun laukalle. Se kulki kauniisti pää kaarella ja oli nostanut häntänsä kuin soihduksi ylös. Ja jos oikein kuunteli tarkasti niin kuuli sen aina välillä korskahtelevan innoissan.
-No kappas teitä ! Ootte päässy jo ihan tositoimiin. Näin sivusilmällä miten Latu oli raahannut itsensä kentän viereen kuikuilemaan meidän menoamme.
-Joo ajattelin sen kaipaavan vähän virkistystä. Sanoin ja pyysin samalla oria hiljentämään ravin kautta käyntiin. Ihan kuin Spessu olisi näyttänyt vähän pettyneeltä, se niin mielellänsä esitteli varmastikin upeita askellajejaan minulle.
-Se tekeekin hyvää sille. Kyllä on odotukset korkealla, Saapi nähdä missä jamassa ollaan sen kanssa muutaman vuoden päästä. Latu naurahti ja lähti sen jälkeen jatkamaan matkaansa kohti tallia. Niin ja vaikka minäkin olin vasta toista päivää Latulassa niin olin niin ehtinyt jo kiintyä tuohon valkeaan varsaan että en malttanut odottaa että se kasvaisi ja kehittyisi.
Juoksutin tammaa vielä tovin kunnes näytti olevan siinä kunnossa että oli aika palailla takaisin tallille. Annoin sille vielä palkinnoksi porkkanan ja vein sen talliin missä vielä nopeasti harjaisin sen ennen tarhalle paluuta.

Puoli tuntia siinä vierähtikin vaikka olin ajatellut vain nopeasti hutaisevan sen harjalla läpi. Olin kuitenkin päätynyt puunamaan sen viimeisen päälle ja vielä letittämään etuharjan nätille letille. Voi kun se oli suloinen vaikkei tietenkään Spessu itse tajunnut miten yksi letti sen päässä sai sen näyttämään niin kiltiltä ja viattomalta hevosvarsalta.
-Tuleeko susta sellanen kaikkien rakastama lemmikkiheppa? Säähän vedät vertoja jo ihan mun Norri-koirallekin, kaulapanta vaan puuttuu. Hymyilin sille kun se hörisi pehmeästi ja kuopi pari kertaa lattiaa kuin yhtäkkiä tajunneena että nyt sai pehmoilu riittää.
Irrotin sen narun kaltereista ja vein sen takaisin tarhaan Endin seuraan. Spessu ravasi heti kaverinsa luokse ja jäi innoissaan nuuhkuttamaan sen turpaa. Ehtiköhän raasulla tulla jo ikävä varaäitiään?

Päätin vielä siivota karsinan ennen lähtöä, eihän se sopinut että tulin vain viihdyttämään itseäni Spessun juoksutuksella, kyllähän tallityötkin tuli hoitaa. Nappasin suuret kottarit Spessun karsinalle ja rupesin kekoamaan talikolla likaisia puruja kärryjen pohjalle. Olin varmaankin siitä harvinainen hoitaja että suorastaan rakastin niinkin yksinkertaista asiaa kuin karsinan siivoominen. Silloin sain aina tilaa omille ajatuksille ja tunsin samalla olevani hyödyksikin. Karsina olikin yllättävän nopeasti siivottu, Spessu kun oli näemmä niin siisti tamma ja käytti yhtä nurkkaa karsinassa vessanaa. Joidennkin hevosten karsinoita sai siivota ikuisuuksiin vaikka olisin purut pohjalla.
Vein kottarit lopuksi omalle paikalleen tallin seinustalle ja vilkaisin nopeasti puhelintani. Kellohan oli jo rientänyt vaikka kuinka eteenpäin, onneksi olin saanut kuitenkin päivän hyvin pulkkaan ja enää tarvitsisi vaan raahautua autolle, ajaa kotiin ja keskittää huomio koiran lenkitykseen. Otin jo valmiiksi autonavaimet käteeni ja lähdin tallustamaan keltaisilla lehdillä päällystettyä tietä kohti autopajaa.

[tessa]

Ohjasajotreeniä 28.09.2013

Aamu ei ollut alkanut osaltani todellakaan kiitettävästi. Aluksi olin onnistunut nukkumaan pommiin torkuttamalla unissani herätyskelloa moneen kertaan ja siitä syystä olin sivuuttanut tärkeän työhaastattelun. Äitini taas oli onnistunut lisäämään kurjaa oloani paasaamalla siitä kuinka olin juuri aloittanut opiskeluista välivuoden ja siksi oli erityisen tärkeää että löytäisin nopeasti työpaikan. Söin nopeasti aamupalani ja heitin päälleni luottotallivaatteeni: vaaleanpunaisen hupparin ja mustat ratsastushousut. Mikä olisikaan paras tapa unohtaa arjen huolet? Tietysti suuntaamalla tallille.

Ilma ei taaskaan ollut kovin hemmoittelevalla tuulella. Kylmä syystuuli huojutti koivupuita jotka notkuivat tienvierustalla ja sade piiskasi kevyesti pisaroita tuulilasiin. Kaarsin auton tutulle paikalleen pajan eteen ja valmistelin ulos lähtöön vetämällä pipon tiukemmin päähän ja sujauttamalla käsiini paksut tumput. Näillä oli selvittävä, ehkäpä pian onnistuisin turruttamaan itseni kylmyyteen enkä joka kerta pelottelisi itseäni kaikenmaailman hypotermioilla.

Lähdin tallustamaan tallia kohti ja näin jo kentän kulmalta että Spessu oli tarhassaan kavereidensa kanssa. Päätin kuitenkin vielä jättää sen sinne vähäksi aikaa ja suuntasin hakemaan kottikärryt ja talikon, työt ennen huvia.

Olin täysin uppoutuneena omiin ajatuksiini kun heittelin lantapalleroita kärryihin. Oli tämäkin tapa unohtaa huolet, miksei kaikki muutkin suunnaneet vaikka stressaavan työpäivän jälkeen tallille lantaa luomaan? Ehdottoman terapeuttista.
-No täällähän on porukkaa aikaisin liikkeellä. Vaikka hyvähän se vaan on, ajattelin meinaan että voisit tulla auttaan Spessua ohjasajon kanssa. Latu virnuili karsinan oveen nojaten. -Mutta älä pidö turhaan kiirettä, hae tamma vaikka sitten sisälle kun oot saanu ton karsinan kondikseen. Mies lisäsi ja lähti sen jälkeen huitelemaan paikalta. Tunsin heti miten mahan pohjassani kiersi innostuksesta, en ollutkaan ennen päässyt osalliseksi nuoren hevosen koulutukseen.

Jo hetkessä olin saanut karsinan siivottua ja kävin hakemassa Spessun sisälle hoitopaikalle. Tamma oli taas innoissaan lähtenyt mukaani ja minusta tuntui että se tiesi mikä sitä odotti. Varsa antoi taas kerran harjata itsensä kiltisti ja muistin taas palkita aina välillä sitä porkkanan paloilla. Harjasin sen mahan alusen oikein huolella koska tällä kertaa edessä olisi valjastus ja sen jälkeen setvin sen häntäjouhet täysin selviksi.
-No tyttö, tiedätkö jo mikä sua odottaa? Et varmastikaan. Hymyilin sille ja rapsuttelin sitä leuan alta. Tamma nosti päänsä korkealle ja alkoi söpön näköisenä lerputtamaan ylähuultansa. Oli se kyllä suloinen, mahtoikohan se itsekään sitä tietää.
Kävin nopeasti hakemassa Spessun valjaat varustehuoneesta ja aloin pukemaan Spessua niillä. Kaikkien muiden laitto sujui aivan hujauksessa mutta mahavyön kiristyksestä ei tamma tykännyt ja se alkoi kummastuneena steppaamaan paikallaan ja pari kertaa potkaisi toisella takajalallansa taaksepäin. Sain kuitenkin remmin tarpeeksi kireälle ja laitoin Spessulle vielä suitset päähän. Niiden laitto onnistui tällä kertaa paremmin ja kuolaintenkaan kanssa ei tamma jaksanut näemmä alkaa kilpailemaan.

Pian seisoskelinkin valjastetun tamman kanssa etupihalla odottaen Latua. Sade oli hiljentynyt ja enää tipahteli taivaalta vain muutamia vesipisaroita. Sen sijaan kylmä tuuli ei ollut ollenkaan hellittänyt ja hetkessä tunsin miten sormiani alkoi todenteolla paleltaa. Ei todellakaan olisi pitänyt riisua tumppuja tallissa!
-Noniin täällähän ollaan valmiina. Mulla vähän kesti kun jumituin puhelimeen taas lörpötteleen turhista asioista. Mites, onko ohjasajo nuoren varsan kanssa kuinka tuttua? Latu kiirehti paikalle ja alkoi heti tiuhaan tahtiin jututtamaan. Mieshän näytti siltä että sillä oli koko ajan tuli hännän alla!
-Ihan uutta puuhaa mutta eihän tää kovin monimutkasta voi olla. Virnistin ja annoin ohjat Latulle ja lähdimme kävelemään varsan kanssa pihapiirissä.
Tammahan kulki aivan mallikkaasti vaikka alkuun sen meno näytti suoraan kävellessä kuin humalaiselta huojuessaan kumpaankin suuntaan vuorotellen. Mutta pian Spessu kuitenkin näytti muistavan jutun jujun. Latu höpötteli minulle kaiken aikaa Spessun tulevaisuuden suunnitelmista, siitä missä vaiheessa sillä alotettaisiin selästä koulutukset ja samalla hehkutti Spessun vanhempia jotka minun olisi aivan pakko joskus nähdä. Kuulosti siltä, että Spessulta todellakin odotettiin paljon ja se oli Latulan ylpeyden aihe. Vaikka olinhan minä samaa mieltä, ulkonäöllisesti varsa on aivan kymppi.
-Näiden varsojen kanssa ei tule kyllä koskaan tylsää, joka päivälle riittää aina jotakin uutta ja on palkitsevaa nähdä miten edistytään. Mies hymyili ja erotin hänen äänensävyssään hieman ylpeänkin sävyn. -Tosin täytyy muistaa että harjotuskerrat on pidettävä suhteellisen lyhytkestoisina. Mies vielä lisäsi.

Lyhytkestoisuuden kyllä huomasi, ei siihen mennyt kovin kauaa kun Latu pyysi tammaa pysähtymään tallin eteen ja antoi sille palkkioksi leivän kanikan.
-Sillä kyllä varmasti on niin paljon energiaa että varmaan illalla vielä juoksutan sitä tuossa kentällä. Nyt sitä kuitenkin odottaa varmasti jo päiväheinätkin tarhassa. Mies antoi tamman minulle ja lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin.
Ihan kuin Spessu olisi itsekin ihmetellyt treenin lyhyttä kestoa. Se näytti katsovan minua ikäänkuin hölmistyneenä kun riisuin sen varusteet ja vein ne takaisin omalle paikallaan varustehuoneeseen. Harjasin tamman vielä huolella läpi ja heitin sen selkään kevyen loimen, sen verran kylmä tuuli ulkona puhalsi ettei loimesta varmaan haittaakaan olisi.
-Kuulitko että pääset viä illalla purkamaan energias? Nii-in, sehän kuulostaa hyvältä! Napsautin narun kiinni riimuun ja lähdin takaisin pihamaalle, astellen kohti tarhoja.


// Kommentoin tähän yhteisesti tästä ja aiemmasta merkinnästäsi, että jukupätkä jaksat kirjoittaa pitkiä tarinoita, tai ovat ne ainakin minun mittapuullani pitkiä. Iso plussa siitä! Itse asiassa voit lisätä esittelyysi hyvinansaitun ansiomerkin "tarinanikkari", ollos hyvä. : ) -Latu