wa-t La Primavera ZA

[Latu]

Omat sivut
kimo welsh mountain tamma
sk. 112 cm
syntyi 28.12.08 VHKR
hoitajana Mibula, joka myöskin kirjoittaa hoitokertomukset.

[mibula]

Kävelin tallille odottavin mielin ‘uudesta‘ hoitopaikasta. Loskakeli oli palannut takaisin ja hyppelehdin jo tallipihaa pitkin yrittäen väistellä vesilammikoita. Jalassani oli vanhat vaaleat uggit, josta menisi heti läpi. Hienoa, olisi vain pitänyt laittaa saappaat! Astelin hevosentuoksuiseen talliin ja minut valtasi tunne, että olisin juuri ollut täällä. Todellisuudessa siitä oli jo kauan aikaa. Katselin ympärilleni ja muutama hevonen oli karsinassa hoitajansa kanssa. Anni yritti kaikkensa yliaktiivisen Topon kanssa, mutta se näytti melko heikolta. Punaisen naaman takaa Anni sanoi ‘moi’ ennen kuin jatkoi Topon paimentamista. Hymyilin osaaottavasti hoitajalle ja jatkoin karsinarivistöä pitkin. Toisessa karsinassa hääräsi Alina Geislan kanssa hieman rauhallisimmissa tunnelmissa.

- Moi! Ootko sä Veran uus hoitaja, oon kuullu että sekin on saanut nyt hoitajan! Kuului karsinasta pirteä tytön ääni.

- Joo, tulin nyt ekaa kertaa sitä hoitamaan. Oon kyllä käynyt täällä enneki hoitamassa, mutta oon nyt back the business, naurahdin ja pysähdyin karsinalle.

Alina nyökytteli päätänsä ja kyseli niitä näitä. Geisla olisi halunnut myös osansa huomiota ja annoinkin sille muutaman rapsutuksen. Päätin jatkaa matkaani tarhoille, jossa Vera odotteli jo portilla. Aurinko oli jo päättänyt tulla esiin ja lämmitti mukavasti sekä piristi näköalaa kaiken loskan keskellä. Kävelin tarhalle ja poimin riimunnarun maasta. Ojensin käteni aidan ylitse tamman nuuhkaistavaksi ja kimo otus tulikin pian tutustumaan. Puhelin sille omiani ja se näytti kuuntelevan korva tarkkana. Hetken päästä aukaisin portin ja otin Veran kiinni juuri ennen kuin tamma päätti ottaa jalat alleen. Sain riimunnarun klipsautettua kiinni riimuun, mutta otteeni narusta oli heikko ja Vera riuhtaisi itsensä irti ja laukkasi ilkikurisen näköisenä tarhan toiseen nurkkaan.

- Samperin poni!

Lampsin Veraa kohti päättäväisenä ja hieman kiukusta kihisten. Vera katsoi minua huvittuneena, mutta antoi ottaa itsensä kiinni. Katsoin sen suklaanruskeita silmiä, jotka huokuivat viattomuutta eikä niille voinut olla vihainen! Taluttelin reippaan Veran talliin ja omaan karsinaansa. Riisuin ponilta riimun ja ripustin sen karsinan ovessa olevaan naulaan. Katselin ympärilleni ja Anni oli lähtenyt hoitohevosensa kanssa ilmeisesti ratsastamaan. Alina oli vielä tallissa ja hymyili minut nähdessään.

- Saithan sä sen kiinni, se on välillä vähä junttura.
- Joo mä huomasi, vastasin tytölle.

Jätin Veran hetkeksi karsinaan ja lähdin hakemaan satulahuoneesta tamman harjoja ja suitsia. Ekalla kerralla en ratsastaisi, mutta voisin tehdä pienen talutuslenkin maastossa tutustuakseni poniin. Palasin karsinalle kamojen kanssa ja aloin puuhailemaan ponin kanssa. Onneksi se ei tänään ollut piehtaroinut loskaisessa tarhassa, huh! Harjailin tammaa rauhallisesti välillä sitä rapsuttaen ja taputellen. Välissä annoin sille pari porkkananpalaa ja se jatkoi karsinan pohjan tutkimista tyytyväisenä. Harjauksen jälkeen aloittelin laittamaan suitsia, kun Alina pomppasi karsinan ovelle.

- Aijoksä lähtee talutellen maastoon? Mä voisin tulla Geislan kanssa mukaan, jos ei haittaa?

Vastailin myöntävästi ja pian olimme molemmat tallipihalla lähtemässä maastolenkille päin. Matka sujui reippaissa tunnelmissa ponien osalta - me Alinan kanssa olimme hieman hitaamman puoleisia kaiken loskan keskellä rämpien. Kun pääsimme tasaisemmalle tielle otimme pienen kisan kumpi meistä pareista olisi ensimmäisenä ison kuusen luona. Vera ei meinannut pysyä housuissaan, kuten ei Geislakaan. Naurujen saattelemana pääsimme samaan aikaan kuusen luo ja tyydyimme tasapeliin. Palasimme tallille noin 20 minuutin jälkeen ja hoidimme ponit pois. Harjailin Veraa vielä kaiken kunniaksi todella hierovin liikkein. Annoin sille vielä suukon otsalle ennekuin lähdin kotia kohti!

[mibula]

Saavuin tallille tällä kertaa pyörällä, sillä lumet olivat sulaneet eikä loskaakaan enää kauheasti ollut. Lämpötila oli nollassa ja aurinko paistoi taivaalta parin pilven välistä. Ilma oli mitä ihanin, vaikka lumi puuttuikin. Kiristin kaulahuiviani ja asetin pyörän tallin edessä oleviin pyörätelineisiin. Astelin talliin sormet jäässä ja katselin hetken ympärilleni. Tallissa ei ollut ketään muuta kuin hevoset karsinassa mussuttamassa kaurojaan. Jotkut olivat jo siirtyneet kauroista heinään ja pari hevosta kääntyi katsomaan kuka oli tullut talliin. Vera katsoi minua hölmistyneenä ja sitten päästi ilmoille pienen höristyksen. Hymyilin tammalle ja menin sen karsinan eteen.

- Moikka poni, tänään mä en ehdi sulla ratsastamaan, mutta toivottavasti lyhyt juoksutus riittää.

Poni pärskähti uudestaan ja tulkitsin sen myöntäväksi vastaukseksi. Se oli jo melkein syönyt kaiken ja rouskutti vielä viimeisiä heinänkorsia. Lähdin hakemaan suitsia, juoksutusliinaa ja harjoja satulahuoneesta ja palasin niiden kanssa karsinalle. Astelin karsinaan harja kädessäni ja aloitin harjaamaan Veraa. Onneksi se ei tälläkään kertaa ollut kovin likainen ja pääsinkin melko helpolla. Otin vielä kaviot ja tarkistin, että jalat olivat kunnossa ja normaalilämpöiset - kaikki oli ok. Vera oli saanut jo ruokailut valmiiksi ja katseli minua uteliaana. Rapsuttelin sitä hetken ennekuin laitoin sille suitset päähän. Suitsien laitto sujui hyvin ja otin ohjat pois, laitoin liinan tilalle ja lähdin taluttelemaan ponia kentälle.

Pienestä pakkasesta Vera oli pirteänä ja olisi halunnut vain mennä täyttä höyryä eteenpäin. Heti kun sain sen ympyrälle se otti pari laukka-askelta ja päästi ilmoille pärskähdyksen ja pukin. En voinut kuin nauraa ponin pirteydelle ja annoin sen hetken päästellä höyryjä. Hetken päästä se rauhoittui ja pääsin työskentelemään sen kanssa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tein temponlisäyksiä ja pysähdyksiä. Vera totteli hienosti pyyntöjäni ja tykkäsi työskennellä narun päässä. Päätin lopettaa harjoitukset nyt kun ne menivät tosi hyvin! Pysäytin Veran, menin sen luokse ja kehuin tamman maasta taivaaseen porkkananpalan kera. Se näytti nauttivat huomiosta ja nuolaisi kättäni uuden porkkanapalan toivossa.

- Hassu poni, ei mulla enää mitään ole! Sanoin sille ja sain päähänpistoksen, jota lähdin heti toteuttamaan.

Vein Veran takaisin karsinaan vaihtaakseni sille ohjat ja laittaakseni itselleni ratsastushanskat ja kypärän päähän. Satulaa en ottanut mukaan, sillä poni olisi mukavan lämmin! Talutin Veran takaisin tallipihalle ja nousin kyytiin vaivalloisesti ponnistaen. Jäin roikkumaan ponin selkään puoliksi jolloin poni päätti ottaa jalat alleen ja lähti kävelemään maastoa kohti. - Ei nyt vielä poni kiltti! Roikuin selässä ja naurun sekaisin äänin koitin saada ponia pysähtymään. Pääsin kuin pääsinkin ponin kyytiin ja Vera jatkoi reipasta käyntiä maastoa kohti.

Maastoilimme auringon laskiessa jo puiden taakse. Kävelimme metsäpolkuja pitkin ja nautimme toistemme seurasta. Vera kulki eteenpäin varmana ja iloisena korvat hörössä. Olisimme pian takaisin tallilla piristävän ja mukavan maastoretken jälkeen. Palasimme tallipihaan ja hyppäsin pois ponin kyydistä. Vera alkoi tökkiä minua päällään rapsutuksia kerjäten. Sulin sen ilmeeseen ja alistuin rapsuttamaan suloista hoitoponiani hymyssä suin. Talutin sen karsinaan takaisin ja riisuin siltä suitset, jonka jälkeen tamma alkoi hamuta karsinan pohjalla kyyhöttäviä heinänkorsia. Ripustin suitset naulaan ja otin tilalle pölyharjan. Harjailin tammaa kaikessa rauhassa ja se nautiskeli silmät ummessa. Yhtäkkiä muistin äidin muistutuksen kotiintuloajasta ja pelästyin - minun ei olisi pitänyt tänään ratsastaa ollenkaan, sillä meille oli tulossa vieraita ja minun piti olla kotona. Ratsastus oli kuitenkin ollut sen arvoista ja laitoin harjan ripeästi pakkiin, vein suitset ja harjat satulahuoneeseen ja heitin veran tarhaan muiden hevosten seuraan. Joku oli vienyt toiset hevoset ulos kun olin ollut maastossa. Rapsutin Veraa heipaksi ja lähdin nopeasti polkemaan kotiin.