|
Post by Juippi on Dec 7, 2009 20:33:17 GMT 3
6.12.2009 Soomalasooen päevä! Eilisestä siis, piirsin kisoista sarjiksen.. En ehtiny eilen photoon ladata, joten tulee päivän myöhäs. Sarjakuva nro. 1J&K
|
|
|
Post by Juippi on Dec 7, 2009 20:40:41 GMT 3
7.12.2009 Ahmatti. Juoksin bussipysäkille, kun huomasin bussin tulevan hieman liian ajoissa. Huusin ääneen "pysähdy, pysähdy!" ja ehdin täpärästi mukaan. Koulu oli taas ollut rasittava, ja historian kokeetkin huomenna.. Tallikassissa mukana oli siis hissankirjatkin. Tietysti siellä tulisi tylsää. Bussimatka sujui huoletta ilman Siniä, jonka olin pissittänyt koulun jälkeen. Tallilla kävelin oikopäätä hevoseni karsinaan, ja ihmettelin kuinka puhdas ori oli. - Mitä ihmettä? Onko rukoukseni kuultu?! lähes huusin, ja polvistuin orin eteen. - Joo, mä harjasin sen ku susta ei kuulunu mitää, Sophie vinkkasi Ofan karsusta. - Kyllähän mä sen tiesin, sanoin muka loukkaantuneesti. Taputin oria kaulalle, ja talutin käytävälle. Otin Konnan loimen pois, ja vein pois. Kävin hakemassa suoraan Konnan suitset, sillä päätin kokeilla oria ilman satulaa. Sitä ei oltukkaan tehty aikoihin! - Hei Sophie, pystyksä ja ehiksä punttaan mut selkään ulkoo? kysyin tytöltä, joka putsasi Ofan karsinaa huolella. - Joo, tyttö mutisi, ja jauhasi purkkaa. Mistäköhän senkin saanut. Lämmitin hetken Konnan kuolaimia, ja suitsin orin. Konna ihmetteli satulan puuttumista, mutta keskittyi pään alhaalla pitämiseen. Sen verran lyhyenä ihmisenä en kovin korkeille hevosille saanut suitsia puettua. Kun sain kaikki soljet kiinni, lähdin taluttamaan Konnaa ulos. Heti tallin ulkopuolella nousin Konnan selkään. Tosin se ei onnistunut ilman Sophieta.. Annoin avut käynttin, ja ratsastin kentälle. Konnan selkä oli paljon mukavampi kuin ajattelin. En ollut kertaakaan ilman satulaa Konnaa kokeillut. Ehkäpä tämä ei olisikaan viimeinen kerta. Kentälle päästyäni annoin pitkin ohjin Konnan kävellä kenttää ympäri, pikkuisen vielä lämmittelyksi. Ravissa kevennys Konnan kanssa oli sitten jo aika raskasta. Laukassa olin vähällä tipahtaa energisen ja pirteän orin selästä. Kun Konna alkoi väsyä, rääkkäsin vielä itseäni ja Konnaa joillakin pikku harjoituksilla. Ilman satulaa kaikki oli niin paljon vaikeampaa! Siitähän on jo vaikka kuinka kauan kun viimeeksi istuin ilman satulaa hevosen selässä. Kesken avotaivutuksen (jota piti oikeasti yrittää tosissaan) Sophie ilmaantui kentän reunalle. - Onks vaikeeta? Väsyttääks? tyttö huikkasi. Mutisin jotakin kovaan ääneen vastaukseksi. Konna katsoi pitkältä pellon lähellä olevaan suuntaan. Yhtäkkiä autotallista kuului kova rasahdus. Ilmeisesti jotain oli tippunut. Arvta saattaa ettei kuka tahansa tuollaista pelästyisi, mutta Konna lähti hätäisesti laukkaamaan ympäri kenttää. Kovassa vauhdissa pyllähdin maahan. Konna tuli luokseni, ja tökkäisi olkapäähän. - Ooho, sanoin, ja nousin ylös housuja pudistellen. Sophie oli tullut tarkistamaan tilanteen, ja mitään pahempaa kuin mustelma takapuolessa ei ollut. Konna viskoi päätänsä ylös alas, aina uudestaan ja uudestaan. Kun lopulta Sophie punttasi minut uudestaan selkään tajusin, ettei vähään aikaan nostettaisi laukkaa. Takapuoli oli aivan kipeä, mutta päätin silti mennä edes kävelemään maastoon. Sophie sanoi menevänsä katsomaan Latua, joka oli jo tallissa. Maaston alussa tarkistin kännykästäni kellonajan. - Eipä tässä miään, sellaset puol tuntii aikaa, totesin, ja annoin Konnalle apuja takaisin käyntiin. Orihan totteli erittäin herkästi. Ja tämä päivä ei kyllä ollut poikkeus. Hieman itse aristelin sitä kirottua, täysin mustelmaista takapuoltani. Häntäluuhun sattui eniten. Muttei niin paljon että se olisi rikki mennyt. Aloin ihailemaan kaunista, melko lumista maastoa. Kun näin yhdenkin ihanan tasaisen ja koskemattoman lumisen aukion, annoin heti avut laukkaan. Se on pakkomielle, aivan pakko saada tallattua ja pilatua se kaunis maisema. Aivan kuin tulisi kesken jonkun Da Vinci esittelyn keskelle piirtämään Mona Lisalle viikset ja parran. Konna nautti yhtä paljon. Punaiset poskeni pullottivat kaulaliinan alt, jota tosin ei olisi "saanut" käyttää tallilla. "Sehän voi takertua johonkin ja kuristaa sut ja sä kuolet!" Turhaan äitini oli hermoillut - ainakin tähän asti. Maastolenkin jälkeen Sophie lähti, ja aloin tuntea yksinäisyyttä. Vaikka tallissa olikin Konna ja muut hevoset. Mutta Latukin oli jossakin omilla teillään, ja Jen ja Puusku olivat kentällä. - Tämäpä.. hassua, totesin, ja hain Konnan harjat ja riimun. Konna päästi huokauksen päästessään suitsista eroon. Puettuani riimut orille, laitoin Konnan kiinni käytävälle. Aloitin harjailun, ja hellin oria halaillen ja taputellen. Katsoin Konnan karsinaan ja tajusin jo joulunkin tulleen. Mitäköhän kaikki sanoisivat, jos koristelisin täällä? Aivan kuten joissakin, melko useissa talleissa. Harjasin ja otin Konnan kaviot loppuun, laitoin orille loimen ja talutin sen karsinaansa. Kävin katsomassa laukkuani. Onneksi olin tajunnut ottaa vähän joulukoristeita mukaan, vaikken ihan varma ollut tämän tallin jouluperinteistä. Teippasin joulunauhaa Konnan karsinan oven ylälaitaan, ja lopuista nauhoista taiteilin pikkuisen värikkään joulukranssin. Ripustin sen varustehuoneeseen kaapin oveen teipillä. Hymähdin ja kävelin rehuhuoneeseen. Aloin latomaan kaikkea kivaa mömmöä Konnalle, ja kaadoin orin ruokakipthingy. Hain sylillisen heiniä, ja annoin nekin orhille, joka alkoi heti heinät nähtyään ahmia niitä. - Ahmatti. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Dec 8, 2009 18:24:45 GMT 3
8.12.2009 Hassua! Istuskelin Konnan karsinassa. Ori tökki vähän väliä olkapäähän - kuten sillä oli tapana. Sophie juoksi hätääntyneenä ympäri tallia. Silmät suurina päätin puuttua asiaan edes jotenkin. - Ei tallis saa juosta, sanoin rauhallisesti. Sophie ei välittänyt yhtään. Sophie käveli edes takaisin tallin rehuhuoneelta Ofan karsinalle. Sentään tyttö lopetti juoksemisen. Pyörittelin silmiäni ja taputin Konnaa kaulalle. - Sä saat oottaa hetken, sanoin, ja laukkasin minilaukalla Sophien luo, joka oli jäänyt pureskelemaan kynsiään keskelle käytävää. - Oot kadottanu jotain? Jottai tärkeetki vai? Yms yms yms, sanoin ärsyttävästi, ja Sophie mulkaisi minua. - Joo, erittäin. Nimittäin Ofan! hän huusi hädissään. Taputin tyttöä olalle. - No mee härre kuud ettimään sit sitä, huudahdin ällistyneenä. - Vai on se poika sellasta keksiny, mietin ääneen, kun Sophie lähti juosten ulos tallista. Kävelin Konnan karsinalle. Karsinan ovi oli auki, mutta tiesin, tiesin aivan varmasti Konnan olevan siellä. Ja niinhän se olikin. Eihän ovi muutenkaan ollut kuin raollaan. Laitoin Konnalle riimut, ja talutin orin käytävälle. Hain harjat, ja riisuin Konnan loimen. Aloitin harjailemaan pientä, hyvin hyvin PIENTÄ oria, jonka silmät pian olivat lähes ummessa. Kun sain Konnan harjattua vein harjat pois. Loimitin Konnan uudelleen, ja hain talikon ja kottikärryt. Putsasin karsinan ja kupit, ja vein tavarat pois. Kävin hakemassa Konnan ulkoloimen, ja laitoin sen vielä fleeceloimen päälle. Konna pääsisi ulos hetkeksi, sillä tulisin illalla ratsuttamaan sen. Talutin Konnan riimuista ulos yksinään tarhaan. Konna jäi kuitenkin portin kohdalle seisomaan, ja tuijotti lähtöäni haikeasti. - Kyl mä koht tuun, sanoin orille, joka kallisti päätään vasemmalle. Nostin kulmakarvojani ja pyöräytin silmiäni. Paras vain mennä takaisin talliin. Sophie tuli juuri ovesta sisään - mutta mukanaan Ofa ja Puusku. - Mitä hemmettiä? Mistä sä ton löysit? kysyin suu laahaten maata. - Tä oli Ofan kanssa pikku kosioretkel, Sophie marmatti. Hän alkoi pölpöttää asioita jotka eivät kyllä - krhm.. liittyneet ollenkaan edes hevosiin. - Sä oot niin.., lauseeni jäi kesken Sophien vihaisesta katseesta. - Hassu, jatkoin lausettani, ja hymyilin väkinäisesti. Sophien ilme taantui. Hän talutti Puuskun karsinaansa, ja laittoi Ofalle riimut. Hän laittoi Ofan karsinaan, muttei orin omaan. Sophie kävi hakemassa talikon ja kottikärryt, ja aloitti aivan normaaleilla puuhilla. Katsoin oudoksuen tyttöön. - Hassua! Sä oot niin.. hassu, sanoin hymyillen. Sophiekin hymyili. Aloimme pölpötellä omiamme, kunnes päätin käydä välillä kotona. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Dec 8, 2009 21:39:45 GMT 3
8.12.2009 Illan punaposket Sophie tuli myös mukaan, halusi tulla mukaan lenkille. Hän halusi tulla Ofan kanssa maastoon. Tietysti minä ja Konna menisimme edellä, ettei ainakaan siitä ollut mitään kiistaa. Hain orini tarhasta, samoin Sophie Ofan. Konna mussutti viimeisiä heinänkorsia, joita saattoi löytää vaikkapa aidalta roikkumasta. Talutin Konnan riimuista käytävälle. Sophie pisti Ofan kuntoon karsinassa. Kello oli vasta seitsemän, mutta ulkona oli tosi pimeää. Otin Konnan loimet pois, ja laitoin roikkumaan orin oveen. Hain harjat ja aloitin kumisualla. Pölpötimme Sophien kanssa samalla tehdessämme "töitä". - Mä oikeesti rakastuin tohon Geishaan ku se tuli, sanoin Sophielle joka hymähti hiljaa. - Jaa, hän sanoi tyynesti. Hän jatkoi orin kuntoon laittamista, samoin minä. Hain Konnan satulan ja suitset, ja puin ne Konnan päälle. Kuolaimet ori otti lämmityksen jälkeen helposti. Talutin Konnan tallin ulkopuolelle, ja jäin odottelemaan Ofaa ja Sophieta. Kun Sophie ja Ofa tulivat ulos, nousin selkään ja lähdimme yhdessä kohti maastoja. Puiden latvassa oli pieni kerros lumihuurretta, joka kimmelsi ihanasti. Konna käveli rauhallisesti, samoin Ofa. Orit olivat aivan rauhallisia kävellessään pitkää suoraa kohti metsän laitaa. Kaikkialla oli niin hiljaista. Tuntui oudon ihanalta. Yhtäkkiä Konna pysähtyi. Ketjureaktiona Ofakin pysähtyi. Ihmettelin tapahtumaa, mutta en pyytänyt Konnaa liikkeellekkään. Konna tuijotti taivaaseen. - Onhan siellä tähtiä ja kuuki, mut jatkettaisko matkaa? puhuin orille. Konna liikutteli korviaan. Ofa alkoi kyllästyä. - Mikä sil tuli? Sophie kysyi levottomasti. Kohautin olkapäitäni, ja annoin avut käyntiin. Kävelimme metsän reunalle, kunnes sama toistui. Ihmettelimme Sophien kanssa tätä. Ihme juttu. Samassa suoraan päämme päältä lensi musta lintu. - Iik! Musta lintu! huudahdin kauhusta kankeana. - Eiks se ollukkaa kissa? Sophie kysyi hymyillen. - Ai nii.., muistelin, ja jatkoimme matkaa. Metsä oli pelottava, mutta kaunis näin pimeällä. Onneksi sentään näki eteensä. Melko pitkän, mutta pelon täyteisen maastolenkin useissa väleissä jäimme vain katsomaan maisemia. Vertailimme niitä aiemmin nähtyihin maisemiin. Talutimme hevosia ohjista. Konna laahasi jaloillaan risujen yli. Kävelimme loppumatkan jaloin. Oli aivan hiljaista. Pelottavan hiljaista. - Mitä jos puhuttais jostain? Sophie kysyi. - Sähän puhut mun päästäni, voihkaisin ja pamautin käteni otsalleni. Ofa oli nyt hyvin tyyni ja rauhallinen. Ei ollenkaan Ofamainen. Konna taas oli aivan herkkänä. Jokainen rasahdus oli katastrofi. Ihme on, kuinka orit tulivatkin aivan erilaisiksi nyt. Talutimme orit koko metsän läpi, suoraa päätä talliin. Aivan lämpimään ja ihanaan.. - Olipa retki! Sophie huikkasi Ofan karsinasta. Ja sehän oli totta. Aloin riisumaan Konnaa, ja vein satulan ja suitset pois. Harjasin orin, ja loimitin sen. Taputin Konnaa kaulalle, ja talutin karsinaan. - Mä lähen poitsu.. mut kyl sä viel ny ruuat saat, sanoin, ja menin heti hakemaan Konnan ruokia. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 17:27:04 GMT 3
10.12.2009 Suit sait! Bussin tasainen kolahtelu rauhoitti minua. Koulu oli taas mennyt ihan surkeasti, minkäs sille voi. Onneksi Konna odotteli minua tllilla, saisin edes jotakin lohtua tähän synkkään päivään. Sini oli mukana. Äitini ei voinut siitä huolehtia, koska oli menossa jonnekkin. Muu perhe ei sitten jaksanut edes välittää koirasta. Ärsyttäviä ihmisiä. Nuuhkun tallia lähimmällä bussipysäkillä hyppäsin pois kyydistä. Kävelin Sini remmeineen kohti Nuuhkua, jonka piha oli aivan huurussa tänään. Olin vähällä liukastua, mutta onnekseni niin ei tapahtunut. Tosin se ei ollut ensimmäinen kerta, sillä aivan tallin edessä liukastuin jälleen. Se oli tosi noloa, varsinkin kun tallilaiset omasivat kovin pitävät kengät. Päästin Sinin irti, ja tervehdin Konnaa. - Moii, mitässs kuuluuuuu? huhuilin Konnalle, joka oli takapuoli minuun päin. Konna katsahti minuun päin, ja lopulta jaksoi kääntyä. Taputin Konna kaulalle ja rapsuttelin vähän korvan takaa. Sini tuli karsinan ovesta sisään, ja alkoi vimmatusti haistelemaan Konnan jalkoja. Ori ei siitä pitänyt, mutta antoi Sinin tehdä niin. Pyyhkäisin Konnan loimea, ja riimutin Konnan. Talutin orin käytävälle, ja laitoin kiinni riimuista siihen. Hain kottikärryt ja talikon, jonka jälkeen aloitin karsinan putsauksen. Ja suit sait, olin aivan valmis. Vein talikon ja kottikärryt pois, ja putsasin Konnan seiniä hetken. Ja suit sait, olin taas valmis. Tuli melkein tylsää. Onneksi sentään voisin vielä harjattua Konnan, ja tietysti ratsastaa sillä. Hain harjapakin ja riisuin Konnan loimen pois. Pudistelin sitä vähän, ja vein omalle paikalleen odottelemaan. Otin hitaasti Konnan vihreän kumisuan, ja aloitin sillä hinkkaamisen. Konna kuopi maata, mutta kielsin sen. Harjailin tosi pitkään komeaa mustanruunikkoa oriani, ja puhdistin sen kaviot oikein hyvin. Kävin hakemassa satulan ja suitset, ja laitoin ne orin päälle oikein huolellisesti. Selvitin hieman orin harjaa ja häntääkin, vaikkei siitä mitään tullut. Konna oikein loisti käytävällä. Olin tosi tyytyväinen. Talutin oria kohti kenttää. Ja suit sait, olimme kentällä. Konna oli hieman liukastellut matkalla, muttei pahasti. Eihän matka sentään niin pitkä ollut. Kentän keskellä nousin selkään. Konna oli innoissaan, tunsin sen aivan varmasti. Kun annoin avut käyntiin, lähti Konna jotakin lisättyä vetämään. Pidättelin oria minkä pystyin, ja lopulta ori lopetti ja totteli. Raviakin nostaessa sai pidätellä ennen kuin sai haluamansa. Joitakin pieniä voltteja ja perus lävistäjiä teimme, ja vastalaukassa voltteja. Ne menivät ihan hyvin niin taitavalta äfweebee orilta. Muistelin sitä aikaa, jolloin minulla ei ollut ollenkaan hevosta. Se oli pelkkää kärsimystä, kun ei saanut tehdä mitä huvittaa. Hoitohevosiakaan ei ollut yhtään. Ja yhtäkkiä saankin Bambin, Ällin, Junnun ja vielä Konnan. Ihanaa. Ei parempaa olisi voinut toivoa. Oma pikku yksityistallini. Ja Konna sai vieläpä suuremmasta tallista, Nuuhkusta siis, hyvän tallipaikan. Lopetin uneskeluni ja keskityin todellisuuteen. Ja suit sait huomasin istuvani maassa. - Ei kai taas? huusin yllättyneenä. Pari tallityttöä nauroi makeasti kentän reunalla. En edes ollut huomannut Konnan heittäneen minua selästään! Kylläpä olin ollut uppoutunut omaan maailmaani. Nousin ylös ja Konnan selkään. Konna ei ollut moksiskaan. Lisää vain koulurääkkiä, ihan helppoa sellaista. Lisättyä laukkaa, koottua ravia, lisättyä käyntiä, lisättyä ravia, avotaivutus ravissa, takaosakäännös kentän toisella puolella.. Mitäköhän kaikkea ehdimme noista tekemään, ennen kuin tajusin ratsastaneeni Konnalla hiukan liikaa. Kentän vierellä odotteli jo toinen ratsukko. Vedin loppukäynnit, ja talutin Konnan talliin. Ja suit sait, olimme tallilla. Otin Konnan satulan ja suitset, ja vein varustehuoneeseen. Pyyhkäisin pari kertaa satulaa, ja tallustelin Konnan luo. Ori seisoskeli tottelevaisesti riimuistaan kiinni käytävän keskellä. Taputin oria pari kertaa, ja päätin tällä kertaa pestä sen. Ei lian, vaan ihan huuhtelun vuoksi. Talutin Konnan siis pesarille, ja huuhtelin viileähköllä vedellä melkein kokonaan. Konna hörähti aina, kun vesi osui uuteen kuivaan kohtaan. Tai no, ainakin välillä. Jalat huuhtelin kylmemmällä vedellä, ja hieman kovemmalla paineella. Konnan vuohiset olivat niin likaiset. Taputin Konnaa kiitokseksi kaulalle, ja loimitin sen uudestaan. Konnan kaunis ruskea-sininen fleeceloimi oli aivan märkä Konnan päällä. Ei kai se kovasti haitannut, tärkeäähän olisi se, että Konna edes itse kuivuisi. Ja suit sait, keksin parempaa tekemistä. Kävin hakemassa Konnan suitset, ja puhdistin ne olikein perusteellisesti. Satulastakin vaihdoin toisen huovan, ihan väliaikaisesti siihen asti että vanha olisi taas puhdas. Sen jälkeen tuli tylsää. Pitkä, pitkä tylsä tauko. Tajusin että voisin syödä vaikkapa jotain. Nappasin salmiakkipussin kassistani, ja aloin syömään niitä Konnan karsinan vieressä. Konnanhan voisi vaikkapa laittaa ulos! Tai ei, saa rauhassa syödä juuri tuomani heinät (ja niiden hausta en kyllä sano mitään). Viskoin salmiakkia kuin hullu suuhuni, ja mietin tekemistä. Otin vielä kirjan esiin, ja luin sitä. Lopulta Konna oli syönyt ja pääsin taluttamaan orin tarhaan. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 17:28:03 GMT 3
11.12.2009 Viikon viides päivä Konnalla olisi tänään vapaapäivä. Joten tllilla saattaisi tulla tosi tylsää. Siihen varauduin aika monellakin tapaa. Kassiini pakkasin Sinin herkkuja ja leluja, sillä ottaisin koiran mukaani. Konnallekkin varasin pari porkkanaa. Ties mitä kaikkea keksinkään, kunnes tajusin olevani myöhässä bussista. Nappasin Sinin mukaan, ja juoksin bussipysäkille. Koska bussia ei näkynyt puoleen tuntiin, lähdin kävelemään kohti tallia. Matka sujuikin leppoisasti innokkaan ja energisen koiran kanssa. Nuuhkun tallin pihalla päästin Sinin irti. Se juoksi jälleen suoraan pusikkoon nuuhkimaan kaikkia maailman kiviä ja koloja. Sini osasi olla ärsyttävä joskus. Hengitin kerran syvään, ja kävelin reippaasti tallin ovelle. Avasin sen nopeasti, ja kävelin Konnan karsinalle. Konna hörähti avatessani oven. Se nosti päätänsä, ja käveli karsinan nurkasta luokseni. - Mitäs kuuluu Konnaliini? Mitä kuuluu, mitä kuuluu? toistin hevoselle, joka ei ymmärtänyt mitään. Taputin oria kaulalle, ja jätin karsinaan hetkeksi. No niin, mitä nyt keksisi. Päätin leikkiä hetken Sinin kanssa. Siniä ei kuitenkaan mikään sellainen kiinnostanut kun maassa oli niin paljon kaikkea jännää. Joo, joku hevonpaska kiinnostaa varmasti enemmän kuin oma leikkikalu.. Myöhemmin talutin Konnan käytävälle, ja hain talikon ja kottikärryt. Putsasin Konnan karsinan, seiniä ja kuppeja myöten. Konna odotti - kuten aina - kärsivällisesti käytävän keskellä. Välillä ehkä käänsi päätään viereisissä karsinoissa olevien hevosten suuntaan, melkein muuta ei tehnytkään. Hain harjakopan, ja aloin putsailemaan Konnan klipattua karvaa. Kumisukaa en tällä kertaa käyttänyt, ei kai se kamalasti haittaisi. Kaviotkin ori nosti kiltisti, ja harjaa ja häntääkin antoi hoitaa. Häntään laitoin sevitys suihketta, mutta harjaan en. Sehän oli muutenkin aika hyvä. Kun sain harjailun valmiiksi, hain Konnan loimen sieltä mihin olin sen pistänytkin. Loimitin Konnan, ja laitoin vielä kunnon ulkoloimenkin päälle. Samassa keksin hauskan idean. Otin orin irti käytävän ketjuista, ja laitoin viininpunaisen riimunarun orin riimuihin kiinni. Talutin Konnan ulos, joka haisteli innoissaan hieman kylmää ilmaa. Ori oli vähällä jyrätä päälle innostuksesta. Pääsisi nyt tarhaan, ei siinä mitään muuta. Tai ei aivan. Hyppäsin vähän huonosti orin selkään, joka katseli kummissaan touhujani. Sen korvat liikkuivat varmasti ainakin kymmenen kertaa ympäri. Mutta se rauhottui, kun pääsin kunnolla selkään. Pidin lujasti riimunarusta kiinni. Annoin apuja hieman huonosti käyntiin, ja lähdin ohjaamaan kohti metsää. Konna katsoi haikeasti tarhaan, mutten välittänyt. Teki niin kovasti mieli päästä maastoon, ihan vaikka kävelemään. Kun olimme jonkin matkaa kulkeneet, hyppäsin pois Konnan selästä. Nappasin joitakin havunoksia kainalooni, ja lähdin taluttamaan Konnaa tarhoille. Konna löntysteli hitaasti perässäni samalla kun ladoin vihreitä ja tuoreita havuja syliini. Päästin Konnan tarhaan, joka laukkasikin komeasti pois. Laskin havut tarhaan johonkin siihen portin viereen. Konna pysähtyi tarhan toiseen päähän ja hirnahti korvat höröllä kovaa. Sitten se ravasi havujen luokse, joita alkoi lopulta syödä. Hymyilin orin vieressä, ja taputin kaulalle. Lähdin ja laitoin portin kiinni. Sini juoski luokseni, ja kumarruin silittämään sitä. - Hyvä tyttö, kehuin koiraa, joka istahti kiltisti vierelleni. Yhtä matkaa menimme takaisin talliin. Istuskelin Sinin kanssa varustehuoneessa. Sophiesta ei kuulunut mitään koko päivänä. Ajatella. Kyhnytin koiraani, joka juoksenteli ympäri ämpäri joka puolella. Ei voinut rauhoittua hetkeksikään. Hymyilin, ja kaivoin kassistani pari herkkua. Pari kertaa komensin Siniä joillakin peruskäskyillä, ja hyvin koira totteli. Joka onnistumisen jälkeen kehuin Siniä kovasti. Otin pari porkkanaa, ja vein ne Konnalle. Heitin niitä vähän kaikkialle tarhaan, saisi ori itse etsiä ne kun ei nyt jaksanut tulla luokseni syömään. Sini seisoi vierelläni läähättäen. Konna seisoi keskellä tarhaa. Kun se alkoi etsiä porkkanoitani, lähdin takaisin sisälle talliin. Ulkona oli niin kamalan kylmä! Tärisin vielä tallissa sisälläkin, mutta pehmoinen ja lämmin Sini lämmitti. Että osasi olla ihana koira. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 17:31:46 GMT 3
15.12.2009 Kopoti, kopoti, iihahahaa! Konna löntysteli vierelläni. Sen lämmin hörähdys tuntui ihanalta. Viininpunainen narkki kolahteli Konan riimuihin. Katsoin oriani, ja hymyilin pienesti. - Sä oot aika lutunen, sanoin ennen kuin päästin Konnan vastapäiseen karsinaansa. Otin orin ulkoloimen pois päältä, ja vein sen paikoillen. Hain talikon ja kottikärryt, ja aloin putsailemaan Konnan likaista karsinaa. Konna hirnahti. - Eka työt, sitte huvi, sanoin hymyillen. Otin karsinan huolellisesti, ja pesin samaan syssyyn kupitkin. Seiniä en jaksanut enää ruveta vänkäämään. * KOP, KOP, KOPITI KOP * Konna kopisteli käytävälle minun tarttuessani sitä riimusta. Kiinnitin orin käytävälle, ja hain harjat. Konna ravisteli päätään niin, että käytävän ketjut hölskyivät ikävästi. Kaivoin Konnan harjapakista vihertävän kumisuan, ja aloitin pyörittelemään sitä. Ajan mittaan vaihdoin harjan pöläriin, bodyyn, pääharjaan, kaviokoukkuun ja lopulta jaksoin harjan ja hännänkin selvittää - käsin. Häntään jäi ainakin tuhat takkua, mutten jaksanut niitä ruveta etsimään. Hain orin varusteet ja puin päälle. Kuolaimien kanssa tuli pieni ongelma, vähänkin kylminä niitä oli ikävä ottaa suuhun. Ihan ymmärrettävää siis. Lämmitin niitä hetken ennen uudelleen yritystä käsissäni, jonka jälkeen Konna nappasi ne hienosti suuhunsa. Satulakin oli helppo laittaa. Ori pysy paikoillaa, eikä ainakaan kamalasti pullistellut. Talutin orin tallin pihalle ja suuntasimme kohti kenttää. Kenttä oli vähän jäässä. Muttei se kovasti haitannut Konnan viiletystä. Aluksi lämmittely oli helppoa, mutta ravi olikin vähän vaikeampaa ilman hokkeja. Luntakin alkoi hieman sataa taivaalta. Ja tämä parihan ei siitä mitään välittänyt. Meno jatkui kunnon koulutuuppauksella loppuun asti. Alun ja lopun välissä pitää olla jotakin, ja me keksimme sitten näitä avo- ja sulkutaivutuksia vedellä ympäri kenttää. Konna oli aluksi hiukan kankea, mutta vähän harjoittelun jälkeen vetreytyi oikein kunnolla. Ainahan olen toivonut kovan tason kouluhevosta, mutta Konna riittää vallan mainiosti. Keksin omasta päästäni pari rataa, jotka saivat kyllä pään aivan sekaisin. "Mitä sitte?" ja "Häh?! Mistä tää menikää?" - Heii, ootas vähän poju, rauhoittelin energistä oriani, joka oli lähellä lähteä vain laukkaan. Eihän laukka pääasia ole. Pienen rauhoittelutuokion jälkeen annoin orin laukata miltein vapaasti. Kentän vierestä meni Sophie ja Ofa. Ofa katsoi suuntaamme, ja hörähti ystävällisesti. - Mooi, mitä kuuluu? Sophie huusi. - Ihan hyvin kuuluu, mulla on korvat, sanoin näsäviisaasti Konnan vetäessä jo loppukäyntejä. - Tulisiks sä vaik tonne talliin vähä mun seuraks? Ei oo oikeen tekemistä tälleen yksin. Koiraa en viittiny mukaan ottaa, Sophie voivotteli. Kerroin tulevani hetken päästä, ja lupaukseni pidin. Raahasin orini laiskasti käytävälle, ja aloin riisumaan sitä varusteista. - Mitäs sä? Onks jotai noloo tai jotai tapahtunu ku naurat, Sophie kysäisi yhtäkkiä. - Ei mittää.., sanoin naureskellen. Ja taaskaan en tiennyt miksi. Sophie katsoi minuun syyttävästi. - Ooksä menny tekeen jottai? hän kysyi lyhyesti. Vastasin "EI!" lähes huutaen. Ei tyttö tainnut tajuta naurukohtaustani. Hoidin orini kunnolla, saman teki kaverini Ofalle. Ofa hirnahteli korvat hörössä jokaiselle ohi kulkevalle. Ori tuntui muuttuneen täysin ensitapaamisestamme. Tai sitten jotain hyvää oli tapahtunut. - Et ikinä arvaa mistä Ofa löyty, Sophie nauroi. - Noo? Mistäs se Ofa sitte löyty? kysyin kaverin käskystä. - Mettästä tietty, täl kertaa yksin, Sophie sanoi pyyhkien kyyneliään. Ilmeisesti asia oli jollain tavalla hauska. Tai sitten se oli tytön omaa huumoria. Kokeilin nauraa mukana, mutta ei siitä mitään tullut. Ennen pitkää tuli tosi tylsää. Lähdimme Sophien kanssa kuljeksimaaan metsille. Siellähämn aikaa meni, mutta siltikin ei olisi jaksanut mennä kotiin. Rahaakaan ei ollut tullut mukaan kun oli tullut kyydillä. Pitäisi siis kävellä kotiin. - Hei sä voit tulla meijän kyydillä, Sophie ehdotti. Suostuin tarjoukseen heti ilman mitään turhaa mietiskelyä. Ja parin tunnin kuluessa auto odottelikin tallipihalla meitä. Takalasin läpi katsoin haikeasti talliin. Ajatella, Konnahan asuu Nuuhkussa! J&K
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 17:38:24 GMT 3
16.12.2009 Ei kai taas?! Matkasin Sinin kanssa tallille. Koira olikin jo tuttu siellä, ja moni koiraa moikkasi. Parilta sai rapsutuksetkin. Hevoset eivät olleet niin innoissaan. Taas se kirppukasa tulisi häiritsemään ruoka- ja työrauhaa. Sini ei hevosista tällä kertaa välittänyt. Falkki oli tullut Sophien kanssa tallille. Sinin oli aivan pakko päästä nuuhkimaan tätä. Hymähdin vain, ja kävelin Konnan luo. - Moii-i-ii-ii, mi-mi-mitä jä-jäbääähhhh? kysyin änkyttäen kylmyydestä. Tallissahan oli jopa sisällä ihan jäässä! Vaikka eihän miinusasteita ollut paljoa. Onneksi. Konnaa kylmyys ei näyttänyt haan, eikä kyittaavllä Siniä tai muitakaan hevosia. Sinillä oli päällään oma "loimensa", samoin melkein kaikilla hevosilla. Hampaani kalisivat kovaa yhteen. Vaatetta olisi kyllä voinut tosiaan olla enemmän, jos olisi jaksanut etsiä. Ei ihme, että minua sanotaan laiskuriksi. Sini tunki Konnan karsinaan, ja oli vähällä jäädä orin jalkoihin tämän vaihtaessa paikkaa. Komensin koiran ulos, ja talutin Konnan käytävälle. Konnan kaviot kolahtelivat lattiaan. Jollain tavalla ihana ääni. Niin kotoisa. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin putsailemaan Konnan karsinaa normaaliin tapaani. Pitkän työn jälkeen ei kylmä enää tuntunut missään. Pari kertaa oltiin kyllä patterin luona käyty, ja sehän auttoikin ihmeen hyvin. Vein tavarat pois ja putsasin Konnan kupit. Konna ravistli taas päätään. Olikohan orilla jokin hätä? Eilenkin se alkoi tuolla tavalla heittelemään päätään.. hassusti. - Onks joku hätä? kysyin orilta kuppien pesun jälkeen. Konna vain liikutteli korviaan hermostuneesti joka puolelle. Päätin olla välittämättä, ja hain Konnan harjat. Ori seisoi kiltisti paikoillaan ja teki mitä pyydettiin. Kavioita se ei kuitenkaan nyt nostanut millään. - Noh, mikä nyt on? Onks joku hätänä? kysyin huolissani. Mutta mitäköhän hevonen sanoisi? Hirnuisi korkeintaan jos jotain ymmärtäisi. Lopulta Konna tajusi nostaa kavionsa vuorotellen. Mikäköhän hevoseen oli iskenyt? Salama ei ainakaan. Ori tuntui tosi väsyneeltä ja laiskalta. Ehkäpä kunnon esteet saattaisi auttaa asiaa. Laitoin Konnalle suitset.satulan ja jännesuojat. Konna huomasi heti pääsevänsä hyppimään. Kentälle paninkin pari matalaa, ja pari korkeaa estettä. Nousin Konnan selkään, joka ei edes vaivautunut lähtemään liikkeelle. Edellinenkään ratsukko ei ollut saanut koko ratsastuksen aikana hevosta kunnolla tottelemaan. Kaikki tuntuivat tosi väsyneiltä. Lämmittelimme vähän aikaa ravissa ja käynnissä, serpentiiniä ja volttia vetäen joka paikkaan. Kun Konna alkoi jo vähän hereillä, nostin ravin. Pientä temmon hidastusta ja lisäystä, tämänhän Konna osasi niin hyvin. Laukka oli vähän kankeaa, mutta kyllä se hyvin meni. Kokeilin myös pikku piruettia, joka ei onnistunut yhtään. Konna ei osaa vielä niin vaikeita juttuja. - Hieno poika, kehuin puolen tunnin harjoittelun jälkeen. Pidin pientä taukoa orin rääkkäyksessä. Laskeuduin Konnan selästä ja taluttelin oria vähän. Konna haisteli esteitä aina ohi mentäessä. Pienen levähdystauon aikana hörppäsin vettä, ja nousin lopulta selkään. Lämmittelin tässäkin kohtaa vähän ennen laukan nostoa. Konna nosti laukan ja tiesi heti mitä tehtäisiin. Pian, pian pääsisi hyppäämään! Tosin en itse ajatellut niin. Yhtäkkiä Konna ryntäsi esteelle silkasta innostuksesta, ja minä koetin pysyä orin vauhdissa. En päässyt kunnolla hyppyyn mukaan, joten tipahdin selälleni maahan. Makasin maassa, mutta nousin ylös selkää pidellen. - Ei kai taas?! huusin ärsyyntyneesti. Konna oli hiljentänyt raviin, mutta ohjat roikkuivat maassa. Konna tuli luokseni, onnekseen ei kompastunut ohjiin. - Höpsö, miks sä noin teit? kysyin orilta, joka heitteli korviaan joka suuntaan äänien tahdissa. Nousin selkään, onneksi ei selkään sattunut. Nostin ravin, ja pidättelin koko ajan Konnaa, joka oli vähällä lähteä uudestaan esteelle. Vähän rauhoiteltuani sitä nostin laukan. Konna ei rynninyt esteelle kertaakaan, ja lopulta se pääsikin hyppäämään jokaisen esteen pari kertaa. Minisarjassa Konna hyppäsi molemmat kavaletit - jotka olin jostakin taikonut - samaan aikaan, enkä saanut sitä millään menemään edes yhtä askelta kavalettien väliin. Harjoittelimme siis tätä lähes koko ratsastuksen loppuun asti, kunnes Sophie aikoi tulla Ofan kanssa kentälle. Päätin jättää tähän tältä kertaa. - Voidaaks me tulla jo lämmittelee? Sophie kysyi. Nyökkäsin ja aloin jäähdyttelemään Konnaa. Vähän sitä tehtyäni vein esteet pois, mutta jätin kavletit paikoilleen Sophien pyynnöstä. Toivotin onnea Ofalla ratsastukseen, eihän se mikään yhtä helppo ollut kuin Konna. Jäin vähäksi aikaa katselemaan Konnan kanssa Sophien ja Ofan menoa, ja annoin joitakin vinkkejä varsinkin esteille. Sophien ja Ofan yhteistyö oli selvästi parantunut. Kun näin ensimmäisen ja toisenkin hypyn, lähdin viemään Konnaa talliin. Konna haisteli viereisessä karsinassa seisoskelevaa tammaa. Vetäisin oria ohjista. Laitoin Konnalle riimut ja laitoin kiinni käytävälle. Otin varusteet pois ja vein omille paikoilleen. Sen jälkeen totesin Konnan kuraiseksi. - Pesun aika on koittanut.., totesin mielessäni. Talutin Konnan pesarille ja pesin orin. Konna hörähteli välillä kun ihmisiä meni ohi. Jalkojen pesu oli rasittavaa. Konnan vuohiset ainakin olivat ihan pelkkää mutaa ja kuraa. Siinä sitten kyykistelin ja pesin ties kuinka kauan Konnan jalkoja. Talutin Konnan karsinaansa. Heti se alkoi haistella ruokakuppiaan, jonne olin piilottanut porkkanan. Katsoin hetken orin touhuja, kunnes menin varustehuoneeseen pesemään Konnan suitsia. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 17:57:29 GMT 3
21.12.2009 Joulun tunnelmaa Ajatella, jouluun on vain 3 päivää.. Ensin olisi kuitenkin kestettävä tämä loppuun. Joulukirkkohan on aivan turhaa, eikö opettajat ollenkaan huomaa? Ei ketään siellä muovailuvaha-kirkossa viihdy! Puuro oli hyvää, siitä ei voi kiistelläkkään. Koulun jälkeen tein läksyt ja käytin Sinin ulkona. Sen jälkeen pakkasin kassini ja lähdin bussilla tallille. Konna hörähti nähdessään minut. Hymyilin ja moikkasin tätä. Avasin Konnan oven ja rapsutin otsalta. Tutkin myös Konnan jalkoja, koska huomasin oikean takajalan olevan vähän turvoksissa. Ei se kuitenkaan kovin kamalaa ollut, sillä Konna vain vähän aristi sitä. Jalka tuntui muuten ihan normaalilta. Kysäisin vielä parin muun tallilaisen mielipidettä, ja sanoivat vain sen olevan väliaikaista. Päätin luottaa omaan ja muiden vaistoihin, ja olin välittämättä jalasta. Otin Konnan loimen pois ja pudistelin sitä hiukan. Laitoin sen omalle paikalleen ja talutin Konnan käytävälle. Nyt näin paremmin jalan. Yhtäkkiä huomasin ison haavan Konnan jalassa. Olin hypätä kattoon nähdessäni sen. Miksen ollut huomannut sitä aikaisemmin? Tosin se oli jo alkanut mennä umpeen, tumma rupi vain näkyi. Melko heikosti, eikä Konnan karsinassakaan ollut kovin valoista. Mutta eikös ne ole kovia? Silloin menin kysäisemään Latua. - Nooh, ehkä se on varmaa satuttanu sen ulkoo tai jottai, Latu arveli. En saanut sanottua sanakaan. Hän kertoi nähneensä haavan jo eilen, kun en itse ollut tallilla. Hän oli hoitanut asian, ja sanoi ettei tarvitsisi muuta kuin puhdistaa se. Nyökkäsin vastaukseksi, ja Latu hiippaili takaisin omiin hommiinsa. käskystä puhdistin haavan ja kehuin oria. - Hienosti meni, kehuskelin ja taputin Konnaa kaulalle. Ei ollut sitten yhtään vikuroinutkaan. Hain Konnan harjat ja aloin harjailemaan oria päättäväisin ottein. Voimakkaat harjan vedot saivat aikaan sellaisen pölypilven, ettei kukaan selvinnyt yskimättä sen läpi. Köhäisin parikin kertaa, kunnes ori oli täysin puhdas. Otin Konnan kaviot, ja varoin haavaa. Konna ei helpolla sitä jalkaa nostanutkaan. Pakolla repäisin sen maasta ylös, kuitenkin niin hellästi, ettei haava vahingoittuisi enempää. Lopultakin ori luovutti. Puhdistin viimeisen kavion, ja harjasin vielä Konnan pään ja jouhet. Konna oli nukahtamaisillaan käytävälle, kun harjasin sen päätä hiljaa. Harja oli melkein selvä parin harjan vedon jälkeen, mutta häntään laitoin selvitys suihketta. Sormin selvitin vielä lopuksi hännän. Vein harjat pois, ja hain kottikärryt ja talikon. "Varasin" ne siksi aikaa että voisin viedä Konnan ulos. Loimitin orini ja talutin tarhaan. Sen jälkeen kävin karsinan kimppuun. Karsinan putsaus kävi nopeasti, sillä joku kiltti oli eilisen poissa oloni aikana siivonnut Konnan karsinan. Voi kun nämä osasivatkin olla niin kilttejä tänä jouluna. - Vai olikohan se kenties tonttu? ajattelin salaperäisesti mielessäni. - Moivaanmitäkuuluu? joku kysyi nopeasti ja hytisten. Tunnistin tulijan Jeniksi. - Aimoiihanhyvää, matkin Jeniä. Juttelimme yhdessä hetkisen, kunnes Jen kävi hakemassa vesisangon, pyyhkeen ja pari harjaa. Ihmettelin hetken että mitä helvettiä tyttö aikoi, kunnes tajusin tämän tulleen auttamaan minua. - Vitsi sä oot nii ihanan kiltti, kiittelin tyttöä. - Joo, mä sain jo Puuskun, Ofan ja Geishan seinät ja kupit valmiiks. Latu pyys pesee niit tällee joulusiivouksena, hän vastasi aloittaen hinkkaamaan Konnan likaistakin likaisempia seiniä. Kävin viemässä kottikärryt ja talikon pois, ja tulin auttamaan Jeniä urakassa. Eikös se olisi oikeudenmukaista että Konnan oma omistaja seinät putsaisi. Jen kyseli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Mistäköhän mahtoi johtua hänen yllättävä innostus siivoilussa? Käytävätkin olivat niin puhtat, että melkein kuvajaisensa näki. Ja arvata saattaa ketä oli asialla. Eniten minua hämmästytti se, että emme olleet ainakaan mitään parhaimpia kavereita Jenin kanssa. Mutta taisi hän vain Latun neuvoja noudattaa. Kun saimme seinät putsatuksi, kiittelin tyttöä halaten. Jen kävi vaihtamassa veden ja meni seuraavalle karsinalle. Katselin tytön puuhia, ja käänsin pääni Latun suuntaan. Hän oli myös aloittanut siivoamaan parin karsinan seiniä. Tallilla oli kovin hiljaista. Minulla ei pahemmin ollut tekemistä, eikä varmaan kenelläkään muullakaan. Siitäkö muka hiljaisuus johtui? Sophie varmaan lämmitelee juuri Espanjan auringossa ja me kylmetämme itsemme kuoliaaksi. Hain Konnan tarhasta ja otin loimet pois. Laitoin orille kamat päälle ja lähdin kentälle vetelemään koulua. Konna oli ensin tosi villinä ja energisenä, mutta jossai nvaiheessa tuntui väsyneen pahemman kerran. Konna totteli silti kiltisti jokaista neuvoa, eikä yrittänyt kertaakaan karata. Vaikeasta A-luokasta Konna osasi jotakin, joten harjoittelimme niitä. Ori oli kehittynyt tosi paljon siitä, kun ensi kertaa näin oriin. - Sä oot ihanaaahhh, sanoin oria halaten. Käynnissä se oli ihan helppoa. Kokeilin samaa ravissa. Olin vähällä tippua, mutta Konna hiljensi käyntiin niin, että pääsin kiipeämään takaisin. Venyttelin jalkojani, ja Konna rapsutteli omiaan. Aivan kuin sekin olisi venytellyt. Jossakin vaiheessa Konna alkoi ontua vähän, joten päätin jättä ratsastelut siihen paikkaan. - Tää riittää tältä päivältä, huokaisin syvään, ja laskeuduin Konnan satulasta. Nostin jalustimet ylös, ja löysäsin vähän satulavyötä. Konna käveli ilman ratsastajaa vähän paremmin, vaikkei ihan täydellisesti. Pelkäsin koko ajan pahentaneeni Konnan jalan haavaa, mikä voisi olla melkein mahdotonta. Talutin Konnan vähän pidemmän lenkin kautta tallille, ja tarkkailin Konnan jalkaa. Ei ori nilkuttanut ainakaan enää niin pahasti kuin ratsastaessa. Otin orilta satulan ja suitset pois, ja kävin huuhtelemassa Konnan kuolaimet. Vein varusteet pois, ja kävin hakemassa Konnan harjat taas. Harjasin orini, ja laitoin sinisen fleece-loimen sen päälle. Tallin toisessa päässä joku hirnahti, ja pian oli mukana Konna ja muut hevoset. Olin välittämättä siitä, ja vein Konnan karsinaan. Otin siltä riimut pois, ja laitoin roikkumaan Konnan ovesta. Ruokin mustanruunikon orini, ja jäin tuijottelemaan sen syömistä. J&K
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 18:00:58 GMT 3
24.12.2009 Runosuoni ei ole paras puoleni Ken on kiltein tänä jouluna, Onko se tuolla seinällä tauluna? Njet, njet, ei se taulussa ole. Niin, eikä varmana paina päätä skole. Aina pari pahetta, - Kivasti likaa pari hyvää vaatetta. Oisko kyseessä musta poni? Never ever, vaik vois sen luokitella olevan koni. Niin, siis kyseessä varmaan jotain tallilta? Arvaa vaan, oot melkee oikeessa. KONNA ♥ JUIPPI
|
|
|
Post by Juippi on Jan 1, 2010 18:03:48 GMT 3
28.12.2009 Ratsastelua Tällä kertaa kuva. Harjoiteltiin normeja koulujuttuja, ja ekaa kertaa tänä talvena tuli Juipille kuuma! J&K
|
|
|
Post by Juippi on Feb 8, 2010 17:58:25 GMT 3
5.2.2010 Konna: Kevättä ilmassa Pari päivää sitten tehty sarjakuva (lisään nyt vasta). Vähän kertoo itse asiassa tulevasta, nythän ei ole vielä kevät ;--) Värit jäi tyhmiksi Windows seiskan tyhmällä paintilla >: Sarjakuva nro. 2J&K
|
|
|
Post by Juippi on Feb 8, 2010 17:58:51 GMT 3
8.2.2010 Pitkän tauon jälkeen Silitin komean orini turpaa varmasti ikuisuuden. Konnan kaula oli kauniisti kaarella kun se kurottautui taskulleni. Annoin taskustani porkkanan, jonka ori puraisi katki. Toisen puolen prokkanasta sujautin ruokakuppiin. Taputin Konnaa ja odotin että se söisi porkkanansa. Tarkistin vastapäisen karsinan, ja se oli kuin olikin tyhjä. Talutin Konnan sinne ja hain kottikärryt ja talikon. Putsasin karsinan hitaasti ja huolella. Huokailin tylsistyneesti varmaan jokaisen kikkareen jälkeen. Kun karsina oli valmis talutin Konnan käytävälle ja hain sen harjat. Ori hörähti ystävällisesti ja aloitin harjaamaan sitä. Selvitin sen jouhia vielä ennen varusteiden hakemista. Satuloin ja suitsin orin ja talutin sen kentälle. Kentällä nousin Konnan selkään ja annoin avut käyntiin. Lämmittelin semmoset 10-15 minuuttia ja sen jälkeen lähti kunnon kouluväännöt. Sinne ja tänne volttia, laukkaa, koottua sekä lisättyä ravia, avotaivutusta, sulkutaivutusta ja kaikkea mahdollista. Ja yksi onnistunut piruettikin mahtui mukaan. Vihdoinkin! Parin laukanvaihdon jälkeen harjoittelimme lisää ja lisää, suuntaakin vaihdettiin monia kertoja. Kerran tipuin kun Konna pelästyi jotakin varista. En ollenkaan sitä enempää. Pari estettä hypimme vain harjoitellaksemme tuleviin kisoihin, jos siis niitä olisi. - Hienosti meni, kehuin oriani kun laskeuduin selästä. Talutin Konnan talliin ja harjasin sen nopsasti. Loimet laitoin äkkiä päälle jotta ori ehtisi ulos ruuille. + Joulusta yli jäänyt kuva..J&K (anteeksi että on täällä Nuuhkussa käyminen jäänyt vähän vähälle, koetan saada taas innostusta palautumaan)
|
|
|
Post by Juippi on Mar 6, 2010 12:43:57 GMT 3
6.3.2010 Syndet ♥ - Paaljoon onneeaaa vaaaan..., sain kuulla kun heräsin. Tietysti, tänään oli syntymäpäiväni! Juhlimisen jälkeen minun oli pakko päästä tallille. Tervehtimään Konnaa ja Sophieta. Niin, Sophiehan on ystäväni, kuten Konnakin. Sini haukkui kärsimättömästi päästäkseen mukaan. Kun se lopetti laitoin talutushihnan sen pantaan kiinni. Päätin kävellä kauniissa aurinkoisessa pakkasilmassa. Sinikin saisi liikuntaa. Päätin ostaa jotakin Konnalle ja Sinille, joten poikkesin kauppaan. ostin itselleni suklaalevyn, Sinille pussillisen namuja ja Konnalle porkkanaa. Myyjä hymyili iloisesti nähdessään minut. - Ai terveellistä ja suklaata samaan aikaan? Ja päälle koirannameja? Heidi, siis se myyjä sanoi. Hän asui lähellä meitä, melkein naapurissa. - Eiih, synttäreiden kunniaks päätin ton suklaan ottaa, hepalle noi porkkanat ja Sinille namut, vastasin hymyillen. Alkoi lähes nolottaa siinä seisten ja jutellen myyjälle, eihän ketkään muut paitsi aikuiset tee niin! Maksoin tavarat ja nappasin Sinin koiraparkista. Kannoin kassini hampaat irvessä tallille. Tie oli onneksi hieman edes aurattu, jotta pääsi kävelemään. Konna laukkasi etummaisessa tarhassa. - Heippa poika, tässä herkku sulle joohan? sanoin avatessani porkkanapussin. Annoin orille pirteän värisen oranssin porkkanan. Se nappasi porkkanan ja maiskutteli kauan sitä. Silitin Konnaa otsalta ja päästin Sinin irti. Se pinkaisi juoksuun kohti ensimmäistä kivenkoloa ja tutki sen läpikotaisin. Nauroin makeasti ja tervehdin Sophieta, joka oli viemässä Ofaa ulos. - Heii, mitäs sulle? kysäisin. - Ihan hyvää, ja hyvää syntymäpäivää muuten, hän sanoi ja virnisti. Kiitin tätä ja menin putsailemaan hevoseni karsinaa. Vein kottikärryt pois kovan urakan jälkeen. Kiillotin ruoka- ja juomakupin oooikein kiiltäväksi ja menin auttamaan Sophiea Ofan karsinan putsauksessa. Eetu hirnui omassa karsinassaan odottaen omistajansa pääsyä luokseen. Tervehdin ponia ja rapsutin sitä korvan takaa. - Hei mä käyn viemässä ruuat Konnalle, huikkasin Sophielle joka ei ilmeisesti kuullut mitään. Hain Konnan ruuat ja vein ne sen luo. Konna alkoi riehumaan nähdessään ruuat ja muuttui ihan hulluksi. Se laukkasi ja nousi pystyyn, laukkasi taas ja pukitteli aivan kamalasti. Ihan kuin koko heppa ei olisi ennen ruokaa saanutkaan! Heitin heinät tarhaan ja annoin orille porkkanan. Vihelsin Sinin tulemaan luokseni, mutta se ei tallin oven takaa päässyt. Kävin avaamassa oven ja Sini pinkaisi täysillä ulos häntä koipien välissä. Kurkkasin sisään ja näin vahingoniloisen Eetun käytävällä. Melkein arvasin mitä oli käynyt. Nostin koirani syliin. Tuntui oudolta pitää suurta ja rohkeaa koiraa sylissä sen takia, että se pelästyi hevosta! Sini pian kun valvoin sitä, ja Sophie Eetua. Sophie lähti poninsa kanssa maastoon ja minä jäin laukaisemaan käytäviä. J&K
|
|