|
|
Post by Latu on Oct 30, 2010 12:50:22 GMT 3
Kirjaan kirjoittaa Latu tallin hulinoista ja hälinöistä. |
|
|
|
Post by Latu on Oct 30, 2010 13:05:54 GMT 3
30.10.2010 - Vihdoinkin valmista Huh huh ja huokaus, vihdoinkin tallin webbisivut ovat valmiit. Oli muuten hauska huomata, että nyt kun olen ottanut uuden ja löysäilevän asenteen (ts. "No en mä nyt jaksa, teen huomenna"), jaksoinkin paljon enemmän. Ei miulla olisi ennen ollut aikaa/jaksamusta ruveta väsäämään jokaiselle sivulle tuollaista pikkukuvaa, mutta nyt ennemminkin harmitti kun sivut loppui kesken... Nyt vähän niinkuin ainoana haasteena on saada Latun talli eli Nuuhkun talli takaisin ihmisten huomioon. Kaikki kun taitavat jo luulevan että se on lopettanut, kun niin epäaktiiviseksi kävi. Foorumeille siis kailottelemaan -> No mutta se niistä sivuista, kiinnostavampaa on kirjoittaa tallin menosta. Hevosia on edelleen turhan vähän tuntitoiminnan kunnolliseksi aloittamiseksi, mutta kyllä meille jo tänään tuli pari utelua, milloin tunnit alkavat. Itse olen tuuminut että vielä edes pari hevosta, tai ehkäpä poniakin, lisää, ja sitten. Haluan että tallini saisi maineen siitä että se tarjoaa hevosia jokaisen tason ratsastajalle. Kippis ja kulaus, tämä on tavoite! Ja eipä se tuntitoimintakaan ole vielä edes virallisesti alkanut (eli toimeentulo ei todellaakan ole vielä varmaa), niin jo ensi VHKR-vuonna on ainakin toivon mukaan syntymässä varsa. Kaikki varmasti arvaakin, että kyseessähän on Zalikin ja Damonin jälkikasvu mitä odotan. Damonhan on minulle niin tärkeä otus, että todellakin, sain taistella sitä vastaan ettei tallin muu väki olisi saanut nähdä meikäläisen itkeä pillittävän kuin mikäkin herkkä runoilijahomoemopoika. Mutta kun tuon kyseisen orin isä, Chinatown.... oma, rakas ja edesmennyt kasvatti.... Chinatownin isä, Dawuud, sekin hyvin rakas hevonen. Ja siinä pihalla sitten seisoi hevonen, jonka suonissa virtasi kummankin veri. Oi onnea oi iloa!
Tervetuloa kotiin, ystäväiseni.
 |
|
|
|
Post by Latu on Oct 31, 2010 16:31:40 GMT 3
31.10.2010 - Rattaat rattaat ne pyörii Suunnitelmissani ei ollut kirjoittaa ihan heti näin pian uudestaan tallikirjaan, mutta toiminta on alkanut rullaamaan niin hyvin että pakkohan siitäkin on vähän hehkutella. Tänään nimittäin tallille saapuikin jo ensimmäinen uusi hoitaja, Cidar: hän otti hoiviinsa Ofa-pojan. Lisäksi saimme seuraksemme myös uudet hevoskasvot, kun tuntikaartiimme liittyi ihastuttava ratsuponi KHn Uinuva Tuulianna eli tutummin Anna. Tästä neidistä tuleekin kiva lisä tuntiponeihimme, se kun on luonteensa kanssa siitä ihanimmasta päästä. Heti kun pääsi uuteen kotikarsinaansa alkoi hamuamaan kottikärryistä heiniä, eikä muutenkaan näyttänyt ulkoisesti pahemmin ihmetyksen merkkejä. Siinä ystävällisesti vain nuuhki seinänaapuriaan Natusta. Päivällä Anna sitten pääsikin jo pieneen lautatarhaan yksikseen ulkoilemaan. Se kovasti jo kurotteli muiden hevosten puoleen, joten suunnittelin että pianpa sen voisi laittaa samaan laumaan Feimin ja Blettan kanssa, vähän samaa kokoluokkaa kun ovat. Liikuttelin myöskin itse muutamia hevosia, tänään kun on vielä ollut aika hiljaista kun tunnit eivät ole vielä alkaneet. Nath ja Salli olivat molemmat edelleen vähän ihmeissään uudesta kotitallistaan, ja varsinkin maneesista johon molemmat olivat vasta ensimmäisiä kertoja elämässään tutustumassa. Salli oli ottanut uuden jutun positiivisella uteliaisuudella, ja sitä tänään jo ratsastinkin sisällä. Eipä se ollut moksiskaan koko jutusta, vähän kyllä peilejä vilkuili mutta se siitä: keskittyi ihan työhönsä. Sitä vastoin Nath oli edelleen hiukan epäileväinen tähän hökötykseen, joten annoin sen juosta Sallin kanssa vapaana maneesissa: selkään en vielä viitsinyt, kun vähän joka nurkka tuntui Neiti Natusta pelottavan. Se tuijotteli katsomoakin kuin hirviötä, havisi kuin haavanlehti -ja sinkaisi häntä putkella toiseen päähän maneesia, Salli perässä. Ne on nuo höperöt hienot neitimme... Iltapäivällä ratsastin vielä Damonin, maneesissa totta kai. Ilma on tänään ollut inhottavan kylmänharmaa, kolea ja sumuinen sekä kenttä kurainen, joten olen onnellinen siitä että saimme vihdoinkin rakennettua sisäratsastushallin: tähän mennessä Nuuhkussa oltiinkin ratsastettu vain kentällä, säällä kuin säällä. Nyt sai tuuli ulvoa, kun meikäläiset oli turvallisesti neljän seinän sisässä. Cidar oli seuranani juoksuttamassa Ofaa, mikä olikin ihan fiksu veto: turha hypätä heti uuden hevosen selkään, varsinkin kun sen tiesi olevan vähän vaikeampi. Tosin se sai kyllä niskavillani pystyyn kun tyttö irroitti Ofan narustaan ja hyppyytti irtona: 14-vuotiaana ruunattu hevonen vapaana maneesissa, jossa toinen ratsasti orilla. Kyllä Ofa vähän pahasti Damonia välillä mulkoilikin ja olin jo vähällä pyytää pistämään hopeavärinen kiinni, mutta onneksi se jäikin vain pahoihin katseisiin kumpienkin välillä. Damon keskittyi omaan hommaansa ja Ofa omaansa, mikä oli suorastaan ihme. Toisaalta syynä saattoi olla se, että Cidar hyppyytti herraa: viimeksi sillä poijjalla oltiin hypätty sen entisen hoitajan kanssa, ja sekin oli joskus viime keväänä... vai oliko talvella...? Joten olihan issikka into piukassa, kun pääsi pitkästä aikaa sitäkin tekemään! Selvä Geislan varsa, pitää aivan yhtä paljon esteistä kuin emänsäkin. Ehkä jos Ofaa vähän petraisi, niin se voisi jopa pieniin kisoihin osallistua. |
|
|
|
Post by Latu on Nov 4, 2010 21:10:13 GMT 3
4.11.2010 - Rrr mine das is mine No minkäs minä sille voin, pakkohan minun on hommata lisää ratsuja: kahdeksan hevosen, joista kaksi on oreja eli suoraan sanottuna kuuden hevosen kanssa on paha tunteja ruveta pitämään sen useammin. Nyt olenkin jo vähän silmät pilkkeessä katsellut sopivia hevosia kaartiimme, ja olen jo harkinnut yhtä kivaa poniruunaa... Näette ehkä sitten myöhemmin, millaista. Sen kyllä lupaan että hankintoihini ette tule pettymään! Sitten sellainen überjännä asia, nimittäin osallistun Cidarin estevalmennukseen. Kyllä, Cidar on hoitaja. Kyllä, minä omistan tallin ja opetan. Nytpä sitten tulee paikkojen vaihto, tuleepahan tämäkin koettua! Kovistelin kyllä jo raukkaparkaa siitä että ei nauti vallastaan liikaa ja kurmuuta minua ja Damonia hengiltä, sillä se kostetaan pistämällä tyttö siivoamaan lisää karsinoita. Hah hah, auktoriteetin ihanuus. Mutta tätä valmennusta todellakin tarvitaan, sillä meillä ei mene aina ihan putkeen esteradoilla. Damonhan joskus eli aina kuumenee useampaa estettä hypätessä, ja kun minulla on paha hermostua siitä kun se taas-luojan-nimeen-kaahaa-vaikka-miten-verkkaisi: Damon saa meikäpojan hermostumisesta vain lisää vettä myllyynsä ja kuumuu lisää, lopputuloksena että tämä ratsukko hyppii pitkin seiniä savu korvista nousten. Eli suoraan sanottuna, jos Cidar osaa meitä tässä ongelmassa auttaa niin eipä minua todellakaan haittaa mennä hoitajan pitämään valmennukseen! Päin vastoin, otan kaiken avun vastaan ennen kuin tulee ruumiita. Tosin pakko on nyt vähän omaa kuvaa puhdistaa ja sanoa, että eipä se Sandrakaan saa Damonia aina kuulolle, älkää siis osoittako syyttävällä sormella minua... Olen päättänyt, etten taida ottaa Damon-pojalle hoitajaa: ei se ihan ikiomanikaan ole, mutta olen kiintynyt siihen niin paljon että mieluiten hoidan aina aarteeni itse, Sandra sitten liikuttaa niinä päivinä kun en itse ehdi. Okei, myönnetään. Kyllähän mie sitä vähän omin, mutta antakaa anteeksi. Tiedätte kaikki kyllä hyvin, kuinka tärkeä kyseinen hevonen on miulle. |
|
|
|
Post by Latu on Nov 5, 2010 13:08:20 GMT 3
5.11.2010 - Pidin lupaukseni Nopeammin kuin uskoittekaan, eikös? Eilenhän minä kirjoittelin että saamme vahvistukseksi poniruunan, ja tänä aamuna sitten kuljetusauto kaartoikin tallin pihaan, ja sain itse henkilökohtaisesti taluttaa mustan Ándreaksen (eli Andren) alas ramppia. Siinä sitten hetki tallin pihassa töllisteltiin uutta ostosta, jota ei hintansa puolesta huonoksikaan voisi kutsua: 4000v€ varusteineen. Eikä mitään mainittavaa vikaakaan ollut, vain melko voimakas kesäihottuma ja helposti rasittuvat jalat, that's it. Voitte siis kuvitella, että olen enemmän kuin tyytyväinen hankintaani. Tänään aion vielä illemmalla juoksuttaa Andrea irtona maneesissa, mutta huomenna Sandra uskoakseni voi nousta jo selkään: en usko että ponilla on kamalia sopeutumisvaikeuksia, tuolla se nytkin on tyytyväisenä karsinassaan heiniä mutustamassa ja kurkkaa aina käytävälle kun joku tulee talliin. Lisävahvistusta emme saaneet ainoastaan uuden ratsun muodossa: saimme vanhan Nuuhkulaisen vielä uudestaan mukaan toimintaan, Carón. Hän onkin ollut tallilla kaikista hoitajista pisimpään, jopa pidempää kuin Anni. Hoitsuinaan on ollut Etri (new forest), Api (hackneyponi), Puusku (welsh mountain) ja nyt hän hoitaakin sitten Annaa. Ja taisinpa minä erehtyä järjestämään estekisatkin, päivämääränä 15.11. Osallistujia olisi kiva saada, ettei ihan tallin sisäisiksi kisoiksi jäisi. Loppuun vielä superiloisia uutisia: Salli ultrattiin tänä aamuna ja todettiin kantavaksi. Perfect! Marraskuun lopussa, tarkemmin sanottuna 28. pvä on siis laskettu aika... nyt jännitetään että minkäslainen arabivauva sieltä oikein tuleekaan. Se on kyllä ainakin vissi ja varma että se jää kotiin sitten kasvamaan, pois en ikimaailmassa möisi! |
|
|
|
Post by Latu on Nov 7, 2010 11:56:06 GMT 3
7.11.2010 - Raitapeppu? Eilen tosiaankin rupesin miettimään kaikkia erikoisia ratsuja mitä voisikaan olla, kirjustelinkin niistä jo blogiinikin. Erityisesti siitä mielenkiintoisesta jutusta, että seeproista on ratsuiksi. No, voitte kyllä kuvitellakin kuinka minun mielikuvitukseni lähti laukkaamaan. Olisihan se aika hienoa mainosta koululle, kun meillä olisi maskottiseepra! Ja huomatkaa, maskotti. En todellakaan olisi siitä mitään tuntsaria tekemässä, herranjumala en. Ongelmana on ensinnäkin se, että mistäköhän seepran hankkisi. Toinen ongelma on se, että se pitäisi ihan pienenä varsana hommata, koska luottamus on pakko rakentaa ihan alusta asti. Seeprathan ovat agressiivisia... Ehkä tätä ideaa pitää vielä muhia, mutta en voi edelleenkään löytää mitään huonoa puolta tästä ideasta. No, okei, jos me ei saadakaan sitä koulutettua... mutta eiköhän saataisi. Taidan kyllä ensin saada tallin ratsastuskouluarjen pyörimään ennen kuin rupean tuollaisia erikoisuuksia miettimään. |
|
|
|
Post by Latu on Dec 9, 2010 13:28:26 GMT 3
9.12.2010 - Latu elää No niin, nyt on Dubainreissu ohi. Teki oikeastaan ihan hyvää pitää vähän väliä arjesta, sillä kotiinpaluu oli mukavaa sitten. Paitsi että niin, hups, sairastuin heti Suomeen palattuani. Lomittaja sai siis vielä muutaman extrapäivän töitä, koska eihän minusta kuumeisena ja kurkkukipuisena ollut hevosia hoitamaan. Minulla oli kaikkia kaviokkaitani ikävä, varsinkin koska en nähnyt hevosen hevosta koko lomallani: Laukkakisojakaan ei ollut, liekö juhlapäivä ne perunut? Näin sentäs edes koko upean radan, vaikkakin ulkoapäin tiesulkujen takaa... Ja saipahan taksikin mukavan summan kun kyyditsi samaa matkaa takaisin lähtöpisteeseen hoh hoh. Ja nyt hoitajat huomio: Ensimmäiset vakiotunnit alkavat 10.1.2011! Saadaan meidän hieno ratsastuskoulu toimimaan, jahhuu~ Ja kaikille huomio, tämä on varmasti kaikista paras uutinen: Salli varsoi 1.12.2010 oikein komean rautiaan orivarsan, jolle on nimi vielä hakusessa. Ehdotuksia saa antaa vieraskirjaan tai yksityisviestillä. : ) Ainoa vaatimus on, että nimi sopisi orille ja olisi arabiankielinen edes osittain, tai vaihtoehtoisesti sisältäisi sanan Chinatown isänisänsä mukaan. Olen niin täpinöissäni.... hihihihi. |
|
|
|
Post by Latu on Dec 13, 2010 17:53:09 GMT 3
13.12.2010 - Joulu alkaa jo kutittamaan Olen todellinen jouluihminen ja se näkyy myöskin ei vain tallista, vaan tallin pihasta: jouluvaloja on siellä täällä, eikä mitään ällöttäviä sinisiä tai kirjavia vaan ihan perinteisiä, mieltä kutkuttavia ja lämpiminä loistavia lamppuja. Samaten kuin tallinkin tässä aamulla koristelin, havunoksaa ja punaista kuusenköynnöstä löytyy vähän joka nurkasta ja karsinasta. Olen jopa tainnut onnistua laittamaan ne niin etteivät mene hevosten parempiin suihin, sillä vaikka moni turpa tänään innokkaasti varsinkin havuja hamusikin, niin oli vielä ainakin äsken kaikki tallessa. Tänään on ollut aika rauhallinen päivä tallilla. Anni oli aamulla käynyt (huomasin kyllä Blettan märästä loimesta ja tallipäikystä), mutta muuten olen ollut yksikseni kun Sandrakaan ei tänään ollut töissä. Tavallisten askareiden lisäksi ratsastin myöskin Damonilla. Olen ihan huomaamattani ominut orin itselleni, sillä vaikka en sinänsä ole sitä omaksi hevosekseni kutsunut niin mitä Sandralta olen kuullut, näkevät hoitajat sen omanani. No ehkä se sitten vähän niin onkin... Ratsastustaitoni ovat nyt kyllä kokeneet silti pienen kolauksen, tai siis tarkemmin sanottua ratsastajaegoni. Irina nimittäin piti minulle tässä muutama päivä sitten tunnin ja kasa hoitajia oli katsomassa, ja voi sitä häpeää. Vannon kyllä pyhästi etten itse samalla tavalla huutele ratsastajien mokia kovaan ääneen, kun pääsen itsekin tunnin pitoon! Damon ei asettunut yhtään, istuin kuin perunasäkki yadayada. Huoh. Kyseinen hevonen ei toki tietenkään ole ainoa jolla ratsastan, vaan viihdyn toki myöskin muidenkin hevosten selässä, välillä jopa harmittaa etten noilla meikäläisten poninpalleroilla voi ratsastaa. Sitä vastoin tänään kävin Ofalla lyhyen lenkin lähimaastoissa ja tuiskahdin melkein hankeen, kun ruuna päättikin että nyt olisi kiva lähteä kotiin syöksymällä. Mutta pysyin selässä, kunniaa ja mainetta minulle! Neiti Natunen on fiksuuntunut huimasti maneesin suhteen: Nykyisin mörkökulmat ovat lähes unohdettu juttu, vaikka joskus vähän katsomonkulmassa saattaakin tulla sivupomppua ja korskumista. Muuten sitä ollaan kuin mitään pelkoja ei olisi koskaan ollutkaan... Sitten ihan tallin tapahtumia. Disni ja Anna astutettiin viime viikon lopussa Daydreamin kahdella hienolla orilla, ja nyt pidetään kovasti peukkuja että uuden vuoden alussa talliin tulisi kaksi varsulia. Disnin sulho on komea appaloosaori That's Right, mutta koska colorado ranger-rekisteriin hyväksytään ainakin vielä risteyttämistä appaloosien tms kanssa, tulee varsastakin ihan puhdasrotuinen colorado ranger. Annan miesseuralainen N's Holy Mark sen sijaan on welsh mountain, eli varsasta tulee huvin wA-painotteinen ratsuponi: Annan emähän on myös wA. Ja kuten nimestä huomaatte, Holy Mark on meikäläisen kasvatti... ;) |
|
|
|
Post by Latu on Dec 17, 2010 21:15:08 GMT 3
17.12.2010 - Kavioita katoaa Näin joulun alla on muutoksen tuulia ilmassa: hevosia niin lähtee tallilta kuin syntyy uusiakin. Sinänsä se on ongelmallista että tunti-ikäisiä hevosia myydään ja tilalle tulee pieniä varsoja, sillä tuntien tosiaankin pitäisi alkaa 10.1.2010 ja jos tuntsareita on liian vähän niin, no... Feimi nimittäin taisi löytää itselleen todella hyvän kodin, tai tänään ainakin tuli sähköpostiin niin hyvän kuuloinen ostotarjous että ainakin minun puolestani ostajalle tammuskan myisin. Natunen, Salli ja Saki sen sijaan saattavat muuttaa Nathifaan United Aristocratic Stablesin nimiin, mutta asiaa ei ole vielä lyöty ihan lukkoon. Saattaa olla että Saki jäisi isänsä kanssa Talliin: se riippuu aivan siitä, millainen poika lapsosesta kasvaa. Mikäli siinä on oripotentiaalia niin se lähtee äitinsä ja tämän ystävättären kanssa oikealle arabisiittolalle, mutta mikäli ruunaus on edessä jää Saki opettelemaan tuntihepan hommia. Ja sitten näihin arkisempiin asioihin, sillä tänään ei hulinaa puuttunut: Annan lauma (eli tämän neidin lisäksi Feimi, Bletta ja Disni) päätti ottaa hatkat ja lähteä langat vinkuen lätkimään talvitarhastaan. En tiedä oliko joku neitokaisista säikähtänyt, ja kuka, mutta sen tiedän että kun katsoin keittiön ikkunasta juoksi suolla päin neljä iloista tammanryökälettä! Ja arvatkaas vain, kuka juoksi seuraavan tunnin Sandran kanssa lähes metrisessä hangessa? No minäpä minä. Onneksi hevoset olivat saaneet pienen ripauksensa vapaudesta ja antoivat yllättävän hyvin kiinni. Disni ainoastaan kovasti arasteli, mutta onneksi keksimme keinon. Lähdimme vain tyynen rauhallisesti taluttamaan muita tammoja pihaa kohti, niin eikös sieltä takaa kohta kuulunut pieni kysyvä hirnahdus ("Mihinkäs te oikein menette...?") ja kavionaskeleita lumisella tiellä. Mission completed. Tosin kaikki joutuivat loppuillan viettämään tallissa sillä aikaa kun laitoimme tarhaan uudet sähkölangat. Siinä on kostoa tarpeeksi. |
|
|
|
Post by Latu on Dec 18, 2010 1:19:17 GMT 3
Egoni ei ole vieläkään toipunut siitä, mitä höykytystä hoitajat saivat kuulla Irinalta meikälle. No, ehkäpä mie siinä jotakin samassa opinkin... tai ainakin sitä oli varmaan kiva katsella... krhm. (Eikä toki, niin mitkä kantapäät? Mikä kyynärkulma? Miten niin katse ylös? :_D)  |
|
|
|
Post by Latu on Dec 19, 2010 17:47:25 GMT 3
19.12.2010 - Suddenly: hevospula En tajua kuinka näin voi käydä, sillä minusta hamstraan aina liian herkästi kaikki kiinnostavalta tuntuvat hevoset itselleni ja sitten talli onkin jo täynnä ja olen lirissä. No, nyt olen nesteessä toisesta syystä -tuntihevosia on todellakin liian vähän. Aivan liian vähän, odottakaas...5 hevosta... .....Ei herranjumalaeioletotta, ja talli tuntuu silti täyttyvän liian nopeasti. Kaksi oria, kaksi varsaa, Anna ja Disni ovat varsalomalla kun tunnit alkaa. Feimi lähti eilen illalla. Saki on sentäs jo siihen mennen vieroitettu Sallista. Minulla on kyllä selvästi ongelma, sillä ikään kuin tuo ei olisi tarpeeksi, olen ostamassa projektihevoseksi ex-ravuria jota ei todellakaan voi heti alkuun tunneille pistää. Mikä miua vaivaa?! voisiko joku kumauttaa hokkiavaimella kalloon niin ehkä siitä tokenisin. Pakkohan tässä on lähteä hevoskauppoja hieromaan. Mur. Tyhmä Latu, tyhmä. Tosiaan, Feimi lähti eilen illalla kohti uutta kotiaan. Tällä hetkellä toki hieman kaduttaa että myin täysin työkykyisen hevosen pois, mutta yritän hitusen verran nyt vähentää issikoiden määrää. Ei siinä mitään, rakastan islanninhevosia koko sydämestäni ja niitä olen paljon kasvattanut, mutta se on minusta todella vaikeaa sumplia issikoita "tavisratsujen" joukkoon: on otettava huomioon niin monia seikkoja, kuten esimerkiksi se että passivahvuus tai se että joku ei osaa ravata, töltätä vain -eivätkä Tallin nykyiset issikat hyppää erityisen huimia esteitäkään. (Geislan kaltaisia metrin ratojen läpi kiitävää issikkaa saan etsiä vielä kauan, sen tiedän) Kyllä minä jotakin keksin, luottakaas vaan miuhun. |
|
|
|
Post by Latu on Dec 22, 2010 10:41:08 GMT 3
Kuten moni jo varmasti on huomannutkin, tallille tuli eilen pelastava enkeli suomenhevosen muodossa: Kappukino eli Kapu siis. Tämän vanhuksen sain sillä ehdolla, että se saa ryhtyä pitämään eläkepäiviään heti kun Anna ja Disni palaavat mammalomaltaan, sillä Kapu tuli yksinomaan paikkaamaan tuntsaripulaamme. Kun kaksi nuorempaa neit- tai siis silloin jo rouvaa palaa töihin, saa Kapu ryhtyä viettämään kissanpäiviä ja ehkä vielä yhden varsan pyöräyttää.
Kapun löysin ihan sattumalta netti-ilmoituksen kautta, eikä tamman hinta päätäkään huimannut: kun kasvattajaa, tarkkaa syntymäaikaa, sukua tai kaikkia jälkeläisiäkään tunnettu ja ikääkin oli. Nämä seikat eivät kuitenkaan minua haitanneet kun etsin tuntihevosta, ja kun sovin aikaisemmin mainitsemiini ehtoihin niin sain kiinnittää trailerin ja lähteä hakemaan tuota pelastavaa enkeliä.
Minä itse olin ja olen kyllä tyytyväinen hankintaani, ja siksi ehkä pikkuisen kirpaisi kun kuulin kyllä joidenkin hoitajien hiukan ihmettyneen ja ehkä pettyneenkin mutinan purkaessani Kapua trailerista. Toisaalta olin lähtiessäni sanonut vain että haen uuden hevosen, ja kun ramppia pitkin ei peruuttanutkaan se upea, nuori ja kuuma ratsu vaan lampsiva vanha, notkoselkäinen suomenhevonen jonka todellisista kyvyistä ei kenelläkään ole mitään tietoa... no, ehkä ymmärrän mutinat. Nyt kuitenkin Kapun kanssa taidetaan olla ok, sillä Karoliina vaihtoi Lunni-orin hoitamisen ihanaan luottoheppa Kapuun.
Kapu kuitenkin laittoi minut miettimään iällään, sillä niin typerältä kuin se kuulostaakin niin tajusin vasta nyt Damonin iän. Herranjumala, nuo kaksihan ovat melkein samaa ikäluokkaa! Kapu on jo eläköitynyt periaatteessa, mutta Damonilla olen käynyt kisoissa ja muutamassa valmennuksessakin ja hyppään joka päivä.
Tuntuu kuin vatsassa velloisi kylmä vesi, oon ollut niin ajattelematon. Ehkä miun pitäisi hyväksyä se tosiseikka että se tulisinkin hevonen voi olla vanhus... Ainakin kisaamisen voisin jättää nyt pois ja ratsastella kevyemmin, sillä en todellakaan halua ylirasittaa Damonia. Niin outoa kuin se onkin, niin meittien yhteinen taival jatkuu harrastepohjalla. Ratsastan Damonin mukaan ja oppiakseni sekä pitääkseni orin vetreänä, mutta kisakentille en lähde.
En toisaalta halua jättää kisaamista, ja miulla oli suunnitelmissa ryhtyä vähän tavoitteellisemmaksi. Siksi olenkin alkanut miettimään itselleni ihan oikeasti omaa (eikä omittua omaa niinkuin Damon... krhm :) kisaratsua. En kuitenkaan hätiköi, sillä haluan sellaisen hevosen jonka kanssa sovin yhteen: Ei mitään mahdotonta ylivaikeaa pommia, mutta ei kyllä mitään flegmaattista etanaakaan.
Disnin ja Annan vatsat alkavat jo pyöristymään, hihhei! Varsinkin Annalla joka on niin luikkumuikku rakenteeltaan, vauvamasun näkee helposti. Oikeastaan rupeaa jo vähän jännittämään että minkälaisia varsoja nämä pyöräyttää.
|
|
|
|
Post by Latu on Dec 23, 2010 18:02:25 GMT 3
Jo etukäteen, hyvää joulua kaikille Nuuhkun Tallin kävijöille, hoitajille ja asiakkaille! : ) Liittyen 17.12 tapahtumiin oli pakko jotakin rustata.Näin jälkikäteen homma vain naurattaa. |
|
|
|
Post by Latu on Dec 25, 2010 16:51:55 GMT 3
Arvatkaas kuinka armas Latunne vietti aatonaaton?
Ajaen toiselle puolelle Suomea (Tampereelle tarkemmin ottaen) kokeilemaan taas uutta hevosehdokasta, sitä kisahevosta josta olen haikaillutkin. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun ajan katsomaan tulevaa hevostani, ja ajattelin ettei ole viimeinenkään: tähän mennessä kaikki olivat olleet joko liian vaikeita tai liian ponnettomia kisakentille.
Yllätyin kuitenkin iloisesti, koska en löytänyt hevosesta mitään vikaa vaikka suorastaan yritin löytää sellaista. Myyjä oli rehellinen ja kertoi kuitenkin orin (FWB nimeltään Oriolus, vaikka yleensä minulla onkin puokkeja vastaan aina jotakin...) olevan hiukan kärtty satuloidessa, sekä sanoi sen hyppäävän välillä liiankin innokkaasti mahdottomistakin kulmista ja rymistävän puomit alas. Se ei kuitenkaan minua säikäyttänyt, joten teimme reilut kaupat: Oriolus kuukaudeksi koeajalle ja siinä välissä eläinlääkäri saisi tehdä tarkistuksensa, ja jos jotain vikaa löytyy niin saan palauttaa.
Ihanaa kun on olemassa rehellisiäkin kauppaajia.
Niinpä sain jouluaamuna itseltäni lahjan: sain taluttaa uuden hevoseni talliin. Minusta tuntui aivan kuin Damon olisi seurannut minua pahasti katsoen kun talutin "Rinon" sen viereen, ja omatunto soimasi. Himo kisakentille oli kuitenkin niin kova, ja Damon alkoi olemaan vanha. Nauttikoot eläkkeestä ja kevyistä ratsasteluista.
Aion ryhtyä pitämään Rinolle omaa päiväkirjaansa, jotten täyttäisi tallikirjaa meidän jutuilla. Kirjoittelen kuitenkin sinne varmasti vähän harvemmin kuin tallikirjaan.
Mitäs muuta? Tallilla ollaan oltu tänään rauhallisissa merkeissä, hevoset viettävät lomaa nyt parin päivän ajan ja ne saavat olla tarhassa: jouluaaton rekiajelua jne. lukuunottamatta on ollut toisilla vapaata töistä.
|
|
|
|
Post by Latu on Jan 9, 2011 19:21:56 GMT 3
Nyt ovat molemmat tammamammat pyöräyttäneet vauvat ulos: Disni jo neljäs päivä ja Anna eilen, kahdeksas päivä. Molemmat varsulit ovat oikein kauniita ja hyväkuntoisia ja pakko sanoa että olen niistä yhtä ylpeä kuin emänsäkin on. Disnin varsa on ruunikko spotted blanked, eli ruunikko versio emästään. Nimeksi annoin tälle kaunokaiselle N's Hex Lumos, ja se jää tallille kasvamaan ja opettelemaan tuntihepaksi emänsä jalanjälkiä seuraamalla. Annan varsa on taaskin merkitön ruunivoikko, ja tyttösen nimeksi pistin Nuuhkun Annuska. Nimi seuraa emälinjan nimiteemaa (e. KHn Uinuva Tuulianna, ee. Little Maryann AUG) Kummankan varsan syntymää en itse ollut todistamassa, vaan molemmat syntyivät yöllä. Tai oikeastaan Disni varsoi 8-9 välillä, eli sillä aikaa kun itse olin sisällä. Kun tulin yhdeksältä jakamaan iltaruokia, oli Disnin karsinassa ylimääräinen otus... Annuskan tulevaisuus on vielä hieman avoin, sillä vaikka oletuksellisesti aion jättää sen kotitalliin kasvamaan niin voisin silti olla valmis myöskin tammuskan myymään mikäli oikein hyvä ostaja tulee kohdalle. Mutta ainakin näin alkuhuumassa uusien söpöjen varsojen johdosta en uskalla sanoa mitään.... pitänee vain katsoa, millainen Annuskasta tulee kasvaessaan. Plus pakko tämä on näyttää, suuri maha ei Disniä todellakaan tuntunut haittaavan edes kannon loppuaikana...  |
|
